Read Ebook: Science of Trapping Describes the Fur Bearing Animals Their Nature Habits and Distribution with Practical Methods for Their Capture by Kreps Elmer Harry

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 824 lines and 41169 words, and 17 pages

ETSIV? SAMUEL

Kirj.

Upton Sinclair

Suomennos

Alkuteoksen nimi: Samuel the Seeker

Porissa, Osuusk. Kehityksen r.l. kustannuksella, 1911.

SIS?LLYS:

-- Samuel, sanoi vanha Efraim, etsik??, ja te l?yd?tte!

N?m? sanat h?n oli kirjoittanut Samuelin ?idin pienelle valokuvalle, joka riippui Samuelin makuuhuoneen, vanhan ullakkokamarin sein?ll?. Ja niin kasvoi Samuel tietoisena siit?, ett? h?nkin oli etsij?. Mit? h?nen tulisi etsi? ja miten, se oli h?nelle ep?tietoista -- se sis?ltyi etsimiseen. Vanha Efraimkaan ei voinut antaa paljon tietoja, sill? etsij?t olivat l?hteneet l?nteenp?in, jo ennenkuin h?n oli asettunut farmilleen; ja Samuelin ?iti oli kuollut hyvin nuorena, ennenkuin h?nen miehens? oli ehtinyt omistaa muuta kuin h?nen uskonsa alkuperusteet. Samuelin tiedot n?ist? asioista rajoittuivat siis siihen, ett? etsij?t olivat l?mpim?sti jumalaapelk??vi? miehi? ja naisia, mutta ett? he olivat katkaisseet siteens? vallitseviin kirkollisiin yhdyskuntiin, kun eiv?t voineet hyv?ksy? n?itten oppeja. Heid?n mielest??n oli jokaisen ihmisen velvollisuus itse lukea jumalansanaa ja kulkea sen osoittamaa tiet?.

Siten oppi poika k?sitt?m??n el?m?n, ei hiljaiseksi ja rauhalliseksi, vaan seikkailurikkaaksi. T?ytyy etsi?, lakkaamatta etsi?; sill? tavalla avautui h?nelle lopuksi totuuden tie. H?n voi lukea t?m?n innon ?itins? kasvoista, jotka yksinkertaisessa valokuvassakin n?yttiv?t kauneilta ja hienoilta. Vanhalla Efraimilla oli joskus h?myhetkin? tapana puhua ?idist?, ja silloin kyyneleet vieriv?t h?nen poskilleen. Yhden ainoan vuoden yhdess?olo oli ollut kylliksi antamaan h?nen el?m?lleen aivan uuden suunnan, siit?kin huolimatta, ett? h?n oli yli keski-ik?inen leskimies, jolla oli kaksi lasta. H?n oli tullut ty?njohtajaksi suurelle mets?nhakkuupaikalle kauas vuoristoon.

Samuel oli aina pit?nyt is??ns? vanhana miehen?; vauhko hevonen oli vaikeasti loukannut vanhaa Efraimia, ja siit? pit?en oli h?n nopeasti alkanut vanhentua. H?n oli j?tt?nyt tukinhakkuun; ei ollut kest?nyt kauvaa, ennenkuin seutu oli puhdistettu metsist?. Nyt olivat vuoret paljaat, ja v?est? oli ryhtynyt muilla t?ill? el?tt?m??n itse??n.

Samuelin lapsuus oli ollut yksitoikkoinen ja ankara. Talvi oli t?h?n vuorier?maahan tullut aikaisin. J?rvet meniv?t j??h?n, lumi tukki tiet, ja sitten t?ytyi heid?n el?? kes?isill? ansioillaan ja sill? mets?nriistalla, mink? Samuelin puoliveljet, Dan ja Adam, onnistuivat mets?styksell??n hankkimaan. Mutta nyt oli kaikki muuttunut ja unohtunut, sill? j?rven p??ss? oli hotelli, ja seudulla runsaasti rahoja. Ei en?? kannattanut tehd? hein?? vuorenrinteilt?, vaan paljon kannattavampaa oli muuttaa omaisineen ullakolle ja vuokrata pois huoneensa. Muutamat naapurit muuttivat vanhat latonsakin makuuhuoneiksi ja ilmoittivat kaupungin sanomalehdiss? vuokralaisia; eik? kest?nyt kauvan, ennenkuin heill? oli kaikki maalattua ja hienoa ja uudet talot jo olivat hyv?ll? alulla omien "hotellien" saamiseen.

Vanhalla Efraimilla ei ollut oikeita edellytyksi? onnistumiseen t?ll? tavalla. H?n oli raajarikkoinen ja hidas, taipuvainen lihavuuteen, ja n?ki huonosti toisella silm?ll?. Samuel tiesi vuokralaisten nauravan h?nelle, silloinkin kun he s?iv?t itsens? kyll?iseksi h?nen ruuastaan ja hankkivat h?nest? itselleen kaikenlaista hy?ty?. Samuelille se oli ensimm?inen katkera kokemus, sill? h?n tiesi, ett? Efraimilla oli kuninkaallinen syd?n. Kerran kuuli poika h?nen huoneessaan ullakkokamarin alapuolella sanovan er??lle vuokralaiselleen, leskelle, jonka pienest? tytt?rest? ukko paljon piti:

-- Luulen ymm?rt?v?ni teill?, rouva, olevan huolia, ja siksi sanon teille, ett? jos teid?n on vaikea olla ilman n?it? rahoja, niin n?en mieluummin, ett? pid?tte ne itse, sill? en niit? t?ll? kertaa tarvitse. Voittehan l?hett?? ne minulle my?hemmin, kun teille paremmin sopii.

T?ll? lailla kohteli Efraim Prescott vuokralaisiaan, eik? h?nen rikkautensa senvuoksi kasvanutkaan niin nopeasti kuin h?nen ylev?mielisyytens?.

Vaimonsa oli opettanut h?net lukemaan raamattua. H?n luki sit? iltaisin ja my?skin sunnuntaisin. Ukko ei ymm?rt?nyt oliko se, mit? h?n luki, ylev?? runoutta, ja kuuluiko se maailmankirjallisuuden paraisiin tuotteisiin. H?nest? sill? kaikella oli todellinen yhteys hevoskaupan, ruokavieraitten ruuan y.m. samallaisten asiain kanssa. H?n juurrutti Samueliinkin saman k?sityksen; ja kun poika kasvoi, voittivat ujous ja saamattomuus h?ness? alaa, ja ne siveysopilliset totuudet, joita h?n luki kirjojen kirjasta, n?yttiv?t merkitsev?n hyvin v?h?n h?nen ymp?rill??n olevassa maailmassa.

Raamatun ja ?idin lis?ksi oli viel? er?s suuri aine, josta Efraim antoi opetusta pojalleen, ja se oli Amerikka. Amerikka oli Samuelin is?nmaa, se maa, jossa h?nen esi-is?ns? olivat kuolleet. Se oli maa, joka erosi muista maista siin?, ett? sen t?ytett?v?n? oli suuri ja ihmeellinen teht?v?. Se oli vapauden maa. Vapauden puolesta oli tuhansittain urhoollisia miehi? vuodattanut syd?nverens?, ja heid?n unelmansa ruumiillistuivat laitoksissa, jotka olivat melkein yht? pyh?t kuin itse raamattukin. Samuel oppi virsi?, joissa n?it? asioita k?siteltiin, ja h?n kuuli niist? komeita puheita. Jokaisen hein?kuun nelj?nten? p?iv?n? oli h?n, niin kauvan kuin muisti, mennyt kaupungin raatihuoneelle kuulemaan puhetta, ja aina h?n h?pesi sit?, ett? silloin sai kyyneleet silmiins?.

H?n oli n?hnyt kyyneleit? my?skin monien kes?vieraitten silmiss? joskus rauhallisina iltoina, kun vanhuksen p??h?n p?lk?hti avata syd?mmens? sisimm?t k?tk?t. Sill? Efraim Prescott oli ollut mukana suuressa sodassa. H?n oli seitsem?nnentoista Pensylvaniarykmentin mukana marssinut Bul Runista Cold Harbouriin, jossa oli kolme kertaa haavottunut, ja h?nen muistissaan oli tyhjentym?t?n varasto rohkeita urot?it? ja vaikuttavia kuvauksia.

N?m? voimat olivat vaikuttamassa Samuelin kasvatukseen. Niitten lis?ksi oli h?nell? ainoastaan farmi jokap?iv?isine t?ineen ja er?maan luonnon komeus: p?iv? ja y?, talvi ja kes? vuorilla. Kirjoja oli v?h?n. Oli risainen kirja, jonka Samuel osasi melkein ulkoa, ja kertoi se miehest?, joka oli joutunut asumattomalle saarelle ja miten h?nen siell? onnistui ratkaista vaikea elatuskysymys. T?st? kirjasta Samuel oppi k?sitt?m??n el?m?? rehellisen? ty?n? ja l?yt?m??n mielenkiintoista ja romantista my?skin hy?dyllisest? toiminnasta. Ja sitten oli siell? kertomus kristityst? ja h?nen vaelluksestaan. Se oli juuri oikea kirja etsij?lle, sill? sen kauniit tulevaisuuskuvat eiv?t olleet liiaksi tarkkoja, eik? se antautunut sellaiseen vaaraan, ett? olisi luvannut liian aikaista onnea.

Sitten, paljon my?hemmin, unohti joku kes?vieras nidoksen James Whitcombe Rileyn "Maanviljelyksen runoutta", ja Samuel joutui taas katsomaan el?m?? uudelta puolelta. H?n oli ollut onnellinen, mutta nyt vasta h?n sen huomasi. H?n oli rakastanut p??ns? yl?puolella kaareutuvaa sinist? taivasta, ??rett?mi? metsi? ja v?lkkyv?? j?rve?, mutta vasta nyt l?ysi h?n sanoja niitten kuvaamiseen, ja el?m?n tavallisimmatkin toimet suoritettiin laulun voimalla.

T?st? kaikesta voi huomata, ett? Samuelin p??ominaisuuksiin kuului innokkuus. H?n oli taipuvainen n?kem??n asiat ruusunpunaisina ja uskomaan, mit? h?nelle kerrottiin eritt?inkin, jos se oli jotakin kaunista ja puoleensavet?v??. H?n oli taipuvainen omaamaan ihanteita ja hyv?ksym??n teorioja. Ylev? periaate voi vaikuttaa h?neen voimakkaasti, ja h?n voi ty?skennell? innokkaasti sen soveltamiseksi k?yt?nt??n. Mutta siit? ei pid? vet?? johtop??t?st?, ett? Samuel olisi narri. P?invastoin, kun asiat olivat hullusti, huomasi h?n sen, ja uskontonsa mukaisesti etsi h?n syyt?, etsi v?sym?tt? ja kaikin voimin. Jos kaikki ihmiset tekisiv?t niin, olisi maailma pian toisellainen.

Sellaista oli Samuelin el?m?, kunnes h?n t?ytti seitsem?ntoista vuotta, jolloin perhett? kohtasi surullinen onnettomuus.

Kaupunkilaisvieraat olivat siihen syyllisi?. Kaikki v?ittiv?t, ett? ne toivat paikkakunnalle hyvinvointia, mutta siit? huolimatta vanha Efraim ei lakannut valittamasta sit? seikkaa, ett? ne milloinkaan olivat sinne joutuneetkaan. Ne polkivat maahan vanhat k?sitykset, tekiv?t lopun entisist? el?m?ntavoista. Mit? kannatti v??nt?? kantoja ja viljell? mets?maita, kun voi myyd? salakoita pennist? kappale? Kaikista miehist? tuli "Tienn?ytt?ji?" ja kaupunkilaisten palvelijoita kes?n aikana ja tyt?ist? palvelijattaria. He saivat entist? hienommat vaatteet ja vilkkaamman puhetavan, mutta he tulivat my?skin ahneemmiksi ja levottomammiksi. He olivat esim. tottuneet ottamaan vastaan juomarahoja, ja useampi kuin yksi tytt? l?hti kaupunkiin, jossa useinkin joutuivat sanoin kuvaamattomien, kauheitten kohtalojen alaisiksi.

Kaikilla kes?vierailla oli rahoja. Olivatpa ne nuoria tai vanhoja, niin rahoja heilt? juoksi loppumattomana virtana. Heid?n ei tarvinnut kynt?? eik? kylv?? -- he ostivat, mink? tarvitsivat; he viettiv?t aikaansa leikkim?ll? purjeveneill?, kalastusvehkeill?, polkupy?rill? ja automobiileilla ja muissa samanlaatuisissa hommissa.

On vaikea ymm?rt??, miten he n?ihin kaikkiin saivat varoja, mutta he tulivat kaupungista, suuresta p??kaupungista, johon ajatukset yh? itsep?isemmin alkoivat pyrki?.

Sattui sitten er??n vuoden elokuussa, ett? er?s mies kolkutti tuttaviemme ovea. H?nen nimens? oli Manning, Percival Manning, nuorempi osakas toiminimess? Manning ja Isaacson, joka toimi pankkiirina ja p?rssikeinottelijana ja jolla oli osote, mik? l?i Prescottin perheen h?mm?styksell?. Se oli Wall Street!

Mr Percival Manning oli lihava ja lyhyenl?nt? mies. H?n oli puettu raitaiseen paitaan ja housuihin, jotka edest?p?in olivat veitsenter?n muotoiset; h?n s?teili hyvinvointia. H?n puhui ainoastaan nerokkaista rahansijoituksista, joitten kautta p?iv?ss? koottiin omaisuus. Toiminimi Manning ja Isaacson oli sen kadun vanhimpia ja rikkaimpia, v?itti h?n; ja toiminimen nuorempi osakas oli muutamien maan suurimpien ja mahtavimpien rahamiesten uskottu. Prescottin perhe raukka, joka ei koskaan ollut lukenut eik? kuullut puhuttavan yhti?keinottelijoista!

Vanhempi veli, jonka nimi oli Aatami, kuletti mr Manningin kalastamaan Indian Pond-j?rvelle ja Samuel seurasi mukana kantaen tavaroita. Koko matkalla ei puhuttu muusta kuin ihanasta kaupunkilaisel?m?st?. Samuel sai tiet?? kotinsa olevan surkean, Jumalan hylk??m?n paikan; samallaista ei h?n milloinkaan ollut sanallakaan n?hnyt uskonnollisissa kirjoissaan mainittavan. Manning ihmetteli sit?, ettei Aatami ollut hakenut itselleen paikkaa, jossa ihmisell? olisi joitakin mahdollisuuksia. Sitten heitti h?n pois puoleksipoltetun sikaarin ja alkoi puhua teattereista ja varieteista; sitten palasi h?n j?lleen tyhjentym?tt?m??n ainesvarastoonsa Wall Streetiin.

H?n oli t?n??n saanut konttorista hauskoja tietoja. Er?s suuri liikeyritys oli melkein pystyss?; suuri pullotrusti oli valmiina alkamaan toimintansa. Muutamia vuosia sitten oli vanha Henry Lockman...

-- Olette tietenkin kuullut puhuttavan h?nest?? sanoi mr Manning.

Aatamin t?ytyi tunnustaa, ettei h?n milloinkaan ollut kuullut puhuttavan Lockman'ista, vanhasta, ?lykk??st? ja perinpohjaisesta miljoonanomistajasta, joka hiljaisuudessa oli ruvennut ahdistelemaan pullotehdasta ja nyt saanut maan nelj??toistamiljoonaa dollaria edustavan "Pullovakuusyhti?n" kynsiins?. Ei kukaan viel? tiennyt asiasta, mutta pian kulkisi yritys t?ysin purjein...

-- Ja vanha ahnehtija tulee ansaitsemaan hyvin, uskokaa pois! sanoi Manning vihellellen.

-- Taitaisi olla kannattavaa sijoittaa siihen rahoja? virkkoi Aatami varovasti.

-- Onpa niinkin, sen lupaan! vastasi Manning nauraen. Mutta siin? tapauksessa t?ytyy kiirehti?.

-- Tied?ttek?, miten voisi saada muutamia osakkeita? uteli Aatami.

-- Tied?n kyll?, vastasi Manning, se juuri on meid?n liikkeemme.

Ja niin tapahtui, ett? er?s kaupunkilainen herra osti vanhan Wyckmanin farmin, ja pes?nselvitysmiehet tulivat juhlalliselle k?ynnille Efraimin luo, antoivat kolme ihka uutta tuhannen dollarin seteli? ja veiv?t mukanaan irtisanotun kiinnityksen. Ja ukko istui, vapisi ja piti k?dess??n koko el?m?ns? aikana syntyneit? s??st?j? tehden vastav?itteit? kahden vanhimman poikansa innokkaille suunnitelmille.

-- Mutta, Aatami, seh?n on uhkapeli?! huomautti h?n.

-- Ei l?himainkaan! huudahti Aatami. Ei se ole enemp?? uhkapeli?, kuin jos min? ostaisin hevosen siksi, ett? tied?n kev??ksi tulevan puutteen hevosista. Se on vain liikeneroa!

-- Mutta nuo pullotehtaathan tekev?t olut- ja viskypulloja! huudahti ukko. Onko teist? oikein, ett? me hankimme rahoja semmoisilla keinoilla?

-- Ne valmistavat kaikellaisia pulloja, sanoi Aatami; mit? ne sille mahtavat, mihin tarkoitukseen pulloja k?ytet??n.

-- Sit?paitsi, virkkoi Dan mestarillisella valtiotaidolla, tulevat ne kohottamaan pullojen hintaa ja siten saattamaan niitten hankkimisen vaikeammaksi.

-- Wall Streetin varrella on menetetty rikkauksia, sanoi is?. Emme voi tiet??, miten t?m?n asian laita on.

-- Mutta nyt meill? on hyv? tilaisuus p??st? osakkaaksi liikkeeseen. Sellainen tilaisuus ei tarjoudu kahta kertaa ihmisen el?m?ss?.

-- Lue t?m? kiertokirje! lis?si Dan. Jos me annamme t?m?n tilaisuuden p??st? k?sist?mme, ansaitsisimme joutua elinik?isell? maissin puhdistamisella taittamaan selk?mme.

-- T?llaisia syit? esitettiin. Vanha Efraim ei milloinkaan ollut edes ajatellut taittunutta selk?? maissin puhdistamisen yhteydess?. Mutta t?ss?h?n oli kysymys suuresta, nelitoistamiljoonaisesta pullotrustista, jonka omaisuuden v?itettiin nousevan kahteenkymmeneenviiteen miljoonaan, tarkastusoikeudesta er??seen maan suurimpaan teollisuudenhaaraan -- ja osakkeista, jotka vallan helposti yhten? ainoana viikkona saattoivat nousta sataanviiteenkymmeneen dollariin!

-- Pojat, sanoi ukko synk?sti, min? en tahdo olla teid?n tiell?nne. Ja jos olette niin halukkaita ryhtym??n asiaan...

-- Kyll? olemme! huudahti Aatami.

-- Mit? sin? sanot, Samuel? kysyi is?.

-- En tied?, mit? minun pit?isi sanoa, vastasi Samuel. Minusta on kolmetuhatta dollaria suuri rahasumma. Emmek? me minun mielest?ni tarvitse enemp??.

-- Aijotko olla meid?n tiell?mme? kysyi Aatami.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet