Read Ebook: Patarouva by Pushkin Aleksandr Sergeevich

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1239 lines and 93300 words, and 25 pages

Translator: A. W--

PATAROUVA

Kirj.

A. Pushkin

Suomensi A. W--.

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama. 1883.

Patarouva merkitsee salaista pahansuontoa.

Uusi ennustuskirja.

Kerran ly?tiin korttia hevoskaartilaisen Narumovin luona. Pitk? talviy? kului huomaamatta; k?vimme illalliselle viidett? k?ydess? aamulla. Ne, jotka olivat voittaneet, s?iv?t hyv?ll? ruokahalulla; muut istuivat hajamielisin? tyhjien sy?m?neuvojensa ??ress?. Mutta kun samppanja ilmestyi, niin puhelu vilkastui, ja kaikki ottivat siihen osaa.

"Miten sinun on k?ynyt, Surin?" kysyi is?nt?.

-- H?visin, kuten tavallisesti. Tunnustaa t?ytyy, ett'ei ole minulla onnea: pelaan mirandolina, en koskaan kiivastu, ei mik??n saata minua h?mille, ja kuitenkin yh? h?vit?n!

"Ja kertaakaan et ole tullut houkutelluksi? Kertaakaan et ole pannut ruteelle. Lujuutesi minua ihmetytt??."

-- Ent? Herman! sanoi yksi vieraista, osottaen nuorta insin??ri?; h?n ei ole ik?p?ivin??n ottanut kortteja k?siins?, ei ik?n??n ole tehnyt yht?k??n parolia, vaan viiteen asti istuu h?n kanssamme katsellen peli?mme.

"Peli huvittaa minua kovin", sanoi Herman; "mutta min? en voi uhrata v?ltt?m?t?nt?, toivossa voittaa liikoja."

-- Herman on saksalainen: h?n on s??steli?s -- siin? kaikki! huomautti Tomski. Mutta jos kuka on minulle k?sitt?m?t?n, niin se on iso?itini, kreivit?r Anna Fedorovna.

"Kuinka? Mit??" huudahtivat vieraat.

-- En voi k?sitt??, jatkoi Tomski, miten h?n voi olla punkteeraamatta.

"Mit?s ihmetelt?v?? siin? on", sanoi Narumov, "ett? kahdeksankymmenen vanha iso?iti ei punkteeraa."

-- Siis ette h?nest? mit??n tied??

"Emme mit??n, todellakin!"

-- O, siis kuulkaa! Sanottava on, ett? iso?itini noin kuusikymment? vuotta sitte k?vi Parisissa ja oli siell? suuressa muodissa. Ihmiset juoksivat h?nen j?ljest??n n?hd?kseen moscovite'a: Richelieu armasteli h?nt?, ja iso?iti vakuuttaa, ett? h?n oli v?h?ll? ampua itsens? h?nen kovuutensa t?hden. Siihen aikaan naiset pelasivat faraota. Hovissa h?vitti h?n samoin Orleans'in herttualle jonkun hyvin suuren summan. Kotia tultuaan iso?iti, irroittaen musfia kasvoistaan ja riisuen p?nkk?hameitaan, ilmoitti isois?lle h?vi?n ja k?ski maksamaan. Isois? vainaja, mink? verran muistan, oli iso?idin hovimestarin sukua. H?n pelk?si iso?iti? kuin tulta; vaan kuultuaan moisen hirve?n h?vi?n, h?n joutui raivoon, toi helmilaudan, n?ytti h?nelle ett? he puolessa vuodessa olivat kuluttaneet puolen miljonaa, ett? l?hell? Parisia heill? ei ole Moskovan l?heist? tahi saratovilaista taloa, ja suorastaan kielt?ytyi maksamasta. Iso?iti antoi h?nelle korvapuustin ja pani yksin maata, epasuosionsa merkiksi. Seuraavana p?iv?n? h?n kutsutti miehens?, luullen kotirangaistuksen h?neen vaikuttaneen, vaan l?ysi h?nen j?rk?ht?m?tt?m?n?. Ensi kerran el?m?ss??n k?vi h?n h?nen kanssaan keskusteluun ja selitykseen; h?n luuli taivuttavansa h?nen, yst?v?llisesti n?ytt?en ett? velka ja velka on eri asia, ja ett? on eroitus prinssin ja vaunujentekij?n v?lill?. Viel? mit?! isois? pani vastaan. Ei, ja siin? kaikki! Iso?iti ei tiet?nyt mit? tehd?. H?nen kanssaan oli l?helt? tuttu muudan merkillinen mies. Olettehan kuulleet kreivi Saint-Germain'ista, josta niin paljon kummallista kerrotaan. Tied?tte ett? h?n oli olevinaan ikuinen juutalainen, elinnesteen ja filosofikiven keksij? ynn? muuta. H?nt? naurettiin, kuin veijaria, ja Kasanova muistelmissaan sanoo h?nen olleen vakoojan; muutoin Saint-Germain'illa, huolimatta h?nen salaper?isyydest??n, oli kunnioitettava ulkomuoto ja seurassa oli h?n herttainen mies. Iso?iti viel?kin rakastaa h?nt? kuin hullu ja suuttuu, jos h?nest? puhutaan halveksivasti. Iso?iti tiesi, ett? Saint-Germainin k?ytett?v?n? oli suuria summia. H?n p??tti turvautua h?neen, kirjoitti h?nelle lipun ja pyysi luokseen viipym?tt?. Vanha omituinen tulikin oitis ja tapasi h?nen hirve?ss? murheessa. Iso?iti kuvasi h?nelle mit? mustimmilla v?reill? miehens? julmuuden ja sanoi vihdoin luottavansa kokonaan h?nen yst?vyyteens? ja herttaisuuteensa. Saint-Germain k?vi miettiv?iseksi. "Min? voin palvella teit? t?ll? summalla," sanoi h?n; "mutta tied?n teid?n ei voivan olla rauhassa, ennenkuin sen olette suorittaneet, vaan min?p? en tahtoisi saattaa teit? uusiin vaivoihin. Onhan toinen keino: te voitte voittaa rahanne j?lleen." -- "Mutta, hyv? kreivi", vastasi iso?iti; "min? sanon teille, ett'ei meill? ole rahoja lainkaan." -- "Rahoja siin? ei tarvita", lausui Saint-Germain, "suvaitkaa kuunnella minua." Ja sitte ilmaisi h?n h?nelle salaisuutensa, josta jokainen meist? paljo maksaisi -- --

Nuoret kortinly?j?t k?viv?t kohta tarkastavammiksi. Tomski sytytti piippunsa, vet?si haikuja ja jatkoi:

-- Samana iltana iso?iti ilmestyi Versaillessa, au jeu de la reine. Orleansin herttua oli jakamassa; iso?iti pyysi v?h?sen anteeksi ettei tuonut velkaansa; puolustukseksi keksi pienen jutun ja rupesi h?nt? vastaan punkteeraamaan. H?n valitsi kolme korttia, pani ne vieretysten: kaikki kolme voittivat h?nelle sonikan, ja iso?iti sai rahansa t?ydellisesti takaisin.

"Sattumus!" sanoi muudan vieraista.

-- Taru! huomautti Herman.

"Kenties kortit olivat merkityt!" pani kolmas.

-- En luule, vastasi Tomski mahtavasti.

"Kuinka", sanoi Narumov, "sinulla on iso?iti, joka panee kolme lehte? per?tysten, ja viel? et ole h?nelt? urkkinut h?nen kavaluuttaan?"

-- Jo perhana! vastasi Tomski; h?nell? oli nelj? poikaa, niiden luvussa is?ni, kaikki kolme kiihkeit? peluria, eik? yhdellek??n h?n ilmaissut salaisuuttaan, vaikka se kyll? ei olisi hullumpaa heille eik? minullekaan. Vaan, n?hk??s, mit? minulle kertoi set?ni, kreivi Ivan Iljitsh, vakuuttaen sen kunniallaan. Tshaplitski vainaja, sama, joka kuoli k?yhyydess?, tuhlattuaan miljoneja, h?vitti nuoruudessaan kerran -- muistaakseni Soritshille -- noin kolme sataa tuhatta. H?n oli ep?toivossa. Iso?idin, joka oli ankara nuorien vallattomuuksille, k?vi kuitenkin Tshaplitskia s??li. H?n antoi h?nelle kolme korttia, ehdolla ett? h?n ne panisi per?tysten, ja otti h?nelt? lupauksen olla vast'edes milloinkaan pelaamatta. Tshaplitski tuli voittajansa luo: k?viv?t pelaamaan. Tshaplitski pani ensi kortille viisikymment? tuhatta ja voitti sonikan; teki parolia -- voitti rahansa takaisin, jopa enemm?nkin...

- Vaan jopa on aika panna maata; on jo nelj?nnest? vailla kuusi.

Todellakin jo h?m?rsi; nuoret joivat lasinsa tyhjiin ja l?htiv?t kotiansa.

"Hyv?? p?iv??, grand'maman", sanoi sis??n astuessaan nuori upsieri, "Bon jour, mademoiselle Lise. Grand'maman, minulla on teille pyynt?."

-- Mik? niin, Paul?

"Suvaitkaa minun esitell? teille muudan yst?v?ni ja tuoda h?net teille perjantaina tanssijaisiin."

-- Tuo h?net suoraan tanssijaisiin, ja silloin h?net esittelekin. Olitko eilen X--in luona?

"Kuinkas! oli varsin hauskaa; tanssittiin kello viiteen. Kuinka Eletskaja on kaunis!"

- Ja, rakkaani! Mit? h?ness? on kaunista? Semmoinenko oli h?nen iso-?itins?, kreivit?r Darja Petrovna?... Paraiksi: h?n on kai hyvin vanhettunut, kreivit?r Darja Petrovna?

"Kuinka, vanhettunut?" vastasi hajamielisesti Tomski; "johan h?n on ollut kuollut seitsem?n vuotta."

Neiti kohotti p??t??n ja teki merkin nuorelle miehelle. H?n muisti, ett? vanhalta kreivitt?relt? salattiin h?nen ik?isens? kuolema, ja puri huultaan. Mutta kreivit?r kuuli uutisen suurimmalla yht?kaikkisuudella.

-- Kuollut! sanoi h?n, min? en tiennyt. Me nimitettiin yhdess? hovineideiksi, ja kun meid?t esiteltiin, niin keisarinna...

Ja kreivit?r kertoi sadannen kerran veljens? pojalle anekdootinsa.

-- No, Paul, sanoi h?n sitte; auta minua nyt nousemaan. Liisa, miss? on nuuskarasiani?

Ja kreivit?r neitsyeineen meni v?lisein?n taa lopettamaan toalettiansa. Tomski j?i neidin kanssa.

"Ket? te tahdotte esitell??" kysyi hiljaa Lisaveta Ivanovna.

-- Narumovia; tunnetteko h?nt??!

"En. Onko h?n sotilas vai siviili?"

-- Sotilas.

"Insin??ri?"

-- Ei, hevosv?kel?inen. Vaan miksi luulitte, ett? h?n on insin??ri?

Neiti hymyili, eik? vastannut mit??n.

"Paul, huusi kreivit?r v?lisein?n takaa, l?het? minulle joku uusi romaani, vaan, pyyd?n, ei nykyisi?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet