Read Ebook: The Secret Trails by Roberts Charles G D Sir

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 409 lines and 36653 words, and 9 pages

METS?T JA YHTI?T

Kirj.

Kalle Kajander

Kansantaloudellisen yhdistyksen palkitsema teos

WSOY, Porvoo, 1901.

SIS?LLYS:

Lukijalle.

Viime talvena matkusteli allekirjoittanut useissa paikoin maamme sis?osissa, etup??ss? silm?ilem?ss? mit? mets?nhaaskaus sek? eritt?inkin suunnaton maatilojen joutuminen yhti?itten haltuun on vaikuttanut paikkakuntain oloihin.

Tuloksena niilt? matkoilta on nyt t?m? kirjanen.

Se ei pyri olemaan mik??n perinpohjainen, pelkkiin numeroihin perustuva tutkimus, mutta se on kuvaus niist? nurjista oloista, joita mets?taloudelliset ep?kohdat meill? ovat synnytt?neet. Sen tekij? olisi tarkoituksensa saavuttanut, jos se sellaisena voisi her?tt?? v?h?nk??n suurempaa hellyytt? ja huolta metsiin niitten keskuudessa, jotka v?litt?m?sti ovat metsien kanssa tekemisiss?, sek? toiselta puolen enent?isi hiukankin harrastusta niitten varjopuolien tarkempaan valaisemiseen ja poistamiseen meid?n kansallisessa taloudessamme, joita se k?sittelee ja joitten haitallisia vaikutuksia ei kukaan voine kielt??.

Hausj?rvell? helmikuulla 1901.

Kalle Kajander.

Matkaile l?hteiss?.

"Viel? niit? honkia humisee Tuolla Suomen salomailla --"

Tukkipoika.

Meill? on aina laulettu ja lauletaan nytkin viel? honkiemme kuminasta, kuusiemme kuiskeista ja salojemme siint?vist? v?ist?, ja totta onkin, ett? ne siint?v?t salomme ja mets?iset j?rviemme rannat ovat olleet ihanimpain tunnelmaimme ja parhaitten runollisten tuotteittemme hell? synnytt?j? ja ?iti. Ne ovat panneet yksin hurjan tukkipojankin runolliselle tuulelle, kun h?n kev?isi? purojen rantoja "pitk?vartisissaan" kaalaten on tukkiaan uitellut.

Ja vaikka olin l?htenyt n?it? samoja j?rvien rantoja kiertelem??n kerrassaan p?invastaisissa tuumissa kuin runollisissa, tunsin sent??n jotain pehme?mp?? syk?htelemist? rinnassani min?kin, kun rautatien varresta eroten aloin hevoskyydiss? painua syd?nmaille.

Savolaisen kyytipojan rallatellessa ja pakistessa ja reen jalaksen narahdellessa nousi mieleeni tunne, ett? nyth?n sit? menn??n niit? saloja kohti, "jotka ovat niin siniset", ja kohti niit? vanhoja puita, jotka "todistavat menneist? taisteluista", niist?, jotka ovat ammoin olleet ja j?tt?neet rauhan j?lkeens?.

Mutta jota pitemm?lle tie venyi, sit? enemm?n minusta t?llaiset l?mpim?t, runolliset tunteet katosivat, ja ymp?rill?ni n?in melkein kaikkialla vaan kylm?? proosaa, tosioloja sellaisia, jotka eiv?t olleet ollenkaan omiaan mielt? l?mmitt?m??n.

Sill? salot ovat k?yneet kovin p?lvikk?iksi ja katkotuiksi ja niit? vanhoja puita ei n?e miss??n, vaikka kuinkakin tarkkaan t?hystelisi. Siint??h?n tuolta jostain sel?n takaa jotain tummansinist?, niinkuin isoa mets??, mutta pitk?n matkan p??h?n voi pieni n?reikk?kin n?ytt?? mets?lt?. N?kyyh?n tuossa jossain kohdassa tien sivulla leve? kanto, mutta pit?? olla hyv? m??r? mielikuvitusta lis??, ennenkuin siit? m?d?nneest? p?k?st? saa kohoamaan mahtavan, tasalatvaisen hongan, joka kykenisi kertomaan esi-isiemme kamppailuja.

Samallaista sotaa on meill? oikeastaan k?yty jo useita vuosikymmeni?, vaikkei toki kaikkina aikoina yht? rajusti. Tuossa 1870-luvun alkupuoliskolla kohosi se ?kki? tulisimmilleen, mutta lauhtui taas, ja sitten k?ytiin sit? pitk?t ajat vaihtelevalla onnella. Mutta nyt, aivan viime vuosina, on t?m? sota ottanut ennen saavuttamattoman vauhdin. Silloin, entisin? vainovuosina kaatuivat etup??ss? metsiemme vanhukset, jotka olivat el?m?ns? el?neet, mutta nyt kohtaavat iskut niitten nuoria, verevi? ja viel? parhaassa kasvunvoimassa olevia j?seni?.

T?m? on kovin ep?v?kist? taistelua, se on luonnon, se on maa-emomme parhaitten antimien raiskausta, jota v?kev?mm?n on varsin helppo harjoittaa, kun heikommalla ei ole tarpeeksi puolustusta. Ja jos t?t? menoa jatkuu, niin ei ole ollenkaan vaikea arvata, kuka siin? lopullisesti tulee sotakustannukset maksamaan. Tietysti metsiemme omistajat, maataviljelev? v?est?mme, suurin osa Suomen kansaa, joka ei ole niiden rikkauksia puolilleenkaan arvannut, vaan j?tt?nyt ne alttiiksi valloittajien tulelle.

T?ss? taistelee p??oma p??omaa vastaan, sahayhti?itten miljoonat metsiemme miljoona-p??omia vastaan. Edelliset ovat j?lkimm?isist? syntyneet ja kasvavat yh? niiden kustannuksella, lis??ntyv?t yh? niit? valloittamalla ja keskittyv?t yh? enemm?n harvoihin k?siin, sen sijaan, ett? niiss? ennen oli osansa tuhansilla.

Ja n?iden kahden p??oman v?lill? h?ilyy koko se suuri kansanluokka, joka ei ole pysyv?isesti asettunut kummankaan hoteihin eik? palvelukseen, vaan lentelee puolelta toiselle, niinkuin muuttolinnut, asettuen sinne, miss? milloinkin on l?mpim?mpi. Se on se kansanluokka, jota sanomme irtolaisv?est?ksi, ja jolla on mit? suurin merkitys t?ss? p??omain taistelussa. T?t? nyky?, kun valloittajat taas ovat panneet p??rintamansa liikkeelle ja saavuttavat loistavia voittoja, on se miehiss? rient?nyt valloittajien riveihin ja el?? jotensakin huoletonta el?m??. Mutta saattaa joskus sattua siten, ett? hy?kk?ysarmeijan p??kortteerista annetaan k?sky lakkauttaa sotaliikkeet joksikuksi ajaksi, ja niin erotetaan liika miehist? sill? kertaa palveluksesta, mutta sille ei annetakaan mit??n el?kett?. Valloittajat sulkevat silt? porttinsa, vet?ytyv?t miljoonilleen linnoituksiinsa niinkuin umpikuoreen. Sotaretkill? tehd??n harvoin s??st?j?, sill? el?m? niiss? on liiaksi seikkailevaa ja huikentelevaista, ja silloin heitt?ytyy koko tuo suuri, palveluksesta erotettu joukko taistelun jaloissa poljetun maan niskoille niinkuin johonkuhun ambulanssiin, jonka kunnossa pit?misest? he itse eiv?t ole pit?neet pienint?k??n huolta, eiv?t enemp?? kuin valloittajatkaan, joiden palveluksessa he ovat olleet.

N?in saattaa tapahtua min? hetken? tahansa, ja nykyisen sodan aikana on asia ottanut viel? uuden k??nteen, joka uhkaa suuressa m??r?ss? supistaa n?iden palkkasoturilaumojen el?kepiiri?. Valloittajat ovat n?et alkaneet tehd? pysyv?isi? maa-anastuksia, ottaneet ja yh? ottavat ikuisiksi ajoiksi haltuunsa suuria, heid?n strateegisiin tarkoituksiinsa soveliaita alueita, joita he vastaisen varalle omien tarkoitusperiens? mukaisesti linnoittavat ja joiden entisten viljelysten sijalle heid?n jo paikoin sanotaan kylv?v?n suojametsi? itselleen. Niill? alueilla kuuluvat he muutenkin kaikin puolin aikovan rajoittaa metsien luontaista h?vityst? viljelysmaiksi, huolimatta siit?, ett? viljan viljelys tarkkojen laskujen mukaan on meill? n?ytt?nyt soveliailla paikoilla keskim??rin tuottavan sent??n viisi kertaa korkeamman nettotulon kuin mets?nviljely?. Mutta, kuten sanottu, heill? ovat omat tarkoitusper?ns? ja omat laskunsa, aivan toiset kuin niill?, jotka tarkoittavat, ett? maata pit?isi t?ytett?m?n ja asuttaman ja otettaman siit? leip??, sit? parempi jota useammalle.

Paljon meill? puhutaan ja kirjoitetaan maatamme uhkaavista vaaroista, j?nnityksell? seurataan ulkomaisia asioita ja sotatapauksia, mutta t?st? taistelusta, jota parhaillaan k?yd??n laajoilla alueilla omissa saloissamme, n?kee harvoin julkisuudessa mainittavan mit??n. Syy siihen lienee se, ett? t?t? sotaa k?yd??n kaikessa hiljaisuudessa. Ei siit? kuulu kanuunain pauketta eik? tunnu ruudin k?ry?. Korkeintaan n?kee silloin t?ll?in pienen parahduksen sanomalehdiss? jonkun surkean tappion johdosta tai kuulee sampanjapullojen paukauksia jonkun maaseutukaupungin seurahuoneella, jossa juodaan jonkun "hyv?n af??rin" harjakaisia.

T?m?n taistelun vaiheista aijon t?ss? nyt lyhyk?isesti kertoa havainnoltani.

Muutamia mietelmi? metsist?.

"Pitk?t on puut Pisan m?ell?, hongat Hornan kalliolla" tiesi ennen Joukahainen laulaa, mutta h?n lienee jo ammoin sitten sortunut laihuuttaan Lappinsa puuttomiin soihin ja V?in?n j?lkel?iset ovat koettaneet viett?? lihavampia p?ivi? lyhentelem?ll? pitki? puitaan, koska niit? ei en?? n?y Pisanm?ell? enemp?? kuin sanottavasti muuallakaan, lukuunottamatta valtionmetsi?. Matkustaja, joka h?lv??m?ll? katselee maisemia, eik? pid? erityisen? silm?m??r?n??n metsien tarkastusta, tai sit? seikkaa, millaisia puita h?nen n?kem?ss??n mets?ss? kasvaa, luulisi meill? viel? l?ytyv?n ylt?kyllin n?it? luonnon suuria antimia. Mutta p?invastaiseen k?sitykseen tulin min? kulkeissani parituhatta kilometri? maamme varsinaisia mets?seutuja. Mets?? n?kee tosin viel? v?hin kaikkialla, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi -- ei ole liiaksi sanottu miltei s??nn?llisesti -- harvoja, raiskatuita, hoitamattomia pieni? j?tteit?, aivan kuin oikean mets?n irvikuvia. Ja niit? katsellessa painosti minua aina omituinen tunne, nousi yh? uudestaan samallaisena mieleeni ja juurtui sinne juurtumistaan. Se on jonkunlainen kaihon, tyhjyyden ja turvattomuuden tunne, joka painaa minua katsellessani ihmisk?den raiskaamaa luontoa, sill? siin? on minusta sellaisessa aina jotain pahaa, jotain, jonka luonto itse joskus vastaisuudessa viel? rankaisee. Ja joka kerta kun t?m? tunne minut valtaa, ilmestyy sen rinnalla aina mieleeni ajatus vanhoista uhrilehdoista, joita esi-is?mme hellin k?sin hoitivat ja joihin he lahjansa haltioille ripustivat, uskoen siten saavansa luonnolta yh? runsaampia antimia.

Mutta he kunnioittivat luontoa enemm?n kuin me ja heid?n uskonsa oli luja.

Taikka heill? oli mets?? niin ett'ei mihin panna ja vaikka eiv?t suuret honkapuut heille olleet oravannahan arvoisia, pitiv?t he sit? kumminkin jossakussa kohdassa niin pyh?n?, ett'ei siihen saanut kirvest? iske?.

Mutta vanhat viisaat ovat kuolleet ja nyt ei ole metsiss? en?? pyhitetty? kohtaa ollenkaan. Ne raiskataan rahan himosta ja hetken tarpeen tyydytykseksi empim?tt?, ja jos vaan pennikin saadaan, niin annetaan menn? vaikka viimeinen linnun istuin. Vaan jos me olisimme s?ilytt?neet ja viisaasti hoitaneet kaikkia m?ki?mme pitkien puitten peitossa, pit?neet ne aina vihannoivina laskematta niihin liian suuria kivisi? p?lvi? paljaina paistamaan, jos me olisimme hartaalla ja kiitollisella mielell? kaadelleet niist? vanhuksia varttuvan nuorison joukosta pois ja ymm?rt?neet sen pyh?ksi toimeksi, sellaiseksi, jommoisena pidet??n hautaan saattamista vanhan miehen, jonka k?sivarsi on j?ykistynyt ty?ss? ja toimessa ja nuoremman polven hoidossa -- jos niin olisimme ajatelleet ja tehneet, niin luulisin meid?n kaikilla m?ill?mme olevan sellaiset uhrimets?t, ja m?kien v?liss? sellaiset vainiot, ett? niist? l?htisi meille ainainen onni, jos nimitt?in t?m?n ajallisen onnen pohjana pid?mme aineellista hyvinvointia, joka katsantotapa tiet??kseni on yleisimmin vallalla.

Mutta n?m? ovat vaan minun omia yksityisi? tunteitani ja ajatuksiani, eiv?tk? ne tietysti auta itse asiassa mit??n, eiv?t merkitse olojen v?ltt?m?tt?m?ss? menossa mit??n -- ja useimmat saattavat niille korkeintaan s??liv?isesti nauraa.

Sill? tosiasiana on ja pysyy, ett? metsi?mme kohtaan on laajoilla alueilla t?t? nyky? syntynyt sellainen tunne, joka vivahtaa milt'ei vihaan. Niist? tahdotaan p??st? ja niist? tahdotaan tehd? loppu. On niinkuin niihin olisi kyll?stytty ja niinkuin niist? olisi jotain haittaa, ja ne j?tet??n paljastettaviksi, vaikk'ei niiden verirahoilla monastikaan elett?isi kuin vuosi eteenp?in.

T?h?n voi nyt joku heti v?itt??, ett? enk?h?n liioittele, enk?h?n laske p??tt?mi? lapsellisuuksia, kun otan asian niin vakavalta kannalta, ett? vertaan sit? oikeihin vainot?ihin, sill? eik? se ole luonnollista, ett? metsi? kaadetaan ja otetaan niist? rahaa, kun niit? kerran on olemassa? Ja onhan jokaisella oikeus tehd? omallaan mit? tahtoo, vaikkapa lahjoittaisi sen toiselle.

Ja miltei lahjaksi niit? on annettukin meill? laajoja mets?-aloja ja annetaan viel? t?n?kin p?iv?n?, niinkuin kohta tahdon kertoa, annettu tyhmyydess? lahjaksi yksityisille sek? yhti?ille, viel?p? suureksi osaksi ulkomaalaisille, jotka siten ovat perustaneet miljoonap??omansa -- seikka, jota jotkut pit?v?t eritt?in edullisena maan yleiselle hyvinvoinnille, ett? nimitt?in miljoonat kertyv?t yksiin k?siin, olipa niist? sitten kuinka suurta h?iri?t? tahansa niitten keskuuteen, joilta ne ovat kerityt.

Mutta asialla pit?isi olla toinenkin puoli, vakavampi, vaikka vaikea sit? lienee sovittaa mets?huijaukseen.

L?ytyy er?s seikka, johon kaikkialla edistyneemmiss? yhteiskunnissa on lains??d?nn?n alalla pantu suuri huomio, ja niin meill?kin. Meill? on selv?t asetukset, joiden nojalla henkil?, joka liian tuhlaavasti tai j?rjett?m?sti k?ytt?? omaisuuttaan, voidaan asettaa j?rkev?mp?in kansalaisten holhouksen alaiseksi. Saman lain alaisena on alaik?inen, koska h?nell? ei viel? katsota olevan t?ytt? ymm?rryst? omaisuutensa hoitamiseen -- jos h?nell? sellaista on. Ja t?m? saattaa koskea omaisuutta, johon meill? todella on t?ysi omistusoikeus, jonka olemme voineet itse omalla hiell?mme ansaita. Mutta metsiin pit?isi j?rjenmukaisesti yksityisen omistusoikeuden oleman pienimm?n, aivan rajoitetun, ja niiden raiskauksen suhteen pit?isi meid?n kaikkein siis viel?kin suuremmalla syyll? oleman holhouksen alaisina. Sill? ovathan mets?t oikeastaan meid?n yhteinen, suuri, peritty omaisuutemme, jotka olemme perineet suorastaan maaltamme, joka ne on kasvattanut.

Ne ovat meid?n yhteisen ?itimme, Suomenniemen rintaperint??, jota meid?n olisi pit?nyt t?ydell? j?rjell? yhteiseksi hyv?ksemme k?ytt??, ja josta meid?n pit?isi viel? j?lkipolvillemmekin osansa j?tt??, kun me kyll? tied?mme, kuinka paljon meid?n ja j?lkeistemme hyvinvointi kuitenkin on niist? riippuva.

Me raivaamme peltoa ja kylv?mme siihen viljaa, mutta olemme sent??n siksi viisaita, ettemme niit? sit? ennen kuin jyv? on t?ysi. T?m? riippua siit?, ett? me tahdomme ty?st?mme saada t?yden tulon, tahdomme siit? saada sen, mik? sill? on ollut tarkoituskin -- leip?mme. Mutta me kaadamme empim?tt? ja usein ilman todellista tarvettakaan keskenkasvuista mets??, josta jonkun ajan kuluttua olisi voinut olla paljoa suurempi hy?ty. Ja t?m? tulee siit?, ett? me emme ole sit? kylv?neet, emmek? ole sille maata muokanneet, emmek? siis tunne sen arvoa.

Nyky??n harjoitetaan meill? kaikkialla mets?seuduissa -- lukuunottamatta pienempi? poikkeuksia -- tavatonta liikahakkuuta, todellista mets?huijausta, jota metsien vuotuinen lis?kasvu ei pitk?lt?k??n voi pit?? tasapainossa. T?m? on selv? seuraus siit?, ett? yksityisill? on rajaton omistusoikeus metsiin, ja kun se heill? kerran on, niin he tietysti sit? mielivaltaisesti k?ytt?v?t, enk? luule olevan liian rohkeata ennustaa, ett? meill? tulee t?ss? suhteessa kulttuurin meno olemaan jotensakin sama, kuin on ollut vanhoissakin kulttuurimaissa, ell'ei ajoissa panna terveellist? salpaa eteen. Meill? otetaan kyll? ahkerasti heilt? siell? esimerkkej? kaikilla aloilla ja seurataan heid?n kokemuksiaan, mutta olemmeko ottaneet huomioomme sit? tavatonta hartautta ja niit? suuria ponnistuksia, mill? monessa kohti Eurooppaa nyky??n koetetaan kasvattaa metsi? sellaisiin paikkoihin, joista ne ennen ovat lopen h?vitetyt ja joissa niiden olemassaolo on huomattu tuiki tarpeelliseksi, viel?p? v?ltt?m?tt?m?ksi. Ja he siell? l?mpim?mmiss? maissa ovat kumminkin paljoa v?hemm?n metsist? riippuvia kuin me t??ll? kylm?ss? ja karussa pohjolassa. Meille niitten olemassa-olo on ensimm?isi? elinehtoja. Mutta sit? ei ajatella ja se kokemus voitetaan tavallisesti liian my?h??n. Muuallakin ovat kansain silm?t auenneet n?kem??n metsien todellisen arvon vasta silloin, kun niit? ei en?? ole ollut. Pit??k? meid?nkin tehd? sama kova kokemus, emmek? usko ennenkuin omin k?sin koetamme? Silt? n?ytt??. Samallaisia Tuomaita on maailmassa oltu aina, niin kansat kuin yksityisetkin, ja samat kokemukset n?ytt?v?t ihmiskunnan el?m?ss? uudistuvan ij?ti, vaikka kyll? aina puhutaan, ett? meid?n nuorempien pit?isi ottaa onkeemme vanhempien kokemukset -- ja niin kyll? otammekin, mutta hyvin usein nurinkurisesti, kohdissa jotka eiv?t meille sovellu.

En tahdo n?ill? mietelmill? v?itt??, ett'ei metsiin ollenkaan saisi kajota ja ett'ei niist? kaiken raiskauksen ohella sek? mit?tt?miinkin hintoihin mennen olisi meille ollut ??rett?mi? tuloja, koska niit? on ollut ??rett?m?n paljon -- sill? mets?kaupat ja puutavaran ulkomaille vientih?n ne viimeisin? vuosikymmenin? ovat olleet meid?n aineellisen edistyksemme juurena -- mutta me emme el? emmek? vaurastu vastakaan ilman niit?, ja sit? varten olisi meid?n pit?nyt ja pit?isi eteenkinp?in niin paljon kuin mahdollista s?ilytt?? niiden p??omia ja ottaa niist? vaan hyv?ksemme mahdollisimman korkea korko.

Asian laita on nyt kumminkin se, ett? suurimmassa osassa maatamme on yksityisten metsien selk?ranka jo taitettu, ja monella ei ole en?? j?lell? muuta kuin rippeit?.

Esimerkkej? mets?kaupoista ja mets?huijauksesta sek? mit? metsist?mme yleens? on saatu.

On luonnollista, ett? niihin aikoihin, jolloin maastamme ei viel? puutavaraa suuremmissa m??rin viety ulkomaille, jolloin sen kysynt? meill? oli mit?tt?m?n pieni, ei metsienk??n rahallisesta arvosta tietty mit??n.

Mutta jo noin nelj?kymment? vuotta on t?m? liike ollut jommoisessakin vauhdissa, lis??ntyen melkein s??nn?llisesti vuosi vuodelta. Se on jo koko pitk? aika sekin. Sen kuluessa on kokonaan uusi miespolvi enn?tt?nyt astua vanhan tilalle, sen polven tilalle, joka ei tiennyt mit??n h?yryn k?yt?nn?st? eik? rautateist?, ei liioin kansakouluista, eik? monista muista opistoista ja laitoksista, joiden synnyn t?m? 40-vuotinen aikakausi on n?hnyt. Sen ajan kuluessa on meill? pisimm?t harppaukset kaikkinaisen edistyksen tiell? otettu, paljon on kansalle oppia annettu ja koko joukko on opittukin, ja olisi t?n? kiihke?n? uudistusten aikakautena luullut jotain uutta hyv?? opituksi metsienkin suhteen. Mutta siin? on edistytty ylen hitaasti, pysytty likipit?in muuttumattomalla kannalla, mets?mme ovat j??neet lapsipuolen asemaan, niiden hoito, s??st?minen ja oikea arvostelu ovat pysyneet rahvaalle tuntemattomina.

Muuan nuori savolainen is?nt? haikaili metsien t?rv?yst?, moitti kaskenpolttoa sek? yleens? tyhmi? mets?kauppoja, ja pahoitteli, ett? h?nenkin is?ns? ennen oli myynyt kaikki suurimmat puut salolta ihan polkuhinnasta. "Mist? nyt kelpaisi ottaa rahaa", sanoi h?n, "min? kun m?in t?ss? lopuskat kaikki 20 senttiin saakka, niin sain sent??n viel? 2000 markkaa." Ja asian laita oli kuitenkin siten, niinkuin muut asiantuntijat kertoivat, ett? tuo sama is?nt? oli tullut saamaan vaan noin 10 penni? puulta. Ei tiedet? ollenkaan, onko mets?ss? 1000 puuta, vaiko 100,000, ja tuntuu ihan silt?, kuin sit? ei tahdottaisikaan tiet??, annetaan menn? summakaupassa vaan, virstakaupalla, penikulmakaupalla, suuret salot laidasta laitaan.

Mink??n muun tavaran myynniss? ei kukaan t?ysij?rkinen ihminen ole niin h?lm?, ett'ei tiet?isi myyt?v?lleen tavaralle hintaa m??r?tess??n jotain sen painosta, mitasta, lukum??r?st? tai muista sellaisista luonnollisista hinnan johteista, mutta mets?kaupoissa ei viel? tiedet? h?lyn p?l?ht?v??, ell'ei nyt ihan t?ll? haavaa alettaisi jotain oppia, kun useat maanviljelysseurat ovat hankkineet mets?nlukijoita. Vaan niihink??n ei oikein tunnuta luotettavan. Luotetaan yleens? vaan enemm?n tukkijunkkariin, joka tekeytyy hyv?ksi yst?v?ksi, ja otetaan j?rke? h?nen taskumatistaan.

Juuri t?m? seikka, t?m? luonnottoman huokea puitten saanti on kiihoittanut sahaliikett? yh? laveammaksi ja alkanut tehd? jo vaikeuksia sille itselleenkin, se kun on yhdell? nielaisulla hoklaissut kaikki suuret puut, ne, joita v?ltt?m?tt? pit?isi aina olla mukana, ja jotka p??-asiassa puutavaran hinnan m??r??v?t. Liike olisi voinut pysy? kohtuullisissakin rajoissa, metsien t?ytt? tuotantokyky? vastaavana, maahamme olisi silt? voinut tulla samat rahat kuin nytkin ja metsist? voisi sent??n olla monta vertaa enemm?n j?lell? kuin t?t? nyky? -- jos niit? olisi osattu j?rjellisesti k?ytt?? ja ottaa niist? niitten t?ytt? arvoa vastaava hinta. Mutta siin? se on juuri tuo ainainen "jos".

Raaka-aineen tuotannon ja tavaran valmistuksen keskin?inen suhde olisi pit?nyt pit?? terveellisess? tasapainossa. Mutta sit? eiv?t raaka-aineen myyj?t ymm?rt?neet ja ostajat v?littiv?t siit? viisi. Kuka vaan v?h?nkin pystyi, se rupesi "tukkiherraksi", s.o. joko omintakeisesti, tai jonkun "virman" palveluksessa pett?m??n ja viettelem??n l?himm?isi??n, koska oli huomannut sen ??rett?m?n tuottavaksi elinkeinoksi.

Joka kohdassa, miss? olen Saimaan ja P?ij?nteen laajojen vesist?itten varsia kulkenut, samoin ik??n N?sij?rven vesijakson puolella, olen puhutellut asiantuntevia henkil?it?, ja kaikkialla kuuluu tukkipuista tulleen hintaa noin 5:dest? 50:neen penniin kannolta, kun on summassa my?ty mets?lohkoja, joka tapa t?h?n saakka on ollut aivan yleinen. Paikoin on hinta mennyt alle 5:kin pennin. Sama hinta on k?yp? nytkin viel?, jos kohta puut ovat pienenneet, sill? samoja metsi? on my?ty useaan kertaan. Ensin takavuosina suurimmat puut ja sitten yh? pienempi?. Nyt myyd??n jo 6 tuumaisia ja paljon siit?kin alle. Rahat ovat monelta menneet yht? helposti kuin ovat tulleetkin. Viimeisess? h?d?ss? tulevat apuun massatehtaat ja propsien ostajat ja tekev?t h?vityksen t?ydelliseksi, j?tt?en is?nn?lle nahkan kouraan talostansa. Jonkun ajan kuluttua kynsii h?n p??t??n, valittaa ettei talonpito kannata -- ja l?htee sahayhti?itten tukinajoon.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet