Read Ebook: Rautakanki ja kuinka viimein kävi : tosikertomus by Tayler Charles B Charles Benjamin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 159 lines and 16466 words, and 4 pages

si sinua tekem??n H?nen tahtoansa".

Kotimatkalla ajatteli pastori vakaasti Richard Norman'in sielun tilaa, ja h?n huokasi raskaasti, sill? ei siin? juuri ollut paljon ilon syyt?. Richard tunsi luonnollisesti sen k?rsimisen, jonka h?n synneill?ns? oli itsellens? saattanut, mutta h?n ei tuntenut mit??n syvemp?? nuhtelemista itsess??n eik? surua itse synnist?. Kaikki h?nen vastauksensa osoittivat, ett? h?n v?h?n taikka ei ollenkaan tuntenut tehneens? synti? Herraa vastaan; ne eiv?t olleet vastauksia siihen, mit? h?nen opettajansa oli sanonut, vaan ainoasti h?nen omien ajatuksiensa ja mietteittens? ilmauksia -- ajatuksia t?ydellisest? omaan viisauteensa luottamisesta ja omaan voimaansa uskaltamisesta.

P?iv?? j?lkeen teki Richard tavallisuuden mukaan ty?t? pajassa, ja seuraavana sunnuntaina oli h?n kirkossa sek? piti muutamia viikkoja p??t?ksens?, ettei avaisi mink??n kapakan ovea; mutta h?nen vaimonsa huomasi raskaaksi murheeksensa, ettei h?ness? n?hty n?yryytt? eik? mit??n totista parannuksen murhetta. H?n n?ytti olevan ylpe? siit? hyv?st? p??t?ksest?, jonka h?n oli tehnyt, ja kun h?n pyysi, ettei h?n luottaisi liiaksi omaan voimaansa, vaan muistaisi, mit? heid?n opettajansa niin usein oli heille selitt?nyt, sanoi t?m? nauraen, ett? tosin oli papin oikeus siit? saarnata, sill? olihan se h?nen velvollisuutensa ja kuului h?nen virkaansa, "mutta", lis?si h?n, "pappi ei tunne minua. Luuletko sin?, etten min? voi pit?? sanaani, kun olen kerta asian sanonut? Sit? paitsi sanon sinulle senkin, ett? jos pappi saarnaakin ja h?nell? on siihen lupa, niin ei se ole sanottu, ett? se on vaimon teht?v?. Mutta el? h?t?ile", sanoi h?n, kun t?m? n?ytti vakaiselta ja murheelliselta, "min? lupaan sinulle, ettet sin? saa koskaan kuulla minun olleen 'viheri?ss? k??rmeess?', jos en sinne asiain t?hden t?ydy menn?. Niinkun tied?t, onhan luvallista juoda lasin asiamiehens? kanssa. Ja sen sanon sinulle ja viel? papillekin, ett? jos mielii jotakin ansaita, niin ei saa riitaantua tuttujen kanssa".

Lieneek? ollut asiata vai ei, sit? en tied?, ehk? oli laita edellinen, niin tosi on kuitenkin, ettei kulunut monta p?iv?? t?st? keskustelusta, kun Richard taas meni "viheri??n k??rmeesen". H?n tuli yht?hyvin kotiin kello 10, v?h?n iloisena, vaan ei juopuneena. H?nen vaimonsa kysyi yst?v?llisesti, miss? h?n oli ollut, ja h?n vastasi kevytmielisell? naurulla: "Olinpahan vaan yhden hyv?n yst?v?n kanssa tuolla ,viheri?ss? k??rmeess?'". Maria ei saattanut nauraa, vaan n?ytti syv?sti alakuloiselta, ja Richard suuttui, kun t?m? tuskin vastasi h?nelle, koska h?n kertoi sin? iltana kyl?ss? kuulemiansa uutisia.

Maria oli surullinen ja syviss? ajatuksissa, ja oli tuskin kuullut tai vaaria ottanut h?nen sanoistaan. "Rakas Richard", sanoi h?n her?ten ajatuksistaan, "min? en tosin tahdo suututtaa sinua, vaan ei minulla ole syd?nt? puhua semmoista, kun tunnen, ett? sin? olet alkanut antaida kiusaajalle j?lleen. En voi nauraa, en jutella enk? olla levollinen; ja Richard, eik?s ole niin, ett? sin? koetat karkoittaa omantunnon tuskaa t?t? kevytmielist? ja v?linpit?m?t?nt? tapaa hyv?ksym?ll?".

"Juttua ja tyhmyytt?", vastasi h?n; "aina sinulla on t?h?n aikaan muistutuksia".

"Ei aina, Richard, hyvin harvoin; mutta min? olen murheellinen sent?hden, ett? sinua niin syd?mellisesti rakastan, ja min? tied?n, ett? sin?, sent?hden ett?s rakastat minua, suot minun puhua uskollisena yst?v?n?si samoin kun my?s omana vaimonasi. Rakas mieheni, sin? olet kaikki minulle. Toisinaan pelk??n, ett? ennen miellyt?n sinua kuin palvelen Herraa, sill? min? vaikenen, kun minun pit?isi puhua. En voi siet?? yht??n tyytym?tt?myyden osoitusta kasvoillasi, ja aina pelk??n, etten mit??n v??rin sinulle sanoisi. Jos olen sen tehnyt t?n? iltana, niin suo se minulle anteeksi. Etk?s tahdo antaa anteeksi, Richard?" sanoi h?n, pist?en k?tens? h?nen k?teens? ja katsoen h?neen vakaisesti, vaan syd?mellisesti lempeill? silmill?.

Richard katsoi h?neen hetkisen sanaakaan puhumatta, ja sitte levisi l?mpimimm?n rakkauden ilmaus h?nen kasvoillensa, ja h?n sanoi vapisevalla ??nell?: "Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua, Maria raukka; sin? olet paras vaimo maailmassa"; h?n puristi hell?sti h?nen k?teens? suljettua k?tt? ja katseli mieltymyksell? h?nen lempe?t? muotoansa. "Sin? olet sievin ja viisain kaikista -- turhaa on koettaa tehd? sinua vastaan, sen min? sanon, enk? huoli, kuulkoon sen kuka hyv?ns?; sin? olet oikeassa ja min? v??r?ss?, ja minun on pyydett?v? anteeksiantamista; mutta sen teid?n, etten min? ansaitse semmoista vaimoa".

"Min? luulen, ettet sin? ole niin onnellinen minun luonani ollessasi, kuin min? olen silloin, koska sin? olet kotona, kun min? istun ty?ss?ni iltasella ja sin? luet pipliaa tai Kristityn Vaellusta minulle, tunnen min? usein olevani onnellisin olento maan p??ll?".

"Kristityn Vaellus", sanoi h?n; "ah, nyt muistan, minun olisi pit?nyt lukea t?n? iltana sit?, ja min? lupasin Juhanille, ett? h?n saisi olla valveella puoli tuntia tavallista my?hemp??n ja kuunnella".

"H?n olikin valveilla", sanoi Maria, "ja h?n k?rsi pettymyst?ns? hyvin siivosti. Min? sanoin h?nelle, ett? is? kentiesi huomen-iltana olisi kotona ja lukisi meille, ja lupasin pyyt?? sinulta, ett? h?n saisi istua valveilla huomeniltana taas, koska h?n oli niin siivo t?n? iltana".

Seuraavana ehtoona oli Richard kotona ja luki Kristityn Vaellusta vaimollensa, ja Juhani sai olla kuuntelemassa; lapsen maata menty? istuivat he viel? hetkisen, hiljaisesti ja vakaisesti keskustellen siit? ihmeellisest? kirjasta. "Jos t?m? kirja on oikeassa", sanoi Richard, "ja niin luulenkin, niin olen min? sit? pahoilla silmill? katsellut. Se on kaunista lukea, Maria, ja kun min? luen sit?, tunnen min?, ett? totinen usko on ainoa tarpeellinen, ja ett? tahtoisin ennen olla kristitty kuin kruunup?? kuningas. T?st? kirjasta n?hd??n, kuinka Jumala voipi kutsua k?yh?n miehen vaeltamaan sit? tiet?, joka on parempi kaikkia maailman teit?, mitk? viev?t rikkauteen, korkeuteen ja kunniaan. Onhan kuitenkin kummallinen t?m? k?yh? vaeltaja! Kuinka ihmeellisesti Herra menettelee h?nen kanssansa! Ja kuinka suuren kunnian H?n h?nelle antaa!"

"Ja miksi et sin? voi tulla h?nen kaltaiseksensa?" sanoi Maria. "Sinulla on sama kutsumus ja sama armollinen Jumala, Richard".

"Jaa, se on kyll? tosi", vastasi Richard ajatuksissansa. H?n istui muutaman minuutin hiljaa, ja lis?si sitte hymyillen, katsahtaen vaimoonsa, "mutta minun ei tarvitsisi j?tt?? vaimoani Turmeluksen kaupunkiin, taikka kuulla h?nen kutsuvan minua takaisin; t?ss? tulee vastakkainen suhde. Vaimo on matkustaja, ja min? pelk??n, ett? h?n voi sanoa miehest?ns? -- h?n on Turmeluksen kaupungissa".

"Ei ei", sanot Maria, l?mpim?sti katsahtaen, "olkoon pikemmin sanottu meist?, ett? me molemmat olemme yhdess? l?hteneet vaellusmatkalle. Emmek?s olisi onnelliset! Meill? on terveys ja voimat; meill? ei tosin ole ylt?kyll?isyytt?, vaan kuitenkin riitt?v? jokap?iv?inen leip?; rakkaat lapsemme ovat suurena ilonamme ja me rakastamme toisiamme; emmek? siis voisi olla onnelliset!"

"Niin, voisi", kertoi Richard. "sano pikemmin: emmek?s nyt ole onnelliset! Mit? tarvitsemme enemp??! Min? tunnen t?n? iltana itseni t?ysin tyytyv?iseksi. En koskaan ole onnellinen 'viheri?ss? k??rmeess?', istuessani kevytmielisten, orjallisten juomarien seurassa, ja min? toivon usein p??sev?ni sielt? j?lleen t?nne iloisan takkavalkean ??reen, jossa olisin kirja k?dess?, samalla kun sin? istuisit vastap??t? minua neuloen tai laittaen jotakin minulle ja lapsille, ja katsoisit v?list? minuun iloisesti hymyillen, kysy?ksesi tahi muistuttaaksesi siit?, mit? luen. Ei, ei, min? sanon: kuinka onnellisia me olemme! Miks'et vastaa, rakas Maria?"

"Koska min? kuitenkin sanon: voisimme tulla".

"Mutta -- mit?s me tarvitsemme viel??"

"Me tarvitsemme rakastaa Jumalaa enemm?n", vastasi Maria n?yr?sti, vaan juhlallisen vakaisesti; "me tarvitsemme palvella H?nt? uskollisemmin ja muistaa aina H?nen l?sn?olonsa; meid?n tarvitsee tulla totisesti yhdeksi Kristuksen kanssa, niinkun oksa viinapuun kanssa; meid?n tarvitsee yh? yksivakaisemmin rukoilla Pyh?? Henke?. Min? pelk??n, rakas ukkoseni, ett? Jesus on sanova sinulle ja minullekin: 'Yksi sinulta puuttuu', ja se yksi, joka puuttuu, on totinen luottamus Kristukseen, tuo ainoa tarpeellinen ja ainoa, joka voi h?d?ss? yll? pit??".

"Sin? olet oikeassa", sanoi Richard hyvin vakaisesti, "v?hint?kin on se tosi minun, vaan ei sinun puolestasi, Maria; sit? en koskaan my?nn?. Min? toivon, ett? tulisin puoliksikin niin hyv?ksi kuin sin?".

"Ah, Richard, niin et saa sanoa! Sin? et tied?, kuinka usein tunnen itseni murheelliseksi oman pahan syd?meni t?hden. Min? tied?n oikean tien, mutta pelk??n usein, etten viel? ole alkanut sit? vaeltaa. Min? tied?n, ett? yksi on tarpeellinen, mutta pelk??n v?list?, etten ole viel? parasta osaa valinnut. Mutta meid?n tulisi olla hyvin onnelliset ja hyvin kiitolliset Jumalalle kaikesta hyvyydest?ns? meit? kohtaan. Se on oma syymme, Richard, jos emme ole onnelliset".

Eik? he olleet onnelliset? Maria toivoi saavansa sanoa itsellens?, ett? he olivat onnelliset. H?nen iloisa luonteensa lievitti v?list? toivon hohteen, kirkkaan kuin vesikaaren, tulevaisuuteen; mutta hohde h?visi useimmiten yht? pian kun se oli tullutkin, sill? h?nen j?rkens? n?ytti h?nelle, kuinka heikolla perustuksella se oli. H?n tunsi, vaikkei h?n sit? edes itsellens?k??n tahtonut tunnustaa, ett? h?nen miehens? oli ep?vakainen kuin laine. Toisinaan kuunteli t?m? h?nen vakaisia sanojansa v?syneell? tahi hyv?nluontoisesti v?linpit?m?tt?m?ll? mielell?. V?hemm?n tarkat silm?t kuin takkaan vaimon ei kentiesi olis huomanneet t?t?, mutta rakkaus ei Mariaa aina soaisnut.

Vuosi oli kulunut. Richard oli vaarallisesti kipe?. Maria istui vaaleana ja surren h?nen vuoteensa vieress?, syd?n t?ynn? murhetta ja levottomuutta. Kaikki toivo oli loppunut, ja vaikka h?nen oli kauhea ajatella, ett? h?n miehens? menett?isi, ei kuitenkaan t?m? ollut mit??n sen tunteen suhteen, ettei h?n olisi valmis kuolemaan, ettei h?n ollut antanut itse?ns? Kristukselle, vaan ett? h?nen t?ytyisi kuolla synneiss?ns?, eik? siis voisi kohdata Jumalaansa ilolla.

Meid?n ei tarvitse t?ss? huolia niist? seikoista, joiden voimalla Richard oli langennut eli oikeammin v?hitellen vajonnut syvemm?lle ja syvemm?lle synnin mutaan. Se on vanha ja kyllin tunnettu kertomus -- n?k?, jonka liian usein saamme n?hd?; mutta mik? eritt?inkin teki h?nen tilansa pahaksi, ett? h?n oli l?htenyt syntisten tielle, n?hden avoimin silmin sek? vaaran ett? synnin. H?nen tietonsa jumalallisista totuuksista oli nyt selvempi, h?nen k?sityksens? Jumalan hyvyydest? oli puhtaampi, kuin h?nen viimein tapahtuneessa katkerassa kokemuksessansa. H?n osasi puhua, puhua hyvin uskonnosta, h?n tunsi monta raamatun paikkaa, h?n ymm?rsi sek? ristiinnaulitun Vapahtajan tarpeen, ett? ne vaatimukset, jotka t?m? h?nelle oli asettanut, mutta ei h?n ollut viel? tosiaan antanut syd?nt?ns? eik? luottamustansa H?nelle, eik? siis my?s koskaan toden teolla p??tt?nyt Jumalan avulla synti? hylj?t?. Yksi asia on tiet??, ett? meid?n on se tekeminen, ja toinen asia on uskossa valvovaisuudella ja rukouksella sek? vakaisella ja kest?v?ll? kilvoituksella syd?mest?, sielusta ja koko tahtomme voimasta Jumalan avulla sit? tehd?. Me kerromme uudelleen, ett? semmoinen tapaus kuin h?nen ei ole harvinainen; monta samanlaista olemme n?hneet. H?n rakasti syntej?ns?, eik? h?nell? ollut ollenkaan antaa rakkautta lempe?lle, anteeksi-antavalle Jesukselle, joka kuoli syntisten edest?, ja siten antautui h?n v?hitellen himoovaisen syd?mens? viettelyksille ja kiusaajan hy?kk?yksille, jonka harrastus on aina kuvata helvetin tiet? onnellisimmaksi tieksi. H?n oli tullut laiskaksi ja huolimattomaksi ammatissaan, niin ett? er?s toinen sepp?, joka huomasi, ett? kyl?ss? voisi saada ty?t? rakensi pajan l?helle h?nen pajaansa. Richardin entiset tuttavat eiv?t kuitenkaan olisi h?nest? luopuneet, jos he eiv?t olisi niin usein tavanneet pajassa ainoasti oppipojan, jolla oli tuskin tulta ahjossa, samalla kun mestari itse istui ravintolassa, taikka jos h?n oli pajassakin, niin oli h?n puolihumalassa, ja oli vihainen ja h?vyt?n, kun he valittivat h?nen lev?per?isyytt??n. Pian eiv?t he huolineet tuhlata aikaa h?nt? odottaessaan, vaan meniv?t hevosinensa ja ty?miehinens? uuden sep?n luokse, joka, vaikkei ollut niin taitava kuin Richard, oli kuitenkin selv? ja ahkera sek? kiitollinen ja kohtelias.

Maria k?rsi n?m? koetukset hyvin n?yr?sti; h?n rukoili, h?n kartti, ettei h?n suuttuisi, ja vartioitsi huuliansa. H?n ei koskaan lausunut nuhdesanaa, h?n ei torunut h?nt? koskaan h?nen humalassa ollessaan eik? edes puhunutkaan h?nen kanssansa paitsi hillit?ksens? ja rauhoittaaksensa h?nt?. H?n el?tti itse?ns? neulomisella ja vaatteiden pesulla ja istui puoliy?h?n neuloen, saadaksensa nousta aamulla varhain neulomiansa pesem??n. H?n tukki korvansa kyl?n juorukielille, jotka v?list? teeskennellyll? osan-ottavaisuudella juttelivat h?nelle uusia kertomuksia h?nen miehens? irstaisuudesta. H?n ei ottanut osaa heid?n valituksiinsa h?nen yl?llisyydest?ns?; h?n ei suonut yht??n pahaa sanaa lausuttavan h?nest? h?nen l?sn?-ollessansa. "Olenhan min? h?nen vaimonsa", sanoi h?n totisesti vaikka vapisevalla ??nell? ja kyynelsilmin, "ja minun pit?? olla viimeinen vikain n?ki? miehess?ni, enk? voi sallia muidenkaan h?nest? kuulteni pahaa puhuvan".

Kova koetus oli Richardille se, ett? h?n n?ki uuden pajan avattavan ja vet?v?n ty?n teett?j?t puoleensa. H?n tuli raivoon, kun vaan kuuli kilpailiansa nime? mainittavan, ja k?vi nyt entist? useammin ravintolassa, jossa niin kova-??nisesti ja kiivaasti kiroili toista sepp?? ja h?nen tuttaviansa, ett? 'viheri?n k??rmeen' em?nt?, koska t?m? p??lliseksi ei en?? otoksiansa rehellisesti maksanut, alkoi pit?? h?nt? kiusallisena vieraana, ja huusi toisinaan miest?ns?, joka otti Richardin olkap?ist? kiini ja paiskasi ulos.

Mutta keskell? syntijuoksuansa tuli h?n ?kki? seisotetuksi. H?n sai kuumetaudin ja makasi avutonna ja heikkona sairasvuoteellansa. Tohtori k?vi siell? ja selitti sen olevan varsin arveluttavan hermokuumeen. H?n alkoi puhua sekaisin, vaan oli kuitenkin siksi tunnossaan, ett? pyysi pastoria luoksensa hakemaan. H?n tuli, vaan tapasi Richardia t?ydellisess? houraustilassa, kykenem?t?nn? k?sitt?m??n sit? rukousta, jonka h?n murheellisen vaimoraukan kanssa yhdess? sairaan s?ngyn vierelt? korkeuteen l?hetti. Kuume paheni, ja tohtorilla ei ollut en?? ensink??n toivoa h?nen pelastuksestansa. Mutta h?nen vaimonsa ja pastorin hartaat rukoukset, ettei h?nt? temmattaisi pois synneiss?ns?, tulivat kuulluiksi. Odottamatta nukkui h?n sairauden kovinna ollessa, ja siit? hetkest? alkoi h?n tulla paremmaksi.

Pastori tapasi h?nen kerran er??n? kev?taamuna huoneensa ikkunassa istumassa. Muutamat viikot olivat matkaan-saattaneet suuren muutoksen Richardissa. H?nen ennen niin voimakas olentonsa oli laihtunut, niin ettei h?ness? ollut, niinkun sanotaan, muuta kuin luu ja nahka; h?nell? ei ollut enemm?n voimaa kuin pienell? lapsella. Kyyneleet -- ja ne n?yttiv?t olevan totisen syntein katumuksen vaikuttamat -- juoksivat kuitenkin pitkin h?nen vaipuneita kasvojansa, ja tuskin kuultavalla ??nell? pyysi h?n opettajaansa rukoilemaan h?nen edest?ns?, ett? Jumala antaisi h?nelle anteeksi ja loisi h?nelle uuden syd?men sek? opettaisi h?nt? el?m??n uutta el?m??.

Koko h?nen tapansa osoitti n?yryytt? ja syv?? vakaisuutta. "Mihin surkeuteen olenkaan sy?snyt itseni", sanoi h?n; "mutta ah, eik? Jumala ole hyv? minua kohtaan! H?n pys?hdytti minut syntijuoksussani ja n?yryytti minua, mutta H?n ei ole minua lopettanut eik? poisheitt?nyt. H?n antaa minulle katumus-aikaa, ja jos min? viel? joskus saan terveyteni ja voimani j?lleen, niin saa pastori ja kaikki ihmiset n?hd?, kuinka toisenlaiseksi minun el?m?ni pit?? tulla. Kuinka kauheasti olenkaan v??rink?ytt?nyt H?nen armolahjansa! Kuinka kurja olen ollutkaan siivolle vaimolleni, kuinka huolimaton is? lapsilleni, kuinka viheli?iseksi olen tehnyt kodin heille! Mutta siit? t?ytyy ja pit?? tulla muutos. Min? olen laiminly?nyt Jumalan sanan harjoituksen, ei meill? ole ollut kotohartautta; mutta min? koetan tulla uudeksi ihmiseksi. Vaimoni pit?? tulla onnelliseksi j?lleen; min? annan lapsilleni hyv?n esimerkin".

"Ja nyt kysyn sinulta, Richard", lis?si h?n, "oletkos t?h?n asti oikein uskonut t?h?n rakkaasen Vapahtajaan? Oletko uskossa vastaan-ottanut H?net? Jos et sit? ole tehnyt, niin en ihmettele, ettet koskaan viel? ole n?hnyt synti? oikeassa valossaan tahi voinut k?sitt??, ett? sinulla on Herrassa Jesuksessa pelastaja synnist? ja ijankaikkisesta vihasta vapahtaja".

He laskeusivat nyt yhdess? polvillensa. ja pastori rukoili anteeksi-antamista ja armoa, ja ylisti armollista Jumalaa siit? laupeudesta ja pitk?mielisyydest?, jota H?n oli siin? osoittanut, ett? oli viel? s??st?nyt ihmist?, joka niin kauan oli vaan "maata turmellut". Kun taas nousivat yl?s, ja pastori n?ki Richardin vakaisen muodon ja kuumat kyyneleet, jotka t?yttiv?t h?nen silm?ns?, kun h?n vastasi opettajansa l?mmint? k?denpuristusta, her?si h?ness? iloinen toivo, ett? sairaan syd?n viimeinkin oli saanut vakaisen vaikutuksen lunastuksen t?rkeydest?. H?n huomasi nyt, mietti h?n, ensi kerran Richard Norman'issa totisen merkin siit? surusta, joka on tie el?m??n.

P?iv?? j?lkeen meni pastori j?lleen sinne. Maria tuli h?nt? vastaan s?ihkyvin kasvoin. H?nen miehens? oli paljoa parempi, sanoi h?n. H?n taisi nyt maata ja v?h?n sy?d?kin; juuri nyt oli h?n nukkunut, ja vahinko olisi her?tt?? h?nt?; mutta h?n oli varma siit?, ett? h?n pahastuisi, saatuansa kuulla pastorin olleen siell?, eik? h?n saisi tavata h?nt?, ja Maria sanoi my?s, ett? h?nen miehens? n?ytti per?ti muuttuneen. H?nen silm?ns? tulivat t?yteen kyyneleit? puhuessaan h?nen n?yr?st?, kiitollisesta mielentilastaan ja h?nen rakkaudestaan h?neen ja lapsiin.

Muutamia p?ivi? j?lkeenp?in tapasi pastori Richardin iloisassa puutarhassa. Ihana oli p?iv?, ja virvoittava, raitis ilma, sanoi h?n, oli tehnyt h?nelle enemm?n hyv??, kuin kaikki h?nen nauttimansa l??kkeet. Tohtori oli sanonut h?nelle, ettei h?nen en?? tarvitse sinne tulla, ja ett? h?n saisi ottaa yllens? p??llystakkinsa, ja k?vell? edestakaisin puutarhassa; ja siell? k?vi h?n nyt, nauttien puutarhan hyv?? tuoksua, jossa syreenit, hajuorvokit ja kultalakat olivat t?ydess? kauneudessaan, ja tiklivarpuset lauloivat, tehden pes??ns? makuukammarin ikkunaa vastap??t? seisovaan perunapuuhun. Avonaisessa ikkunassa istui hell? puoliso ja katsoi v?list? ty?st?ns?, n?hd?ksens? h?nt? ja muistuttaaksensa h?nelle, mit? tohtori oli sanonut, ettei h?n saisi olla kerrallaan niin kauan ulkona, jotta v?syisi, vaan ett? h?n tulisi v?list? sis?lle lep??m??n ja menisi sitte j?lleen sinne.

H?n nousi yl?s, n?hty?ns? puutarhassa pastorin miehens? luona, ja meni ulos tapaamaan h?nt?. Hedelm?puut olivat nyt juuri t?ydess? kukassa ja oksat olivat puetetut hienoilla valkeilla kukilla. He puhuivat kukista, ja Richard sanoi, ettei h?n ollut koskaan n?hnyt niin paljon kukkia eik? niin runsasta toivoa hedelmist?, jos ilma saisi kauniina pysy?.

"Pankaamme mieleemme, mit? Jumala tahtoo meille t?ll? opettaa", sanoi pastori vakaisesti; "kukat putoavat pian jalkainne juureen: kukat kuvailevat jumalisen el?m?n toiveita. Sinusta, yst?v?ni, on minulla suuri syy toivoa, mutta min? toivon, ett? sama Jumala, joka luojana antaa kukalle armon tehd? hedelm?n, sek? kehitt?? ja saattaa t?m?n hedelm?n kypseksi, antaisi armon Jumalana my?s niiden toiveiden kukkien ja lupausten, joita sinussa nyt n?kyy, hedelmi? tehd? sek? kasvattaa, ravita ja kehitt?? niit?. Mutta muista, Richard, ett? hedelm? ei aina seuraa kukkaa".

Paljon n?kyikin Richardissa toivottavaa. H?nen syd?mens? tuntui olevan syv?sti liikutettu; h?nen katumuksensa n?ytti olevan totinen. H?n oli eli n?ytti olevan perinpohjin n?yryytetty; ja se on hyv? merkki, kun ihminen, joka luottaa itsehens?, n?yrtyy. H?nen n?yryytens? tuli koetukseen. Jakob Burnet, joka oli rakentanut toisen pajan ja kohteliaisuudellaan ja uutteruudellaan voittanut puoleensa Richardin entiset ja t?m?n laiminly?m?t asiamiehet, tarvitsi apulaista, ja Richard meni h?nen luoksensa paikkaa hakemaan, julkisesti tunnustaen, kuinka paha ja suuttunut h?n oli ennen h?nelle ollut.

Jakob Burnet oli lempe?syd?minen, vanha perheet?n mies. H?n mielistyi niin Richardin k?yt?kseen, ett? h?n otti h?net palvelukseensa isommalla palkalla, kuin h?n ensin oli aikonut, ja lupasi, ett? jos h?n pysyisi paikallansa siivosti vuoden, rupeaisi h?n yhdistykseen h?nen kanssansa. Kaikki p??ttiv?t yksimielisesti, ett? Richard oli t?ydellisesti muuttunut; ei koskaan h?n ollut miettiv?isempi ja ahkerampi, h?n teki ty?t? iloisesti ja oli niin tyytyv?inen ja k?rsiv?llinen, vaikka h?n oli tullut mestarista kis?lliksi, ett? nekin, joilla oli pahimpia aavistuksia, alkoivat toivoa parasta. H?n n?ytti kapakan tykk?n??n hylj?nneen eik? ollut kuulevinaankaan, kun entiset toverinsa kokivat h?nt? sinne saada.

Puoli koetusvuotta oli kulunut ja Richard oli olemistaan paikallansa. Mutta silloin tapahtui, ett? "viheri?n k??rmeen" is?nt? tuli sinne hevostansa kengitytt?m??n ja neuvottelemaan Burnetin kanssa er??n rautaisen portin tekemisest? h?nen puutarhaansa. H?n tapasi Richardin yksin??n pajassa. Hevosen kengitetty? alkoivat he puhua portista, ja silloin p??ttiv?t he olevan v?ltt?m?t?nt? olla paikalla ja ottaa mitta, jonka mukaan voisi tehd? juuri semmoisen portin kuin tahdottiin. "Sinulla ei voi olla niin hyv?? silm?mittaa", sanoi h?n, "ja vaikkei olisi oikein pyyt?? sinua minun luokseni, sen p??t?ksen mukaan kun olet tehnyt, niin luulen sinussa kyll? olevan miest?, ett?s tulet puutarhaan mitan ottamaan, vaan et mene edemm?s, ellet itse tahdo".

"Niin luulisin", vastasi Richard nauraen, "ja kun mestari tulee, voin min? l?hte? heti, jos ette halua h?nt? ennemmin pyyt?? mittaa ottamaan".

"Ei, ei", sanoi is?nt?; "sin? olet minulle paljoa soveliaampi; sit? paitsi pid?n min? ja minun vaimoni vanhoista tutuista kasvoista paremmin kuin uusista. Totta puhuen, Richard, on monta paitsi minua, jotka toivovat sinua takaisin omaan pajaasi sinulle kuuluvalle paikalle. Ja mit? vanhaan Burnetiin tulee, on kaikkein meid?n ajatuksemme se, ettei h?nell? olisi mit??n oikeutta sinua pois ahdistaa; sill? h?n on varakas ja voisi el?? rauhassa; ei sent?hden, ett? min? olisin n?hnyt vilahdustakaan h?nen rahoistansa".

P?iv? oli kylm? ja sateinen, ja kun Richard ja is?nt? seisoivat ver?j?ll?, aukeni ikkuna ja em?nt? tervehti Richardia yst?v?llisimm?ll? hymyilyll?. "Kuinkas kuuluu, herra vieras?" sanoi h?n; "te olette olleet poissa niin kauan, ett? minulla on jo ollut aikaa unhottaa nimennekin".

"Olkoonpa h?nen nimens? mik? hyv?ns?", sanoi is?nt? pilkallisesti katsoen , "niin on h?n p??tt?nyt pysy?kin vieraana; sin? et saa kiusata h?nt? juomaan yht??n lasia".

Em?nt? meni pois ikkunasta, mutta silm?nr?p?yksen per?st? n?htiin h?nen suuri haamunsa ovella, ja koroittaen ??nens? huusi h?n: "Kuka sanoo, etten min? ole em?nt? talossani, ja ettei minulla ole oikeus tarjota vieraalle jotakin l?mmint? n?in kolkkona p?iv?n?? Mutta ensin haluan min? n?hd?, mit? teill? on tekemist? minun puutarhassani". H?n kulki eteenp?in k?yt?v?? k?det puuskassa.

"Kuulkaas nyt, herra vieras", sanoi h?n nauraa kohottaen ja laskien k?tens? Richardin olkap??lle, "min? luulen tuntevani teid?n kauniit kasvonne. Mutta sano minulle, Richard", jatkoi h?n aivan tuttavasti, "mit? kuuluu sinulle ja siev?lle vaimollesi? Min? kunnioitan suuresti teit? molempia, erinomattainkin h?nt?, sill? h?n on pieni siivo olento ja k?ytt?? itsens? aina hyvin. Min? en tahdo vietell? sinua juomaan, mies; jos en erehdy, niin olet sin? maksava minulle koko viimeisen kerran otokset; mutta min? en ole niin ep?kohtelias, ett? sit? vaadin; vaan en min? aio t??ll? seisoa tyhjin suin, hyv?t miehet", ja k??ntyen mieheens? sanoi h?n: "sin? n?yt?t niin vilusta siniselt?, ett? minulle jo tulee vilu, kun vaan katson sinuun; meill? on oivallinen takkavalkea sis?ll?, ja min? menen laittamaan sinulle totilasin, en liian heikkoa, ett? se kylm?n karkoittaisi, ja min? tulen loukatuksi, Richard, jos sin? menet matkaasi etk? maista yht? ainoata pisaraakaan, joka on tavallista asioita tehdess? -- yht? ainoata pisaraa".

Kaikki oli tehty ver?j?ll?, ja Richard k??ntyi miehuullisesti pois; vaan silloin is?nt? viel? kerran h?nt? koetti. "Yksi lasi vaan j?rjestyksen vuoksi -- eih?n tuo ole liian paljon. Sin? voit sek? tehd? ett? pit?? p??t?ksesi. Tule nyt ja n?yt?, ett? sin? olet mies. Yksi lasi, ja sitten ajan min? sinut ulos; yksi kauppamatka eik? enemp??".

Richard empi: "No aja; yksi lasi ei voi tehd? niin suurta vahinkoa".

V?kin?isesti nauraen lausui h?n n?m? sanat ja seurasi is?nt?? huoneesen. Meid?n ei tarvitse pitemmin tutkia syit?, joita k?ytettiin tahi kuinka h?nt? kiusattiin, vaan seuraus oli kuitenkin tavallinen. Huokeampi oli tulla huoneesen, kuin sielt? ulos menn?, ja kun h?n vihdoin l?hti pois, tuikkivat t?hdet puoliy?n taivaalla.

Ainoasti yhdess? ikkunassa koko kyl?ss? kiilui valkea sin? y?n?, siit? huoneesta nimitt?in, jossa h?nen vaimonsa istui ja odotti h?nen kotiintuloansa. H?n katsoi hiljaa yl?s h?nen tullessaan; t?m? k??nsi kasvonsa pois siit? vakaisesta katsahduksesta, jolla Maria katsoi h?neen. Jos h?n ei olisi kasvojansa k??nt?nyt pois, olisi h?n n?hnyt, kuinka kyyneleet virtailivat h?nen poskillansa. Mutta vaikka h?n koki tukehduttaa niit?, kuuli Richard, kuinka syv? huokaus nousi h?nen rinnastaan. H?n laittoi h?nen ruokansa, joka oli ollut takassa l?mpi?m?ss?, p?yd?lle h?nen eteens?; t?m? katsoi siihen, pudisti p??t?ns? ja sanaakaan virkkamatta hell?lle, k?rsiv?lliselle vaimollensa, joka oli kyllin ymm?rt?v?inen sanoaksensa jotakin semmoista, joka t?mm?isess? tilassa voisi ?rsytt?? h?nt?, hoiperteli h?n s?nkyyns?.

Seuraavana aamuna her?si h?n juomisen himossa, ja saman p?iv?n iltana oli h?n suurin-suinen "viheri?n k??rmeen" kapakkatuvassa mellastavassa seurassa. H?n oli langennut todellakin takaisin entiseen el?m??ns?, ja kaikki h?nen lupauksensa ja p??t?ksens? meniv?t niin turhaan, kuin ei n?it? olisi koskaan lausuttu.

Niinkun nyt n?kyi, ei h?nen vanha syntinen el?m?ns? ollutkaan poistunut, vaan ainoasti keskeytynyt kovan taudin t?hden. K?ytt??ksemme raamatun ankarata lausetta, oli "koira sy?nyt oksennuksensa j?lleen". Richard ei kuitenkaan laiminly?nyt ty?t?ns?. H?n oli pajassa joka p?iv?, toisinaan tosin p?? kipe?n? ja puolihuumaantuneena edellisen y?n yl?llisyydest?.

Jakob Burnet puhui yksinkertaisesti ja vakaisesti, vaan yst?v?llisesti h?nelle h?nen syntisest? tavastansa. Richard nauroi h?nen nuhteillensa ja kysyi, mit? syyt? h?nell? oli valittaa niin kauan kun h?n teki ty?t?, niinkun h?nen piti tehd?. "Mutta muistanethan kyll?", sanoi vanha mies, "ett? se riippuu sinun vakaisuudestasi, jos me rupeamme yhdistykseen taikka ei".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet