Read Ebook: Stuifen: Historiallinen kertomus by Rack B A Suppanen Alma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 152 lines and 12381 words, and 4 pages

Translator: A--a

STUIFEN

Historiallinen kertomus

Kirj.

B. A. RACK

Suomensi A--a.

Helsingiss? K. E. Holm'in kustantama. 1883.

Kun nykyaikana kulkee Ulmista rautatiet? my?ten Schwabin vuorten yli, levi?? Filsthaliin komea n?k?ala kaunisten, rehev?in kukkuloiden yli, joiden korkeammilta huipuilta joko vanha linnanraunio tahi p?iv?npaisteessa kimeltelev? valkoinen, pieni kirkontorni yst?v?llisesti tervehtii matkustajaa; ja kun katse, tarkasteltuaan sile?t? Hohenstaufenia, lent?? Staufeneckin ja Scharfensteinin kauneihin raunioihin ja viiv?ht?? vuosisata sitte salamaniskusta palaneessa Rechbergerin omassa Hohenrechbergin linnassa, josta kuuluisasta miehest? kuolematon schwabilainen runoilija Uhland lauloi, ett? h?n oli

-- -- uljas nuorukainen Kauhu kauppa-, matkamiesten --

V?ltt?m?tt?m?sti johtuu matkustajalle, kaikkea t?t? katsellessaan, mieleen, ett? tietysti t?ytyy tuosta vuorenhuipusta ja sen kolkosta tilasta olla olemassa jokin tarina. Ja niin onkin. -- Kun joku aika sitte matkustin jalkaisin noilla tavallaan klassillisilla seuduilla, kysyin sit? Hohenrechbergin pyhiinvaellus-kirkon vieress? asuvalta papilta, ja h?n kertoi yst?v?llisesti tarinan, joka monta miespolvea oli Hohenrechbergiss? s?ilynyt perint?n? papilta toiselle. H?n ilahutti minua niin suuresti sen kertomisella, ett? toivon sill? voivani yht? paljon ilahuttaa muitakin. Kerron sen siis semmoisena, kuin sen vanhalta herralta kuulin.

Stuifen ei ole aina ollut yht? paljas ja autio kuin nykyaikana; muinoin olivat sen rinteet vehreiden vainioiden ja tuuheiden hedelm?puiden peitt?min? niinkuin muutkin vuoret ymp?rill?, ja sen huipulla seisoi komea, monitorninen linna, Stuifenburg, ylh?isen ja rikkaan von Stuifenin kreivillisen suvun, herrojen von Rechbergin ja von Staufenin naapurien kehto. Vuonna 1189, suurimman Hohenstaufi-keisarin Fredrik Punaparran hallitusaikana, eli Stuifenburgissa vanha, kunnioitettava kreivi Ulrik ja h?nen poikansa Fredrik is?ns? rikkauden ja mahtavuuden ainoana perillisen?, kun el?m?n ja kuoleman Herra oli kerran katsova otolliseksi kutsua vanhan kreivin toiseen eloon.

Jo viisitoista vuotta sitte oli h?n kadottanut uskollisen puolisonsa ja viidest? pulskasta pojasta oli nelj? kaatunut Italiassa, joten h?nelle eloon oli j??nyt ainoastaan yksi, nuorin, joka h?nelle, t?lle el?m?ns? syyspuolelle joutuneelle ritarille, viel? oli syntynyt, vaikka h?n jo pelk?si j??v?ns? sukunsa viimeiseksi; ja t?m?n poikansa oli h?n, keisarillisen yst?v?ns? kunniaksi, nimitt?nyt Fredrikiksi. Kummako siis, ett? vanha herra rakasti kaunista nuorukaista enemm?n kuin mit??n muuta maailmassa ja ett? h?n huolellisesti suojeli h?nt? vaaroista ja taisteluista jotka kentiesi olisivat voineet vied? h?netkin uhrikseen. Sent?hden olivat nuoren kreivin varukset ja ritarillinen miekka viel? ihan k?ytt?m?tt?m?t, sill? h?n ei saanut edes ottaa osaa jotenkin lakkaamattomiin tappeluihin er?st? naapuriritaria vastaan, ja viel? v?hemmin salli kreivi Ulrik h?nen l?hte? Punaparran taisteluihin. Kahdekskymmen-vuotinen ukko ei ottanut kuullakseenkaan Fredrikin innokkaita rukouksia. "Stuifenit", vastasi h?n pojallensa, "ovat jo kylliksi vuodattaneet vert?ns? keisarin ja valtakunnan hyv?ksi; sinun velvollisuutesi on hoitaa sukuamme ja pit?? Stuifenin vanhaa, jaloa nime? elossa!"

Se oli vanhan herran lempiajatus, ja h?nen ainoa toivonsa oli saada el?? viel? niin kauan, kunnes Fredrik toisi kotiinsa rakastetun puolison ja h?n itse n?kisi reippaat lapsensa lapset leikkiv?n ymp?rill??n. Vanhan herran toivo olikin juuri toteutumaisillaan, sill? ennen pitk?? piti Stuifenin viimeisen perillisen naiman kauniin, vaaleaverisen Bertta von Hohenstaufenin, Schwabin herttuan Fredrikin tytt?ren ja Fredrik Punaparran lapsenlapsen.

Jo lapsina olivat he olleet leikkikumppanit, ja my?hemmin, kun suloinen Bertta lapsesta varttui immeksi ja Fredrik kasvoi pojasta nuorukaiseksi, huomasivat is?t, miten lasten keskin?inen yst?vyys kehittyi rakkaudeksi. Ilosta liikutettuna kannatti sent?hden vanha Stuifen er??n? p?iv?n? itsens? Hohenstaufeniin, hyv?n, vanhan tavan mukaan pyyt??kseen Berttaa pojallensa, ja yht? iloisesti suostui herttua Fredrik tytt?rens? liittoon semmoisen miehen pojan kanssa, jota h?nen sukunsa oli niin monesta hyv?st? kiitt?minen. Bertan kahdeksastoista syntym?p?iv? m??r?ttiin h??p?iv?ksi ja kaikki iloitsivat siit? hetkest?, jolloin pappi oli yhdist?v? nuoren parin Hohenstaufenin kirkossa, jossa keisari Fredrikkikin aina k?vi, milloin oli kotosalla sukunsa perint?linnassa, ja jonka oven p??ll? viel? nytkin on h?nen muistoksensa kirjoitus: Hic transibat Caesar .

Mutta Schwabin herttuan ritarilliset l??nil?iset eiv?t kaikki ilomielin rient?neet toivottamaan onnea sulholle ja h?nen kunnioitettavalle is?llens? yhdistyksest? Hohenstaufien sukuun. -- Yksi heist? teki sen vihasta kuohuvin syd?mmin, toivoen salaa, ett'ei koko aikomus toteutuisi. Se yksi oli junkkeri Hanno von Rechberg, joka my?skin oli koettanut voittaa Bertan suosiota h?nen rikkautensa t?hden; h?nen oli t?ytynyt v?isty? muutamaa vuotta nuoremman ja kauniimman Stuifenin tielt?. Osaten oivallisesti teeskennell?, ei h?n n?ytt?nyt mit??n semmoista, joka olisi voinut her?tt?? Fredrikiss? luuloa, ett? Hannolla oli pahaa mieless? h?nt? kohtaan. Mutta salaa mietti Hanno kostoa ja tuumaili miten voisi h?irit? rakastavien onnea ja est?? heid?n muutaman kuukauden per?st? tapahtuvaa yhdistyst?ns?, samapa sitte vaikka saisi sen aikaan rikoksellakin nuorukaista kohtaan, joka aina oli ollut avosyd?mminen h?nelle ja luottanut h?neen.

?kkiarvaamaton tapaus tuli h?nelle siin? oivaksi avuksi.

Muutama viikko ennen m??r?tty? h??p?iv?? kuului nimitt?in kaikkialla koko Saksan maalla uutinen, ett? uskottomat olivat j?lleen voittaneet Gottfried von Bouillonin jo l?hes sata vuotta sitte valloittaman Jerusalemin ja ett? pyh? hauta, jossa Kristuksen ruumis oli lev?nnyt, ja kaikki muutkin pyh?t paikat taasen olivat joutuneet seldshukkilais-turkkilaisten valtaan. Silloin kaikui vihan huudot koko kristikunnassa, ja kun ij?k?s keisari nuoruuden innolla valmistautui kaikkien niiden monien taistelujen j?lkeen, joita h?n oli kest?nyt omaksi ja valtakuntansa eduksi, p??tt?m??n urhoel?m?ns? taistelulla Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi, tarttuivat nuoret ja vanhat miekkaan, l?hte?ksens? pyh??n maahan, ja kaikkialla kaikui j?lleen huuto, jolla "K?ki-Pietari" muinoin innostutti ristiretkel?isi?: "Jumala niin tahtoo, -- Jumala niin tahtoo!"

Schwabissa ja varsinkin sen vuoristoissa kaikui t?m? huuto ritarien, urhokeisarin jalosukuisten l??nil?isten, innostuneissa syd?mmiss?. Junkkeri Hanno von Rechberg kiinnitti ristin vasemmalle olalleen, vaikka pyh?n asian puolustuksen into h?nt? v?hemmin kehoitti siihen, kuin toivo, ett? siten ehk? paremmin onnistuisivat h?nen pahat vehkeens? jos h?n nimitt?in saisi Stuifeninkin houkutelluksi l?htem??n ristiretkelle vastoin is?ns? kieltoa ja rakastavan morsiamensa rukouksia. Ja sen h?n toivoi saavansa aikaan joko puhetaidollaan tahi ainakin pilkallaan. Ja jos vihattu kilpakosija kerran olisi pyh?ss? maassa, toivoi h?n helposti voivansa laittaa niin, ett'ei -- Fredrik sielt? en?? koskaan palaisi.

N?iss? mietteiss? ratsasti h?n er??n? aamuna Stuifenin linnaan j??hyv?isille ennen l?ht??ns?. Hyvin n?kyv?n? loisti punainen ristinmerkki h?nen valkean viittansa p??ll? ja miekkansa kahvaan oli h?n kiinnitt?nyt siunatussa rukousnauhassa riippuvan ristiinnaulitun kuvan, jonka Hohenstaufenin arvoisa pappi oli lahjoittanut h?nelle h?nen k?ydess??n siell? j??hyv?isill?. Jaloissa kilisiv?t kultakannukset, jotka ynn? rautapaidan keisari Punaparta oli omak?tisesti antanut h?nelle ritarimerkiksi Maintsin suuressa juhlassa, kun h?n monien muiden kanssa ly?tiin ritariksi. Niin varustettuna astui Hanno, h?ijy hymy huulillaan, Stuifenin linnan suuresta portista, poikkeamatta vanhan kunnioitettavan kreivi Ulrikin luo, suorastaan Fredrikin tuttuun huoneesen. Fredrik istui ikkunassa, synkkiin mietteihin vaipuneena, katsoa tuijottaen ulos, sill? yleinen innostus oli her?tt?nyt h?nenkin nuoruuden innostuksesta sykkiv?ss? rinnassaan palavan halua l?hte? pyh??n maahan, ansaitsemaan ristin puolesta sotijana ritarin kannukset sek? kunniaa ja mainetta. Mutta ei vanha Stuifen silloinkaan kallistanut korvaansa poikansa pyynn?ille, vaan kielsi jyrk?sti h?nt? siit? en?? puhumastakaan.

Rechbergin tulo her?tti Fredrikin synkist? mietteist??n; h?n k??ntyi ja huomasi tuon valeyst?v?n koristettuna niill? merkeill?, joita h?n niin palavasti tahtoi itsekin kantaa, ja viel? raskaammalta tuntui h?nest? is?n kielto. H?n peitti kasvonsa k?sill??n, hilliten ainoastaan vaivalla kyyneleit?, joita tuska ja suru v?kisin heruttivat h?nelt? silmist?; mutta raskas hengitys ilmasi aivan selv?sti nuorukaisen tunteet.

Salaiseksi ilokseen huomasi Hanno vaikuttaneensa vihattuun kilpakosijaan toivonsa mukaan ja astui verkkaan likemm?ksi.

"Min? tulen sanomaan sinulle j??hyv?iset, Fredrik!" alkoi h?n sitte. "Muutaman p?iv?n kuluttua l?hden Regensburgiin, johon ristiretkel?iset kokoutuvat."

Fredrik hillitsi v?kisin kovan tuskansa ja ojensi, itse toisaalle k??ntyneen?, k?tens? Hannolle.

"Voi hyvin," vastasi h?n soinnuttomalla ??nell?, "voi hyvin, sin? onnellinen. -- Oi, jospa saisin seurata sinua!"

"Josko saisit?" toisti Hanno ivallisesti, olkap?it??n kohottaen. "Varmaankin aioit sanoa 'tahtoisin', jos minun on uskominen sinua -- sill? selv?h?n on, ett? nyt juuri mielell?si kartat taisteluja ja vaaroja, kun sinua odottaa rauhallisempi ja varmempi onni, se, jonka kultasi tarjoo sinulle! Ole suora, yst?v?ni," lis?si h?n, ??neen nauraen, "ja sano: jos tahtoisin!"

"Ei, ei!" huudahti Fredrik innostuneena, "ei minua rakkaus sido n?ihin tuskallisiin kahleihin! Mutta is?ni!" jatkoi h?n, ly?den nyrkill??n otsaan, "is?ni!"

"Kyll? ymm?rr?n", vastasi Hanno, yh? nauraen, "is?si pelk?? ainokaisensa henke? ja -- sin? olet liian kuuliainen poika ja -- ha, ha, haa! -- kauan el?t kaukana kaikista vaaroista ja taisteluista! -- Oi, h?n on oikeassa, tuo vanhus -- sinun pit?? naida, ett'ei uljasten Stuifenien ja -- kuuliaisten poikien suku kuole olemattomiin!"

"T?ytyyk??" kysyi Hanno, tullen ?kki? totiseksi, "t?ytyyk??! -- Jos sinulla todellakin olisi halua l?hte? sotaan mainehikkaan Punaparran ja meid?n, h?nen sotilastensa, kanssa -- silloin olisi 't?ytyy' huono sana miehen suussa, ja helpostihan se voi -- jos vaan tahdot -- muuttua ihan toiseksi."

"Mitenk? se on k?sitett?v??" kysyi Fredrik kummastuneena. "Eik? kuuliaisuus is?lle ole pyh? velvollisuus?"

"On", vastasi Hanno, "mutta onpa toinen kuuliaisuus, joka on viel? pyhempi velvollisuus kuin pojan is??ns? kohtaan!"

"Mik??" kysyi Fredrik viel? enemm?n kummastuneena.

"Esimerkiksi lupauksen t?ytt?misen velvollisuus --" lausui Hanno.

Ilon tuli v?l?hti Fredrikin silmist? ja kavala yst?v? jatkoi:

"Ainahan milloin hyv?ns? voisit tehd? lupauksen ja is?sikin t?ytyisi mukautua sinun tahtoosi tai paremmin sinun lupaukseesi, sill? h?n ei tohtisi menetell? vastoin Kristuksen tahtoa, joka m??r??: sinun pit?? enemm?n totella Jumalaa kuin ihmisi?! -- Mutta", lis?si h?n muuttuen ivalliseksi j?lleen, "mit?p? t?ss? puhun asioista, joihin et kuitenkaan ole taipuvainen? Voi siis hyvin, kuuliainen poika; viikon per?st? l?hden Regensburgiin; mutta sin? olet surullinen viel? viikon p?iv?t ja sitte suostut v?ltt?m?tt?m??n kohtaloosi ja -- nait! Ha, ha, ha!"

Lausuessaan viimeisi? sanojaan astui Hanno, kannukset kilisten, ovea kohti.

Mutta Fredrik, jonka innostus oli yh? enemm?n kohonnut yst?v?n pilkallisesta puheesta, tarttui h?nen viittaansa ja huudahti ??neen:

T?rke?t sanat olivat lausutut, ja vaikka Hanno kyll? odottikin semmoista vaikutusta houkutuksistansa, onnistui se kuitenkin niin ?kkiarvaamattoman pian, ett? h?n, vaikka olikin huono mies, ehdottomasti tunsi itsens? liikutetuksi. Jonkinmoinen pyh? kauhu masensi h?net; sitte l?ksi h?n huoneesta vastaamatta sanaakaan, vaan syd?mmess?ns? iloiten vehkeens? onnistumisesta.

Mutta Fredrik meni p??tt?v?isesti is?ns? luo ilmoittamaan, mit? oli tapahtunut, ja kertomaan h?nelle lupauksensa.

Kovasti koski Fredrikin sanoma vanhaan Ulrik-kreiviin, sill? vaikka kyll? h?nt? hyvin huoletutti sekin ajatus, ett? h?nen poikansa, viimeinen Stuifen, olisi pitk?llisess? sodassa, niin enemm?n h?nt? kuitenkin pahoitti tapa, jolla poika hankki is?ns? suostumuksen, sek? h?nen uhkamielisyytens? ja tottelemattomuutensa. ??nett? kuunteli vanhus poikansa kertomusta lupauksesta, mutta sitte ojensihe urho ja vastasi: "Ei milloinkaan ole kukaan Stuifen j?tt?nyt lupaustansa t?ytt?m?tt? -- mene Jumalan nimess?!"

Lausumatta sanaakaan j??hyv?isiksi, antamatta edes k?tt?k??n meni Ulrik huoneihinsa, joista h?n ei en?? tullut ulos ennen Fredrikin l?ht?? ja joihin tottelematonta poikaa ei en?? laskettu sis??n, vaikka h?n kuinka innokkaasti olisi rukoillut. -- Mutta v?h?? ennen, kuin Fredrik nousi hevosensa selk??n, l?hetti urho-vanhus h?nelle miekan, jota h?n itse oli ennen k?ytt?nyt pyh?ss? maassa ja Italiassa; vaan itse ei h?n tullut n?kyviin.

Bertta, lempiv? morsian, tuskastui my?skin sanomattomasti kuullessaan Fredrikilt? erosanoman, mutta h?n oli saksalainen neiti ja tajusi t?ydelleen sulhonsa tunteet. Sanomattoman murheissaan kuunteli h?n armaansa j??hyv?issanoja, vaan ei tahtonut ilmaista h?nelle sielunsa tuskaa eik? kehoittaa h?nt? j?tt?m??n aikomustansa sikseen; h?nt? itse??nkin oli jalo asia innostuttanut, jonka edest? h?nen is?ns? herttua Fredrik ja isois?ns? urhokeisari olivat tarttuneet miekkaan. Mutta monta kyynelt? vuodatti h?n salaa sotavy?lle, jonka h?n taitavilla k?sill??n ompeli ja sitte erohetken? kiinnitti sulhonsa ymp?ri, kuiskaten ujosti rukouksen, ett? Fredrik muistelisi h?nt? ja h?nen uskollista rakkauttansa. Autuaallisesti hymyillen lausui h?n, niinkuin Fredrikkikin, ikuisen uskollisuuden ja rakkauden valan, ja kun he vihdoin erosivat katseli h?n kauan Hohenstaufenin linnan ullakosta, miten tulinen sotaorit uljaasti kantoi h?nt? pois, kauan, kauan -- kunnes kyyneleet estiv?t h?nt? en?? mit??n n?kem?st?.

Toukokuun ensi p?ivin? vuonna 1189 kokosi keisari Saksanmaan kaikista osista tulleet ristiretkel?iset Regensburgiin. Siihen aikaan tavaton sotajoukko -- 30,000 ritaria ja toista sataa tuhatta miest? jalkav?ke?. Sinne kaupungin l?helle laitettuun, suureen leiriin l?ksiv?t nuori kreivi von Stuifen ja Hanno von Rechberg ratsumiestens? johtajina. Riemuiten tervehtiv?t heit? ruhtinaat ja ritarit, varsinkin Bertan is? Schwabin herttua Fredrik, joka oli sotav?en j?rjest?mist? varten jo aikaisemmin tullut Regensburgiin, aavistamatta, ett? h?nen tuleva v?vyns?kin aikoi ottaa osaa retkeen.

"Kuinka, poikaseni, oletko sin?kin t??ll??" huusi h?n yst?v?llisen leikillisesti h?nelle, "eik? sinulla ole ollut kylliksi risti? tulevasta kohtalostasi, kun niin nuorena aiot joutua avioikeen alle? T?ytyik? sinun ottaa viel? t?m?kin risti kannettavaksi? Vai oletko rikkonut v?lisi Berttani kanssa ja saattaako se suru sinua etsim??n taistelua ja kuolemaa?"

Muutamilla sanoilla selitti Fredrik, miksi h?n on pukeutunut aseihin taisteluun Jumalan kunniaksi ja miten h?n viimein vannomalla lupauksen oli voittanut is?ns?, jota h?n muuten oli turhaan saanut rukoilla.

"Ha, ha!" nauroi sotaisa herttua, "siin?p? olet tehnyt aika kepposet vanhukselle! -- Mutta", lis?si h?n ?kki? totisesti, "ei ole oikein mieleeni, ett? sill? tavalla olet t?nne p??ssyt -- vaan olkoon, nyt olet t??ll? ja kyll? Jumala -- siihen luotan -- sallii sinun kunnialla t?ytt?? valasi!"

Vanha Punapartakin tervehti nuorta kreivi? mit? syd?mellisimmin, huutaen: "Viel?p? siis yksi Stuifen! Jumala suojelkoon sinua, vanhan yst?v?ni viimeist? poikaa, ja armollisesti suokoon sinun palata kotiin h?nen luoksensa, joka jo on kadottanut niin paljon minun ja sukuni edest?!"

Pian alotti sotajoukko matkansa Wienin kautta, Unkarin ja Kreikanmaan l?pi. Mutta vasta voitettuaan lukemattomia ja arvaamattomia vastuksia, joita Kreikan kavala keisari Iisakki Enkeli viritteli, huolimatta liitostaan Fredrik Punaparran kanssa, onnistui ristiretkel?isten seuraavana vuonna maaliskuussa p??st? laivoilla Aasiaan. Reippaasti tunkeutui keisari eteenp?in, voitti kahdessa suuressa taistelussa Ikonionin sulttaanin, Saladin-sulttaanin liittolaisen, pakotti h?net suostumaan rauhaan ja raivasi siten itselleen tien Syriaan.

Vaikka Punaparta jo olikin 68 vuoden ik?inen, oli h?n kaikkialla ensim?inen, uljain ja v?sym?tt?min. H?nen rinnallansa taisteli yht? uljaasti uhkarohkea nuori Stuifenin kreivi, jonka miekka tuhoili pakanoita kuin ennen muinoin h?nen is?ns? k?dess?kin, jolloin se levitteli kuolemaa kaikkialla, mihin vaan sattui. Rechbergikin taisteli urhollisesti ja h?nt? kunnioitettiin sotajoukossa yht? suuresti kuin Stuifeniakin. Yleens? mainittiin molempien nimi? yhdess?, sill? aina -- niin lepo-aikoina kuin taisteluissakin -- n?htiin Hanno Fredrikin seurassa, niin ett? n?m? eroamattomat yst?v?t saivat ristiretkel?isilt? nimet "Kastor ja Pollux".

Mutta Rechbergin puolesta oli se yst?vyys aivan teenn?inen; h?nen alinomaisella oleskelemisellaan Fredrikin rinnalla oli ihan p?invastainen tarkoitus, sill? h?n teeskenteli yst?vyytt? nuorta kreivi? kohtaan ainoastaan sen t?hden, ett'ei kukaan voisi ep?ill? h?nt?, jos h?nen onnistuisi murhalla tahi kavaluudella p??st? kilpakosijastansa. Avosyd?mminen Fredrik puolestaan piti osoitettua yst?vyytt? t?yten? totena ja palkitsi sit? yksinkertaisesti syd?mmellisyydell? ja t?ydell? luottamuksella. H?n ei aavistanut, miten pian h?nen piti huomaaman kantaneensa povellaan k??rmett?.

Vuosi, jonka Fredrik von Stuifen oli lupauksen t?hden velvollinen taistelemaan ristiretkel?isten kanssa, oli jo kulunut; mutta h?n piti h?pe?n? erota Jumalan soturien riveist?, ennenkuin jotakin p??t?st? saataisiin toimitetuksi pyh?n asian hyv?ksi. H?n j?i siis vapaaehtoisesti, varsinkin sen t?hden, kuin ei en?? oltu kaukana vastaan tulevan Saladinin sotajoukoista, niin ett? jo seuraavina p?ivin? voitiin joutua suureen tappeluun.

Useain pienempien taistelujen j?lkeen, joilla ainoastaan tarkoitettiin saada selv?? pakanoiden sotajoukkojen asemista, k?vi viimein koko ristiretkel?isjoukko kahdessa osassa rynn?kk??n. Schwabin herttua Fredrik johti toista ja keisari itse toista. Tappelusuunnitelma oli viisaasti harkittu. Schwabin herttuan piti valerynn?k?ll? antaa sill'aikaa tekemist? vihollisten etupuolelle, kun Punaparta itse aikoi tehd? p??rynn?k?n vihollisten toista kylke? vastaan, jonka t?hden h?nen t?ytyi menn? Kalykadnos-joen yli. Mutta tuo tavallisesti pienoinen joki oli syvempi, kuin arvattiinkaan, ja sit? paitsi viel? sateista paisunut; vaan rohkean Hohenstaufenin luonteen mukaista ei ollut tuommoisten pienten vastusten karttaminen suurissa yrityksiss?; h?n k?ski jalkav?en istua ratsastajien tarakkaan ja ensim?isen? ratsasti h?n itse jokeen. Viipym?tt? seurasi h?nt? Stuifen ja Stuifenia, kuten tavallista, Rechberg sek? heid?n per?st?ns? koko joukko.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet