Read Ebook: Uusia kertomuksia by Thoresen Magdalene Favorin Hanna Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1013 lines and 44609 words, and 21 pages

"Nyt ... t?ll? hetkell?!" huudahti vanhus h?mm?styneen?.

"Juuri keski-y?ll? sinne tulee menn?", kuiskasi nuori vaimo ja h??ri lapsen vuoteen vieress?.

"Se ei voi olla tarpeellista", v?itti Martha. "Kunnian Kuningas tuli majan ovesta sis??n... Jos katto on matala, niin on taivas korkea, ja taivas on kattona sille, joka rukoilee."

"Ei, ei, Martha, ei se ole niin, kuin sin? luulet", huokasi Helena ja pudisti p??t?ns?. "Etk? sin? ole kuullut sit? vanhaa luuloa, ett? kun joku kuolintautia sairastaa, niin voi se, joka enin h?nt? rakastaa, pelastaa h?nen henkens? sill? ett? keski-y?n aikana menee kirkkoon ja kirjoittaa sairaan nimen alttaritaulun taakse?"

"Kyll? olen sen kuullut", vastasi vanhus.

"Kello on vasta v?h?n yli yksitoista", sanoi Helena rohkeasti ja j?rjesti v?h?sen k?yh?? pukuansa. "Kun sin? olet lapsen tyk?n?, niin olen huoleton, ja niin viimeinen keino uskalletaan".

"Min? en paikalta liikahda", vastasi Martha ja oli hetken aikaa ??neti. Mutta kun ?itiparka oli suudellut sairasta lastansa ja nyt l?heni ovea menn?ksens?, pys?hdytti Martha h?nt? sanoen:

"Min? tahdon kuitenkin sanoa sinulle yhden asian, Helena, jotta voit varoa kaikkia, mit? voi tapahtua. Ei voi tiet?? mit? kirkossa on y?ll?".

"Kirkko on Jumalan oma huone", sanoi Helena.

"Se on kyll? totta", sanoi vanhus; "mutta kun ei ole siell? mit??n tekemist?, on parasta pysy? sielt? poissa".

"?idill?, joka menee pelastamaan lapsensa henke?, on asiaa kyll?", vastasi nuori vaimo tyynesti.

"Avuksi huuda minua h?d?ss?!" lausui vanhus juhlallisesti. "Se on Herran sana; mutta on toinenkin sana, joka sanoo ett? kirkko ei milloinkaan ole tyhj?. Min? tunnen yhden, joka kerta samassa asiassa sinne meni; mutta h?n ei toista kertaa mene, sen min? takaan, vaikka h?nell? olisi miehen rohkeus."

"Oliko siell? joku, joka h?nt? pelj?tti?" kysyi Helena ja meni viel? kerta kehdon luo katsellaksensa lasta.

"Oli niin", sanoi Martha juhlallisella ??nell?, "ett? kun h?n tuli kirkkoon, n?ki h?n alttarin edess? vanhan papin, joka monta vuotta sitten oli kuollut, ja h?nen ymp?rill?ns? oli kuori t?p? t?ynn? kuolleita polvillaan, ja pappi piti k?tens? heid?n ylitsens?, ik??nkuin h?n olisi heit? kaikkia siunannut."

"Martha!" keskeytti ?kisti nuorempi h?nt?, "katso, h?n ei en?? purista k?si?ns? yhteen ... katso kasvoja, kuinka hiljaisilta ne n?ytt?v?t ... oi Jumala! joko h?n nyt kuolee!"

Vanha Martha katseli tutkivaisesti pienokaista. "Sin? saat olla huoletta siit?, Helena," kuiskasi h?n, "t?m? ei ole kuolema ... min? pikemmin luulen ett? se on el?m?. J?t? sin? matkasi."

"Ei, ei," huudahti Helena, "min? en uskalla siihen luottaa, ja jos jotain tapahtuisi, niin katuisin sit? koko elinaikani. Minun t?ytyy menn?, -- hyv?sti, Martha." Ja h?n l?hti.

"Jumala sinua seuratkoon, lapsi!" huokaili vanhus ja istui hiljaa vuoteen viereen.

Nuori ?iti kiiruhti sit? kirkkoa kohti, jossa h?n pari vuotta sitten oli vihitty ja jossa h?nen kipe? lapsensa oli kastettu -- totta kai se oli oikein!

Y? oli pime?, ja kylm? tuuli kiiti yksin?isten katujen l?pi, kaikkialla h?nt? kohtasi unen kuva, ja h?nest? n?yttiv?t kaikki n?m? pime?t huoneet, jotka seisoivat siin? ??nett?min? riveiss?, olevan kuoleman pettym?tt?m?t todistajat. Oliko h?n siis ainoa koko kaupungissa, joka valvoi suruisena ja pelonalaisena?

Vihdoin viimein h?n saapui kirkolle. Se oli viel? kolkompi ja yksin?isempi kuin huoneet, ja se n?ytti pimeydess? niin kummallisen uhkaavaiselta. H?n meni sykkivin syd?min l?hemm?ksi -- miten h?n t?llaisessa pime?ss? l?yt?isi alttarille? Mutta avain! Sit? h?n tuskassansa oli kokonaan unohtanut. Oi, kaikki oli turhaa! Ja kauhistus, joka oli suurempi pime?n ja y?n pelkoa, pani h?nen j?senens? j?ykistym??n. Silloin h?n n?ki kynttil?nvalon l?heisen huoneen ikkunasta, -- se oli papin talo. Se oli papin omassa kammarissa, h?n muisti sen tarkoin siit? p?iv?st? kuin h?n harmaassa puvussansa oli asettunut er??n puoleksi avoinna olevan oven suojaan ja pyyt?nyt papin kastamaan h?nen kolmen kuukauden vanhaa lastansa.

Mit?s jos h?n menisi papin luo ja kertoisi h?nelle h?t?ns?; nyt oli pappi yksin, ja h?nen ei tarvinnut h?vet? k?yhyytt?ns?. Pappi ei suinkaan kielt?isi h?nelt? kirkon avainta, h?nell?h?n aina oli lohdutuksen sana ja neuvo murheellisille!

Hiljaa h?n l?heni huonetta, pani p??ns? aivan l?helle ikkunaa ja kuunteli. Kyll?, se oli h?n, h?n k??nsi lehden kirjassa, -- yhden silm?nr?p?yksen vaimo mietti asiaa, silloin torninkello l?i puoli kaksitoista! Rohkeasti h?n kolkutti ikkunaa -- viel? kerta kovemmin; sen pappi kuuli. Vaimo kuuli papin nousevan, -- h?nt? py?rrytti. Silloin ovi aukeni, -- ja seuraavassa hetkess? seisoi Helena papin huoneessa.

Sanomattomasta sielun ja ruumiin v?symyksest? vaipui h?n sille tuolille, jonka pappi joutuisasti toi h?nelle, ja kova nyyhkytys mursi sen mielenj?nnityksen, joka t?h?n saakka oli h?nt? voimassa pit?nyt. Hetken aikaa olivat molemmat ??neti, -- sielun tuskalla ei alussa sanoja ole.

"Mill? tavoin min? voin sinun auttaa, lapseni?" kysyi vihdoin viimein pappi hiljaa, kun vaimo oli hiukan rauhoittunut.

Nainen loi sanomattomasti rukoilevan katseen totiseen mieheen, joka seisoi h?nen edess?ns?.

"Mik? on nimesi?" kysyi h?n, kun nainen ei n?ytt?nyt voivan vastata.

"Nimeni on Helena Halvarsen", kuiskasi nainen, "min? olen vanhan kalanpunnitsijan Gudmund Baage'n tyt?r; is?ni kuoli viime vuonna -- pastori kyll? h?nen tunsi". -- Ja h?n melkein kyyristyi kokoon sen katseen edess?, jonka pappi h?mm?styneen? loi h?neen.

"Kyll? min? h?nt? tunsin", sanoi pappi hetken aikaa vaiti oltuansa. "Ja sinun my?skin tunsin. Eih?n sitten ole kuin kaksi vuotta kuin sin? olit morsian."

"Ei", kuiskasi nainen tuskin kuultavalla ??nell?.

"Jumalan nimess?", huudahti pappi, "mik? kauhea onnettomuus on sinua kohdannut? Sin? olet tuskin kahdenkymmenen vuoden vanha, ja jok'ainoa piirre kasvoissasi osoittaa kalvavaa surua. Kerro kaikki, lapseni. Sent?hden kai tulet n?in my?h??n minun luokseni. Ilmoita tuskasi minulle; -- on kai sinulla jotain, jonkat?hden voit el?? tai olkoon niin -- k?rsi??"

"Kyll?", nyyhkytti nainen, "pieni tytt?ni! jonka pastori kastoi pari kuukautta sitten, -- mutta h?n sairastaa kuolintautia -- ja h?n kuolee!"

"Mutta miehesi?" kysyi pappi.

"Oi h?n", huokasi nainen ja peitti laihoilla k?sill??n silm?ns?.

"Ehk? h?n on kuollut?" lausui pappi s??liv?isesti.

"Oi, jospa h?n olisi kuollut!" huudahti nainen vaikeroiden.

Hetken aikaa olivat taas vaiti. Sitten pappi uudestaan alkoi:

"Niin, se on totta, on paljon t?ss? maailmassa, joka on kuolemaa pahempi. Jos miehesi oli pahantekij? ja jos h?n oli vaan itse?ns? kohtaan pahantekij?, jos h?n h?p?isi Jumalan kuvan maan p??ll? ja raivosi sokeassa intohimossa omaa lihaansa ja vertansa vastaan, -- jos h?n oli juomari", lis?si h?n ep?ilev?sti.

Surkea huudahdus p??si onnettoman vaimon rinnasta.

"Oi, ?lk?? nimitt?k? h?nt? niin!" huusi h?n; "tuo inhoittava, kauhistava sana!"

"Mutta jos se on oikea?" sanoi pappi tyynesti. "Moni kulkee sit? tiet? n?ill? seuduin. Ensimm?isest? Jumalan ja itsens? unhoittamisesta iloisessa seurassa viimeiseen paatumuksen tyls?mielisyyteen ei ole monta askelta".

"Oi, Jesus! eik? siis ole mit??n pelastusta h?nelle?" valitti nainen.

"Miss? h?n on?" kysyi pappi.

"Kolme kuukautta sitten h?n l?hti kaupungista ja meni pohjoiseen p?in. Luultavasti h?n nyt on kalassa", vastasi nainen.

"Siell? h?n tuskin pelastustansa l?yt??", sanoi pappi.

"Niin, kyll? min? olen k?rsinyt!" huudahti nainen. "Naimisemme ensimm?isen? vuotena tapahtui kyll? v?liin -- i!" keskeytti h?n itse?ns? kiivaasti ja h?nen kasvonsa lensiv?t vallan punaisiksi -- "ei, min? en tahdo sit? sanoa -- en milloinkaan tahdo nimitt?? Christian'ia semmoisella kauhealla nimell?... Minullakin on vikani...? Enk? min? ylpeydess?ni kielt?nyt h?nt? tuomasta yst?vi?ns? kotiimme? -- Eik? se ollut h?n, joko itse oli maksanut sen ja tehnyt ty?t? sen edest??... Min? ajattelin n?in: Kun paha kerta p??see taloon, niin ei viivy kauan ennenkuin se istuu p?yd?n p??ss?. -- Yhdess? paikassa toivon h?nen toki voivan kohdata Jumalaa. -- Mutta sent?hden tuli paljon onnettomuutta osakseni."

"Vaikka koko maailman viha sinua kohtaisi, niin se, mik? on oikea Jumalan edess?, on teht?v?, -- ja sin? olet sen tehnyt", sanoi pappi.

"Oi, kun h?n vaan ei olisi tuttavuutta tehnyt tuon huonon ihmisen kanssa!" huudahti nainen entist? kiivaammin. "H?n sanoi h?nt? yst?v?kseen; mutta h?nest? on kaikki onnettomuutemme tullut. H?n on syyn? kaikkeen."

"?l? syyt? ket??n, olkoon h?n kuka tahansa", keskeytti h?nt? pappi. "Laki on sama kaikille, ja valinta on vapaa. Kiusauksen k??rme kierteleikse kaikkialla. Ja se, joka ei sen p??t? muserra, saa sen hammasta tuta. -- Mutta miksi et tullut minun luokseni ennen?" kysyi pappi leppe?mmin, kun nainen ep?toivossa horjui. "Paljon voi parantua kun joku astuu esiin, joka puhuu Jumalan asian puolesta. Yhdell?toista hetkell? on moni tullut varoitetuksi ja viimeinen ly?ntikin on her?tt?nyt katumushuokausta. -- Mutta tuntuu silt? kuin h?n jo aikaa sitten olisi hukassa, ja varmaankin k?yhyytesi saattaa sinua y?n pimeydess? apua hakemaan -- ja sen sin? saat."

Ja h?n otti avaimen p?yd?lt? ja meni er??n syrj?ss? olevan kaapin luo. Mutta onneton vaimo hypp?si tuolilta ja tarttui h?nen k?sivarteensa.

"Ei, ei! Min? en viel? tarvitse mit??n", huudahti vaimo innokkaasti. "Min? olen tehnyt ty?t? y?t p?iv?t, -- min? olen koonnut kaiken sen ajan, jonka h?n viskasi pois, ja k?ytt?nyt sit? niin hyvin kuin taisin. Min? ajattelin aina: Se voi tulla h?nen hyv?ksens? -- kenties itse Jumalalle --, sill? vaikka h?n tekisi mit? tahansa, miksi maailma h?nt? nimitt?neekin, min? tahdon pit?? h?nt? syd?mess?ni -- niin, sen tahdon tehd?. Oi, ei Jumalalaan h?nt? hylk??! h?n oli niin hyv?, -- oi! h?n oli kuninkaan n?k?inen, mutta nyt ... nyt!" Ja tuskallisesti tarttui h?n tuoliin ja katsoi ikkunaa kohti. "Min? n?in n?yn -- kotona ikkunan ulkopuolella -- se oli h?nen n?k?isens?; mutta ei ollut h?n -- ei, minun mieheni se ei ollut, sen varmaan tied?n. H?n kyll? v?liin oli v?h?n kalpea -- mutta sellaiset kasvot, jotka n?yttiv?t maan alta kaivetuilta -- minun Christian'i ei. Oi, Jesus. Kello ly? kaksitoista. Avain! Oi, minua onnetonta, nyt unohdan taas kaikki h?nen t?htens?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet