Read Ebook: Lapsi by Leffler Anne Charlotte Suppanen Aatto Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 180 lines and 9961 words, and 4 pages

Translator: Aatto S.

"LAPSI"

Kirj.

Rouva A. Ch. Edgren

Suomensi Aatto S.

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama. 1883.

"Sin? n?yt?t t?n??n tyytym?tt?m?lt?", sanoi l??k?rin pieni rouva miehellens?, kun h?n, puheltuaan tavattoman kauan er??n sairaan kanssa, vihdoin tuli p?iv?lliselle.

L??k?ri silitti hiukset pois h?nen otsaltaan, k??nsi h?nen p??ns? v?h?n taap?in ja suuteli h?nt?.

"Sin? et saa pahastua, Rolf, mutta kun viivyit niin kauan, kuuntelin min? ovelta, kuka siell? oli luonasi. Ja silloin kuulin jonkun naisen vuorotellen itkev?n ja nauravan -- se kaikui niin kamalalta."

L??k?ri muuttui vakavan n?k?iseksi.

"Olenhan kielt?nyt sinua tulemasta vierashuoneesen silloin, kun minun luonani on sairaita", sanoi h?n. "Mutta kun nyt huomaan, ett'en voi luottaa sinuun, lukitsen t?st'edes vastaanotto-tunneiksi vieras- ja makuuhuoneen v?lisen oven."

"Mutta miksik? min? en koskaan saa mit??n tiet??? Kerro minulle, mik? sill? naisella oli tautina."

"L??k?ri ei koskaan puhu mit??n sairaistaan, lapseni -- olenhan sen sanonut sinulle monesti. -- Eik? siin? olekaan mit??n, jota lasten sopisi kuulla, sanoi Huuhkaja-muori", virkkoi h?n, koettaen k??nt?? puhetta leikiksi. "Mit? sinun tarvitsee huolia kaikista murheista, joita t?ss? maailmassa on? Min? niit? kylliksi n?en. Ja kun tulen kotiin, tahdon v?h?n n?hd? p?iv?paistetta. Kas niin, ?l? noin venyt? huultasi, se ei n?yt? siev?lt?."

H?n otti vaimonsa polvelleen, suuteli h?nt? ja puhua leperteli h?nelle, kunnes se vaimoa vihdoin rupesi v?h?n naurattamaan.

"Jumalan kiitos, nyt taas p?iv? paistaa", sanoi l??k?ri iloisesti ja nousi. "Sy?k??mme nyt, ja sitte min? koetan p??st? t?n? iltana sinun kanssasi laulajaisiin, joihin niin mielesi tekee."

Niinan kasvot v?h?n synkistyiv?t.

"Kiitos, min? en en?? huoli laulajaisista", sanoi h?n.

Se saattoi l??k?rin pahoilleen, tuo k?sitt?m?t?n kohta Niinassa, ett? h?n aina tuli v?h?n tyytym?tt?m?ksi, kun h?nelle tarjottiin jotakin huvitusta tai lahjaa, jota h?n ennen oli halunnut.

He istuivat p?yt??n, joka oli, kuten tavallisesti, koristettu kukilla ja hedelmill?. Koristukset olivat Niinan tekoa, ja sep? ty? se olikin ainoa, jonka Niina toimitti p?iv?llist? varten. H?n ei tiennyt mit??n ruoasta -- se oli em?nn?itsij?n asia -- olipa h?n viel? niinkin v?linpit?m?t?n, ett'ei edes huomannut, oliko ruoka hyvin vai huonosti laitettu, niin ett? l??k?ri aina sanoi muistutuksensa suorastaan em?nn?itsij?lle.

Ei se kumminkaan niin ollut alusta asti. Ensi aikoina naimisiin jouduttuansa oli Niina hyvin innokkaasti ryhtynyt taloustoimiin, mutta h?nelle, semmoisiin ihan tottumattomalle, oli sattunut koko joukko pieni? erehdyksi?. L??k?ri oli l?yt?nyt h?net ky?kist?, kokkikirja k?dess? itkem?st?, ja silloin p??tti Rolf, ett? lapsi oli heti vapautettava semmoisista murheista. Huolimatta Niinan innokkaista vastustelemisista otettiin siis kohta em?nn?itsij?. Niinaa se kyll? v?h?n loukkasi, ett? h?net niin erotettiin oman taloutensa hoidosta -- viel?p? se loukkasi enemm?nkin, kuin jos Rolf olisi lausunut olevansa tyytym?t?n h?nen taitamattomuuteensa ja vaatinut h?nt? oppimaan itse hoitamaan taloansa. Niina olisi sen kyll? oppinutkin, sill? h?nell? oli hyv? tahto. Mutta siit? hetkest? asti, jolloin em?nn?itsi? tuli, ei Niina en?? edes k?ynytk??n ky?kiss?.

He olivat jo olleet naimisissa viisi vuotta, mutta yh? kestiv?t lempiviikot paraallaan. L??k?rill? oli hyvin paljo tekemist?, niin ett'ei h?n viel? koskaan ollut viett?nyt kokonaista p?iv?? vaimonsa seurassa. Mutta kaikkina joutohetkin? kuunteli h?n suurimmalla ilolla Niinan vilkasta laverrusta, eik? mik??n niin virkist?nyt h?nt? ahkerasti ty?skennellyn ja monesti huolikkaankin p?iv?n j?lkeen kuin noihin suuriin, sinisiin lemmenkukka-silmiin katsominen, joiden puhdasta, tyynt? katsetta h?n ei voinut antaa v?h?isimm?nk??n varjon pimitt??.

Heill? oli vaan yksi ainoa suru: ett'ei heill? ollut yht??n lasta. Ensi vuotena oli heill? kyll? ollut v?h?n toivoa, mutta se oli rauennut Niinan lapsellisen varomattomuuden t?hden. Siit? alkain oli Niina ollut kivuloinen, ja he olivat tottuneet ajatukseen, ett'ei heit? koskaan olisi enemp?? kuin he kahden. Kaipaus kumminkin pysyi ja kalvoi salaa heit?, puhjeten aina ilmi milloin mist?kin syyst?.

L??k?ri oli luonteeltaan hyvin rakas lapsiin; vierasten seurassa oli h?nen k?yt?ksens? umpimielisen-kylm?, mutta lasten kanssa leikkiess??n muuttui h?n melkein poikamaiseksi. Ei kukaan osannut niin huvittaa lapsia kuin h?n, eik? kukaan voinut niin hyvin lohduttaa ja rauhoittaa ja samalla hallita sairasta lasta kuin h?n.

H?n ei itse ollut koskaan saanut olla oikeana lapsena. H?n oli kasvanut hyvin ankarassa, vanhan-aikaisessa kodissa, jossa lapset, is?n tullessa huoneesen, nousivat yl?s ja seisoivat kuin kynttil?t sein?n vieress?, jossa rottinki oli nurkassa is?n kirjoitusp?yd?n takana, aina valmiina muistuttamaan, jos vaan v?h?nkin sotkeutui l?ksyss? tai sattui tekem??n pienimm?nk??n rikoksen; niin ett'ei Rolf koskaan saanut maistaa lapsuuden huolettomuutta. Sitte oli h?n lukenut n?lk?? n?hden Upsalassa, ja l??k?rin? tuli h?nelle kohta paljo sairaita, joissa useammin sai n?hd? el?m?n varjo- kuin ilopuolia.

Niin oli lapsuus h?ness? s?ilynyt el?v?n?, ja kun h?nelt? is?ksi tulemisen toivo raukeni ja valmiiksi varustettu lapsikammari muutettiin vierashuoneeksi -- silloin muutti h?n koko kotinsakin lapsikammariksi, jossa vallitseva "lapsi" ei saanut kasvaa, ei vakautua eik? ollenkaan n?hd? el?m?n synkki? puolia; Niinan lapsellisuus oli ennen kaikkea suojeltava ja s?ilytett?v?, sill? siit?h?n Rolf sai virkistyst?, milloin oli v?synyt tai pahoilla mielin, sek? voimaa uusiin ponnistuksiin. Kun Niina vaan oli onnellinen ja ihan tiet?m?t?n kaikesta pahasta, olihan silloin viel? onnea ja puhtautta maailmassa -- eik? Rolf ollut mik??n pelk?n pahuuden uskoja, h?nen oli tarve uskoa el?m?ss? olevan hyv??kin, ja Niina oli h?nell? sen uskon n?kyv?isen? muotona.

Tyytym?tt?myytt? pieneen vaimoonsa her?si Rolfissa vaan silloin, kun huomasi h?nen v?list? koettavan murtaa sulkuja, joita h?n rakkaudesta rakenteli pikku Niinan ymp?rille suojaksi ulkomaailmaa vastaan. Ja semmoisia kapinanyrityksi? alkoi sattua yh? useammin, mik?li vuodet kuluivat.

Niinalla oli tuommoisia Rolfin mielest? lapsellisen uteliaisuuden kohtauksia, jolloin h?n itsep?isesti vaati saada tietoa siit? tai t?st? surullisesta asiasta, jota h?n sattumalta oli kuullut mainittavan, taikka selityst? jostakin h?m?r?st? viittauksesta, jonka oli huomannut seuroissa muualla.

H?nt? oli samalla lailla lellitelty ja hemmoiteltu aina lapsesta asti. H?nell? ei ollut koskaan sisaruksia ja aikaisin kadotti h?n vanhempansakin, jonkat?hden h?n sai kasvaa t?tien, setien ja enojen turvissa. Niina oli ainoa lapsi vanhusjoukon keskell?, ja h?nen lapsellisuutensa se juuri oli kaikkien noiden vanhuksien suurimpana ilona.

Mutta ei kukaan huomannut, ett?, Niinan istuessa vakavana ja kenenk??n n?kem?tt?, h?nen siniset lapsensilm?ns? muuttuivat hyvin miettiv?isen-n?k?isiksi ja otsaan muodostui tyytym?tt?myytt? ja surua osoittava ryppy. H?n n?ki ymp?rill?ns? niin paljon kaikenlaista, jota h?n ei ymm?rt?nyt. Miksik? salattiin h?nelt? niin monenlaisia asioita? Miksik? keskeytettiin monesti pakinoiminen tutussakin seurassa, kun h?n astui joukkoon?

Se oli aina loukannut h?nt? jo silloinkin, kun h?n viel? oli ihan pieni. Mutta kun h?n sitte joutui naimisiin ja huomasi miehens?kin puhelevan noissa keskusteluissa, joita ei voitu jatkaa h?nen l?sn? ollessaan, loukkasi se h?nt? yh? enemm?n.

Niina oli omituisen arka kaikessa, joka koski h?nen omaa sis?llist? tunne-el?m??ns?, ja t?m? arkuus, joka oli h?ness? yht? luonnollinen kuin lapsellisin suoravaisuus ja avomielisyys kaikissa pintapuolisissa asioissa, esti h?nt? kellenk??n uskomasta tuota ainoaa arkatuntoisuuttaan. Eik? Rolf ollenkaan k?sitt?nyt h?nen mielentilaansa. H?n oli itse suoravainen ja avomielinen, ett'ei h?nelle koskaan johtunut mieleen ep?ill?, ett? h?nen vaimonsa salaisi h?nelt? jotakin. Jos lapsi milloin oli tyytym?t?n, piti koettaa ilahuttaa h?nt? -- se oli Rolfin ainoa valtioviisaus.

Ken n?ki Rolfin semmoisina hetkin? lavertelevan ja leikkiv?n vaimonsa kanssa, olisi h?nt? tuskin tuntenut samaksi vakavaksi, levolliseksi ja yst?v?lliseksi, vaikka v?h?n kylm?kiskoiseksi l??k?riksi, joka katsoi sairaasensa niin yst?v?llisesti ja suoraan, vaikka kyll? hiukan tylyn-n?k?isesti. H?n oli hyvin suosittu l??k?ri ja sairaat luottivat h?neen ihan t?ydellisesti. Kun h?n vaan ilmestyi sairashuoneesen, levisi sinne heti lepoa ja toivoa; h?nen matala, vaan selv? ??nens?, h?nen keve? astuntansa ja pystyp?inen ryhtins? vaikuttivat kaikkialla mieltymyst? ja luottamusta, vaan samalla my?skin suurta kunnioitusta. Eip? olisi kellek??n johtunut mieleen olla tottelematta h?nen pienint?k??n k?sky?ns?; sairaat, varsinkin tietysti vaimov?ki, pitiv?t h?nt? jonakin puolijumalana, joka muka oli korkeampi kaikkia muita kuolevaisia.

Kun h?n nai, oli yleis? jotenkin ankarasti arvostellut h?nen vaimoansa. Aina -- sanottiin -- naivat etev?t miehet tuommoisia sievi? nukkeja; se on liian surkeata! Monta katkeraa kyynelt? vuodatettiin salaa sin? p?iv?n?, jolloin Rolfin ja Niinan kihlaus tuli tietyksi, eik? Rolf ollut niist? ihan tiet?m?t?n, sill? h?n oli monestikin saanut kuulla suuria salaisuuksia naissairailtaan, jotka hermoheikkoisuudessaan eiv?t en?? edes tahtoneetkaan peitell?, ett? heid?n kohtalonsa oli l??k?rin vallassa.

Nimett?mi? ja nimellisi? kirjelippuja, py?rtymyksi? ja muuta semmoista oli monestikin h?nelle l??k?ritoimessaan sattunut, mutta h?n otti ne kaikki vastaan tuolla tyynell? ylevyydentunnolla, joka h?ness? ehk? olikin vieh?tt?vint?.

T?h?n asti oli l??k?ri joka joulu ollut vaimonsa kanssa maalla h?nen t?tins? luona, mutta nyt oli h?nell? niin paljo sairaita, ett'ei h?n saattanut l?hte? p?iv?ksik??n pois kaupungista. Muuan Niinan t?ti, vanha neiti, oli joulun-aattoiltana vieraana, mutta vaikka lahjoja kyll? oli paljo ja kalleitakin, ei ilo kumminkaan oikein tuntunut ilolta.

Rolf ei voinut olla ajattelematta lapsuutensa kotia, jonka muistoa h?n aina rakasti ja kunnioitti, vaikka siell? kyll? oli noudatettu ankaraa kuria. Arkip?iv?t olivat kyll? kuluneet ty?ss? ja kurissa ja ruoka oli ollut yksinkertainen, mutta pyhin? olivat sisarukset saaneet leikki? sit? enemm?n ja sy?d? sit? kyll?isemmin, ja ne juhlahetket s?ilyiv?t niin loistoisina ja riemullisina h?nen muistossansa. Niin, semmoisena vasta joulu oli oikea joulu, kuin se silloin vietettiin. Mutta t??ll? synkiss? huoneissa, joissa ei kuulunut lasten ??ni? eik? juoksua, olivat joulukuusi ja lahjat h?nest? vaan teaatterikoristuksia, sis?llyksett?mi? temppuja, joilla koetettiin peitt?? sis?llist? tyhjyytt?.

"Emmek? laittaisi lastenpitoja Tapanin-p?iv?ksi?" kys?si Rolf ?kisti, taputellen Niinan k?si?, joka yh? viel? asetteli lahjoja p?yd?lle. "Mit?p? siit? sanot, eik? se olisi hauskaa? Kutsumme kaikki lapset niist? perheist?, joiden l??k?rin? olen -- ja annamme heid?n tanssia joulukuusen ymp?rill? ja poimia pois kaikki nuo makeiset -- sill? mit?p? me niill? itse teemme."

Niina suostui v?h?n ep?illen. Kaikki huoneet t?ynn? vieraita lapsia -- eik? yht??n omaa niiden joukossa! Ei se ilo h?nest? suinkaan olisi suuri.

Rolf puolestaan toimisteli hyvin innokkaasti pienen juhlan varustelemisissa. H?n solmeili itse koko joukon pieni? lahjak??r?j? -- yhden kullekin lapselle -- kuuseen makiaisten v?liin. Itse oli h?n k?ynyt ne pikku-lahjat ostamassakin aamup?iv?ll?. Nyt tuli h?n ky?kkiin, jossa Niina ja Ava-t?ti, molemmat yht? taitamattomat, olivat paistamassa piparkakkuja, joilla aina oli se kiusallinen ominaisuus, ett? imiv?t liian paljon l?mmint? ja v?h?n paloivat. Rolf pyysi taikinaa ja muodosteli itse keve?sti ja taitavasti lihavan, manteli-silm?isen jouluporsaan, jommoisia aina oli ollut h?nen lapsuutensa kodissa. H?n oli iloinen kuin koulupoika, otti Niinan kiinni vy?t?r?st?; ja tanssi h?nen kanssansa ihan em?nn?itsij?n silm?in edess? sek? jauhosi aika lailla nuttunsa.

Lapset saivat kokoutua vierashuoneesen, jossa vaan yksi kynttil? paloi kruunussa. Niinan piti viivyttelem?n heit? siell? sen aikaa, kun Rolf sytytti kuusen kynttil?t. Ava-t?ti astua tipsutteli h?nen vieress?ns?, tuohus k?dess?, luullen muka olevansa suurenakin apuna.

Rolfia vieh?tti ajatus, miten uteliaina lapset toisessa huoneessa odottelivat, ja tahallansa viivytteli h?n oven avaamista, ett'ei suotta -- niinkuin h?n sanoi t?tille -- lyhentyisi yksi el?m?n onnellisin hetki.

"Yhden ainoan semmoisen hetken el?m?ss?ni muistan, jota voin verrata niihin, joina seisoin odotellen joulukuusen luoksi p??semist?", sanoi h?n.

"Saanko arvata, milloin se oli?" kysyi Ava-t?ti hymyillen.

"Ei sit? arvata tarvitse. Kyll? min? mielell?ni kerron sen uudestaan kuinka usein hyv?ns?. Min? seisoin salissa, jossa h??kynttil?t paloivat ja vieraat olivat koossa -- mutta n?kem?tt? ja kuulematta mit??n. Anoppimuori oli juuri mennyt Niinan huoneesen h?nt? noutamaan -- min? katsoin suljettua ovea ja tiesin h?nen seisovan sen takana lumivalkoisena ja puhtaana -- ehk? v?h?n pelk??v?isen? ja kainona, mutta paljon iloisempana kuin tavallisesti. Voi, min? en ollenkaan suosi kaikkea tuota nykyist? pahuuden uskoa, kun sanovat el?m?n olevan vaan surua ja taistelua, vaikka siin? on niinkin ylevi?, ihanoita hetki?." H?n avasi v?h?n komeasti vierashuoneen molemmat ovipuolikkaat, odotellen lasten tunkeutuvan kilvan esiin ja rient?v?n p?istikkaa salin valkeuteen. Mutta ihan p?invastoin -- kaikki seisoivat riviss? sein?n vieriss?, aivan kuin ylh?iset ihmiset juhla-atrioilla, ujoina, juhlallisina ja teeskenneltyin?. Kun he sitte p??siv?t rinkiin kuusen ymp?rille ja saivat tanssin alkuun, muuttui el?m? v?h?ist? vilkkaammaksi, mutta oikeata iloa ei siit? kumminkaan syntynyt.

"Parasta alottaa arpajaisetkin samalla", sanoi Rolf. "He odottavat nyt niin uteliaasti lahjojansa, ett'ei tanssikaan heit? huvita."

Mutta lahja-arpajaiset eiv?t iloa ollenkaan parantaneet; p?invastoin k?vi se yh? pienemm?ksi. Sill? lasten joukossa ei ollut ainoatakaan, jonka mieless? ei olisi py?rinyt mit? rohkeimpia unelmia tarinamaisista kappaleista, joita tuo pieni salaper?inen numerolippu oli tuova. Er?s tytt? oli mieless??n ihan vakuutettu siit?, ett? h?n saisi suuren, hyvin suuren nuken, yht? suuren kuin h?n itse, semmoisen, jolla olisi oikea tukka ja oikeat r?pytt?v?t silm?t ja joka viel? -- niin uneksi h?n -- osaisi astuakin. Semmoinen nukke, joka astuskelisi! -- se oli h?nest? suurin maallinen onni -- ja miksik? ei sitte se toivo juuri nyt toteutuisi, kun h?n oli vieraassa paikassa ja sai tuommoisen paperilapun, jota ei koskaan ennen ollut saanut -- olipa viel? juuri l??k?rin luona, joka voi saada aikaan mit? hyv?ns?. -- Pitk?n odotuksen aikana oli h?nen toivonsa kasvanut t?ydelliseksi varmuudeksi; ja kun h?n viimein sai pienen k??r?n k?teens?, h?mm?styi h?n kyll? ensin v?h?sen, mutta lohdutteli kumminkin mielt?ns? ep?selv?ll? ajatuksella, ett? kyll?h?n siin? sittekin saattoi olla suuri nukke, vaikka k??r? oli niin pieni. H?n avasi sen sykkivin syd?mmin ja l?ysi kuvakirjan, jomnoisia h?nell? jo ennest??n oli niin monta, eik? h?n niit? koskaan viitsinyt katsella, kun ne olivat niin ik?v?t. Tytt? oli siksi kyllin hyv?sti kasvatettu, ett? h?n koetti peitell? pahaa pettymyst??n; mutta se ei oikein onnistunut, h?n seisoi taistellen itkun kanssa. Silloin tuli veli ja teki h?nelle v?h?n kiusaa tapansa mukaan; se ratkasi taistelun, tytt? antoi veljelleen korvapuustin ja sai tietysti paikalla maksunkin, niin ett? molemmat alkoivat itke?.

Tuskinpa oli yht??n lasta, joka ei olisi toiveissaan pettynyt. Kaikki olivat odottaneet jotakin erinomaista, mutta lahjat olivat vaan ihan tavallisia pieni? leikkikaluja, jotka kaikki olivat ennest??n tuttuja; tulivatpa jotkut viel? kateellisiksikin, taikka sattui joku tytt? saamaan keppihevosen ja poika nuken, josta he alkoivat pilkata toisiansa; kun Niina sitte ehdotti vaihtokauppaa, alkoi tytt?, n?ytt?en olevan k?yt?llisempi luonteeltaan, ep?ill? joutuvansa tappiolle ja pyysi pojalta kahta konfehtipalaa p??llisiksi, vaan poika, ollen hyvin halukas makiaisiin, sulloi kaikki kerrassaan suuhunsa. Sanalla sanoen, ei kukaan ollut tyytyv?inen, ja v?himmin kaikista Niina. Miten ik?v? korvaus tuo lapsijuhla tavallisesta ja luonnollisesta omien lapsien joulujuhlasta, joiden mielet tuntee ja joiden tahtoa voi mielin m??rin ohjata!

"Johan min? sain kylliksi paljon lahjoja joulun-aattona", sanoi Niina vakavasti.

"Niin, mutta eih?n sinun pid? kuitenkaan j??d? ilman t?mm?isen? p?iv?n?", sanoi Rolf. "Pit?isik? sinun vaan seisoa ja katsoa valmista, kun muut availevat pikku k??r?j?ns?."

Niiss? sanoissa oli jotakin, joka loukkasi syv?sti Niinaa. Oliko h?n sitte todellakin niin itsek?s, ett'ei ollenkaan voisi olla muistamatta itse?ns? ja olla onnellinen ainoastaan toisten ilosta.

Kun l??k?ri iltasella tuli h?nen luoksensa makuuhuoneesen, oli h?n nukkuvinaan -- mutta Rolf huomasi, ett? Niina itki, p?? tyynyjen sis?ll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet