Read Ebook: Ο Πατούχας by Kondylakes Ioannes

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 81 lines and 10981 words, and 2 pages

PIETARI SUURI, VEN?J?N ENSIMM?INEN KEISARI

Kirj.

Kaarle Olavi Lindeqvist

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1896.

SIS?LLYS:

Esipuhe.

Tarkotukseni on kertoa p??kohdat sen merkillisen hallitsijan el?m?st? ja toimesta, joka on nykyisen mahtavan Ven?j?n varsinainen luoja. H?nen nimens? liittyy l?heisesti meid?nkin maan vaiheisiin, sill? Pietari suuri on Suomen ensimm?inen ven?l?inen hallitsija; 8 vuoden kuluessa, n.s. ison vihan aikana, oli is?nmaamme h?nen vallassaan. Sen vuoksi h?n ansaitsee tulla tunnetuksi suomalaiselle yleis?lle, jota varten seuraava kertomus on aijottu. -- L?htein? olen etup??ss? k?ytt?nyt Alex. Brucknerin teosta "Peter der Grosse" sek? von der Br?ggenin "Wie Russland europ?isch wurde", mutta niiden ohessa useita muitakin teoksia.

Mahtavan aseman, joka Ven?j?n valtakunnalla nyky??n on, on se verrattain my?h??n saavuttanut. Viel? kaksi vuosisataa takaperin oli se sivistyneen maailman syrj?ss?; se oli melkein samanarvoinen kuin Kiinan tai Persian valtakunta meid?n aikanamme. Euroopan valtiollisissa oloissa ei Ven?j?n hallitsijalla ollut mit??n sanomista eik? h?nt? eurooppalaiseksi ruhtinaaksi luettukaan. Ven?j? oli aasialainen raakalaisvaltio, sen oloista ja tavoista ei tiedetty muuta paitsi mit? joku l?hettil?s, kauppamatkustaja tai seikkailija, joka siell? oli kulkenut, tiesi kertoa kotimaahansa palattuaan. T?ss? asemassa oli Ven?j? viime vuosisadan alkuun asti.

Ett? Ven?j? n?in syrj??n muusta Euroopasta oli joutunut, siihen vaikutti sen edelliset vaiheet. Luomme niihin lyhyen silm?yksen.

Rurikin seuraajat laajensivat valtaansa v?hitellen Volgan ja Uralin seuduille, Tonavaan ja Karpatheihin asti; mutta lujaa valtiota ei siit? viel? muodostunut. Siihen aikaan ei n?et tunnettu L?nsi-Euroopassakaan lujaa valtio-aatetta; ruhtinaat pitiv?t valtion maata yksityisomaisuutenaan; se jaettiin ja taas yhdistettiin sen mukaan kuin tahdottiin. L?nsi-Euroopassa jakoivat ruhtinaat maan vasalleillensa, josta muodostui l??nityslaitos; Ven?j?ll? taas ruhtinaat jakoivat maan poikiensa kesken. Varsinkin sen j?lkeen kuin suuriruhtinas Jaroslav v. 1054 oli jakanut valtakunnan viiden poikansa kesken, tuli hajanaisuus Ven?j?ll? suureksi; se jakaantui jakaantumistaan, kunnes vihdoin oli noin 70 ruhtinaskuntaa, Kiiovan suuriruhtinalla oli yliherruus, niinkuin l?nsimailla kuninkaalla vasallien yli; mutta riitoja, levottomuuksia, sis?llisi? sotia oli alituisesti. Ja n?ihin ruhtinasten sotiin katsuttiin vieraitakin kansoja apuun. Ainoa yhdysside, jospa heikkokin, joka kuitenkin aina oli olemassa, oli se, ett? kaikki ruhtinaat tiesiv?t kuuluvansa samaan sukuun.

Mutta t?ll? n.s. norrmannilaisella aikakaudella oli yhteys vilkas l?nsimaitten kanssa. Rurikin j?lkeenkin tuli yh?ti Skandinaviasta miehi? ruhtinasten palvelukseen. Kun Vladimir taisteli vallastaan, l?hti h?n sinne apua hankkimaan; Skandinaviasta kutsui Jaroslavkin apumiehi? 11:nen vuosisadan alussa. T?m? lienee kuitenkin ollut viimeinen kerta, Ruhtinaat olivat sukulaisuussuhteessa L?nsi-Euroopan hallitsijoiden kanssa. Niinp? suuriruhtinas Jaroslavin yksi tyt?r oli Ranskan kuninkaan Henrik I:sen puoliso, toinen tyt?r oli Norjan kuninkaan Harald H?rdr?den ja kolmas Unkarin kuninkaan Andreas II:sen puoliso. Saksan keisari Henrik IV:nen puoliso Agnes oli Ven?j?lt? kotosin. Ven?j?n ruhtinaat ottivat usein puolisoja itselleen joko It?-Roomasta tai Saksasta. Ven?j?n kaupungit olivat t?rkeit? Euroopan kaupalle. Novgorod oli jo aikaisin t?rke? kauppapaikka. Suomenlahdesta Nevajokea my?ten Laatokkaan ja sielt? Olhova-jokea pitkin Ilma-j?rvelle kulki Hansakauppiasten laivat. Smolenskin ja Tschernigovin kaupungit olivat yht? t?rkeit? kuin Saksan kaupungit. Kiiovan markkinoille saapui kauppiaita eri maista. Siell? oli saksalaisia, venetsialaisia, genualaisia ja norrmanneja; sinne saapui niinik??n tavaroineen turkkilaisia, arapialaisia ja juutalaisia kauppiaita. Ven?j?n kaupungit olivat kaupan v?litt?j?n? Id?n ja L?nnen v?lill?. Volga-virtaa pitkin kulki vanha kauppatie, jota my?ten Intian tavaroita kuljetettiin. Ven?j?lle tuli Kreikasta, Italiasta ja Saksasta k?sity?l?isi?, rakennusmestaria y.m. Kouluja perustettiin; ruhtinaat osottivat itse opinharrastusta. Sanalla sanoen, Ven?j?ll? oli alkamassa samallainen sek? henkinen ett? aineellinen el?m? kuin muuallakin Euroopassa. Mutta ennenkun se p??si tarpeeksi juurtumaan ja vakaantumaan, niin se katkesi ja tukehtui.

Katoolisen kirkon suojassa kehittyi l?nsimaiden sivistys keskiajalla. Rooma oli sen p??paikkana ja latinankieli sen v?litt?j? ja yll?pit?j?; kirkko se oli, joka liitti kansat yhteen. Ven?j? ei omistanut Rooman paavin oppia, sill? Vladimir suuri 10:nen vuosisadan lopulla, luopuessaan pakanuudesta, valitsi kreikan-katoolisen uskon. N?ihin aikoihin oli Rooman ja Konstantinoopelin patriarkat jo kauan olleet riitaisella kannalla ja pian molemmat kirkot n?enn?isestikin erosivat toisistaan . T?m?n johdosta Ven?j? jo vieraantui l?nsimaista. Latinankieli, sivistyksen v?likappale, oli siell? jotenkin tuntematon; Ven?j?n kirkossa tuli n.s. slavonian kieli k?yt?nt??n, se kun lainattiin Tonavan slaavilaisilta kansoilta, jossa se jo aikaisemmin oli muodostunut. L?nsimaiden tuoma sivistys j?i sen vuoksi Ven?j?lle vieraaksi; se ei tuntenut sen filosofiiaa, eik? taiteita; ristiretkien innostus ei ulottunut sinne, ritarisuuden her?tt?m? kunniantunto ei tullut kansan tapoja ja katsantotapaa jalostamaan niinkuin L?nsi-Euroopan kansoissa.

Viel? suuremmassa m??r?ss? Ven?j?n vieraantumiseen l?nsimaista, vaikuttivat valtiolliset seikat.

Noin vuoden 1200 vaiheilla l?hti er?s paimentolaiskansa Mongoolit asuinpaikoiltaan It?-Siperiasta liikkeelle. ??rett?m?n suurissa joukoissa hurjien johtajiensa kanssa ne kulkivat h?vitt?en ja valloittaen Aasian maita, aina Kiinasta V?limereen asti. Kaukasus-vuorten yli, josta paljon raakalaiskansoja on Eurooppaan tullut, Mongoolitkin hy?kk?siv?t Ven?j?lle. Ven?j?n ruhtinaat koettivat kyll? vastusta tehd?, mutta heid?t voitettiin v. 1227. Ven?j? joutui nyt Mongoolien valtaan; ainoastaan Novgorodin valtio, johon kuului pohjoinen ja luoteinen osa, j?i vapaaksi. Keski-Eurooppaan tahtoivat samat rajut joukot tunkeutua, mutta Saksan kehittyneempi sotalaitos oli vastassa ja sille he eiv?t saattaneet vertoja vet??. Unkarin ja Puolan he h?vittiv?t perin pohjin, mutta n?m?tkin maat p??siv?t heid?n vallastaan vapaaksi.

Ven?j? oli Mongoolin vallan-alaisuudessa kolmatta vuosisataa, ja t?m? aikakausi sen Euroopasta kokonaan vieroitti. Valtakunnan p??paikka oli id?ss?, suurkhaani asui joko Kiinassa tai Keski-Aasiassa ja sinne p?in Ven?j?nkin t?ytyi k??nty?. My?hemmin, kun tuo suuri valtakunta oli jakaantunut, muodosti Ven?j? eri osan, n.s. Kiptschakin khaanikunnan, jonka p??paikka oli Volgan-suussa Sarai-nimisess? kaupungissa. Siell? asui "kultaisen hoordin" khaani it?maalaisen loiston ymp?r?im?n?, sielt? he l?hettiv?t veronkokoojiansa Ven?j?n ruhtinaskuntiin; sinne, saapuivat ruhtinaat kunnioitustaan ja uskollisuuttaan osottamaan; maahan lankeamalla t?ytyi heid?n alamaisuuttaan n?ytt?? khaanin edess? ollessaan. Viisaudella ja taidolla useat ruhtinaat osasivat maansa asioita valvoa; mutta my?skin halpamaisella imartelulla monet koettivat khaanin suosioon p??st?, ja toiset katsoivat vaan omia etujaan ja panettelemalla toisia ruhtinaita hankkia itselleen hy?ty?. Meid?nkin historiassa tunnettu Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski k?vi usein khaanin luona maansa asioita puolustamassa ja suurella ?lyll? ja viisaudella sai aina ne edukseen ajetuksi. Useat Moskovan ruhtinaat taas olivat kavalia ja ?lykk?it? miehi?, jotka khaanin v?lityksell? saivat herruuden muiden ruhtinasten yli. He hankkivat itselleen muun muassa veronkokoamis-oikeuden koko valtakunnassa; he sitoutuivat n?et maksamaan khaaneille m??r?tyn summan ja saivat l?hett?? omia virkamiehi??n niit? kokoomaan. T?m?n johdosta Moskoovan ruhtinaita pidettiin jonkinlaisina herroina, muita korkeampina, ja 1328 tuli Moskoova p??kaupungiksi; sen ruhtinaat saivat suuriruhtinaan arvon.

Ven?j? oli valtiollisesti irtaantunut Mongoolilaisten ikeest?, mutta syv??n se oli leimansa joutunut ly?m??n kaikkiin oloihin. Ven?j?n kansan sivistys oli ollut liian alhaisella kannalla; sill? ei sen vuoksi ollut niit?k??n vastusvoimaa t?t? it?maalaisuutta vastaan; se omisti sen ennen pitk??, ja pitki? aikoja ja ponnistuksia tarvittiin ennenkun se p??si siit? irtaantumaan. Sen hallitus oli it?maalainen, virkamiehist?, veroitus, oikeuslaitos, rangaistustavat, el?m?ntavat, puvut, sanalla sanoen koko el?m? ja katsantotapa olivat sellaiset, kun Aasian kansoille ovat omituisia. Katselkaamme v?h?n l?hemmin n?it? oloja.

Iivanan pojan kuoltua loppuu vanha Rurikin suku v. 1598. Levottomia aikoja syntyy sen johdosta; on useita valtaan pyrkij?it?, muutamia v??r?ll? nimell?kin, Puolan ja Ruotsin kuninkaat koettavat my?skin p??st? Moskovassa vallitsemaan. Ruotsalainen ja suomalainen sotajoukko on kuuluisan p??llik?n Jaakko de la Gardien johdossa Moskovassa asti. Koko valtiolle n?ytt?? perikato uhkaavan, mutta v. 1613 Moskoovassa valitaan er?s nuori bojari Mikael Peodorovitsch Romanov tsaariksi, ja h?nen j?lkeisiss??n valta meni perint?n?. N?ist? tsaareista ei kerrota tuollaisia mielivaltaisia tekoja kuin Iivana Julmasta, vaan ne hallitsivat kohtuudella ja lempeydell? kansaansa.

Tsaari oli siis itsevaltias; mutta h?nen rinnallaan oli kuitenkin n.s. bojarineuvosto eli duma, johon kuului valtakunnan korkeimpia miehi?, jotka tsaari oli nimitt?nyt. T?m?n kanssa h?n neuvotteli sodasta, virkamiesten nimityksist? y.m.; mutta h?nen oma tahtonsa se kuitenkin oli, joka asiat ratkaisi. Olipa joskus tsaareilla tapana kutsua suurempikin kokous eri s??dyist?; mutta mit?k??n m??r?tty? s??nt?? ei tavata, eik? niist? saattanut kansan eduskuntaa muodostua L?nsi-Euroopan tapaan. Maan varsinainen hallinto oli virastoilla "prikaasseilla", joita oli yhteens? 36. Erilaiset hallintoasiat olivat alkuansa jaetut eri prikaaseille; mutta kun ruhtinaskuntia yhdistettiin Moskoovan suuriruhtinaskuntaan, lis?ttiin niiden lukum??r? ja yksi prikaasi sai siten kaikki saman ruhtinaskunnan asiat hoitoonsa. Maakuntiin taas m??r?ttiin voivoodeja, joiden haltuun j?tettiin kaikki asiat; ne olivat tuomaria, veronkokoojia, lainvalvojia, melkein rajattomia hallitsijoita; prikaasien valvonnan alle ne kuitenkin kuuluivat. Kaupunkeihin ja muihin kuntiin nimitti voivoodi alemmat virkamiehet, alavoivoodit tai starostit. Virkamiehill? oli apunaan suuri joukko kirjuria eli djakeja, jotka muodostivat melkein oman kansanluokan, kirjoitustaitoa kun ei muilla ollut, joitakuita munkkia lukuunottamatta. Ainoastaan tsaarin etuja valvomassa sek? omaa hy?ty?ns? varten virkamiehet olivat. Kansa niit? kammolla katseli eik? se suinkaan luottamuksella heid?n puoleensa koskaan k??ntynyt. Ne kiskoivat veroissa, mink? irti saivat; heid?n mielivaltaansa ei mik??n ehk?issyt. Mutta virkamiehet eiv?t valtiolta saaneetkaan palkkaa ja ainoastaan muutamiksi vuosiksi voivoodit maakuntiin m??r?ttiin, jonka t?hden he niin paljon kuin suinkin koettivat omaksi hy?dykseen toimia, ottaen liikoja veroja, antaen oikeutta lahjoilla j.n.e. Useinpa alemmat virkamiehet jakoivat anastamansa saaliin korkeimpien kanssa saadakseen olla syytett?iss? rauhassa. Mongoolilaisvallan aikana virkamiehist? sellaiseksi oli muuttunut.

Kaikki virkamiehet sek? ylh?iset ett? alhaiset m??r?ttiin aateliston joukosta. Aateli taas jaettiin useampiin eri arvoluokkiin omien ja esi-isiens? ansioiden mukaan; bojarit, joihin entiset ruhtinaatkin luettiin, muodostivat korkeimman luokan; mutta esi-isien toimet antoivat j?lkel?isille erilaisen aseman. Oli olemassa n.s. "astekirjoja" , joihin oli merkitty eri sukujen ansiot. Ja sen mukaan he saivat virkoja. Sen mukaan he saivat paikkansa neuvostossa joko l?hemp?n? tai kauempana tsaarista; sen mukaan hovin virat jaettiin; sotajoukossa p??llikkyys annettiin j.n.e. Luonnollista on, ettei t?llainen tapa ollut eduksi, sill? usein saatiin kokonaan kykenem?tt?mi? miehi? toimeensa. Sen lis?ksi oli alituisesti kilpailua ja kinastusta bojarein kesken sukunsa ansioluettelojen t?rkeydest?; toinen, joka arveli omia ansioitaan suuremmaksi, ei tahtonut sellaisen alle alistua joka h?nen mielest??n oli halpa-arvoisempi. Sen vuoksi tsaari Feodor v. 1682 k?ski h?vitt?? kaikki rosr?d-kirjat ja niihin perustuvaa ansiota ei en?? otettu lukuun.

Bojarein j?lkeen olivat dvor?nit eli hovimiehet, niit?kin oli eriarvoisia virkansa mukaan; ja vihdoin "bojareinlapset", jotka muodostivat k?yhimm?n osan aatelistosta eli tsaarin palvelijaluokista. Sotajoukkoon heit? tavallisesti kutsuttiin.

Aatelisto oli tsaarin palvelijajoukko ja korvaukseksi antoi h?n sille maatiluksia eli l??ni?; mahtavat bojarit saivat sangen suuria aloja, sellaisia, joissa asui 15 ? 17,000 talonpoikaisperhett?, sill? n?iden mukaan maatilan arvo luettiin, ne kun siihen kuuluivat maaorjuuteen sidottuina; toiset saivat v?hemmin, ja bojarein lapsilla oli usein ainoastaan 2 tai 3 talonpoikaisperhett? maa-alallaan.

Viel? ulommaksi valtakunnan hallintoa ulottui tsaarin mielivalta. H?n k?ytti omaksi edukseen kauppaa, ja sit? varten h?nell? oli suuri joukko virkamiehi?, korkeampia ja alempia. Tsaari oli n?et valtakunnassa kaupanv?litt?j?. Kun ulkomaalainen kauppias toi tavaroita Ven?j?lle, ei h?n saanut niit? muille myyd? kuin tsaarille, jos t?m? tahtoi ostaa. Tsaarilla oli yksinomainen oikeus viinan, olven ja siman valmistamiseen ja kaupitsemiseen; h?nen kauttaan kulki my?skin suurin osa vientitavaroista; h?n antoi n?et virkamiestens? ostaa pitkin valtakuntaa turkiksia, hevosia, liinavaatetta, kaloja j.n.e., jotka sitten vietiin Arkangeliin, joka oli Ven?j?n ainoa satamakaupunki. Sielt? Englantilaiset ja Hollantilaiset kuljettivat ne kotimaahansa, sill? laivoja ei Ven?j?ll? viel? ollut, joten koko ulkomaan kauppa oli vasta mainittujen kansojen hallussa. Tsaarin myyj?t kaupitsivat usein pieniss? erin lihaa, hedelmi? ja muita ruokatavaroita, ja elleiv?t tahtoneet kaupaksi menn?, kiellettiin muita kaupustelijoita myym?st? niin kauaksi kuin tsaarin tavaroita viel? oli myym?tt?. Tsaarin etu teki sent?hden kauppiasten olon ja varttumisen mahdottomaksi. V?h?n niit? olikin ja kaupungit olivat v?h?p?t?isi?, suurempien maakylien kaltaisia, ja kaikki asukkaat jotenkin samassa k?yhyydess? kuin maalaisv?est?kin. Yksin Novgorodkin, joka 13:ll? ja 14:ll?. vuosisadalla oli t?rke? kauppakaupunki, rupesi kuihtumaan sen j?lkeen kun se yhdistettiin Moskoovan suuriruhtinaskuntaan. Moskoova oli ainoa kaupunki, joka oli rikas ja suuri; sen v?kiluvun sanotaan 17:ll? vuosisadalla olleen 700,000, jossa kenties on liikaa.

Jos lopuksi luomme silm?yksen varsinaiseen kansaan eli maalaisv?est??n, n?emme senkin aseman olleen huonolla kannalla. Valtakunnan etel?-osissa ainoastaan oli vapaita maanomistajia ja siell?kin sangen v?h?n. Maa oli yleens? joko aatelin hallussa tai kirkon, luostarien ja kruunun omaisuutena. Talonpojat n?ill? tiloilla olivat ammoisista ajoista asti olleet vuokramiehi?, jotka maanomistajille suorittivat suuren osan tuloistaan. Mutta heill? oli 17:nen vuosisadan loppuun asti vapaus muuttaa tilukselta toiselle m??r?aikana syksyll? kunakin vuonna. Tsaari Boris Godunov kielsi t?m?n ja sen j?lkeen ne seurasivat maan mukana eli tulivat maaorjiksi, jollaisessa asemassa talonpojat useissa muissakin Euroopan maissa jo keskiajalta asti olivat olleet. T?st? alkaen ne olivat kokonaan herrojensa mielivallassa; herra sai m??r?t? verot mielin m??rin, vaatia p?iv?t?it? kartanoon, joita useinkin tehtiin kuusi p?iv?? viikossa, joten sunnuntai vaan j?i oman maan viljelemiseen. Herralla oli my?skin sangen laaja tuomio-oikeus: h?n saattoi tuomita h?nelle ruumiillista rangaistusta, heitt?? vankeuteen j.n.e., ainoastaan kuolemaan tuomitseminen ei ollut h?nen vallassaan. Sanalla sanoen is?nt?ns? hyv?st? tahdosta talonpoika oli kokonaan riippuvainen. Suopea is?nt? saattoi vaatia v?hemm?n p?iv?t?it?, olla muutenkin kohtuullisempi vaatimuksissaan; h?nell? oli oikeus antaa vapauskin alustalaiselleen. Mutta tylyn is?nn?n vallassa oli p?invastoin.

Paitsi n?it? maahan kiinnitettyj? talonpoikia oli huoneorjia . Ne olivat herransa yksityist? omaisuutta niinkuin muukin tavara; niit? ostettiin ja myytiin mielivaltaisesti. Kotona n?m?t toimittivat palvelijoina kotiaskareet. V?hitellen muuttui maaorjienkin asema samantapaiseksi, vaikka se alkuansa oli toisellainen ollut.

Ainoa valta, jolla tsaarin rinnalla oli jonkun verran itsen?isyytt?, oli kirkon. Alkuansa kuului Ven?j?n kirkko, kuten jo olemme maininneet, Konstantinoopelin patriarkan ylijohtoon; mutta v. 1589 erotti Iivana julma sen ja asetti Moskoovaan erityisen patriarkan Ven?j?n kirkon korkeimmaksi p??mieheksi. Useat n?ist? ovat sangen mahtavia miehi? ja osottavat suurta vaikutusta valtiollisellakin alalla, vaikka he eiv?t milloinkaan saavuttaneetkaan sellaista asemaa, kuin l?nsimaissa Rooman paavilla oli. Niinp? patriarkka Hermogenes vaikutuksellaan ja johdollaan saa Puolalaiset karkotetuksi v. 1611, kun he jo ovat oman prinssins? valituttaneet tsaariksi; patriarkka Filaretin poika on Mikael Romanov ja h?n se oikeastaan johtaa hallitusta ensimm?isen Romanovin aikana. Patriarkan alapuolella oli metropoliittoja eli arkkipiispoja, piispoja eri osissa valtakuntaa sek? muita pappeja k?yt?nn?llisess? viroissa. Mutta n?iden lis?ksi oli kirkossa suuri joukko luostareja sek? miehi? ett? naisia varten. Niinkuin l?nsimainen katoolinen kirkko oli aikojen kuluessa saanut suuria rikkauksia, niin Ven?j?nkin kirkolla oli hallussaan paitsi ??rett?mi? summia irtainta kalleutta, maatiluksia ja maaorjia l?hes seitsem?s osa koko valtakunnassa. Rikkaudet tekiv?t sen viel? mahtavammaksi.

El?m? ja olot olivat Ven?j?ll? jotenkin yksinkertaisella kannalla aina Pietari suuren aikoihin asti. Komeutta ja loistoa ei paljon n?hty muualla kuin tsaarin hovissa, josta jo kerroimme; patriarkka ja piispat eliv?t my?skin kuten l?nsimaillakin ruhtinaallisella tavalla. Bojarit taas olivat pakotettuna komeasti esiintym??n tsaarin hovissa ollessaan; ja maaseutujen virkamiehin? he my?skin koettivat Moskoovan el?m?? j?ljitell?, mutta tiluksillaan ollessaan ei sellaista ollut huomattavissa, ei bojareilla, viel? v?hemmin muissa yhteiskuntaluokissa. Bojarin asunto maaseuduilla oli yksinkertainen; siin? oli tavallisesti kaksi hirsist? rakennettua huonetta, joskus vaan yksi, ja keitti?; toisella puolen kartanoa oli palvelijoiden asunto ja aitat. Kaikki tarvekalut ja vaatteet valmistettiin kotona, talonpojat olivat palvelijoina. Mets?stys oli tavallisin huvitus; nautintoaineet olivat paloviina, sima, kvaasi ja tee, samat kuin talonpojallakin. Harvoin h?n l?hti talostaan; pitk?t matkat oli erottamassa muista; teit? ei ollut, joten ainoastaan talvella monin paikoin saatettiin matkustella.

Talonpojan asunto oli kurjann?k?inen savesta ja oljista kokoonkyh?tty h?kkeli, harvoin hirsist? tehty; siin? h?n asui perheineen ja elikoineen samassa huoneessa. Siivottomuus oli yleinen, kaikki vieraat matkustajat kammolla siit? mainitsevat. Juoppous oli yleinen pahe, joka Ven?j?ll? tavattiin; kevytmielisyydest? ja haureellisesta el?m?st? niit? niinik??n syytet??n. -- Tavat ja vaatetus olivat it?maalaisia. Perheen is? oli itsevaltias vaimonsa ja lastensa yli. Miehill? oli pitk? parta, sill? syntin? pidettiin sen poisottamista; se oli muka Jumalan kuvan h?p?isemist?, koska Jumala oli ihmisen kuvakseen luonut. P??ss? oli it?maalaisen turbanin kaltainen lakki; pitk? leve?hihainen viitta oli yll?; se oli my?skin it?mailta lainattu.

It?maalaiseksi kansaksi olivat Ven?l?iset muuttuneet oloissansa ja tavoissansa. Kansaan ne olivat kokonaan juurtuneet; se oli niiss? kasvanut ja sen katsantotapa niiden mukaan muodostunut. Papisto my?skin pysyi j?yk?sti kiinni vanhoissa oloissa. Kaikkea vierasta katsottiin karsain silmin, pidettiinp? sit? uskonnon h?p?isemisen?kin. Muukalainen oli Ven?j?ll? aina ep?luulonalainen; syntin? pidettiin, jos joku Ven?l?inen l?hti ulkomaille. Ven?l?isiss? ilmaantui samanlainen ylpeys ja itseens? tyytyv?isyys, kuin viel? t?t? nyky? on Kiinalaisten tunnusmerkkin?.

Mutta Ven?j?n olojen oli muuttuminen; sen oli pyrkiminen l?nsimaiden yhteyteen ja omistaminen niiden kehittyneempi sivistys, jos se tahtoi p??st? sulkeutuneesta asemastaan Euroopan muiden kansojen rinnalla. Ven?j? oli j??nyt kuusi vuosisataa j?ljelle sivistyksess?; se oli jo sen vuoksi vaikea tasotettava. Kansan vastahakoisuus oli luonnollisesti suurena haittana. My?skin Ven?j?n naapurit ja muutkin l?nnen kansat koettivat est?? sivistyksen tunkeumista Ven?j?lle. Aavistettiin jo sit? suuruutta, johon Ven?j? saattaisi kohota, jos sen suuria apul?hteit?, sen varallisuutta ja kansan paljoutta, oikein osattaisiin k?ytt??. Niinp? uskonnon sodissa julmuudestaan kuuluisa Espanjan kuninkaan Filip II:sen sotap??llikk? Alban herttua esitti Frankfurtin valtiop?ivill? 1571, ett? kiellett?isiin Iivana IV:lle aseita viem?st?. Puolan kuningas Sigismund moittii useassa kirjoituksessa Englannin kuningatarta Elisabethia siit?, ett? h?n salli Englannista sotatarpeita viet?v?n Ven?j?lle. Lybeckil?iset vangitsivat er??n Iivana IV:nen asiamiehen Schlitten seurueineen, joka oli h?nelle v?rv??m?ss? taitavia miehi? eri aloilla.

Viel? p??lliseksi oli Ven?j?n silloinen maantieteellinen asema sangen ep?edullinen yhdysliikkeen saavuttamiseksi L?nsi-Euroopan kanssa; se oli n?et joka puolelta paitsi pohjoisessa suljettu meren yhteydest?. Vienanmeren rannalla vaan oli Arkangelin kaupunki "ainoa akkuna, josta l?nsimaat saattoivat valon s?teit?ns? Ven?j?n sis?osiin levitt??". Englantilaiset olivat sinne purjehdusmatkoillaan saapuneet ja v:sta 1554 oli kauppasopimus heid?n kanssaan olemassa. Arkangelissa oli heid?n kauppakonttoorinsa ja sen satamaan ulkomaiset tavarat tulivat; suuren osan vuodesta j??t?? pakkanen senkin. Muualla olivat rantamaat muiden kansojen hallussa. Mustasta Merest? erotti Ven?j?n Krimin khaanikunta, viimeinen j??nn?s Mongoolilaisvallasta. Koko nykyinen L?nsi-Ven?j? kuului Puolan valtakuntaan, joka oli silloin Ven?j?t? paljon mahtavampi. It?meren rannoilla taas oli 16:nen vuosisadan puoliv?liin asti saksalainen Kalparitarikunta ja sen j?lkeen kun se oli h?vinnyt, joutuivat n?m?t maat Ruotsin ja Puolan v?lill? jaetuksi. Inkerinmaa oli Ven?j?n omana v:teen 1617, mutta silloin Kustaa II Adolf sai sen Stolbovan rauhassa Ruotsin maihin liitetyksi ja sen kautta Ven?j?n kokonaan It?meren yhteydest? suljetuksi.

Hallitsijoiden ja muutamien ylh?isten sukujen suosimisella ulkomaalaisuus Ven?j?lle rupesi v?hitellen levi?m??n. Puolasta tuli etup??ss? vaatetustapa, jota aljettiin hovissa k?ytt??; seurustelutavoissa n?kyi my?skin Puolalaisten hienoutta; puolalaisuus n?kyi ylip??ns? ulkonaisessa el?m?ss?. Mutta varsinainen uusi ty?, aineellinen puoli oli Saksasta kotosin, sielt? k?sity?l?iset, insin??rit, upsierit ja oppineet miehet tulivat. Kansassa ja papeissa oli tyytym?tt?myys uutuuden johdosta sangen suuri. Sen vuoksi oli tsaari Aleksei pakotettu antamaan m??r?yksen, jossa kaikkia alamaisia ankarasti varotetaan j?ljittelem?st? ulkomaalaisia muoteja p??hineiss? ja vaatteissa; tottelemattomia uhataan virkojen menett?misell? sek? pannalla ja kirouksella.

T?llaiset olivat lyhyesti kerrottuna Ven?j?n olot 18:nen vuosisadan lopulla. Se oli merest? suljettu joka taholta paitsi pohjoisessa, ja mahtavat naapurit joka taholla; kansa oli kokonaan it?maalainen oloissaan ja tavoissaan sek? vihasi kaikkia vierasta; hallitsijat olivat kyll? koettaneet muodostaa oloja sivistysmaiden tapaan; mutta ainoastaan hajanaisesti se oli tapahtunut. Pietari I t?m?n muutoksen pani toimeen; h?nen vaikutuksestaan Ven?j? liittyy l?nsimaihin ja muodostuu Euroopan valtioksi. Pietari I:sen hallituskausi on t?rkeimpi? Ven?j?n kehityksess?; siin? on taistelua it?maalaisuuden ja eurooppalaisuuden v?lill?. T?ss? taistelussa on Pietari keskustana. Seuraavassa kerromme tapausten kulkua.

Natalja Kirillovna asettui nuoren poikansa kanssa kolmen penikulman p??ss? Moskoovasta olevaan Preobrashensk-nimiseen maakartanoon, jonka Aleksei oli rakennuttanut. T?m? muutto oli Pietarin kehitykselle sangen t?rke?. T??ll? h?n tuli viett?m??n lapsuutensa ajan kokonaan toisellaisissa oloissa, kuin Ven?j?n prinssit muuten. Melkein suljettuna olivat he palatsien sis?ll?, j?yk?t it?maalaiset hovitavat kangistuttavat alusta aikain heid?n olentonsa. Opetus, joka heille annettiin, oli p??asiallisesti uskonnollista laatua; k?yt?nn?llinen puoli oli sivuseikkana. Sellaisen kasvatuksen oli Pietarin velipuoli Feodorkin saanut. Toisin oli Pietarin laita Preobrashenskissa. H?n sai vapaasti liikkua ja leikki? ik?istens? kanssa. H?n n?ki maailmaa sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Ja sen vuoksi h?nen huomionsa k??ntyi yksinomaan k?yt?nn?lliselle alalle. Opettajana oli er?s kansliian kirjuri Sotov, joka valmisteli h?nelle kuvakirjoja. Mutta tietopuolinen oppi j?i hyvin vaillinaiseksi. Vasta nuorukaisen i?ss? oppi Pietari esimerkiksi laskuopin alkeet. H?nen virheellinen kirjoituksensa osottaa my?skin, ett? alkuopetus oli hyvin puutteellista. Itsekin h?n sen my?hemmin tunnusti.

Mutta toisella alalla h?n oppi paljon enemm?n. Leikkikaluina oli h?nell? j?nteit?, jousia, miekkoja ja kanuunia. Niinik??n oli h?nell? esineit? monen eri ammatin alalta; h?nell? oli muurarin tarvekaluja, kirjanpainajan ja kirjansitojan ammattiin kuuluvia; h?nell? oli varvi- ja h?yl?penkki?. H?nen k?yt?nn?llinen taipumuksensa sai n?ist? tyydytyst?. Jo v. 1697 sanoo er?s saksalainen ruhtinatar kummastuksissaan, ett? Pietari ymm?rsi nelj??toista eri ammattia. Ja v. 1698 lausuu er?s englantilainen piispa moittien, ett? h?nen kasvatuksensa oli ollut liian yksipuolista laatua; h?n oli liiaksi kiintynyt k?yt?nn?llisiin toimiin. T?t? samaa reaalista harrastusta h?n osotti kaiken ik?ns?.

Oli ennen tapahtunut, ett? kirkon p??mies eli patriarkka esiintyi johtavana ja toimivana henkil?n? silloin kun valtaistuin oli joutunut ilman hallitsijaa; patriarkka oli n?et t?rkein mies valtakunnassa tsaarin j?lkeen. Niinp? nytkin patriarkka Joakim ryhtyi toimiin vallanperimyksen johdosta. H?n saapui Kremlin linnaan, jossa oli sattumalta useita ylh?isi? henkil?it? ja virkamiehi?. N?ille h?n kauniissa puheessa esitti asian ja kysyi, kuka hallitsemaan ryhtyisi. Lyhyen keskustelun j?lkeen suostuttiin yksimielisesti kutsumaan Pietari; Iivana j?i kokonaan syrj??n. Sen j?lkeen esitti patriarkka saman kysymyksen linnan ulkopuolelle kokoontuneelle v?kijoukolle. Pietarin nimi kaikui sielt?kin vastaukseksi: ainoastaan yksi ??ni kohosi Iivanan eduksi.

Pietari, vaikka oli vasta 10-vuotias, oli siis melkein yksimielisesti tehty hallitsijaksi. Mutta pian alkoivat ik?v?t ajat. Miloslavskien suku oli menett?nyt asemansa ja vaikutuksensa; he tahtoivat kostoa Pietarin suosijoille, ja sen he tekiv?tkin julmimmalla tavalla.

Iivana, joka olisi ollut l?hinn? ajamaan ?itins? sukulaisten asemaa, ei siihen pystynyt, v?h?mielinen kun oli; mutta h?nen Sofia-sisarensa ryhtyi koston ty?t? ja samassa omaa asiaansa ajamaan. Sofia oli toimekas, rohkea ja lujatahtoinen nainen, mutta ennen kaikkea oli h?n kunnian- ja vallanhimoinen; er?s ulkomaalainen sanoo, ett? h?n oli "hallitsemisen himosta sairas". H?n oli jo siin?kin osottanut rohkeutta, ett? h?n luopui tuosta yksin?isest?, toimettomasta asemasta, jossa Ven?j?n naiset it?maalaiseen tapaan olivat. H?n ei tyytynyt olemaan asunnossaan luostarin asukasten tavoin eik? el?m??n maailmasta mit??n tiet?m?tt?. Kadulla ajaessaan ei h?n kulkenut peitetyiss? vaunuissa niinkuin vanha tapa vaati, jumalanpalveluksessa ollessaan ei h?nen kasvonsa ollut paksun hunnun peitt?min?. Sofia j?tti n?m?t it?maalaiset tavat ja n?ytt?ytyi julkisesti. Veljens? Feodorin hautaajaisissa esiintyi h?n vasten monien kieltoa julkisesti, kova??nisill? valitushuudoilla ja itkulla her?tt?en yleist? huomiota. Nyt kun Pietari kohotettiin tsaariksi rupesi h?n valtiollisiin vehkeilyihin. Mutta tuskin olisi Sofia saanut paljon aikaan, ellei Streltsien joukot olisi asettunut h?nen asiaansa ajamaan. N?ist? t?ytyy meid?n kertoa v?h?n laajemmin, voidaksemme k?sitt??, mik? merkitys ja vaikutus niill? oli Ven?j?n silloisissa oloissa.

Toukokuun 16 p:n? 1682 aamulla alkoi Moskoovassa suuri verin?ytelm?, joka kesti kolme p?iv??. Silloin Streltsit tulivat palatsiin, ja vaativat Naryschkinia heille j?tett?v?ksi, etenkin er?st? Iivana nimist? Pietarin set??, jonka sanottiin valtaistuimelle pyrkiv?n. Streltsien ylin p??llikk?, vanha ruhtinas Dolgorukij ilmaantuu silloin heid?n eteens?, k?skee heid?t ankarilla sanoilla menem??n pois. He eiv?t tottele, vaan k?yv?t h?neen k?siksi ja viskaavat h?net palatsin korkeilta rappusilta alhaalla seisovien keih?iden k?rkiin. Samoin k?vi er??n toisen ylh?isen miehen, joka koetti rauhoittaa heit?. Tsaarin ?iti pakeni piiloutumaan palatsin sis?isiin kammioihin. Yleinen pelko vallitsi kaikkialla, ei kenenk??n virkamiehen tai upsierin henki saattanut olla turvassa; ei mit?k??n voimaa ollut Streltsi? hillitsem??n. He tunkeutuivat palatsin huoneisiin, tarkastivat joka sopen, ottavat vangiksi ja murhasivat useita korkeita virkamiehi?, muun muassa kaksi Pietarin set??, joista varsinkin kruununtavottelijana pidetty Iivana, joka vasta kolmantena p?iv?n? l?ydettiin, sai kauheita kidutuksia ensin k?rsitty??n heitt?? henkens?. Kolmantena p?iv?n? loppui murhan?ytelm?.

Valta oli Streltsien k?siss?. Muutaman p?iv?n per?st? tuli heid?n puolestaan hoviin l?hetyskunta pyyt?m??n, ett? Iivana, Pietarin velipuoli, p??sisi Pietarin mukana yhdess? hallitsemaan; Iivanan pit?isi olla ensimm?isen tsaarin ja Pietarin toisen. Ylh?iset virkamiehet ja ylimykset neuvottelivat t?st? kesken??n kutsuttuaan patriarkan johtamaan kokousta. P??t?kseksi tuli Streltsien tahto; kokous arveli n?et, ett? Ven?j?ll? saattaisi olla kaksi hallitsijaa samaan aikaan, koska esim. Farao ja Josef Egyptiss?, Arkadius ja Honorius Roomassa ennen olivat yhdyshallitusta pit?neet. Kaikki riensiv?t kirkkoon, jossa molemmat veljet julistettiin tsaareiksi.

Mutta kaksi p?iv?? t?m?n j?lkeen ilmaantuu taas Streltsien l?hetyst?, joka esittelee, ett? tsarevna Sofian pit?isi ryhty? v?liaikaisesti hallitukseen, koska molemmat tsaarit olivat liian nuoria. Streltsien tahto oli kerran muuttunut laiksi ja nytkin pantiin hovista heti l?hetyst? Sofian luo pyyt?m??n, ett? h?n ottaisi hallituksen k?siins?. Tavan mukaan h?n ensin esteli, mutta suostui siihen vihdoin. Kaikki oli luonnollisesti tapahtunut h?nen vaikutuksestaan. H?n oli nyt p??ssyt tahtonsa perille.

Sofian liittolaiset olivat vaativaisia. Kukin Streltseist? sai 10 ruplaa palkkioksi sek? oikeuden ostaa polkuhinnasta murhattujen omaisuuden. Mutta viel? vaativat he ett? tapausten muistoksi piti pystytett?m?n muistopatsas, jossa kaikkea oikeutta ja totuutta polkemalla kerrottiin Toukokuun murhista. Streltsien teko, niin julistuksessa sanottiin, oli muka "Jumalan pyh?n ?idin huoneen hyv?ksi ja tsaarien eduksi tapahtunut"; surmatuista kerrottiin valheellisesti rikoksia. Tosin kaikki t?m? piirrettiin vaan l?kkitauluihin, ja jo muutaman viikon kuluttua antoi itse Sofia h?vitt?? ne, kun h?nen asemansa oli joutunut vakaantumaan.

Vaikka Sofia johti hallitusta, esiintyiv?t veljet sent??n julkisuudessa vallan edustajina. Oli valmistettu kaksoisvaltaistuin, jossa Iivana ensimm?isen? tsaarina ja Pietari toisena juhlatilaisuuksissa istuivat. Vieraiden valtojen l?hettil??t otettiin siten vastaan. Niist? muuan kertoo, milt? tuo hallitsijapari n?ytt?ytyi. Pietari oli reippaan n?k?inen, vilkas, ter?v?katseinen, erinomaisen kaunis muodoltaan, Iivana taas oli heikko, ettei h?n saattanut nousta istuimeltaan ilman hovimiestens? apua; t?in tuskin h?n jaksoi seisoa ja puhua. Siin? oli t?ydellinen vastakohta veljesten v?lill? sek? ruumiin ett? sielun puolesta; jo heti alusta alkaen asiantuntijat arvelivat, ettei tuollainen kolmip?inen hallitus saattanut kauan kest??. Pietarille kuului tulevaisuus, sen he jo lausuivatkin.

Pietaria ei paljon tuo esiintyminen Moskoovassa huvittanutkaan. Hallitus-asioista h?n ei viel? huolehtinut, lapsi kun oli, mutta toimintaa ja oppia h?n halusi. Viel? nytkin oleskeli h?n useimmiten Preobrashenskin kyl?ss? ja Semenovskissa, jatkaen sit? oppia ja niit? huvituksia, joita h?n jo Feodorin aikana oli alottanut. T??ll? h?n harjoitteli ja komenteli rykmenttej?, joita h?n ik?isist??n oli muodostanut. Leikkisotia ja man??verej? pidettiin tavantakaa. Siin? oli lippuja, miekkoja, puisia kanuunia, rumpuja, keih?it? ja jousia; siell? oli varustettuja paikkoja, joita piiritettiin toisten puolustaissa. T?m? oli Pietarin p??huvituksia, ja muutamat ovat n?ihin leikkijoukkoihin panneet sellaisen arvon, ett? koko Ven?j?n sotalaitoksen uudestaan muodostuminen olisi niist? saanut alkunsa.

V?hitellen leikkijoukot kasvoivat suuremmiksi: Pietari rupeaa vaatimaan miehi?, rumpuja y.m. tarpeita s??nn?llisist? joukoista; ulkomaalaisia upseereja on h?nell? mukana. N?ihin leikkijoukkoihin aljetaan jo huomiota kiinnitt?? ja etup??ss? Pietarin sisarpuoli Sofia niit? pit?? silm?ll?.

V?li tuli yh? kire?mm?ksi. Vaikuttavat henkil?t jakaantuivat kahteen puolueeseen, toiset liittyiv?t Sofiaan toiset Pietariin. Sofia koetti taas kiihottaa Streltsi? Pietarin puoluelaisia, etenkin h?nen ?iti?ns? vastaan; pantiin taas valheellisia juttuja liikkeelle. Sofian henki oli muka vaarassa, useita henkil?it?, muiden muassa patriarkka, olisi h?nen vihollisensa j.n.e.; rahoja ja paloviinaa jaettiin. Pietarilla ei ollut k?ytett?viss? muita voimia kuin leikkisoturijoukkonsa, ja niiden kanssa ei saattanut t?ydell? todella tappeluun ryhty?. H?n p??si kumminkin verta vuodattamatta kokonaan voitolle. Kuusi viikkoa sen j?lkeen kun ilmeinen riita oli syntynyt, oli Pietari t?ydellisesti voitolla. Valta lipui v?hitellen Sofian k?sist?.

Toukokuun 7 p:n? 1689 kokoontuivat Streltsit taas suurissa joukoissa Kremlin linnaan. Oliko Sofialla tarkoitus vied? ne Preobrashenskiin, jossa Pietari oleskeli, ei varmaan tiedet?. Mutta seuraavana y?n? saapui muutamia streltsej?, jotka olivat Pietarin yst?vi?, Presbrashenskiin, kertovat siell?, ett? Pietarin henki oli vaarassa: suunnitelmia oli muka tekeill? h?nt? ja h?nen sukulaisiaan vastaan. Pietari her?tet??n kesken untaan ja h?nelle kerrotaan n?m?t uutiset. Tapahtumista kuultuaan h?n ei suinkaan paljon uljuutta ja miehuutta osottanut. H?n unohtaa kaikki sukulaisensa ja yst?v?ns? sek? koettaa pelastaa oman henkens?. H?n l?htee n?et heti talliin, k?skee satuloimaan hevosen ja ratsastaa l?heiseen mets??n: vasta siell? pukee h?n yllens? vaatteet, jotka sinne tuotiin. Sen j?lkeen kulkee h?n Troitsan luostariin, joka on l?hell? Moskoovaa. T?nne saavuttuaan, heitt?ytyy h?n vuoteelle, puhkeaa kyyneleihin, ja itku silmiss? kertoo tapahtumat luostarin abbotille, pyyt?en h?nelt? suojaa ja turvaa. Samana p?iv?n? saapui sinne my?s h?nen henkivartiansa ynn? muut, jotka h?nen hoviinsa kuuluivat.

Nyt oli kaksi hallitusta; annettiin k?skyj? ja m??r?yksi? sek? Kremlist? ett? Troitsasta. Toisaalta ne kulkivat Sofian tahdosta Iivanan nimess?, toisaalta taas Pietarin nimess?, mutta etup??ss? h?nen neuvonantajansa ruhtinas Boris Galitsin asioita johti. Nyt n?kyi selv?sti, mihin tuo kolmip?inen hallitus johtui. Kun ristiriitaisia m??r?yksi? annettiin, oli tietysti vaikea tiet?? mit? oli tekeminen, laillisilta hallitsijoilta kaikki tulivat. Pietari esim. kutsui 50 streltsi? ynn? yhden heid?n taitavimman upseerinsa Troitsaan; ensin t?t? estet??n Moskoovassa, mutta he saavat kuitenkin l?hte?. Pian kuitenkin antaa Pietari taas k?skyn, ett? kaikki streltsit ynn? muut joukot kokoontuisivat Troitsaan; silloin ilmoittaa Sofia jyrk?sti heille, etteiv?t he saisi l?hte? eik? sekaantua h?nen ja Pietarin v?liseen riitaan; jokaista joka l?htee sinne, uhkaa h?n kuolemalla.

T?llaisissa tilaisuuksissa, jolloin velvollisuuden tunne joutuu ristiriitaan, ihmiset useinkin pit?v?t silm?ll?, mik? on heille itselle edullisinta ja toimivat sen mukaan. Niinp? nytkin. ?lykk??mm?t huomasivat jo heti alusta, ett? Pietari p??sisi voitolle, ja sen vuoksi he riensiv?t h?nen luoksensa. Patriarkka Joakim l?hti Elokuun lopulla sinne; useat streltseist? l?htiv?t niinik??n, ja vihdoin ulkomaalaiset upseerit, sanalla sanoen kaikki vaikuttavat henkil?t liittyiv?t Pietariin. Sofia toimi viel?kin, h?n osotti rohkeutta, ?ly? ja luottamusta viel? sittekin, kun kaikki h?nen yst?v?ns? ja puoltajansa jo olivat ep?toivoon joutuneet. H?n oli jo l?hd?ss? itsekin Troitsaan, voidakseen persoonallisesti sopia Pietarin kanssa; mutta matkalla sinne tuli h?nt? vastaan sanansaattaja, joka kielsi h?nt? sinne menem?st?, jos tahtoi pahaa kohtelua v?ltt??.

Sofia oli v?hitellen yksin; h?nen k?skyns? olivat voimattomia; h?nen puheillaan ei ollut vaikutusta; valta ja mahti oli mennyt h?nen k?sist??n. H?nen uskollisimmat apumiehens? olivat tulleet Troitsaan, toiset vapaaehtoisesti, toivoen armoihin p??sev?ns?, toiset taas v?kivallalla pakoitettuina. Ja vihdoin oli Sofian luopuminen hallituksesta. Pietari l?hetti h?nen luoksensa er??n bojarin vaatimaan, ett? h?n l?htisi p??kaupungista ja asettuisi luostariin. Ensin h?n ep?si totella t?t? k?sky?. Mutta Syyskuun lopussa j?tt?? h?n Kremlin ja vet?ytyy luostariin. Siell? h?n sai suuren huoneuston, paljon palvelijoita y.m.; puutetta ei h?nen tarvinnut k?rsi?. Mutta valta oli pois. Ainoastaan h?nen naissukulaisensa saivat k?yd? h?nen luonaan juhlap?ivin?; itse h?n ei saanut olinpaikastaan l?hte?.

Iivana taas, josta ei mit??n vaaraa ollut, sai pysy? asemillaan. Jo aikaisemmin oli Pietari h?nelle l?hett?nyt kirjoituksen, jossa h?n mainitsee, ett? heille molemmille hallitus kuuluu; Sofian vallan anastus on valtiolle paljon pahaa tuottanut; h?nen t?ytyi siit? luopua. Olisihan se h?pe?kin, sanoo h?n, heille t?ysi-ik?isille veljille, jos Sofia saisi asioita johtaa. Lopussa sanoo h?n hyvin syd?mellisesti: "Pietari tahtoo kaikki sovittaa veljens? kanssa, jota h?n rakastaa niinkuin is??." Tammikuussa 1696 kuoli Iivana, mutta jo sit? ennen oli Pietari yksin hallinnut.

Pietari oli siis hallitsija, mutta eip? h?n itse nytk??n viel? paljon asioita johtanut. H?n oli vasta 17-vuotias, ja hallitustoimet eiv?t h?nt? n?kyneet tarpeeksi viel? huvittavan. Eik? h?n saanut tahtoansa m??r??m??n sellaisissakaan asioissa, joissa h?n olisi hartaasti toivonut. Niinp? esim. v. 1690. jolloin vanha patriarkka Joakim oli kuollut, tahtoi Pietari kohottaa Pihkoovan piispan Marcelluksen patriarkaksi, koska h?n oli sivistynyt ja vapaamielinen mies, sek? oli matkustellut ulkomailla ja oppinut siell? monta kielt?. Mutta Pietarin ?iti Natalja sek? muut hengelliset pelk?siv?t, ett? t?m? mies olisi liian suosiollinen katoolilaisille ja protestanteille; h?nt? itse?ns?kin syytettiin kerettil?isyydest?. He saivatkin aikaan ett? Kasanin piispa Adrian tuli m??r?tyksi. Pietari oli t?st? kyll? pahoillaan ja vet?ytyi maatilalleen vaalin j?lkeen. My?hemmin lausui h?n ivallisesti er??lle Kuurinmaan aatelismiehelle, ett? Ven?l?iset eiv?t tahtoneet patriarkaksi Pihkoovan piispaa, koska h?n puhui barbaarisia kieli? , koska h?nen partansa ei ollut kylliksi pitk?, koska h?nen ajajansa ei istunut hevosen sel?ss?, niinkuin tapa vaati, vaan kuskinpenkill?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet