Read Ebook: Kalle Saukko by Blanche August Hahnsson Theodolinda Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 110 lines and 6061 words, and 3 pages

Translator: Theodolinda Hahnsson

KALLE SAUKKO

Kirj.

Aug. Blanche

Mukaellen suomentanut T. H.

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama. 1883.

Kalle Saukko, Kaivokadun varrella asuvan tynnyrisep?n poika, ei oikeastaan ollut minun kumppanini, sill? h?n k?vi koulua pastori Rhodinin luona, joka oli kunnian-mies, mutta luki paraasta p??st? hepreankielist? raamattua sek? tutki Swedenborg'in salan?kyj?. Siis h?nen oppilaansa olivat hyvin perehtyneet n?ihin aineisiin, vaikk'eiv?t muita opittavaansa liioin osanneet. Kalle Saukko oli Rhodinin lempi-oppilas ja hoiti osaksi opettajansa taloutta. H?n kantoi vett?, k?vi ostamassa tuoretta juustoa aamiaiseksi, pinosi syksyll? halot ja sahasi sek? hakkasi ne talvella, ja t?m? kaikki h?nelt? sujui erinomaisen n?pp?r?sti, sill? jo viidentoista vuotiaana Kalle oli ko'okkaampi ja v?kev?mpi kuin moni viisikolmatta-vuotisena.

Min? tulin Kalle Saukon tuttavuuteen seuraavalla tavalla. Kalle vihasi ja vainosi kaikkia vieraita koululaisia. Kerran h?n my?skin Klaaran koulun oppilaita h?tyytti, ja min?, joka siihen aikaan olin t?m?n koulun v?kevin ja rohkein oppilas, pidin itseni velvoitettuna menem??n t?t? uutta Goliatia vastustamaan, mutta taisteltuani tulin kokonaan voitetuksi ja olisin varmaankin menett?nyt sek? k?det ett? jalat, ellei torimuija, jolta joka p?iv? ostin siirappikaramellia, olisi hieronut sovintoa meid?n v?lill?mme.

Siit? hetkest? olimme tuttavia, Kalle ja min?, ehk? emme juuri aivan hyvi? yst?vi?, varsinkaan niin kauan kuin sinerv?t n?kyv?t k?siss?ni ja s??riss?ni. Mutta Kalle Saukko tuli aikojen kuluttua ylioppilaaksi, vaikka suurella vaivalla, ja oltuaan kaksi vuotta akatemiassa, sai h?n is?lt??n kirjeen, jossa t?m? vaati h?nt? viipym?tt? suorittamaan teologian pikku-tutkintoa, jotta, kuten tynnyrisep?n sanat kuuluivat, poika saisi arvonimen: "teologian kandidaati", vaan tutkinnossa k?vi teologia Kallelta p?in m?nty?. H?n j?i kuitenkin yliopistoon vastaiseksi, saadakseen tieteellist? oppia, jossa ei h?n kuitenkaan j?rin karttunut, vaikka h?nell? oli jokseenkin hyv? kyky. Mutta erinomaisesti taipui h?n tekem??n kaikellaisia temppuja. H?n oli mahanpuhuja, taisi osoitella kukkoja ja porsaita, vet?? sormikoukkua y.m., ja paljon h?nest? pidettiin kumppanien kesken h?nen rehellisen, suoran luontonsa puolesta, sek? eritt?in suuren v?kevyytens? takia.

Vaikka olikin Kalle n?in lahjakas, h?nest? luultavasti kuitenkin olisi tullut muinais-j??nn?s Upsalan yliopistoon, jollei er?s asia olisi tapahtunut, joka vaikutti h?nen tulevaisuuteensa. Ekstr?m niminen vanhempi ylioppilas, joka oli koti-opettajana maalla, vapaaherrallisessa perheess?, tahtoi, saattaaksensa pikemmin suorittaa maisterin tutkintoansa, olla kes?n Upsalassa ja etsi itsellens? siksi aikaa sijaista, joka opettaisi kahdentoista-vuotista nuorta paronia, mutta ei sattunut saamaan ket??n muuta halullista kuin Kalle Saukon, joka luultavasti piti opettajan virkaa mukavampana, kuin oppilaana olemista. Sit? paitsi oli h?n kuullut vapaaherran kartanossa l?ytyv?n erinomaisen hyvi? kalavesi? sek? mets?stysmaita ja n?itten arvoa Kalle kyll? k?sitti. No niin, h?n meni kun menikin koti-opettajaksi ja tuli my?h??n er??n? kes?iltana vapaaherran kartanolle, joka oli kauniissa seudussa It?-G??tinmaalla.

Keikuttaen huonoilla kyytirattailla, ajoi h?n aina hovin portaille asti, astui maahan ja k??ntyi er??n hienosti puetun palvelian puoleen, joka juuri tuli alas tuon linnamaisen rakennuksen portaita pitkin.

"Min? olen uusi opettajanne", virkkoi Kalle Saukko, "mene oitis ilmoittamaan tulostani herrasv?ellesi!"

"Armollinen herrasv?keni on illallisella naapurilassa", ilmoitti palvelia.

"Vai niin, no n?yt? siis, miss? huoneeni on, ja vie oitis kapus?kkini sis??n", komensi uusi opettaja.

Palvelia, pitk?vartaloinen mies, jolla oli vahva poskiparta ja viikset, oli ihan tottumatoin n?kem??n aatelisia palvelioita n?in kohdeltavan, eik? h?n my?sk??n suuresti ihaillut akatemiallista sivistyst?, vaan pisti nyt k?det taskuihinsa, tarkastellen nyky??n tullutta kiireest? kantap?ihin asti.

"Tuossa on opettajan huone", sanoi h?n jotenkin r?yhke?sti ja osoitti sormellaan er?st? sivurakennusta; "mutta kapus?kki ... niin -- minusta n?ytt?? kuin jaksaisitte sen itsekkin kantaa."

"Mit?s sin? sanot, lurjus!" huusi Kalle, l?hestyen palveliaa.

"Lurjus!" matki t?m?; "veljen malja on viel? juomatta ja lurjus ehk? olette itse."

Mutta tuskin oli palvelia lausunut viimeiset sanansa, kun jo sai korvapuustin, joka viskasi h?nen alas kyytihevoseen asti, ja viel?p? toisen, joka lenn?tti hevosen luota rattaitten viereen, ja ennenkuin h?n enn?tti tointua, koitettuaan t?t? ep?miellytt?v??, mutta nopeaa kulkuneuvoa, tunsi h?n s?lytellyksi selk??ns? raskaan kapus?kin, hatturasian, kotelossaan olevan mets?stys-pyssyn, uistimia ja siimoja. N?in runsaalla taakalla t?ytyi h?nen hinastaa eteenp?in j?less? seuraavan jalan h?tyytt?m?n?, jonka voimia h?n ehtimiseen sai kokea.

Tultuaan opettajan huoneesen, paiskasi palvelia vihan vimmassa taakkansa aika m?j?hdyksell? lattiaan, josta syyst? h?n nuolen nopeudella viskattiin pihalle p?? edell? kukkapenkereesen. T?m? kaikki oli k?ynyt niin tulisessa kiiruussa, ett? palvelia, siin? kun makasi tuoksuvilla kukkapatjoilla, ensin luuli n?hneens? ilke?n unen, mutta kova kuumuus korvissa ja muutama verinolppu, joka nen?st? pisarteli, vakuuttivat h?nt? siit?, ett?, jos t?m?, virkaa tekev? is?nt? olikin oikea riivi?, niin olipa pestikin h?nen mukaisensa.

Kun uusi opettaja nyt oli n?in asettunut t?h?n vapaaherran kartanoon, otti h?n avaimen kammarinsa oven suulta, pani maata sek? nukkui v?syneen? pitk?st? matkastaan, ja ehk?p? my?skin iltapalojen takia, joita h?n oli nauttinut kolmessa viimeisess? kestikievarissa. Her?tty??n kello kahdeksan aamulla, -- silloin h?n tavallisesti nousi makuulta, -- etsi h?n vesikarahvinia, mutta kun ei sit? l?ytynyt, hypp?si h?n vuoteeltaan, aukaisi pihaan p?in olevan akkunan ja huusi tavallisella jykev?ll? ??nell??n: "Vett?! raitista vett?!"

Nytp? sattui niin onnettomasti, ett? kartanon 15:ta vuotinen nuori neiti ja h?nen opettajattarensa eli seurakumppaninsa istuivat keinulavitsalla, joka oli asetettu vihert?v??n pihaan, ja ihailivat siin? aamun kauneutta sek? hyv?iliv?t pient? somaa koiraa, joka makasi heid?n jalkojensa vieress?.

N?m?t nuoret neitoset s?ik?htiv?t, kuullessaan tuon jylisev?n, vett? huutavan ??nen, ja molemmat t?ht?siv?t silm?ns? sivurakennukseen p?in, mutta saatammepa ymm?rt??, miten h?mm?styiv?t, kun havaitsivat melkein pukemattoman, rotevan miehen pist?v?n toisen puolen vartalostaan ulos auki olevasta akkunasta. Ensi silm?nr?p?yksess? he tuon n?yn takia s?ik?htiv?t niin, etteiv?t paikaltaan p??sseet.

"T?nne nyt raitista vett?!" jatkoi akkunassa oleva olento puoli-unisena ja ehk?p? unen takia my?skin luullen nuot neitoset talon palvelustyt?iksi; "tuokaa koko saavillinen vett?, olen niin helkkarin janoissani."

Kauhistuksesta huutaen pakenivat molemmat neitoset etsim??n puutarhan varjoa. Koira ainoastaan j?i pihaan haukkumaan, syyst? kyll?kin, uutta opettajaa.

"Sanokaa sitten", huusi opettaja pakeneville ett? kahvin muassa tuovat minulle paistetun sillin!"

"Tuopa oli ilke? mies!" sanoi opettajatar ja katsoi juostessaan taaksensa, luultavasti houkutellakseen varomatonta koiraa per??ns?.

"H?np? oli varsin hirve?", lis?si nuori neiti, "ja sitten h?n viel? k?ski tuoda silli?!"

Morkaten talon huonosti kasvatettua palvelus-v?ke?, pani Kalle akkunan kiinni ja meni viel?kin levolle. Tunnin nukuttuaan nousi h?n taas, puki yllens? ja l?hti kammaristaan, menn?ksens? esitt?m??n itsens? vapaaherralliselle perheelle sek? tullaksensa tutuksi tulevan oppilaansa kanssa.

Kun t?m? uusi opettaja astui itse p??rakennuksen saliin, oli tuo jalosukuinen perhe juuri kokoontunut kahvip?yd?n ymp?rille. Siin? oli paroni ja paronitar, heid?n nuori tytt?rens? ja h?nen opettajattarensa sek? kaksitoistavuotias pikku paroni. Kaikki n?m?t henkil?t olivat Kalle Saukolle varsin tuntemattomia. Ainoastaan palvelian luuli h?n n?hneens? ennen, vaikka t?m?n kasvot nyt olivat varsin p?h?ttyneet ja nen?n p??ll? pieni musta plaastaripilkku.

"Min? olen Kalle Saukko", sanoi t?m? uusi opettaja, esitellen itse?ns?, "ja paljon terveisi? Ekstr?milt?; h?n puuhaa nyt tutkintojansa aika kyyti?. P?iv?? ennen kuin kaupungista l?hdin, sieppasi h?n itsellens? laudaturin fysiikassa."

N?in sanottuaan l?hestyi h?n paronia, antaen h?nelle yst?v?llisesti k?tt?. Vapaaherra, joka n?ht?v?sti oli h?mill??n, samati kuin my?skin kaikki muut l?sn?oliat, kurkoitti armollisesti t?lle lis?henkil?lle ainoastaan yhden sormen. Kalle Saukko luullen ett? paroni ehk? vaati h?nt? sormikoukkuisille, sieppasi kiinni nimett?m?ll??n niin lujasti, ett? paroni harmistuneena kirkasten "ai!" veti sormensa pois ja sit? vuoroon puhalsi ja ilmassa heilutteli.

"Ohoh! Anteeksi!" sanoi Kalle, ja koska h?n n?ki perheen sijoittuvan p?yd?n ymp?rille, otti h?nkin kursailematta muitten muassa paikan itselleen. Mutta kaivaten viinapulloa sek? turhaan etsitty?ns? silli? otti h?n nyt tuota puutetta palkitakseen p?yd?lt? lautasellisen h?r?n-kielt?, s?i yksist??n sen kaiken makiaan suuhunsa ja joi sitten kaksi suurta kupillista kahvia.

"Herrasv?ki ei ryypp??, n?en min?", sanoi Kalle, alotellen keskustelua, "ja tarpeetonta se onkin n?in aamusella. Paronilla kuuluu olevan oivat mets?stysmaat, mutta jollei talossa l?ydy hyvi? jahtikoiria, niin min? juuri odotan Tukholmasta saavani kaksi aika r?tk?lett?, jotka ovat totutettuja hyviksi j?neskoiriksi, vaikka niill? v?list? on se paha tapa, ett? menev?t lampaitten kimppuun. Eilen illalla luulin n?hneeni karin tuolla keskij?rvess?, siell? varmaankin liikkuu suuria ahvenia, mutta ehk?p? on kastemadoista puute t?ss? siunatussa kuivuudessa. Sin? pikkunolla siell?", lis?si h?n k??ntyen palveliaan, "sinun t?ytyy tulevana y?n? pit?? vaaria, koska kaste maahan laskee, ja toimittaa meille matosia; sin? saat kymmenen penni? sadasta, ja herrasv?elle lupaan min? kaloja vaikka joka ateriaksi."

Herrasv?ki iskiv?t ??neti silm?? toisillensa ja palvelia vihan-vimmassaan katsoi muljotellen uutta opettajaa. Vihdoinkin noustiin p?yd?st?.

"Herrasv?ell? on kaunis piano", lausui opettaja, katsellen salissa olevaa soittokonetta; "arvelenpa, ett? nuori neiti soittaa ... oletteko kuulleet lipi?valssia?"

"Mik? valssi se on?" kysyi opettajatar.

"Sep? on er??lle akatemian pesi?lle sepitetty ja onkin oivallinen s?velt?; siin? kuuluu popotus muuripadasta, tapumen l?ikin? ja mankelin py?rin?. Se kuuluu melkein n?in", lis?si Kalle, samassa istahtaen pianon ??reen, mutta jo ensi rumputuksella sai h?n diskantista kaksi kielt? katkeamaan.

"Saanko v?h?n puhutella herraa?" sanoi vihdoin paroni, keskeytt?en tuota vaarallista mallisoittajaa. "Tehk?? hyvin ja seuratkaa minua ty?huoneeseeni."

Heid?n tultuaan mainittuun huoneeseen lausui paroni:

"Olen kuullut, ett? t??ll? eilen illalla, herran tultua taloon, on ollut jonkinlaista meteli?."

"Meteli??" matki Kalle Saukko, "turhia, joista min? en ensink??n piitannut."

"Onpa herra viel? luullut, ett? olette ollut oikeutettu minun palveliaani ly?m??n."

"Joutavia", vastasi Kalle, "h?n oli turski ja siit? min? h?nt? v?h?n l?im?hytin korville."

"Min? sen tied?n ja tahdon ilmoittaa herralle, ett? itse kuritan v?ke?ni, jos sit? tarpeelliseksi katson, ja siis pyyd?n puolestani vastaiseksi, ett? j?t?tte pois kaikki l?im?hykset."

"Ja sitten pyyd?n herraa", jatkoi paroni, "ett? pid?tte akkunanne aamulla peitossa, ettei semmoista tapahdu kuin t?n? aamuna?"

"Mit?p? t?n? aamuna tapahtui, herra paroni?"

"Se, ett? minun tytt?reni ja h?nen opettajattarensa t?ytyi rient?? pihasta poijes, kun herra tuli n?kyviin puvussa semmoisessa, ett? ... ett?..."

"Hoh helkkarissa! oliko se neiti ja opettajatar!" keskeytti Kalle Saukko, "min? luulin niit? talon piioiksi."

Paroni tarkasti opettajaa, ik??nkuin tutkiaksensa, oliko tuo puhe ivaa vai sulaa yksinkertaisuutta, mutta vihdoin osoitti h?n k?dell??n, ett'ei h?nell? en??n ollut mit??n sanottavaa, vaan ett? opettaja sai menn?. Puolen tuntia t?m?n j?lkeen meni paroni katsomaan ty?v?ke?ns?, jolloin h?n sattumalta tuli kulkemaan sen sivurakennuksen ohitse, jossa opettajan huone oli. Paroni seisattui auki-olevan akkunan ??reen ja kuuli kummastuksekseen sanoja, joita ei h?n ensink??n ymm?rt?nyt. H?n kuuli, miten opettaja ensin ??ntev?sti luki edell? ja miten poika sitten samat sanat matki surkealla nuotilla. Sanat olivat:

"Alef Beth Gimel Daleth He Baw Drasin Eheth..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet