Read Ebook: The Science of Being Well by Wattles W D

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 273 lines and 26194 words, and 6 pages

HUNNUTETTU NAINEN

Kirj.

E. T. A. Hoffmann

Saksankielest? suomentanut Werner Anttila

Kariston 1 markan romaaneja 33

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1919.

Mikonp?iv?n?, juuri kun karmeliittiluostarin iltasoitto julisti rukoushetken alkavan, kiitiv?t komeat, nelj?n postihevosen vet?m?t matkavaunut jyristen ja r?misten pitkin pienen puolalaisen rajakaupungin L:n katuja ja pys?htyiv?t viimein vanhan saksalaisen pormestarin talon edustalle. Uteliaina pistiv?t lapset p??ns? ulos ikkunasta. Talon em?nt? nousi istumasta ja heitt?en ompeluksensa p?yd?lle huusi viereisest? huoneesta kiirehtiv?lle puolisolleen kiivastuneena:

"Taas tulee vieraita, jotka luulevat hiljaista kotiamme majataloksi, eik? siihen ole muuta syyt? kuin talomme tunnusmerkki. Mit? varten k?skitk??n uudestaan kullata sen kivikyyhkysen, joka on ulko-oven yl?puolella?"

Vanha pormestari hymyili viekkaasti ja merkitsev?sti, mutta ei vastannut. Heti paikalla h?n oli riisunut ylt??n y?nutun ja pukeutunut juhlatakkiinsa, joka t?m?np?iv?isen kirkossak?ynnin j?lkeen viel? riippui hyvin harjattuna tuolin selk?nojalla. Ja ennenkuin h?mm?stynyt rouva ehti suutaankaan avata tehd?kseen kysymyksi?, seisoi pormestari, samettilakki kainalossa, niin ett? h?nen hopeanvalkoiset hapsensa kimalsivat iltah?m?r?ss?, jo vaununoven edess?, jonka muuan palvelija oli sill? v?lin aukaissut.

Vaunuista tuli esille vanhanpuoleinen nainen, harmaa matkaviitta yll?, ja h?nt? seurasi kookas, nuorekas naishenkil?, jonka kasvot olivat tihe?sti verhotut. J?lkim?inen ei n?ht?v?sti olisi jaksanut omin voimin liikkua, vaan nojasi pormestarin k?sivarteen ja astui horjuen sis?lle.

Heti kun hunnutettu vieras oli p??ssyt huoneeseen, vaipui h?n kuin tainnoksissa nojatuoliin, jonka talon em?nt? oli miehens? viittauksesta kiireesti ty?nt?nyt h?nen taakseen. Toinen tulijoista virkkoi hiljaa ja hyvin alakuloisena pormestarille:

"Voi tuota lapsirukkaa! Minun t?ytyy arvatenkin j??d? viel? hetkeksi t?nne h?nen luokseen."

Ja samalla h?n rupesi riisumaan matkaviittaansa, jolloin pormestarin vanhempi tyt?r riensi h?nelle avuksi. Kohta tuli nyt n?kyviin h?nen nunnapukunsa ja rinnassa s?teilev? risti, josta k?vi selville, ett? h?n oli er??n cistercil?isen nunnaluostarin abbedissa.

Sill? v?lin oli h?nen seuralaisensa vain hiljaisella, tuskin kuultavalla voihkinalla ilmaissut olevansa viel? elossa ja vihdoin pyyt?nyt talon em?nn?lt? lasillista vett?. Mutta t?m? toi kaikenlaisia vahvistavia tippoja ja hajuvesi? ja ylisti niiden taikavoimaa, kehoittaen vierastansa vain riisumaan paksut, raskaat hunnut, jotka tietysti estiv?t h?nt? vapaasti hengitt?m?st?. T?h?n esitykseen ei sairas nainen kuitenkaan suostunut, vaan torjui k?denliikkeell? pormestarin rouvan yritykset l?hesty?, samalla vet?en p??t??n taaksep?in ik??nkuin suorastaan kauhistuisi. Kun h?n sitten viimein mukaantui hengitt?m??n sis??ns? vahvan hajuveden tuoksua ja ottamaan siemauksen pyyt?m?st??n vedest?, johon huolestunut rouva oli sekoittanut muutamia tippoja taattua "el?m?nnestett?", suoritti h?n kaikki n?m? temput huntujensa turvissa, joita ei v?h??k??n kohottanut.

"Tottahan olette, arvoisa herra", k??ntyi nyt abbedissa pormestarin puoleen, "kaikki valmistanut niiden toivomusten mukaan, jotka on teille ilmoitettu?"

"Tietysti", vastasi vanha herra, "ja toivoakseni h?nen ruhtinaallinen korkeutensa tulee olemaan minuun tyytyv?inen, samoin kuin t?m? vieraani, jonka hyv?ksi olen valmis tekem??n kaikki, mihin suinkin pystyn".

"Sallikaa minun siis", jatkoi abbedissa, "viel? v?h?ksi aikaa j??d? kahdenkesken hoidokkiraukkani kanssa."

Perheen t?ytyi poistua huoneesta. Abbedissan kuultiin sitten puhuvan hartaasti ja juhlallisesti seuralaiselleen, ja viimein alkoi t?m?kin puhua sellaisella ??nens?vyll?, joka koski syv?lle syd?meen. Tahtomatta oikeastaan kuunnella oli pormestarin rouva kuitenkin j??nyt oven taakse. Mutta sis?ll? puhuttiinkin italiankielt?, ja t?m? seikka oli omansa viel? lis??m??n koko kohtauksen salaper?isyytt? ja sit? huolestusta, joka tukki h?nen suunsa. Vanha herra sai puolisonsa ja tytt?rens? poistumaan k?skien tuomaan viini? ja muita virkistyksi?, mutta meni itse j?lleen vieraittensa luo.

Hunnutettu nainen, joka n?ytti saaneen lohdutusta ja tyyntyneen, seisoi p?? kumarassa ja k?det ristiss? abbedissan edess?. T?m? ei kielt?ytynyt hiukan maistamasta niit? virvoitusaineita, joita talon em?nt? tuli h?nelle tarjoamaan, ja sitten h?n huudahti:

"Nyt on jo aika l?hte?!"

H?nen seuralaisensa vaipui polvilleen. Abbedissa laski k?tens? h?nen p??ns? p??lle ja luki hiljaa rukouksen. Sen j?lkeen h?n, kyynelten vuolaina virratessa pitkin poskia, sulki nuoren naisen syliins? ja puristi h?nt? mielihaikeuden valtaamana kiihke?sti rintaansa vasten. Sitten h?n lausui pormestarin perheelle tyynesti ja arvokkaasti siunauksensa ja riensi vanhan herran saattamana takaisin matkavaunuihin, joiden edess? ?sken valjastetut uudet postihevoset innoissaan hirnuivat. Ja kohta l?htiv?t vaunut liikkeelle kaupunginporttia kohti, postimiehen puhaltaessa torvestaan raikuvia toitotuksia.

Kun talon em?nt? nyt huomasi, ett? hunnutettu nainen, jonka varalle oli vaunuista nostettu ja kannettu sis?lle pari raskasta matka-arkkua, j?isi t?nne asumaan kenties pitk?ksikin aikaa, k?vi h?n hyvin levottomaksi tuskastuttavasta uteliaisuudesta ja huolesta. H?n astui eteiseen ja tapasi siell? miehens?, joka juuri oli tulossa takaisin abbedissaa saattamasta.

"Herran nimess?", kuiskasi rouva hiljaa ja h?t??ntyneen?, "mink? merkillisen vieraan sin? nyt olet toimittanut t?nne? Sill? varmaankin sin? tunnet koko asian, mutta olet pit?nyt sen minulta salassa."

"Kaikki, mit? tied?n, saat kyll? sin?kin kuulla", vastasi pormestari aivan levollisesti.

"Voi, voi!" jatkoi vanha rouva viel? huolestuneempana, "sin? et sittenk??n n?y tiet?v?n kaikkea. Jospa olisit ?sken ollut tuolla sis?ll?! Heti kun rouva abbedissa oli mennyt, lienee tuo merkillinen vieras sittenkin tuntenut, ett? niin monet paksut hunnut alkoivat tukahuttaa. H?n riisui ylt??n sen pitk?n, mustan silkkiharson, joka ulottui h?nell? polviin asti, ja silloin huomasin..."

"No mit? ihmett? huomasit?" puuttui puheeseen vanha herra, kun h?nen vaimonsa j?tti kesken ja vavisten katseli ymp?rilleen ik??nkuin aaveita pel?ten.

"Kasvojen piirteit? en tosin voinut ohuempien huntujen alta selv?sti erottaa", jatkoi pormestaritar, "mutta kalmanv?rin n?in, -- huu, suorastaan kuoleman kaltaisen v?rin! Ja paneppa nyt merkille, ukkoseni, mit? viel? n?in: liiankin selv?sti, ihan p?iv?nselv?sti olisi kuka tahansa huomannut, ett? tuo nainen on siunatussa tilassa. Muutamien viikkojen p??st? h?n joutuu lapsivuoteeseen."

"Sen kyll? tied?n muutenkin", vastasi vanhus nyrpe?sti, "ja ettet ihan menehtyisi uteliaisuudesta ja levottomuudesta, t?ytyy minun kai selitt?? sinulle parilla sanalla koko juttu. Asian laita on n?in:

"-- Meid?n korkea suosijamme, ruhtinas Z. kirjoitti minulle joku viikko sitten, ett? O:n kaupungin cistercil?is-luostarin abbedissa saapuu t?nne mukanaan er?s nainen, joka minun olisi otettava luokseni asumaan kaikessa hiljaisuudessa, tarkoin v?ltt?en mink??nlaisen huomion her?tt?mist?. T?m? nainen, joka ei salli itse??n nimitett?v?n muuksi kuin pelk?st??n Celestineksi, j?? t?nne meille odottamaan pian tapahtuvaa synnytyst??n, ja sitten h?net ynn? se lapsi, joka h?nelle syntyy, noudetaan taas pois. Siihen voin viel? lis?t?, ett? ruhtinas on mit? hartaimmin pyyt?nyt minua pit?m??n t?st? vieraastamme kaikkein parasta huolta ja samalla l?hett?nyt ensi menojen ja vaivojemme korvaukseksi koko paksun kukkarollisen tukaatteja, jotka voit ottaa lipastostani esille, jos mielesi tekee niit? katsella. Ja kun kaiken t?m?n nyt tied?t, j?t?t kai turhat pelkosi ja arvelusi sikseen."

"T?ll? tapaa", huomautti vanha rouva, "joudumme varmaankin avustamaan suurta synti?, jollaista ylh?iset henkil?t harjoittavat."

Mutta ennenkuin pormestari ehti t?h?n mit??n vastata, tuli my?skin tyt?r eteiseen ja kutsui h?nt? vieraan naisen luo, joka tahtoi p??st? levolle ja siksi pyysi, ett? h?net saatettaisiin siihen huoneeseen, joka oli h?nen asunnokseen m??r?tty.

Pormestari oli pit?nyt huolta siit?, ett? yl?kerroksen molemmat pienet kamarit oli sisustettu niin somiksi kuin suinkin k?vi p?ins?. Menty??n nyt puhuttelemaan Celestine? h?n sai h?mm?styksekseen kuulla sen kysymyksen, eik? h?nell? n?iden suojien lis?ksi ollut jotakin sellaista, jonka ikkunat olivat pihalle p?in. Siihen h?n antoi kielt?v?n vastauksen lis?ten vain sen, ett? tosin oli talossa muuan pieni huone, jonka ainoa ikkuna oli puutarhan puolella, mutta ett? sit? ei oikeastaan voisi sanoa asuinhuoneeksi, vaan mit?tt?m?ksi komeroksi, siin? kun tuskin oli tilaa sen verran, ett? sinne mahtuisi vuode, p?yt? ja tuoli, -- siis kaikin puolin kurjan luostarikopin tapainen soppi! Mutta Celestine halusi heti n?hd? t?t? komeroa ja selitti sinne astuttuaan, ett? juuri t?m? kamari paraiten vastasi h?nen toiveitaan ja tarpeitaan. H?n ei muka tahtonut muunlaisessa huoneessa asua eik? t?t? soppea vaihtaisi suurempaan suojaan muussa tapauksessa kuin ett? h?nen vointinsa ja tilansa nimenomaan vaatisi enemm?n mukavuutta ja sairaanhoitajattaren ottamista luokseen.

Kun pormestari jo aluksi oli verrannut t?t? ahdasta komeroa luostarikopiksi, oli se seuraavana p?iv?n? todellakin siksi muuttunut. Celestine oli ripustanut sein?lle neitsyt Marian kuvan ja asettanut ristiinnaulitun kuvan sen alla olevalle vanhalle puup?yd?lle. Vuoteena oli olkis?kki ja villapeitto, eik? Celestine suvainnut siell? lis?ksi muita huonekaluja kuin pienen p?yd?n ja puisen jakkaran.

Pormestaritar oli leppynyt vieraaseensa n?hdess??n t?m?n k?rsiv?n syv?lti j?yt?v?? tuskaa, joka ilmeni h?nen koko olemuksessaan, ja luuli olevansa, yleisen tavan mukaan, velvollinen h?nt? viihdytt?m??n ja ilahuttamaan. Mutta Celestine pyysi liikuttavin sanoin, ettei h?iritt?isi sit? yksin?isyytt?, josta ainoasta h?n sanoi saavansa lohdutusta mielen ollessa kokonaan kiintyneen? Jumalan ?itiin ja pyhimyksiin.

Joka aamu, kohta kun p?iv? koitti, l?hti Celestine karmeliittiluostariin kuulemaan aamumessua; muun osan p?iv?? h?n n?ytti k?ytt?v?n hartaudenharjoituksiin, sill? aina kun piti jonkin vuoksi k?yd? h?nen kamarissaan, tavattiin h?net joko rukoilemassa tai hurskaita kirjoja lukemassa. H?n ei huolinut muusta ruuasta kuin kasviksista, ja juomaksi kelpasi h?nelle vain vesi. Vasta sitten, kun vanha herra oli h?nelle mit? hartaimmin esitt?nyt, ett? h?nen ruumiillinen tilansa, se olento, joka h?ness? eli, kaipasi parempaa ravintoa, saatiin h?net lopulta suostutetuksi maistamaan my?s lihakeittoa ja hiukan viini?.

T?m? ankara, nunnamainen elintapa, vaikka kaikki talon asukkaat pitiv?tkin sit? jonkin synnin sovituksena, her?tti kuitenkin samalla vilpit?nt? s??li? ja syv?? kunnioitusta. Siihen vaikutti osaltaan my?s h?nen olentonsa ylevyys, h?nen kaikkien liikkeittens? vieh?tt?v? sulo. Mutta n?ihin tunteisiin outoa nunnaa kohtaan sekaantui my?s jotakin kammottavaa, mik? johtui siit?, ettei h?n koskaan riisunut huntua eik? kukaan saanut n?hd? h?nen kasvojaan. H?nen l?helleen ei p??ssyt muita ihmisi? kuin vanha pormestari ja perheen naispuoliset j?senet, eiv?tk? n?m?, jotka olivat koko ik?ns? pysyneet t?m?n kaupungin alueella, olisi mill??n ehdolla kyenneet paljastamaan hunnutetun naisen nime? tuntemalla h?net kasvoista joksikin henkil?ksi, jota eiv?t olleet ennen n?hneet. Mit? varten h?n siis tuolla tapaa salasi itsens??

Naisten vilkas mielikuvitus keksi pian kaamean tarinan: Hirvitt?v? tunnusmerkki, -- niin tiesi t?m? tarina, -- paholaisen kynnenj?lki oli niin rumentanut t?m?n oudon naisen kasvot, ett? h?nen t?ytyi k?ytt?? paksuja huntuja. Pormestarilla oli aika vaiva hillit? tuollaista jaaritusta ja est?? ainakaan kotinsa ulkopuolella puhumasta mit??n uskomatonta salaper?isest? vieraasta, jonka oleskelusta t??ll? muuten oli jo levinnyt tietoja pitkin kaupunkia. H?nen tihe?t k?yntins? karmeliittiluostarissa eiv?t my?sk??n olleet j??neet huomaamatta, ja pian alettiin h?nt? sanoa "Pormestarin mustaksi naiseksi", johon nimitykseen melkein kuin itsest??n liittyi ajatus jostakin kummittelevasta ilmi?st?.

Er??n? p?iv?n?, kun talon tyt?r vei vieraalle ruokaa h?nen kamariinsa, sattui ilmanveto kohottamaan huntua h?nen kasvoiltaan. Salamannopeasti k??ntyi vieras poisp?in, niin ettei toinen ehtinyt h?nt? katsella. Mutta tytt? palasi alakertaan aivan kalpeana, ja h?nen kaikki j?senens? vapisivat. Mit??n merkillist? rumennusta h?n ei ollut n?hnyt, vaan niinkuin h?nen ?itins? oli pannut merkille kalmankalpeuden, samoin h?n oli vilaukselta n?hnyt marmorivalkeat kasvot, joiden syvist? silm?kuopista oli omituisesti s?ihkynyt.

Vanha herra saattoi hyv?ll? syyll? pit?? t?t? havaintoa suureksi osaksi tyt?n kuvitteluna, mutta oikeastaan oli h?ness?kin samanlainen tunnelma kuin kaikissa muissa: h?n halusi, ett? tuo h?iritsev? olento, huolimatta kaikesta osoittamastaan hurskaudesta, taas pian joutuisi pois h?nen kotoaan.

Pian sen j?lkeen pormestari er??n? y?n? her?tti vaimonsa ja sanoi jo muutaman minuutin ajan panneensa merkille hiljaista valitusta, voihkinaa ja koputusta, joka tuntui tulevan Celestinen huoneesta. Rouva aavisti heti, mit? tuo kaikki saattoi merkit?, ja riensi yl?kertaan. Siell? h?n tapasi Celestinen makaamassa puolitainnoksissa vuoteellaan, t?ysin puettuna ja huntuihinsa kietoutuneena, ja p??si pian selville siit?, ett? synnytys oli tulossa. Kiireesti ryhdyttiin jo ennen varattuihin toimenpiteisiin, ja aamun tullessa syntyi terve ja reipas poikalapsi.

T?m? tapaus, vaikka sit? oli osattu jo kauvan aavistaa, tuli ik??nkuin odottamattomana ilmi?n?, ja sen seurauksena oli my?s, ett? perheen j?seni? tukalasti rasittanut suhde heid?n vieraaseensa menetti omituisen kaameutensa. Pikku poika n?ytti kuin sovittavana v?litt?j?n? taas tuovan Celestinen l?hemm?ksi muita ihmisi?. Nuoren ?idin tila ei sallinut ankaria nunnamaisia kielt?ymyksi?, ja kun h?nen oli avuttomuutensa vuoksi turvautuminen niihin henkil?ihin, jotka h?nelle antoivat lempe?n huolellista hoitoa, tottui h?n yh? enemm?n heid?n seurusteluunsa.

Pormestaritar, joka nyt sai vaalia sairasta ja itse keitt?? ja tarjota h?nelle vahvistavaa ruokaa, unhotti n?iss? talouspuuhissa kaiken sen pahan, mit? muuten oli joutunut ajattelemaan t?st? salaper?isest? vieraasta. Nyt h?nen mieleens? ei en?? tullut, ett? h?nen kunniallinen kotinsa ehk? olisi jonkun h?pe?n lymypaikkana. Vanha herra oli suorastaan riemuissaan ja hemmoitteli pikkulasta, ik??nkuin h?nelle itselleen olisi syntynyt tytt?renpoika, ja kaikkien muiden lailla oli h?nkin tottunut siihen, ett? Celestine pysyi hunnutettuna, viel?p? synnytyksen aikana. K?til?n oli n?et t?ytynyt vannoa Celestinelle, ett? vaikka sattuisi tainnostilakin, huntuja ei kuitenkaan saisi kukaan muu kohottaa kuin h?n, k?til?, itse hengenvaaran uhatessa. Varmaan h?n olikin n?hnyt Celestinen hunnuttomana, mutta siit? h?n ei virkkanut muuta kuin:

"Nuoren rouva-paran t?ytyy kaiketi niin kietoa itsens? huntuihin!"

Muutamaa p?iv?? my?hemmin tuli sinne karmeliittimunkki, joka oli kastanut vastasyntyneen pojan. H?nen keskustelunsa Celestinen kanssa, jolloin ei kukaan muu saanut olla l?sn?, kesti kolmatta tuntia. Munkin kuultiin innokkaasti puhuvan ja rukoilevan. H?nen menty??n tavattiin Celestine nojatuolissa istumassa, pit?en syliss??n poikaansa, jonka hartiat oli verhottu pienell? munkinviitalla ja jolla oli rinnassaan jumalankaritsan kuva.

Sitten vieri viikkoja ja kuukausia, eik? Celestine? lapsineen tultu noutamaan, vaikka pormestari oli luullut niin tapahtuvan ja ruhtinas Z. oli siit? h?nelle antanut lupauksen. Nuori ?iti olisi voinut t?ydellisesti liitty? perheen rauhalliseen piiriin, ellei olisi ollut noita kovaonnisia huntuja, joiden takia viimeinen askel yst?v?lliseen l?hestymiseen aina j?i sikseen. Lopulta vanha herra uskalsi ottaa sen suoraan puheeksi vieraansa kanssa, mutta t?m? vastasi synk?n juhlallisella ??nens?vyll?:

"Vasta kuoltuani riisutaan n?m? hunnut."

Silloin pormestarilla ei en?? ollut mit??n sanomista, ja h?ness? her?si uudestaan se toivomus, ett? matkavaunut ja abbedissa ilmestyisiv?t Celestine? hakemaan.

Oli tullut jo kev?t, kun pormestarin perhe er??n? p?iv?n? palasi kotiin k?velymatkalta tuoden mukanaan kukkavihkoja, joista kauneimmat oli varattu hurskaalle Celestinelle. Juuri kun he olivat portin edustalla, nelisti paikalle muuan ratsastaja, joka kiivaasti kysyi pormestaria. Vanha herra selitti itse olevansa pormestari ja aikovansa juuri astua kotiinsa. Silloin ratsastaja hypp?si maahan, sitoi hevosensa kiinni portinpieleen ja sy?ksi sis?lle ja portaita yl?s huutaen kovaa:

"H?n on t??ll?, h?n on t??ll?!"

Muuan ovi paukahti auki, ja samalla kuultiin Celestinen tuskanhuuto. Pormestari kiirehti kauhun valtaamana per?st?.

Ratsastaja, kuten nyt voi n?hd?, ranskalaiseen j??k?rikaartiin kuuluva upseeri oli temmannut pikku pojan ja piteli h?nt? vasemmalla, matkavaipan verhoamalla k?sivarrellaan; oikeaan k?teen oli tarttunut Celestine koettaen kaikin voimin pid?tt?? lapsensa ry?st?j??. Mellakassa upseeri riuhtaisi hunnun alas, ja h?nell? oli vastassaan kuolemanj?yk?t, marmorivalkeat kasvot, jotka lenn?ttiv?t h?nt? kohti tulisia s?teit? syvist? silm?kuopista, kimeiden valitushuutojen pursuessa esille puoleksi avatuilta, liikkumattomilta huulilta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet