Read Ebook: Torpan tyttö I: Kuvauksia kansan elämästä by Lindgren Anton Wilhelm

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 961 lines and 20738 words, and 20 pages

"Eip? mit??n erinomaista."

"Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta.

"Niin on. H?n tuli kotiin toissa iltana."

"Kaiketi h?n nyt on uhka maanviljeli? ja voittaa pian teid?n?"

"Arvattavasti on h?n ahkerampi apilassa ja vikkel?mpi vikkeriss?, kuin min?. Sill? senlaisiin uusiin viljelyksiin en min? pysty. Mutta viel? min? h?nen kanssansa lupaan kilvan kynt?? ja ojaa kaivaa."

"?lk?? sanoko! Uusi aikahan tykk?n??n halveksii meid?n ojiamme ja kynt??mme."

"Halveksikoon vain. Se halveksii monta muutakin seikkaa meid?n ajoiltamme, joka ei olisi niink??n halveksittavaa."

He l?ksiv?t yhdess? astumaan kyl?? kohden, ja unilukkari jatkoi:

"Arvattavasti j?t?tte nyt talon pidon Severille ja rupeatte itse vaariksi?"

"Severi on viel? nuori taloa pit?m??n, niin koulunk?ynyt kuin h?n onkin. Semmoisiin en min? pane suurta luottamusta. He jyll?st?v?t vaan nurin ja kaivavat ojia, joihin he itse kaatuvat."

"No miksi h?nen sitte l?hetitte maanviljelysopistoon?"

"Min? tahdoin h?nen pois kotoa -- te tied?tte ehk? kyll?kin, mink? t?hden -- vaan muiden palvelukseen en min? h?nt? suvainnut. -- H?n oli siis omiansa tuohon tekolannoituskouluun."

Unilukkari oli yksi niit?, jotka mielell??n tahtovat tuntea l?himm?isens? sis?lliset olot. Ei sen vuoksi, ett? h?n niist? olisi tehnyt kyl?puheita, vaan totutusta tavasta. Sill? niinkuin jo olemme maininneet, k?yttiv?t pit?j?l?iset h?nen neuvojansa ja uskoivat h?nelle sen vuoksi usein syvimm?t kotisalaisuutensa. Semmoista luottamusta piti unilukkari kirkollisen virkansa omaisuutena ja oli siin? yht? tunnollinen kuin rippi-is? ainakin.

H?n ei siis tytynyt puoliin selityksiin, kenenk? kanssa ik?n? h?n joutui keskusteluihin, vaan pyrki aina perinpohjin asiaan, jos h?nen neuvoansa sitte kysyttiin taikka ei.

Outo olisi t?mm?isest? uteliaisuudesta n?rk?stynyt. Mutta jokainen tunsi unilukkarin ja tiesi, ett? salaisuus pysyi h?nen luonansa salaisuutena. Eik? h?nelt? ollut milloinkaan kulkupuheita l?htenynn?, vaikka h?n paljon tiesi.

H?n siis rohkeni jatkaa kyselev?? keskusteluansa niinkin j?yk?n ja miltei ylpe?n miehen kanssa kuin Siuron rusthollari oli.

Ja rusthollaria taas, vaikkei h?n neuvoa kysynyt juuri kelt??n, ei ensink??n pahoittanut, ett? h?n sai v?h?n purkaa ajatuksiansa niiss? asioissa, jotka h?nen mielt?ns? painoivat, semmoiselle miehelle, josta h?n tiesi, ettei se keskusteluja kantaisi sen pitemm?lle.

"Ne seikat siis, jotka teid?n pakoittivat l?hett?m??n Severin pois kotiseuduilta, ovat jo ohitse," kysyi unilukkari.

"Eip? niin aivan, pelk??n," vastasi rusthollari. "Mutta Severi ei saa j??d?k??n kotiin, eik? kotiseudullensa. H?n tulee piakkoin asevelvolliseksi. Ja koska nuorten miesten muka on siin? muodossakin t?h?n aikaan palveleminen is?n maatansa, niin palvelkoon h?n aikansa puhtaasti ja vapaehtoisesti, ilman arvata."

Seuraavana aamuna, joka oli sunnuntai, siirrymme Puolam?en torppaan, v?h?isen Tuohij?rven rannalle.

Torppa oli saanut nimens? siit?, eit? kun sen nykyinen is?nt?, kolmattakymment? vuotta sitten, nuoren vaimonsa kanssa oli siihen muuttanut, elikk? oikeimmin sanoen, kannosta ja juuresta sen perustanut, oli m?ell? runsaasti kasvanut puoloja.

Saman m?en rinteet olivat nyt peltoina. Ja sivulla, pitkin Tuohij?rveen laskevaa pient? jokea, oli kauniit niitut, joita ojanteella kasvavat korkeat lep?t suojelivat p?iv?n helteelt? keskisuven poutina.

J?rvi taas oli saanut nimens? siit?, ett? sen rannoilla kasvoi tukevaa koivumets??. Ja sit? pidettiin arvokkaampana viel? siihen aikaan runsaan tuohen saannin t?hden, kuin itse koivupuiden, jotka olivat liian kaukana kyl?lt?, ett? niit? olisi ruvettu kaatamaan poltinpuiksi.

Koivikko oli syntynyt siit?, ett? vahva hongisto muinaisina aikoina oli kaadettu kaskeksi. Siaan oli kasvanut lehtimets??, niinkuin tavallisesti ainakin.

Ajat tosin olivat muuttuneet Onkiveden pit?j?ss?kin. Mets? oli ylennyt arvossa. Kattoaineiksi ei en?? k?ytetty tuohia, vaan p?rett?, joita jokaisessa t?lliss?kin osattiin leikell? sit? varten tehdyll? koneella.

Sent?hden muistutti jokaisen paikan nimi muinaisia aikoja eik? ensink??n nykyisi?. Ja nykyinen sukupolvi tuskin ymm?rsik??n, mist? nimet olivat alkunsa saaneet.

Puolam?en torppa oli itsekin kasvanut alkumuodostaan ei ainoastaan tilustensa, vaan rakennustensakin suhteen. Sit? tupaa, joka ensin oli nuoren pariskunnan ainoa huone, oli aikaa voittaen jatkettu oikealle ja vasemmalle. Talli ja navetta olivat niinik??n kasvaneet sek? pituudelleen ett? korkeudelleen. T?h?n tuli lis?ksi aitat ja luhdit, sek? muita ulkohuoneita.

N?emme siis, ett? Puolam?en torppa oli koko muhkea sek? huoneittensa ett? maittensa puolesta.

Mutta hyv? tai huono, oli se kuitenkin torppa. Se ei vet?nyt vertoja kruunun talolle, joka saattaa k?yd? perint?-oikeudella suvusta sukuun. Viel? v?hemmin se oli verrattava perint? tilaan, jota saa myyd? ja ostaa.

Sep? on meid?n aikanamme her?tt?nyt levottomuutta torppareissa, kun eiv?t saa t?ydell? omistusoikeudella hallita niit? tiloja, joita he viljelev?t.

Heid?n asemansa on muka ep?vakainen, niinkuin sen ainakin, joka vuokralla toisen omaisuutta nauttii.

Mutta jos meid?n torpparit tiet?isiv?t kuinka ulkomailla on sen asian laita, niin he ehk? olisivat levollisemmat.

Useammassa maassa on nimitt?in melkein kaikkien maanviljeli?in tila samanlainen kuin meid?n torpparien. Heill? on maansa ainoastaan vuokralla. Ja heid?n on pakko muuttaa pois, milloin vaan omistaja k?skee.

Mutta meill? on torppareillakin usein elinkautiset sopimukset is?nt?ins? kanssa. Ja k?yv?tp? torpat t??ll? joskus muutamilla ehdoilla perint?n?kin. Paitsi sit? on meill? tuohon "muuttop?iv??n" pitk? aika. Ja sill? on laki tahtonut suojella torpparien oikeuksia.

Ylip??ns? ei t?st? asiasta ole muuta sanottavaa, kuin ett? niit? on semmoisiakin ihmisi? ja perhekuntia, joilla ei ole torppaakaan.

Ja niille torppareille, jotka eiv?t tydy kohtaloonsa, on annettava se neuvo, ett? he kukin ostavat itsellens? perint?talon ja asuvat sit? hyvin, niin ei kukaan tule k?skem??n heit? p?iv?ty?lle eik? ajamaan heit? pois tilaltaan.

Puolam?en torppari ei ollut tytym?t?n. H?n oli itse, niinkuin jo sanoimme, mets?st? raivannut t?m?n tilan. Ja senvuoksi oli h?nell? sen asumisessakin tavallista paremmat ehdot. H?nen ei tarvinnut itsellens? eik? vaimollensa pelj?t? "muuttop?iv??", ennenkuin he muuttaisivat majaa koko t?st? el?m?st?.

Ja puhe oli, ett? h?nen poikansakin viel? saisi elinkautisen asunto-oikeuden tilalle.

Mutta tytt?relle -- Puolam?ess? oli nimitt?in tyt?r ja poika -- ei siin? tapauksessa j?isi mit??n, paitsi mit? oli s??stetty rahoissa ja irtaimessa. Vaan paljonko sit? s??st?? oli -- tai oliko ensink??n, sit? ei muut tienneet kuin Puolam?en is?nt? itse ja ehk? h?nen em?nt?ns?. Sill? yhdess? he olivat ty?t? tehneet ja yhdess? koonneet ja s??st?neet, mit? koossa ja s??st?ss? oli.

Sunnuntai-aamuna oltiin varhain ylh??ll? Puolam?en torpassa, niinkuin tavallisesti ainakin.

Sill? varhainen nousu tekee talon tukevaksi.

Mutta sunnuntaina ei kuitenkaan pit?isi oleman kiire nousemiseen, koska ei silloin menn? ty?h?n? Vaan niit? on sunnuntainakin askareita, jotka ovat varhain teht?v?t ja vaativat tarkkuutta, niinkuin muinakin p?ivin?.

Torpan nuori tyt?r, Mari, oli ottanut ne askareet huostaansa, helpoittaaksensa ?idin kuormia, joka kyll? oli aikansa saanut raastaa, ennenkuin niin pitk?lle oli p??sty varoissa, ett? karjaa oli pihassa ja lampaita ja vasikoita karsinassa.

H?n oli pulska, tuore tytt?, se Mari, sorea varreltansa ja kirkas kasvoiltansa, niinkuin se suvinen sunnuntai-aamu, jonka kauneutta h?n varhain oli noussut ihailemaan ja askareillansa pyhitt?m??n.

H?n lypsi lehm?t ja saatti ne ver?j?st? l?hell? olevaan hakaan. H?n laski lampaat karsinasta samaan hakaan. Sitte h?n hukutteli vasikat l?mpim?ll? juomalla rannalle, jossa niille oli aidattu erityinen haka. N?ytti silt? kuin erinomaisen hyv? sopu olisi vallinnut h?nen ja kaikkien n?iden luontokappalten kesken.

Syy t?h?n sopuun oli tuttavuus ja hyv?nlainen kohtelu.

Vaikka torpanis?nt? ja h?nen poikansa Ivar olivat aimo pyssymiehi? ja pamaus silloin t?ll?in kuului Puolam?en seuduista, ei kuitenkaan rohjettu j?tt?? vasikoita y?ksi rannalle, eik? lampaita hakaan.

Sill? susi tai ilves olisi saattanut hiipi? takamaalta torpan l?helle, tekem??n tuhoja.

Eritt?in oli vaara tullut uhkaavammaksi siit? ajasta, kuin kieltoa kev??ll? ampumisesta oli ruvettu uudestaan noudattamaan.

Tosin ei susi eik? ilves olleet viel? koskaan k?yneet Puolam?ess? terveht?m?ss?; mutta ne olivat k?yneet muualla. Ja siin? oli kyll? syyt? varovaisuuteen.

Sent?hden otettiin pieni karja aina y?ksi huoneitten suojaan, ja laskettiin taas aamusilla ulos, niinkuin n?imme Marin tekev?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet