Read Ebook: Lippincott's Horn-Ashbaugh Speller For Grades One to Eight by Ashbaugh Ernest J Ernest James Horn Ernest

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1776 lines and 50461 words, and 36 pages

H?net vastaanotti yst?v?llisesti kevytpukeinen rouva, ja h?n ilmoitti ?nk?tt?en asiansa: h?n tahtoi kysy?, voiko saada mit??n t?st? kellosta; h?n oli joutunut tilap?iseen pulaan, mutta h?n lunastaisi sen pian, se oli muisto.

"Vai muisto", sanoi rouva ylenkatseellisesti hymyillen.

Poikaraukka ei tiet?nyt, ett? t?m? oli sellainen lainanpyynn?n tavallinen sanamuodostus.

H?n sai kympin.

"Nimenne?"

Mik? hetki! H?n kielsi nimens? yht?pit?v?isyyden. H?n tahtoi hy?k?t? ulos, mutta ovessa kohtaa h?n kolme meluavaa toveria, jotka n?kyiv?t tuntevan tiens?, ne eiv?t varmaankaan olleet siell? samoista syist? kuin h?n.

"Katsos pikku Antonia! Odotas, t?n? iltana ollaan yhdess? ja pidet??n lysti?. Kohta t?ss? on rahoja ett? ratisee!"

H?n h?pesi, mutta h?n j?i odottamaan, h?n seurasi heit? ravintoloihin, h?n hurjasteli, juopui ja vietiin kotiin. Mutta h?n n?ki niin kaunista unta ja her?si h?mm?styneen?, h?n makasi omassa s?ngyss??n ja h?nell? oli lakanat -- ihan puhtaat lakanat ensi kerran kuuteen viikkoon. Kuka oli toimittanut ne h?nelle.

Sitte valtasi h?net tuska! H?n oli ollut juopottelemassa ravintoloissa ja oli hurjastellut eilen; h?n oli tuhlannut kymppins?; h?n oli sy?nyt hummeria; h?n oli juonut curacaota. H?n oli ollut panttilainaajattaren luona ja oli joutunut ry?v?rien k?siin.

H?n loi katseen p??nalaista kohden; siin? oli tuolilla tulitikut, kynttil? -- pullo, vesipullo, portinavain; avattu k??r? "Hoppet" kartuusia ja h?nen kymppins?; kaikki tuolille j?rjestetty huolellisesti.

Mutta oli h?nell? pahempiakin kolttosia, silloin kun ruoka loppui eik? h?n kehdannut menn? lainaamaan. H?n n?ki silloin n?lk??, mutta h?n luki, luki lakkaamatta eik? koskaan -- laimiinly?nyt luentoa tai kollegiota.

Kerran tavattiin h?n py?rtyneen? s?ngyll??n maaten Fysiikkansa vieress?, jonka h?nen piti tentti? seuraavana p?iv?n?. H?n ei ollut sy?nyt 48 tuntiin.

Kuitenkin oli h?n suorittanut medikofiilitutkinnon ja haki Linnav?ensairaalan alil??k?rin paikkaa, siell? saisi h?n vapaan asunnon sek? 60 riksi? palkkaa lukukaudelta. H?nen hakemuksensa hyv?ksyttiin, ja h?n teki ensim?isen sairastarkastusk?yntins?, mutta putosi lattialle, kun h?n n?ki nivelnyrj?hdyst? asetettavan sijoilleen. Kentt?l??k?ri astui samassa huoneeseen ja h?mm?styi suuresti n?hdess??n pienen ihmisen makaavan lattialla kalpeana ja kylm?? hike? hikoillen: h?n nosti poikaraukan lattialta ja kysyi s??liv?sti: pikku poikani, kuka sini olet?

"Min? olen Linnav?en alil??k?ri sek? kentt?l??k?rikunnan j?sen."

Pienelle raajarikkoiselle ei tahdottu selitt??, ett? erehdyksest? oli tehty rikos ohjes??nt?? vastaan ja h?n sai j??d? lukukauden loppuun. Kukaan ei tiennyt, ett? h?n oli kyttyr?selk?inen!

Sitte tuli h?n taas Upsalaan ja k?vi sairashuoneella; mutta h?nen k?vi yh? vaikeammaksi toimiskella. Mutta h?n hoiti sent??n tointansa. H?n oli aikaisin aamulla liikkeell? ja toimitti teht?v?ns? niin, ett? h?n oli ty?ss? kello 9.

Kev?t oli tullut, ja toverit olivat eronneet eri tahoille. Toiset olivat l?hteneet varusv?en harjoituksiin, toiset toimiinsa maaseuduille, toiset taas kylpylaitoksiin. H?n oli yksin kaupungissa ja h?n n?ki edess??n kauhean suven Upsalassa, miss? suvet voivat olla siet?m?tt?mi?.

Oli toukokuun iltap?iv?; h?n oli istunut Karolinan puistossa lukien ja kulki nyt Linnanm?elle saadakseen hiukan n?k?alaa. Maisema ei ollut juuri kaunis, mutta se ei my?sk??n her?tt?nyt mit??n halua p??st? maalle vaan synnytti pikemmin ajatuksia merest?; ja h?n oli syntynyt meren rannalla ja h?nt? alkoi vaivata koti-ik?v? n?hdess??n laivan tonkivan tiet??n surkeiden kesantopeltojen v?list?. Ja h?n n?ki koko kes?n kauhut vastassaan ja h?n toivoi, ett? olisi taas syksy.

"Kas se oli onni, ett? tapasin sinun; mene heti inspehtoorin puheille ja nosta matkarahat; min? onnittelen! Mutta kiiruhda, ennenkuin potilas kuolee!"

P??t?s: pieni mies matkusti seuraavana iltana Bohusl??niin astuakseen kotil??k?rin toimeen er??n tavattoman rikkaan kauppiaan luona, joka oli tullut heikkomieliseksi hyvinvoinnista. Vaivoistaan sai h?n 200 riksi? kuukaudessa sek? elannon, elannon linnassa meren rannalla! H?n hengitti taas!

Vanha rakennus oli kohonnut It?indialaisen komppanian loistokaudella 1740-luvulla, jolloin nykyisen omistajan esi-is?t olivat koonneet suunnattoman omaisuuden. Puisto oli laitettu t?ydellisesti kiinalaiseen makuun er??n Cantonin ymp?rist?jen esikuvan mukaan.

Siell? oli akasioita ja sykomooreja, luolia ja lampia kultakaloineen ja joutsenineen, pieni? bambupuusta tehtyj? huvimajoja ja suihkukaivoja; voliereja fasaneineen ja riikinkukkoineen. Pellot olivat suletut, hein?? ei oltu kaadettu miesmuistiin. Kokonaiset kasvitarhamaat oli istutettu t?yteen kukkia; siell? oli hedelm?puutarha mit? ihanimpine puineen ja ky?kkipuutarha, meluunipenkereit? ja hy?tymansikkamaita, persikkapaljeita ja viinitarhoja. Kaikkialla kohtasi silm?? suuren suuret aitoporsliiniset Mingdynastiasta hankitut maljakot; ja huoneissa hohti mit? kalliimpia Cracqueleita japanilaisten emaljit?iden vieress?. Taloa ymp?r?iv?t verandat hienoimmasta bambupuusta tai nankinista tehtyine ulkokaihtimineen, riippumattoja oli asetettu sinne t?nne puiden v?liin, ja silkkisi? ja damastisia auringonvarjoja oli kaikkialla k?ytett?v?n?. Joutsenlammikoissa ja kanaaleissa oli veneit?, mutta et??mm?ll? alhaalla meren rannalla oli kutteri ja siin? kaksi venemiest? jotka olivat valmiita k?skyst? nostamaan purjeita. Tallissa oli t?ysverisi? hevosia ja jahtivaunuja. Sanalla sanoen, siell? oli ainekset paratiisiin mutta luomakunnan kruunu puuttui. Taloutta hoiti nimitt?in mielipuoli, joka oli talousrouvan, hovimestarin, ja kamaripalvelijan vallassa; mutta mit? v?litti pikku tohtori ihmisist?, ensi kerran sai h?n nyt h?iritsem?tt? nauttia vapaudestaan, luonnosta ja t?m?n maan ajallisesta hyv?st?.

H?n huumaantui kaikesta t?st? ylt?kyll?isyydest?, mutta ei unohtanut vapauttaa vankia painostavasta hirmuvallasta, sent?hden osoittikin t?m? h?nelle kiitollisuuttaan.

Tohtori ja potilas istuivat yksin p?iv?llisp?yd?n ??ress? ja kummankin tuolin takana seisoi pikentti; h?n itse s?i kuutta erilajista ruokaa, mit? mainioimpia ruokasimpukoita, tuoreimpia hummeria ja h?n joi mit? suloisimpia viinej? sill? aikaa kuin rikas mies istui vieress? sy?den keitettyj? kanoja ja mannaryynivelli?. P?iv?llisen j?lkeen lep?siv?t he manillalangoista punotuissa riippumatoissa, ja sairas katseli kateudella, kuinka k?yh? kandidaatti poltteli nelj?nkymmenen riksin sikaareja, ja joi suoraan ulkomailta tuotua marasquinoa. H?n purjehti merelle ja antoi kaikkien surujen menn? tuulen teit?, h?n souteli kanaaleilla ja ampui kaniineja revolverilla, h?n istui huvimajassa onkien kultakarppia; mutta t?m? ei ollut hyvin tehty, sill? talousrouva hankki tavallisesti niill? itselleen pienet tulot syksyisin, ja sent?hden syntyi mielipiteiden vaihto, salainen kirjeenvaihto potilaan holhoojalle, t?m? taas aiheutti m??r?yksen, jonka kautta tohtori sai yksinomaisen p??t?svallan yli koko talon kaikkien el?vien niin ihmisten kuin el?imien.

Tuli elokuu, ja h?n k?vi katsomassa puutarhojaan; h?n mieltyi hy?tymansikkoihin ja l?hetti pojat vigarropuihin; h?n tutki persikoita ja viiniryp?leit? ja huomasi, ett? ne tarvitsivat viel? kuukauden kypsy?kseen; h?n antoi korjata kokonaisen sadon leukoijoja, petunioita ja skabasioita asettaaksensa ne mandariinimaljakkoihin; h?n nautti hetkest? niinkuin lapsi, h?n ei tiennyt saisiko h?n koskaan uudestaan nauttia t?llaisista p?ivist?. K?velless??n puutarhassa saa h?n pensaiden v?list? vilahdukselta n?hd? valkean kes?puvun ja pienen olkihatun sininauhoineen. H?n pel?styi niin, ett? syd?n alkoi sykki?, ja h?n meni huoneeseensa ja h?n luuli, ettei h?n uskaltaisi menn? en??n k?velem??n sin? p?iv?n?! h?n p??tti my?hemmin iltap?iv?ll? ajaa partansa, sen j?lkeen sitoi h?n valkean kaulaliinan kaulaansa. H?n tuli silloin luodakseen katseen kuvastimeen ja huomasi silloin, ett? h?n oli hyvin ruma. H?n meni alas saliin ja kulki jonkun askeleen yli lattian; siell? sattui olemaan iso pystykuvastin, siit? n?ki h?n kuvansa kiireest? kantap??h?n; h?n huomasi, ett? hartiat olivat liian korkealla!

Sitte nousi h?n linnantorniin lanterniiniin saakka ja katseli maisemaa; h?n n?ki allaan puutarhan ja puiston ja et??mm?ll? n?kyi meri; h?n saattoi n?hd? kaiken alhaalla liikkuvan el?m?n ja h?n huomasi vaalean hameen liikkuvan puutarhassa.

H?n meni talliin ihmetellen, voisiko h?n istua hevosen sel?ss?. Sitte sytytti h?n ison sikaarin ja kulki puutarhan aitauksen ulkopuolelle.

Illan tullen meni h?n meripaviljonkiin ja h?nell? oli mielest??n ik?v? niin, ett? h?n meni heti kotiin ja p??tti viett?? osan aamup?iv?st? puutarhassa.

H?n nousi ajoissa seuraavana aamuna ja ajoi partansa! H?n aukaisi ikkunan ja hengitti maakuntaruusujen tuoksua ja kuunteli erinomaisen tarkkaavasti uunilintujen s?keit?; h?n sitoi kauvan kaulaliinaansa, kiilloitti kynsi??n, otti hattunsa, keppins? ja meni, mutta kohtaa ovessa pikentin, joka rient?? henki kurkussa: potilas oli pahasti sairastunut.

Kahtena p?iv?n? istui h?n sairaan luona ja kolmantena sai h?n matkustaa kaupunkiin ilmoittamaan kuolintapauksesta sek? samalla pyyt?? p??st? vapaaksi toimestaan.

Juuri nyt kun viiniryp?leet olivat kypsym?isill??n ja daaliat olivat puhkeamaisillaan, t?ytyi h?nen j?tt?? paratiisi ja palata Upsalaan n?kem?tt? puutarhurin tyt?rt?, sill? h?net kai h?n oli n?hnyt puutarhassa.

H?n pani tavaransa matkalaukkuun ja palasi Upsalaan. -- -- --

Toivorikas nuorukainen.

Nyt alkoi Tuomiokirkon ylioppilaskello soida; tahtipuikolla napautettiin kirjastohuoneessa vasten nuottitelineit?, se kehoitti ensi bassoja kest?vyyteen venykkeess?, kuraattori veti sormiin valkoiset hansikkaansa, lipunkantaja kiinnitti vy?n varrelleen, sanomalehtienlukijat l?htiv?t liikkeelle ja pukeutuivat p??llysvaatteisiin. Laulu lakkasi, ja osakunta kulki alas Puutarhakadulle hautaamaan osakunnan parainta p??t? ja parainta toveria!

Oli kylm? tammikuun iltap?iv?, jolloin aurinko pysyttelihe viel? jonkun minuutin taivaanrannalla.

Suruhuoneessa oli suuri murhe, sill? ainoa poika oli kuollut -- is?lt?, ?idilt? ja kahdelta pienelt? sisarelta. Kyyneleet olivat lopussa, ja huoneessa vallitsi painostava rauha.

Saatto nousi kirkkomaalle; oli kolmenkymmenen asteen pakkanen, puut olivat huurteisia, ja aurinko loisti viel? latvojen huipuilla, mutta alhaalla maassa oli jo h?m?r?, ja tuuheat puut loivat sinisi? varjoja yli hautojen; punatulkut h?tistiv?t toisiansa ja pudistivat puista pieni? lumiry?ppyj?, koko kirkkomaa oli yhten? valkeana vaatteena, vain siell? t??ll? n?kyi ep?tasaisuuksia, sill? oli satanut paksulta lunta.

Saatto pys?htyi; laulu sujui moitteettomasti, niin my?s saarna. Sitte piti nuori pappi puheen.

"T?ll? nuorukaisella olisi inhimilliselt? kannalta katsoen ollut kaunis tulevaisuus; h?n oli jaloa sukua, h?nen vanhempansa olivat eritt?in hyviss? varoissa ja korkeassa yhteiskunta-asemassa, h?nell? oli hurskas ?iti, joka koko kaupungissa oli tunnettu hyv?ntekev?isyydest??n , h?n oli jaloluontoinen, toverit pitiv?t h?nest?, opettajat kunnioittivat h?nt? sek? h?nen etevien tietojensa ett? h?nen ahkeruutensa t?hden, mitk? ominaisuudet olivat vieneet h?net pitk?lle tieteen kunniakkaalla tiell?. Mutta nyt oli my?skin Jumala mieltynyt t?h?n nuorukaiseen, ja siksi l?i h?n h?net ja otti h?net pois, sill? Jumala ly? rakkaimpiaan kuten tunnettua on; ja Jumala rakasti suuresti ?iti? ja is?? my?skin, siksi oli h?n ly?nyt my?skin heit?, ja puhuja toivoi, ett? se olisi koskenut heihin oikein kovasti niin, ett? he tekisiv?t tili? itsellens? ja huomaisivat, kuinka suuria syntisi? he olivat, kuinka heit? juuri heid?n syntiens? takia n?in ly?tiin. Eiv?tk? he ehk? olleet syntisi?? Olivat kuin olivatkin! Kaikki olemme me syntisi?, sanotaan sanassa, emmek? me ansaitse muuta kuin kuoleman ja kadotuksen!"

Silloin purskahti ?iti rajuun itkuun. T?st? innostuneena jatkoi 27 vuotias puhuja ja alkoi selvitell? mietelmi??n "toivorikkaan nuorukaisen tulevaisuudesta toisella puolen hautaa!" Aine oli tosin arkatuntoinen, mutta totuuden piti p??st? valoon... "Mamma" kuului l?pitunkeva lapsen ??ni, se oli niin ep?toivoinen ja t?ynn? itkua, ett? puhuja vaikeni.

?iti oli py?rtynyt is?n syliin.

Silloin kulki s?hk?nisku l?pi nuorten joukon; kuului silt? ik??nkuin olisi muutettu jalkaa, lippu liikahti, sattui puun oksaan ja liuta lumihiutaleita putosi nuoren papin paljaalle p??laelle.

H?nen j??harmaat silm?ns? s?ken?iv?t, sill? h?n oli kyllin ep?sivistynyt ep?ill?kseen lumisateella olleen jotain tarkoitusta ja h?nen kuluneiden kasvojenpiirteittens? yli levisi t?plik?s puna. H?n jatkoi, ja henki h?yrysi h?nen suustaan kuin valkea sauhu ja h?nen partansa oli huurteesta harmaa.

H?n teki nyt hypp?yksen puheessaan ja h?nen piti nyt aukiluodusta haudasta korjata nuorisolle muutamia opetuksia. T?m? nuorukainen oli varustettu ter?v?ll? j?rjell? ja h?n oli omistanut el?m?ns? sille maailman viisaudelle, jota sanotaan luonnontieteiksi! Vaara oli l?hell?...

Puhuja oli ainoa, jolla oli tilaisuus pit?? itse??n l?mp?isen?, nyt vasta huomasi h?n, ett? pakkanen oli yltynyt, ett? pienet lapset itkiv?t kylm?st?, kun ?iti taas oli p??ssyt tajuunsa.

H?n tyytyi sent?hden varoittamaan nuoria maallisesta viisaudesta, mik? johdattaa pahennukseen, ja kehoitti noudattamaan ilmoitettua sanaa, joka johdattaa Kristukseen.

Aurinko oli mennyt mailleen, ja t?hdet puhkesivat taivaalle.

Kuoleman rauha lep?si yli koko luonnon, saatto kulki eteenp?in kiemurrellen l?pi korkeiden kinoksien, ja lumi narisi niin vihlovasti jalkojen alla. Mutta saaton edell? heilui lippu, ja katso, se ei kantanut en?? surua, sill? musta suruharso oli muuttunut s?ken?iv?n valkoiseksi; rauhan enkeli oli hengitt?nyt siihen, kuoleman enkeli oli leyhytt?nyt siivell??n.

Sittenkuin edesmenneen toverit vainajan kodin ulkopuolella muutamilla kauniilla lauluilla olivat ilmaisseet ajatuksensa vainajan tulevaisuudesta, kokoontuivat muutamat nuoren, kuolleen l??k?rin l?himm?t yst?v?t amanuenssin luo t?m?n huoneeseen, joka sijaitsi patologisen ruumiinleikkaussalin vieress?.

Erinomaista Tricoche'eta juoden ja poltellen v?kevi? Havannan sikaareja keskusteltiin kuluneesta iltap?iv?st?.

"Ajatelkaapas, ett? h?n olisi voinut olla valekuollut ja olisi kuullut mit? sanottiin", muistutti nuori medikofiilari tunteellisesti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet