Read Ebook: Lapsi by Leffler Anne Charlotte Suppanen Aatto Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 180 lines and 9961 words, and 4 pages

Kun l??k?ri iltasella tuli h?nen luoksensa makuuhuoneesen, oli h?n nukkuvinaan -- mutta Rolf huomasi, ett? Niina itki, p?? tyynyjen sis?ll?.

Se kirveli Rolfin syd?nt?. Miten onnistumaton oli koko tuo lapsijuhlan puuha! Seh?n luonnollisesti vaan j?lleen her?tti kaipauksen ja ?itin-aistin, joka nyt oli h?ness? nukuksissa!

Rolf ei osannut sanallakaan lohduttaa vaimoansa; sill? olihan sama asia suruna h?nell?kin.

Mutta jotakin oli teht?v? h?nen huvitukseksensa, hankittava h?nelle enemm?n toimittamista. H?n oli liian paljon yksin?ns? -- olihan Rolf itse aina toimissaan eiv?tk? he juuri sanottavasti seurustelleet muiden ihmisten kanssa. Rolf ei mielell??n l?htenyt pois illoin; h?nelle karttui yh? enemm?n sairaita, niin ett? lakkaamaton ty? alkoi jo k?yd? vaivaksi, vaikka h?n viel? oli paraassa ij?ss??n. Ainainen, ankara ty? niin nuoresta alkaen, ett? muut lapset viel? silloin ovat leikkien varassa, ja kaikenlaiset k?rsimiset paraana kasvu- ja kehitys-aikana olivat heikontaneet luonnostaan vahvan terveyden; usein tapasi h?net suuri v?symys ja v?list? alkoi kuulua syd?mmest? outoja oireita, jotka h?nt? hyvin huolettivat. H?n tunsi, ett? h?nen t?ytyi olla varovainen; ja kuitenkin -- voiko h?n sent?hden tuomita lapsen aina istumaan kotona ja olemaan ilman kaikkia huvituksia, jotka olivat luonnollinen tarve h?nen ik?isillens?!

Siit? p?iv?st? alkoi Rolf k?ytt?? vaimoansa vieraisilla muutamissa perheiss?, joiden l??k?rin? h?n oli ja joissa vietettiin suuria pitoja. Niina sai hankkia useampia pukuja, h?n oli iloinen ja hurja tanssissa kuin nuori tytt?, h?nt? imarreltiin ja suositeltiin v?h?sen, miehens? suureksi mielihyv?ksi, juuri sen verran, ett? h?nell? oli hupaista.

Mutta l??k?rin syd?ntaudin merkit lis?ytyiv?t; kun Niina er??n? iltana pukeutui pitoihin, makasi h?n suruisena sohvallaan, mietiskellen, mit? h?n sitte antaisi vaimollensa korvaukseksi, kun kerran ei en?? jaksanut k?yd? vieraissa h?nen kanssaan.

Silloin tuli Niina lent?en h?nen luoksensa, pitk?, laahaava, rimsuilla reunustettu alushame yll? -- p?? jo kukilla koristettuna.

"Kuulepas, uusi leninkini ei ollenkaan sovi minulle", sanoi h?n. "Min? en sit? en?? ota ylleni, ennemmin olen t?n? iltana kotona."

"Mik? siin? sitte on vikana?" kysyi Rolf. "Olihan kangas kumminkin niin kaunista."

"Niin, sep? se juuri on kiusallista. Leninki on erinomaisen kaunis -- mutta ei sovellu minulle."

"Vaikka se on vaaleansininen, joka juuri on sinun v?risi."

"Niin, eik? totta? Olenhan aina n?ytt?nyt siev?lt? vaaleansinisess? puvussa? Ja ?sken, kun se oli yll?ni, n?ytin min? rumalta -- niin, oikein rumalta. Ava-t?ti tuli t?nne katsomaan pukuani -- ja h?nest?kin teki se minut rumaksi. Tule t?nne, t?ti, ja sano, miten siev?lt? min? n?ytin sinisess? leningiss?."

"Lapsi-raukkaa", sanoi Ava-t?ti, ilmestyen ovelle. "Niin se todellakin on, ett? sin? olet v?h?n rumentunut viime aikoina -- taikka et juuri rumentunut, vaan k?ynyt v?h?n kalveammaksi ja -- se on kummallista, mutta silm?t -- nuo silm?t, jotka aina olivat niin syd?mmellisen kauniit -- ne ovat tulleet v?h?n himmeiksi -- eik? sinustakin n?yt? silt?, Rolf?"

"Kyll?, samaa olen min?kin ollut huomaavinani jonkun aikaa", sanoi l??k?ri ja nousi kiireesti pitk?lt?ns?, ik??nkuin olisi ?kisti jotakin johtunut h?nelle mieleen.

"Tulepas t?nne, ett? saan katsoa sinua", sanoi h?n vet?en Niinan istumaan polvellensa ja kiinnitti ter?v?n l??k?rinkatseensa h?neen.

Niina k??nsi punastuen silm?ns? maata kohti.

"Jos sinusta n?yt?n rumalta, et saa katsoa minua ollenkaan", sanoi h?n, tahtoen p??st? irti.

"Sanopas, -- oletko voinut oikein hyvin viime aikoina?"

"En oikein, ehk? -- mutta -- --"

"Miksi et ole puhunut minulle?"

"Min? en tohtinut. Min? tiesin, ett? sin? silloin heti kielt?isit tanssimasta".

Rolf kuiskasi h?nen korvaansa jotakin, joka sai koko h?nen muotonsa loistamaan ilosta ja kainosta onnesta.

"Luuletko?" kysyi h?n samoin kuiskaten.

"Min? tuskin uskallan toivoa viel?", sanoi h?n, nousi yl?s ja ty?nsi vaimonsa ?kisti luotaan. H?n n?ytti liikutetulta ja h?nen silmiss??n kiiluivat kyynelpisarat.

"Kaikki pidoissa k?ymiset ainakin saavat nyt toistaiseksi j??d?", sanoi h?n.

Rolf k??ntyi sitte j?lleen vaimoonsa p?in, veti h?net luoksensa ja syleili h?nt? innokkaasti.

Lopun talvea eliv?t he hiljaisuudessa. L??k?rill? oli pari kertaa pahan tautinsa kohtauksia, mutta niist? h?n hyvin v?h?n piti lukua, kun h?nen mielens? oli niin t?ynn? uutta toivoa, joka alkoi koittaa h?nelle, ja mik?li Niinan sievyys v?heni, kasvot kalvenivat ja laihtuivat, katse himmeni ja liikkeet muuttuivat v?syneen-n?k?isiksi, sit? enemm?n piti Rolf h?nest? huolta, sit? hellemmin hoiteli h?nt?.

Niina ei koskaan oppinut liikkumaan varovaisesti, ja jos h?n olisi saanut el?? omin p?in, olisi saattanut helposti k?yd? samoin kuin edellisell?kin kerralla. Milloin kiipesi h?n korkeille rapuille ottamaan esille paraita astioita, kun heill? oli joskus vieraita; milloin k?veli ohuissa kengiss? kalosseitta ulkona lumessa, milloin avasi kaikki ikkunat keskell? talvipakkasta, jos h?nelle k?velless??n oli tullut kuuma. Rolfilla ei en?? ollut mieless?ns? rauhaa, jos oli poissa h?nen luotansa. Yksin sairasten vastaanotto-aikanakin t?ytyi h?nen aina v?list? k?yd? katsomassa, ett'ei Niina tekisi mit??n tyhmyyksi?. V?list? sattui niinkin, ett? Rolf, kun h?nen joskus t?ytyi j?tt?? vaimonsa joksikin illaksi yksiksens?, tapasi palatessaan h?net pime?ss? itkem?st?. Niina ei koskaan sanonut syyt? -- h?n oli t?h?n aikaan yleens? hyvin oikullinen ja heikkohermoinen ja h?nen mieless?ns? py?ri kaikenlaisia hullutuksia. Uudet ajatukset, uudet unelmat saivat h?net kokonaan valtaansa ja h?nt? rupesi eritt?in miellytt?m??n lukeminen, johon h?nell? ennen ei ollut halua.

H?n olikin t?h?n asti lukenut eritt?in v?h?n, sili? h?nen tytt?n? ollessaan oli Ava-t?ti aina valikoinut h?nelle kirjat ja antanut luettavaksi opettavaisia romaaneja, jotka saivat h?net hirve?sti haukottelemaan, ja kun h?n joutui naimisiin, oli taas kaikki h?nen lukemisensa Rolfin tarkastuksen alaisena, eik? Rolf voinut k?rsi? ajatusta, ett? Niinan mieli saisi turmeltua uudenaikaisesta kirjallisuudesta, jota h?n itsekin hyvin v?h?n tunsi, kun h?nell? ei ollut aikaa tuhlata kaunokirjallisuuteen, vaan jota h?n kumminkin hyvin ankarasti tuomitsi. Rolf rakasti klassillista kaune-ihannetta ja k?ytti uudenaikaisesta realismista puhuessaan hyvin mielell?ns? tuota tavallista sananpartta, ett? "sit? vieh?tt?? vaan loan kaiveleminen". Mutta ennen kaikkea suututtivat h?nt? ne hy?kk?ykset vanhaa peritty? uskontoa ja siveysoppia vastaan, joita t?ss? uudessa kirjallisuudessa tuontuostakin n?kyi. H?n oli aina hyvin uskollisesti s?ilytt?nyt vanhan yksinkertaisen, lapsellisen uskonsa, johon h?net oli kasvatettu. H?ness? ei ollut tapahtunut mit??n suuremmanlaista uskonnollista kilvoitusta, h?n ei ep?ilyksien kautta ollut saavuttanut mit??n ominaista uskoa, mutta niinp? ei h?neen my?sk??n ollut koskaan koskenut se aineellisuuteen taipumus, johon h?nen useimmat kumppaninsa yhtyiv?t. H?nen luonnollinen ihanteellisuutensa ja synnynn?inen vanhanpitoisuutensa karkoittivat h?net pois tuon uuden k?sityskannan alalta.

Ne kirjat, joita h?n antoi vaimollensa luettavaksi, olivat paraastaan klassillisia teoksia, semmoisia kuin G?the, jota Niina ei ymm?rt?nyt, tai Walter Skott, joka oli h?nest? niin pitk?veteinen. Ebersin "Egyptin kuninkaan tyt?r" oli my?skin kauan ollut leikkaamattomana h?nen p?yd?ll??n. Niina v?h?n ep?ili, ett? noita kirjoja katsottiin sivistytt?v?ksi ja opettavaiseksi lukemiseksi h?nelle, ja sent?hden oli h?n mieless??n vakuutettu, ett? ne olivat ??rett?m?n ik?v?t. H?n ei tahtonut lukea sivisty?ksens?, vaan el??ksens? kirjoissa. Mit?p? h?n huoli siit?, kuinka jollekin Egyptin kuninkaan tytt?relle k?vi monta tuhatta vuotta sitte. H?n tahtoi tiet??, miten vaimot ja ?itit eliv?t h?nen likitienoillaan, mit? he ajattelivat ja tunsivat; h?n tahtoi lukemalla p??st? selville omasta itsest??n ja omista unelmistaan. Kun l??k?ri ei ollut taipuvainen tyydytt?m??n h?nen toiveitaan t?ll? alalla, kiihtyi siit? yh? h?nen halunsa oppia tuntemaan, mist? asioista kaikki h?nen tuttavansa puhelivat. Ja er??n? iltana, kun Rolf oli poissa jonkin sairaan luona, istui h?n sohvan nurkassa, lukien lampun valossa "Madame Bovarya".

H?n oli niin kiintynyt lukemiseensa, ett'ei h?n huomannut Rolfin kotiin tuloa. Vasta sitte, kun Rolf jo seisoi h?nen huoneensa kynnyksell?, johtui h?nelle mieleen, ett? miehens? varmaankin pahastuisi, kun n?kisi h?nen lukevan juuri sit? kirjaa. Vaistomaisesti viskasi h?n kirjan p??lle k?sity?ns? ja oli tarkastelevinaan sit?.

Rolf huomasi sen liikkeen, ja h?nt? pahoitti suuresti, ett? Niina voi k?ytt?? noin halpamaista, koulutyt?n tapaista keinoa. H?n meni p?yd?n luo, otti avonaisen kirjan h?nen k?dest??n ja melkein rumin kohta kirjasta sattui h?nen silmiins?.

Mielipaha ja v?h?inen suuttumuskin voittivat h?nen muuten niin tyynen ja ihmisellisen olemuksensa; h?n ei tahtonut sanoa mit??n Niinalle sin? hetken?, ett'ei ehk? puhuisi liian kiivaita sanoja. Sent?hden pisti h?n kirjan taskuunsa ja l?ksi huoneesta mit??n virkkaamatta.

Omassa huoneessaan istuutui h?n ajattelemaan, mit? oikeastaan oli tapahtunut. Ensi kerran oli h?n oikein todella pahastunut pikku vaimoonsa ja muisteli sent?hden mieless??n kaikkia niit? sattumuksia, jotka olivat antaneet aihetta samanlaiseen pahastumiseen.

Oliko h?n todellakin ansainnut vaimoltansa semmoista kohtelua? Semmoisenko palkan h?n nyt sai kaikesta hell?st? rakkaudestaan? Ett?k? Niina h?nen n?kem?tt?ns? teki semmoista, jota tiesi miehens? kielt?v?n, ja lis?ksi viel? koetti pett?? h?nt?. Semmoisessa k?yt?ksess? oli jotakin halpamaista ja huonoa, joka loukkasi h?nen ankaraa oikeudentuntoaan.

H?n muisteli omaa lapsuuttaan, miten h?n olisi paljoa mieluisemmin k?rsinyt kovimmankin rangaistuksen, kuin olisi koettanutkaan salata pahantekoansa. Ja h?nen vaimonsa, joka ei koskaan ollut kokenut h?nelt? muuta kuin rakkautta, h?n saattoi nyt noin halventaa sek? itsens? ett? miehens?.

Niina puolestaan mietti itsekseen, mik? olikaan voinut johdattaa h?nen mieleen moisen tyhm?n keinon kuin peitell? kirjaa miehelt?ns?. Se oli tapahtunut ihan ajattelematta, mutta vaikuttimena oli kumminkin vastahakoisuus Rolfin arvostelun alaisuuteen; tarvitsiko h?nen nyt aina kulkea toisen taluttamana, niinkin yksityisiss? asioissa kuin lukemisessa! Eik? h?n jo ollut siksi kyllin vanha, ett? voi lukea, mit? tahtoi? Pitik? toisten sitte aina kohdella h?nt? kuin lasta? Ja kun h?n nyt itse tulisi ?itiksi, kuinka saisi h?n lapseltansa kunnioitusta, jos se n?kisi, miten toisen vallan alainen ?iti oli omassa kodissaan. H?n itse tulisi sellaiseksi kuin Ava-t?ti, jota kaikki v?h?n pilkkailivat. Niin ajatellen itki h?n omaa heikkouttansa, miten h?n aina vaan totteli -- itki, ett'ei h?nell? koskaan ollut rohkeutta lausua tuota, joka aina kalvoi h?nen mielt??n.

Muutamia p?ivi? kului molemminpuolisessa tyytym?tt?myydess?. Rolf alkoi huomata Niinan salaa itkev?n. Se saattoi h?net lempe?mm?ksi; h?n muisti, miten suurta varovaisuutta h?nen tilansa vaati, ja alkoi toivoa h?nt? j?lleen iloiseksi mill? keinolla hyv?ns?.

Mutta kun koppa tuli kotiin ja Niina otti siit? hatun k?teens?, muuttui muoto kohta tyytym?tt?m?ksi. H?nell?h?n oli viheri? leninki -- mitenk? sen kanssa voisi k?ytt?? sinist? hattua? Kyll?h?n Rolf oli tehnyt oikein hyvin, mutta olisipa h?n kuitenkin voinut muistaa, ett? k?velyleninki oli viheri?.

Iltap?iv?ll? pist?ytyi Rolf kaupungilla, ja kun he sitten istuivat iltasella, soitettiin tampurin ovella ja palvelustytt? toi taaskin tavarak??r?n. Niina n?ytti uteliaalta, vaan samalla v?h?n levottomalta sit? avatessaan. L??k?ri tarkasteli h?nt? tyytyv?isesti hymyillen.

Sinist? samettia k?velypuvuksi! Niina punastui, k??ri kankaan paperiinsa, ty?nsi sen etemm?ksi p?yd?lle ja nousi yl?s.

"No?" kysyi Rolf hymyillen.

"Eih?n tuota vaan viel? ole maksettu?" kysyi puolestaan Niina, kasvot ihan punaisina.

"On, kuinkas muuten."

"Sitte saan koettaa my?d? sen jossakin naisten vaatteiden kaupassa", vastasi Niina arvokkaan vakavasti.

"Mit? nyt?" lausui Rolf ter?v?sti.

Niina h?mm?styi ja koki puolustukseksensa selitt??, miten onnistumaton, miten sopimaton h?nen lahjansa oli.

"Onhan minulla sek? k?velypuku ett? hattukin; on niin ik?v??, ett? kuluttelet niin paljon rahaa tarpeetta, kun min? paljoa paremmin voisin tarvita jotakin muuta."

"Kun voisit paremmin tarvita muuta!" toisteli Rolf. "Etk? ymm?rr?, miten loukkaavaista minun on kuulla tuommoista. Sin? et hanki itsellesi, mit? tarvitset! Olenko koskaan kielt?nyt sinulta mit??n, koska noin puhut?"

"Et, sin? et ole minulta kielt?nyt mit??n. Mutta kun minun aina ensin t?ytyy pyyt?? sinulta rahat, niin --"

"Mutta tottahan tied?t, ett? suurin iloni on juuri antaa sinulle kaikki, mit? haluat."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet