Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Commodore Junk by Fenn George Manville
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 3371 lines and 91408 words, and 68 pages
Kirj.
Irmari Rantamala
Helsingiss?, Suomalainen Kustannus Oy Kansa 1909.
HARHAMA. Toinen jakso.
Synti aseena ihmisell? on myrkyllisin k??rme.
SIS?LLYS:
Varottavia ??ni? ja uutta ep?ilyn siement?. Kun toinen tytt? jo lempens? kukkia itki. Vaan aina ne tiet vain sotkeutuivat. Vei suutelo hallana lemmenkukan. Jo kangasti taivaalla el?m?nturhuus. Kun pursi oli jo tuuliajolla. Kun toiveet jo alkoivat kuplina hajota. Kun kulta ja yst?v?t hylk?siv?t miehen. Haudantakaisia lauluja. Kun mies kulki jo oudoilla poluilla. Mutta kotona morsian itki ja neuloi. Kun tytt? itki ja katseli el?m?npuuta. Kun mies astui henkens? temppelin harjalta alas. Vaan verkkonsa pauloja Perkele pitensi. Kun mies seisoi Perkeleen temppelin harjalla. Nainen, jolle onnesta jaloin oli onnettomuutta. Kun mies l?ksi Luojan kasvojen edest?. Kun loppuivat kaikki entiset polut. ?iti onnensa hetkell? hautausmaalla. Ja musta p?iv? se valkeni kuutamoy?st?. Kun tytt? el?m?ntuskaansa kantoi. Kun hartian taakaksi nousivat toisen rikokset. Viel? oli maljassa pisara tuskaa. Kaksi laulua, jotka laulettiin m??r?n p??ss?. Ja h?m?r? oli el?m?nsis?ll?n selitys. "Litvan laulun" j?lkisointuja. Koskenvedossa.
Varottavia ??ni? ja uutta ep?ilyn siement?.
Oli loistavat hyv?ntekev?isyystanssiaiset. Joukko virka- ja rahamaailman ylh?is?? huvitteli auttamalla kurjia. Tuhansia maksavia pukuja oli valmistettu kurjien kustannuksella juuri t?t? tilaisuutta varten. Sangollisin kannettiin niiden hike? samppanjana p?yt??n. Niiden rovoilla oli kalliit hajuvedet ja kukat ostettu, niiden ty?ll? maksettu loistavat vaunut ja hienosti puetut soittajat ja lakeijat. Loisto kuohui aivan samppanjan mehun tavalla. Silkki kahisi, jalokivet s?teiliv?t. Niiden kirkas, kuiva valopaljous tulvasi joka taholta, kertoen ett? maailmassa on kurjuutta, koskapa on loisto sen kustannuksella voinut kukkaan puhjeta. Sen tajusi l?sn?oleva ylh?is? ja siksi tanssi se ja iloitsi kurjan antajan hyv?ksi. Se tanssi sille kiitokseksi roposen ja samalla tanssi se oman itsens? iloksi. Rehellisin, vilpitt?min syd?min halusivat he antaa kurjille takaisin edes yhden niiden hiell? t?t? tilaisuutta varten ostetun hameen hinnan.
Huvittelevan ylh?is?n joukossa olivat my?s Oolavi ja Martva neiti Chamfortin saattamana. Viimemainittu, joka oli koti-opettajattarena olonsa ajoilta tuttu useissa ylh?isiss? perheiss?, oli jo tutustuttanut Martvaa suuren maailman tapoihin, esitellyt h?nelle omia hyvi? tuttaviansa. H?n oli my?s pit?nyt puvusta huolen, niin ett? Martva oli loistavan seuran tasalla. Oolavin lahjottamat jalokivet lis?siv?t h?nen sulouttansa.
Itse h?n oli v?h? v?h?lt? jo kotiutunut uusiin oloihin kuin linnunpoika siipens? kantokykyyn. Pieni ujous, jota viel? oli huomattavana, oli h?nelle vain koristus, jalokivi, jota kaikki kilvan kadehtivat. Mitk??n briljantit eiv?t olisi voineet korvata sit? luonnon ihmeen-ihanaa helme?, kainoutta, joka koristi korven keskell? kasvanutta kukkaa.
Ilta kului. S?vel valui viuluista kuivan, kirpe?n jalokiviv?lkkeen sekaan. Notkeat parit py?riv?t hurmaavan valssin tahdissa lattialla. Poika valikoi. Tytt? muutti kainalosta kainaloon... mieltyi yhteen... odotti toista k?sivartta vy?t?isilleen... Tanssijat punoivat paulojansa... Istujat arvailivat, laskivat, kuka millekin sopisi... tarkastelivat ja tutkivat salassa, oliko jo valmis lemmen paula... Hopeaisena vaahtona hyrski kaunis lempi...
Jo kumarsi Oolavi Martvalle. Kumarrus tuntui morsiamesta sirommalta kuin kenenk??n toisen... Yhten? ilona hel?hti onnellinen tytt? sulhasensa kainaloon, unohtaen kaiken, mik? ymp?r?i h?nt?... Viulu tuntui nyt olevan suloa t?ynn?... Sen s?vel huumasi korvan, soiden kuin taikahuilu satulinnan h?m?riss?... H?n lymyytyi Oolavin kainaloon kuin arka lintu emonsa suojiin... S?velvirta vei koskena, keinutteli kuin vesiputous venett?... S?vel pehmeni, lempi nousi...Unta ja satu-autuutta oli kaikki. Martva olisi halunnut nukahtaa Oolavin kainalon lumoihin...
Ja kun h?n kiiti Oolavin k?sivarren varassa s?vel hyrskeess?, ei ollut silm??, joka ei olisi ollut h?neen luotu... H?nen pieni jalkater?ns? tuskin otti lattian v?lkkyv??n tammeen. Hoikka vartalo heilahteli tulisen valssin py?rteiss? kuin mets?n jumalattaren kaunis varjo, kun sit? silm? etsii puiden lomasta eik? tapaa siit? muuta kuin hienon h?il?hdyksen. Naisten silm?ykset kokoutuivat h?neen kadeperhosina, miesten katseet paloivat h?ness? ihastuksena... seurasivat h?nt?, lennellen h?nen ymp?rill??n huumattuina punaperhoina... Ja kun h?n istahti heng?styneen? ja h?nelt? hel?hti onnellinen, viaton naurahdus kiitokseksi Oolaville kuin nopea, ihana unelma, kohahti koko sali mieltymyksest?. Martva itse oli onnen lumoama. H?n oli kokonansa Oolavin varaan antautunut, istui koko sielullansa h?nen veneens? teljolla, mit??n kysym?tt?, mit??n pelk??m?tt?, nauttien siit?, ett? sai antautua h?nen k?sivartensa varaan.
Ja Oolavinkin ihastus oli rajaton. Martvan kauneus, kainous ja sulous hiveliv?t h?nen silmi?ns?. Kaikki muut olivat h?nen rinnallansa rehentelevi?, jokap?iv?isi? ruusuja runollisen, kainon korvenkukan, lasisiruja luonnonhelmen rinnalla. Kaikissa muissa olivat jo puhjenneet sukupuoli-el?m?n r?ike?t kukkav?rit; Martva oli ainoa, jossa hohti ihmishengen puhdas, jalo runov?ri, ainoa, jossa lemmen v?rit uinuivat viel?, nousten vasta tiedottomina, tuskin viel? huomattavana viattomana punana, kuin puna tyt?n poskelle tyt?n ja neidon ik?rajalla.
Nuori nainen oli juuri sill? rajalla, jossa h?n on kaunein.
Viulu lep?si. Tanssijat huoahtivat. Poika vilvotteli neitoansa. Neito maksoi palveluksen hymyilyll?.
Sivuhuoneessa puheli Oolavi parooni Geldnersin kanssa, johon h?n oli p?rssiss? tutustunut. Martva keskusteli sill? aikaa parin rouvan kanssa, joille h?net oli esitellyt neiti Chamfort. Yleinen puheensorina s?esti soittona keskustelua.
Oolavi oli ?kki? ilmestynyt p?rssiin ja alkanut tulokkaaseen n?hden verrattain suurilla summilla, sek? siten her?tt?nyt huomiota, jota viel? lis?si onnistunut alku. H?nt? pidettiin jonain huomattavana rahaylimyksen?, joka ilmestyi kuin t?hti kullan temppeliin. Parooni Geldners oli sattunut ostamaan samoja papereita kuin Oolavikin, ja yhteinen asia oli heist? tehnyt pian tuttavukset, kun esteen? tai edellytyksen? siihen ei liikemaailmassa ole ik?, ei s??ty, ei lahjat ja sivistys, vaan ainoastaan liikeonni tai kyky, miten kukin vain sanoa tahtoo. My?hemmin olivat he sattuneet samoihin seurapiireihin ja joutuneet niiss? keskusteluihin, jotka koskivat el?m?n suurkysymyksi?. Nyt jatkui heill? semmoinen keskustelu. Hienolla rahaylimyksen ylemmyydell? puhui parooni Geldners Oolaville:
-- "Meh?n t?st? jo puhuimme toissap?iv?n?... Min? vakuutan Teille: Mit??n muuta oikeaa -- tai v??r?? -- ei ole, kuin se jonka el?m? luo. Oikeastaan siis on el?m? ainoa oikea. Absolutista, ehdotonta ja siis pysyv?? oikeaa ja v??r?? ei ole..."
Oolavi mietti: H?nelle olivat n?m? keskustelut ratkaisevia. Ne olivat ik??nkuin viimeinen isku, joka kumosi kaiken entisen, kodista tuodun jumalallisen oikeustajunnan, jonka perustukset jo oli ep?ily heikoiksi j?yt?nyt.
Keskustelu jatkui. Neiti Chamfortin puhuessa vierasten naisten kanssa oli Martva seurannut Oolavin ja Geldnersin puhetta ja kuunteli nyt vuoroon sit?, vuoroon seurueensa keskustelua. Parooni Geldners jatkoi:
-- "Min? olen t?st? kerran ennen puhunut er??n teid?n maanmiehenne kanssa ja huomauttanut h?nelle, ett? esimerkiksi teid?n suurimmanajattelijanne Snellmanin filosofian koko ydin on se, ett? ei ole mit??n muuta oikeaa kuin kansan kulloinenkin k?sitys oikeasta."
Martva oli taas j??nyt kahdenkesken neiti Chamfortin kanssa ja istahti Oolavin l?hettyville kuunnellaksensa keskustelua, joka k?vi ranskankielell?. H?n oli utelias, janosi Oolavin viisautta.
Hieman mietitty?ns? my?nteli Oolavi:
-- "Se on kyll? totta, mutta sen muuttelevan oikean perusl?hteen? ja l?ht?kohtana on kumminkin pysyv?, ehdoton oikea..."
-- "Min? vakuutan Teille, ett? sit? ei ole olemassakaan", -- puuttui Geldners, jatkaen: "Ja min? todistan sen Teille. Sill? jos oikea yleens? olisi ehdoton, ei se voisi muuttua. Eik? niin?"
Oolavi ny?k?ytti my?nt??ksens? Geldnersin ajatuksen oikeaksi. Martva katseli sulhastansa ihastuneena. H?n oli h?nest? syv?llinen, oppinut, keskusteli kuin Jeesus oppineiden pappien kanssa temppeliss?. Parooni selitteli:
-- "Mutta jos niin olisi, tulisivat meid?n lakimme kerrankin semmoisiksi, joita ei en?? voida muuttaa, koska ne ovat jo absolutisen oikean ilmestys. Mutta onko niin ollut? Tai voidaanko sit? edes toivoa? Eik? laki, joka t?n??n on oikea, ole huomenna jo v??r?? Tai oikeammin sanoen: se ei ole koskaan muuta kuin aikansa oikean m??r?."
-- "Niin... Kyll?..." -- my?nteli Oolavi.
Oolavi kiintyi keskusteluun. H?n ei voinut olla my?nt?m?tt?, ett? puhujan sanat olivat j?rjellisi?, el?m?st? vedettyj? johtop??t?ksi?, mutta kumminkin h?n vaistomaisesti viel? ep?ili niiden ehdotonta oikeutta. H?n huomautti ajatellen:
-- "Olkoon nyt niinkin, kuin Te sanotte! Mutta v??rin on sanoa, ett? oikeus, oikea seuraa el?m?n k?skyj?, johtuu siit? ja on sen johdettavana. Mielest?ni asia on p?invastoin..."
-- "Ett?k? siis oikeusk?site, oikea, kehittyisi itsest?ns? ja johtaisi el?m??... ett? siis el?m? olisi oikeusk?sitteest? johtunut ja sen ohjattava?" -- tarttui parooni Geldners kuivasti.
-- "Niin minun mielest?ni t?ytyy olla... Muutoinhan me kulkisimme kokonaan sokean umpim?hk?n vaarassa", -- vastasi Oolavi. Martva ihmetteli sulhasensa ajatuskyvyn syv?llisyytt? sokeasti, kuten ainakin lempiv? tytt?.
Parooni Geldners karisti harmaan poron sikaristansa ja lausui kylm?sti:
-- "V?h?np? el?m? siit? huolii, miten me kuljemme. V??rin on muuten sanoa, ett? me el?m?n itsens? varassa kulkien kuljemme muka umpim?hk?n varassa, sill? el?m? tottelee taas oman olemuksensa lakeja, kuten koko luonto, kasvullisuus, el?inkunta ja muu... Mutta min? palaan siihen ?skeiseen: kumpi kulkee edell?, el?m?k? vaiko oikeusk?site eli oikea. Jos, herra Tuukkala, ei olisi ollut omistus-oikeudesta johtuvia luuloteltuja ep?kohtia, olisiko Marx voinut ilmesty? sosialistisine oppeinensa?"
Oolavi oli vaiti. Parooni Geldners teki oman johtop??t?ksens?:
Martvaa puhe oudostutti. H?n ei sit? t?ysin ymm?rt?nyt, ja luotti siihen, mit? Oolavi todeksi my?nt?isi. H?n oli siin?kin henkisess? asiassa h?nen melansa varassa koko sielullansa.
-- "Se on nyt yksi esimerkki... Ehk? poikkeus, ei s??nt?", -- puolustautui Oolavi, samalla tuntien, ett? paroonin todistelut painoivat h?nt? umpipime??n. H?n ei voinut niit? kumoilla sis?llisesti, oman itsens? edess?. Parooni jatkoi:
-- "Ei poikkeus, vaan s??nt?. Ottakaa muita esimerkkej?, vaikka kokohistoria. Rooma oli alussa keisarivalta. Se oli silloinen oikea. V?h?n my?hemmin tarvitsi kansa tasavaltaa... Se oli taas sen p?iv?n oikeustarve. Mutta ei kulunut kauvan, kun taas ilmestyi yksinvaltauuden oikean ilmauksena... Koko historia todistaa, ett? el?m? itse on ainoa oikea ja se luo ja s??t?? oikeusk?sitteet, eik? p?invastoin..."
Oolavi, kuten jo on mainittu, ei ollut henkinen hottentotti, joka sokeasti palvelee omaa p??t?ns? puujumalana. H?nen luonteensa perinn?inen rehellisyys vaikutti, ett? h?n mietti el?m?n ilmi?ist? itse kaikille vastakohdan ja punnitsi toisen sanoja yht? paljon kuin omia ajatuksiansa. Se seikka heikonsi h?nen henkens? voimia nyt edelleen. H?n my?nsi ole van paljon eitt?m?t?nt? oikeaa siin?, mit? parooni Geldners puhui. Ajateltuansa h?n huomautti:
-- "Min? my?nn?n siin? olevan omituisen ilmi?n. Mutta sittenkin ajattelu ja kirjallisuushan se synnytt?? ja levitt?? oikeusk?sitteen ja luo oikean..."
-- "Se on totta", -- my?nteli Oolavi. Martvan posket hehkuivat. H?n keskusteli saattajansa kanssa hajamielisen?, seuraten sulhasensa puhelua. Parooni Geldners jatkoi:
-- "Tarkastakaa kirjailijoita, niin Te ihmeeksenne huomaatte, ett? ne kautta historian kulkevat el?m?n vanavedess?. Tieteellinen kirjallisuus -- jolle min? annan arvon -- tutkii olevaa el?m?? ja sen ilmi?it?, eik? tee arvoituksia ja otaksumia. Se kirjallisuus on kokonaan el?m?st? puhjennut, eik? el?m?? luova. Smithin taloudellinen oppi oli aikansa oikea. My?hemmin ehk? on sen sijalla Marxin oppi oikean m??rittelij?n?... Ottakaamme sitten niin sanottu kaunokirjallisuus, joka on ainoa m??rittelem?t?n k?site!... Min? muuten en sille yleens? suurta arvoa anna, sill? suurin osa kaunokirjailijoita on jonkun vallassa olevan muotisuunnan -- tai hulluttelun lakeijoita. -- ?lk?? h?t?ilk?, min? sanon esimerkkej?: Olihan Nerolla omat kirjalliset lakeijansa, Napoleonilla samoin. Mutta meid?n aikanamme, kun 'kansa' ja kansanvalta on muodissa, on jo ilmestynyt kokonainen liuta kirjailijoita, jotka suorin sanoin ilmottavat, ett? he ovat valmiit kumartamaan kansaa... Ja kumpien Te nyt sanotte olevan enemm?n oikeassa ja ylev?mpi?: Neron lakeijoidenko, vaiko niiden, jotka kumartavat sit? ep?m??r?ist? joukkoa, johon kuuluvat kaikki ne, jotka makaavat katu-ojissa, lis?ksi portot, kaikki ihmiskuona, ilke?t nylkyrit, mielipuolet ja my?skin t?m?n joukon jumaloija itse?... Kumpaako te tahtoisitte palvella lakeijana... min? nyt vain kysyn ajatustanne..."
Oolavi naurahti. H?nelle ei ollut Neron lakeijana olo eritt?in houkutteleva, mutta h?n oli my?s jo tutustunut ihmisiin Ounastosta ja Hertasta ja Hartevasta l?htien aina peliluolan hyenoihin, ja siksi tuntui kansan korottaminen Jumalan istuimelle viel? v?hemm?n mairittelevalta. Kun h?n oli vastannut muutamalla sattuvalla sanalla, jatkoi Geldners:
-- "Ei kirjallisuudella ole el?m?n johdossa m??r??v?? teht?v??, sill? kaiken johtaa el?m? itse. Kaunokirjallisuus on yleens? pelkk?? trubaduurin kepe?? teht?v??. Ranskan vallankumouksen suorittivat joukot, joilla ei ollut kirjallisuudesta aavistustakaan, ja kaunokirjailijoiden teht?v?ksi j?i veisata innostuneille joukoille semmoista ylistyst?, joka meni kaupaksi. Silt? en tahdo sanoa, ett? se oli v??r??. P?invastoin: se oli kansajoukoissa syntyneen oikeusk?sityksen ylistely?, Lis?ksi: Trubaduurit ilmestyiv?t ritariston j?ljiss?... Samoin ilmestyv?t jokaisen asian kirjailija-trubaduurit, kun markkinat ovat valmiit..."
Ne sanat olivat Oolaville ik??nkuin joku l??ke, joka poistaa lumousta ja avaa silm?t. H?n muisti joutuneensa maailmalle Harhaman kirjan johtamana. H?n oli pit?nyt sit? jonain merkillisen?, ja nyt alkoi se h?nelle n?ytt?yty? uudessa valossa. Parooni Geldners paljasteli sit? armottomin k?sin. Oolavi ei viel? tajunnut selv?sti, mik? h?nelle valkeni. H?n huomasi vain oudon valon, kun silm?t alkoivat avautua. H?mi??n salaten huomautti h?n:
-- "Teill?, parooni, on yleens? liian... sanon omituinen k?sitys kirjallisuuden merkityksest?... varsinkin kaunokirjallisuuden."
Parooni Geldners kohautti olkap?it?ns? merkitsev?sti ja lausui:
-- "Mit? tehd?... Tosiasia on se, ett? kaunokirjailijoiden niin sanottu suuri joukko on sivistyksen ja kehityksen kepe?? j?lkijoukkoa... jotain voittojuhlassa tarvittavia rummunly?ji?... enimm?kseen v?h?tietoista v?ke?... Tarkastakaa vain el?m??, niin huomaatte sanani todeksi..."
Oolavin kurkkuun nousi hyvin karvas pala: H?n muisti mihin kaikkiin Harhama oli h?net jo kirjallansa johtanut. H?nt? katkeroitti juuri se ajatus, ett? h?n oli seurannut rumpalia, josta nyt kuuli omituisia ajatuksia. Parooni korjasi ajatustansa selitt?en:
Add to tbrJar First Page Next Page