Read Ebook: Prison Memoirs of an Anarchist by Berkman Alexander

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2532 lines and 157551 words, and 51 pages

SALAMMBO

Historiallinen romaani

Kirj.

GUSTAVE FLAUBERT

Suomensi Jalmari Finne

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava 1908.

SIS?LLYS:

JUHLA.

Juhlaa vietettiin Megarassa, Karthagon esikaupungissa, Hamilkarin puistossa.

Ne sotilaat, joiden johtajana h?n Siciliassa oli ollut, pitiv?t upeita pitoja viett??kseen Eryxin taistelun vuosip?iv??, ja kun p??llikk? oli poissa ja kun heit? oli lukuisasti koolla, niin he s?iv?t ja joivat t?ysin vapaasti.

Osastop??llik?t, joilla oli pronssikothurnit jalassaan, olivat sijoittuneet keskik?yt?v?lle purppuraisen, kultaripsuisen telttakatoksen alle, joka tallien sein?n luota ulottui palatsin alimmalle penkereelle asti; tavalliset sotilaat olivat hajaantuneet puiden siimekseen, joiden suojasta n?kyi suuri joukko tasakattoisia rakennuksia, viininpuserrusvajoja, kellareita, aittoja, leipomahuoneita ja asevarastoja, norsujen tarha, villipetojen h?kkiluolia ja orjien vankila.

Viikunapuita kasvoi ky?kkien ymp?rill?; sykomoorimets? ulottui lehtoon, jossa granaattiomenat hohtivat puuvillapensaan valkoisten h?ytyvien keskell?; viinik?ynn?kset raskaine terttuineen kiersiv?t pinioiden runkoja; ruusukentt? loisti plataanien alla; siell? t??ll? nurmikoilla huojui liljoja; musta hiekka, johon oli survottua korallia sekoitettu, peitti tiet, ja keskell? muodosti sypressik?yt?v? l?pi puiston kuten kaksinkertaisen viheri?isen obeliskirivin.

Palatsi, joka oli keltat?pl?isest? numidialaisesta marmorista rakennettu, n?kyi puiston per?ll?, ja sen nelj? kerrosta kohosi penkeritt?in leve?lt? perustalta. Sen leve?t, ebenpuusta tehdyt portaat, joiden jokaisen astimen kulmassa oli voitetun galeerin keula, sen punaiset, mustan ristin jakamat ovet, sen vaskiset piikkirivit, jotka alhaalta estiv?t skorppiooneja palatsiin p??sem?st?, sen kullatuista tangoilta laaditut ristikot, jotka ylh??lt? sulkivat sen aukkoja, koko palatsi kaikkineen tuntui tuossa r?ike?ss? loistossaan sotilaista yht? juhlalliselta ja salaper?iselt? kuin Hamilkarin kasvotkin.

Neuvosto oli m??r?nnyt heille h?nen puistonsa juhlapaikaksi; haavoittuneet, jotka makasivat Eshmunin temppeliss?, olivat jo aamun koittaessa l?hteneet liikkeelle ja olivat kainalosauvojensa nojalla laahaantuneet sinne. Joka hetki saapui uusia juhlijoita. Joka tiet? my?ten tulvehti niit? taukoamatta, kuten virtoja, jotka vuolaina laskevat samaan j?rveen. Puiden lomitse n?kyi puolialastomia ky?kkiorjia h?t?illen juoksevan; nurmikoilla gasellit pakenivat m??kyen; p?iv? laski ja sitruunapuiden tuoksu teki viel? raskaammaksi t?m?n hikoilevan joukon ymp?rill? olevan ilman.

T?nne oli kokoontunut kaikkia kansallisuuksia, ligurialaisia, lusitanialaisia, balearilaisia, neekerej? ja roomalaisia karkulaisia. Leve?n doorilaisen murteen rinnalla hel?htiv?t keltil?isten kalskuvat tavut kuin taisteluvaunut, ja ioonilaiset p??tteet sekaantuivat er?maan kerakkeihin, ter?viin kuin shakaalin kiljunta. Kreikkalaiset tunsi heid?n hoikasta vartalostaan, egyptil?iset vaakasuorista olkap?ist??n, kantabrialaiset paksuista pohkeistaan. Karialaiset leyhyttiv?t ylpein? kyp?rins? sulkat?yht?j?, kappadokialaiset jousimiehet olivat kasvien nesteell? maalanneet suuria kukkia ruumiisensa, ja muutamat lydialaiset aterioivat naisten puvuissa, pehme?t jalkineet jaloissaan ja renkaat korvissaan. Muutamat olivat juhlan kunniaksi sivelleet koko ruumiinsa sinoberilla ja muistuttivat korallista veistettyj? kuvapatsaita.

He lojuivat tyynyill?, tai s?iv?t kyyryll??n istuen suurista vadeista tai maaten vatsallaan vetiv?t niist? lihapaloja, ja kyyn?rp?ihins? nojaten muistuttivat leijonia, jotka rauhallisessa asennossa paloittelevat saalistaan. Viimeksi tulleet nojautuivat puiden runkoihin katsellen matalia p?yti?, jotka puoliksi peittyiv?t tulipunaisiin peitteisiin, ja odottivat vuoroaan.

Hamilkarin ky?kit eiv?t olisi riitt?neet, siksi Neuvosto oli l?hett?nyt t?nne orjia, astioita ja lepovuoteita; ja keskell? puistoa n?kyi, kuten taistelukent?ll? kuolleita poltettaessa, suuria loimuavia tulia, joilla h?rki? paistettiin. Aniksella siroitetut leiv?t olivat suurien juustojen vieress?, jotka olivat diskuksia raskaammat. Suurissa maljoissa oli viini? ja metallikannuissa vett? ja kultalangoista punotuissa koreissa kukkia. Kaikkien silmist? v?lkehti ilo, kun kerrankin saatiin mielin m??rin ahmia; siell? t??ll? alkoi laulu kaikua.

Ensin tarjottiin viheri?isell? kastikkeella h?ystettyj? lintuja punaisilla savivadeilla, jotka olivat mustilla maalauksilla kirjailtuja, sitten kaikellaisia simpukoita, joita kootaan punilaiselta rannalta; vehn?-, papu- ja ohrakeitosta, kuminalla h?ystettyj? etanoita ma taloissa meripihka-vadeissa.

Sitten tuotiin p?yd?t t?yteen lihaa: antilopeja sarvineen, riikinkukkoja sulkineen, kokonaisia makeassa viiniss? keitettyj? lampaita, kameelin ja puhvelih?r?n reisi?, suolakalakastikkeella h?ystettyj? siili?, paistettuja hein?sirkkoja ja maustettuja mets?hiiri?. Tamrapanni puusta tehdyiss? maljoissa ui keskell? saframia rasvapaloja, kaikkialla tulvi suolaliemen, tryffelin ja assafoetidan haju. Hedelm?pyramiidit vy?ryiv?t hunaja kaakkujen p??lle, eik? oltu unohdettu noita pieni? suurivatsaisia ja punervakarvaisia koiria, joita lihotettiin oliivivanukkeella, jota karthagolaista ruokalajia muut inhosivat. Oudot, h?mm?stytt?v?t ruokalajit kiihoittivat vatsan ahneutta. Gallialaiset, joiden pitk?t hiukset olivat solmitut p??laelle, sieppasivat arbuuseja ja sitruuneja, joita he pureskelivat kuorineen kaikkineen. Neekerit, jotka eiv?t koskaan olleet n?hneet meri?yri?isi?, repiv?t kasvonsa niiden punaisiin kuoriin. Mutta sile?ksi ajellut marmoria valkoisemmat kreikkalaiset heittiv?t taakseen j?tteet lautaseltaan, jota vastoin brutiumilaiset paimenet sudennahkapukimissaan ahmivat vaiti, kasvot ruuan sekaan painuneina.

Tuli y?. Sypressik?yt?v?n yli pingoitettu telttakatos otettiin pois ja tuotiin soihtuja.

Maa?ljyn porfyrimaljoissa leimuavat liekit peloittivat sedripuissa olevia kuulle pyhitettyj? apinoita. Ne alkoivat kirkua, ja se huvitti sotilaita.

Suikeat liekit kuvastuivat vaskivarustuksiin. Erilaisia valos?teit? sinkoili jalokivill? koristetuista maljoista. Viinimaljojen sivujen py?re? pinta kuvasti esineet levennein?; potilaat tunkeilivat niiden ymp?rille, katselivat ?llistellen kuvaansa ja irvisteliv?t remahtaakseen nauruun. He heitteliv?t p?ytien yli norsunluu-jakkaroita ja kultaisia lastalusikoita. He joivat t?ysin siemauksin kaikkia kreikkalaisia viinej?, joita nahkaleileiss? s?ilytettiin, campanialaisia saviastioissa pidettyj? viinej?, kantabrialaisia tynnyreiss? tuotuja viinej?, rintamarja-, puu-, kaneeli- ja lotusviinej?. Maassa oli viini-l?t?kk?j?, joissa jalka luiskahti. Lihan h?yryt ja sy?vien hengitys nousivat ilmaan puiden oksien lomitse. Samalla aikaa kuului sy?misen maiskutusta, sanoja, laulua, pikarien kilin??, campanialaisten maljojen s?rkyess? tuhansiksi sirpaleiksi tai hopeisen vadin pehme?sti hel?hdelless?.

Jota enemm?n heid?n juopumuksensa lis??ntyi, sit? selvenit, min he muistivat Karthagon tekemi? v??ryyksi?. Tasavalta oli sodan uuvuttamana koonnut kaupunkiinsa kaikki palaavat joukot. Gisko, heid?n sodanjohtajansa, oli kuitenkin ollut niin viisas, ett? oli heid?t l?hett?nyt Karthagoon pienemmiss? ryhmiss? tehd?kseen palkansuorituksen helpommaksi, ja Neuvosto oli uskonut, ett? sotilaat lopulta suostuisivat jossain m??rin, palkan v?hennyksiin. Mutta nyt oli suuttumus her?nnyt siit?, ettei palkkoja voitukaan suorittaa. T?m?n velan sekoitti kansa yhteen niiden kolmentuhannen kahdensadan euboialaisen talentin kanssa, jotka Lutatius oli vaatinut, ja siksi he pitiv?t armeijaa samoin kuin Roomaakin Karthagon vihollisena. Palkkasoturit huomasivat sen; siksi heid?n suuttumuksensa purkautuikin uhkauksiin ja omavaltaisuuksiin. Lopuksi he vaativat saada yhty? juhlimaan muuatta voittoaan, ja rauhanpuolue suostui siihen kostaakseen Hamilkarille, joka oli niin kauvan yll?pit?nyt sotaa. Sota oli loppunut vastoin Hamilkarin kaikkia ponnistuksia, ja siksi h?n ep?toivoissaan oli luovuttanut Giskolle palkkasoturien johdon. Kun nyt h?nen palatsinsa m??r?ttiin heid?n juhlapaikakseen, niin suunnattiin h?neen osa siit? vihasta, joka kohdistui heihin. Sit?paitsi menot siit? nousivat suunnattoman suuriksi; ja h?n sai ne melkein yksin??n suorittaa.

Palkkasoturit ylpeiliv?t saatuaan tasavallan taipumaan ja uskoivat vihdoinkin p??sev?ns? kotimaahansa verens? palkka viitan niskapussissa. Mutta kun he nyt juopumuksen h?yryjen l?pi muistelivat kaikkia ponnistuksiaan, niin ne olivat heid?n mielest??n kerrassaan ihmeellisi? ja heille oli siis maksettu liian pieni palkka. He n?ytteliv?t arpiaan, kertoivat taisteluistaan, matkoistaan ja kotiseutujansa mets?styksist?. He matkivat villipetojen huutoja ja niiden hy?kk?yst?. Sen j?lkeen he panivat toimeen mielett?mi? vedonly?ntej?; he pistiv?t p??ns? viiniruukkuihin ja joivat taukoamatta kuin janoiset kameelit. Er?s j?ttil?iskokoinen lusitanialainen, kantaen kummassakin k?dess??n miest?, juoksi p?ytien yli p?rskytt?en koko ajan tulta sieramistaan. Lakedaimonilaiset, jotka eiv?t olleet laisinkaan riisuneet varustuksiaan, hyppiv?t raskaasti. Muutamat l?henteliv?t naisten tavoin, tehden rivoja liikkeit?; muutamat asettuivat aivan alasti taistelemaan gladiaattorien tavoin viiniruukkujen sekaan ja er?s joukko kreikkalaisia kiersi tanssien vaasia, johon oli kuvattu nymfej?, samalla kun muuan neekeri l?i h?r?n luulla pronssikilpeen.

?kki? kuulivat he valittavaa, vuoroin voimakasta ja vuoroin vienoa laulua, joka nousi ja laski ilmassa kuin haavoitetun linnun siivet.

Se oli ty?vankilassa olevien vankien laulua. Sotilaat sy?ksyiv?t ?kki? yl?s ja riensiv?t heit? vapauttamaan.

He palasivat huutojen kaikuessa ajaen keskell? tomupilve? pariakymment? miest?, jotka eroittautuivat kalpeutensa kautta kaikista muista. Pieni, musta, suppilon tapainen huopalakki peitti heid?n paljaaksi ajeltua p??t??n; heill? kaikilla oli puiset sandaalit jalassaan ja heid?n kulkiessaan kalisivat kahleet kuin r?misten kulkevat rattaat.

He saapuivat sypressik?yt?v?lle ja hajosivat joukon keskeen, joka alkoi heilt? kysell?. Er?s heist? j?i syrj??n seisomaan. H?nen risaisen tunikansa l?pi n?kyi hartioissaan pitki? arpijuovia. Painaen p??ns? alas katsoi h?n ep?luuloisena ymp?rilleen ja sulki silm?ns? soihtujen h?ik?isev?ss? valossa; mutta kun h?n n?ki, ettei kukaan n?ist? aseellisista miehist? aikonutkaan h?nelle mit??n pahaa tehd?, niin syv? huokaus nousi h?nen rinnastaan; h?n ?nkytti, nauroi kirkkaiden kyynelten huuhdellessa h?nen poskiaan; sitten tarttui h?n suuren viinikannun korviin, nosti sen suoraan yl?s k?sill??n, joista kahleet riippuivat ja katsoen taivasta kohden ja yh? pidellen maljaa, h?n lausui:

-- "Terve ensiksi sinulle, Baal-Eshmun vapauttaja, jota synnyinmaani kansa kutsuu Aesculapiukseksi! ja teille, l?hteiden, valon ja mets?n haltijat! ja teille, vuoristoissa ja maaluolissa piilev?t jumalat! ja teille, voimakkaat, loisto varusteiset miehet, jotka olette minut vapauttaneet!"

Ja sitten antoi h?n maljan vaipua alas ja kertoi tarinansa. H?nen nimens? oli Spendius. Karthagolaiset olivat ottaneet h?net vangiksi Eginatisaarten meritaistelussa, ja kreikan, ligurian ja punian kielell? kiitti h?n kerta viel? palkkasotureita; h?n suuteli heid?n k?si??n; sitten onnitteli h?n pitojen johdosta, samalla ihmetellen, ettei h?n n?hnyt siell? pyh?n legionan maljoja. N?m? maljat, joiden kullakin kuudella s?rm?ll? oli smaragdeista tehty viinipuu, kuuluivat asekunnalle, joka muodostettiin yksinomaan hyvin kookkaista ylimyksist?. Niiden k?ytt?minen oli etuoikeus, melkein papillinen kunnia; sen t?hden eiv?t palkkasoturit himoinneetkaan mit??n tasavallan aarteista niin kuin juuri niit?. He vihasivat niiden vuoksi legionaa ja oli n?hty muutamien panevan henkens? alttiiksi saadakseen kerran mielett?m?ksi nautinnokseen juoda noista maljoista.

Siksi l?hettiv?t he niit? hakemaan. Niit? s?ilyttiv?t syssitit; n?m? olivat kauppiasliittoja, jotka s?iv?t yhteisi? aterioita. Orjat palasivat. T?h?n aikaan kaikki syssitien j?senet nukkuivat.

-- "Her?tt?k?? ne!" vastasivat palkkasoturit.

Toisen kerran k?yty??n selittiv?t orjat niit? s?ilytett?v?n temppeliss?.

-- "Avatkaa se!" vastattiin heille.

Ja kun orjat vavisten my?nsiv?t, ett? ne olivat sotap??llikk? Giskon huostassa, niin huusivat palkkasoturit:

-- "Tuokoon h?n ne t?nne!"

Gisko ilmestyi v?h?n ajan p??st? puutarhan per?lt? pyh?n legionan seuraamana. H?nen laaja, musta viittansa, jonka jalokivill? koristettu mitra kiinnitti p??n p??lle, ja joka valui h?nen ymp?rilleen h?nen hevosensa kavioihin asti, liittyi et??lt? katsottaessa y?n v?riin. Ei n?kynyt muuta kuin h?nen valkoinen partansa, h?nen s?teilev? p??hineens? ja kolminkertainen, suurista sinisist? levyist? tehty kaulanauhansa, joka valui, h?nen rinnalleen.

N?hdess??n h?net, tervehtiv?t sotilaat h?nt? suurella riemuhuudolla, kaikki kiljuivat:

-- "Maljat! Maljat!"

H?n alkoi selitt?m?ll?, ett? jos heid?n rohkeutensa otetaan varteen, niin he ne ansaitsivat. Joukko ulvoi ilosta k?si??n taputtaen.

H?n sen kyll? tiesi, h?n, joka taistelussa oli heit? johtanut ja joka viimeisen joukon kera oli palannut viimeisell? galeerilla!

-- "Se on totta! se on totta!" sanoivat he.

Mutta, jatkoi Gisko, tasavalta oli antanut kunkin kansakunnan pysy? omana ryhm?n?, oli kunnioittanut heid?n tapojaan, jumalanpalvelustaan; he olivat vapaita Karthagossa! Mit? noihin maljoihin tulee, niin ne olivat yksityist? omaisuutta. ?kki? Spendiuksen vierest? sy?ksyi muuan gallialainen p?ytien yli ja juoksi suoraan Giskoa kohden, jota h?n uhkasi heiluttaen kahta paljasta kalpaa.

Keskeytt?m?tt? puhettaan iski sotap??llikk? h?nt? raskaalla norsunluusauvallaan p??h?n: barbari kaatui. Gallialaiset karjuivat, ja heid?n raivonsa tarttui toisiin; he olivat v?h?ll? hy?k?t? legionan kimppuun. Gisko kohotti olkap?it??n n?hdess??n n?iden kalpenevan. H?n ajatteli, ett? h?nen rohkeutensa oli voimaton vastustamaan noita raakoja, vimmatuita petoja. Parempi oli j?lest?p?in kostaa jonkun ansan avulla; sen vuoksi h?n viittasi sotilailleen ja poistui hitaasti. Sitten, portilla, k??ntyi h?n palkkasoturien puoleen ja huusi, ett? he viel? saavat tekoansa katua.

Juhla alkoi uudelleen. Mutta Gisko saattoi palata, ja piiritt?en etukaupungin, joka oli aivan kallion reunalla, murskata heid?t muuria vastaan. Silloin tunsivat he suuresta joukostaan huolimatta itsens? avuttomiksi; ja suuri kaupunki, joka nukkui heid?n alapuolellaan y?n pime?ss?, ?kki? peloitti heit? lukuisine portaineen, mustine, korkeine taloineen ja outoine jumalineen, jotka olivat viel? julmemmat kuin sen asukkaat. Et??ll? liikkui muutamia laivalyhtyj? satamassa, ja Khamonin temppelist? v?lkkyi valo. He muistivat Hamilkaria: Miss? h?n oli? Miksi hylk?si h?n heid?t rauhan tultua? H?nen erimielisyytens? Neuvoston kanssa olikin ep?ilem?tt? vain tekosyy voidakseen heid?t tuhota. Heid?n tyydytt?m?t?n vihansa suuntautui h?neen; ja he kirosivat h?nt? yllytt?en vihanvimmaisten puheittensa kautta toinen toisiaan. T?ll? hetkell? kokoontui paljon v?ke? plataanien alle. He riensiv?t katsomaan neekeri?, jonka j?senet s?tk?hteliv?t, silm?t tuijottivat, p?? heitt?ytyi taap?in, ja suusta valui vaahto. Joku huusi, ett? h?n on myrkytetty. Kaikki luulivat olevansa myrkytettyj?. He hy?kk?siv?t orjien kimppuun; kamala melske syntyi ja h?vityksen huumaus vallitsi juopuneen armeijan. He iskiv?t umpip??t? ymp?rilleen, s?rkiv?t ja surmasivat: muutamat viskoivat soihtuja pensaistoihin; toiset kumartuivat leijonah?kkien aidan yli ja surmasivat leijonat nuolilla; uhkarohkeimmat hy?kk?siv?t norsujen tarhaan, he tahtoivat katkoa niiden k?rs?n ja sy?d? norsunluuta.

Mutta balearilaiset linkomiehet, jotka saadakseen rauhassa ry?st?? olivat kiert?neet palatsin nurkan taakse, kohtasivat tiell??n korkean Indian kaislasta tehdyn aitauksen. He leikkasivat tikareillaan lukon hihnat poikki ja olivat silloin palatsin Karthagon puolisen p??dyn puolella, uudessa taiteellisesti leikellyss? puutarhassa. Valkoiset, pitk?ss?, tihe?ss? riviss? kasvavat kukat muodostivat taivaansinisell? maalla pitki? t?hdenlennon muotoisia kaarevia viivoja. Pimeist? pensaikoista lainehti kuuma, hunajainen tuoksu. Muutamien puiden rungot oli sivelty sinoberilla muistuttaen siten verisi? pylv?it?. Keskell? oli kahdentoista kuparipylv??n p??ss? lasipallot, ja punertava valo t?ytti heikosti n?m?t ontot pallot, jotka muistuttivat vavahtelevia j?ttil?issuuria silmi?. Sotilaat valaisivat soihduilla tiet??n hapuillessaan pitkin loivaa rinnett?, joka oli t?ynn? syvi? vakoja.

Pian he huomasivat pienen lammen, joka oli sinisill? kivimuureilla jaettu useampaan osastoon. Vesi oli niin kirkasta, ett? soihdun kuva v?reili aivan pohjalla, jonka muodosti valkoiset kivet ja kultahieta. Vesi alkoi liikehti? ja v?lk?ht?vi? suomuja n?kyi, ja suuria kaloja, joilla oli jalokivi? kidassa ilmestyi veden pinnalle.

Remahtaen nauruun sotilaat pistiv?t sormensa niiden kiduksiin ja kantoivat ne p?ydille.

Ne olivat Barkas perheen kaloja. Kaikki ne polveutuivat niist? alkuaikaisista mateista, jotka olivat hautoneet sen pyh?n munan, jossa jumalatar oli ollut k?tk?ss?. Tietoisuus siit? ett? tekiv?t pyh?inrikoksen kiihotti palkkasoturien ruokahalun; he sytyttiv?t nopeasti tulta kuparisten maljojen alle ja katselivat ilokseen miten kauniit kalat s?tk?hteliv?t kiehuvassa vedess?.

Lainehtiva sotilasjoukko tungeskeli. He eiv?t en?? pel?nneet. Heid?n otsaltaan valuva tuoksurasva tippui suurina pisaroina risaisille tunikoille, ja molemmin k?sin nojautuen p?yt??n, joka tuntui heist? kiikkuvan kuin laiva, loivat he humalaiset katseensa ymp?rilleen, silmill??n edes ahmiakseen sen, mit? eiv?t voineet saada k?siins?. Toiset, kulkien keskell? purppurapeitteist? p?yt?? ruokavatien v?litse, s?rkiv?t norsunluujalustoja ja tyrialaisia lasipulloja. Laulu yhtyi s?rkyneiden maljojen joukossa kuolevien orjien korinaan. He vaativat itselleen viini?, lihaa, kultaa. He huusivat itselleen naisia. He juopuneina intoilivat sadalla eri kielell?. Muutamat luulivat, h?yryn lainehtiessa heid?n ymp?rill??n, olevansa kylpyhuoneissa, tai puut n?hdess??n kuvittelivat he olevansa mets?st?m?ss? ja karkasivat toveriensa kimppuun kuin villipetoihin. Tuli levisi puusta puuhun ja korkeat lehdikot, joista nousi ilmaan pitki? valkoisia, kierteisi? savupilvi?, n?yttiv?t her??vilt? tulivuorilta. Huuto yh? kasvoi; haavoittuneet leijonat karjuivat pime?ss?.

Palatsin ylin terassi vaikeni ?kki?, keski? vi aukeni ja nainen, Hamilkarin oma tyt?r, mustaan pukuun puettuna ilmestyi kynnykselle. H?n astui portaita alas, jotka laskeutuivat sivuttain alemmalle terassille, sitte toiselle, sitten kolmannelle ja h?n pys?htyi viimeiselle terassille, galeerinkeuloilla koristetuille portaille. Liikkumattomana ja p?? painuneena katseli h?n sotilaita.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet