Read Ebook: Commodore Junk by Fenn George Manville

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3371 lines and 91408 words, and 68 pages

Oolavin kurkkuun nousi hyvin karvas pala: H?n muisti mihin kaikkiin Harhama oli h?net jo kirjallansa johtanut. H?nt? katkeroitti juuri se ajatus, ett? h?n oli seurannut rumpalia, josta nyt kuuli omituisia ajatuksia. Parooni korjasi ajatustansa selitt?en:

-- "Oikeastaan min? erotan kirjailijat 'kirjailijoista'. Edellisiin min? luen ne, jotka pysyv?t, koska ovat kosketelleet ainetta, joka on muuttumaton, nimitt?in ihmishengen suhdetta oletettuun Jumalaan ja jumaluuteen. Muiden kuolemattomuus on yleens? lyhyt: useimpien...no, viisikymment?... sata vuotta... Suurin osa tulee el?v?n? haudatuksi, ja sit? mukaa, kun kirjallisuustulva paisuu, k?y my?s kuolemattomuus-aika lyhemm?ksi, koska uudet tulokkaat hautaavat vanhat allensa, eik? ihmiskunta jaksa n?iden luetteloita painattaa ja siten s?ilytt?? h?vi?lt?, viel? v?hemm?n se ehtii niit? lukea. Tarkastakaa vain el?m??, niin huomaatte minun puhuvan totta..."

Kun Oolavi v?itti vastaan todisteli Geldners esimerkeill?:

-- "On mahdotonta, ett? meill? kuolemattomia voisi j??d? suurempi m??r?... Ajatelkaa, ett? meill? kukin kansa tuottaisi vuosisataa kohti yhden kuolemattoman -- nyky??n niit? ilmestyy yksi vuotta kohti --, se olisi kolme-, nelj?kymment? sadassa vuodessa ja siis kolme-, nelj?tuhatta kymmeness? tuhannessa vuodessa. Mutta kenen ihmeen ihmisen Te luulette jaksavan muistaa tuhannenkaan nime?, saati sitten jaksavan lukea niiden tuotteet?"

Oolavi ajatteli Harhamaa, mieli katkerana. H?n ei halunnut puolustaa mit??n, sill? todellakin tuntui olevan paljon hassunkurista siin?, jonka lumoissa h?n oli kulkenut. Geldners lis?si:

-- "Min? yleens? luulen, ett? niin sanottu kaunokirjallisuus on jo tuomittu h?vi?m??n, sill? yleinen kirjoitustaito vaikuttaa, ett? jokainen jo kirjailee omaksi kotitarpeeksi ja sanomalehdist?, tultuaan yleiseksi, h?vitt?? apuna ammatillista kaunokirjallista pientuotantoa."

Syntyi pieni ??nett?myys. Oolavin mieli oli katkera Harhamalle, joka alkoi h?nelle kuvastua lyhytaikaisena kuolemattomana, kepe?n?, huvinhaluisten ihmisten nauruna. Martva keskusteli neiti Chamfortin kanssa. ?kki? k??nsi parooni Geldners puheen toisaalle, huomauttaen muuttuneella ??nenpainolla:

-- "Mutta me poikkesimmekin t?ss? alkuper?isest? puheen-aineestamme, kysymyksest? mik? on oikea. N?ette nyt itse, ett? se ei ole muuta kuin jokap?iv?inen vaihteleva el?m?n tarve, jota teid?n Snellmaninne sanoo kansallishengeksi... N?ette my?s, ett? sit? ei luo ja synnyt? mik??n kirjallisuus ja kirjailijat, vaan el?m? luo mieleisens? kirjallisuudenkin. Jos esimerkiksi el?m?ss? tulee kansanvalta tai mik? muu asia tarpeettomaksi, ei mik??n kirjallisuus voi sen h?vi?t? est??. Jos taas yksinvalta on hyv?, eiv?t mitk??n kirjasankarit voi sit? kumota ja luoda kansanvaltaa... Eik? t?m? ole Teille selv??"

Geldnersin filosofia oli Oolavin mielest? niin todisteltua, ettei h?n voinut en?? sit? yht'?kki? kumota, ei yritellytk??n. Rehellisesti my?nteli h?n:

-- "En min? voi sanoa Teid?n olevan v??r?ss?, niin lohdutonta kuin silloin onkin, kun tiet?? kulkevansa umpim?hk??n virran mukana."

Parooni Geldners oli noussut, k?veli edestakaisin ja selitti:

-- "Emme me silti kulje umpim?hk?n varassa. Sill?, kuten jo sanoin, el?m? tottelee taas oman olemuksensa lakeja, kuten koko luonto: Se on itse luonut perheen, valtion, omistus-oikeuden ja kaiken. Sill? voitteko sanoa, ett? esimerkiksi valtion tai perheen olisi luonut kirjallisuus, tai joku kirjailija?"

-- "En suinkaan", -- vastasi Oolavi, jota parooni Geldnersin ajatuksen selvyys h?mm?stytti ja siten masensi. T?m? jatkoi:

-- "Luonnollisesti", -- my?nsi Oolavi, syventyen ajattelemaan. El?m?nsyv?t kysymykset olivat loihditut h?nen eteens? nopeasti, viulujen soidessa.

-- "Mutta kun se ei sit? ole", -- tarttui parooni Geldners -- "niin eik? ole silloin sen itsens? t?yty nyt luoda olosuhteitansa ja sit? mukaa muuttaa olemisensa lakeja, niin ett? nykyisell? el?inkunnalla on kokonaan toiset el?m?nlait kuin alkuajan alhaisilla lajeilla?"

H?n mainitsi useita esimerkkej?, ja kun Oolavi oli my?nt?nyt h?nen todistelunsa oikeaksi, jatkoi h?n:

-- "Aivan niin on laita ihmis-el?m?ss?kin. El?m? seuraa oman olemuksensa peruslakeja, eik? yksityinen, joku yksil?, kirjailija tai muu, kykene siin? mit??n muutosta tekem??n, enemp?? kuin joku koivuyksil? voi muuttaa mets?n lakeja..."

Keskustelu jatkui. Oolaville alkoi n?ytt?yty? totuus ja oikea jonain luonnon lakina, jota on oikeutettu k?sin muovailemaan. Siit? karisi pois jumaluuden verho ja se n?ytt?ytyi jo semmoisena, jota saattoi mielens? mukaan pidell?. H?n valmistui. Martvan h?nt? ihaillessa, kun kuuli h?nen puhuvan syv?llisist? asioista, huomautti viel? Oolavi ep?r?iden:

-- "Mutta onhan sittenkin kaiken oikean perusoliona pysyv?, korkein oikeus... Jumalallinen oikeus..."

Parooni Geldners kohautti olkap?it?ns? ja tokaisi ter?v?sti, kuivasti:

-- "No niin... No jumalallinen oikeus!... Mutta se oikeushan on aivan m??rittelem?t?n k?site... Silm?tk?? el?m?? l?pi historian, luonnontilasta Molokin pappeihin ja Muhamedin haaremiavioliittoon sek? yksiavioisuuteen, niin Te huomaatte, ett? se jumalallinen oikeus on aivan yht? rajaton k?site kuin itse otaksuttu Jumalakin... Kuudes k?sky on olemassa, mutta sen selitys ja tulkinta j?? ihmiselle, niin mormooneille kuin muhamettilaisillekin."

Oolavi mietti viimeist? asiaa hyvin pitk??n ja vakavasti. Mitenk? olikaan, h?nen mieleens? muistui sek? neiti Iltamo ett? my?s Martva, viimemainittu toki puhtaassa hengess?, Iltamon vastakohtana. Neiti Chamfort, joka oli kuullut keskustelun, lausui jotain Martvalle ja molemmat poistuivat. Oolavi oli katkera ja hajanainen. Ik??n kuin keskustelua jatkaaksensa ja kun ei parempaa sanottavaa l?yt?nyt, lausui h?n:

-- "Mutta juuri siin? asiassa my?nt?nette kaunokirjallisuuden johtavan... vapauttavan naista ja miest? liiallisista siteist?..."

Parooni Geldners vastasi kerke?sti:

-- "Siin?kin asiassa nykyinen kirjallisuus -- osa siit? -- veisaa psalmeja vapaalle rakkaudelle, koska huomaa sen olevan kuranttitavaraa... Se on nyky??n osittainen 'oikeus': nykypolven hetkellinen tarve... tai p??h?npisto... Mutta niin pian kuin ihmiset ovat kyll?styneet vapaan rakkauden tuloksiin, eiv?tk? en?? jaksa rakentaa uusia l?yt?lasten huoneita, ansaitsee muistopatsaansa se kirjailija, joka ensim?isen? hoksaa olla niin vapaamielinen, jotta huomauttaa, ett? kansa ei voikaan siet?? en?? vapaata rakkautta ja h?n sen johdosta ehdottaa, ett? vapaa rakkaus on lopetettava, jos ei muulla, niin vaikka kuohinveitsell?... kuten sosialismin mukaan nykyinen j?rjestelm? on h?vitett?v? vaikka miekalla..."

Oolavi h?mm?styi ja masentui. Puhujan selvyys oudostutti h?nt?. Sen filosofia oli helppotajuinen, kuten aapinen ja kuten on aina oikeafilosofia ja totuus, joka on aina yksinkertainen. H?n ajatteli edelleenkin sukupuoli-el?m?n ongelmaa. Parooni Geldners lis?si kuivasti:

Viulut soivat v?h? v?li?. Martva oli poistunut ja palasi nyt sanoaksensa jonkun sanan Oolaville. T?m? kumarsi silloin hiukan parooni Geldnersille ja lausui:

-- "Sallikaa esitell? morsiameni, neiti Rannisto!"

Parooni tervehti hienon maailmanmiehen kohteliaisuudella, lausuen sopivan, korkean mielistelyn. Syntyi pieni keskustelu. Sen lopussa lausui parooni:

-- "Hauskaa tutustua kanssanne. Min? olen kerran tavannut er??n maanmiehenne ja on virkist?v?? saada kauttanne kunnon suomalaisista parempi k?sitys kuin mit? sain h?nest?... Harhama vai mik? h?nen nimens? on..."

-- "Vai parooni tuntee h?net... H?n on nyt kirjailija", -- huudahti Oolavi h?mm?styneen?.

Parooni Geldners oudosteli.

-- "Miksi oudostelette?... Ettek? huomannut h?ness? olevan ominaisuuksia?" -- kyseli Oolavi uteliaana.

Parooni Geldners naurahti ja lausui:

--"Kyll?!... Kaikella kunnioituksella sanoen, ei h?nt? luulisi samaan kansaan kuuluvaksi kuin Te ja morsiamenne... H?ness? min? huomasin ainoastaan kaksi ominaisuutta: H?n oli itserakas ja tyhm?... Min? en ollenkaan ihmettele sit?, ett? h?nest? on tullut kirjailija... Niill? kirjailijoilla, joista mainitsin, min? tarkotan juuri h?nen-laatuisiansa ihmis-olentoja, enk? oikeita kirjailijoita."

Oolavi naurahti katkerana. Ik??nkuin keskustelun lopuksi virkkoi h?n:

-- "Te, parooni, yleens? n?ytte liian ankarasti arvostelevan kaunokirjallisuutta."

-- "No miten min? Teille", -- selitti parooni Geldners. "Minulla ei suoraan sanoen ole aikaa syventy? kaunokirjallisuuden filosofiaan, ja sen mihink??n taiteen syvyyksiin, kuten teid?n Harhamallanne ei ole ollut aikaa muuhun filosofiaan tutustua. Ja toi seksi min? pid?n kaunokirjallisuuden mahdottomana, jos se on ainoastaan ihmiskohtalojen kuvausta, sill? nykyaikana, jolloin s?hk? ja h?yry on yhdist?nyt koko maailman yhdeksi, vaikuttaa ihmis-el?m??n koko el?m?, sen kaikki liikkeet ja ilmi?t, ja semmoisen kuvaushan on suora mahdottomuus. Goethen aikoina, jolloin jokainen eli omassa nurkassansa, oli se kyll? mahdollista, mutta ei nyt..."

H?n ajatteli hiukan ja jatkoi:

Kun Oolavi viel? mietti h?nen sanojansa, levitti parooni Geldners k?si?ns? merkitsev?sti ja jatkoi:

-- "Siin? nyt on Teille totuus... Mutta Te, herra Tuukkala, puolestanne n?ytte jumaloivan kirjailijoita. P??st??kseni Teid?t lumoista min? kysyn: Kutka kaunokirjailijat ovat astuneet ristinpuuhun tai polttoroviolle oppiansa puolustamaan?"

Oolavi ajatteli. Harhama painui h?nen silmiss?ns? yh? alemma, astui alas markkinalavalta, kulkusissansa helisten ja pieni tiukurumpu k?dess?.

-- "Te ette muista nimi?", -- naurahti parooni, lis?ten: "Mutta varmasti muistatte mainita monta semmoista, jotka ovat pyrkineet samanlaiselle 'poltto roviolle', kuin mille Goethe ja Milton nousivat..."

-- "No niin", -- lausui h?n merkitsev?sti, kun Oolavi naurahti ja tehden kuvaavan liikkeen lopetti h?n:

-- "Tuhannet ylist?v?t Hussia ja Giordano Brunoa, mutta eiv?t vain huoli seurata heit?, vaikka tie olisi varmasti avoinna. Sen sijaan kaikki pyrkiv?t Goethen 'polttoroviolle', johon tiet?v?t paraiten p??st?v?n -- Hussia ja Brunoa ylist?m?ll?... Siin?kin ovat trubaduurit ilmestyneet, kun markkinat olivat valmiit... El?m?nlaki... Siit? ei p??st? mihink??n... Siin? nyt ovat teid?n Harhamanne kaikki ansiot..."

Oolavista olivat h?nen puheensa taas kumoamattomia. Yleinen humu, loiste ja Martvan kauneus, sek? h?nen oman sielunsa tila vaikuttivat, ett? h?n oli tavallista herkempi ja samalla kykenem?tt?m?mpi l?yt?m??n vastatodistuksia. Naurahtaen kysyi h?n:

-- "Ja mill? voitaisiin se Teid?n luulotteleman ne 'ep?kohta' sitten korjata ja nostaa Harhamat sille tasolle, ett? ne tyydytt?isiv?t Teid?nkin makuanne?"

Oolavi huomasi siin? olevan seassa purevaa pilaa. Jotain sanoaksensa h?n huomautti, ett? Jeesus alkoi puhua jo kolmekymmenvuotiaana.

-- "Kehitys etel?maissa k?y yleens? nopeammin", -- huomautti Geldners.

Tuskin oli parooni Geldners lopettanut, kun ovessa kuului silkinhivelev? suhina. Neiti Iltamo kohisi huoneeseen hymyns?, jalokiviens? v?lkkeen ja iloisuutensa s?dekeh?ss? loistaen.

-- "Aa, Signorina!" -- tervehti h?nt? parooni Geldners. "Te n?ht?v?sti suvaitsitte my?h?sty? ja antaa kaivata itse?nne."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet