Read Ebook: Science of Trapping Describes the Fur Bearing Animals Their Nature Habits and Distribution with Practical Methods for Their Capture by Kreps Elmer Harry

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 824 lines and 41169 words, and 17 pages

-- Aijotko olla meid?n tiell?mme? kysyi Aatami.

-- En aijo, vastasi Samuel.

Ja niin oli asia ratkaistu. Kun he tulivat ostamaan osakkeita, tehtiin heille omituinen ehdotus: heid?n ei tarvinnut, sanottiin, maksaa koko osakkeita, vaan ostaa ainoastaan niitten arvonnousun. Ja t?m?n ihmeellisen keksinn?n vaikutus olisi, ett? he tulisivat ansaitsemaan kymmenen kertaa enemm?n, kuin mit? olivat laskeneet. On n?inollen tarpeetonta sanoa, ett? he ostivat t?ll? tavalla.

Ja he hankkivat itselleen jokap?iv?isen lehden ja lukivat mit? suurimmalla j?nnityksell?, miten Pullovakuusyhti?n osakkeiden arvo nousi kuudestakymmenest?kolmesta ja yhdest? kahdeksasosasta kuuteenkymmeneennelj??n ja yhteen nelj?sosaan. Ja sitten, my?h??n er??n? iltana tuli vanha Hiram John, paikkakunnan kauppias tuoden s?hk?sanoman Manning ja Isaacsonilta, jotka ilmoittivat, ett? heid?n t?ytyi suorittaa osakkeista viel? lis?maksua, "kurssieroa", sill? Pullovakuusyhti?n osakkeiden arvo oli nyt laskenut viiteenkymmeneenkuuteen ja viiteen kahdeksasosaan. He istuivat koko y?n miettim?ss?, mit? t?m? mahtoi merkit? ja yrittiv?t karkoittaa sit? peloittavaa m?rk??, jonka olivat huomaavinaan. Seuraavana p?iv?n? l?hti Aatami kaupunkiin ottamaan l?hemp?? selkoa asiasta, mutta tapasi maalaiskirjeenkantajan ja palasi takaisin kotiin mukanaan kirje, jossa v?litt?j?t ilmoittivat, ett? heid?n oli t?ytynyt myyd? osakkeet, joitten arvo nyt oli viidenkymmenen alapuolella. Sanomalehdest? l?ysiv?t he uutisen, mik? selitti onnettomuuden: vanha Henry Lockman oli ?killisesti kuollut loistavan liikeuransa kukkuloilla ja p?rssikeinottelijat olivat heti rient?neet painamaan alas Pullovakuusyhti?n osakkeiden hintaa.

Kolmetuhatta dollaria olivat siis poissa. He tarvitsivat kolme p?iv?? oikein ymm?rt??kseen asian; se oli siin? m??rin uskomatonta, ett? heid?n t?ytyi kirjoittaa v?litt?jille, joilta saivat viel? yhden kirjeen, jossa n?m? mustalla valkealla vakuuttivat, ettei ollut ainoatakaan dollaria heid?n rahoistaan j?lell?, niin ettei mik??n v??rink?sitys siin? asiassa en??n voinut tulla kysymykseen. Aatami raivosi ja kiroili kuin hullu, ja Dan poissa suunniltaan vakuutti menev?ns? kaupunkiin ja ottavansa hengen Manningilta. Mit? vanhaan Efraimiin tulee, niin kirjoitti h?n kirjeen, jossa ilmaisi syvint? suruaan ja samalla ankarinta suuttumusta, mutta Manning vastasi kylm?n kohteliaasti selitt?en, ettei h?nell? ollut mit??n tekemist? asian kanssa, ett? h?n oli ollut v?litt?j? ja ostanut m??r?yksen mukaan sek? ettei h?n ollut voinut edelt?p?in tiet?? Lockmanin kuolemasta. "Muistanette minun varoittaneen teit?", kirjoitti h?n, "markkinain ep?varmuudesta ja vaarasta, jolle antauduitte alttiiksi". Efraim ei voinut muistaa mit??n sentapaista, mutta sit?vastoin ymm?rsi h?n t?ysin hyvin, ettei t?ss? en??n mik??n auttanut.

Samuel ei paljoa v?litt?nyt rahaosuutensa menett?misest?, mutta sit? enemm?n is?n surusta, joka oli kauhea n?hd?. Kova isku melkein tappoi vanhuksen; h?n n?ytti t?m?n viikon ajalla vanhentuneen kymmenen vuotta ja riutui talven kuluessa yh?. Kev??mm?ll? vilustui h?n ja joutui vuoteeseen; h?n sai keuhkotulehduksen, ja ennenkuin osattiin aavistaakaan, oli h?n poissa.

H?n l?hti etsim??n Samuelin ?iti?. T?m?n h?n kuiskasi puristaessaan Samuelin k?tt?, ja Samuel tiesi sen todeksi, jonka vuoksi ei ollutkaan syyt? valittaa. H?n h?pesi kauheita yksin?isyyden ja pelon tunteita, jotka h?nt? ahdistivat; h?n polki ne jalkojensa alle, kuivasi kyyneleens? ja pakottautui itsens? n?ytt?m??n iloiselta -- liiankin iloiselta, arvelivat Aatami ja Dan, jotka enemm?n v?littiv?t naapurien ajatuksista kuin Samuelin ihmeellisest? uskonnosta.

Poika oli paljon miettinyt, ja hautauksen j?lkeen kutsui h?n kokoon perheneuvoston.

-- Rakkaat veljeni, sanoi h?n, t?m? farmi on liian pieni kolmelle miehelle. Dan aikoo jo menn? naimisiin ja emmeh?n voi kaikki asua t??ll? iankaiken. Kyll? Manning sanoi oikein...

-- Min? en halua kuulla, mit? se roisto sanoi! murahti Aatami.

-- Mutta sill? kertaa h?n oli oikeassa. Ihmiset tahtovat itsep?isesti pysy? maaseudulla, jakavat maat ja k?yhtyv?t yh?. Olen senvuoksi p??tt?nyt l?hte? tieheni. Menen kaupunkiin ja koetan pyrki? siell? eteenp?in.

-- Mit? voisit sin? tehd? kaupungissa? kysyi Dan.

-- En tied?. Aijon tehd? parhaani. Tarkoitukseni ei ole asettua Wall Streetille rikkauksia kokoamaan.

-- ?l? yrit? olla sukkela! murahti Dan. Mutta Samuelin tarkoitus ei ollenkaan ollut tehd? pilaa.

-- Aijon tehd? ty?t?, sanoi h?n. Olen nuori ja voimakas, enk? pelk?? ty?ntekoa. Aina kai jotakin ty?t? saa, ja silloin ty?skentelen ahkerasti ja hankin itselleni tietoja p??st?kseni eteenp?in mailmassa. Olen lukenut pojista, jotka niin ovat tehneet.

-- Ei ole huonosti ajateltu, selitti Aatami.

-- Yrit? vaan, sanoi Dan.

-- Ainoa vaikeus on, alkoi Samuel arvellen, ett? minun t?ytyy saada v?h?n rahaa p??st?kseni alkuun.

-- Hm! sanoi Aatami. T?ss? talossa on niukasti rahoja.

-- Kuinka paljon tarvitset? kysyi toinen.

-- Niin, sanoi poika, tarvitsen siksi paljon, ett? voin tuntea itseni turvatuksi. Silloin, min? sanon teille, ett? jos l?hden, niin pysyn my?s poissa siksi kun olen onnistunut. En aijo k?ytt?yty? niin kuin lapsikakarat.

-- No mutta miten sin? saat rahat? oli seuraava kysymys.

-- Minun mielest?ni me voimme tehd? kaupan -- min? myyn teille farmiosuuteni.

-- Et voi myyd? osuuttasi, sanoi Aatami ter?v?sti. Eth?n sin? ole t?ysi-ik?inen.

-- Olkoonpa niin, virkkoi Samuel; mutta joka tapauksessa tunnette minut tarpeeksi tiet??ksenne, ett? min?, jos meid?n v?lill?mme kauppa syntyy, en milloinkaan tule vaatimaan sit? purettavaksi. Voitte luottaa siihen, etten koskaan tule takaisin teit? siit? soimaamaan.

-- Toivon niin, sanoi Aatami arvellen, mutta et voi olla varma...

-- Miten paljon olet odottanut saavasi? keskeytti Dan.

-- Sata dollaria.

-- Aatami ja Dan vaihtoivat pikaisen silm?yksen.

-- T??ll? on kauhea puute rahasta, virkkoi Aatami.

-- Se on kyll? totta, huomautti Dan, mutta... L?hden huomenna kauppalaan katsomaan, mit? voisin tehd?.

-- Dan teki niin, kuin oli sanonut, l?hti aamulla ja palasi illalla. Uusi perheneuvottelu pidettiin. Dan otti esille kahdeksan uutta kymmenen dollarin seteli?.

-- T?ss? on kaikki, mink? olen saanut haalituksi kokoon, sanoi h?n. Olisi ik?v?, elleiv?t ne riitt?isi...

-- Niitten t?ytyy riitt??, vastasi Samuel.

-- Sitten otti veli esille pitk?n asiakirjan, mik? n?ytti hyvin kunnianarvoiselta. Samuel oli liian kohtelias edes lukemaan sit?, vaan umpim?hk??n allekirjoitti sen, ja niin oli kauppa valmis. Jo samana y?n? k??ri Samuel v?h?t matkatavaransa sanomalehtineen, ja ennen auringon nousua l?hti h?n etsim??n.

H?n kulki mytty olalla ja kahdeksankymment? dollariaan lujasti kiinnitettyn? nuppineulalla povitaskuun. Niitten alla tykytti h?nen syd?mens? kiivaasti ja voimakkaasti. H?n oli nuori ja vapaa, tie oli h?nelle avoinna, loppumattomat seikkailut kutsuivat h?nt?. Jokainen pyhiinvaelluskertomus, jonka h?n oli lukenut, teki asian yh? j?nnitt?v?mm?ksi, ja h?n seisahti vuorenharjanteelle tarkastellen is?ns? vanhaa taloa, h?n huiskutti k?tt??n, k??ntyi ja alkoi vaelluksensa.

Hevonen tarvittiin auraa vet?m??n, jonka vuoksi Samuel k?yden kulki tuon peninkulman pituisen taipaleen kauppalaan. T??ll? p??si h?n postin matkassa pienelle yksin?iselle asemalle. H?nen olisi ollut odotettava kolme tuntia seuraavan junan tuloa, jonka t?hden h?n p??tti s??st?? 15 sentti? k?velem?ll? seuraavalle asemalle. Matkan pituus ei Samuelille nyky??n suuria merkinnyt.

Kun h?n oli p??ssyt puolitiehen, n?ki h?n tulen pienell? aukeamalla radan vieress?, ja tulen ??ress? istui nuori mies rusketuttaen leip?? puutikun k?rjess?.

-- Halloo! huudahti h?n. N?ytt?? olevan kiire.

-- Niin on, sanoi Samuel.

Mies ei ollut h?nt? juuri paljoa vanhempi, mutta h?nen vaatteensa olivat likaiset ja h?nell? oli pilaantuneet ja irvistelev?t kasvot.

-- Ette suinkaan ennen ole ollut mukana t?m?nlaisessa ty?ss?, sanoi h?n.

-- Miss? ty?ss?? Toinen nauroi.

-- Minne matka?

-- New-Yorkiin.

-- K?ydenk? koko matkan?

-- Ei, vastasi poika varovasti. Menen k?yden vain seuraavalle asemalle saakka.

-- Ymm?rr?n! Mit? maksaa sitten junakyyti?

-- Kuusi ja kolmekymment?seitsem?n, luulisin.

-- Hm! Ja onko teill? rahat?

-- On vastasi Samuel n?ytt?m?tt? v?h??k??n ylpe?lt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet