Read Ebook: Sinister Street vol. 1 by MacKenzie Compton

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 90 lines and 4787 words, and 2 pages

KUOLEMA

Kirj.

Maurice Maeterlinck

Ranskankielest? suomentanut

Eino Palola

Alkuper?inen nimi: La Mort

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1919

SIS?LLYS:

Maurice Maeterlinck. 1. V??r? suhteemme kuolemaan. 2. Tuhoutuminen. 3. Tietoisuuden j?lkiel?m?. 4. Teosofinen otaksuma. 5. Uusspiritistinen otaksuma. Henki-ilmestykset. 6. Yhteys vainajien kanssa. 7. Risti-ilmoitukset. 8. J?lleensyntyminen. 9. Tietoisuuden kohtalo. 10. ??nett?myyden kaksi muotoa. 11. Kohtalomme n?iss? ??rett?myyksiss?. 12. P??telmi?.

Maurice Maeterlinck.

Se suuri belgialainen kirjailija, jonka mietelm?teos nyt ilmestyy suomalaisessa asussa, on todella nykyajan merkillisimpi? henki?, noita itsen?isi? kykyj?, jotka ilmestyess??n aina tuovat mukaansa jotakin uutta maailman kirjallisuuteen rikastuttaen siten voimakkaasti ihmiskunnan henkist? el?m??.

H?n ei kuitenkaan orjallisesti noudattanut aikalaistensa oppeja, vaan astui kohta omia teit??n, h?mm?stytt?en aikaansa omituisella, perin yksinkertaistetulla tekotavallaan, merkillisen voimakkaalla tunnelmalla, joka kohosi h?nen teoksistaan kuin outojen kukkien tuoksu, ja omaper?isill? ajatuksillaan ihmisist? ja el?m?st?.

Maeterlinck astui kohta tavallisen sielullisen erittelyn ulkopuolelle; h?n koetti selvitell? noita vaistomaisia, puoleksi tiedottomia tiloja, jotka valtaavat ihmisen esim. rakkauden tai kuoleman l?hestyess?. H?n keksi aavistusten ja salaper?isten pelkojen runouden ja aivan kuin riisui henkil?ilt??n ruumiin, j?tt?en heid?n sielunsa v?risem??n outojen, tuntemattomien voimien kourissa. Ne liikkuvat n?ytt?m?ll? kuin utukuvat, vallaten silti mielen merkillisill? tunnelmilla, niin ett? katsoja melkein henke? pid?tellen seuraa n?ytelmi? sellaisia kuin "Pell?as ja M?lisande" tai "Aglavaine ja S?lysette", joissa ei oikeastaan tapahdu mit??n tavallisessa merkityksess?, mutta joissa kieli hel?htelee suurta runsautta, sielun salaper?iset liikkeet tulkitaan harvinaisen sis?isen n?kemyksen voimalla ja kokonaisuus vie mielen mukaansa oudolla tenholla, joka muistuttaa musiikin vaikutusta.

Luonnon kirjan ahkerana lukijana Maeterlinck on huomannut siin?kin yht? ja toista, mik? on tavallisilta kuolevaisilta salattu.

"Kukkien ?ly" ja "Mehil?isten el?m?" perustuvat tavattoman tarkkoihin luonnon helmassa tehtyihin havaintoihin. Kertoen yksinkertaisesti sen, mit? tekij? on omin silmin n?hnyt, ne avaavat, tekij?n syvien mietelmien ja rikkaan mielikuvituksen opastaessa, lukijalle avaroita n?k?piirej? luonnon merkillisiin maailmoihin, ja p??t? huimaa luonnon rajaton suuruus, el?m?n ??ret?n rikkaus.

Viel? on Maeterlinck tulkinnut omaa k?sityst??n maailmasta ja ihmisist? useissa mietelm?teoksissaan, joista nyt suomennettu on viimeisi?. Vaikka h?n selv?sti paljastaakin heikkoutemme ja yksin?isyytemme keskell? suurta maailmaa, tulee h?n mietteiss??n kuitenkin lohdullisiin, hyv?uskoisiin p??telmiin, niin ett? Maeterlinckin teoksen aina laskee k?dest??n hiukan entist? rikkaampana, entist? vapaampana, kuin olisi uusi p?iv?ns?de taas pilkist?nyt el?m?n sumuharsojen l?pi.

V??r? suhteemme kuolemaan.

On sanottu ihmetelt?v?n sattuvasti: "Kuolema! Vain kuolemalta tulee meid?n kysy? neuvoa el?m?st? eik? ep?m??r?iselt? tulevaisuudelta tai satunnaiselta j?lkiel?m?lt?, joka ei meille kuulu. Kuolema on meid?n ominainen loppumme, ja kaikki tapahtuu matkalla sen ja meid?n v?lill?mme. ?lk??n minulle puhuttako noista pett?vist? el?m?n pitennyksist?, jotka vaikuttavat meihin lukum??r?n lapsellisella vieh?tyksell?! ?lk??n puhuttako minulle, joka t?ydellisesti kuolen, yhteiskunnista ja kansoista? Ei ole muuta todellisuutta, ei ole muuta oikeaa ajanmittaa kuin se, joka on kehdon ja haudan v?lill?. Muu on suurennusta, n?ytt?m?llist? harhaa, n?k?h?iri?t?! He nimitt?v?t minua mestariksi, en tied? mink? sanoissani ja ajatuksissani piilev?n voiman vuoksi, mutta kuoleman edess? olen vain eksynyt lapsi."

Niin pitk?ll? me nyt olemme. El?m?ss?mme ja maailmassamme on vain yksi merkitt?v? tapaus -- kuolemamme. Se on piste, miss? onneamme vastaan yhtyy ja vehkeilee kaikki se, mik? v?ltt?? huomiomme. Mit? enemm?n ajatuksemme pyrkiv?t loittonemaan kuolemasta, sit? ahtaammin ne puristautuvat sen ymp?rille. Mit? enemm?n kuolemaa pelk??mme, sit? pelottavampi se on, sill? vain meid?n arkuutemme sit? ravitsee. Ken koettaa kuoleman unohtaa, sen mielen se t?ytt??; ken yritt?? sit? paeta, se ei en?? kohtaakaan muuta kuin sen.

Kuolema piment?? kaikki varjollaan. Mutta jos lakkaamatta sit? ajattelemme, teemme sen tiet?m?tt?mme emmek? silti opi sit? tuntemaan sen paremmin. Me pakotamme huomiomme k??nt?m??n sille selk?ns?, sen sijaan ett? kulkisimme kasvot kohotettuina sit? kohti. Me j?t?mme sen vaiston h?m?riin k?siin emmek? suo sille hetkeksik??n ?ly?mme.

Onko siis h?mm?stytt?v??, ett? kuoleman ajatus, jonka tulisi olla t?ydellisin ja kirkkain ajatuksistamme, koska se on lakkaamattomin ja v?ist?m?tt?min kaikista, j?? heikoimmaksi ja ainoaksi my?h?styneeksi? Kuinka tuntisimme ainoalaatuisen vallan, jota emme koskaan katso silmiin? Kuinka se olisi voinut kirkastua valonv?l?hdyksist?, jotka syttyv?t vain sit? paetakseen?

Mitataksemme sen kuiluja odotamme el?m?n heikoimpia, h?vitetyimpi? hetki?. Me ajattelemme sit? vasta sitten, kun meill? ei en?? ole voimaa, en sano ajatella, vaan hengitt??.

Menneen vuosisadan mies, joka palaisi keskuuteemme, ei vaikeudetta tuntisi nykyp?iv?isen sielun pohjalla omien jumaliensa, velvollisuutensa, rakkautensa tai maailmansa kuvaa. Mutta h?n tapaisi melkein koskemattomana kuoleman hahmon, sellaisena joksi esi-is?mme sen muovailivat, satoja, jopa tuhansia vuosia sitten, vaikka kaikki onkin muuttunut sen ymp?rill? ja sekin, mik? sen luo ja josta se riippuu, on kadonnut. ?lymme, joka on tullut perin rohkeaksi, perin toimeliaaksi, ei ole siin? ty?skennellyt, ei ole, niin sanoakseni, korjaillut sit? mill??n lailla. Vaikkemme en?? uskokaan kadotettujen k?rsimyksiin, niin meist? uskomattomimmankin el?m?nsolut uiskentelevat yh? hebrealaisten Sheolin, pakanoitten Tuonelan tai kristillisen Helvetin pelottavissa h?m?ryyksiss?. Vaikkeiv?t liian tarkoin m??ritellyt liekit sit? en?? valaisekaan, ammottaa kuilu yh? olemassaolon loppup??ss?, sit? pelottavampana, mit? v?hemm?n sit? tunnetaan.

Ja kun sitten ly? se hetki, joka vartosi uhkaavana p??mme p??ll?, ja jota kohden emme uskaltaneet kohottaa silmi?mme, puuttuu meilt? kaikki samalla kertaa. Nuo pari kolme ep?varmaa ajatusta, joihin aioimme nojata, niit? tutkimatta, taipuvat kuin korret viimeisten hetkien painon alla. Haemme turhaan turvapaikkaa mietelmist?, jotka h?iriytyv?t tai ovat meille outoja eiv?tk? tunne tiet? syd?meemme. Kukaan ei odota meit? viimeisell? rannalla, miss? ei mik??n ole valmista, miss? ei ole pysynyt pystyss? muuta kuin kauhistus.

"Ei ole kristityn arvoista", sanoo jossakin paikassa Bossuet, tuo haudan suuri runoilija, "ei ole kristityn arvoista ponnistella kuolemaa vastaan kuin vasta sill? hetkell?, jolloin se tulee, vied?kseen h?net mukaansa."

Olisi terveellist?, ett? jokainen meist? loisi siit? k?sityksens? p?iv?n kirkkaudessa, ?lyns? voimakkaimmillaan ollessa, ja oppisi pit?m??n siit? kiinni. H?n sanoisi kuolemalle: "En tied? kuka olet, muutoin olisinkin valtiaasi; mutta niin? hetkin?, kun silm?ni n?kiv?t olemuksesi korkeammin kuin t?n??n, olen oppinut tiet?m??n, mik? et ole; ja se riitt??, niin ettet p??se minun herrakseni."

N?in h?n kantaisi sielussaan koeteltua kuvaa, jota kuoleman kauhut eiv?t voittaisi ja josta h?nen haamujen ahdistamat katseensa p??sisiv?t hakemaan turvaa. Kuoleman kanssa kamppailevien pelottavan rukouksen sijasta, joka kohoaa kuilusta, h?n lausuisi oman rukouksensa, el?m?ns? huippujen rukouksen, mihin yhtyisiv?t, kuin rauhan enkelit, olemassaolon selvimm?t, kuultavimmat ajatukset.

Eik? se ole rukousten rukous? Mit? se pohjaltaan on muuta kuin oikea ja arvokas rukous, jollei tulisin ja ep?itsekk?in ponnistus saavuttaa ja omaksua se, mik? on tuntematonta?

Taudeilla ja niiden p??tt?j?ll? ei ole mit??n yhteist?. Ne kuuluvat el?m??n eik? suinkaan kuolemaan. Me unhotamme helposti kauheimmatkin kivut, jotka palauttavat meille terveyden, ja toipumisen ensim?inen auringonpaiste h?vitt?? k?rsimysten huoneen siet?m?tt?mimm?tkin muistot. Mutta kuolema tulee, ja heti paikalla moititaan sit? kaikesta pahasta ennen sen saapumista. Ei kyynelt?k??n j?tet? laskematta ja kuolemaa sen takia syytt?m?tt?; ei ole tuskanhuutoa, josta ei tulisi syyt?ksenkirkunaa.

Kuolema yksin saa kest?? luonnon ja taitamattoman tieteen erehdysten painon, kun ne ovat turhaan pident?neet tuskia, joitten nimess? sit? kirotaan, koska se tekee niist? lopun.

Ja todella, jos nyt taudit kuuluvat luontoon tai el?m??n, niin kuolinkamppailu, joka n?ytt?? olevan ominainen kuolemalle, on t?ydellisesti ihmisten k?siss?. Mutta pelk??mmeh?n enimm?n tuota hirvitt?v?? loppukamppailua ja etenkin ??rimm?ist?, kauheaa taittumishetke?, jonka ehk? n?emme l?henev?n pitkien, kykenem?tt?myyden hetkien kuluessa, ja joka ?kki? sy?ksee meid?t alastomina, aseettomina, kaikkien hylk??min? ja kaikesta riisuttuina outoon maailmaan, mik? on ainoiden ihmissielua kiduttaneiden, voittamattomien kauhujen paikka.

Teemme kaksinkertaisen v??ryyden, jos laskemme kuoleman syyksi t?m?n silm?nr?p?yksen kidutukset. Saamme my?hemmin n?hd?, kuinka nykyajan ihmisen, jos h?n haluaa olla uskollinen ajatuksilleen, tulee k?sitt?? tuo outo maailma, johon kuolema meid?t sy?ksee. Tarkastelkaamme t?ss? vain viimeist? kamppailua.

Mik?li tiede edistyy, sik?li pitenee kuolemankamppaus, joka on hetkist? kamalin ja ainakin niist?, jotka ovat sit? n?kem?ss?, -- sill? usein sen aistimet, jolle Bossuetin jo sangen kuihtuneen sanonnan mukaan "kuoleman halli haukkuu", eiv?t en?? tajua muuta kuin kaukaisen jyrin?n niist? tuskista, joita h?n n?ytt?? k?rsiv?n -- inhimillisen tuskan ja kauhun ter?vin huippu. Kaikki l??k?rit ovat sit? mielt?, ett? heid?n korkein velvollisuutensa on niin kauan kuin mahdollista pit?? yll? toivottomimmankin kuolinkamppailun kouristuksia.

Kukapa ei olisi kuolevan vuoteen ??ress? sata kertaa tahtonut, vaikkei ole uskaltanut, heitt?yty? heid?n jalkoihinsa ja pyyt?? heilt? armoa? He ovat niin vakaita varmuudessaan, ja velvollisuus, jota he tottelevat, j?tt?? niin v?h?n sijaa pienimm?llek??n ep?r?imiselle, ett? kyynelten sokaisema s??li ja j?rki tukahuttavat vastustushalunsa ja v?istyv?t sen lain tielt?, jonka kaikki tunnustavat ja jota kaikki kunnioittavat inhimillisen omantunnon korkeimpana.

Jonakin p?iv?n? t?m? ennakkoluulo on meist? n?ytt?v? raa'alta. Sen juuret uppoavat tunnustamattomiin pelkoihin, joita ihmisten j?rjiss? kauan sitten kuolleet uskonnot ovat j?tt?neet syd?meen.

Senp?t?hden l??k?rit toimivatkin, ik??nkuin olisivat vakautuneita siit?, ettei ole olemassa tunnettua kidutusta, jota ei olisi pidett?v? parempana kuin niit?, mitk? odottavat meit? tuntemattomuuden syliss?. He n?ytt?v?t saaneen sen vakaumuksen ett? jokainen siet?m?tt?mimpienkin tuskien keskell? voitettu minuutti ry?stet??n verrattomilta tuskilta, viel? pelottavammilta k?rsimyksilt?, joita ihmiselle varaavat haudantakaiset salat. Ja v?ltt??kseen sit?, mink? he tiet?v?t kuvitelluksi, he valitsevat kahdesta pahasta sen, jonka tiet?v?t todelliseksi. Sen lis?ksi, jos he t?ten viivytt?v?t kidutuksen loppua, joka on, kuten kelpo Seneca sanoo, kidutuksen paras puoli, antautuvat he vain yleiseen erehdykseen, joka vain yh? vahvistaa sit? keh??, minne se sulkeutuu, koska kuolinkamppailun pidennys suurentaa kuoleman kauhua ja kuoleman kauheus vaatii hengenl?hd?n viivytt?mist?.

Omasta puolestaan he sanovat tai saattaisivat sanoa, ett? tieteen nykyisell? kannalla ollessa, paria kolmea tapausta lukuunottamatta, ei koskaan ole kuoleman varmuutta. Jollei tue el?m?? viimeisiin rajoihin saakka, vaikkapa siet?m?tt?mien k?rsimysten hinnallakin, joutuu ehk? tappamaan. Ep?ilem?tt? ei voi asettaa yht? sataatuhatta vastaan, ett? sairas toipuu. Mutta se on yhdentekev??: jos tuollainen mahdollisuus on olemassa, vaikka se ei useimmissa tapauksissa soisikaan kuin muutaman p?iv?n, enint??n muutaman kuukauden lis?n el?m??n, joka ei en?? ole oikeata eloa, vaan pikemmin, niinkuin latinalainen sanoi, "pidennetty? kuolemaa", niin nuo satatuhatta k?rsimyst? eiv?t ole olleet turhia.

Yksi kuolemalta siepattu tunti vastaa kokonaista kidutusel?m??. T?ss? on vastausten kaksi arvoa, joita ei saata verrata, ja jos aikoo punnita ne samalla vaa'alla, tulee koota n?kyv?lle levylle kaikki se, mit? meill? on j?ljell? -- kaikki mahdolliset kivut, sill? ratkaisun hetkell? se on ainoa punnus, jolla on arvoa, ja joka on kyllin raskas muutaman asteen verran kohottamaan levy?, joka painuu sinne, mit? emme n?e ja jonka kuormittaa toisen maailman pimeys.

N?in monilla vierailla kauhuilla kartutettuna kuoleman kauhu tulee sellaiseksi, ett? me vastustelematta my?nn?mme heid?n olevan oikeassa. On kuitenkin er?s kohta, jossa he alkavat antaa per??n ja sopia. He suostuvat v?hitellen, kun ei en?? ole mit??n toivoa, jollei uuvuttamaan, niin ainakin huumaamaan ??rimm?iset tuskat.

?skett?in tuskin kukaan heist? olisi uskaltanut sit? tehd?, ja viel? nytkin monet ep?r?iv?t, laskien saitureina pisaroittain armeliaisuutta ja rauhaa, jota he pit?v?t hallussaan ja jota heid?n tulisi runsain k?sin jaella, varoen heikontamasta viimeisi? vastarinnan yrityksi? -- el?m?n turhimpia ja tuskallisimpia v?r?hdyksi?, el?m?n, joka ei halua luovuttaa paikkaansa l?hestyv?lle levolle.

Minun asiani ei ole ratkaista, saattaisiko heid?n armeliaisuutensa olla rohkeampi. Riitt?? vain viel? kerran sen seikan toteaminen, ettei kaikki tuo kuulu kuolemaan. Se tapahtuu sit? ennen ja alemmalla asteella. Ei kuoleman saapuminen, vaan el?m?n l?ht? on kauhea. Meid?n tulee vaikuttaa el?m??n eik? kuolemaan. Kuolema ei ahdista el?m??, vaan el?m? vastustaa kuolemaa h?pe?llisesti. Kaikilta tahoilta kiiruhtavat k?rsimykset esille sen l?hetess?, mutta ei sen kutsusta, ja vaikka ne kokoontuvat sen ymp?rille, eiv?t ne silti tule sen mukana. Syyt?ttek? unta teit? rasittavasta v?symyksest?, jollette sille anna per??n? Kaikki nuo kamppailut, nuo odotukset, nuo vaihtoehdot, nuo traagilliset kiroukset ovat sill? rinteell?, mihin takerrumme kiinni, eik? suinkaan toisella puolen. Ne ovat muuten satunnaisia ja v?liaikaisia ja johtuvat vain tiet?m?tt?myydest?mme.

Kaikki se, mit? tied?mme, auttaa meit? vain kuolemaan tuskallisemmin kuin el?imet, jotka eiv?t tied? mit??n. Tulee aika, jolloin tiede k??ntyy erehdyksi??n vastaan eik? en?? ep?ile auttaa meit? h?d?ss?mme. Koittaa p?iv?, jolloin se varmasti uskaltaa ja toimii, jolloin viisauden saavuttanut elo haihtuu hiljaa pois hetken ly?dess?, tiet?en aikansa tulleen, niinkuin se v?istyy hiljalleen joka ilta, tiet?en teht?v?ns? t?ytetyksi.

Ei ole en??, kun l??k?ri ja sairas ovat oppineet opittavansa, mit??n fyysillist? tai metafyysillist? syyt? siihen, ettei kuoleman tulo olisi yht? hyv??tekev? kuin unenkin. Ehk?p? viel?, kun ei ole mit??n s??stett?v??, tulee mahdolliseksi ymp?r?id? se syvemm?ll? huumauksella ja kauniimmilla unilla. Joka tapauksessa on t?st? l?htien, kun kuolema on vapautettu siit?, mit? sen edell? k?y, helpompaa katsoa sit? silmiin pelotta ja valaista sit?, mit? j?lkeenp?in seuraa.

Sellaisena, miksi tavallisesti kuvittelemme kuolemaa, uhoo sen takaa kaksi kauhunkuvaa: ensim?inen muodoton ja kasvoton, joka t?ytt?? koko henkemme, toinen tarkkapiirteisempi, m??ritellympi, mutta melkein yht? mahtava, joka vaikuttaa aisteihimme. Puhukaamme ensin j?lkim?isest?.

Samoin kuin me panemme kuoleman syyksi kaikki sen edell? k?yv?t vaivat, liit?mme sen synnytt?m??n pelkoon kaikki, mit? sen j?lkeen tapahtuu, tehden sille sen menness? aivan samanlaista v??ryytt? kuin sen tullessakin. Kuolemako kaivaa hautamme ja k?skee meit? siell? s?ilytt?m??n sit?, mik? on luotu katoamaan? Jollemme voikaan kauhutta ajatella, mit? rakkaasta olennosta siell? tulee, niin onko kuolema vai me h?net sinne k?tkenyt? Koska se vie hengen paikkaan, josta emme mit??n tied?, onko meid?n moitittava kuolemaa siit?, mit? me teemme tomumajalla, jonka se meille j?tt???

Se laskeutuu keskuuteemme siirt??kseen el?m?n toiseen paikkaan tai muuttaakseen sen muotoa. Tuomitkaa kuolema siis sen tekojen mukaan eik? sen mukaan, mit? me itse teemme, ennenkuin se on tullut tai kun se ei en?? ole l?sn?. Ja kuolema on jo ehtinyt kauas, kun alkaa tuo pelottava ty?, jonka me koetamme pakottaa kest?m??n niin kauan kuin mahdollista, muka vakautuneina siit?, ett? se on ainoa turvamme unhotusta vastaan. Tied?n kyll?, ett? joltakin muulta kuin inhimilliselt? n?k?kannalta tuo ty? on perin viatonta, ja ett?, kyllin korkealta katsottuna, lihan m?t?neminen ei ole sen inhottavampaa kuin kukkasen kuihtuminen tai kiven rapautuminen. Mutta se pett?? aistejamme, lannistaa rohkeutemme, h?mm?stytt?? muistiamme, vaikka olisikin perin helppo v?ltt?? tuota ep?mieluista koetta.

Tulen puhdistamana muisto el?? taivaan siness? kuin ihana aate, ja kuolema on vain kuolematon syntym?, liekkikehdossa. Sen ovat historian viisaimmat ja onnellisemmat kansat syv?sti tajunneet. Se, mit? haudoissamme tapahtuu, myrkytt?? ajatuksemme samalla kertaa kuin ruumiimmekin. Ihmisten mielikuvituksessa riippuu kuoleman olemus ennen kaikkea hautaamisen muodosta; ja hautausmenot eiv?t ainoastaan m??r?? l?htevien osaa, vaan my?skin t?nne j??vien onnen, sill? ne nostavat aivan el?m?n per?lle tuon suuren kuvan, jota katsellessa el?vien silm?t joko rauhoittuvat tai joutuvat ep?toivoon.

Kuolemalle on siis ominaista vain yksi kauhu: tuon tuntemattomuuden, jonne se meid?t sy?ksee. ?lk??mme sit? uhmatessamme viivytelk? poistamasta sielustamme kaikkea sit?, mit? ilmestysuskonnot ovat sinne j?tt?neet. Muistakaamme vain, ettei meid?n ole todistettava niiden todistamattomuutta, vaan niiden on n?ytett?v?, ett? ne ovat tosia. Mutta nyt ei ole yht??n sellaista uskontoa, joka esitt?isi meille todisteen, mink? edess? rehellinen ?ly voi kumartua. Sit?paitsi ei kumartuminen yksin riitt?isik??n, todistuksen t?ytyisi olla eitt?m?t?n, ett? ihminen saattaisi t?ydell? oikeutuksella uskoa ja siten rajoittaa loppumatonta tutkimistaan.

Se Jumala, jonka mahtavin ja paras uskonnoista tarjoaa meille, on antanut meille j?rkemme, ett? k?ytt?isimme sit? t?ysin vilpitt?m?sti koko laajuudessaan -- koettakaamme saavuttaa ennen kaikkea ja kaikessa se, mik? n?ytt?? olevan totta. Voiko h?n vaatia, ett? me j?rjest?mme huolimatta hyv?ksyisimme uskomuksen, jonka ep?varmuutta sen viisaimmat ja innokkaimmatkaan puolustajat inhimilliselt? kannalta eiv?t kiell?? Se esitt?? meille vain hyvin ep?ilyksenalaisen tarinan, joka, vaikka se olisikin tieteellisesti perustettu, olisi vain kaunis siveydenopetus, ja jota tukevat vain yht? ep?ilytt?v?t ennustukset ja ihmeet.

Tarvinneeko t?ss? huomauttaa, ett? Pascal, puolustaakseen tuota jo horjuvaa uskoa, silloin kuin se n?ytti olevan kunniansa kukkuloilla, yritti turhaan todistelua, joka sellaisenaan riitt?? h?vitt?m??n viimeisetkin uskon j?tteet ep?r?iv?ss? sielussa? Jos yksik??n noista tavallisista todistuksista, joita teologit meille tarjoavat, ja jotka Pascal tunsi paremmin kuin kukaan muu, tutkisteltuaan ainoastaan niit? el?m?ns? loppuvuosina, jos yksik??n noista todisteluista olisi kest?nyt tarkastelun, niin h?nen neronsa, yksi kolmesta tai nelj?st? syv?llisimm?st? ja ter?vimm?st?, mit? ihmiskunnan keskuudessa on ollut, olisi antanut sille vastustamattoman voiman. Mutta h?n ei viivyk??n noissa ponsilauseissa, joiden heikkouden h?n liiankin selv?sti tunsi, h?n siirt?? ne halveksuvasti syrj??n, h?n kerskuu, h?n melkein iloitsee niiden voimattomuudesta.

H?nen ainoa todistuskappaleensa, ainoa, johon h?n takertuu ja johon h?n kohdistaa neronsa koko voiman, on ihmisten asema maailmankaikkeudessa, tuo k?sitt?m?t?n loiston ja kurjuuden sekoitus, jota ei saata muuten selitt?? kuin vetoamalla syntiinlankeemuksen salaper?iseen olemukseen. "Sill? ilman tuota salaisuutta on ihminen k?sitt?m?tt?m?mpi kuin tuo salaisuus on k?sitt?m?t?n ihmisille."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet