Read Ebook: The Ordeal of Richard Feverel: A History of a Father and Son by Meredith George Chandler Frank Wadleigh Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3892 lines and 175256 words, and 78 pages

NEN?

Kirj.

Nikolai Gogol

Suomennos,

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama, 1883.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.

Huhtikuun 25 p?iv?n? oli Pietarissa harvinaisen kummallinen tapaus. Kotonaan Vosnesenskoi kadun varrella her?si er??n? aamuna jokseenkin varhain kuuman leiv?n hajusta parturi Ivan Jakovlevits ; eip? katutaulussakaan ole muuta kuin saippualeukaisen hevosmiehen kuva ynn? kirjoitus: "my?skin lasketaan verta". Kohotettuaan hiukan p??t??n huomasi h?n, ett? h?nen kahville harras vaimonsa -- arvoisa rouva -- otti juuri uunista paistuneita leipi?.

"T?n??n en min?, Praskovja Osipovna, huoli kahvista laisinkaan", sanoi Ivan Jakovlevits. "Minun mieleni tekee sen sijaan kuumaa leip?? sipulin kanssa."

"Antaa h?nen hullun sy?d? leip??; eip? minulle sit? tarvis ole", ajatteli vaimo itsekseen, "j??pih?n minulle kahvia sen enemm?n", ja heitti yhden leiv?n p?yd?lle.

S??dyllisyyden vuoksi veti Ivan Jakovlevits, paitasillaan kun oli, h?nnystakin ylleen ja istahdettuaan p?yd?n ??reen, riputti leiv?lle suoloja, toi kaksi sipulin pumppua, otti veitsen k?teens? ja rupesi totisen n?k?isen? leikkaamaan leip??. Jaettuaan leiv?n kahteen puoliskoon, katsahtaa h?n sen keskustaa -- ja kummastuksekseen huomaa jotain valkeata. Ivan Jakovlevits kaivoi v?h?n veitsen k?rjell?, koetti sormellaan: "Sitke?t?!" sanot h?n itsekseen. "Mit?h?n tuo lienee?" H?n pisti sormensa, veti ulos -- nen?! -- -- Ivan Jakovlevits laski k?tens?, hieroi silmi??n, koetti uudestaan: "nen?, totta tosiaan!" N?yttip? se tutultakin. Kauhu ilmaantui Ivan Jakovlevitsin kasvoille. T?m? kauhu ei kumminkaan ollut mit??n sen kiukun rinnalla, mik? h?nen vaimonsa valloitti.

"Kelt? sin?, peto, nen?n olet leikannut?" tiuskasi t?m? vimmoissaan. "Lurjus, juoppo! Mimmoinen rosvo! Johan min? kolmelta ihmiselt? olen kuullut, ett? sin? partaa ajellessasi h??rit nen?n ymp?rill? tuskin k?rsitt?v?ll? ahneudella."

Ivan Jakovlevits ei en?? ollut elossa, eik? kuollutkaan. H?n oli tullut siihen p??t?kseen, ettei t?m? nen? ollut kenenk??n muun kuin kollegi-assessorin Kovalev'in nen?, jonka partaa h?n ajeli joka sunnuntaina ja keskiviikkona.

"Kuules, Praskovja Osipovna! Min? panen t?m?n nen?n rievun sis??n ja asetan tuonne nurkkaan; antaa sen loikoa siell? v?h?n aikaa. Kyll? min? sitten sen korjaan."

"En tahdo kuulla siit? puhuttavankaan! Min?k? antaisin huoneessa olla leikatun nen?n?... Kuivunut raato! Osaat vaan partaveist? hihnaan hivuttaa, mutta tulet pian kykenem?tt?m?ksi koko virkaasi toimittamaan, heitti?, kelvoton! Ett? min? sitten saisin sinun t?htesi oikeudessa vastata?... Vie pois se t??lt?, pois! Vie minne tahansa, ett'en min? tiet?isi haisuakaan siit?! Likaturpa, aasi!"

Ivan Jakovlevits seisoi kuin halolla p??h?n ly?tyn?. Tuumaili, ajatteli -- eik? tiennyt mit? ajatella.

"Hiisi sen tiet??, miten t?ss? on k?ynyt", mutisi h?n viimein kaapaisten k?dell??n korvantaustaa, "lienenk? min? ollut humalassa, vai enk?, sit? en totta tosiaan voi varmaan sanoa. Silt? n?ytt??, ett? t?ss? on jotain tavatonta. Sill? leip? -- siin? ei mit??n sen kummempaa, vaan nen? -- siin?p? arvoitus. En, en k?sit? laisinkaan!" Ivan Jakovlevits vaikeni. Ajatus, ett? poliisi ehk? l?yt?? h?nelt? nen?n, todistaa h?net syylliseksi, saattoi miehen aivot sekasin, h?nen silmiins? haamoitti jo somasti hopealla koristettu kaulus, miekka... ja h?n vapisi kiireest? kantap??h?n. Vihdoin viimeinkin sai h?n k?siins? alusvaatteensa, saappaansa, puki ylleen kaiken tuon "joutavan" ja Praskovja Osipovnan tuskastuttavien saarnojen saattamana l?ksi kadulle riepuun k??ritty nen? kourassa.

H?n tahtoi pist?? sen jonnekkin kenenk??n huomaamatta: joko portin patsaan juurelle tahi jollain tapaa muka vahingossa pudottaa sen kadulle, samalla suikahtaen itse syrj?kadulle. Kaikeksi onnettomuudeksi sattui vastaan tulemaan joku tuttava, kysellen: "Minne menet?" tahi "Kenen partaa n?in varhain ajelemaan?" niin ett'ei Ivan Jakovlevits mitenk??n saanut sopivaa hetke?. Jopa h?n kerran pudottikin nen?n maahan, mutta kaukaa jo osoitti er?s vartija kepill??n h?nelle, ?l?ht?en: "Nosta yl?s, sin? pudotit jotain!" ja Ivan Jakovlevitsin t?ytyi kuin t?ytyikin nostaa nen? maasta ja pist?? uudestaan taskuunsa. H?n vaipui yh? suurempaan ep?toivoon, koska ihmisi? rupesi yh? enemm?n vilisem??n kadulla sen mukaan kuin makasinit ja puodit avattiin.

H?n p??tti menn? Iisakin sillalle tuumaellen eik? h?nen sielt? onnistuisi jollakin viekkaudella pudottaa se Nevaan... Mutta ansaitsenpa moitetta siit?, etten t?h?n saakka ole virkkanut mit??n Ivan Jakovlevitsista, tuosta monessa suhteessa arvoisasta miehest?.

Ivan Jakovlevits oli, niinkuin kaikki jollaiset ven?l?iset k?sity?l?iset, kauhea juoppo, ja vaikka h?n ajelikin joka p?iv? muitten leukoja, oli h?nen omansa aina ajelematonna. H?nnystakki oli h?nell? kirjava, toisin sanoen se kyll? oli musta, mutta t?ynn? tummankeltaisia ja harmaita pilkkuja; kaulus kiilt?v?; vaan kolmen napin sijalla rippuivat ainoastaan rihmat. Ivan Jakovlevits oli oikea syynikkil?inen, ja kuu kollegi-assessori Kovalev tapansa mukaan partaa ajeltaessa h?nelle sanoi: "Sinun k?tesi, Ivan Jakovlevits, haisahtavat jollekin!" niin Ivan Jakovlevits vastasi kysymykseen: "Millep? ne haisahtaisivat?" "En tied?, veikkonen, mutta haisevatpa vaan", sanoi kollegi-assessori, ja Ivan Jakovlevits, nuuskaa otettuaan, saippuoitti h?nelt? palkaksi t?st? leuan ja yl?huulen, korvantaustan ja leuanaluksen, sanalla sanoen -- mist? h?nt? vaan halutti.

Olipa t?m? arvoisa porvari jo Iisakin sillalla. H?n katsahti ensin ymp?rilleen, kumartui k?sipuun ylitse muka tirkist??kseen sillan alle tokko siell? paljo kaloja uiskenteli, ja pudotti varovasti rievun nen?n kanssa. H?nest? tuntui ik??nkuin kymmenen puntaa olisi harteilta vier?ht?nyt: Ivan Jakovlevits oikein naurahti. Sen sijaan, ett? olisi virkamiesten leukoja mennyt ajelemaan, k??nsi h?n askeleensa laitokseen, jonka oven p??ll? oli sanat: "Sy?t?v?? ja teet?", pyyt??kseen lasillisen totia, kun h?n ?kki? hoksasi sillan p??ss? seisovan, ylev?n n?k?isen kvartaalin-tarkastajan leveine poskipartoineen, kolmikulmaisine hattuineen ja miekkoineen. H?n j?hmettyi; samassa tarkastaja viittasi h?nelle sormellaan ja lausui: "Tuleppas t?nne, yst?v?ni!"

Ivan Jakovlevits tunsi puvun ja, otettuaan jo kauempana patalakin p??st??n, astui varovasti h?nen luokseen lausuen: "Olkaa terveen?, teid?n ylh?isyytenne!"

"Oi, ei t?ss? ole puhe, veikkonen, ylh?isyydest? -- sanoppas, mit? sin? teit tuolla sillalla?"

"Jumal'avita, herra, k?vin partoja ajelemassa ja katsahdin vaan, juokseeko virta kovasti."

"Valehtelet, valehtelet! Etp? sill? p??se. Vastaappas vaan."

"Min? olen valmis ajelemaan teid?n armollisuutenne partaa kahdesti, vaikkapa kolmesti viikossa vastustelematta", vastasi Ivan Jakovlevits.

"?l?pp?s nyt, veikkonen! Ne ovat loruja vaan. Minulla on kolme parranajajaa ennest??n, ja pit?v?tp? sit? suurena kunnianaankin. Mutta sanoppas nyt vaan, mit? sin? siell? teit?"

Ivan Jakovlevits vaaleni... T?h?n haihtui kokonaan tapausten juoksu h?m?r??n, eik? ole mit??n tietoa siit?, kuinka sitten k?vi.

Kollegi-assessori Kovalev her?si jotensakin varhain ja p??sti huuliltaan ??nen ?rrr!... jonka h?n aina teki her?tess??n, voimatta itsek??n selitt?? mink?t?hden. H?n nousi istualleen, k?ski tuoda itselleen pienen, p?yd?ll? seisovan peilin. H?n tahtoi katsoa n?pykk??, joka eilisiltana oli noussut h?nen nen?lleen; mutta suurimmaksi kummastuksekseen huomaa h?n, ett? nen?n sijalla on ihan tasainen paikka! S?ik?htyneen? k?ski Kovalev tuoda itselleen vett? ja hieroi pyyhinliinalla silmi?ns?: "totta tosiaan, ei ole nen?? laisinkaan!" H?n rupesi hapuroimaan k?sill??n tullakseen vakuutetuksi, ett'ei h?n n?hnyt unta; n?ytt?? silt?, kuin h?n todellakin olisi valveilla! Kollegi-assessori hypp?si vuoteeltaan, kaappasi k?dell??n -- ei ole nen??!... H?n k?ski heti paikalla tuoda vaatteensa ja l?ksi kiireimmiten ylipoliisimestarille.

Sill? v?lin t?ytyy puhua hiukan Kovalev'ista, jotta lukija voisi n?hd?, mit? lajia t?m? kollegi-assessori oikeastaan oli. KoIlegi-assessoreja, jotka tiedoillaan t?m?n arvonimen hankkivat, ei saa laisinkaan verrata niihin kollegi-assessoreihin, jotta siksi tulivat Kaukasossa. N?m?t ovat kaksi aivan eri lajia. Oppineet kollegi-assessorit... T?m? Ven?j? on kumminkin sellainen kummallinen maa, ett? jos sanot jotain yhdest? kollegi-assessorista, niin kaikki kollegi-assessorit Riiasta Kamtschatkaan saakka ottavat sen itseens?; se tiet??kin kaikista nimityksist? ja arvonimist?. Kovalev oli kaukaasialainen kollegi-assessori. H?nell? oli t?m? arvonimi ollut vasta kaksi vuotta; sent?hden h?n ei voinut sit? hetkeksik??n unhottaa; mutta lis?t?kseen kiitollisuuden tunnetta itseens?, h?n ei koskaan kollegi-assessoriksi itse??n nimitt?nyt, vaan aina majuriksi.

"Kuuleppas eukkoseni", puhui h?n tavallisesti kohdatessaan kadulla muijan, jolla maniskoja oli kaupan, "tuleppas luokseni kotiini; asuntoni on Sadovoi-kadun varrella, kysy vaan: asuuko t??ll? majuri Kovalev, niin sinulle n?ytt?? sen kuka tahansa." Jos h?n taas kohtasi jonkun kaunottaren, niin antoi h?n sen lis?ksi salaisen viittauksen, lis?ten: "Kysy vaan, kaunokaiseni, majuri Kovalev'in kortteeria." T?m?np? t?hden mekin rupeamme t?st? l?htien t?t? kollegi-assessoria majuriksi nimitt?m??n.

Majuri Kovalev'illa oli tapana k?vell? joka p?iv? Nevskin prospektilla. H?nen maniskansa kaulus oli aina erinomaisen puhdas ja kiilt?v?t. Poskiparrat olivat h?nell? semmoiset, jommoisia nytkin saa n?hd? l??nin- ja piirikunnanmaamittareilla, arkkitekteill? ja rykmentin l??k?reill?, samoin kaikellaisilla virkamiehill? ja ylimalkaan kaikilla miehill?, joilla on pulleat punaset posket ja jotka eritt?in hyvin pelaavat "bostonia"; n?m? poskiparrat menev?t poskien keskitse suoraan nen??n asti, Majurilla riippui kellon periss? suuri tukku karneooli-sinettej?, vaakunoita ja semmoisia, joihin oli piirretty: keskiviikko, tuorstai, maanantai y.m. Majuri Kovalev oli tullut Pietariin asioille, suoraan sanoen -- etsim??n itselleen sopivata paikkaa: jos onnistuisi niin vaikkapa virkaatoimittavan kuvern?rin, joll'ei -- tuomarin virkaa, jossain n?kyv?mm?ss? piirikunnassa. Eip? majurilla ollut mit??n naimisiin menoakaan vastaan, mutta ainoastaan sill? ehdolla, ett? morsianta seuraisi kolme sataa tuhatta ruplaa my?t?j?isi?. T?st?p? lukija voi itse p??tt?? mimmoinen oli t?m?n majurin tila, kun h?n huomasi jotensakin kovan ja s??nn?llisen nen?ns? sijassa tasaisen, sile?n syvennyksen.

Ik??nkuin onnettomuudeksi ei n?kynyt kadulla yht??n vosikkaa ja h?nen t?ytyi, kietouduttuansa p??llysnuttuunsa, peitetty??n kasvonsa liinalla, menn? jalkasin, teeskennellen, ett? h?nen nen?ns? vuosi verta. "Mutta jospa se n?ytti vaan minusta silt?; ei se voi olla mahdollista, ett? nen? omin p?ins? katoaisi", ajatteli h?n, astuen tahallaan kahvilaan katsoakseen peiliin. Onneksi ei kahvilassa ollut ket??n; pojat lakasivat lattioita ja asettelivat tuoleja paikoilleen; muutamat kantoivat silm?t unisina tarjottimilla kuumia piirakoita; p?ydill? ja tuoleilla levisiv?t siell? t??ll? eiliset kahvilla valetut sanomalehdet. "No Jumalan kiitos, ei ole ket??n", mutisi Kovalev, "nytp? saapi tarkastella". H?n meni pel?ten peilin luo ja katsahti: "Piru viek??n, t?m? on h?vyt?nt?", lausui h?n sylk?isten; "vaikkapa edes jotain olisi nen?n sijalla, vaan kun siin? ei ole mit??n!"

Harmistuneena huulta purren l?ksi h?n kahvilasta ja p??tti vasten tavallisuutta olla keneenk??n katsomatta ja kellek??n hymyilem?tt?. ?kki? j?i h?n aivan kuin naulatuksi seisomaan er??n talon ovelle; h?nen kasvoissaan liikkui selitt?m?t?n asia: k?yt?v?n eteen seisattuivat umpivaunut; ovi aukeni ja ulos hypp?si kyyryselk?inen herra virkanutussa ja juoksi rappuja yl?s. Kuinka suuri Kovalevin kauhu ja h?mm?stys oli, kun h?n hoksasi, ett? tuo oli -- juuri h?nen nen?ns?! T?m?n tavattoman seikan t?hden huomasi h?n silm?ns? pimenev?n; p??ttip? kumminkin, vavisten niinkuin haavanlehti, odottaa, k?yk??n sitten miten tahansa, kunnes tuo palaisi vaunuihinsa. Parin minutin p??st? nen? todella palasikin. H?nell? oli yll? kullalla koristettu, pystykauluksinen virkatakki, jalassa s??mysk?iset roimahousut, miekka vy?ll?. T?yht?hatusta oli helppo huomata, ett? h?nell? oli valtioneuvoksen arvo. Kaikesta saattoi p??tt??, ett? h?n aikoi juuri aamutervehdykselle. H?n katseli kummallekin puolelle, huudahti ajurille: "Annas t?nne!" astui vaunuihin ja l?ksi.

Onneton Kovalev oli v?h?ll? menett?? j?rkens?. H?n ei tiennyt mit? h?nen oli ajatteleminenkaan moisen tapauksen johdosta. Mitenk? se totta tosiaan olikaan mahdollista, ett? nen?, joka eilen viel? oli h?nell? tuossa poskien v?liss?, ei voinut ajaa, eik? k?vell?, nyt oli saanut virkatakin yllens?! H?n juoksi vaunujen j?lest?, jotka onneksi eiv?t vierineetk??n kauas, vaan seisattuivat Gostinnoi dvor'in eteen . H?n juoksi sinne, tunkeutui l?pi joukon kerj??j?-?mmi?, joitten kasvot olivat peitetyt hunnuilla, mihin vaan silmi? varten oli kaksi aukkoa j?tetty, tuon joukon, jota h?n ennen niin kovasti oli pilkannut. Kansaa ei ollut paljo. Kovalev huomasi olevansa niin suuresti h?mmennyksiss??n, ett'ei h?n kyennyt vakavasti aprikoimaankaan, ja etsi silmill??n tuota herraa joka taholta. Vihdoin ?kk?si h?n h?nen seisovan er??n puodin edess?. Nen?n kasvot olivat kokonaan pystykauluksen takana piilossa, ja h?n katseli syviin ajatuksiin vaipuneena jotakin esinett?.

"Kuinkahan min? l?henisin h?nt??" arveli Kovalev. "Kaikesta -- virkanutusta, hatusta -- n?kyy, ett? h?n on valtioneuvos. Piru ties miten t?ss? on teht?v?!"

H?n alkoi yski? h?nen takanaan; mutta nen? ei vaan muuttanut hetkeksik??n asentoansa.

"Armollinen herra", sanoi Kovalev sis?llisesti pakoittaen itse??n rohkeuteen, "armollinen herra..."

"Mit? tahdotte?" sanoi nen? k??ntyen.

"Minua kummastuttaa, armollinen herra... minusta n?ytt??. Teid?n pit?isi tiet?? oma paikkanne. Ja nyt min? l?yd?n teid?t... miss??... Ajatelkaahan..."

"Suokaa anteeksi, min? en k?sit? mist? te puhutte", lausui nen?. "Selitt?k?? asianne!"

"Mitenk? min? h?nelle selitt?isin!" ajatteli Kovalev ja, rohkaisten itsens?, alkoi: "Tosin kyll?, min?... muuten, min? olen majuri. My?nn?tteh?n, etten min? mitenk??n saata ilman nen?? olla. Joku tuommoinen kaupittelija-akka, joka Vosnesenskoi-sillan luona puhdistettuja appelsiineja myypi, voi kyll? istua nen?t?nn?; mutta kun ottaa huomioon, ett?... sit? paitsi, ollessani tuttava useissa paikoissa naisten kanssa: Tschehtirev'in, valtaneuvoksen rouvan, ja muitten.... P??tt?k?? itse... min? en tied? armollinen herra suokaa anteeksi... jos t?m? soveltuu velvollisuuden ja kunnian lakeihin... Te voitte itse ymm?rt??..."

"En totta tosiaan ymm?rr? sanaakaan", vastasi nen?. "Selitt?k?? paremmin."

"Armollinen herra", sanoi Kovalev, muistaen oman arvonsa, "min? en tied? kuinka min? ymm?rt?isin teid?n sananne. T?ss? on, luullakseni, koko asia aivan selv?... Vai tahdotteko te...? Olettehan te -- minun oma nen?ni!"

Nen? katsahti majuriin, ja h?nen kulmansa rypistyiv?t.

"Te erehdytte, arvoisa herra: min? olen aivan erityinen henkil?. Muuten meid?n v?lill?mme ei voi olla mit??n l?hemp?? yhteytt?. Teid?n virkaatekev?n nuttunne napeista p??tt?en kuulutte te aivan toiseen s??tyyn." T?m?n sanottuaan k??nsi nen? selk?ns?.

Kovalev h?mmentyi kokonaan tiet?m?tt? mit? tehd? ja mit? ajatellakaan. Silloinpa kuului miellytt?v? naisvaatteiden sohina: l?hestyi ij?k?s nainen, kiireest? kantap??h?n pitseill? koristettu, ja h?nen per?ss??n solakka neitonen eritt?in miellytt?v?sti pukeutunut valkeihin varrenmukaisiin vaatteisin, p??ss? keltanen hattu, keve? kuin voileip?. Heid?n taakseen seisattui, nuuskarasiaansa avaten, pitk? heitukka pitkine poskipartoineen, kaulassa koko tusina kauluksia.

Kovalev astui l?hemm?s, veti esiin maniskansa patisti-kauluksen, korjasi kiilt?viss? periss? rippuvat sinetit ja hymy huulilla vilkuen kummallekin puolelle, k??nsi koko huomionsa tuohon hentoon naiseen, joka kev?isen kukan keveydell? nyyk?ytteli p??t??n ja vei otsalleen valkean, melkein l?pin?kyv?n k?tens?. Hymy Kovalev'in kasvoissa tuli yh? suuremmaksi, kun h?n hatun alta n?ki ympyri?isen loistavan valkean leuan ja osan poskea kev??n ensiruusun varjostamana; mutta ?kki? hyp?hti h?n taaksep?in ik??nkuin olisi polttanut itsens?. H?nelle johtui mieleen, ettei h?nell? nen?n sijalla ollut mit??n, ja kyyneleet vieriv?t h?nen silmist??n. H?n k??ntyi heti toisaalle, sanoakseen tuolle herralle virkatakissa, ett? h?n vaan oli tekeytynyt valtioneuvokseksi, ettei h?n ollut muu, kuin lurjus ja hunsvotti, ja ettei h?n ollut mik??n muu kuin h?nen oma nen?ns?... Mutta nen?? ei en?? l?ytynytk??n; h?n enn?tti ajaa tiehens?, varmaankin jollekin aamutervehdykselle.

T?m? saattoi Kovalev'in ep?toivoon. H?n l?ksi takasin ja seisattui hetkeksi pylv?srivin alle huolellisesti katsellen joka taholle, eik? sattuisi jostain nen? tulemaan. H?n muisti aivan hyvin, ett? sill? oli t?yht?hattu p??ss?, kullalla ommeltu virkatakki yll?, mutta h?nen p??llysnuttuaan ei h?n muistanut huomanneensa, ei h?nen vaunujensa v?ri?, ei hevosta, eik? edes sit?k??n, oliko h?nell? vaunujen takana lakeija, ja millaisessa puvussa. Sit? paitsi kulki vaunuja niin paljo edestakasin ja semmoisella vauhdilla, ett? oli vaikea eroittaa niit? toisistaankin; vaikkapa h?n sitten olisi merkinnytkin jonkun niist?, ei h?nell? ollut mit??n keinoa saada niit? seisattumaan. P?iv? oli ihana ja l?mmin. Nevskill? pilveili ihmisi?; naisia kihisi, niinkuin vesipisaroita kukkasruiskun hanikasta. Poliisikamarin kohdalta aina Anitschkin'in sillalle saakka. Tuossapa tulee h?nen tuttavansa hovineuvoskin, jota h?n ?verstiksi nimitti, eritt?inkin jos syrj?l?isi? sattui l?sn? olemaan. Tuollapa Jarjigin, sekin h?nen hyv? yst?v?ns?, joka bostonia pelatessa aina menetti kun kahdeksan henke? oli osaa ottamassa. Kah! toinen majuri, joka Kaukasossa assessoriksi oli tullut, viittil?ipi h?nt? k?dell??n luokseen.

"Piru viek??n!" mutisi Kovalev. "Vosikka hoi! Ajappas suoraan poliisimestarille!"

Kovalev istuutui troskaan ja yht?mittaa huudahteli ajajalle: "Anna luisua!"

"Onko poliisimestari kotona?" kysyi h?n, astuttuaan etehiseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet