Read Ebook: The Bible in its Making: The most Wonderful Book in the World by Duff Mildred Hope Noel

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 578 lines and 29084 words, and 12 pages

Kun he nyt saapuivat sillalle, joka kulki kapean salmen yli, t?ytyi heid?n ry?mi? nelinkontin sillan kaidepuuta pitkin. T??ll? painoi tuuli niin hirve?ll? voimalla, ett? he olisivat lent?neet sulaan salmeen, jos he olisivat yritt?neet kulkea pystyss?.

P??sty??n sillan yli, olivat he jo puolitiess?. Pikkupiika alkoi jo todellakin luulla, ett? he p??sisiv?t joulukesteihin.

Mutta tuskin h?n oli p??ssyt tuon ajatuksen loppuun, kun taaskin tuli vastus eteen. Varmaankin kova kylmyys sillalla oli tehnyt lopun pikkupojusta. H?n oli aivan kuin j??kappale. H?n heitt?ytyi tielle eik? tahtonut astua askeltakaan kauemmaksi. ?iti riisti h?net syliins? ja juoksi l?himp??n m?kkiin h?nen kanssaan.

Pikkupiika oli niin pel?styksiss??n seuratessaan ?iti? tupaan, ett? h?n oli aivan suunniltaan. Sill? jos pikkupoju oli paleltunut, niin oli se kokonaan h?nen syyns?. ?iti ja poju olisivat varmaan palanneet kotiin, jollei h?n olisi ollut mukana.

He olivat tulleet m?kkiin, jossa asui aivan sanomattoman yst?v?llist? v?ke?. He sanoivat heti paikalla, etteiv?t vieraat mill??n ehdolla saaneet jatkaa matkaansa, ennenkuin myrskytuuli oli hiukan asettunut. Ja he sanoivat, ett? oli oikea Jumalan onni, ett? he olivat tulleet heid?n luokseen. Jos he olisivat kulkeneet viel? pappilan maille asti, niin he olisivat varmaan paleltuneet kaikki kolme.

N?yttip? silt? kuin ?itikin olisi iloinnut siit?, ett? he olivat nyt p??sseet katokseen. H?n istui siin? niin tyytyv?isen?, ik??nkuin h?n ei lainkaan olisi tiennyt, ett? Nyg?rdissa parhaillaan k??nnettiin paistinvartaita ja rasvaa kuorittiin suurista lihapadoista.

Kun is?nt?v?ki oli saanut oikein kyllikseen puhua siit?, miten hyv? oli, ett? he olivat j??neet heid?n luokseen, niin sattuivat he kysym??n heilt?, miksik? he oikeastaan olivat l?hteneet t?llaisessa myrskyss? matkaan. Olivatko he ehk? aikoneet menn? kirkkoon?

Silloin ?iti kertoi heille, ett? h?n oli aikonut menn? Per Jansasin luo Nyg?rdiin. Per oli h?nen lankonsa, vaikka lanko olikin yht? rikas kuin h?nen miehens? oli ollut k?yh?. Joka vuosi Tapaninp?iv?n? pidettiin talossa kestit, ja h?n, joka oli h?nen k?lyns?, oli itsest??nm??r?tty vieras. Olihan ilma h?nen mielest??n ollut kovin huono, mutta n?m?t olivat ainoat kestit, joihin heill? vuoden kuluessa oli tilaisuutta p??st?.

M?kkil?iset tulivat j?lleen pahalle mielelle kuullessaan t?m?n. Heid?n oli s??li ?iti?, joka ei p??ssyt kesteihin Per Jansasin luo, sill? siin? talossa oli kyll?kin komeata. Mutta mahdotontahan oli uudestaan l?hte? myrskyn k?siin. Se voisi maksaa heille hengen.

?itikin my?nsi, ett? se oli aivan mahdotonta eik? h?nen n?ytt?nytk??n olevan yht??n vaikea istua alallaan t?m?n k?yh?n v?en luona, vaikka muualla h?nt? odottikin niin paljon hyv??.

"Jollei teill? olisi lapsia mukananne", sanoivat m?kkil?iset, "niin ehk?p? te yksin p??sisitte perille".

?itikin my?nsi samaa. Kyll? h?n olisi p??ssyt perille, jolleiv?t lapset olisi olleet matkassa. Mutta heit? oli en?? mahdoton vied? tuohon ilmaan.

Ei, sit? asiaa oli en?? mahdoton auttaa, siit? he olivat yht? mielt?. Heid?n oli niin kovin s??li ?iti?. Heid?n kasvoistaan saattoi aivan n?hd?, kuinka kovasti heid?n oli h?nt? s??li.

Mutta ?kki? em?nn?n p??h?n p?lk?hti ajatus, joka ilahdutti h?nt? suuresti. "Hyv?nen aika!" sanoi h?n. "Voittehan j?tt?? lapset t?nne meid?n luoksemme, jos teid?n tekee mieli menn?."

Tuo ajatus ilahdutti heit? suuresti, sek? em?nt?? ett? is?nt??. He eiv?t voineet k?sitt??, miksik? he eiv?t jo aikaisemmin olleet keksineet sit?.

?iti kursaili hiukan aluksi, mutta my?ntyi piankin. He p??ttiv?t, ett? lapset j?isiv?t sinne koko p?iv?ksi ja y?ksikin, ja ett? seuraavana p?iv?n? ?iti tulisi heit? hakemaan.

Ja ?iti l?ksi ja pikkupiika j?i tupaan istumaan.

Nyt kaikki toivo oli mennytt?, sen h?n huomasi, ei h?n joulukesteihin en?? voisi p??st?. Mutta turhaa h?nen oli sanoa, ett? h?n olisi tahtonut menn? ?idin mukana, sill? m?kkil?iset, joiden luo he olivat joutuneet, olivat niin kovin yst?v?llisi?, eiv?t he olisi p??st?neet h?nt? ulos. Eiv?tk? he molemmat my?sk??n olisi voineet j?tt?? pikkupojua.

M?kkil?iset yrittiv?t puhella h?nelle ja hauskuuttaa h?nt?, mutta h?n ei saanut sanaakaan vastatuksi. H?n k??nsi heille vaan selk?ns? ja asettui ikkunaan katselemaan kahta suurta koivua, jotka heiluivat edestakaisin myrskytuulessa.

H?nen mieleens? nousi kaikenlaisia toiveita seisoessaan siin?. Muun muassa h?n toivoi, ett? myrskytuuli tarttuisi voimakkaasti t?h?n m?kkiin ja kaataisi sen kumoon, jotta h?n p??sisi siit? pois.

Vaan, kas -- -- Tuopa n?ytti, merkilliselt?. Katsellessaan koivuja tuntui h?nest?, ik??nkuin ne eiv?t en?? olisi heiluneetkaan yht? kovasti. Ja melu ja kohina, joka seurasi myrsky?, tuntui h?nest? my?s v?henev?n eik? en?? ilmassa lennellyt lastuja eik? olkia.

Tuskin h?n saattoi uskoa silmi??n, mutta ilma oli todellakin jo niin tyyntynyt, ett? riippakoivujen oksat en?? vain hiukan v?r?hteliv?t.

M?kkil?iset leperteliv?t pikkupojun kanssa, eiv?tk? huomanneet mit??n, ennenkuin pikkupiika sanoi, ett? myrskytuuli oli tauonnut.

He h?mm?styiv?t suuresti ja s??litteliv?t, ettei se ollut tauonnut varhemmin, jotta lapsetkin olisivat p??sseet joulukesteihin. Sill? mit?p? hauskaa heid?n oli istua kaiken p?iv?? t??ll?, sen he kyll? ymm?rsiv?t.

Silloin sanoi pikkupiika, ett? jos he vain sallivat, niin h?n l?htisi pikkupojun kanssa Nyg?rdiin. Suora maantie johti sinne, jotta h?n kyll? l?yt?isi perille, eik? heille voinut my?sk??n n?in keskell? p?iv?? tapahtua mit??n pahaa.

M?kkil?iset olivat niin tavattoman hyvi? ja yst?v?llisi?. He eiv?t tahtoneet pahoittaa kenenk??n mielt?, vaan he antoivat heid?n menn?, sek? pojun ett? pikkupiian.

Nyt oli kaikki hyvin. Ilma oli kaunis ja tyyni ja k?veleminen k?vi aivan helposti, ei kukaan voinut my?sk??n pakoittaa pikkupiikaa istumaan alallaan tai palaamaan kotiin, kun h?nen mielens? teki eteenp?in.

Mutta kas, yksi asia sittenkin teki h?nen mielens? rauhattomaksi. H?nen mielest??n aurinko taivaan etel?rannalla painui kovin nopeasti mailleen. Ei h?n tiennyt ajasta mit??n, mutta mit?p?, jos olikin jo niin my?h?ist?, ett? vieraat jo istuivat p?yd?ss? Nyg?rdissa! Kokonainen peninkulma oli viel? j?ljell?, mit?s jos h?nen p??stess??n perille padat olisivatkin jo tyhj?t ja vain kalutut luut j?ljell?!

Pikkupoju oli vain seitsem?n vuoden vanha. Ei h?n p??ssyt kovin nopeasti kulkemaan. H?n oli my?s v?synyt ja haluton kaikkien t?m?np?iv?isten k?rsimysten j?lkeen.

Kun he tulivat Hedebym?en juurelle, pys?htyi pikkupiika ja katseli alas L?ven-j?rvelle, jonka pintaa peitti kova, kiilt?v? j??.

H?n kysyi, muistiko pikkupoju min? p?iv?n? ?iti kotiintullessaan oli kertonut, ett? L?ven oli j??tynyt. ?iti oli niin kovin ihmetellyt, ett? j?rvi j??tyi jo ennen joulua, jotta h?n puhui siit? koko illan. "Niin, se oli jouluaaton aattona", sanoi pikkupoju. Siit? h?n oli aivan varma.

"Sitten se on ollut jo nelj? p?iv?? j??ss?", sanoi pikkupiika. "Aivan varmaan j?? on jo niin vahvaa, ett? se kannattaa meit?."

Pikkupoju reipastui heti paikalla, kun h?n k?sitti, ett? pikkupiika aikoi kulkea j?rven yli.

"Lasketaan luikua Nyg?rdiin!" huudahti pikkupoju.

"T?m? tie on sopivin", sanoi pikkupiika, "sill? Nyg?rd on j?rven rannalla".

Pikkupiika ep?ili tosin viel? hiukan, mutta t?ll? kertaa pikkupoju yllytti h?nt?. H?n ei tahtonut kuulla puhuttavankaan maamatkasta. H?n tahtoi suoraa p??t? alas j??lle.

"Sin? saat sanoa ?idille, ett? sin? sit? tahdoit", sanoi pikkupiika, "sill? h?n ei suutu sinuun".

J?rven rantaan ei ollut pitk? matka. Hetken kuluttua he olivat j??ll?. Se oli yht? liukas kuin ankerias, sen kirkkaampi se ei juuri olisi voinut ollakaan. He tarttuivat toisiaan k?teen kiinni ja alkoivat laskea luikua pitkin L?ven-j?rve?.

Se k?vikin paljoa paremmin kuin maantiell? tallustaminen. T?ll? tavalla he varmaan p??sisiv?t perille ennenkuin suuret kestip?iv?lliset olivat loppuneet.

Mutta sitten kuuli pikkupiika kohinaa ja jyskett? takanaan, joka oli h?nelle liiankin tuttua. H?nen ei tarvinnut katsoa taakseenkaan tiet??kseen mit? se oli. H?n tunsi sen jo niskassaan. Myrskytuuli alkoi nyt taas uudelleen.

Tuntuipa silt? kuin myrskytuuli olisi pysytellyt alallaan vain viekoitellakseen lapset alas j??lle. Ja nyt se tuli ja tarttui kiinni heihin ja kaatoi heid?t nurin.

Heid?n oli aivan mahdoton p??st? j??ll? eteenp?in, nyt kun myrskytuuli taas oli kiihtynyt. He eiv?t voineet seisoa pystyss?. He eiv?t voineet muuta kuin ry?mi? takaisin rantaan.

Olisipa voinut luulla, ett? pikkupiian voimat nyt olisivat olleet lopussa. H?n oli j?rjest?nyt heid?n asiansa siten, ett? tuntui melkein mahdottomalta ajatella, ett? he p??sisiv?t en?? ihmisten ilmoille. J??ll? he eiv?t voineet kulkea, ja kun he saapuivat rantaan, niin kohosi sill? kohdalla korkea vuori ja tihe? mets? eik? tiet? ollut mink??nlaista.

Ja pikkupoju oli niin v?synyt ja kyll?stynyt kaikkeen, ett? h?n vain itki.

Pikkupiikakin j?i hetkeksi seisomaan rannalle ja n?ytti aivan kuin pilvist? pudonneelta.

Mutta miten lieneek??n ollut, niin h?n muisti ?kki?, mill? tavalla h?n tavallisesti laski m?ke? kotona, kun kallionrinne oli j??ss?. Ja h?n alkoi heti taittaa kuusenoksia ja ker?si niit? kahteen kasaan. Toiselle kasalle h?n pani pikkupojun istumaan ja k?vi itse polvilleen maahan ja ty?nsi sek? pojun ett? molemmat kuusikasat alas j??lle.

Kun he tulivat kovimpaan tuuleen, k?vi h?n istumaan toiselle kasalle ja sek? poju ett? h?n ottivat k?teens? aika karahkan ja piteliv?t sit? tuulessa.

Hui! sanoi myrskytuuli, ja hei! sanoi myrskytuuli. Se pudisteli heit? ja keikautti heit? sivulle ik??nkuin koetellaksensa, voisiko se saada heid?t valtaansa.

Mutta sitten se tarttui koko voimallaan heihin kiinni ja lapset kiitiv?t matkaan. Ja niin sit? mentiin, aivan kuin tuulessa, vaikkeiv?t he tunteneetkaan tuulta, olisivatpa melkein voineet luulla istuvansa paikoillaan, jolleiv?t rannat olisi kiit?neet heid?n ohitsensa.

Pikkupoju kirkaisi ilosta, mutta pikkupiika istui puristaen huulensa lujasti yhteen ja katseli ymp?rilleen tokko joku uusi este taaskin nousisi h?nen ja joulukestien v?liin.

Niin nopeasti ei h?n ennen el?iss??n ollut kulkenut. Ei kest?nyt montakaan minuuttia, ennenkuin he tulivat niemen kohdalle, jossa Nyg?rd sijaitsi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet