Read Ebook: The Dead Lake and Other Tales by Heyse Paul Wilson Mary Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 894 lines and 92493 words, and 18 pages

KREIKKALAISTEN JA ROOMALAISTEN MYTOLOGIIA

ELI

JUMALAISTARUT JA SANKARISADUT

Esitt?nyt

KAARLO FORSMAN

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1895.

SIS?LLYS:.

Alkulause.

Johdanto. Luonnonuskonto. Kreikkalainen mytologiia. Roomalainen mytologiia. Jumalisuudesta ja jumalien palveluksesta.

A. Mailman ja jumalain synty. Ihmisen synty ja alkutila.

C. Sankarit. Thrakian satuja. Thessalian satuja. Aitolian satuja. Thebalainen satupiiri. Attikan satuja. Argivilaisia ja korinthilaisia satuja. Lakonian satuja. Satuja Kretan saarelta. Herakles. Argonauttain retki. Troian sota. Paluuretki. Rooman sankarisatu.

Alkulause.

Muinaisklassillista runoutta lukiessa kohtaa ehtimiseen mytologisia viittauksia, joista tarvitsee olla selvill?, koska muuten kirjailijan ajatus j?? enemm?n tai v?hemm?n h?m?r?ksi. Kipe?sti ovatkin suomalaiset oppikoulumme jo kauan kaivanneet mytologista k?sikirjaa, joista oppilaat v?hin vaivoin l?yt?isiv?t ne tiedot mit? kulloinkin tarvitsevat. T?t? tarvetta kirjamme etusijassa pyyt?? tyydytt??. Koska aineen laveus on vaatinut supistelemaan erikois-kohtain esityst?, on usein viitattu klassillisiin teoksiin, joissa samat asiat jutellaan laveammin ja el?v?mmin, tiedonl?hteihin semmoisiin kuin nuo yleisesti luetut Homeros, Virgiliuksen Aeneidi, Ovidiuksen Metamorfoosit, Horatiuksen Carmina y.m. N?in saattanee ehk? ylioppilaillakin alkuasteilla olla apua kirjastamme filologisissa opinnoissaan. -- Apukeinoina olen k?ytellyt useita uudempia ja vanhempia mytologisia kirjailijoita -- varsinkin on O. Seemannia monasti mukailtu -- mutta yleens? olen koettanut k?sitt?? ja esitt?? asioita niin itsen?isesti kuin suinkin. Etup??ss? olen kertonut tarujen sis?llyksen, niiden syihin ja syntyihin syvemm?lti kajoomatta. Jos sen ohessa kuitenkin usein olen lis?nnyt selityksi?, mik?li tarujen tutkimus niit? on keksiskellyt, en sill? suinkaan aina ole tarkoittanut, ett? n?m? selitykset my?s ovat oikeita. P?invastoin tied?n uudemman kritiikin noita luonnon-symbolistisia mietteit? usein pahastikin pidelleen. Enp? kuitenkaan arvannut astua tieteellisen myyttikritiikin huljuvalle maalle, jolla viisaammatkin helposti kompastuvat; eik? pait' sit? yleistajuisen oppikirjan suunnitelma sit? n?ytt?nyt sallivankaan. Minua kehotti ty?h?ni vain halu opastella koulunuorisoamme ja muuta yleissivistyst? harrastavaa yleis?? er??lle t?rke?lle muinais-sivistyksen hengenalalle, jota tuntematta ei tyydytt?v?sti voida tajuta m.m. veistotaiteen teoksia, eip? usein uudempiakaan runoilijoita. Hyv?n tarkoitukseni takia suotakoon anteeksi ne erehdykset ja puutteet, joiden tied?n haittaavan t?t? kirjallisuutemme uutukaista.

Johdanto.

Luonnonuskonto.

"Se mik? taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiett?v?; sill? Jumala ilmoitti sen heille. Sill? h?nen n?kym?tt?m?t menonsa, nimitt?in iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa n?hd??n hamasta mailman luomisesta, jotka ymm?rret??n niist? kuin tehdyt ovat: etteiv?t he taitaisi itsi?ns? syytt?miksi sanoa. Ett? he tunsivat Jumalan ja eiv?t ylist?neet h?nt? niinkuin Jumalaa, vaan vilpisteliv?t ajatuksissansa, ja heid?n j?rjet?in syd?mmens? on pimennyt -- -- niin he ovat tyhmiksi tulleet, ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen ihmisen, lintuin ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi. -- Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja palvelleet enemm?n luontokappaletta kuin Luojaa" . Jumala ei j?tt?nyt luopunuttakaan ihmist? todistustansa vaille: h?n j?tti h?nelle todistuksen luontoon ja omaantuntoon, vaikka synti tosin senkin pilasi. Mielen ja tahdon turmelus pimitti j?rjenkin. Ei oivallettu mailman yl?puolella vallitsevaa pyh?? iankaikkista jumalaa, vaan jumalan k?site vedettiin alas ihmisen omalle tasalle, maan multaan matalalle. Tehtiin itselleen jumala semmoinen joka sopi turmeltuneille. Luojan asemesta palveltiin luotua mailmaa ja luontokappaleita; jumaloitiin luontoa jonakin persoonattomana elonl?hteen? tai luonnon ilmi?it? ja voimia ihmismuotoisiksi k?sitettyin? olentoina. T?mm?inen on pakanuus. Siin? on uskontoa, mutta harhasuuntaan eksynytt?; se ei ole ep?uskoa, vaan harha- ja taikauskoa. Mutta vaikka alhaalle vajottiinkin, ei tieto Jumalasta kuitenkaan per?ti sammunut koskaan. Se l?ytyy raaimmissakin villiheimoissa jonain h?m?r?n? vaistona tai aavistuksena. Se on i?isyyden kipin?, joka syttyy ihmisen sieluun samalla kuin h?ness? henki ja el?m? viri??; perint? is?nkodista, joka kohottaa h?nt? korkealle yli el?inkunnan. Mik??n kehitys ei ole vuosituhansienkaan kuluessa sit? saattanut h?nelle antaa. Uskonnonvaistoa vailla ihminen ei olisi luonut itselleen mink??nlaisia, eip? v??ri?k??n jumalank?sitteit?; pelkk?n? luontokappaleena h?n ei olisi kaivannut yliluontoisia. Mutta toisaalta on my?s totta, ett? uskonnon k?sitteet ovat ylempi? ja alempia, mik?li muu henkinen el?m? on kehittynyt; niiden kanta riippuu sivistysoloista. Villin uskonnosta on j?ttil?isaskel sivistyneen helleenin uskoon, jolle jo oli selv?, ett? korkeampi henkivoima hallitsee mailmaa, ett? ihmissielu on kuolematon, ett? tuonpuolinen el?m? muodostuu onnelliseksi tai onnettomaksi sen mukaan kuin t??ll? on eletty oikein tai v??rin. Edemm?s ihminen ei omaa tiet?ns? k?yden p??ssyt. Pelastaa eksyneit? ja vied? heit? takaisin is?nkotiin -- sen saattoi ainoastaan Kristuksessa ilmestynyt Jumala. -- Onpa siis pakanan uskossakin kehitys n?ht?viss?.

Fetishmi tekee koko luonnon el?v?ksi. Kivet ovat maaemon lapsia; vuoret ovat j?ttil?isi? jotka synnytt?v?t pilvi? ja myrskyj?; myrsky on raju, n?lk?inen peto, joki on mies, syrj?joki h?nen vaimonsa. N?ill? ja muilla on lis?ksi omat taikavoimansa, varsinkin sis?lt?? vesi tehokasta tenhoa, johon perustuu vanha usko veden ja terveysl?hdetten l??kevoimaan. "Vesi vanhin voitehista". Tenhokas fetishi ja ihmisille perin t?rke? oli valkea -- eik? ihmek??n, jos muistamme, kuinka vaivalloista entisaikana tulen sytytys oli, niin ett? siit? syyst? pidettiin muutamilla liesill? alatikin valkeaa ja siirtokunnat veiv?t mukanaan em?maasta valkeaa. Salama on taivaan tuli ja semmoisena my?s fetishi. Kasveissa ja puissa on taikavoimansa ja haltiansa; jos se on hyv?, voi ihminen nauttia yrttej? ja puunhedelmi? terveydekseen, jos paha , sairastuu ja kuolee h?n siit?. Puita on paljo palveltu. Niinp? Kreikassa oli pyhi? puita ja lehtoja, ja Dodonassa oli tammi, jonka lehtien suhina puhui syv?? salaviisautta. Pyh?st? puusta oli se taikkapalkki Argo laivassa joka osasi puhua; faiakilaisten laivoissa eli my?s ihmeellinen taikavoima, ne kun itsest??n ilman johtoa osasivat reittins?. -- Pedoissa n?ki raakalainen sit? rajua rohkeutta, voimaa ja suuruutta, jota h?n ihaili; useissa my?s ihmeellist? ?ly? tai viekkautta. H?nt? ihmetytti kotkan ter?v? silm? ja vinke? lento, niinik??n k?rmeen koko olento: tuo suikerteleva nopea liikunto ilman j?seni?, tuo pieni ja kuitenkin niin vaarallinen elukka. Siit? nuo jumalien "pyh?t" el?imet, siit? el?inten yleinen palvelus, varsinkin It?mailla; siit? se luulo ett? el?imet ovat kuolemattomat sielultaan. Yleens? on el?in hyvin likell? luonnonihmist?, he ovat sukulaisia ja voivat vaihdella ruumiin muotoja kesken??n. Siit? nuo el?inmetamorfoosit, joista tarut niin paljon kertovat; siit? nuo ihmisen ja el?inten yhtymist? syntyneet sekasiki?t. Samalla perusteella saivat my?s linnut, eritt?inkin er??t niin t?rke?n sijan Kreikan ja varsinkin Rooman kultissa, niiden ??ni ja lento ilmaisi tulevia asioita. -- Fetishmiin perustui my?s uhriel?inten sisusten tutkinto, kuten kaikki muukin ennustelu ulkonaisista merkeist? ja ilmi?ist?, jommoinen taikausko viljavasti rehotteli etenkin Roomassa. Kell? oli tenhosa taikakalu hallussaan, h?n itsekin v?lillisesti sen kautta muuttui fetishiksi, koskapa h?n osasi loihtia, lumota ja taikoja tehd?. Semmoisia fetishi-ihmisi? ovat esm. indianein "l??kemiehet", ja yleens? kaikki taikurit, noidat ja poppamiehet, joiden luokkaan my?s uhripapit ovat luettavat. N?m?th?n tekiv?t tuhansia taikoja jumalankuvillaan ja taikakaluillaan ja osasivat aina hyv?kseen k?ytt?? suuren joukon herkk?uskoisuutta. -- V?litt?mi? ihmisfetishej?, joissa salaisen taikavoiman luultiin asuvan ja antavan heille pyhyytt?, ovat n.s. riivatut ja hullut, edelleen viel? k??pi?t ja rujot, joille outo ulkomuoto loi jotain jumaluuden haikua.

Raakaan fetishi-uskoon ei kehki?v? ihmishenki saattanut tyyty?. Tultuaan edistyksen uralle h?n ensinn?kin valitsi suurimmat, mahtavimmat fetishit, ne luonnonalat ja esineet, jotka laajimmin ja syvimmin vaikuttivat el?m??n ja oloihin, niinkuin auringon, taivaan t?htineen, ukonilman, tuulen, valkean, meren ja virrat, maan kasveineen, hartaimman palveluksensa ja mietiskelyns? alaisiksi. Niiss? vallitsevan el?m?n ja salavoimat varusteli h?n oman sielunsa ominaisuuksilla, mik?li h?nen mielikuvattinsa n?ki n?ihin vivahduksia ja vastineita ulkoluonnossa. Taivas muistutti h?nelle kirkkautta, puhtautta, ylev?? viisautta, ukkonen ankaraa voimaa ja v?kevyytt?, myrsky sotaa ja hajanaisuutta, aurinko lempeytt? ja tulista rakkautta, meri syv?? salaviisautta tai vihan pauhinaa, laineiden loiske lietoa huolettomuutta, tulenlieska levotonta h?ilymist? tai rajua h?vitt?v?? intohimoa j.n.e. Samanluontoisia olentoja h?n nyt sijoitteli luonnonaloille. N?in elementtivoimat muuttuivat haltioiksi, jotka eiv?t en?? liiku materiassa kuten sielu ruumissaan, vaan ovat itsen?isi?, itsetietoisia henkiolentoja, jotka tosin aluksi viel? ovat ainealaansa sidotut, mutta v?hitellen irtautuvat siit?. T?m? muutos on tapahtunut luonnon personoitsemisen kautta: ihminen on jumalilleen omistanut oman el?m?ns?, henkens? ja ruumiinsa kaikkine kykyineen ja voimineen. Jumalat ovat ihmisten kaltaisia, mutta kaikin puolin etev?mpi?, suurempia, mahtavampia, kauniimpia. Jumalat ovat ihanneihmisi?, ihmisen perikuvia, jotka ovat saaneet parasta mit? heille tiedettiin antaa; semmoisina he astuvat ihmist? l?hemm?s kuin tuo entinen sokea taikavoima, oivaltavat h?nt? ja h?nen tarpeitaan paraiten. Semmoisina he saakoot palvelusta ja hurskasta kunnioitusta -- ajateltiin.

T?mm?iseen t?ydelliseen anthropomorfismiin p??siv?t oikeastaan vain kreikkalaiset. Mutta edistysaskelen fetishmist? kauas samaan suuntaan astuivat jo ennen heit? er??t rikaslahjaiset kansat, laatien itselleen jo sangen syv?mielisi? jumalanaatteita, osasta syvempi?kin kuin kreikkalaiset, nim. indialaiset, persialaiset, foinikit, egyptil?iset.

Jumalan k?sitteen kehjetess? selveniv?t muutkin uskonnon peritotuudet. Niinp? sielun kuolemattomuuskin, jota aina h?m?r?sti aavistettiin. T?ss?kin yleinen kehitys ja hengenviljelys vaikutti edist?v?sti, sill? niin kauan kuin aineellinen el?m? on p??asiana, ei yliluontoisia asioita ajatella. Vaan nytp? jo saattoi t?mm?inenkin kysymys vaatia vastausta: saattaakohan el?m? semmoinen kuin t?m? maan p??ll?, niin t?ynn? vaivaa, vaaraa, kiusaa, k?rsimyst?, kuolemaa, niin iloton -- saattako se olla omana tarkoitusper?n??n? kannattaako t?m? el?m? el?mist?, ellei se tarkoita ja valmista toista parempaa el?m??? T?h?n t?ytyi j?rjen kuten tunteenkin vastata kielt?m?ll?.

Kreikkalainen mytologiia.

Katselkaamme, mit? jumalien olennosta ja el?m?st? yleens? ajateltiin, mik?li etenkin Homeros niist? puhuu.

Jumalilla on ruumis samann?k?inen kuin ihmisill?, vaikka suurempi, muhkeampi, kauniimpi. Eip? kuitenkaan ihminen saa heit? n?hd? semmoisina kuin he todella ovat, sill? sit? ei kest?isi heikko kuolevainen. Tavallisesti ilmestyv?t he ihmisille jonkun tutun ihmisen muodossa, tai liikkuvat he linnun haamussa t??ll? tai verhoo heit? pilvi eli valoutu , taikka pysyv?t n?kym?tt?min? Mananlakin peitossa. Vasta j?lkeenp?in huomataan jumalan k?ynti ihmeellisist? seurauksista. -- Ylen v?kevi? jumalat ovat ja suuria t?it? he voivat tehd?. Kun Zevs ravistaa kiharap??t?ns?, t?risee taivas. Poseidon survaisee kerran hankonsa kallioon, ja meri myrsky??. Ihmeit? he eiv?t s??st? suosituitaan auttaessa. Heid?n haavansa parantavat he tuota pikaa, korjaavat heit? vaaroista, nostavat myrskyn ja y?n vihollisia h?mment?m??n. Achilleen p?? verhoutuu liekkipilveen kun h?n astuu leirin portille vihollisia s?ikytt?m??n . Ruumiillisuus sitoo jumalia sen verran paikkaan, etteiv?t ole yht'aikaa l?sn? kaikkialla, mutta salaman tai aatoksen nopeudella siirtyv?t he paikasta toiseen. Pallas heilahtaa maan p??lle kuin s?ken?iv? t?hti ja parissa askelessa astaisee Poseidon Samoksesta Euboiaan. -- Tarkan tarkat on heill? aistit. Kaikkialta kuulevat he ihmisten rukoukset ja ??rett?miin n?kee heid?n silm?ns?. Olympin kukkulalta n?kee Zevs kaikki mit? mailmassa tapahtuu. T?m? miltei antaa kaikkialla-l?sn?olon edut.

Ruumiillisuutta seuraa ruoan, juoman ja unen tarve. Tosin sy?v?t ja juovat he parempaa kuin ihmiset, nim. ambrosiaa ja nektaria. K?ytt?v?tp? my?s vaatteita. Kuten luontokin, jonka henki? he ovat, he eiv?t ole olleet ikiajoista asti, vaan heill? on syntyns?. Mutta ihmeen nopeasti jumal-lapsi kasvaa. Aamulla synnytty??n soittaa Hermes jo p?iv?ll? huilua ja varastaa karjaa, ja Apollon ambrosiaa imetty??n tarttuu heti sota-aseihin. Ja, mik? on verraton etu, he eiv?t koskaan sairasta, eiv?t vanhene ja kuole, vaan s?ilyv?t ikinuorina nuo "kevyt-eloiset autuaat jumalat". T?st? ei sent??n seuraa, etteiv?t kipua tuntisi. Heit? voi miekka haavoittaa ja pistosana purra syd?mmeen. He tuntevat samoja mielenliikutuksia ja tunteita kuin ihmiset: iloa, surua, vihaa, rakkautta j.n.e., jopa v?liin liiankin inhimillisesti, kun itsekk?iset syyt mielt? liikuttavat. T?ss? onkin jumalien heikkoin puoli. He kyll? s??nn?ss? harrastavat sit? mik? on oikeaa, totta, sive??, mutta k?yt?nn?ss? usein suosivat valhetta, v??ryytt?, haureutta, vihaavat, kadehtivat ja ovat puolueellisia. Kuinka halvasti esm. Hera vainoo troialaisia! Kuinka Athene viettelee heit? rikkomaan liittoa ! Mit? konnanjuonta h?n k?ytt?? Hektorin surmaksi ! Vaan kuinka voisikaan pakana jumalalleen luoda korkeampaa siveellisyytt? kuin mit? h?nell? itsell??n oli? Joku m??r? tuota jumalien heikkoa siveellisyytt? on sent??n luettava luonnonsymboolikan syyksi, jonka h?m?r?? kuvakielt? my?hemmin muodostuneet tarut eiv?t en?? tajunneet. Siitot, syntym?t, h?vi?t siirrettyin? luonnonel?m?n alalta ihmisel?m??n muuttuivat helposti moraalisiksi virheiksi ja rikoksiksi. Ja kohosipa my?s toisaalta ihmeen korkealle valistuneimpien pakanain k?sitys jumalain pyhyydest?. Muistakaamme vain Aischylosta ja Sofoklesta!

Ja mill? autuaat aikansa viett?v?t? El?v?t ilossa, huvitellen, herkutellen. Zevs is?n valoisaan juhlasaliin Olympon huipulle tullaan koolle kemuilemaan; sitte kuunnellaan Apollonin soiton s?veli? ja Muusain lauluja tai pakinoidaan, jopa v?listi ajan kuluksi kinataan ja rettel?id??nkin. Mailman hallinto ja ihmisten asiat antavat heille kuitenkin enimmin ty?t? ja puuhaa. Ihmisten taistelut jakavat heit? helposti puolueihin, kun kullakin jumalalla on omat suosikkinsa, ja Troian sodan vastakaiku kuuluu usein varsin r?ike?sti Olympon valokunnailta, niin ett? tyynemp?in jumalien mielest? ei en?? ruokarauhaakaan suoda. Zevs pysyy kuitenkin suhteellisen puolueetonna, toimitellen vaan sallimuksen p??t?ksi?. Ei Apolloninkaan arvellen kannata ihmisparkojen vuoksi niin suurta melua nostaa .

Roomalainen mytologiia.

Jumalien eloista ja oloista ei siis haaveksittu, mutta k?yt?nn?llisesti ajateltiin miten jumalat vaikuttavat ihmisten oloihin ja miten on menetelt?v?, ett? heilt? saataisi apua, hy?ty? ja siunausta. Monen monilla uhreilla, rukouksilla ja mutkikkailla juhlatempuilla koetettiin arkailevan tarkasti jumalia lepytell?, saattaa suosiollisiksi ja armollisiksi. Roomalaiset olivat siis kyll? tavallaan hurskaampia, kuin kreikkalaiset, mutta paljo taikauskoisempia.

P??sty??n Kreikan tuttavuuteen lainasivat he sielt? mytologiian, kuten niin paljo muitakin sivistystarpeita. T?m? k?vi helpommin kuin olisi luullutkaan, sill? veljeskansoilla oli kuitenkin yhteisen? uskonnollisena pohjana luonnon personoiminen ja sill? useat jumalat molemmin puolin vastasivat toisiaan. N?m?tp? siis mik?li mahdollista sulatettiin yhteen. Oman taiderunouden synnytty?, joka kaikessa noudatti kreikkalaisia esikuvia, avautui Roomalle Kreikan jumalaistarusto ja sankarisadut kaikkine aarteineen.

Jumalisuudesta, hyveist? ja jumalain palveluksesta.

"Kaikki ihmiset tarvitsevat jumalia" -- sen helleenit ja antiikki yleens?, el?v?sti tuntien jumaluuden voimaa ja l?sn?oloa, tunnusti; ihmiset ovat kurjia kuolevaisia, jotka menesty?kseen yh?ti tarvitsevat armiasten antiluojain apua ja varjelusta. T?t? hartaasti pyydet??n n?yr?ll? mielell? ja siin? ilmenee hurskaus eli jumalisuus. Se katselee jumalia pelolla ja aralla kunnioituksella, niinkuin ainakin kurja kuolevainen ikivaltoja, niinkuin alhainen ylh?ist?, jonka vihaa h?nen tulee v?ltt??, jonka mielt? suostutella, saadakseen h?nelt?, jos mahdollista, jotain hyv??. Jumalan ja ihmisen suhde ei ole persoonallista elonyhteytt?, jossa jumalan rakkaus pyhitt?v?sti ja ylent?v?sti vaikuttaa ihmiseen, her?tt?en h?ness? vapaata vastarakkautta , vaan se on orjan suhde is?nt??ns?, joka pyyt?? itsekk?it? ajallisia etuja. T?mm?isen itsekk??n hurskauden rinnalle mahtuu runsaasti ynseytt? ja pahansuontia muita ihmisi? kohtaan. Nurjan jumalank?sitteen seurausta on viel? sekin, ett? mateleva orjan mieli yltyy r?yhke?ksi vaateliaisuudeksi is?nti?ns?, jumalia kohtaan. Kun n?et ihminen on antanut jumalille uhrinsa, paraat mit? h?n voi, saattaa h?n mielest??n syyst? vaatia ett? jumalat palkaksi my?s suovat h?nelle lahjojansa, ylh?ist? suopeuttansa ja ajallista siunausta. Miss? t?t? n?kyy puuttuvan, miss? ihmist? vainoo kova onni, on selv? ett? h?n, tai h?nen is?ns? ovat jumalien mielt? rikkoneet kielt?m?ll? heilt? heid?n saataviansa oikeuksia. T?mm?inen katsantotapa, joka asettaa jumalan ja ihmisen v?lisuhteen suoran tavallisen lakioikeuden kannalle, on tietysti oikeaa uskonnonhenke? vailla. -- Puhtaasti henkinen autuus, sielun sis?llinen rauha ja ilo keskell? ulkonaista tuskaa ja elon myrskyj?, taivaan kruunu jonka hohteessa maallinen risti katoo varjoon -- se on antiikille outo oppi.

Hurskas helleeni ja roomalainen palveli siis jumalia, kun h?n oli kelpo kansalainen, hyv? is?, puoliso, lapsi, yst?v?, is?nt?. Suorastaan osotti h?n hurskauttaan jumalille uhraten, heit? rukoillen ja palvellen, jonka ohessa h?n t?ten paraiten takasi itselleen heid?n siunaustansa ja apuansa.

Jumalanpalvelussa k?yteltiin vanhastaan perittyj? tapoja ja usein eriskummaisia temppuja ja menoja, joiden h?m?ri? symbooleja ei en?? aina ymm?rrettyk??n. Eritt?in oli roomalaisten jumalanpalvelus muotopuolinen ja tuskallisen tarkasti he sen monimutkaisia menoja suorittelivat. Valtio piti huolenaan virallisen kultin hoitoa, ottipa usein vieraitakin jumalia palveltaviksi. T?m?n ohessa suvaittiin my?s yksityiskultteja. Palvelus tapahtui pyh?k?iss? sik?l?isen jumalankuvan luona joka oli hartautta her?tt?m?ss?; mutta sivistym?t?n joukko luuli useinkin jumaluuden kuvassa asuvan ja siit? suorastaan tenhotavalla vaikuttavan . Ainakin luultiin jumalan n?kym?t?nn? asuvan pyh?k?ss? rukouksia kuulemassa ja uhreja vastaanottamassa. Pyh?kk?n? oli alkuaan joku puisto tai puu, l?hde juurellaan, joku vuori tai luola. Sitten rakettiin jumalien majoiksi vasituisia, yh? komeampia templej?, joiden pihoilla ja alttareilla uhrattiin, rukoiltiin ja kiitettiin. Pyhi? toimituksia suorittivat papit, v?litt?jin? ihmisien ja jumalain v?lill?.

Uhrit olivat joko verett?mi? -- hedelmi?, leip??, viini?, maitoa, mett?, suitsukeita, kasveja -- tai verisi? -- h?rki?, lampaita, vuohia, sikoja y.m., joita t?rkeiss? tiloissa uhrattiin sadottain yht'aikaa . Puhtain k?sin, puhtain mielin piti uhrattaman. Teuraat seppel?itiin, samoin ihmiset, soitto soi ja laulu, jumalia rukoiltiin suopeasti ottamaan uhria vastaan ja teuras tapettiin monilla tempuilla. Sy?tiin sitte juhla-atria, jossa jumalat saivat m??r?osansa teuraasta , alttarinliekiss? poltettuina, ja ihmiset s?iv?t muut lihat. T?t? paitsi annettiin jumalille aina esikoiset eli p??llisteet pellon sadosta, mets?n riistasta ja muusta saaliista, sy?t?ess? saivat he aina rippeens? ruoasta hekin ja tuskinpa sit? tilaisuutta miss? ei heit? jollain uhreilla muistettu. Ei siis hurskautta puuttunut, mutta tuo hurskaus pyysi palkkaa, ja vaadittiinpa usein jumalia t?ytt?m??n rukouksia ennen annettujenkin uhrien perusteella, jos kyll? luvattiin uusiakin vasta.

Peloponneson sodan j?lkeen alkoi uskonto Kreikasta rappeutua, kun filosoofien ep?ilys tarttui suureen yleis??n, ja isien yksinkertainen usko joutui viisastelun ja pilkan alaiseksi. Uskottomuuden mukana rehotti taikausko, jota kaikellaiset it?maiset mysteeriahaaveilut lis?siv?t.

Me 19:n vuosisadan lapset ajattelemme toisin kuin helleenit Jumalasta ja mailmasta -- ja kuitenkin luemme viel? mielell?mme noita vanhoja "lapsellisia" jumalaisjuttuja ja sankarisatuja. Miksi? Helleenit loivat suurenmoisen sivistyksen, ihmishengen merkillisimpi? tuotteita, joka eli virke?n? enemm?n kuin tuhannen vuotta ja viel? hyvin kauan j?lkeenp?in on syv?lti vaikuttanut ihmiskunnan henkiseen el?m??n, elvytt?en sen pyrint?j? valistukseen ja vapauteen. Heid?n taiteensa ja kirjallisuutensa kelpaa osittain viel?kin esikuvaksi ja oman kulttuurimme syd?njuuret piilev?t klassillisessa maassa. Hellaaseen ja Roomaan on meid?n viel?kin ment?v?, jos tahdomme syvemm?lti ymm?rt?? sivistyst?mme ja sen kehityst?. Mutta klassillinen runous ja taide on mit? l?himm?ss? yhteydess? antiikin uskonnon ja mytologiian kanssa, niin ett? edellisist? ei saa oikeaa k?sityst? j?lkimm?isi? tuntematta. Runoilijat k?sittelev?t yhten??n myyttej? luoden niille kauneuden leiman ja n?m? osaksi kommenteeravat heit?. T?st? syyst? on mytologiia meille t?rke?, emme ymm?rr? runojen aatteita ja erikohtia tuntematta taruja. Ja niinkuin tarujen taikamaasta runoudelle yleni ihania kukkia, samoin tarut itsess??nkin sis?lt?v?t paljo kaunista ja merkillist?, usein syvi? aatteita seikkailujen kirjavassa verhossa, kohtauksia ihmissyd?mmen vanhasta ja yh? uudesta historiasta, jotka eiv?t joudu vanhanaikuisiksi.

A. Mailman ja jumalain synty.

Aikojen aamukoissa syntyiv?t mailma ja jumalat yhdess?. Luomakunta ei esiintynyt kohta valmiina. Sen soma j?rjestys on vasta v?hitellen saatu pitkiss? kiivaissa taisteluissa ep?j?rjestyksen ja sekasorron valtoja vastaan, joita kuvataan h?jyjen kamalain hiisien haamuilla.

Satu paransi sitte Kronoksen kohtalon. Pindaros runoilee h?nen valtansa menetetty??n p??sseen valtiaaksi "autuasten saarille" et??lle valtameren ??rille. Sen ohessa oli h?n vainajain tuomari. Kreikkalaista tarua muodosteli sitte roomalainen omalla tavallaan .

Taidekuvissa on Kronos kaunis mies, vaikka vakavan ja melkein synk?n n?k?inen, p?? puolittain verhottuna. Sirppi on h?nell? k?dess??n ilkity?n takia jonka teki is?lleen; mutta Saturnuksen sirppi leikkaa pellon laihoa.

Gigantit edustavat alkuajan luonnonmullistuksia jotka maanpintaa myllersiv?t, etenkin maanalaista valkeaa, joka vilkkaasti toimii V?limeren tienoilla. Sen j?lki? n?htiin my?s pohjois-Kreikassa, jonne taru n?it? tapauksia sijoittaa.

Jumalien synnyn historia on samalla mailman, sill? n?m? alkujumalat olivat joko ne ainekset, mist? mailina luotiin, tai ne voimat, jotka siin? olivat liikkeell?.

Gigantteja kuvataan tavallisesti k??rmeiksi joilla on ihmisen p?? ja yl?ruumis. Suuri, etev? esitys, vaikka rikki?imen?, on se giganttitaistelu, jolla Attaliidit aikoinaan koristivat Zevsin alttaria Pergamossa .

Ihmisen synty ja alkutila.

N?in t?m?n ensimm?isen naisen kautta tauti ja kuolema tuli mailmaan, sittekun ihminen pyrki mahdottomiin ja sill? solvaisi taivaan pyhyytt?. Rikoksestaan joutui h?n k?rsim??n tuskia, joista vasta voiton sankari, rohjeten ryhty? taistoon tuonta vastaan, vapahti h?net sovittavalla kuolemalla. T?ss? syv?mielisess? tarussa hel?htelee ??ni?, joista pyh? raamattu puhuu paremmin ja selvemmin.

B. Jumalat.

Zevs. -- Juppiter.

H?n on l?hinn? taivaan jumala, asuu ja vallitsee pilvien p??ll?, yl?ilmoissa. Kaikki liike ja elonilmeet tuolla ylh??ll? l?htev?t h?nest?, tai ovat h?nen tahtonsa alaisina. H?n ker?? pilvien synk?t sarjat, joista ik??nkuin huvikseen singahuttaa salamia ja jyrist?? hirve?n mahtavasti; h?n nostaa vihurit meri? myllert?m??n, mutta my?skin leyhke?t suvituulet merenkulkijain iloksi; h?n l?hett?? lumet ja rankat s??t, mutta lempe?t suvisateetkin, joiden vihmoista n??ntyv? kasvikunta virkoo. H?nest? riippuu viljan kasvu ja siten ihmisten ja el?inten elo ja menestys. H?n antaa kes?n ja talven; on kaiken el?m?n alkul?hde maan p??ll?.

Mutta maata korkeampi on taivas, eik? Zevsin valta rajoitu vaan maan eloja ja oloja s??telem??n. H?n hallitsee koko mailmaa ikitahdollansa: sen alaisina ovat jumalatkin. Mink? muotoiseksi Zevsi? ajateltiin? Ukonilman ihmeilmi?iss? on vilkas mielikuvatti aina halusti toiminut ja moni myytti on niist? alkunsa saanut. Niist? Zevsinkin kuvalle aiheet otettiin. H?n on ylev?, usein ankarann?k?inen jumalaishahmo, joka astuu pilvien ??rt? tai ajaa kolistaa nelivaljakossaan taivaan tanterilla, viskellen vihoissaan s?rm?kk?it? salamia. H?n salamoi ja jyrist?? heiluttamalla egiidi?ns?, joka -- myrskyisen ukkospilven kuvana -- on taivaansep?n Hefaistoksen takoma kauhukilpi, sadan kyynp??n reunustama, kamalasti tuijottava Gorgon-p?? keskell??n. T?ll? tyrmistytt?? Zevs vihollisensa ja ruhjaisee ne salamoillaan.

Luonnon alalta ulottaa Zevs valtansa hengen aloille ja kohoo siin?kin ylev?ksi. Niinkuin h?n s??ntelee vuodenaikain vaihekulkua, niinkuin h?n luonnossa ja jumalien kesken valvoo j?rjestyst?, est?en riitaisia voimia yltym?st? toisiaan vastaan ja s??nnellen kaikki sopuisaan yhteistoimintaan korkeampia tarkoituksia varten, samoin johtaa ja j?rjestelee h?n ihmisel?m??. Zevs oli helleenein silmiss? laillisen j?rjestyksen ilmetty perikuva, yhteiskunnan ja valtioaatteen edustaja, valtiolaitoksen suojelija, kuningasvallan perustaja. H?nelle on kuningasten tili teht?v? hallituksestaan. ?lk??t siis antako valtansa hurmata itsi??n ylpe?sti sortamaan alempiansa, sill? ei kelt??n, olipa jos kuinkakin k?yh? ja alhainen, saa ihmisoikeuksiansa riist??. Kerjurit ja turvattomat muukalaisetkin ovat Zevsin turvan alaisia. Valtiota vaalien suopi h?n suojansa my?s kansan neuvottelu-kokouksille; kaikkialla valvoo h?n oikeutta ja totuutta ja rankaisee siveellisten lakien rikkomista, joissa toimissa h?nell? on Themis, Dike ja Nemesis apulaisinaan, valvoopa my?s valan ja liittojen pyh?n? pitoa. N?in on h?n inhimillisen yhteiskunnan tuki ja turva. Tarvittaissa astuu h?n sotatanterelle, niinkuin h?n muinoin oli gigantit ja titaanit taistelussa voittanut, ja jakelee kelle voittoa, kelle vauriota. Mutta is?nmaan puolesta sotivaa uljasta nuorisoa h?n suosii ja suojelee, sek? torjuu t?m?n tarmolla vainolaisten rynn?k?t ja pelastaa maan.

Valtion juuri on perhe, ja t?m?nkin terve el?m? on Zevsin huolena. H?n varjelee taloa pahasta, on kodon vartia, kotilieden suojelija. Siksip? jumalalla oli joka talossa alttarinsa, juuri kotiliedell?, jolla perheenis?nt? h?nelle uhrasi. T?m?n juurella saivat muukalaiset ja maanpakolaiset turvaa, sill? Zevs oli itse s??t?nyt vieraanholhousta pyh?ksi velvollisuudeksi -- eritt?in t?rke? asia aikana, jolloin vieras ja vihollinen muuten olivat synonymisi? k?sitteit?.

Zevsin k?siss? on ihmisten kohtalo, mik?li ei Sallimuksen ikivalta ole h?nt?kin ylemp?n?. H?nen aitassaan on kaksi ammetta, t?ynn? lahjoja, toinen hyvi?, toinen pahoja. N?it? jakelee h?n kuolevaisille, tavallisesti sekotellen jokaisen osaan kumpaakin lajia, kelle enemm?n hyv??, kelle enemm?n pahaa. Kurja se ken saa osansa vaan pahasta ammeesta: h?n on vitsana itselleen ja muille . Etup??ss? Zevs kuitenkin on armollinen ja lempe?, jumalain ja ihmisten armias is?, joka suo hyv?? lapsilleen. H?nelt? saadaan onnen antimet, h?nelt? terveys sek? jalo, kelpo, urhea mieli, h?nelt? apua h?d?ss?. Koko el?m? suhteineen, perhe, yhteiskunta, valtio menestyy h?nen armonsa turvissa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet