Read Ebook: Briefe Schillers und Goethes an A. W. Schlegel Aus den Jahren 1795 bis 1801 und 1797 bis 1824 nebst einem Briefe Schlegels an Schiller by Goethe Johann Wolfgang Von Schiller Friedrich Schlegel August Wilhelm Von Contributor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 214 lines and 18280 words, and 5 pages

J??K?RIN MUISTELMIA

Kirj.

Jalmari Kara

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1918.

Osakeyhti? Kuopion Uusi Kirjapaino.

SIS?LLYS:

Esipuhe.

ESIPUHE.

Miss? m??rin j??k?rit ovat ottaneet osaa taisteluun, joka nyt vihdoinkin on antanut maallemme kauan kaivatun vapauden, siit? on jokaisella niin kouraantuntuvia tekoja todisteena, ett? selitys olisi rajoittamista. Nyth?n kansa juhlii n?it? poikiaan. Se kantaa heit? k?sill??n, se osoittaa heille sit? kiitollisuutta, jota vapautettu tuntee vapauttajaansa kohtaan. Mutta t?n? kiihke?n? ja melskeisen? aikana tullaan kenties harvemmin ajatelleeksi, kuinka syv?lle j??k?rien vaikutus on ulottunut ja kuinka kaukaa se on raivannut tiet? kaikelle sille, mit? tuleman piti. Sill? juuri he ovat antaneet alkusys?yksen niille virtauksille, joiden tuloksena nykyinen vapaus on. Se itsen?isyyden ja irtip??semisen kaipuu, joka koko pitk?llisen orjuutemme ajan oli kytenyt mieliss?, se omilla jaloillaan seisomisen halu, joka jo varhain oli vienyt Anjalan miehet perikatoon, oli vuosien vieriess? v?hitellen hiljentynyt ja talttunut. Se oli painunut syv?lle syd?miin, joissa sen kulku kuului kuin talvisen virran kohina paksun j??kuoren alta. Ja t?m?n j??n ovat j??k?rit s?rkeneet, t?m?n lujan kuoren ovat he saaneet murtumaan. L?htiess??n "salaiselle matkalleen" he t?ll? ennenkuulumattomalla teolla, t?ll? "syv?ll? iskullaan" antoivat kansalaisilleen uutta rohkeutta ja uskoa. Moni, jonka tuttavan j?ljet tuisku vastik??n oli umpeen nietostanut, ik??nkuin her?si: Mit? olivat n?m? nuoret, mit? he ajattelivat, kuinka he uskalsivat? Elih?n totta tosiaan is?in henki viel?, olihan sit? muuallakin kuin liioittelevissa kirjoitelmissa! Syd?n ik??nkuin laajeni ja se, mik? oli ollut syvimm?lle k?tkettyn?, alkoi kuohua. Oli miehi?, jotka rohkenivat, miksei silloin jokainen? Jokaisella oli nyt tilaisuus tehd? jotakin... Ja ryskyen vapautui virta j??kahleistaan. Se alkoi kasvaa, tulvia. Se k?vi niin v?kev?ksi, ett? nekin suomalaiset, jotka olivat olleet ven?l?isess? sotav?ess?, huomasivat huudahtaa: "vihdoinkin on se hetki koittanut, jota me olemme vuosia valmistelleet." Se sy?ksyi uomastaan, levisi yli lakeuksien, mursi kaikki esteet ja vapautti maan. --

Ne vaiheet, jotka ovat olleet j??k?rien osana vieraalla maalla, ovat j??neet h?m?r??n, ja syyll? onkin sanottu j??k?rien edustavan Suomen nuoren armeijan romanttisinta osaa. Yh? viel?kin heist? tiedet??n verrattain v?h?n. Heid?n seikkailunsa ovat yh? er??nlaisen salaper?isen hunnun verhoamia. T?t? huntua yritt?? t?m? kirja omalla vaatimattomalla tavallaan kohottaa.

Viime syksyn? jouduin pitemm?n aikaa oleskelemaan yksiss? er??n j??k?rin kanssa, joka jo kauemmin oli komennettuna liikkunut Suomessa. T?m? hiljainen, vaitelias ylioppilas-nuorukainen, joka omista v?itteist??n huolimatta oli sek? Saksassa ett? kotimaassaan osoittautunut perin kunnolliseksi ja velvollisuutensa tuntevaksi mieheksi, oli sairauden takia jo viikkoja ollut pakoitettu pysym??n alallaan, ja aluksi luulin, ett? se alakuloisuus ja hillitty katkeruus, joka h?nelle oli niin ominaista, oli taudin aiheuttamaa. Pian kehittyi v?lillemme yst?vyys, jolleka vieraan maan yhteiset vaiheet tarjosivat luonnollisen perustan ja h?n kertoi minulle ainutlaatuisesta kohtalostaan: h?nen kaukaisten unelmiensa tytt? oli h?net pett?nyt kaikkein raskaimmalla tavalla. Sit? ennen olin jo kuullut er??n toisenkin j??k?rin osasta: h?nen kihlattu morsiamensa oli vanhempiensa painostuksesta pyyt?nyt eroa, sill? n?m? vanhemmat eiv?t voineet uskoa tytt?rens? tulevaisuutta sellaisen miehen k?siin, jonka t?ytyi k?yh?n? pakolaisena pahantekij?n tavoin kuljeskella ymp?ri. Suomen naisista oli muutenkin kerrottu niin paljon, ett? arvelin n?iden kohtalokkaiden tapausten kenties tarjoavan aiheen kaunokirjalliseen esitykseen. Kun siit? puhuin yst?v?lleni, antoi h?n minulle kirjan, jonka tihe?sti t?ytetyille sivuille h?n oli nyt j?lest?p?in piirrellyt vaiheensa, sek? sit?paitsi muisti vihkosen, joka oli mainitun tyt?n kirjoittama, ja pari omituista kirjett?. N?m? muistiinpanot olivat henkil?kohtaista laatua, sis?lt?en omituisia, surumielisyyteen helposti taipuvia haaveiluja, mutta todistivat samalla huumoria huomaavaa silm?? -- seikka, joka t?m?ntapaisille luonteille on niin ominainen. Ulkonaisia tapahtumia ne koskettelivat niin pintapuolisesti, ett? ainoastaan mukana-ollut saattoi kaikki k?sitt??, sensijaan -- ja tarvinneeko siit? huomauttaakaan -- oli niiss? tyt?ll? sangen keskeinen sija. H?n muisteli yh? tuota naista, huolimatta kaikesta, ja voin kyll? ymm?rt??, miss? m??rin tyt?n p?iv?kirjan intohimoiset sivut, jotka minulle, vieraalle, kuvastavat vain heikkoutta, olivat h?nt? liikuttaneet.

Mutta ne vapaammat virtaukset, jotka maassamme alkoivat p??st? valloilleen, saivat minut muuttamaan suunnitelmaani. Ky?sti Vilkuna oli teoksellaan Shpalernajasta osoittanut, kuinka pitk?lle jo saattoi menn?, ja tulin ajatelleeksi, ett? kirja, joka tarkemmin kuvailisi j??k?rien vaiheita, her?tt?isi totuudenmukaisuudellaan paljon suurempaa mielenkiintoa kuin romantisoitu esitys. Olin sanoakseni askel askeleelta kulkenut yst?v?ni rinnalla Saksassa, joten minun oli helppoa h?nen tekem??ns? runkoon liitt?? omia vaikutelmiani ja kokemuksiani. Kustantajan kanssa syntyi sopimus, kirjan piti ilmesty? kev??ll? ja min? ryhdyin sit? kirjoittamaan. Muutin paljon, syntyi monta uutta kertomusta, eik? teos nykyisess? muodossaan tarkalleen seuraa yst?v?ni muovailemaa pohjaa lukuunottamatta kuvauksia Annasta. Mutta minun t?ytyi turvautua yksinomaan muistiini, sill? olin tullut Suomeen olosuhteissa, joiden vallitessa ei k?ynyt ajatteleminenkaan mink??nlaisten muistiinpanojen mukaanottoa; kuitenkaan en tahallisesti ole miss??n poikennut totuudesta. Suurin osa on kirjoitettu jo ennen vapaustaistelua, monesti majatalojen p?ydill?, hermojen ollessa rasittuneina ja mielen tasapainoa vailla, loppu on syntynyt sodan vaikutusten viel? vereksin? ollessa.

Ajat ovat taas muuttuneet ja yst?v?ni -- niinkuin olin pel?nnytkin -- ei en?? ole n?kem?ss? kirjoitelmiensa muunnosta. Ep?ilen, ett? teos nykyisess?kin kokoonpanossaan on vanhentunut; nyth?n olisi tilaisuus saada tarkkoja tilastotietoja, sit?paitsi on kapina kokemusper?isesti selvitt?nyt yleis?lle monia kirjan kuvailemia seikkoja. Viel? tarpeettomampi olisi se alkuper?isimm?ss?, romaanintapaisessa muodossaan, monet Suomen naisethan ovat ehtineet, osittain kiinalaista kiertotiet? k?ytt?en, ryssist? saksalaisiin, ja vapaustaistelu on puolestaan osoittanut, kuinka paljon meill? sent??n on toisenlaisiakin naisia. --

T?ytyy tunnustaakseni, ett? ep?r?iden l?het?n kirjan julkisuuteen. Se ei suinkaan pyyd? olla se tarkoin tyylitelty ja harkittu teos, jonka hartaasti soisin n?ist? asioista viel? syntyv?n. Jos se kuitenkin voisi jollakin lailla l?hent?? j??k?reit? kansaansa, jos se voisi tehd? n?m? yh? viel? salaper?iset sotilaat ik??nkuin tutummiksi niillekin, jotka eiv?t ole tilaisuudessa kuulemaan kaikkea heid?n omasta suustaan, olisi p??asiallisin toivoni t?yttynyt.

Kes?kuulla 1918.

NIETOSTUNEET J?LJET

TILINTEKO.

Monesti olin jo palannut yliopistosta lomalle alakuloisin mielin ja omatunto rauhattomana, mutta en viel? koskaan niin masentuneena ja itseeni tyytym?tt?m?n? kuin joulukuun puoliv?liss? v. 1915. Huolimatta niist? lujista p??t?ksist?, joita syksyll? olin itsekseni tehnyt, t?ytyi minun tunnustaa, ett? nelj?nnen lukuvuoteni ensim?inen lukukausi oli kulunut aivan yht? turhaan kuin kaikki edellisetkin. Oli kyll? totta, ettei valitsemani ala minua kiinnitt?nyt, mutta en my?sk??n kyennyt sit? vaihtamaan; yh? enemm?n ja enemm?n ja omituisella katkeruudella aloin tulla vakuutetuksi siit?, ettei el?m?ll? minua varten ollut tarjota mit??n erikoista teht?v??. Seitsem?n lukukautta olin viett?nyt yht?mittaisessa hapuilussa, saamatta valmiiksi muuta, kuin erin?isi? alustavia t?it?. -- Is?ni oli jo vuosia sitten kuollut, ja vaikka ?itini asema olikin jotakuinkin turvattu, olisi h?n ja etenkin kahdeksan-vuotias pikku-siskoni tarvinnut apuani, mutta min? olin toimettomuudessa tuhlannut oman osani, viel?p? joutunut velkoihin.

T?m?n lis?ksi oli nyt tullut Anna, tullut suhde, jonka olin niin keve?sti ja leikitellen alottanut, mutta joka kuitenkin kasvoi ja suureni ja ahdisti kuin raskas paino rintaani. Ei ole mit??n tuskallisempaa, kuin omistaa toisen t?ysi luottamus silloin kuin tuntee, ettei sit? ansaitse. T?m? seikka selvisi minulle entist? paremmin maalle tultuani, miss? ?itini ja siskoni ymp?r?iv?t minut rajattomalla hellyydell?.

V?h?n joulun j?lkeen sain kirjeen, joka oli leimattu Tukholmassa, mutta jonka siit? huolimatta tiesin tulevan etemp??, aina Saksasta saakka. Se kuului seuraavasti:

Parhaat terveiseni. T??ll? sit? nyt oleillaan alituisessa touhussa ja hy?rin?ss?. Enp? olisi uskonut silloin kuin yhdess? mittailimme Helsingin katuja, ett? el?m? niin yht?kki? voi t?llaiseksi muuttua. Ty?t? on paljon, eik? se ole niin helppoakaan, mutta iloisin mielin ja toivo syd?mess? sit? tekee. Ihmettelen vain, miss? sin? viivyt. Sinun min? luulin olevan kaikkein ensim?isi? j?lki?ni seuraamaan.

Tervehd? ?iti?si, ja kerro vanhemmilleni, ett? poika voi hyvin. Jos satut Helmin seuraan, niin sano h?nellekin terveiseni. Olen kyll? itsekin kirjoittanut, mutta ehkei ole mennyt perille, koska ei vastausta kuulu. Voi v?kev?sti!

Antti.

Kirje oli p?iv?tty lokakuun 26 p. ja sen alareunaan oli merkitty osoite Tukholmaan. Vai niin. Antti, joka oli jo l?htenyt viime helmikuussa, siis melkein vuosi sitten, muisti minua ja odotti sinne. N?ht?v?sti h?n oli tarkoittanut kirjeens? l?p?isem??n ankariakin tarkastuksia, koska sen sis?lt? oli n?in suppea ja jokap?iv?ist? laatua.

T?m? lyhyt viesti entiselt? hyv?lt? toverilta siirsi ajatusteni polttopisteeseen Saksaan menneet suomalaiset. Tietysti min?kin olin heist? kuullut, paljonkin, mutta min? olin suhtautunut heid?n puuhiinsa verrattain innottomasti ja seurannut niit? jotakuinkin syrj?st?. Helsingin kuumeisessa el?m?ss?, miss? tuhansia uutisia vilisi korvissa, olikin helppoa pysy? kylm?n? ja antaa asioiden menn? menoaan. Toista oli t??ll? maalla, yksin?isyydess? ja hiljaisuudessa. V?kisinkin, yh? uudestaan ja uudestaan johduin heit? ajattelemaan, ja my?nt?? t?ytyy, ett? mit? enemm?n sit? tein, sit? rauhattomammaksi tulin ja sit? voimakkaampana kohosi itse-syyt?sten tulva. Mit? miehi? sitten oikeastaan olivat n?m? rohkeat nuoret?

Olin kuullut muutamien vanhoillisten, jotka riippuivat kynsin hampain lain kirjaimessa -- varsinkin silloin kuin t?m? laki tuki heid?n omia etujaan -- leimaavan n?m? nuoret melkeinp? suorastaan maankavaltajiksi. Saksalaisten agenttien viekoituksista ja suurista rahasummista olivat he muka my?neet kunniansa, alentuneet vieraan vallan k?tyreiksi, tuottaen maalleen h?pe?? ja pilaten kansalaistensa rehellisen maineen. Olivathan he tehneet hallitsijalle uskollisuuden valan, joskaan eiv?t henkil?kohtaisesti, niin ainakin edustajiensa kautta; mik? oikeutti heid?t sen rikkomaan, ja rikkomaan kansan nimess?, joka ei ollenkaan ollut antanut heille valtuuksiaan? N?in voitiin sanoa, huolimatta siit?, ett? tsaari yh? r?ike?mm?ll? ja r?ike?mm?ll? tavalla osoitti, miss? arvossa h?n puolestaan piti lupauksiaan! Luojan kiitos, ettei nykyinen oikeustajunta en?? hyv?ksy yksipuolisia sitoumuksia; niiden aika on ollut ja mennyt. T?ll? k?sityskannalla olevia henkil?it? ei ollut monta, paljoa useammin kuuli Saksaan menij?it? mainittavan huimap?iksi, seikkailijoiksi, jotka olivat kotimaassa viett?neet huonoa el?m??, ja nyt, kaikkensa menetetty??n, l?htiv?t onnenonkijoina Saksaan keinotellakseen itselleen upseerin univormun ja nimelleen sankarihohteen -- puhumattakaan rahoista. T?t? mielipidett? oli omiaan tukemaan se seikka, ett? moni poika oli ennen l?ht???n el?nyt kuohuvia nuoruuden p?ivi? ja senvuoksi kenties osoittanut jonkinlaista lev?per?isyytt? opinnoissaan tai muissa teht?viss??n. En tahdo heit? puolustaa, mutta en my?sk??n malta olla viittaamatta siihen voivotteluun ja siunailuun, mink? miltei jokaisen suurmiehen nuoruus on kahvip?yt?in rouvissa ja t?deiss? kaikkina aikoina synnytt?nyt -- silti ollenkaan haluamatta tehd? nuorukaisistamme suurmiehi?. Sit?paitsi, kysymyksenalainen teko, l?ht?, edellytti uljuutta ja rohkeutta, ja tunnettuahan on, ett? juuri mainitunlaatuisissa "hurjimuksissa" t?t? ainesta kaikkein runsaimmin tavataan. Juuri tuollaisissa el?m?nhaluisissa pojissa sykkii monasti suuri ja jalo syd?n. My?nnett?k??n kernaasti, ett? heiss? oli seikkailunhalua, mutta eik? se ollut oikeutettua silloin, kuin sen pohjana oli ylevin sana, jaloin aate, mink? ihmiskunta tuntee: is?nmaa?

Eik? l?himainkaan kaikkia voitu seikkailijoiksi edes olettaa. Omasta tuttavapiirist?ni tiesin l?hteneeksi monta vakavamielist? nuorukaista, joilla oli mit? valoisin tulevaisuus edess??n ja kunnioitettava ty? takanaan. He olivat niit?, joita olin tottunut pit?m??n miesten miehin?, lujia, jyrkk?p?isi?, suoria poikia, urheilun ja s??nn?llisen ty?n karaisemia, terveit? sielultaan ja ruumiiltaan. He olivat niit?, jotka ennemmin taittuivat kuin taipuivat ja joiden poskip?ille isien alistuvaisuus nosti kuumat veret. T?llaisilla miehill? t?ytyi olla vankat perusteet, selv?t syyt l?ht??ns?, sill? varmaa oli, etteiv?t he kevytmielisesti olleet luopuneet koko entisest? el?m?st??n. Miten olivat he siis ajatelleet, mit? matkansa tulokseksi toivoneet? N?m? kysymykset alkoivat nyt lakkaamatta kyte? mieless?ni. En erikoisesti ollut selvill? politiikasta, mutta kaikkeen kuulemaani nojaten p??ttelin seuraavasti.

T?llaisia kiihkeit? ja ?killisi? mielijohteita mainittu kirje minussa synnytti. Sit?paitsi tiesin, ett? viisaat ja kokeneet valtiomiehetkin, vaikka n?it? tosin oli kovin v?h?n, olivat antaneet kannatuksensa nuorukaisten yritykselle. Mutta toiselta puolen her?si my?skin ep?ily?. Eik?h?n kaikki lopultakin ollut vain nuorten intoilua, jolla ei mit??n saavutettu, mutta voitiin paljon menett??? Ent?s jos Saksa h?vi?isi sodassa? Lukuunottamatta vapaaehtoisten omaa kohtaloa, tuottaisivat he silloin is?nmaalleen koston, joka varmaankin tulisi olemaan kauhea. Nyt jo heid?n vanhempiaan ja sukulaisiaan ahdisteltiin, kuletettiin vankiloihin... Monta kyynelt? oli jo vier?ht?nyt heid?n t?htens?.

Tulin levottomaksi. Vietin monta p?iv?? lakkaamatta pohtien n?it? kysymyksi?, k?vellen rauhattomana edestakaisin huoneessani ja vahvasti tupakoiden. Yh? hiljaisemmaksi k?vi ep?ilyksen ??ni rinnassani, ehk?p? siksi, etten tahtonut ep?ill?, ett? tiesin t?m?n ainaisen varovaisuuden ja vitkastelun johtaneen koko Suomen kansan jo melkein perikatoon. Mutta en kuitenkaan tahtonut saada lujaa p??t?st? tehdyksi. Joulu ei joululta tuntunut, ja my?nn?n monesti koettaneeni j?tt?? silleen koko asian, mutta sit?k??n en voinut. Johtui mieleeni, ett? mill? oikeudella min? vietin tyhj?ntoimittajan p?ivi?, kun n?in suuret asiat olivat kyseess?. Enk? juuri min? ollut suorastaan velvollinen l?htem??n? Kummallista, ajattelin ?iti?ni, h?nen ik?v??ns?, vaikka en h?nelle juuri muuta ollut tuottanutkaan kuin ik?vyyksi?; ja sitten Annaa. Mik? turva min? olin Annalle?

Aivan v?h?p?t?inen seikka ratkaisi kaiken, tuollainen mit?t?n tapaus, joka usein aiheuttaa valtavia k??nteit? el?m?mme kulussa ja jossa senvuoksi monet n?kev?t Jumalan sormen, toiset kohtalon tai sallimuksen, toiset sattuman. K?velin yliskamarissani sankan tupakansauhun ymp?r?im?n? taaskin l?ht??ni pohtien. Silloin tuli pikku-sisko ovesta.

-- Mit? ihmett? sin? iso-veikko aina ajattelet? Sin? k?velet lattialla ja poltat tupakkaa ihan niinkuin kauppias-set?, ennenkuin h?n l?htee matkalle.

J?in tuijottamaan pikku-siskon suuriin sini-silmiin. Kului hetki, tytt? seisoi totisena ja liikkumattomana. Ja silloin syntyi p??t?kseni. Tempasin lapsosen syliini, nostin h?net korkealle, suutelin py?re?t? poskea ja sanoin.

-- Iso-veikkokin l?htee matkalle.

-- Hui, pane maahan iso-veikko! ?iti k?ski kahville.

Viel? samana p?iv?n? pakkasin t?rkeimm?t tavarat matkalaukkuun ja seuraavana aamuna ajoin asemalle. En saattanut selitt?? ?idille l?ht?ni todellista tarkoitusta, mutta olin p??tt?nyt my?hemmin kirjoittaa. Hyv?stelless?ni en vain voinut katsoa-h?nt? avoimesti silmiin, ehkei k?tenik??n ollut ihan vakava; minusta tuntui, ett? h?n aavisteli, ett? sanaton kysymys levisi h?nen kasvoilleen.

Helsinkiin p??sty?ni riensin tietysti kiireimm?n kaupalla "tietomiehen" luokse, saadakseni matkaohjeita. Vanhat kulkureitit olivat tukossa. Oli tapahtunut paljastuksia, vangitsemisia, eik? Kemin kautta en?? p??ssyt. Vakuutettiin kuitenkin, ett? tavallinen mies kyll? tiens? l?yt?isi, ja minut neuvottiin Kajaaniin ylioppilas R:n luo, jonka piti antaa l?hempi? ohjeita. Tavaraa oli otettava mahdollisimman v?h?n mukaan, vain pari alusvaate-kertaa ja sukkia, eik? rahaakaan sanottu erikoisemmin tarvittavan, sill? matkakulut korvattiin "j?rjest?n" puolelta ja perille p??sty? alkoi saada palkkaa. -- Muista asioista ei tarkempaa selvyytt? tullut. Kun esimerkiksi huomautin, ett? kenties olin liian heikko ja ruumiillisiin ponnistuksiin tottumaton menesty?kseni aivan tavallisena sotilaana, vastattiin siihen, ett? alustava, kuuden tai kahdeksan viikon nahkapoikakurssi oli kyll? v?ltt?m?t?n, mutta senj?lkeen "saksalaiset kyll? tiet?v?t, mit? he miehest? tekev?t." Ja niin olin matkalle ev?stetty.

Oli viel? j?ljell? Anna, ainoa henkil? muuten, jolle suoraan ilmoitin, minne l?hdin. Hyv?stij?tt? oli vaikea ja vaikeata on siit? kertoa, ehk? tarpeetontakin. Taisi tulla puhuttua liian kauniita ja liian pehmeit? sanoja. Vuoti kyyneli?. Kenties kumpikin liioittelimme. Omituisesti pisti rintaani se seikka, ettei h?n tuntunut minua t?ysin ymm?rt?v?n. Jos h?n todellakin oli se jalo tytt?, jona olin h?nt? pit?nyt, niin miksei h?n minua rohkaissut, siunannut, vaan sensijaan syytteli. Muistin vanhaa kansan viisautta: "poissa silmist?, poissa syd?mest?." -- Kun painoin h?nen huoneensa oven kiinni, j?i h?n sohvalle istumaan, kokoonkyyristyneen? ja katkerasti itkien.

Mutta kun v?h?n ehdin rauhoittua, tuli minun hyv? ja keve? olla ja pitk?st? aikaa olin tyytyv?inen itseeni. Tosin ei unta tullut silmiini, mutta yksin?isyys viihdytti. Ajattelin t?h?nastista el?m??ni, ja ehk? jonkunverran katkerana, mutta varmasti enemm?n vapautuneena lausuilin itsekseni:

Niin, virkki Sven, min t??ll? teen, se m?ntyyn kaikki vie. Ehk' eest' ei maan ja kuninkaan niin konsti kuolla lie.

MATKA.

Kun junanl?ht??n oli en?? muutama tunti, tapasin kadulla, k?ydess?ni kaupungilla asioillani, hyv?n yst?v?ni ylioppilas L:n, jonka kanssa meill? jo ennemmin oli ollut puhetta Saksaan l?hd?st?. Kysyess?ni, miten h?nen aikeensa edistyi, vastasi h?n olevansa juuri menossa ottamaan asioista tarkempaa selv??. Kun sanoin matkustavani siin? ja siin? junassa, ven?hti h?nen naamansa pitk?ksi, ja kotvan aikaa mietitty??n, ilmoitti h?n tulevansa mukaan. Siekailematon nuorimies! Samana iltana olimme jo Mikkeliss?. Almanakka osotti silloin 25.1.1916.

Mit??n ulkomaanpasseja ei meill? tietenk??n ollut, olipahan vain lupatodistukset, jotka oikeuttivat oleskelemaan Suomen kaupungeissa ja maaseudulla "ty?n ansiota varten." Senvuoksi ei ollut ihme, jos mielikuvitus, joka yleens?kin on perin k?rk?s t?m?nlaatuisilla retkill?, loihti esiin kaikenkaltaisia vaaroja ja vastuksia. Jokaista v?h?nkin ep?ilytt?v?n n?k?ist? henkil?? me luulimme santarmi-urkkijaksi, ja pidimme tarkasti silm?ll? kaikkia junassa-olijoita. T?st? vakoilustamme oli seurauksena se, ett? keksimme pari nuorukaista, polyteekkaria muuten, joiden varustuksistaan p??tt?en arvelimme pyrkiv?n samaan p??maaliin kuin mekin -- seikka, joka my?hemmin osottausikin oikeaksi.

Kun olimme ostaneet villapaidat, paulakeng?t ja selk?reput, sek? kartan, jota ei tahtonut mitenk??n saada, istuimme rekeen, ja niin alkoi varsinainen matka. Puolangalle asti sujui se helposti kievarikyydill?, mutta Pudasj?rvelle kulki vain koukeroinen, umpeennietostunut mets?tie ja meit? kehoitettiin taivaltamaan se hiiht?en. Ostimme siis sivakat, tosin kyll? haikein mielin luopuen rahoistamme, joita meill? yhteens?k??n ei ollut kuin viitisensataa markkaa, ja aloimme lykki? lyly?. Matka oli kuitenkin pitk?, ja vaikka varhaisimmassa nuoruudessani olinkin ollut urheilija, oli ep?s??nn?llinen el?m? sy?nyt voimani ja varsinkin kest?vyyteni siin? m??rin, ett? jo Asikanm?ess?, parin peninkulman p??ss? sijaitsevassa talossa, piti lep?ill? monta tuntia. Kovasti me valitimme vaivojamme ja ihmettelimme, miksi meid?t oli pantu r?mpim??n n?it? korpia, vaikka hyvin olisimme voineet ajaa junalla Rovaniemeen asti, vapaat miehet... Emme silloin viel? aavistaneet, mit? oli tuleva, emmek? tienneet mit??n niist? poloisista, jotka saivat hiiht?? yli Merenkurkun Holm?n saarelle, viipyen meren tuulisella ja eksytt?v?ll? aavalla vuorokausim??ri?; heist? j?i toisia matkalle, paleltumaan ulapan pakkaseen, toisia tuli mielipuoliksi ja jokainen p??si perille enemm?n kuolleena kuin el?v?n?, n?l?n ja v?symyksen tunnottomaksi tekem?n?...

P??sty?mme vihdoinkin Pudasj?rven komeaan ja varakkaalta n?ytt?v??n kirkonkyl??n ja lep?ilty?mme kylliksemme oivassa majatalossa, l?hdimme j?lleen hevoskyydill? eteenp?in. Nyt, kun oli jo v?h?n n?hnyt vaivaa, tuntuikin paljoa mukavammalta istua reess?, l?mpimien nahkojen peitossa, sukset vierell?. H?m?riss? metsiss?, miss? kuului vain tikan yksitoikkoinen koputus, tai oksalta putoavan lumim?ykyn hupsahdus, kiiti reki majatalosta majataloon, revontulten loimutessa taivaalla. Pohjoisen, valtavan talven hiljaisuudessa raukeni mieli uneksivaksi; tuskin muisti mist? tuli, mihin aikoi, unohtui vain karun luonnon sinert?v??n kauneuteen ja hyiseen henk?ilyyn...

Muutamassa majatalossa v?h?? ennen Ranuaa saavutimme edelt?j?mme. Kaikki nelj? olivat jo aikaisemmin tavanneet toisensa, jossakin Pudasj?rven seutuvilla. Oli jo ilta, nuorukaiset olivat makuulla. Kyytipojalta olimme matkan varrella kyselleet heist? ja tiesimme siier uns, dass er sich nie gegen mich ?ber irgend etwas ?usserte, was mein Verh?ltniss zu Ihnen auf das entfernteste betraf. Ich brauche Ihnen wohl nicht zu betheuern, dass er mir eine Beurtheilung der Horen, die auch gegen mich mit gerichtet war, weil ich es mir zur Ehre sch?tze, daran bis jetzt Theil genommen zu haben, nicht vor dem Drucke wird gezeigt haben. Noch bis jetzt habe ich sie nicht gelesen. Die Art, wie ich letzthin ?ber die Streitigkeit mit Woltmann mit Ihnen sprach, muss Sie davon ?berzeugen. Ich weiss auch nicht wie viel Antheil er an jener Rezension hat, vermuthe aber aus Aeusserungen von ihm ?ber die Woltmannsche Sache, dass er sie nicht ganz gemacht.

Woltmann hat hier in Jena ausgebreitet, nicht mein Bruder sondern meine Frau habe das Urtheil ?ber den Theoderich geschrieben. Wenn diess Ger?cht auch zu Ihnen gekommen ist, wie ich vermuthen muss , so betheure ich Ihnen hiermit auf meine Ehre dass es eine Unwahrheit ist, dass meine Frau weder ?ber den Theoderich noch sonst auch nur eine Zeile an jener Rezension geschrieben hat. Ich bin zu Woltmann gegangen, und habe ihn ?ber dieses unbesonnene und, da er das Urtheil f?r unversch?mte L?ge oder Ignoranz erkl?rt hat, h?chst beleidigende Geschw?tz sehr ernsthaft zur Rede gestellt. Er hat auch gleich so weit zur?ckgezogen, dass er vorgegeben hat, er habe es nur aus Vermuthung ge?ussert, weil er aus den Billetern meines Bruders vermuthe dass dieser nicht selbst Verfasser sey, aber den ihn nahe angehenden Verfasser vertreten wolle. Diess ist indessen nur eine Ausflucht von ihm, und wenn er l?nger hier geblieben w?re, so w?rde ich ihn gen?thigt haben, jene Behauptung bei Personen wo er sie bestimmt ge?ussert f?rmlich zu widerrufen.

Ich bin mir bewusst, ihr Vertrauen nie, auch in der geringsten Kleinigkeit nicht gemisbraucht und nie der Dankbarkeit entgegen gehandelt zu haben, die ich Ihnen f?r so viel G?te und Theilnahme an meinem Gl?ck ewig schuldig bin. Wenn Sie je einige Freundschaft f?r mich gehegt haben, so versagen Sie mir die Bitte nicht, Ihnen bald m?ndlich meine g?nzliche Unschuld an diesem ungl?cklichen Misverh?ltniss darzulegen; soll es mich aber durchaus ihres Umganges berauben, so werde ich doch nie aufh?ren mit der w?rmsten Verehrung und Anh?nglichkeit zu seyn

Ihr ergebenster

Sehr ungern, seyen Sie versichert, entschloss ich mich zu dem unangenehmen Schritt, aber die Umst?nde forderten ihn l?ngst. Ihnen mache ich keinen Vorwurf, und ich will Ihrer Versicherung, dass Sie Sich gegen mich nichts vorzuwerfen haben, gerne glauben, aber dadurch wird leider nichts ver?ndert, weil bei den grossen Ursachen zum Missvergn?gen, die Ihr Herr Bruder mir gegeben hat und noch immer zu geben fortf?hrt, das gegenseitige Vertrauen zwischen Ihnen und mir nicht bestehen kann. Ein Verh?ltniss, das durch eine nat?rliche Verbindung von Umst?nden unm?glich gemacht wird l?sst sich mit dem bessten Willen nicht erhalten. In meinem engen Bekanntschaftskreise muss eine volle Sicherheit und ein unbegr?nztes Vertrauen seyn, und das kann, nach dem was geschehen, in unserm Verh?ltniss nicht statt finden. Besser also wir heben es auf, es ist eine unangenehme Nothwendigkeit, der wir, beide unschuldig wie ich hoffe, nachgeben m?ssen; diess bin ich mir schuldig, da niemand begreifen kann, wie ich zugleich der Freund Ihres Hauses und der Gegenstand von den Insulten Ihres Bruders seyn kann.

Ich hatte in jedem Falle darauf gerechnet, dass Sie Ihren Antheil an dem Almanach fortsetzen w?rden, und G?the hat es mir, wie er hier war, auch in Ihrem Nahmen best?tigt. Mit der angenehmsten Erwartung sehe ich daher Ihrem Beitrag entgegen. Es ist noch nichts am Druck angefangen und kommt wahrscheinlich vor einem Monat nicht dazu, weil Schrift und Papier noch erwartet werden.

An Kosegarten hab ich vor etwa 3 Wochen geschrieben, und ersuche Sie also, wenn Sie ihm antworten, sich darauf zu beziehen und ihn von meinetwegen zu gr?ssen. Die Ank?ndigung, welche ich eben durchlas, ist possierlich genug.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet