Read Ebook: Fifty Years a Hunter and Trapper Autobiography experiences and observations of Eldred Nathaniel Woodcock during his fifty years of hunting and trapping. by Woodcock E N Eldred Nathaniel Harding A R Arthur Robert Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1064 lines and 114763 words, and 22 pages

Translator: Niilo Lehmuskoski

PIDOT

Kirj.

PLATON

Suom. Niilo Lehmuskoski

WSOY, Porvoo, 1919.

JOHDANTO.

Viisas Sokrates vakuuttaa Symposionissa ymm?rt?v?ns?, jollei mit??n muuta, niin ainakin rakkautta. Saman tunnustuksen voisi Platon antaa itsest??n. Siit? mit? molemmat t?ss? suhteessa ovat tehneet tai lausuneet, on paljon kirjoitettu ja paljon kiistelty. Kauniita nuorukaisia mets?st?v? Sokrates ja poikarakkaudesta avoimesti puhuva Platon ovat olleet monelle loukkauskivi?, ja jo muuan muinaisajan filosofi n?kee Symposionissa pelkk?? paheen ylistyst?. Tuomiot ovat kuitenkin olleet liian ?kkipikaisia. Rakkaudessakin on Sokrates se suuri moralisti, joksi me muuten olemme oppineet h?net tuntemaan. H?n tahtoo voittaa nuorukaiset itselleen voidakseen heit? kasvattaa ja ohjata tietoon ja tiedon omistamisen kautta hyveeseen. Miten syv? Sokrateen vaikutus holhotteihinsa on ollut, sen osoittaa parhaiten Alkibiadeen Symposionissa siit? antama todistus. Platonille laajenee rakkaus universaaliseksi pyrkimykseksi ikuisuutta kohti, siksi voimaksi, joka johtaa totuuden etsij?? tavoittamaan korkeinta tietoa, tietoa ainoasta tosiolevaisesta, ideamaailmasta. N?in Phaidros dialogissa, n?in my?s Symposionissa.

T?m? kauneus itsess??n, kauneuden idea -- Platon ei t?ss? k?yt? t?t? sanaa -- on syntym?t?n ja h?vi?m?t?n, ikuinen ja muuttumaton, riippumaton kaikesta yksityisest?, jotakin itsess??n ja itsest??n olevaista, josta kaikki muu kauneus on osallisena.

Sille, joka on saavuttanut korkeimman p??m??r?n, oppinut tuntemaan, mit? kauneus itsess??n on, on el?m? vasta el?misen arvoinen. Se ihminen on saavuttanut totuuden ja kykenee synnytt?m??n todellisen hyveen. H?nen on suotu tulla jumalille rakkaaksi ja, jos ylip??ns? kenenk??n, kuolemattomaksi.

N?in on kauneus kohotettu aistinmaailman yl?puolelle, ideamaailmaan. Mutta kuten Platonille usein, j?? nytkin suhde aistin- ja ideamaailman v?lill? ep?selv?ksi. Niin riippumaton kuin kauneus itsess??n aistinmaailmasta onkin, on kaikki yksityinen kauneus kuitenkin siit? osallinen. Ristiriita on Platonilta j??nyt huomaamatta, eik? h?n yrit?k??n sit? ratkaista.

Kauneuden idea ei Pidoissa ole niink??n ajattelun tiet? saavutettu -- kuten pyhiin salamenoihin vihkii Diotima Sokrateen oppiinsa rakkaudesta -- kuin runoilijan voimakas sis?inen n?kemys, joka kokonaan t?ytt?? h?nen sielunsa dionyysisell? hurmiolla. T?m?n yleisen kauneuden rinnalla j?? kaikessa yksityisess? ilmenev? kauneus Platonille yhdentekev?ksi. Kielteiselle kannalle h?n ei kuitenkaan siihen n?hden asetu, vaan pit?? sit? tien?, joka johdattaa kauneuden ideaan.

Siihen, mit? dialogin muut henkil?t esitt?v?t rakkaudesta ja Eroksesta, sis?ltynee my?s sellaisia ajatuksia, joita Platon ei hylk??, ja h?n antaakin Sokrateen hyv?ksy? joitakin niist?. Ylimalkaan n?m? sivuhenkil?t kuitenkin k?sittelev?t kysymyst? pinnallisesti ja kukin kannaltaan yksipuolisesti ja kuvastavat sit? keskitasoa, jolla keskustelut p?iv?n ja el?m?n polttavista kysymyksist? Ateenan filosofoivan sivistyneist?n piiriss? liikkuivat. On arveltu, ett? n?m? henkil?t ovat enemm?n vissien koulukuntien mielipiteitten ja esitystavan tulkkeja -- ennen muita puhuja Isokrateen ja sofisti Gorgiaan -- kuin esitt?v?t omia ajatuksiaan ja omaa itse?ns?, ja Sokrateen pilanteko Agathonin Gorgianisesta puhetaidosta n?ytt?isi antavan t?llaiselle otaksumalle tukea. Eik?h?n kuitenkin ole oikeampaa ja yksinkertaisempaakin ajatella, ett? Platon on kullekin dialogin henkil?lle sovittanut sek? ajatuksiltaan ett? muodoltaan mahdollisimman karakteristiset lausunnot, joskin niiss? on yht? ja toista, joka on kotoisin jostakin koulukunnasta, johon asianomaiset sit?paitsi saattoivat kuulua? Joka tapauksessa tuskin voi mestarillisemmin j?ljitell? Aristophanesta kuin Platon on tehnyt, ja kaikki mit? me tied?mme Agathonista, antaa meid?n aavistaa h?nen karakteristiikkansa sek? ajatuksiin ett? esitystapaan n?hden erinomaisen sattuvaksi.

My?skin Xenophon on kirjoittanut Symposionin, ja kummankin teoksen v?lill? on lukuisia kosketuskohtia. Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa, kumpi n?ist? kirjoitelmista on vanhempi. Platonin omassa tuotannossa kuuluu Pidot h?nen kyps?n miehuusik?ns? teoksiin, niihin dialogeihin, jotka varsinaisesti johtavat h?nen filosofiansa ydinajatukseen -- ideaoppiin. Jos se k?sitys on oikea, ett? Aristophaneen mainitsema historiallinen tapahtuma tarkoittaa spartalaisten hy?kk?yst? Mantineiaan v. 385, on dialogi kirjoitettu t?m?n vuoden j?lkeen ja luultavasti heti sen j?lkeen, jolloin tapahtuma viel? oli tuoreessa muistissa. Joka tapauksessa on t?ss? silloin anakhronisrni, koska Sokrates tyhjensi myrkkymaljan 14 vuotta aikaisemmin, ja Agathonin murhen?ytelm?ll??n saavuttama voitto, jonka kunniaksi pidot pidettiin, tapahtui v. 417.

PIDOT.

Vuoropuhelun henkil?t:

Apollodoros Apollodoroksen yst?v? Glaukon Aristodemos Sokrates Agathon Phaidros Pausanias Eryximakhos Aristophanes Diotima Alkibiades

APOLLODOROS: En luullakseni ole valmistumaton siihen, mit? te minulta kyselette. Satuin n?et hiljattain kulkemaan kaupunkiin kotoani Phaleronista, kun muuan tuttavistani, joka minut takaap?in huomasi, huusi minua kaukaa nimelt? ja puhutteli minua leikillisesti: "Kuule, sin? Phaleronin mies, Apollodoros, odotahan toki!" Min? pys?hdyin ja j?in odottamaan. H?n sanoi: "Apollodoros, min? olen todenteolla ?sken etsinyt sinua haluten saada tietoja Agathonin, Sokrateen, Alkibiadeen ja muitten silloin pidoissa l?sn?olleitten keskustelusta, nimitt?in siit?, mit? rakkaudesta lausuttiin. Muuan toinen on n?et minulle siit? kertonut kuultuaan siit? Phoinixilta, Philippoksen pojalta, mutta h?n mainitsi sinunkin siit? tiet?v?n. H?nen oma esityksens? ei ollut ollenkaan selv?. Kerro siis sin? minulle, sill? sin? olet eniten oikeutettu esitt?m??n yst?v?si sanoja. Mutta", lausui h?n, "sano minulle ensin, olitko sin? l?sn? tuossa kohtauksessa vai etk?." Min? vastasin: "Eip? sinun kertojasi esitys tosiaankaan n?yt? olleen ollenkaan selv?, jos luulet tuon kohtauksen, jota kyselet, tapahtuneen ?skett?in, niin ett? min?kin olisin ollut l?sn?." -- "Niin min? todella luulen", sanoi h?n. -- "Mutta", sanoin min?, "mist? sin? olet tullut siihen k?sitykseen, Glaukon? Etk? tied?, ettei Agathon moneen vuoteen ole asunut t??ll?? Siit? taas, jolloin min? olen alkanut viett?? aikaani Sokrateen seurassa ja pit?? huolenani joka p?iv? tiet??, mit? h?n puhuu tai tekee, ei ole viel? kolmea vuotta. Sit? ennen min? juoksentelin ymp?ri miss? milloinkin ja luulin toimittavani jotakin, vaikka olin kurjempi kuin kuka tahansa, yht? kurja kuin sin? nyt arvellessasi, ett? tulee tehd? kaikkea mieluummin kuin harrastaa filosofiaa." -- "?l? pilkkaa", sanoi h?n, "vaan kerro, milloin tuo kohtaus tapahtui." -- Min? sanoin, ett? se tapahtui meid?n viel? ollessamme lapsia, kun Agathon sai voiton ensim?isell? murhen?ytelm?ll??n, sen p?iv?n j?lkeisen? p?iv?n?, jolloin h?n ja h?nen khoorinsa j?senet viettiv?t uhrijuhlaa voiton kunniaksi. -- "Siis, kuten n?ytt??, kauan sitten", sanoi h?n. "Mutta kuka on siit? sinulle kertonut; itse Sokratesko?" -- "Ei, kautta Zeun", sanoin min?, "vaan sama kuin Phoinixillekin, muuan Aristodemos, Kydathenalainen, pieni mies, joka aina kulki avojaloin. H?n oli ollut kohtauksessa l?sn?, h?n kun minun n?hd?kseni oli Sokrateen innokkaimpia silloisia ihailijoita. Kuitenkin olen my?s Sokrateelta kysellyt muutamia kohtia siit?, mit? h?nelt? kuulin, ja h?n on my?nt?nyt t?m?n kertomuksen oikeaksi." -- "Miksi siis et tahdo kertoa asiata minulle? Onhan kaupunkiin viev? tie sit? kulkeville eritt?in sovelias sek? puhumiseen ett? kuulemiseen." -- Niin me kuljimme ja keskustelimme asiasta. Siksip? en ole, kuten alussa sanoin, aivan valmistumaton. Jos tekin siis vaaditte minua kertomaan, niin t?ytyy kai tehd? niin. Sill? muutenkin min? puolestani, kun joko itse puhun filosofiasta tai kuulen muiden puhuvan, paitsi sit? ett? pid?n sit? hy?dyllisen?, nautin siit? tavattomasti. Kun taas kuulen muita puheita ja eritt?inkin teid?n rikkaiden ja rahamiesten, niin ne toiselta puolen tymp?isev?t minua, toiselta puolen s??lin teit?, yst?v?t, sentakia, ett? luulette jotakin tekev?nne, vaikka ette tee mit??n. Te puolestanne pid?tte ehk? minua onnettomana ja uskon, ett? luulonne on oikea. Minun mielipiteeni teist? taas ei perustu luuloon, vaan varmaan tietoon.

YST?V?: Sin? olet aina samanlainen, Apollodoros. Sill? aina sin? moitit sek? itse?si ett? muita ja n?yt?t minusta yksinkertaisesti pit?v?n kaikkia itsest?si alkaen kurjina olentoina, Sokratesta lukuunottamatta. Min? en tied?, mist? olet saanut tuon liikanimen kiihkoilija, jota sinusta k?ytet??n, mutta puheissasi olet aina sellainen. Sin? olet raivoissasi sek? itsellesi ett? muille paitsi Sokrateelle.

APOLLODOROS: Hyv? yst?v?, selv??h?n on, ett? jos min? ajattelen sill? tavoin sek? itsest?ni ett? muista, min? olen kiihkoilija ja mielipuoli.

YST?V?: Ei kannata nyt riidell? t?st?, Apollodoros. ?l?k? tee vastoin pyynt??mme, vaan kerro mit? silloin esitetyt lausunnot sis?lsiv?t.

APOLLODOROS: Ne sis?lsiv?t suunnilleen seuraavaa. -- Mutta mieluummin koetan esitt?? kaiken alusta alkaen niinkuin h?nkin.

H?n kertoi kohdanneensa Sokrateen, joka tuli kylvyst? ja oli sitonut keng?t jalkoihin, mit? h?n harvoin teki. H?n oli kysynyt h?nelt?, minne h?n menee niin juhlakunnossa. H?n oli vastannut: "P?iv?llisille Agathonin huoneeseen. Sill? eilen voitonjuhlassa min? pakenin h?nen luotaan pel?ten vierasten paljoutta, mutta suostuin t?ksi p?iv?ksi saapumaan h?nen luokseen. Sent?hden olen n?in siistinyt itse?ni, ollakseni hieno menness?ni hienon miehen luo. Mutta", sanoi h?n, "mit? tuumit siit?, ett? kutsumatta l?htisit p?iv?llisille?" "Min? vastasin", kertoi h?n: "kuten sin? k?sket." -- "Tule siis mukaan", sanoi h?n, "jotta voisimme tehd? korjauksen sananlaskuun ja muuttaa sen seuraavantapaiseksi: 'Hyvien miesten pitoihin saapuvat hyv?t miehet kutsumatta'. Homeros taas ei n?yt? ainoastaan korjanneen t?t? sananlaskua, vaan tykk?n??n v??rent?neen sen ajatuksen. Sill? vaikka h?n on esitt?nyt Agamemnonin eritt?in etev?ksi soturiksi ja Menelaoksen taas veltoksi peitsimieheksi, on h?n kuvannut, Agamemnonin valmistaessa juhla- ja uhriateriaa, Menelaoksen kutsumatta saapuvan juhlaan, huonomman miehen paremman pitoihin." -- T?m?n kuultuaan kertoi Aristodemos sanoneensa: "Mutta kenties en min? menek??n sinne niin kuin sin? sanot, Sokrates, vaan Homeroksen mukaan kehnona miehen? viisaan miehen juhlaan kutsumatta. Voitkohan esitt?? mit??n puolustukseksi, jos viet minut mukaasi? Sill? min? en tule my?nt?m??n sit?, ett? olen saapunut kutsumatta, vaan sanon, ett? sin? olet minut k?skenyt." -- "Kulkiessamme kahden", sanoi Sokrates, "neuvottelemme me yhdess?, mit? vastaamme. Mutta l?htek??mme matkaan."

T?h?n tapaan suunnilleen h?n kertoi heid?n matkalla keskustelleen. Mutta kulkiessaan Sokrates vaipui omiin ajatuksiinsa ja j?tt?ytyi j?lkeen, ja kun h?n j?i odottamaan, k?ski t?m? h?nen jatkaa matkaa. Kun h?n oli tullut Agathonin talolle, havaitsi h?n oven olevan avoinna ja siell? kertoi h?n kokeneensa jotakin hullunkurista. H?nt? vastaan tuli n?et heti sis?lt? muuan orjapoika, joka vei h?net sinne, miss? muut lep?siv?t, ja h?n yll?tti heid?t juuri ryhtym?ss? aterioimaan. Niinpiankuin Agathon oli h?net n?hnyt, lausui h?n: "Kas, Aristodemos, tulet juuri parhaaseen aikaan sy?m??n p?iv?llist? kanssamme. Jos taas olet tullut jonkun muun asian takia, niin lykk?? se toiseen kertaan. Sill? eilenkin min? haeskelin sinua, kutsuakseni sinut, mutta en voinut sinua l?yt??. Mutta miksi et tuo Sokratesta meid?n luoksemme;1" -- Min? k??nnyn ymp?ri, kertoi h?n, mutten n?e miss??n j?lemp?n? Sokratesta. Min? sanoin silloin, ett? olin juuri tullut Sokrateen seurassa ja ett? h?n minut oli t?nne p?iv?llisille kutsunutkin. "Siin? teit aivan oikein", sanoi Agathon. "Mutta miss? on tuo mies?" -- "H?n tuli juuri ?sken j?less?ni sis??n ja itsekin ihmettelen, miss? h?n saattaa olla." -- "Katsoppas poika, miss? Sokrates on", sanoi Agathon, "ja tuo h?net sis?lle. Sin?, Aristodemos", sanoi h?n, "asetu sin? Eryximakhoksen viereen."

Poika pesi sitten h?net, kertoi h?n, jotta h?n saattaisi asettua aterialle. Muuan toinen poika oli tullut ja ilmoittanut, ett? Sokrates oli poistunut ja seisoi nyt naapurin eteispihalla eik? h?nen kutsustaan tahtonut tulla sis?lle. "Sin?h?n kerrot kummia", sanoi Agathon. "Kutsu h?nt?, ?l?k? p??st? h?nt? menem??n." -- Mutta Aristodemos kertoi sanoneensa: "?l? mill??n muotoa tee niin, vaan antakaa h?nen olla. H?nell? on n?et sellainen tapa, ett? h?n toisinaan pys?htyy ja j?? seisomaan minne sattuu. Kyll? h?n luullakseni kohta tulee. ?lk?? siis h?iritk? h?nt?, vaan antakaa h?nen olla." -- "T?ytyy tehd? niin, jos sinusta silt? tuntuu", sanoi Agathon. "Mutta kestitk?? meit? toisia, pojat. Tarjotkaa aivan kuten haluatte, koska teit? ei ole kukaan komentamassa, mik? milloinkaan ei ole kuulunut tapoihini. Kuvitelkaa nyt mieless?nne, ett? te olisitte kutsuneet minut ja n?m? muut p?iv?llisille ja palvelkaa meit? niin, ett? voimme teit? kiitt??."

Senj?lkeen kertoi h?n heid?n aterioineen. Mutta Sokrates ei tullut sis?lle. Agathon k?ski monta kertaa menn? Sokratesta noutamaan, mutta Aristodemos ei sallinut. Sokrates oli kuitenkin tullut, viipym?tt? tapansa mukaan kovin pitk?? aikaa, kun he juuri olivat keskell? ateriaa. Agathonin, joka lep?si ??rim?isen? yksin??n, kertoi Aristodemos lausuneen: "Asetu t?nne viereeni, Sokrates, jotta min?kin saisin nauttia siit? viisaudesta, joka sinulle tuolla eteispihassa ilmestyi. Sill? varmasti sin? sen l?ysit ja nyt se on sinulla." Sokrates istuutui ja lausui: "Hyvin olisivat asiat, Agathon, jos viisaus olisi sellaista, ett? se saattaisi, meid?n tullessamme l?helle toinen toistamme, virrata t?ysin?isemm?st? tyhjemp??n, kuten maljoista vesi, joka villalankaa my?ten juoksee t?ysin?isemm?st? tyhjemp??n. Jos n?in on viisauden laita, pid?n paikkaa vieress?si suurenarvoisena. Sill? luulen, ett? sin? t?yt?t minua paljolla kauniilla viisaudella. Minun viisauteni n?et lienee kehnoa ja kiistanalaista ollen kuin unta, sinun taas loistaa ja kasvaa valtavasti. Sill? niin nuori kuin oletkin, on se niin voimakkaasti s?teillyt sinusta ja k?ynyt niin ilmeiseksi ?sken enemm?n kuin kolmenkymmenentuhannen helleenin ollessa sen todistajana." -- "Sin? pilkkaat, Sokrates", sanoi Agathon. "Mutta me saamme v?h?n my?hemmin ratkaista t?m?n kysymyksen viisaudesta, kun meill? on tuomarina Dionysos. Nyt pit?? sinun ensiksi k?yd? aterialle."

T?m?n j?lkeen, kertoi Aristodemos, asettui Sokrates leposijalle ja aterioitsi. Niin tekiv?t toisetkin. Kun he olivat uhranneet juomauhrin, laulaneet jumalan kunniaksi ja t?ytt?neet muut tavalliset menot, olivat he k?yneet juomiin k?siksi. Pausaniaan kertoi Aristodemos silloin alkaneen puhua jotenkin seuraavaan tapaan: "Hyv?t miehet, mill?h?n tavoin saisimme juomisemme kaikkein v?himmin rasittavaksi. Sill? min? sanon teille, ett? itse asiassa voin sangen huonosti eilisten juominkien j?lkeen ja kaipaan nyt v?h?n heng?hdysaikaa. Useat teist? ovat luullakseni samassa kunnossa, sill? olittehan eilen mukana. Miettik??h?n nyt, mitenk? juominen saataisiin v?himmin voimia kysyv?ksi." -- Aristophanes sanoi t?h?n: "Sin? puhut aivan oikein, ett? kaikin tavoin pit?isi hankkia hiukan helpoitusta juopotteluun. Sill? min?kin kuulun niihin, jotka eilen ajoivat aikalailla nestett? sis??ns?." -- N?iden sanat kuultuaan sanoi Eryximakhos Akumenoksen poika Aristodemoksen kertoman mukaan: "Hyvin puhuttu, tosiaankin! Mutta er?s asia olisi viel? hyv? saada tiet??: Miss? juomakunnossa Agathon on?" -- "En kerrassaan miss??n kunnossa", vastasi t?m?. -- "Olisi suuremmoinen voitto meille", jatkoi Eryximakhos, "nimitt?in minulle, Aristodemokselle ja Phaidrokselle sek? n?ille t?ss?, jos te, jotka kest?tte enimm?n, nyt annatte per??n. Sill? meh?n emme koskaan kest? mit??n. Sokrateen min? kuitenkin luen pois joukosta, sill? h?n kykenee kumpaankin, niin ett? h?nest? on samantekev??, kumman teemme. Koska siis minusta n?ytt??, ettei kukaan l?sn?olevista ole halukas juomaan paljon viini?, niin kenties en ik?vystyt? seuraa, jos selit?n todenper?isesti, millaista juopumus oikeastaan on. Sill? luulen l??ketieteest? tulleeni selville siit?, ett? juopumus on ihmisille jotakin vahingollista. Itse puolestani en min?, jos vain itse saisin m??r?t?, tahtoisi jatkaa juomista, enk? neuvoisi ket??n toistakaan niin tekem??n, etenkin jos h?nt? eilisp?iv?n j?lkeen vaivaa kohmelo." -- Nyt kertoi Aristodemos myrrinusilaisen Phaidroksen puuttuneen puheeseen: "Min? puolestani olen tottunut sinua tottelemaan ja eritt?inkin milloin puhut l??ketaidosta. T?ll? kertaa tottelevat sinua toisetkin, jos ajattelevat j?rkev?sti." -- T?m?n kuultuaan my?ntyiv?t kaikki siihen, etteiv?t viett?isi yhdess?oloa juopottelussa, vaan noin vain nautinnoksi maistellen.

"Koska nyt siis on p??tetty", sanoi Eryximakhos, "ett? jokainen saa juoda niin paljon kuin h?nt? haluttaa ja ettei mit??n pakkoa ole olemassa, niin ehdotan min? t?m?n j?lkeen, ett? ?sken sis??n tulleen huilunsoittajattaren annettaisiin menn? tiehens? ja soittaa itselleen tai -- jos h?nt? haluttaa -- tuolla sis?ll? oleville naisille, ja ett? me t?n??n keskustellen viett?isimme aikaamme. Jos haluatte, tahdon ehdottaa teille keskusteluaiheen." -- Kaikki sanoivat haluavansa, ja k?skiv?t h?nen tehd? ehdotuksen. Eryximakhos lausui nyt: "Alan puheeni Euripideen Melonippen mukaan. 'Sanani, jotka aion esitt?? eiv?t ole omiani', vaan t?m?n Phaidroksen t?ss?. Phaidros puhuu n?et aina kiukuissaan minulle: 'Eik? ole ihmeellist?, Eryximakhos, ett? runoilijat ovat sepitt?neet hymnej? ja ylistyslauluja kaikille muille jumalille, mutta ettei koskaan kukaan runoilijoista, niin monta kuin heit? onkin, ole tehnyt yht??n kiitosrunoa Eroksen kunniaksi, joka kuitenkin on niin suuri ja mahtava jumala? Jos taas tahdot ajatella meid?n kelpo sofistejamme, niin kirjoittavat he suorasanaisesti Herakleen ja muitten kiitospuheita, kuten mainio Prodikos. T?m? ei viel? ole niin ihmeellist?; mutta ?sken sain k?siini kirjan, jossa oli suolalle sen hy?dyn takia suitsutettu ihmeellinen ylistys. Ja paljon muuta t?m?ntapaista saattaisit n?hd? kiitetyn. Huomauttaessaan siit?, ett? he t?llaisten asioitten takia n?kev?t paljon vaivaa, mutta ettei Erosta ole kenk??n ihmisist? t?h?n p?iv??n saakka rohjennut h?nen arvonsa mukaisesti ylist??, vaan ett? siten on laiminly?ty niin mahtava jumala, on Phaidros minusta aivan oikeassa. Sent?hden tahdon min? toiselta puolen tehd? h?nelle palveluksen ja olla h?nelle mieliksi, toiselta puolen pid?n min? sopivana, ett? me l?sn?olevat t?ss? tilaisuudessa ylist?mme jumalaa. Jos te olette samaa mielt?, niin olisi meill? puheista kyll? riitt?v?sti ajanvietett?. Min? siis ehdotan, ett? jokainen meist?, puheenvuoron siirtyess? aina oikealle, pit?? Eroksen kunniaksi niin kauniin puheen kuin vain taitaa, ja ett? Phaidros alkaa, koska h?n sek? lep?? ensim?isen? ett? on koko asian is?." -- "Kukaan ei tule ??nest?m??n sinua vastaan, Eryximakhos", sanoi Sokrates. "Sill? min?, joka v?it?n, etten mit??n muuta ymm?rr? kuin rakkausasioita, en mitenk??n tahtoisi kielt?yty?, eik? kai Agathon eik? Pausanias eik? suinkaan Aristophanes, jonka koko harrastuspiiri liikkuu Dionysoksen ja Aphroditen ymp?rill?, eik? kukaan muu n?ist?, jotka t?ss? n?en. Kuitenkaan emme me, jotka lep??mme ??rim?isin?, ole yht? hyv?ss? asemassa. Mutta meille on kylliksi, jos ne, jotka ovat meid?n edell?mme, puhuvat tarpeeksi laajasti ja kauniisti. Mutta hyv?ll? onnella alkakoon Phaidros ja ylist?k??n Erosta."

Kaikki muutkin yhtyiv?t n?ihin Sokrateen sanoihin ja toivomuksiin. Mutta kaikkea sit?, mit? kukin lausui, ei Aristodemos tarkoin muistanut enk? min?k??n muista kaikkea, mit? h?n puhui. Mutta kaikkien niiden lausunnot, joitten sanat minusta n?yttiv?t enimmin muistamisen arvoisilta, min? kyll? esit?n teille.

Ensinn? siis kertoi h?n, kuten sanottu, Phaidroksen puhuneen. H?n alkoi suunnilleen siit? ajatuksesta, ett? Eros on suuri ja ihmeellinen sek? ihmisten ett? jumalien joukossa hyvin monessakin suhteessa, mutta eritt?inkin syntyns? puolesta. "Sill? on kunniakasta olla jumalista vanhimpia", sanoi h?n. "Siit? on olemassa todistus. Eroksella ei nimitt?in ole vanhempia eik? niit? mainitse kukaan proosakirjailija eik? runoilija, vaan Hesiodos v?itt?? ensin syntyneen Khaoksen ja h?nen j?lkeens?

"'Laajalle rintavan Maan, ikiturvaisan sijan kaikkein Ynn? Eros jumalan.'

"Hesiodokseen yhtyy Akusilaos, joka v?itt?? Khaoksen j?lkeen n?iden kahden, Maan ja Eroksen syntyneen. Parmenides taas esitt?? n?in Luomisen:

"'Ennen multapa toi el?m?n h?n Eros jumalalle.'

"N?in monelta taholta esitet??n se yhteinen ajatus, ett? Eros on vanhimpia. Mutta koska h?n on vanhin, on h?n suurimman meit? kohdanneen hyv?n aiheuttaja. Sill? min? en ainakaan osaa sanoa, mit? suurempaa onnea saattaa olla aivan nuoruusi?ss? olevalla kuin hyv??tarkoittava rakastaja ja rakastajalla lemmikki. Sill? sit?, mink? tulee johtaa l?vitse koko el?m?n ihmisi?, jotka tahtovat el?? jalosti, sit? ei voi heille hankkia sukulaisuus eik? arvossapidetty asema eik? rikkaus eik? mik??n muu niin runsain m??rin kuin rakkaus. Mit? min? t?ll? tarkoitan? H?veli?isyytt? h?pe?lliseen n?hden, harrasta pyrkimyst? kauniiseen. Sill? ilman sit? ei ole mahdollista valtion eik? yksityisen kansalaisen suorittaa suuria ja kauniita tekoja. Min? v?it?n nyt, ett? jos joku mies, joka rakastaa, tulee ilmi jostakin h?pe?llisest? teosta tai siit?, ett? h?n on k?rsinyt jotakin sellaista jonkun taholta sent?hden, ettei pelkuruudesta ole puolustautunut, h?n ei tuntisi niin suurta tuskaa joutuessaan is?ns? tai yst?v?ns? tai kenenk? muun tahansa silmien eteen kuin lemmikkins? edess?. T?m?n saman huomion teemme rakastetun suhteen, nimitt?in ett? h?n erikoisesti h?pe?? rakastajiaan, kun h?net on tavattu jossakin h?pe?llisess? teossa. Jos siis olisi mahdollinen jokin keino sellaisen valtion tai leirikunnan aikaansaamiseen jossa olisi pelkki? rakastajia ja lemmikkej?, niin he eiv?t voisi paremmalla tavalla el?? n?iss? yhteiskunnissaan kuin pysytt?ytym?ll? erill??n kaikesta h?pe?llisest? ja kilpailemalla t?ss? pyrkimyksess? kesken??n. Ja taistellen toinen toisensa vieress? voittaisivat t?llaiset miehet harvalukuisinakin suoraan sanoen koko maailman. Sill? mies, joka rakastaa, antaisi mieluummin kenenk? muun tahansa n?hd? h?nen j?tt?v?n rivit tai heitt?v?n aseensa kuin rakastettunsa ja tahtoisi monta vertaa ennemmin kuolla kuin tehd? n?in. Ja niin huono ei toki ole kukaan, ett? j?tt?isi rakastettunsa tai olisi rient?m?tt? h?nen avukseen, kun h?n on vaarassa. Kukaan ei ole niin huono, ettei Eros innostaisi h?nt? sellaiseen urhoollisuuteen, ett? h?n vet?? vertoja sille, joka luonnostaan on paras. Lyhyesti sanoen, kuten Homeros kertoo, ett? jumala puhalsi muutamiin urhoista rohkeutta, niin tekee Eroskin antaessaan sit? itsest??n rakastaville.

"Viel?p? kuollakin toinen toisensa puolesta tahtovat yksinomaan rakastavaiset, eiv?tk? vain miehet, vaan my?skin naiset. T?m?n v?itteeni puolesta tarjoaa kaikille helleeneille riitt?v?n todistuksen Alkestis, Peliaksen tyt?r, joka yksin tahtoi kuolla miehens? puolesta, vaikka t?ll? oli sek? is? ett? ?iti. Ja h?n voitti n?m? siin? m??r?ss? yst?vyydess? rakkautensa takia ett? osoitti heid?n olevan pojalleen vieraita ja vain nimelt??n kuuluvan yhteen. Ja n?in tehdess??n n?ytti h?n ei vain ihmisist? vaan my?skin jumalista tehneen niin kauniin teon, ett? kun jumalat vain luetuille niist? monista, jotka ovat suorittaneet useita kauniita tekoja, ovat suoneet sen kunnialahjan, ett? ovat sallineet heid?n sielunsa j?lleen nousta Hadeksesta, he h?nen tekoaan ihaillen p??stiv?t h?nen sielunsa sielt?. N?in jumalatkin kunnioittavat sit? puhdasta innostusta, jonka rakkaus synnytt??. Mutta Orpheuksen, Oiagroksen pojan, antoivat he tyhjin toimin poistua Hadeksesta, n?ytetty??n h?nelle valekuvan h?nen vaimostaan, jota varten h?n oli tullut, mutta antamatta h?nelle t?t? itse??n, koska h?n n?ytti olevan hempe?, kuten kitaransoittaja ainakin, eik? rohkenevan rakkautensa takia kuolla, kuten Alkestis, vaan el?v?n? pyrkiv?n Hadekseen. Sent?hden he s??siv?t h?nelle tuomion ja antoivat h?nen kuolla naisten k?tten kautta, eiv?tk? kunnioittaneet h?nt? kuten Akhilleusta, Thetiksen poikaa, jonka he l?hettiv?t autuaitten saarille, koska h?n kuultuaan ?idilt??n, ett? kuolisi, jos tappaisi Hektorin, mutta jollei tappaisi t?t?, voisi palata kotiansa ja kuolla korkeassa i?ss?, uskalsi mieluummin rient?? yst?v?ns? avuksi ja kostaa h?net ja niin ei ainoastaan kuolla h?nen puolestaan, vaan my?skin seurata h?nt? kuolemaan. Aiskhylos l?rp?ttelee sanoessaan, ett? Akhilleus oli Patrokloksen rakastaja. Akhilleushan ei ollut ainoastaan Patroklosta vaan kaikkia sankareita kauniimpi ja viel? parraton sek? Homeroksen sanojen mukaan paljoa nuorempi. Sill? vaikka jumalat todellisuudessa pit?v?t suurimmassa arvossa rakkauden hyvett?, niin he kuitenkin enemm?n ihailevat, kunnioittavat ja tekev?t hyv??, kun lemmikki rakastaa rakastajaansa kuin kun rakastaja rakastaa lemmikki?. Sill? rakastaja on jotakin jumalallisempaa kuin lemmikki. H?ness? asuu n?et jumala. Sentakia he Akhilleustakin kunnioittivat enemm?n kuin Alkestista l?hett?ess??n h?net autuaitten saarille.

"Niin min? siis v?it?n, ett? Eros on jumalista sek? vanhin ett? jaloin ja mahtavin hankkimaan hyveen ja onnen omistuksen ihmisille, niin hyvin el?ville kuin kuolleillekin."

Jotenkin t?h?n suuntaan h?n kertoi Phaidroksen puhuneen ja sen j?lkeen esiintyneen joidenkuiden muiden, joiden puheita h?n ei tarkoin muistanut. H?n sivuutti ne ja esitti Pausaniaan lausunnon. T?m? taas sanoi: "Minusta teht?v?mme ei ole hyvin m??ritelty, Phaidros, kun me noin vaan ilman muuta olemme saaneet k?skyn ylist?? Erosta. Jos Eros olisi vain yksi, olisi kaikki hyvin, mutta nyt ei Eros ole vain yksi. Ja kun h?n ei ole vain yksi, on oikeampaa edelt?p?in ilmoittaa, kumpaa tulee ylist??.

"Min? koetan nyt oikaista t?m?n ja ensin osoittaa, mit? Erosta tulee ylist??, ja sitten ylist?? jumalaa h?nen arvonsa mukaisesti. Sill? me kaikki tied?mme, ettei ole Aphroditea ilman Erosta. Jos taas olisi vain yksi Aphrodite, olisi Eroskin yksi. Mutta koska kerran on olemassa kaksi Aphroditea, t?ytyy olla kaksi Erostakin. Mutta miksi ei jumalattaria olisi kaksi? Toinenhan on vanhempi ja ?idit?n Uranoksen tyt?r, jota me nimit?mmekin taivaalliseksi. Nuorempi taas on Zeun ja Dionen tyt?r ja h?nt? me kutsumme yleiseksi. V?ltt?m?tt? on siis sit? Erosta, joka on viimeksi mainitun apulainen, kutsuttava oikealla nimell? yleiseksi, edellist? taivaalliseksi. Tosin kaikkia jumalia tulee ylist??; mutta on koetettava lausua, mit? kummallekin on ominaista. Sill? jokaisen teon luonne on sellainen, ettei teko viel? itsess??n ole kaunis eik? h?pe?llinen. Niinp? siit?, mit? nyt teemme, joko juomme tai laulamme tai keskustelemme, ei mik??n itsess??n ole kaunista, vaan sen suorituksessa, siin? tavassa miten se suoritetaan, se tulee sellaiseksi. Sill? jos se tehd??n kauniisti ja oikein, tulee se kauniiksi, jos taas v??rin, h?pe?lliseksi. N?in on rakastamisenkin laita, eik? jokainen Eros ole kaunis ja ylist?misen arvoinen, vaan ainoastaan se, joka johdattaa kauniisti rakastamaan.

"Yleisen Aphroditen Eros on totisesti yleinen ja tekee, mit? sattuu. Ja t?t? rakastavat kehnot ihmiset. N?m? t?llaiset rakastavat ensiksi yht? paljon naisia kuin poikia, ja edelleen, ket? he rakastavatkin, he enemm?n rakastavat ruumista kuin sielua, edelleen, mik?li voivat, j?rjett?mimpi?, pit?en silm?ll? ainoastaan halunsa tyydytt?mist?, v?litt?m?tt? siit?, tapahtuuko se kauniisti vai eik?. Sent?hden k?ykin heid?n niin, ett? he tekev?t, mit? heid?n eteens? kulloinkin sattuu, samalla tapaa hyv?? kuin sen vastakohtaa. Sill? onhan t?m? Eros syntyisin siit? jumalattaresta, joka sek? on paljoa nuorempi kuin toinen ett? syntym?ss??n osallinen sek? nais- ett? miessukupuolesta. Taivaallisen Aphroditen Eros taas on jumalattaresta, joka ensiksi ei ole osallinen naissukupuolesta, vaan ainoastaan miessukupuolesta -- siit? poikarakkaus -- ja toiseksi on vanhempi, vapaa rikoksesta. Sentakia t?m?n Eroksen innoittamat k??ntyv?t miehisen suvun puoleen, rakastaen sit?, mik? on luonnostaan voimakkaampaa ja mill? on enemm?n j?rke?. Ja itse poikarakkaudessakin saattaisi tuntea ne, jotka ovat puhtaasti t?m?n Eroksen kiihoittamia. Sill? he eiv?t rakasta n?it? heid?n poikai?ss? ollessaan, vaan vasta sitten, kun heill? alkaa olla j?rke?. T?m? taas lankeaa l?heisesti yhteen ensi parrankasvun kanssa. Ne, jotka t?st? ajankohdasta alkavat rakastaa, ovat luullakseni valmiit koko elini?n olemaan ja el?m??n yhdess?, mutta eiv?t, kun ovat valloittaneet jonkun, joka on nuori ja ymm?rt?m?t?n, pett?m??n ja pilkkaamaan h?nt? ja sitten poistumaan h?nen luotaan ja juoksemaan toisen luo. Pit?isi olla laki, joka kielt?isi rakastamasta lapsia, jottei niin paljon vaivann?k?? tuhlattaisi ep?varmaan tarkoitukseen. Sill? lapsiin n?hden on lopputulos ep?varma, mihin se p??ttyy, sielun ja ruumiin huonouteenko vai hyveeseen. Hyv?t tosin asettavat itse itselleen vapaaehtoisesti t?m?n lain, mutta tulisi my?s n?it? yleisi? rakastajia pakottaa t?llaiseen, kuten pakotamme voimaimme mukaan heit? olemaan rakastamatta vapaita naisiakin. Sill? n?m? ne ovat aikaansaaneet sellaisen h?pe?n, ett? jotkut tohtivat sanoa, ett? on h?pe?llist? antautua rakastajille. He sanovat n?in pit?m?ll? n?it? silm?ll? n?hdess??n heid?n tahdittomuutensa ja ep?siveellisyytens?, sill? eih?n toki mik??n teko, joka suoritetaan tahdikkaasti ja siveellisesti, voi oikeudenmukaisesti saada osakseen moitetta. Ja rakkauteen n?hden voimassa oleva siveyslaki on muissa valtioissa helppo tuntea. Se sis?lt?? nimitt?in yksinkertaisia m??r?yksi?. Mutta t??ll? ja Lakedaimonissa voimassaoleva on monimutkainen. Sill? Eliiss? ja Boiotiassa ja siell?, miss? ei olla taitavia puhujia, on yksinkertaisesti hyv?ksytty, ett? rakastajille mieliksi olo on kaunista, eik? kukaan, ei nuori eik? vanha, sanoisi t?t? h?pe?lliseksi, luullakseni sen takia, ettei kenenk??n tarvitsisi n?hd? vaivaa koettamalla sanoilla taivuttaa nuoria, huonoja puhujia kun he ovat. Ioniassa ja monessa muussa seudussa, miss? vain asukkaat ovat barbarien vallan alaisia, pidet??n t?t? tapaa h?pe?llisen?. Sill? barbareille on t?m? rajattoman itsevaltiuden johdosta h?pe?llist? samoin kuin my?s pyrkimys viisauteen ja ruumiin jalostamiseen. Hallitseville ei n?et k?sitt??kseni ole hy?dyksi, ett? suuria ajatuksia syntyy hallittavissa ja lujia yst?vyyssuhteita ja liittoja, mit? etup??ss? varsinkin rakkaus tavallisesti saa aikaan. Kokemuksesta ovat t?m?n saaneet tuta t?k?l?isetkin tyrannit. Sill? Aristogeitonin ja Harmodioksen yst?vyys mursi tultuaan lujaksi heid?n valtansa. Miss? siis on s??detty h?pe?lliseksi noudattaa rakastajain mielt?, johtuu se s??t?jien huonoudesta, nimitt?in toiselta puolen hallitsevien itsekkyydest?, toiselta puolen hallittavien miehuuttomuudesta. Miss? t?m? taas yksinkertaisesti on s??detty kauniiksi, on se tapahtunut s??t?jien henkisen hitauden takia. T??ll? taas on n?it? paljoa kauniimpi periaate saanut hyv?ksymisen, vaikka, kuten sanoin, se ei ole helposti tajuttavissa.

"Sill? jos ajattelemme, ett? sanotaan kauniimmaksi rakastamista julkisesti kuin salaa, ja ennen kaikkea jaloimpien ja parhaitten rakastamista, olkootpa he muita rumempiakin, ja ett? rakastajalle tulee kaikkien taholta osaksi rohkaisua ihmetelt?v?ss? m??r?ss?, koska h?n ei n?yt? tekev?n mit??n h?pe?llist?, ja ett? rakastetun voittaminen tuntuu kauniilta, ep?onnistuminen h?nen valloittamisessaan h?pe?lliselt?, ja ett? siveyslaki sallii rakastajan valloittamisyrityksiss??n tehd? ihmeellisi? tekoja ja sittenkin saada kiitosta, sellaisia tekoja, ett? jos joku tohtisi tehd? niit? miss? muussa tarkoituksessa tahansa ja saavuttaa pyrkiess??n mihin muuhun tahansa kuin t?h?n, h?n korjaisi itselleen filosofian mit? ankarimmat moitteet. Sill? jos joku joko tahtoessaan saada joltakulta rahoja tai pyrkiess??n virkaan tai valta-asemaan tahtoisi tehd? samoin kuin rakastajat lemmikeilleen, kun he kerj?ten ja apua anoen rukoilevat n?it?, vannovat valoja, makaavat ovien edess?, ja tahtovat alistua orjuuteen, jollaiseen ei yksik??n orja antautuisi, niin est?isiv?t h?nt? t?llaisesta menettelyst? sek? yst?v?t ett? viholliset, j?lkim?iset herjaamalla h?nt? imartelijaksi ja ep?vapaaksi, edelliset varoittamalla h?nt? ja h?pe?m?ll? h?nen t?htens?. Mutta jos rakastaja tekee kaikkea t?t?, seuraa h?nt? arvonanto, ja vallitseva siveyslaki sallii h?nen n?in tehd? ilman moitetta, koska h?nen katsotaan harjoittavan jotakin perin kaunista ty?t?. Ja mik? on t?rkeint?, suuren yleis?n sanojen mukaan h?n yksin, jos tekee valan, saa jumalilta anteeksiannon, jos on valansa rikkonut. Sill? rakkausvalan ei sanota olevan mik??n vala. N?in sek? jumalat ett? ihmiset ovat antaneet rakastavalle t?yden vapauden t?k?l?isen siveyslain mukaan.

"T?m?n mukaan saattaisi siis luulla, ett? t?ss? valtiossamme pidet??n perin kauniina sek? rakastamista ett? hell?? suhdetta rakastajiin. Mutta kun is?t asettavat rakastetuille kaitsijoita eiv?tk? salli rakastajain seurustella heid?n kanssaan, ja t?llainen m??r?ys on annettu kaitsijalle, kun samanik?iset ja yst?v?t herjaavat, jos n?kev?t jotakin t?llaista tapahtuvan, eiv?tk? vanhemmat ihmiset taasen n?it? herjaajia t?st? est? eiv?tk? moiti heit? siit?, ett? puhuisivat v??rin, t?t? taas silm?ll? pit?en saattaisi p?invastoin luulla t?llaista pidett?v?n t??ll? mit? h?pe?llisimp?n?. Asianlaita on luullakseni t?m?. Asia ei ole, kuten alunpit?en sanottiin, yksinkertaisesti sellainen, ett? se sin?ns? olisi itsess??n kaunista tai h?pe?llist?, vaan se on kauniisti harjoitettuna kaunista, h?pe?llisesti harjoitettuna taas h?pe?llist?. H?pe?llisesti sit? harjoitetaan, jos antaudutaan huonolle huonolla tavalla, kauniisti taas, jos antaudutaan kelvolliselle kauniilla tavalla. Huono taas on tuo yleinen rakastaja, joka rakastaa enemm?n ruumista kuin sielua, sill? h?n ei ole edes kest?v?, koska h?n ei rakasta mit??n pysyv?? asiaa. Sill? kun ruumiin kukoistus, jota h?n on rakastanut, lakkaa, lent?? h?n pois saattaen h?pe??n monet puheensa ja lupauksensa. Mutta se rakastaja, joka rakastaa luonnetta, joka on hyv?, pysyy l?pi el?m?n, koska h?n on sulautunut pysyv?iseen. N?m? tahtoo meid?n siveyslakimme saattaa oivallisen ja tarkan koettelemisen alaisiksi, toisille olemaan mieliksi, toisia taas v?ltt?m??n. Siksip? se kehoittaa toisia ajamaan takaa, toisia taas pakenemaan, kilpailulla koettaen saattaa selv?ksi, kumpaan luokkaan rakastaja kuuluu ja kumpaan rakastettu. Niin siis on t?m?n syyn takia katsottu h?pe?lliseksi joutua nopeasti valloitetuksi, jotta olisi aikaa, joka n?ytt?? useat asiat hyvin tutkivan. Edelleen on h?pe?llist? antautua varojen tai valtiollisen mahtiaseman takia, joko sitten joku vastoink?ymisest? masentuu eik? pysy lujana tai vastaansanomatta sallii itse??n autettavan varallisuuteen tai toteuttamaan valtiollisia suunnitelmiaan. Sill? ei mik??n t?llainen suhde n?yt? olevan luja eik? pysyv?inen, siit? puhumattakaan, ettei t?llaisesta synny jaloa yst?vyyssuhdetta. Yksi tie meid?n siveyslakimme mukaan j??, jos lemmikki tahtoo kauniisti miellytt?? rakastajaansa. Sill? samoinkuin siveyslakimme mukaan rakastajiin n?hden oli voimassa se katsantotapa, ettei millaisten palvelusten teko tahansa lemmikille ole liehakoimista eik? moitittavaa, samoin on toiselta puolen vain yksi tapa palvella mahdollinen, vapaaehtoinen palveleminen, joka ei tuota moitetta. Ja t?m? tarkoittt was about six miles out the turnpike, known as the Widow Herod Place, or better known as Aunt Bettie. Mr. Harris said he would go while there was food enough to last the old horse a day or two until we were ready to use him. Then I knew that the old horse was doomed to be used for bear bait.

When Mr. Harris started away with the horse he cautioned me not to go off hunting, but to stick to work on the shanty which I did like a "nailer." When Mr. Harris returned I had the roof on, the chinking all in and the gable end boarded up with shakes and all ready to begin calking and mudding. It was some time in the afternoon when he got back and after looking over the shack to see what I had done he said that he thought I had done so well that I was entitled to a play spell and suggested that we take our guns and go down along the side of the hill and see if we could kill a deer, remarking that we could use a little venison if we had it. He told me to go up onto the bench near the top of the hill while he would take the lower bench and he would hunt the side hill along down the stream until dark.

Mr. Harris had a single barrel gun with a barrel three or four feet long which he called Sudden Death, and it weighed twelve or fourteen pounds. As for me I had my new double barrel gun which I have mentioned before. We had not gone far until I heard the report of a gun below me and soon I heard Mr. Harris "ho-ho-hoa," and I hurried to where the howling came from and found him already taking the entrails out of a small doe. I suggested to Mr. Harris that we take the deer down to the creek before we dressed it and that by so doing we probably could catch a mink or coon with the entrails. He consented to do so and after we had taken out the entrails Mr. Harris noticed a fine place to catch a fox or some other animal and pointed to a large tree that had fallen across the stream.

The tree had broken in two at the bank, on the side of the stream where we were. The water had swung the trunk of the tree down the stream until there was a space of three or four feet between the end of the tree and the bank. Mr. Harris took a part of the offal from the deer and carried it across to the opposite bank and placed the remainder on the side where we were. He then placed an old limb for a drag to the trap at the place where he wanted to set the trap. As we had no traps with us we went to camp and early the next morning we took two traps and went to this place and set them.

We put in that day finishing the camp, putting in the door and fixing the chimney to the fireplace and calking all the cracks between the logs and mudded tight between the logs and all the joints. Now the camp being completed we began setting the bear traps. The old horse was taken onto a chestnut ridge and shot, cut up into small pieces suitable for bear bait, and hung up in small saplings such as we could bend down. After the bait was fastened to the tree we let it spring up so as to keep it out of the reach of any animal until we had a trap set.

The way Mr. Harris set a bear trap was to build a V shaped pen about three feet long and about the same in height, place the bait in the back end of the pen and set the trap in the entrance. We had eleven bear traps and after they were all set on different ridges where bears were most likely to travel, we began the work of setting the small traps which was not a long job, as we had only about forty.

The next morning Mr. Harris said that I had better go down and see if the traps we had set had been disturbed and he said that he would rest while I was gone.

When I came in sight of the traps I could see a fox bounding around in one of the traps. I could see on looking at the trap we had placed across the creek that the drag had been moved closer to the log but I could see nothing moving. I cut a stick and killed the fox when I crossed over to see what was in the other trap and to my disgust there was a skunk. I was not particularly in love with skunks in those days, for while they scented just as loud at that time as now they were vastly lacking in the money value. I took hold of the clog and carefully dragged the skunk to the creek and sank him in the water. I now went back to the other side of the creek and set the fox trap and when I had the trap set the skunk was good and dead. I reset the trap and took the fox and skunk to camp without skinning. When I got to camp I found Mr. Harris busy making stretching boards of different sizes for different animals from shakes that we had left when covering the roof. Mr. Harris laughed and said that he knew that we would need them when I got back. The fox and skunk were skinned, stretched and hung up on the outside of the gable of the shack, and that was the starting point of our catch of the season.

We set the most of our small traps along the streams for foxes and mink, taking a few to the ridges to set in likely places to catch a fox, and at thick laurel patches where we were likely to catch a wild cat as there was a bounty of on them.

After the small steel traps were set we began building a line of deadfalls for marten and fisher. After the deadfalls were built we divided our time between hunting deer and tending the traps.

We caught three bears, two fisher, which were very scarce, as I do not think that fishers were ever very plentiful in this state, a good bunch of marten, foxes, four or five wildcats and killed twenty-two deer. The last days of December Mr. Harris said that we would prepare to go home as the deer season closed the first of January. Although the law gave until the fifteenth to get your deer we had dragged the most of ours up to the Bailey Mill at various times. We got all those around the mill and sent them to Jersey Shore by freight teams to the railroad, then shipped them to New York. We got 15 cents for saddles and 10 cents for the whole deer.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet