Read Ebook: Rautakanki ja kuinka viimein kävi : tosikertomus by Tayler Charles B Charles Benjamin

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 159 lines and 16466 words, and 4 pages

Jakob Burnet puhui yksinkertaisesti ja vakaisesti, vaan yst?v?llisesti h?nelle h?nen syntisest? tavastansa. Richard nauroi h?nen nuhteillensa ja kysyi, mit? syyt? h?nell? oli valittaa niin kauan kun h?n teki ty?t?, niinkun h?nen piti tehd?. "Mutta muistanethan kyll?", sanoi vanha mies, "ett? se riippuu sinun vakaisuudestasi, jos me rupeamme yhdistykseen taikka ei".

Richard lupasi parantua, vaan unhotti ja rikkoi lupauksensa melkein yht? pian kuin ne tekikin. Vaikka h?n tuli ty?h?ns? aamusilla, meni kuitenkin tuskin yht?k??n iltaa, ettei h?n ollut "viheri?ss? k??rmeess?", ja pian tunnettiin h?n auttamattomaksi juomariksi. H?nen ihmetelt?v? vaimonsa ei kuitenkaan k?rsiv?llisyytt?ns? milloinkaan menett?nyt eik? suuttunut, vaan toivoi eli koetti toivoa, ett? miehens? kerran j?tt?isi pahan tiens? ja k??ntyisi Jumalan tyk?. Sopivissa tilaisuuksissa h?n aina puhui vakavasti ja yst?v?llisesti h?nelle, kun h?n n?ki h?nen olevan semmoisella p??ll?, ett? saattoi h?nt? kuulla, ja silloin puhui h?n enemm?n siit? kauheasta vaarasta, jossa h?n h??lyi, siit? synnist? Jumalata ja ihmisten rakasta Vapahtajaa kohtaan, johon h?n oli tekeynyt syylliseksi, kuin omista k?rsimisist??n ja kiusauksistaan. H?n puhui harvoin tai ei koskaan muiden kanssa miehest?ns?, ja niinkun edellisell? kerrallakin ei h?n milloinkaan sallinut h?nest? mit??n pahaa puhuttavan. Ei kukaan hieno nainen olisi voinut menetell? hienotunteisemmin eik? sopivammin, kuin t?m? yksinkertainen, kohtuullisissa el?m?n-ehdoissa kasvatettu vaimo teki. H?nen suloinen, kaino n?yryytens? oli h?nen tyvenen Kristuksen luottamuksensa hedelm?. H?nen ainoa lohdutuksensa oli rukous, ja usein meni h?n kammariinsa vuodattamaan t?yden, murheellisen syd?mens? Herran eteen. H?nen vanhin poikansa kertoi pastorille, ett? kun kerran Richard juovuksissa lapsen l?sn?-ollen oli k?ytt?nyt pahoin itse?ns?, oli Maria ottanut pojan muassansa huoneesensa, ja "kun me laskeusimme polvillemme vieritt?in", sanoi lapsi, "rukoili ?iti is?n edest?, ett? Jumala armossansa muuttaisi h?nen syd?mens?, vaan ei ?iti milloinkaan torunut h?nen kanssansa eik? sanonut yht??n pahaa sanaa h?nelle", lis?si poika. Richard ei katunut syntej?ns? eik? hylj?nnyt v??r?? tiet?ns?. Lukia voisi syyst? odottaa, ett? niin viisas ja lempe? vaimo, kuin Maria oli, olisi juomarin voittanut. Min? tunnen, etten voi t?ydellisesti oikein kuvaella h?nen olentonsa ja k?yt?ksens? ylevyytt?, mutta min? n?in t?ss? viel? yhden todistuksen monen entisen lis?ksi, ettei kenenk??n ihmisen voimassa ole toisen syd?men muuttaminen.

Marian usko ja k?rsiv?llisyys tuli kokoaan koetukseen. H?nen miehest?ns? oli tullut aljojuomari; ei paljon yht??n iltaa ollut h?n kotona, vaan tuli kotiin my?h??n ?ill? enemm?n tahi v?hemm?n humalassa. Synti, jota h?n ennen silloin t?ll?in oli harjoittanut, muuttui nyt jokap?iv?iseksi tavaksi, ja toisinaan makasi h?n monta p?iv?? p??nkivistyksen ja yleiseen huononvoimiseensa t?hden ty?h?n kykenem?t?nn?. Jakob Burnet oli monta kertaa valmis h?nt? eroittamaan, vaan esti sen aina Marian t?hden.

T?m? vanha, yst?v?llinen mies tuli tutuksi Marian kanssa kerran, kun Richard ei tullut ty?h?ns?, ja h?n sent?hden meni h?nen kotiinsa kysym??n h?nt?. H?n ei kuullut yht??n valitusta h?nen suustansa eik? n?hnyt vihaa h?nen kasvoissansa, mutta h?nen kalveat ja painuneet poskensa ja n??ntynyt ruumiinsa puhuivat sanoja selvemmin h?nen sanomattomasta sielunk?rsimisest??n ja heikontuneesta terveydest??n. Saatuansa tiet?? Richardin poissa-olon syyn ja kuultuansa h?nen makaavan s?ngyss??n, kykenem?tt? juonnin t?hden liikkumaankaan, olivat h?nen huulillansa jo sanat: "Min? en ota h?nt? en?? ty?h?ni", mutta Marian suru ja yst?v?llisyys voittivat h?nen, ja h?nell? ei ollut syd?nt? lis?t? h?nen murhettansa.

Richardilla oli my?s aikoinansa omantunnon tuskia; niinkun useimmat juomarit, suri h?n toisinaan syv?sti kurjuuttansa ja h?v?istyst?ns?, ja oli melkein hurjana surusta; mutta synti ei h?nt? laskenut irti, ja muutamia vastarintoja koetettuansa voitti se taas h?net, ja pelkuri-raukkana sanoi h?n: "En min? voi sit? j?tt??".

Vuosi kului; tuli taas talvi tavattoman kova. Richard oli, niinkun saattoi odottaakin, yh? enemm?n ja enemm?n paatunut synniss?, eik? h?n en?? sit? edes h?vennytk??n. Ihminen on joko synnin herra tai sen orja. Pastori haki Richardin k?siins? ja koki viimeist?ns?, temmataksensa h?nt? yl?s siit? kuilusta, johon h?n oli vajonnut; mutta t?m? kuunteli h?nen sanojansa niukalla, vastahakoisella kohteliaisuudella; h?nen vaikutuksensa ei auttanut. H?n teki, mit? taisi, lohduttaaksensa ja vahvistaaksensa vaimo-raukan s?rkyv?? syd?nt?, mutta h?n tunsi, ettei h?n voisi antaa h?nelle mit??n kehoitusta. H?n katseli kummastuen ja ihmetellen h?nen hiljaista, k?rsiv?llist? mielt?ns? ja h?nen n?yr?? luottamustansa Jumalaansa ja Vapahtajaansa. Sek? h?nen ulkomuotonsa ett? h?nen lasten puuttuvainen puku osoitti selv?sti, ett? h?nell? oli kyllin vaikeutta, ja pyysi h?nt? viipym?tt? tulemaan h?nen tyk?ns?, kun h?n jotakin tarvitsisi; mutta h?n ei aavistanut ennen kun monen kuukauden kuluttua, kuinka suuri h?nen h?t?ns? oli ollut. H?n ei tiennyt, ett? h?nen kelvoton miehens?, joka ansaitsi viikossa 22 markkaa, ei toisinaan antanut h?nelle rahaa tuskin yhdeksi atriaksi lapsinensa; jaa, kerran sai h?n vaan 40 penni? koko viikkorahasta.

Hell?syd?minen mestari ei t?t? aavistanutkaan, sill? kun h?n kysyi, antoiko h?n palkkansa tahi v?hint?kin isoimman osan siit? vaimollensa, vastasi h?n ilke?sti valehdellen, ett? h?n niin teki. Maria ei kannellut miehest?ns?, vaan koki omilla ponnistuksillansa hankkia elatusta itsellens? ja lapsillensa. Ei h?n paljon voinut ansaita, mutta h?n oli totuttanut itsens? ja lapsen hyvin kohtuulliseen, niukkaan ruokaan, ja odotti jokap?iv?ist? leip?? taivaalliselta Is?lt?ns?. Naapurinsa olivat yst?v?llisi? h?nelle, ja h?nen lapsensa saivat usein atrian niilt?, joilla ei itsell??nk??n ollut paljon jakamista, vaan antoivat v?h?st?ns?kin niille, jotka olivat heit? itsi?ns? suuremmassa tarpeessa.

Mutta ne, jotka vaeltavat synniss?, eiv?t seisahda yhdelle paikalle, vaan vaipuvat yh? syvemm?lle ja syvemm?lle. Tuo kerran niin yst?v?llinen, hell?syd?minen puoliso ja is? n?ytti nyt el?v?n yksinomaisesti, tyydytt?en himojansa p?ihdytt?vill? juomilla. H?n oli harvoin tai ei milloinkaan oikein raitis; mutta tultuansa pajasta, jossa h?n jonkun vaiston vaikutuksesta tavallisesti hillitsi itse?ns?, puhkesi h?n usein villimp??n vihaan, joka pelj?stytti sek? vaimoa ett? lapsia. Kerran huomattuansa, ett? h?nen is?nt?ns?, joka alkoi luulla, ett? h?n joi kaikki rahansa, oli pid?tt?nyt muutamia markkoja h?nen palkastansa ja l?hett?nyt ne h?nen vanhimman poikansa my?t? vaimolle, oli h?n niin paha, ett? h?n v?ijyi lasta, ruoski h?nt? hirmuisesti ja otti h?nelt? rahat v?kivallalla pois.

Er??n? kylm?n? talvip?iv?n?, jolloin maa oli vahvassa lumessa, istui Maria katsellen lapsiansa, jotka ry?miv?t l?hell? v?h?ist? takkavalkeaa; se oli aivan sammumaisillaan, ja he ojensivat pienet k?tens? sit? kohden l?mmitell?ksens?. Mutta samassa v?risiv?t he kylm?st?; kurja valkea vaikutti vaan sen, ett? he melkein viel? enemm?n tunsivat k?siens? kylmyyden. ?idill? ei ollut paljon puita, mutta h?n kokosi niit? ja pani ne hiilille, istui sitte pienelle rahille valkean viereen, otti pienimm?n poikansa polvelleen ja puristi h?nt? hyv?ellen itse?ns? vastaan, sanoen: "Nyt me saamme pian oivallisen valkean, ja pieni Villeni tulee pian l?mpim?ksi ja hyv?ksi. Tule t?nne, Juhani", sanoi h?n, ojentaen k?tens? vanhimmalle pojallensa, "minulla on sijaa sinullekin; min? tied?n, ett? vaikka sin? olet iso poika, niin on sinusta hauskaa istua ?itisi polvella toisinaan; tule ja auta minua Ville? l?mmitt?ess?ni".

Juhani kiersi k?tens? ?itins? kaulaan ja suuteli h?nt?; mutta h?n oli viisas ja ajattelevainen poika, ja sent?hden sanoi h?n: "Siit? tulee kyll? pian hyv? valkea, ?iti; mutta meill? ei ole kalikkaakaan korissa puuta eik? yht? ainoata hiilt?k??n ole j?ljell?. Istukaa t??ll? Villen luona, niin min? menen mets??n ja poimin sielt? niin monta oksaa, kun pussiseen mahtuu ja min? voin kantaa kotiin; voinhan min? k?yd? siell? kaksikin kertaa, niin piisaavat ne t?ksi illaksi ja huomen-aamuksi".

"Ei, hyv? poikaseni", sanoi ?iti, yst?v?llisesti p??t?ns? ny?kytt?en; "min? tied?n, ett? sin? tahdot tehd? parastasi minua auttaaksesi; mutta sin? voit auttaa minua t??ll? enemm?n kuin ulkona; sin? saat j??d? t?nne ja katsoa pient? tuutien, ett? h?n makaa, ja pit?? silm?ll? Ville?, ettei h?n mene liian likelle valkeata tahi koske siihen -- min? pelk??n, ett? h?n polttaa itsens?; mutta sin? olet aina hyv? pienelle veljellesi. Nyt, Ville, sin? olet l?mminnyt, jotta sin? voit istua t?ss?", sanoi h?n, siirt?en tuolin valkeasta ulommaksi, "ja sinun pit?? istua hyvin hiljaa, ettet h?lise ja her?t? sisartasi. Juhani lukee kauniin kertomuksen pipliasta sinulle minun poissa-ollessani, ja min? rienn?n kotiin niin pian kuin voin. Mutta anna minulle ensin pussi, Juhani; min? menen mets??n oksia noutamaan ja luulen, ett? Hanna Jakobsson tai joku muu naapuri tulee minun kanssani, ett? saan toverin, ja sitte emme kauaa viivy poissa".

Maria k??ri rikkin?isen huivinsa kiinte?mmin ymp?rillens? ja solmisi nen?liinan korvillensa, suojeltuaksensa kylm?lt?. Yst?v?llinen naapurivaimo l?hti h?nen kanssansa mets??n; h?n ei tosin tarvinnut puita, eik? h?nell? ollut muutenkaan halua menn? niit? poimimaan t?mm?isen? kalseana p?iv?n?; vaan h?n ei sanonut t?t? Marialle. H?nen syd?mens? sykki s??list? n?hdess??n t?m?n kurjan vaimon puutetta, ja h?n suostui tulemaan h?nen kanssansa, niinkun h?n oli tehnyt ennenkin, pian olivat he matkalla.

P?iv? oli tavattoman kylm? ja m?rk?, sill? nyt alkoi ilma suojistua. Vahva lumi suli l?t?k?iksi ja liaksi, ja tiell? olevat kolot olivat monessa paikassa vett? t?ynn?. Marian silm?t olivat viime-aikoina olleet huonot ja h?n n?ki heikosti; t?n? p?iv?n? h?nt? vaivasi eritt?in kirkas lumen valo, ja k?ydess??n h?n usein astui veteen, joka meni h?nen kenkiins?. N?m? olivat vanhat ja huonot, ja h?n tuli kotiin l?pim?rk?n? ja vilusta vavisten. Lapset vastaan-ottivat h?nen mieltymyksell?, ja h?n hymyili heid?n hyv?ilemisillens?, mutta naurahteleminen oli peittoa, eik? h?n sanonut paljon mit??n. Kun h?n puhui, oli h?nen ??nens? tuskin kuiskutusta kovempi. H?n oli melkein unen voittama, ja vanhin poika, joka luuli h?nen nukkuvan v?symyksest?, ei tahtonut h?irit? h?nt?, vaan antoi Villelle illallista, riisui h?net ja laski s?nkyyn. Sen tehty? huomasi h?n ?itins? olevan valveilla, pieni lapsi k?sivarsilla; lapsi oli her?nnyt itkein, ja h?n piti sit? hell?sti syliss??n, rauhoittaen h?nen ruikutustansa matalalla suloisella laululla. H?n onnistui pian, ja lapsi makasi h?nen polvellansa, v?list? auaisten silmi?ns?, vaan nukkui vihdoin hymyhuulin. Maria nousi yl?s ja laski lapsen k?tkyeen; h?n seisoi hetkisen kumartuneena h?nen ylitsens?; yh? tuutien ja laulaen suloista lauluansa; mutta kun h?n koetti nousta yl?s, hoipertui h?n ja kaatui. Juhani juoksi h?nt? nostamaan; h?n oli py?rtynyt ja makasi j?ykk?n? ja liikkumattonna. Poika katsoi h?neen hetkisen ja luuli h?net kuolleeksi, sek? juoksi sitte kiireesti huutamaan jotakin naapuria. Maria oli hyvin kipe?.

Tohtoria l?hetettiin noutamaan, ja kun h?n tuli ja koetteli suonentykytyst?, pudisti h?n p??t?ns?. H?n seisoi hetkisen hiljaa, katsoen h?neen. Juhani katsoa tuijotteli surullisesti h?nen vakaisiin kasvoihinsa, vaan ei virkkanut mit??n. H?nen huoneesta l?hdetty?ns?, hiipi lapsi varpaillansa porstuaan, jossa tohtori seisoi, puhuen kahden naapurivaimon kanssa, jotka olivat olleet siell? ja auttaneet maata h?nen ?iti?ns?. H?n kuuli tohtorin sanovan: "Se on arveluttavaa, sill? siit? tulee hermokuume; jos h?n ei ole parempi huomenaamuna, niin h?nen laitansa on hyvin pahoin. Katsokaa, ett? h?n heti ottaa niit? l??kkeit?, joita min? l?het?n. Onko t??ll? ket??n, joka voi menn? niit? noutamaan?" Juhana tuli nyt esiin: "Jos tohtori tahtoo, niin min? tulen l??kkeit? noutamaan". -- "Niinp? kyll?, pieni yst?v?ni", sanoi tohtori; "mutta el? ole niin surullinen, min? toivon, ett? ?itisi pian tulee paremmaksi -- v?hint?kin me teemme, mit? voimme, ett? h?n paranisi".

L??kkeet tulivat ja annettiin sairaalle. Kaksi naapurivaimoa istui h?nen vuoteensa vierell?, vaaria pit?en h?nen levottomasta unestansa. V?h?n j?lkeen puoliy?n tuli Richard horjuen kotiin, juomisen ja viel? enemm?n kauhistuksen valtaamana. Kun se oli torip?iv?, oli h?n k?ynyt l?himm?ss? kaupungissa ja, niinkun tavallista, istunut ja juonut kapakassa my?h??n iltaan. Kun h?n k?vi kotiinsa y?n hiljaisuudessa, oli h?n, niinkuin h?n luuli , n?hnyt ?kki? er??n olennon nousevan maasta, ja seisovan tiell? h?nen edess?ns?, ja tultuansa l?helle, n?ki h?n, ett? se oli ruumis, joka oli h?nen vaimonsa muotoinen. Nyt huomasi onneton kotiin tullessansa, ett? todellisuus oli kauhistavampi hirmuisimpia n?kyj?, joita sairas mielikuvitus synnytt??.

H?nen uskollinen, k?rsiv?llinen vaimonsa makasi nyt kalveana ja melkein yht? tunnotonna, kuin ruumis kuolinvuoteellansa, h?nen julmuutensa ja irstaisuutensa uhrina.

Aamulla n?ytti Maria olevan v?h?n parempi; h?n oli hourinut y?ll?, ja kun he nostivat h?nt?, antaaksensa h?nelle l??kkeit?, ei h?n n?ytt?nyt huomaavan mit??n, vaikka h?n aukasi silm?ns?; mutta nyt kun Richard puhui h?nelle tavattoman hell?ll? ??nell?, n?ytti tuo nyt outo, vaan ennen niin tuttu s?velv?r?hteleminen h?nen ??ness??n her?tt?v?n h?nt? tainnuksistaan. H?n tunsi heikosti hymyillen puolisonsa kasvot, ja kuullessansa lapsen ruikutusta, katsoi h?n rukoillen siihen. Se pantiin h?nen syliins?, mutta muutaman silm?nr?p?yksen per?st? oli h?n taas tunnotonna.

Richard istui uskollisesti vaimonsa s?ngyn vieress?, ja nyt teki h?n, mit? hellin n?yryys ja huomio taisi keksi?. Mutta -- liian my?h??n. Sairaus oli edistynyt tavattoman pian. Kun tohtori tuli ja koetteli h?nen suonentykytyst??n, sanoi h?n pahimpain aavistustensa toteutuneen; h?n vaipui pian hermokuumeesen, jota vastaan kaikki ihmisellinen apu on turha. H?nen l?hdetty?ns? meniv?t pois naapuritkin, jotka t?h?n asti olivat hoitaneet h?nt? suurella huolella; sill? he pelk?siv?t tarttumista; yksi toistansa seuraten meni pois eik? tullut en?? takaisin.

Pastori tuli p?iv?n kuluessa sinne, vaan Maria oli yh? tunnotonna; h?n ei kuullut h?nen ??nt?ns?, h?n ei voinut yhdisty? siihen rukoukseen, jonka h?n l?hetti korkeuteen h?nen vieress?ns?. H?n l?hetti sinne kaikkea, mit? tohtori oli m??r?nnyt, sek? ruokaa miehelle ja lapsille, ja tuli seuraavana p?iv?n? sinne vaimonensa. He eiv?t pelj?nneet taudin tarttumista, eik? tienneet ennenkun nyt vasta, ett? naapurit olivat sielt? menneet. Surkea oli se n?ky, jonka heid?n silm?ns? siell? kohtasivat. S?ngyn vieress? istui Richard ep?toivosta v??ristynein kasvoin, toinen poika istui h?nen polvellaan, toinen seisoi h?nen vieress??n, molemmat kalvein, kyynelten kostuttamin kasvoin. S?ngyss? makasi Marian kylm?, kuollut ruumis. H?n oli kuollut noin tuntia ennen. He eiv?t olleet koskaan n?hneet mit??n niin aaveentapaista eik? niin kiihtunutta. Pienin lapsi, joka oli melkein yht? kalvea kuin kuollut ?itins?, makasi henke?ns? haukkoen ja melkein kuolleena, juuri kosketellen huulillansa h?nen rintaansa, josta turhaan etsi ravintoa. Kuva on todellinen; mutta ei mik??n selitys voi sit? niin vaikuttavasti kuvata, kuin se todellisuudessa n?kyi silmin-n?hneelle todistajalle, joka sit? kertoo.

Kun yst?v?lliset sanat her?ttiv?t onnettoman puolison tainnuksistaan, ja h?nen kielens? p??si vallallensa, sanoi h?n vieraillensa, ettei h?n voi kertoa, mit? h?n oli kokenut sin? y?n?, jolloin h?n oli ollut yksin??n tunnottoman, kuolevan vaimonsa kanssa, ilman kenenk??n avutta, ilman ket??n, joka olisi lausunut edes lohdutuksen sanan tahi neuvonut, kuinka h?n menettelisi. Kuoleman kamppaus oli kest?nyt koko y?n; joitakuita kertoja oli h?n koputtanut sein??n, joka eroitti h?nen asuntonsa naapurien huoneista, toivoen jonkun tulevan luoksensa. H?n tiesi, ett? he kuulivat h?nen huutonsa; vihdoin oli h?n ep?toivossansa -- sill? tuska saatti h?nen ep?toivoiseksi -- itkein, viel?p? kovasti huutaen rukoillut heit? h?nt? armahtamaan ja tulemaan luoksensa, mutta ei yksik??n ??ni vastannut, ei mit??n ??nt? kuulunut -- jonka h?n luuli olevan seurauksena heid?n pelk??misest?ns? taudin tarttumista.

P?iv?, jolloin Marian ja h?nen pienen lapsensa ruumis yhdess? arkussa maahan laskettiin, oli kivist?v?n kylm?; lunta oli paksusti maalla, ja koillistuuli vinkui kirkon ymp?rill? hautuun aikana. Vavisten, ei ainoasti l?pitunkevasta kylmyydest?, vaan my?s omantunnon tuskasta ja sielun ahdistuksesta, seisoi Richard avoimen haudan reunalla. Kansa katsoa tuijotti sek? s??lien ett? halveksien t?t? onnetonta miest?. H?n n?ytti olevan hetkitt?in niin sielun k?rsimisen valtaamana, ett? pappi luuli h?nen putoavan hautaan, ja hautauksen j?lkeen pyysi h?n h?nt? tulemaan sakaristoon. Pastori sulki oven ja puhui heid?n kahden kesken tultuansa vakaisesti, vaan kuitenkin yst?v?llisesti h?nen kanssansa. "Sin? n?et nyt", sanoi h?n, "mink? surkeuden synti on tuottanut sinulle jo t?ss? maallisessa el?m?ss?. Viel? on sinun mahdollista murhehtia ja katua sit?. Jumala suokoon sen! Mutta ei mik??n murhe, ei mik??n katumus voi palauttaa vaimo-raukkaasi el?m??n. Sin? tied?t, etten min?, varsinkaan t?llaisessa tilassa, tahtosi saattaa sinulle tarpeetonta surua, vaan minun t?ytyy pyyt??, ett? sin? nyt, n?hdess?si n?it? hirveit? synteisi seurauksia, pit?isit t?m?n surun Herran varoituksena. Sin? et antanut arvoa terveyden lahjalle ja alensit itsesi semmoiseen tilaan, joka n?ytti tulevan sinun kuolinvuoteeksesi. Sin? rukoilit silloin ja lupasit, jos Herra antaisi sinun viel? el??, uudella el?m?ll? osoittaa kiitollisuuttasi H?nelle armostansa. H?n armahti sinua ja antoi sinulle j?lleen terveytesi ja voiman. Mutta kun h?d?n aika oli mennyt, unhotit sin? lupauksesi; sin? et etsinyt Jesuksessa Kristuksessa syntein anteeksi saamista etk? voimaa sotiaksesi sit? vastaan, vaan luotit, niinkun luulen, omaan voimaasi. Ah, voi! Sin? olit sen miehen kaltainen, josta Vapahtajamme sanoo, ett? h?nen huoneensa oli luudilla lakaistu ja kaunistettu, vaan se oli tyhj?, ja kun rietas henki palasi, tuli se seitsem?nkertaisilla kiusauksilla. Jumalan Hengen avulla olisit sin? saanut avun Jesuksessa, mutta sin? et huolinut etsi? sit?".

"Joka synti? tekee, h?n on synnin orja, ja sin? olet antanut vallan helmasynnillesi siihen asti, ett? se on sinun per?ti sitonut. Mutta nyt on Herra etsinyt sinua raskaalla ja varoittavalla tavalla. H?n on ottanut pois sinun parhaan maallisen aarteesi, ja nyt, kun se on poissa, tunnet sin? h?nen arvonsa, vaikka menettelit huolimattomasti h?nen kanssansa, niin kauan kun se sinulla oli. Saatpa k?rsi?, kun sanon sinulle, ett? jos olisit ottanut veitsen k?teesi ja pist?nyt sen h?nen rintaansa, et olisi ollut pahempi murhaaja, kuin nyt, koska sin? otit hengen vaimoltasi raa'alla ja julmalla huolettomuudellasi ja kylmyydell?si. Jumala on kuitenkin viel? sinulle armollinen. H?n olisi voinut sinut temmata pois keskell? syntijuoksuasi ja antaa h?nen el?? surren sinun toivotonta ?killist? loppuasi. Mutta suo minun muistuttaa, ett? kuinka syv? ja hirmuinen k?rsimisesi nyt olleekin, ei se yksin??n voi sinua muuttaa. Ainoastaan Jumalan Henki voi todellisen muutoksen ihmisen syd?mess? vaikuttaa. -- 'Teid?n pit?? uudesta syntym?n'. Jumala on valmistanut lunastuksen kullekin, joka H?neen uskaltaa. K??nny siis ja usko Herran Jesuksen Kristuksen p??lle. Huuda Jumalan tyk? ja rukoile H?nen rakkaan poikansa nimess? ja H?nen kuolemansa t?hden t?ydellist? anteeksi-saamista ja sit? armoa, jota sin? tarvitset. Minua v?risytt?? se ajatus, kuinka sinulle k?ypi, jos t?m?n laiminly?t. T?m?n murheen vaikutus syd?mess?si, kuinka syv? se olleekin, on pian menev?; jonkun ajan per?st? vaivut sin? syntiin j?lleen. Mene kotiisi ja tutki itseksesi yksin?isess? kammiossasi tilaasi; rukoile, jos se vaikka maksaisi henkesi, anteeksi-saamista, armoa ja voimaa korkeudesta. Suo anteeksi minulle, Richard, ett? nyt olen sinua haavoittanut; muista ett? 'rakastajan kuritus on uskollinen'. Min? s??lin ja suren sinua, mutta min? olen liian tarkka sinun todellisesta parhaastasi, etten puhuisi niin selv?sti ja vakaasti sinulle, kun sen nyt olen tehnyt".

T?m?n uskollisen paimenen kasvot olivat vakaiset, vaan h?nen ??nens? vapisi ja h?nen silm?ns? t?yttyiv?t kyyneleill? tarttuessaan viheli?isen miehen k?teen, ja Richardin vastatessa sen l?mmint? puristusta, virtailivat kyyneleet t?m?n poskia pitkin ja parannuksen lupaus liikkui h?nen huulillansa. "Min? tulen sinun luoksesi huomen-iltana", sanoi pastori. "Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua, kunnes taas tapaamme toisemme."

M??r?ttyn? aikana seuraavana p?iv?n? oli pappi Richardin ovella. H?n meni sis?lle ja kysyi Richardia; h?n ei ollut kotona, h?n oli mennyt ulos, sanomatta mihin. Murheellisena, vaan p??tt?en toivoa niin kauan kuin mahdollista, palasi h?n kotiinsa. Ep?ilem?tt?, ajatteli h?n, on Richardia est?nyt joku teht?v?, jonka h?n on joko unhottanut taikka josta h?n ei ole tiennyt ennen. Seuraavana ehtoona uskoi h?n varmaan h?nt? tapaavansa; silloin olisi ty? loppunut, h?nell? olisi tilaisuus puhutella h?nt? erityisesti, lukea Jumalan sanaa ja rukoilla h?nen kanssansa. H?n meni sinne. Richard oli taas poissa. Ainoasti 48 tuntia oli kulunut h?nen vaimonsa hautaamisesta, ja h?n istui jo kapakassa ja joi juomarien kanssa, kunnes k?vi tunnottomaksi.

Noin kuukausi Maria-raukan hautaamisesta tapahtui, ett? pastori joksikin my?h??n illalla k?vi Burnetin pajan ohitse. H?n n?ki, kuinka tulen loiste tulvasi tielle, ja h?nen ajatuksensa palautuivat vuosien l?pi tahtomatta siihen iltaan, jona h?n oli seisonut vanhan pajan ulkopuolella ja tarkastellut Richardia ty?ss?ns? sek? ajatellut rautakankia maailman murheen kuvauksena. Tuskin arvasi h?n silloin, ett? h?n t?ss? ahkerassa ty?nteki?ss?, t?ss? tyytyv?isess? ja uutterassa puolisossa saisi n?hd? sen kuvan todellisuuden, joka silloin astui h?nen ajatuksiinsa.

Syv?sti huoaten seisahti h?n varjoon, joka tuli viel? synkemm?ksi kirkkaasta valosta, ja katsoi pajaan. Richard seisoi siell? nyt, niinkun siin?kin tilaisuudessa, mink? pastori hyvin muisti, yksin??n; mutta ah, kuinka muuttuneena! Tuskin oli mahdollista tuntea tuota v?kev?? ja kunnollista ty?miest? t?ss? laihtuneessa haamussaan, joka nyt v?linpit?m?tt?m?ll? muodolla seisoi ahjon ??ress?. H?n seisoi nyt, niinkun silloinkin, selv?ss? valossa, mutta h?nen kauniit kasvonsa olivat nyt mustat ja v??ristyneet, ja k?tens? vapisi rautaa tulesta ottaessa. Oli kuitenkin viel? voimaa kohotetun k?sivarren ly?nnill?, vaan entinen j?ntevyys oli poissa. Ei h?n en?? tehnyt ty?t? syd?men halulla, ja ennenkun h?n oli kuumennettua rautaa tarpeeksi takonut, taukosi h?n l??h?tt?en ponnistuksesta ja kuivaten paitansa hihalla otsallansa helmeilev?? hike?. Ja kun h?n j?lleen k??ntyi rautaan ja vasara taas putosi siihen, saattoi jo itse ly?nnin kaiusta kuulla, ettei rauta sit? totellut, niinkun sen olisi pit?nyt. Kirouksia mutisten ja k?rsim?tt?m?ll? katsannolla tempasi h?n raudan alasimelta ja linkosi j?lleen uuniin, mutta tuli oli sammumaisillaan ja tarvitsi korjaamista, vaan Richard seisoi ajattelemattomana katsella tuijotellen siihen, niinkun h?n ei olisi sit? mielinyt viritt??k??n. Mutta vaikka valo oli himme?mpi, n?ytti se kuitenkin kylliksi miehen kasvoja, kun h?n seisoi tulen ??ress? velttoutta ja nukkuvaisuutta osoittavin katsein.

Tornikello l?i yhdeks?n, ja kun viimeinen ly?nti kaikui, valkenivat Richardin kasvot. H?n siisti itse?ns?, asetti paidankauluksen oikein, ja otti ?kki? kaulahuivin, liivit ja nutun. Mutta nyt pys?htyi h?n taas ja seisoi ik??nkun neuvotonna. "Nyt on tuossa sis?llinen sota", sanoi pastori itseksens?; "mink?h?n p??t?ksen tuo nyt tekee? -- Autio kotikohan ja ?iditt?m?t lapset, vai juomala monine yst?vineen ja hurmaavine juomineen tuossa voittaa?" Richard her?si pian ajatuksistaan. H?n sammutti tulen, sulki luukut ja meni pajasta ulos. Taas seisahtui h?n, n?ht?v?sti ep?tietoisena, mille tielle l?htisi. Sota, jos semmoista oli, kesti kuitenkin vaan silm?nr?p?yksen; orja seurasi herraansa. H?n n?ytti katsovan -- vaan ainoasti katsovan kotiinsap?in; sitte k??nsihe ?kki? ja meni kiireesti juomalaan p?in.

Mutta h?n pys?ytettiin. K?si -- yst?v?n k?si laskettiin h?nen k?sivarteensa, ja matala, vaan selv? ??ni sanoi h?nelle: "Ei t?n? iltana, Richard; toista tiet? t?n? iltana". H?n s?ps?hti ja k??nn?htihe, vaan ei vet?nyt pois k?tt?ns?. "Sinussa on ollut sis?llinen sota, vai kuinka? Kiusaaja voitti, ja p??t?s tuli t?m?: 'Min? menen sinne t?n? iltana'."

"Te olette oikeassa, herra pastori; te olette lukeneet minun ajatukseni", vastasi h?n. ??ni oli v?synyt ja sortunut, ja ellei pimeys olisi est?nyt, olisi pastori n?hnyt h?nen silm?ns? t?ynn? kyyneleit?. Muutamia minuuttia my?hemmin istuivat he yhdess? pastorin kirjoitushuoneessa. "Kuule nyt minua", sanoi h?n. "Min? kerron sinulle vertauksen mietitt?v?ksesi, Richard. Kerran n?in min? rautakangen; se oli kylm?, kova ja taipumaton, mutta sin? panit sen ahjoon, tuli leimusi kiivaasti sen ymp?ri, ja siell? sai se olla, kunnes tuli toimitti teht?v?ns? -- kanki muuttui pehme?ksi ja notkeaksi; sin? panit sen alasimelle ja aloit takoa sit?, se taipui joka ly?nnill?, sin? taivuttelit sit? niinkun pajun oksaa. Hetkisen kuluttua oli kanki j?lleen yht? kylm? ja taipumaton kuin ennenkin, ja, jos en erehdy, niin oli tullut yh? kovemmaksi tulen ja vasaran yhteisest? vaikutuksesta. Nyt seisoin min? l?hell? sinua tiet?m?tt?si, onneton yst?v?-raukkani, sill? pimeys peitti minun. Surua ja kauhistusta tunsin, kun rautakangessa n?in sinuun sattuvan kuvan. Se tuli ajatuksiini k?ydess?ni sinun luonasi, kun sin? makasit himme?ss? sairashuoneessasi. Sin? makasit silloin, kun kek?le uunissa, mutta et kulunut, sill? sinun henkesi s??stettiin, kun jo kaikki toivo paranemisestasi oli ohitse. Min? n?in sinun vaimosi hartaan ja syd?mest? l?htev?n kiitollisuuden. Min? n?in h?nen kiitt?v?n Jumalaa, ett? sinut meille viel? annettiin ik??nkun kuolleista, ja min? luulin ilolla huomaavani sinussa sen n?yr?n ja katuvaisen mielen, mik? on sen merkkin?, jolle Herra on antanut uuden syd?men, mutta min? erehdyin. Murheen tuli voi kyll? pehmitt??, vaan ei muuttaa ihmist?; rauta, niin pehme? kuin se olleekin, tulee kuitenkin kylmetess??n entist? kovemmaksi. Sin? paranit ainoasti heitt??ksesi itsesi viel? hurjempaan irstaisuuteen".

"Mutta uudestaan sytytettiin tuli, se tuli entist? kuumemmaksi ja voimallisemmaksi, ja rauta pantiin siihen. Uskollinen, rakas vaimosi, tuo sinun tunnotonta julmuuttasi ja v?linpit?m?tt?myytt?si n?yr?sti k?rsiv? uhri vaipui puutteiden ja kiusausten n??nnytt?m?n? murtunein syd?min ennen-aikaiseen hautaansa. Herra n?ki, ettet sin? tiennyt antaa arvoa parhaimmalle tavaralle, kun H?n oli sinulle antanut, ja sent?hden otti H?n sen sinulta pois. Et liene voinut unhottaa sit? tuskaa, sit? k?rsimyst?, mink? tunsit sin? kauheana y?n?, jona istuit yksin h?nen vuoteensa vieress? ja n?it h?nen kuolevan; et liene voinut unhottaa, kuinka k?rsit seisoessasi h?nen avoimen hautansa reunalla, ja omatuntosi sanoi sinulle, ett? olit syyllinen h?nen kuolemaansa".

"Min? luulin silloin, ett?, kuinka kauan el?isitkin t??ll? maan p??ll?, et koskaan saisi tuntea niin syv?? ja kalvaavata k?rsimyst? kuin silloin. Min? toivoin ja luulin, ett? sinusta tulisi her?nnyt ihminen, mutta ei, min? n?in vaan raudan hehkuvassa sulatus-uunissa. Min? olen sitte n?hnyt sen kovempana kuin milloinkaan ennen. Sin? saat k?rsi?, yst?v?ni", jatkoi pappi, "ett? sanon sinun itsesi olevan todistuksen siihen, mit? murhe, kovinkin murhe voipi toimittaa ja mit? ei. Richard, ei ole en?? olemassa muuta kuin yksi keino pelastukseesi. Sin? olet mennyt vihon viimeiseen asti; vastoink?ymisesi ovat vaan paaduttaneet sinua; sinussa on viimeinen villitys ensim?ist? pahempi. Mutta yksi keino l?ytyy kumminkin; sin? voit, jos tahdot, k?ytt?? sit?. Kristus on viel? sinulle 'tien?, totuutena ja el?m?n?'. H?n sanoo itse: 'Joka uskoo minun p??lleni, h?n el??, vaikka h?n olisi kuollut, ja joka el??, ja uskoo minun p??lleni, ei h?n kuolemaa n?'e ijankaikkisesti'. Joh. 11: 25, 26. Tule, laskeukaamme maahan ja n?yryytt?k??mme itsemme kaikkivaltiaan Jumalan edess?, laskeukaamme polvillemme yhdess? armoistuimen eteen. Min? rukoilen sinun edest?si ja pyyd?n ristiinnaulitun Vapahtajan kalliin veren kautta Herralta Pyh?n Hengen lahjoja, ett? sin? k??ntyisit ja uskoisit evankeliumin, ett? me viel? n?kisimme kylm?n rautakangen muuttuvan pyhyyden astiaksi, Herran palvelukseen soveliaaksi. El? ep?ile; ei ole liian my?h?ist? toivoa -- ei ole viel? liian my?h?ist? k??nty?, vastaanottaa Jesuksen ja saada sielu pelastetuksi".

TOINEN OSA.

Kuinka viimein k?vi.

LOPPU.

Er??n? synkk?n? talvi-iltana k?vi h?m?r?ss? kaksi miest? Wellingtonin ja Oakengates'in v?lill? olevalla tiell?, ja kylm? lumir?nt? l?i heit? vasten kasvoja. Aurinko oli laskeunut veripunaisena vuoren taakse raskaisin, mustiin pilvihin, mutta ?killinen tuulisp?? oli sitten ajanut paksut pilvet ymp?ri koko taivas-lakea.

Ken kerran on vaeltanut y?n aikana t?t? tiet?, ei varmaankaan unhota sit? rajua ja uljasta n?ytelm??, joka n?ytt?ikse, kun tullaan kohden "Ketley Bankkia". N?ytt??, ik??n kun pimeys ja liekit taistelisivat kesken?ns? vallasta. Katsottakoon mihin suuntaan hyv?ns?, tapaa silm? valossa lukemattomia h?yrykoneita, jotka synk?st? pimeydest? heitt?v?t h?ik?isev?n punaista valoansa jokaiseen n?kyv??n esineesen. Korkeat savupiiput kohoavat aaveentapaisina pimeydess? ja l?hett?v?t mahtavia tulipatsaita; suuret, korkeat kivirakennukset seisovat siell?, juuri kun vanhat pakanalliset linnoitukset tornineen ja ulkorakennuksineen, ja kaikista aukoista leimuavat avarat tulisoitot. T??ll? n?kyy hehkuva aine, niinkun rupiinivuode , tuolla taas sy?ksev?t liekit yl?s, niinkun tuliset suihkukaivot; muutamat ovat l?hell? tiet?, toiset loistavat loitompana, mutta kaikkialla tuli ja sen liekit taistelevat pimeyden kanssa. Mit? pime?mpi ja myrskyisempi on y?, sit? aaveentapaisempi ja kamottavampi on n?ytelm?.

Pitempi n?ist? kahdesta matkustajasta, jotka t?n? iltana k?viv?t mainittua tiet?, ei ole lukijalle tuntematon; h?nen edellisen el?m?ns? tuntee h?n ainakin. Valkean paisteessa on tunnettava Richard Norman'in nojollaan oleva haamu ja kuihtunut muoto. Vaikka h?nen seuraajansa on meille tuntematon, on h?n kuitenkin Richardin vanha yst?v?. He eiv?t ole tavanneet toisiansa moneen vuoteen ennen t?t? iltaa, ja heid?n el?m?ns? tiet ovat kulkeneet hyvin erilaista suuntaa. Enok Leander on vaeltanut Herran kanssa kaitaa tiet?, matkalaisena parempaan, taivaalliseen is?nmaahan. En tarvitse muistuttaa, mimmoinen Richard Norman'in tie on ollut. H?n oli vaeltamassa, saadaksensa ty?t?, ja Enok Leanderilta sai h?n tiet??, ett? ty?t? oli R--ss?. H?n aikoi kuitenkin kaikissa tapauksissa, jos vaikka h?nen olisi pakko edemm?skin matkustaa, pys?hty? sinne yhdeksi p?iv?ksi ja k?yd? edesmenneen vaimonsa sisaren luona. H?nelt? oli ?skett?in mies kuollut, ja asui nyt R--ss? pienten lastensa kanssa.

"Min? en sano viel? hyv?sti?ni, Richard", sanoi Enok heid?n erotessaan. "Sin? saat olla y?t? minun luonani. Sin? saat huoneen, sill? viimeinen hyyryl?isemme on meid?t j?tt?nyt. Et saa menn? ravintolaan en?? -- ei jalkaa saa astua semmoisiin paikkoihin".

"El? pelk??, el? pelk??, yst?v?ni", vastasi Richard; "niinkun min? olen sanonut sinulle t?n? iltana, k?sit?t sin?, ett? min? olen n?hnyt niin paljon maailmassa, ett? aion olla poissa ravintolasta koko elinaikani, ja kiit?n sinua tarjouksestasi. Mutta nyt menen min? hetkiseksi langottareni luokse; en ole tavannut Margaretaa sitte Maria-raukkani kuoleman".

J??sade l?i kovasti ikkunoihin ja tuuli ulvoi savupiipussa vanhan, punaisen huoneen, jossa Margareta asui; mutta sis?ll? oli iloisata ja l?mmin. Suuri takkavalkea lekkueli avoimessa takassa, takkavalkea semmoinen, jota turhaan saa hakea k?yh?n asunnoista hiilipiirist?n ulkopuolella. Suloinen l?mmin levittihe ymp?ri matalaa, vaan avaraa tupaa, ja valo loisti vanhoihin, rattoisiin huonekaluihin, hyllyll? oleviin lautasiin, vanhoihin, tummiin tammituoleihin, vanhan-aikaiseen kelloon homehtuneine messinkiviisarineen, puoli-avoimeen nurkkakaappiin, joka n?ytti huolellisesti s?ilytettyj? lasi- ja posliinitavaroitansa. Mutta valoisa paiste ei ainoastaan loistanut kuolleisin kappaleisin. T?m?n iloisan lieden yhdell? puolella istui siisti ja s??ttyllinen perheen-?iti, kutoen sukkaa ja k?ytt?en puikkojansa sill? tavalla, joka sek? n?ytti h?nen tottuneen t?h?n ty?h?n, ett? my?s h?nen tekev?n sit? hyvin. Kohtuullinen puku, joka oli karhea, ruskeanv?rinen, punaraitainen puolivillainen hame, kotikutoiset mustat sukat, jykev?t keng?t ja musta p??llysvaate, osoitti k?yhyytt? ja siihen yhdistetty? uutteruutta; kallellaan oleva valkea p??hine omituisine juovineen ja mustat nauhat leuan alla osoittivat, ett? Margareta oli leski. Kynttil?, jota ei viel? ollut sytytetty, seisoi ympyri?isell? p?yd?ll?, ja sen vieress? vasu puolillaan villalanka-vyyhti?. Takan nurkassa h?nen vieress??n istui nuoremman veljens? puoleen kumartunut tytt?, opettaen h?nt? sukkaa kutomaan ja pit?en samalla h?nen pieni? sormiaan omissaan. Vanhempi poika istui takan toisella puolella vastap??t? ?iti?ns?, jutellen ja nauraen s?ihkyvin silmin sek? l?mmitt?en k?si??n valkeassa. H?n oli nyt juuri tullut kotiin ty?st?ns? hiilikaivannosta ja oli pesnyt kasvonsa ja k?tens? sek? muuttanut jalkaansa kuivat, l?mpim?t sukat, joita h?nen ?idill?ns? aina oli valmiina h?nelle nuoralla riippumassa tulisijan p??ll?.

"Nyt me sy?mme", sanoi ?iti, pisti sukkapuikkonsa ker??n ja pani kutimensa vasuun. "Pankaa nyt ty?nne pois, lapset, ja sytyt? kynttil?, hyv? Maria sek? laita meille ruokaa, sitte saa Edward lukea meille luvun pipliasta, jonka tehty? pid?mme rukouksen ja menemme maata". Samassa naputettiin ovea. "Kukahan nyt tulee viel? t?n? aikana illalla?" sanoi Margareta, auaisten oven, ja Richard Norman seisoi h?nen edess?ns?.

"Etk?s tunne minua en??, Margareta", sanoi h?n, sill? t?m? katsoi h?neen niinkun vieraasen.

"En", vastasi h?n, "en voi sanoa tuntevani, ja kuitenkin tuntuu ??ni niin tutulta, vaikk'en ensink??n tunne kasvoja".

"Oletkos unhottanut Richard Norman'in -- sisaresi Marian miehen?"

"Poloinen, poloinen Mariani", huudahti Margareta, ja kyyneleet valuivat h?nen poskiansa pitkin sek? estiv?t h?nt? hetken puhumasta; h?nen ajatuksensa viipyiv?t rakkaassa, syv?sti kaivatussa sisaressaan. Mutta h?n kuivasi pois kyyneleens? ja asetti tuolin Richardille, sanoen: "Sin? olet tullut vanhaksi mieheksi sitte kun sinun viimeksi n?in. Ja mik? siihen on syyn? ollut? Onko se murhe? Taikka puute? En olisi sinua koskaan tuntenut, ellet olisi sanonut minulle nime?si, ja jos en tuntisi ??nt?si, niin en ensink??n voisi uskoa sinua, ett? sin? olet Richard Norman, joka oli Maria-raukan sulhanen. Te n?ytitte silloin niin muhkeilta ja hyvilt?, kuin kuka kirkkoon astuva nuori pari milloin hyv?ns?, h??p?iv?n?nne, eik? sitten niin monen monta vuotta ole. Ja nyt lep?? Maria haudassaan, ja sin? olet vanha, kumarainen ukko".

"Se on tullut murheesta ja puutteista, syd?men murheesta, ruuan ja vaatteiden puutteesta, jaa, kaiken puutteesta, Margareta. Ajatus, ymm?rrys, miehen ?lyllisyys, usko Jumalaan, luottamus Kristukseen, kaikki on puuttunut ja kaikki olen min? ajanut pois itselt?ni juomisella. Viina on ollut kiroukseni, minun onnettomuuteni ja on turmellut terveyteni ja hyv?n voimiseni. Viina teki minun raatelevaksi pedoksi hell??, rakasta vaimoani ja viattomia poikaraukkojani kohtaan. Viina on ry?st?nyt minulta kodon ja huoneet, saattanut minut kuljeskelevaksi raukaksi, jommoisena minun n?et t?n'iltana".

Koko ajan, mink? h?n puhui, katsoi Margareta vakavasti h?neen. H?n tarkasteli p??n sis??n painuneita, verist?vi? silmi?, n?ivettyneit?, kuopillisia kasvoja, vanunutta tukkaa ja likaisia vaatteita. -- H?n oli totisesti muuttunut.

H?nen vapaa, ujostelematon muotonsa oli poissa ja jonkunlainen pelkurimaisuus ja vavistus oli tullut sijaan; h?nen ennen niin voimakas, suora vartalonsa oli kuihtunut ja k?yristynyt, koko h?nen ulkomuotonsa oli raukea, huolimaton ja likainen.

"Richard Norman, sin? olet mennyt vaikeaan palvelukseen, julman is?nn?n alamaiseksi. Sinuun katsoessani muistan min?, mit? pappi sanoi, ett? meid?n t?ytyy olla joko Kristuksen sotamiehi? taikka perkeleen orjia. Ken sinun n?ki ja kuuli puhuvan sin? aikana, jolloin nait, h?n saattoi sinua luulla hyv?ksi sotamieheksi, joka tahtoisi k?rsi? ja kest??, koska sin? rakastit totuutta Jesuksessa. Ja min? uskoin, ett? rakastettu sisareni aivan varmaan tulisi onnelliseksi semmoisen puolison kanssa kuin sin? olit -- ja ajattele, kuinka sinulle on k?ynyt!"

"Niin, mik?p? min? nyt olen muu kuin perkeleen orja? Et koskaan ole totisemmin sanonut, Margareta. Mutta ei! Min? olen tullut ulos vankeudesta, ja olen p??tt?nyt Jumalan avulla katkaista kahleeni enk? en?? olla orjana. Min? l?hdin Drayton kyl?st? t?n? aamuna, ja luulen saavani ty?t? t??ll?, jonka t?hden aion olla t??ll?, jonkun aikaa. Min? olen iloinen, ett? saan olla sinun l?heisyydess?si ja erossa entisist? seura-yst?vist?ni. Sinua n?hdess?ni muistan min? Mariaa; menettele sin? minun kanssani niinkun veljesi ja sano minulle silloin t?ll?in joku sana, joka auttaa minua k?ydess?ni oikeata tiet?; ja varoita minua, jos n?et minun silt? poikkeavan, mutta min? toivon ja luulen, ettet sin? tarvitse sit? tehd?. Min? olen saanut varoituksia kyllin, ja olen p??tt?nyt Jumalan armon avulla hylj?t? pimeyden ty?t, pukea itseni valkeuden sota-aseilla ja tulla hyv?ksi Jesuksen Kristuksen sotamieheksi. Etk?s tahdo sit? tehd?, Margareta, etk? tahdo, sisaresi Marian t?hden? H?n rakasti minua viimeiseen asti, vaikka min?, niinkun mets?npeto, musersin h?nen syd?mens?. Etk?s tahdo tulla yst?v?kseni?"

"Sin? puhut oikein, Richard, enk? ep?ile sinun sanovan totta, en siin?k??n, kun sanot, ett? Maria rakasti sinua viimeiseen asti. Sill? jos milloin on vaimo miest?ns? rakastanut, niin rakasti my?s Maria-poloiseni sinua. Mutta ei mitk??n minun sanani, ei kukaan yst?v?, ei mik??n aviopuolison rakkaus, vaikka se olkoon yht? suuri kuin Marialla oli sinuun, saata voittaa syd?nt? Herralle, jos t?m? syd?n on syntiin taipunut. Richard, sin? tied?t paremmin kuin min? voin sinulle sanoakaan, kuka on se ainoa, joka voipi syd?mesi muuttaa ja totisesti tehd? sinut uudeksi ihmiseksi, ja sin? tied?t my?skin, kuinka sinun pit?? H?nt? etsi?. Tee se vaan, koska sin? taidat l?yt?? H?nen, sill? min? en tahtoisi, ett? sin? pet?t itsesi. Sin? et el? monta vuotta, jos taas palajat syntiisi. Sin? olet nyt sairas, sen kuulen selv?sti sinun pohjattomasta ysk?st?si ja hengityksest?si".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet