Read Ebook: The Bible in its Making: The most Wonderful Book in the World by Duff Mildred Hope Noel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 578 lines and 29084 words, and 12 pages

Translator: Helmi Set?l?

LILJECRONAN KOTI

Kirj.

Selma Lagerl?f

Suomentanut

Helmi Set?l?

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1911.

SIS?LLYS:

Myrskytuuli. Rukit. Svartsj?. Lumikki neito. Svartsj?n pappi. Unipannukakku. Morsiustanssi. Ketunkuoppa. Taalari. Suomalaispappi. Henriksbergin sepp?. V?nrikki. Arkiolossa. Kev?tilta. Syyt?s. Lepokivi. Mennink?iset L?vdalassa. Koti.

Tapaninp?iv?n? vuonna 1800 raivosi sellainen myrskytuuli L?vsj?n kihlakunnassa V?rmlannissa, jotta Jumala paratkoon. Olisipa melkein voinut luulla, ett? se tempaisisi irti kaikki mit? maailmassa oli ja tekisi siell? puhdasta j?lke?.

?lk?? koettakokaan v?itt??, ett? yht? kovia myrskytuulia olisi raivonnut sek? ennen ett? j?lkeenkinp?in, ?lk?? v?itt?k? sit? ainakaan vanhoille L?vsj?l?isille, sill? he ovat lapsesta saakka saaneet kuulla, ettei toista sellaista myrskytuulta voi ollakaan.

He voivat viel? t?n? p?iv?n?kin luetella kaikki ne aidat, jotka silloin kaatuivat kumoon ja kaikki ne olkikatot, jotka lensiv?t hajalleen ja kaikki ne navetat, jotka suistuivat maahan, jotta elukat hautaantuivat useammiksi p?iviksi katonkannattimien alle. He voivat n?ytt?? kaikki ne paikat, miss? tuli p??si irti ja jota ei saatu myrskytuulessa sammumaan, ennenkuin koko kyl? oli palanut poroksi. Ja he ovat k?yneet kaikilla niill? harjuilla ja kukkuloilla, miss? toinen puu kaatui toisensa viereen, kunnes maa tuli aivan paljaaksi.

Tied?tteh?n, ett? ihmisill? on tapana sanoa, ettei niin pahaa, ettei hyv?? sen mukana, mutta kukapa olisi uskonut, ett? tuo sananlasku t?ss?kin kohdin olisi pit?nyt paikkansa, sill? n?kiv?th?n kaikki, ett? t?m? Tapaninp?iv?n myrsky tuotti vain toisen onnettomuuden toisensa j?lkeen.

Se, joka kaikkein v?himmin saattoi odottaa, ett? t?m? myrskytuuli tuottaisi jotakin hyv??, oli Koltorpin "pikkupiika". H?nen kanssaan ei olisi ollut hyv? laskea leikki? Tapaninp?iv?n aamuna, kun h?n seisoi mets?nlaidassa ja katseli alas laaksoon, miss? tuprutteli lunta ja tuhkaa ja rikkoja ja jos jotakin, mit? tuuli sai mukaansa riuhdotuksi.

Ei koskaan koko h?nen el?m?ss?ns?, ja h?n oli kuitenkin jo kolmetoista t?ytt?nyt ja k?vi nelj?nnell?toista, t?llainen vastoink?yminen ollut kohdannut h?nt?. Kyll?h?n h?n muuten pysyi hyv?ll? mielell?, vaikka h?n sai kovaakin kokea, mutta t?m? oli sent??n pahempaa kuin mit? h?n jaksoi kantaa.

V?h?ll?p? kyyneleetkin olivat pusertua esiin suurista, kirkkaista silmist? ja vieri? pitkin kalpeita ja laihoja kasvoja.

"Pikkupiika" oli astunut v?h?n matkaa mets?nlaidasta ik??nkuin tunnustellaksensa tuulta, ja myrskytuuli raastoi p??liinaa ja paukutteli lyhytt?, valkeaa lammasturkkia ja k??ri kotikutoisen hameen niin lujalle h?nen jalkojensa ymp?rille, ett? h?n oli v?h?ll? kaatua kumoon.

H?n ei ollut yksin??n, vaan ?iti ja "pikkupoju" olivat my?s matkassa. Molemmat olivat samanlaisissa pukimissa kuin "pikkupiikakin", heill? oli lyhyet, valkoiset lammasnahkaturkit ja mustat, j?yk?t sarkahameet yll?. Seh?n oli aivan luonnollista, sill? "pikkupiika" peri kaikki vaatteensa ?idilt? ja "pikkupoju" peri taas vuorostaan "pikkupiialta". Mutta he olivat kuitenkin paremmassa asemassa kuin h?n, sill? vaikka he olivat yht? l?mpim?sti puetut kuin "pikkupiikakin", niin he eiv?t olleet l?hteneet mets?nreunaa ulommaksi, vaan seisoivat tuulensuojassa.

?iti ja pikkupoju olivat yht? laihat ja riutuneet kasvoiltaan kuin pikkupiikakin ja heid?n silm?ns? olivat my?s yht? viisaat ja kirkkaat kuin h?nen, ja kumpikin ajatteli aivan niinkuin h?nkin, ett? t?m? myrskytuuli vasta oli oikea onnettomuus, ja heill? oli niin paha mieli, ett? olisivat kernaasti vaikka purskahtaneet itkuun.

Mutta he eiv?t n?ytt?neet sittenk??n niin surkeilta kuin pikkupiika.

H?n seisoi juuri tuolla m?ennystyr?ll?, tied?tteh?n, B?ckg?rdin yl?puolella Bron pit?j?ss?, ja sielt? h?n saattoi seurata katseellaan tiet?, joka kulki kiemurrellen monessa mutkassa aina Bron kirkolle saakka. Ja h?n n?ki, ett? ihmiset, jotka olivat l?hteneet kotoansa kirkkoon, k??ntyiv?t tielt? takaisin. Sen enemp?? h?nen ei tarvinnut n?hd? ymm?rt??kseen, ett? ?idin ja pikkupojun olisi aivan mahdotonta kulkea kaksi kokonaista peninkulmaa Nyg?rdiin asti, Svartsj?n pit?j??n, jonne he olivat aikeissa l?hte? joulupitoihin.

H?n ei malttanut olla puristamatta k?tt??n nyrkiksi kintaan sis?ll?, kun tuo seikka h?nelle selvisi.

Kunpa mets?ss?, jossa he asuivat, ei olisi ollut niin tyynt?! Kunpa he vain olisivat ymm?rt?neet millainen ilma oli, ennenkuin he olivat p??sseet aina mets?nlaitaan saakka! Silloin he eiv?t yht??n olisi l?hteneetk??n matkaan, ja se olisi ollut paljoa parempi.

Sill? h?n oli nyt kerta sellainen, ettei mik??n ollut h?nest? kiusallisempaa kuin k??nty? tielt? takaisin eik? p??st? perille sinne, minne h?n kerta oli aikonut.

Kunpa h?n ei pitkin koko vuotta olisi ajatellut t?t? Tapaninp?iv??, jolloin h?n p??sisi Nyg?rdiin! Kunpa h?n ei juuri t?ll? el?v?ll? hetkell? olisi n?hnyt edess??n kaikki suuret, pihisev?t padat, valkeilla liinoilla katetut pitk?t p?yd?t ja kaikki hanhenpaistit! Jospa h?n ja pikkupoju eiv?t joka kerta, kun ?idill? ei ollut heille ruokaa annettavana, olisi lohduttaneet toisiaan: "Sitten kun me p??semme sed?n luo Nyg?rdiin joulukesteihin, sy?mme me oikein kyll?ksemme!"

Kuinka surkeata ajatella, ett? siell? keitettiin rusinasoppaa ja riisiryynipuuroa ja ett? siell? oli leivoksia, hilloa, kahvia ja voikakkuja, ja ettei h?n saanut maistaa noita herkkuja!

H?n oli niin pahoillaan, ett? h?n olisi toivonut voivansa purkaa sisuaan jollekulle. H?n tuumi, ett? myrskytuulen olisi pit?nyt ymm?rt?? olla tulematta juuri t?n? p?iv?n?. Olihan pyh? ja talvi, jotta sit? ei kaivattu merell?k??n, vaan olisi se kernaasti voinut pysy? alallansa. Mutta turhaa sit? oli sanoa myrskytuulelle.

Pahin osa matkaa heill? oli nyt edess??n: oli kuljettava Helges?terin ohi ja Brobyn m?ki? pitkin L?veni? ja kirkkoa kohti ja sitten pappilan maiden poikki, sill? tie kulki aukeitten ja mets?tt?mien seutujen l?pi. Jos he vain p??sisiv?t tuon matkan ja jaksaisivat kiivet? Hedebyn m?ki?, niin vaara olisi voitettu, sill? sielt? tie kulki mets?n halki.

Ei matka tuntunut niink??n pitk?lt?. Ainakin heid?n pit?isi yritt??. Eih?n heid?n kuitenkaan voisi k?yd? sen pahemmin kuin huonosti.

H?n oli kuitenkin hyvill??n niin kauan kuin ?iti seisoi paikallaan ja tuumi. Olihan mahdollista, ett? h?n p??tt?isi jatkaa matkaa. Mutta samassa h?n huomasikin, ett? ?iti k??ntyi takaisin mets??n p?in, ja pikkupoju seurasi tietenkin ?iti?.

Silloin pikkupiika alkoi astua p?invastaiseen suuntaan m?ke? alas. Ensin aivan hitaasti, mutta sitten yh? nopeammin, sill? tuuli puhalsi takaa ja hoputti h?nt? eteenp?in, jotta h?nen miltei oli pakko juosta. H?n ei katsonut kertaakaan taakseen, sill? h?n pelk?si, ett? ?iti ja pikkupoju voisivat ehk? viitata h?nelle ja k?ske? h?nt? palaamaan takaisin. H?n oli melkein varma siit?, ett? he huusivat ja hoilottivat h?nelle, mutta siit? h?nen ei tarvinnut v?litt??, sill? nyt, kun h?n oli tullut keskelle myrskytuulta, niin kumisi ja ryskyi h?nen ymp?rill??n niin kovasti, ettei h?n voinut kuulla mit??n.

Tuskinpa ?iti saattoi saavuttaa h?nt?, sill? t?ytyih?n h?nen taluttaa pikkupojua, jottei tuuli kaataisi h?nt? kumoon, ja siksi h?n ei p??ssyt yht? nopeasti eteenp?in.

Siit? syyst? ei pikkupiika ajatellutkaan k??nty? takaisin, h?nell? ei ollut siihen v?hint?k??n halua, mutta h?nen t?ytyi tunnustaa itselleen, ettei h?n koskaan ollut luullut myrskytuulta niin kovaksi kuin se oli. H?nen p??ns? yl?puolella leijaili suuria, mustia, siipi??n r?pyttelevi? lintuja, joita tuuli ajoi eteenp?in ja raastoi ne aivan rikki, jotta niiden h?yhenet ja ruumiit meniv?t s?p?leiksi. H?n ei ollut mielest??n koskaan n?hnyt mit??n niin kammottavaa, kunnes h?n huomasi, ett? ne olivatkin suuria olkikarahkoja, jotka olivat irtaantuneet jostakin olkikatosta.

Jos h?n astui askeleenkin vastatuuleen, niin kohosi se h?nen eteens? kuin pillastunut hevonen ja oli kaataa h?net kumoon, ja jos h?n astui my?t?tuuleen, niin se ty?nsi h?nt? eteenp?in niin kovalla voimalla, ett? h?nen t?ytyi kulkea notkistetuin polvin ja selk? kumarassa voidakseen kest?? sit?. H?n v?syi taistellessaan tuulta vasten, jotta h?nest? tuntui ik??nkuin h?n olisi vet?nyt kuormaa.

Pohjoisesta myrsky puhalsi ja oli niin kylm?, ik??nkuin se olisi kisaillut ruumisten kanssa. Se oli niin voimakas ja ter?v?, ett? se tunkeutui sek? lammasnahkaturkin ett? sarkahameen l?pi ja j?hmetti koko ruumista. Eih?n h?n sellaisesta suuresti v?litt?nyt, mutta sittenkin h?n tunsi, ett? varpaat j?ykistyiv?t pikisaumakengiss?, ja sormet kohmettuivat villakintaissa, ja ett? korvia nipisteli p??liinan alla. H?n astui kuitenkin eteenp?in, kunnes h?n p??si koko pitk?n m?en alle. Kun h?n tuli alas laaksoon, pys?htyi h?n odottamaan toisia.

Kun he vihdoinkin olivat p??sseet l?helle, astui h?n heit? vastaan.

Parasta kai sittenkin oli palata kotiin, sanoi h?n. Mahdotonta oli kai p??st? Nyg?rdiin saakka.

Mutta nyt oli ?iti harmissaan ja pikkupoju my?skin, ja he tuumivat itseksens?, ettei tuo tytt?letukka saisi hallita heit? ja m??r?t?, milloin he saisivat kulkea eteenp?in ja milloin k??nty? takaisin.

"Ei, tied?tk?s", sanoi ?iti, "emme me k??nny kotiin, vaan sin? saat l?hte? joulukesteihin, koska sinulla on sinne niin suuri halu".

"Niin, nyt sin? saat niin paljon tuulta, ett? sit? piisaa moneksi viikoksikin", sanoi pikkupoju.

Ja ?iti ja pikkupoju alkoivat astua eteenp?in, ja pikkupiika sai seurata per?ss? niin hyvin kuin jaksoi.

Kun he saapuivat Nyg?rdin kohdalle, tuli Kulkija-Lotta ja Kerjuu-Jon heit? vastaan. Ja nuo molemmat, joilla oli tapana kiert?? pit?j?? sek? pyh?n? ett? arkena ja olivat tottuneet kaikenlaiseen s??h?n, nostivat k?tens? torveksi suun eteen ja huusivat heille, ett? heid?n kaikin mokomin piti palata kotiin, sill? j?rven puolella oli niin kylm?, ett? he voisivat paleltua kuoliaaksi.

?iti ja pikkupoju astuivat sittenkin edelleen. He olivat yh? pahoillaan pikkupiialle, ja tahtoivat, ett? h?n saisi oikein tuntea millainen ilma oli.

He kohtasivat Fallasin Erikin hevosen, joka veti per?ss??n tyhj?? reke?, sill? Fallasin Erik oli tuulessa kadottanut hattunsa, ja juostessaan aitoja pitkin, kiivetess??n niiden yli ja ry?miess??n ojien pohjia saadakseen sen kiinni, ei hevonen malttanut en?? seisoa alallaan myrskyss?, vaan oli l?htenyt kotiin p?in juoksemaan.

Mutta ?idin ja pikkupojun mielest? ei siin? n?ytt?nyt olevan mit??n merkillist?. He jatkoivat vain matkaansa.

He ponnistelivat eteenp?in kunnes he tulivat Brobyn m?kien korkeimmalle harjalle. Mutta siell? he joutuivat keskelle suurta ihmisjoukkoa, hevosia ja reki?, jotka eiv?t p??sseet paikaltaan. Sill? Brobyn suuri m?nty, joka oli ollut niin korkea, ett? se oli n?kynyt yht? kauaksi kuin Gurlitan harju, oli kaatunut myrskyss? kumoon ja asettunut poikittain tielle. Siell? seisoi Gull?san Jan ja Kring?san Britta, joita t?n??n piti vihitt?m?n Bron kirkossa. Ja siell? seisoi Gull?san vanha Jan Jansa ja Kring?san vanha muori ja naapureita ja sukulaisia ja Pelimanni-J?ns ja H?gsj?n kaunis Gunnar ja paljon muita ihmisi?, jotka kaikki olivat yhtyneet morsiussaattoon. He huusivat ja kertoivat, ett? kahdesti matkan varrella olivat kaatuneet puut est?neet heid?n kulkuaan, toiset oli saatu pois tielt?, mutta t?lle puulle ei kukaan voinut mit??n tehd?. Ja Gull?san vanha vaari kulki ymp?ri tarjoten viinaa, mutta he seisoivat sittenkin siin? paikoillansa. Morsian oli noussut reest? ja itki, kun kirkkomatkalla oli ollut niin paljon esteit?. Ja tuuli raasti punaisia tylliruusuja ja vihreit? silkkilehti? h?nen hameensa reunuksesta, jotta ihmiset, jotka my?hemmin p?iv?ll? matkustivat pit?j?ll?, eiv?t voineet uskoa muuta kuin ett? myrskytuuli oli saanut k?siins? orjantappurapensaan ja riist?nyt siit? kukkia ja lehti?, joita se oli siroitellut pelloille ja ojareunoille.

Mutta ?iti ja pikkupoju eiv?t pys?htyneet, vaikka m?nty olikin poikittain tiell?, vaan he ry?miv?t sen alitse ja jatkoivat matkaansa. He arvelivat, ettei pikkupiika viel?k??n ollut saanut kyllikseen myrskytuulesta.

Ja he kulkivat aina tienhaaraan ja Brobyn kestikievaritaloon asti!

Siell? he kohtasivat majuurinrouva Samzeliuksen, joka ajoi parihevosilla ja kuomureell?. Vasta silloin he huomasivat, kuinka paha ilma oli, kun he n?kiv?t, ett? majuurinrouva istui katoksen alla, sill? h?n ei muuten ollut juuri arkalasta kotoisin. Majuurinrouva pisti k?tens? kuomun alta esiin ja pui heille nyrkki??n. Ja h?n huusi heille kovalla ??nell?, joka kuului myrskyn kohinassakin: "Mene kotiin, Koltorpin Marit! ?l? kulje ulkona lapsinesi t?llaisessa ilmassa, jolloin minunkin on pakko ajaa kuomureess?."

Mutta ?iti ja pikkupoju arvelivat, ett? pikkupiika saattoi viel? v?h?n aikaa taistella myrskytuulta vasten.

Kun he nyt saapuivat sillalle, joka kulki kapean salmen yli, t?ytyi heid?n ry?mi? nelinkontin sillan kaidepuuta pitkin. T??ll? painoi tuuli niin hirve?ll? voimalla, ett? he olisivat lent?neet sulaan salmeen, jos he olisivat yritt?neet kulkea pystyss?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet