Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kylään tullessa by P Iv Rinta Pietari
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 369 lines and 27166 words, and 8 pages
KYL??N TULLESSA
Kirj.
P. P?iv?rinta
Oulussa 1884. Oulun Uudessa Kirjapainossa.
Kerran kun matkustin oli minulla er?s nelj?toista vuotias, utelias poika toverina. Se on kyll? paha, kun melkein kaikkien kertomusten pit?? alkaa noilla sanoilla, mutta mit?p? sit? ihminen paljon n?kee oman huoneensa seinien sis?ll?. Tosin l?ytyy siell?kin paljon vaariin ottamista perheellisen el?m?n piiriss?, mutta se on paremmin yksityist? laatua, jonka l?hteet pian ehtyv?t. Ilman sit?, perhe ei ole kansa, joka vasta luopi kokonaisen kuvan omasta itsest?ns?. Jos siis tahtoo noita kuvien murusia -- jotka ovat kovin moninaisia -- kokoilla, t?ytyy sen tapahtua itsens? kansan keskell? ja sinne ei tule kukaan, jos ei liiku joskus kotiliedett? edemm?ksi. -- Siin?h?n syy, jonka vuoksi usea kertomukseni alkaa: "Kerran kun matkustin" j.n.e.
No niin. Kes? oli kauniimmallansa ja puolentoista penikulmainen taloton taival oli edess?mme. Varhainen aamu oli taipaleelle l?hteiss?mme ja ilma oli mit? ihanin. Taivas oli peitetty puoleksi l?mpym?n n?k?isill? pilven hattaroilla, joiden lomista kes?inen aamu-aurinko loi valoa ja l?mp??. Kastepisarat kiilteliv?t auringon valossa puiden lehdill? ja kukkien viel? puoleksi ummistuneilla tertuilla niin kirkkaasti kuin timantti. L?mp?inen etel?tuuli puhaltaa huhautteli tuon tuostakin, josta puut ja koko kasvikunta huojahteli ja nuokahteli, ik??nkuin ne olisivat sanoneet: "hyv?? huomenta, suuri Luojamme!" Min? istuin syviin mietteisin vaipuneena tuossa luonnon ihanassa helmassa. Min? mietin luonnon kauneutta ja Luojan suurta hyvyytt? ihmisi? kohtaan. Min? mietin heid?n kiitt?m?tt?myytt?ns? kaikesta hyvyydest?, jonka Luoja oli ik??nkuin heid?n k?siins? laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat". Kuinka moni k?sitt?? heist? sen, ett? "kaikkinainen hyv? anto tulee valkeuden is?lt?"; kuinka moni heist? osoittaa totista rakkautta l?himm?ist?ns? kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle antanut, juuri sit?varten, ett? ihmiset toisiansa rakastamalla osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa.
Noita miettiess?ni olin niin vaipunut omiin ajatuksiin, etten huomannut matkassa olevanikaan, jonkat?hden hevonen sai kulkea oman tahtonsa mukaan; sekin n?kyi k?sitt?v?n, ett? nyt on miettimisen aika, sill? se k?veli vaan hiljaksensa, korvat topallaan, silloin t?ll?in katsellen sivuillensa, ik??nkuin kysy?kseen: "joko nyt l?hdet??n?" Poika lienee my?s vaipunut omiin mietteisins?, huomattuansa, etten min? ollut puhetuulella. Kaikkien noiden t?hden syntyi syv? hiljaisuus, ettei muuta kuulunut kuin k?rryn ratasten hiljainen hyrin? ja ratina hiekoitetulla tiell?. Kun viel? lis?ksi otamme lintujen aamulaulut ja viserrykset ja jonkun liian likell? tiet? olevan linnun pyr?hdyksen lentoon, niin on kaikki kerrottu, mik? tuota hiljaisuutta h?iritsi.
"Mist? te saatte aineita kirjoituksiinne, kun niin paljon kirjoittelette yht? ja toista?" kysyi poika yht'?kki?, ??nett?myyden katkaisten ja katsoen kysyv?sti minua silmiin.
Min? kavahduin, niinkuin unesta tuon kysymyksen kuultuani, mutta k?sitin kumminkin kysymyksen.
"Koko luonto, se on: koko maailma, jossa asumme, on kuin suuri kuvakirja, t?ynn? Luojan viisautta, rakkautta ja hyvyytt?. Ihmiset maan p??ll? ovat monipuoliset ja monenlaiset, sill? melkein niin monta eri luonnettakin on ihmisiss? kuin ihmisi?kin; noita kaikkia kuin kokee katsella ja tutkistelee, l?ytyy niiss? kyll? aineita paremmillekin kirjoittajille kuin min? olen", sanoin pojalle.
"Enh?n min? n?e noissa mit??n erinomaisempaa", arveli h?n.
"Sinun silmiss?si on kai sitten viel? jotain vikaa."
"Ei suinkaan, sill? n?enh?n min? lukea jos kuin hienoa pr?ntti? ja kirjoitusta."
"Koetasta katsella nyt silmill?si ja kuunnella korvillasi, n?etk? ja kuuletko mit??n!"
Poika katseli ja kuunteli.
"En min? n?e enk? kuule mit??n", sanoi poika.
"Etk? puitakaan mets?ss??"
"Niit? n?en."
"Mink?laisia ne ovat?"
"Ne ovat suuria, siroja puita."
"Mutta ajattelepas, jos noita puita ei olisikaan, minkalainen olisi silloin maailma mielest?si?"
"Sit? en ole koskaan tullut ajatelleeksi, mutta nyt huomaan, ett? jos ei puita olisi, niin t?m? maailma olisi per?ti kolkko ja ik?v?."
"N?etk? tuota, joka tuolla puun oksalla istuu, tuommoinen pikkunen nyttyr??"
"N?en, se on pikkunen lintu."
"Mit? se tekee?"
"Laulaa."
"Milt? sen laulu kuuluu korviisi?"
"Se kuuluu niin kauniilta."
"Jos ajattelisimme, ett'ei noita lintuja olisikaan?"
"T?m? maailma olisi silloin niin..."
"T?m? maailma olisi mit? niin?"
"Ik?v?", sanoi poika, n?ht?v?sti v?h?n h?peiss??n, kun ei ollut tuota ennen k?sitt?nyt.
"Sin? k?sitit siis mets?ss?kin jotain?"
"K?sitin; voi kuinka jaloa ja kaunista!"
"Niinh?n se on; kaikkialla n?kee ihminen jotain jaloa, jotain kaunista, kuu vaan h?nen silmiss??n ei ole mit??n vikaa. Katso noita kauniita pet?ji?, jotka ik??nkuin toistensa kilvalla pyrkiv?t suorina ja uljaina korkeuteen: mink? hy?dyn ne antavat ihmisille, mist? rakentaisimme huoneemme, mist? saisimme taloutemme tarvekalut, mill? l?mmitt?isimme huoneemme, mill? kypsent?isimme ruokamme, jos ei mets?? olisi?"
Samassa tuli n?kyviin pieni mets?-lampi, joka oli aivan likell? tiet?. Rasva-tyynen? ja peilikirkkaana kuvasteli lammen pinta aamuauringon valaisemana ymp?rill??n olevia korkeita metsi? ja joitakuita kallion nyppyl?it?. J?rven toisella puolen oli kes?majat, jossa karja suitsun ymp?rill? m?rehti? leuhkasi huolettoman n?k?isen? ja lyps?j?t lypsiv?t lehmi? ja kaatelivat maitoa saapuvilla olevaan isoon saaviin. Paitaressu-lapset huiskivat k?rp?si? lypsett?vist? lehmist?, lehdist? tehdyill? huiskillansa, ja toiset kohentelivat suitsua, ett? siit? l?htisi enemm?n savua, joka sitten poistaisi sy?p?l?iset el?imi? h?tyytt?m?st?. -- Sorsa uiskenteli lammen rasvatyynell? pinnalla poikueensa kanssa, jonkat?hden heid?n j?lkeens? ilmestyi veden pinnalle silkkihieno v?re.
"N?etk? tuolla mit??n", kysyin min? pojalta, osoittaen samalla sormellani lampea kohden.
"N?en, siin? on pieni j?rvi."
"Eik? muuta?"
"On siin? muutakin."
"Mit? muuta?"
"Puita j?rven ymp?rill?."
"Eik? mit??n muuta?"
"Ja vuoren nyppyl?it?."
"Ja."
"Ja -- ja uiskentelevat sorsat."
"Ent? sitten?"
"Ja majat toisella puolen j?rve?, karjoineen, suitsuineen, lyps?jineen ja lapsineen."
Samassa pujahti er??n niemekkeen takaa esille pieni venhe, jota harmaap?inen vanhus melalla ohjasi er?st? rytipehkoa kohden. Kun h?n p??si rytikk?? likelle, hyp?t? loiskautti siin? joku iso kala. Ukko otti venheest??n palasen k?ytt?, jonka toiseen p??h?n oli sidottu iso kiven-m?kyl?. H?n laski kiven j?rven pohjaan ja sitoi toisen p??n kiinni venheen hankaan; sitten h?n sy?tti pari onkea ja nakkasi ne j?rveen.
Me tarkastelimme ukkoa onkinensa. Jo rupesi toisen ongen kuuluvainen pullistelemaan ja viimein se meni aivan umpeen. Ukko rupesi onkeansa hinaamaan yl?s ja h?n ketjautti aika ahvenen venheens? pohjalle, joka siell? rupesi keppuroimaan ja p?ristelem??n.
"Milt?s tuo kuva kokonaisuudessaan nyt n?ytt?? silmiss?si?" kysyin min? pojalta.
Add to tbrJar First Page Next Page