Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: A Book-Lover's Holidays in the Open by Roosevelt Theodore
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 129 lines and 3483 words, and 3 pages
Ja Pietari Vasiljitsh harmistuneena kopautti piipunpes?n nojatuolin k?densijaan ja siveli piipunvartta.
-- Kuka teille sitte on sanonut, ett'en min? aio naida? -- puhui Boris Andrejitsh verkkaan.
Pietari Vasiljitsh aivan kuin mateli sormineen hohtohilpeill? kirjailtuun samettiseen tupakkakukkaroon ja j?i liikkumattomaksi. Boris Andrejitshin sanat h?mm?styttiv?t h?nt?.
-- Kyll?, -- jatkoi Boris Andrejitsh, min? olen valmis menem??n naimisiin. Etsik?? minulle morsian, ja min? nain.
-- Todellako?
-- Todella.
-- Ei mutta, aivanko totta?
-- Millainen te olette, Pietari Vasiljitsh, aivanko totta, enh?n laske leikki?.
Ja Pietari Vasiljitsh t?ytti piippunsa.
-- No, katsotaanhan, Boris Andrejitsh. Kyll? morsian l?ydet??n.
-- Hyv?, -- jatkoi Boris Andrejitsh, -- mutta kuulkaahan, miksi te oikeastaan tahdotte naittaa minut?
-- Vaan siksi, ett?, katsellessani teit?, tuntuu minusta mahdottomalta, ett? teill? ei ole mit??n tekemist?.
Boris Andrejitsh hymyili.
-- Minusta p?invastoin, on t?h?n saakka tuntunut, ett? olen t?ss? mestarina.
-- ?lk?? k?sitt?k? minua niin, -- sanoi Pietari Vasiljitsh ja k??nsi keskustelun toisaalle.
Parin p?iv?n kuluttua Pietari Vasiljitsh j?lleen ilmestyi naapurinsa luokse, mutta ei en?? tavallisessa palttoo-pahasessaan, vaan korpinmustassa pitk?ss? takissa, jossa oli hienot napit ja runsaat hihat. Pietari Vasiljitshin viikset n?yttiv?t miltei mustilta voiteesta, mutta hiukset olivat edess? taitavasti korkealle silatut, kahdelle makkaralle, jotka v?lkkyiv?t pomadasta. Iso samettikravatti, jossa oli silkkinen nauharuusu oli tiukasti kiinnitetty Pietari Vasiljitshin kaulan ymp?rille tehden sen juhlallisen liikkumattomaksi ja luoden pyh?isen leiman koko yl?ruumiille.
-- Mit? merkitsee t?m? juhlapuku? -- kysyi Boris Andrejitsh.
-- T?m? juhlapuku merkitsee sit?, -- vastasi Pietari Vasiljitsh laskeutuessaan rattailta paljoa ketter?mmin kuin tavallisesti: -- ett? k?skette valjastamaan hevosen. Me l?hdemme.
-- Mihin sitten?
-- Morsiamen luo.
-- Mink? morsiamen?
-- Joko olette unohtaneet mit? toissap?iv?n? puhuttiin?
Boris Andrejitsh naurahti, mutta meni samalla h?milleen.
-- Odottakaahan nyt, Pietari Vasiljitsh, olihan se vaan leikki?.
-- Leikki?k?? Kuinka sitten vakuutitte silloin, ett'ette laske leikki?? Ei, suokaa anteeksi, Boris Andrejitsh, kyll? teid?n t?ytyy pit?? sananne. Olen jo ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Boris Andrejitsh h?mm?styi viel? enemm?n.
Millaisiin toimenpiteisiin, sitten? -- kys?si h?n.
-- Ohoo, ?lk?? siit? huolehtiko! -- Mit? arvelette? Min? olen jo valmistanut er?st? naisnaapuriamme, rakastettavaa olentoa siihen, ett? tulemme, te ja min?, h?nt? t?n??n tervehtim??n.
-- Kuka tuo naisnaapuri on?
-- Saattehan sitten tiet?? -- odottakaa! No, pukeutukaa vaan ensin, ja k?skek?? valjastaa.
Boris Andrejitsh vilkasi neuvottomana ymp?rilleen.
-- Todella, Pietari Vasiljitsh, katsokaahan millainen ilma on.
-- Ilmasta ei ole v?li?, se on aina sellainen.
-- Onko sinne pitk?kin matka?
-- Noin viisitoista virstaa. Boris Andrejitsh vaikeni.
-- Sy?d??nh?n nyt sent??n aamiainen ensin!
-- Sy?d??n -- sy?d??n vaan, ei se est?. Tied?ttek? mit?, Boris Andrejitsh, menk?? pukeutumaan, min? tulen kyll? toimeen ilman teit?: otan ryypyt, haukkaan palasen -- seh?n ei kest? kauvan, kyll? lesket meit? sitten sy?tt?v?t -- siit? ei pelkoa.
-- Eih?n se liene leski? -- kysyi Boris Andrejitsh k??ntyess??n pois p?in, ja oli jo menossa huoneensa kynnykselle.
Pietari Vasiljitsh ny?kk?si.
-- No, sitteh?n n?ette.
Boris Andrejitsh meni ja sulki oven j?lkeens?, mutta Pietari Vasiljitsh j??ty??n yksin hommasi sek? matkarattaat esille ett? aamiaisen itselleen.
Boris Andrejitsh pukeutui kauvan. Pietari Vasiljitsh joi jo, hiukan n?rk?styneen ja surullisen n?k?isen? toisen ryyppylasin viinaa, kun Boris Andrejitsh ilmestyi ty?huoneensa kynnykselle. H?n oli pukeutunut huolellisesti. H?nen yll??n oli tyylikk??sti istuva, v?lj? pitk?takki, jonka himme?n musta pinta eroittautui hauskasti housujen tummanharmaasta v?rist?, kravatti oli musta ja liivit tummansiniset; kultaiset kellonper?t riippuivat kaaressa alimpaan napinl?peen kiinnitetyst? koukusta ja katosivat jonnekin povenalaiseen taskuun; jalanmukaiset saappaat narahtelivat ylev?sti, ja Boris Andrejitshin ilmestyess? levisi ilmaan ess'bouque'n tuoksu sekaantuen tuoreen liinavaatteen tuoksuun. Pietari Vasiljitsh ehti sanoa ainoastaan "mutta" ja tarttui heti lakkiinsa.
Boris Andrejitsh veti vasempaan k?teens? harmaan s??mysk?hansikkaan ja henk?si siihen, sitten h?n samalla k?dell? kaasi hermostuneesti itselleen nelj?nnespikarin viinaa ja joi sen pohjaan; vihdoin h?n otti lakkinsa ja meni Pietari Vasiljitshin kanssa eteiseen.
-- Teen t?m?n ainoastaan teid?n t?htenne, -- sanoi Boris Andrejitsh istuutuessaan rattaille.
Olkoon nyt sitten: minun t?hteni, -- sanoi Pietari Vasiljitsh, johon Boris Andrejitshin juhlallinen ulkomuoto vaikutti: -- mutta, ehk? te itse viel? minua kiit?tte.
Ja h?n sanoi ajajalle, mill? tavalla ja mihin oli ajettava.
-- Me l?hdemme Sofia Kirillovna Sjadnjeprovskaja'n luo, -- virkkoi Pietari Vasiljitsh jotenkin kauvan kest?neen ??nett?myyden j?lkeen, jonka kest?ess? yst?vykset olivat istuneet liikkumattomina, melkein kivettynein?. -- Oletteko kuulleet h?nest? mit??n?
-- Luulenpa kuulleeni, -- vastasi Boris Andrejitsh. -- N?ink? te tosiaan aiotte h?nt? minulle morsiameksi?
-- No, mik?s est?isi? -- H?n on erinomaisen ?lyk?s nainen, varakas, h?nell? on hieno k?yt?s, uskallanpa sanoa, suurkaupunkilainen. Muuten, saattehan sitten n?hd?... eih?n t?m? teit? velvoita mihink??n.
-- Vai viel? t?ss? tarvittaisiin sit?kin! -- vastasi Boris Andrejitsh. -- Mutta kuinka vanha h?n on?
-- Noin kahdenkymmenenviiden, tahi -seitsem?n, -- ei ainakaan enemp??. Siis, kuten sanotaan, mehevimmill??n.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page