Read Ebook: The Ordeal of Richard Feverel: A History of a Father and Son by Meredith George Chandler Frank Wadleigh Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3892 lines and 175256 words, and 78 pages

"Onko poliisimestari kotona?" kysyi h?n, astuttuaan etehiseen.

"Ei ole, herra", vastasi ovenvartija, "vast'ik??n l?ksi h?n kotoa."

"Sep? kaunista!"

"Niin", lis?si ovenvartija, "ei siit? paljon aikaa ole, mutta mennyth?n vaan onpi; jospa olisitte hiukkasta ennen tulleet, niin olisitte ehk? tavanneet h?net kotona."

Ottamatta vaatetta kasvoiltaan, astui Kovalev takasin vosikalle ja huudahti ep?toivon ??nell?: "Anna menn?!"

"Minne?" sanoi vosikka.

"Suoraan eteenp?in."

"Mitenk? suoraan eteenp?in? T?ss? on k??nn?s oikeaan tahi vasempaan?"

Tuo kysymys seisotti Kovalev'in ja pakoitti h?net taas ajattelemaan. Oikeastaan olisi h?nen nyt pit?nyt muitta mutkitta kysy? neuvoa j?rjestys-toimistosta, ei suinkaan sent?hden, eik? sill? on suoranaista tekemist? poliisin kanssa, vaan siit? syyst?, ett? sen toimet saattoivat olla paljoa nopeampia kuin muitten; suoraa ajattelemattomuutta olisi ollut menn? etsim??n korvausta sen paikan esimiehilt?, jossa nen? n?kyi palvelevan, sill? nen?n omista sanoista oli helppo p??tt??, ett'ei sille miehelle mik??n pyh?? ollut ja ett? h?n siell? voi valehdella samoin kuin h?n valehteli vakuuttaessaan, ett'ei h?n ollut h?nt? koskaan n?hnytk??n.

Jopa Kovalev oli k?ske? ajamaan j?rjestys-toimistoon, kun h?nelle johtui mieleen, ett? tuo lurjus, ilki?, joka ensi kerran kohdatessa k?ytt?ytyi niin h?vytt?m?ll? tavalla, voisi k?ytt?? aikaa hy?dykseen ja suilahtaa kaupungista -- ja silloin tulisivat kaikki etsimiset turhiksi tahi kest?isiv?t -- Jumala sen est?k??n -- ehk? kokonaisen kuukauden. Vihdoin n?ytti ik??nkuin itse taivas olisi tullut h?nelle avuksi. H?n p??tti l?hte? suoraan sanomalehti-toimistoon ja ajoissa ilmoittaa h?nen ominaisuutensa, ett? kuka tahansa, joka nen?n kohtaisi, heti paikalla voisi h?net h?nelle toimittaa, taikka ainakin ilmaista miss? nen? oleskeli. Niinp? h?n nyt, t?m?n p??tetty??n, k?ski vosikan ajaa sanomalehti-toimistoon, koko matkan yht? mittaa kolhien h?nt? nyrkill??n selk??n ja ??nn?hdellen: "Pikemmin lurjus, pikemmin tolvana!"

"Voi teit?, herra!" sanoi vosikka ravistaen p??t??n ja ly?den ohjaksilla hevostaan, jolla oli yht? pitk? karva kuin katurakilla. Ruoska seisattui viimein ja Kovalev juoksi heng?styneen? pieneen vastaanotto-huoneesen, jossa harmaap?inen virkamies, vanha h?nnystakki yll?, silm?lasit silmill?, istui p?yd?n takana ja kyn? hampaissa luki vasta tuotuja vaskitahoja. "Kuka t??ll? ottaa ilmoituksia vastaan", huusi Kovalev, "hyv?? huomenta!"

"Terve tullut", sanoi virkamies kohottaen hetkeksi silm?ns? ja laskien ne takasin vieretysten asetettuihin vaskirahar?ykki?ihin.

"Min? tahdon painattaa..."

"Sallikaa, pyyd?n hiukan odottamaan", lausui virkamies, kirjoittaen yhdell? k?dell??n numeroja paperille ja muuttaen vasemman k?den sormilla helmilaudassa kaksi helme? vasemmalle. Lakeija nauhuksineen ja puvussa, josta voi p??tt?? h?nen palvelevan jossain ylimysperheess?, seisoi kirje k?dess? p?yd?n luona ja rupesi n?ytt?m??n omaa arvostelukyky??n lausuen:

"Uskotteko, herra, ett'ei koira maksa kahdeksaa riunaa , se on min? en siit? maksaisi kahdeksaa rossaa , mutta kreivit?r, Jumal'aut', rakastaa sit? -- senp?t?hden se, joka sen l?yt??, saa sata ruplaa! Totta tosiaan, niin aivan kuin me t?ss?, ovat ihmisten maut erilaiset; jos kerran olet koirien ihailija, niin pid?kin jo jahtikoiraa tahi villuria; ?l? s??li viitt? sataa, anna tuhat, ett? sitten koira todellakin olisi hyv?."

Arvoisa virkamies kuunteli tuota arvokkaalla katsannolla, samalla aikaa laskien lukua, montako kirjainta tuodussa lipussa oli. Huoneen seini? vasten seisoi kaupittelija: ?mmi? ja dvornikkoja laput kourissa. Yksi sis?lsi ett? palvelukseen p??stet??n uljas kuski; toisessa -- v?h?n k?ytetyt vaunut, tuodut Parisista vuonna 1814; siell? kaksi palvelusta, henkiorja, 19-vuotias pesuty?y?n tottunut ja muihinkin toimiin kykenev? tytt?; k?ytett?v?ksi kelpaava troska ilman toista notkurautaa; nuori, tulinen, harmaa, 17-vuotias hevonen; Lontoosta tuotuja vereksi? nauriin ja retisan siemeni?; huvila kaikkine mukavuuksineen: kaksi pilttoota hevosia varten ja paikka, johon sopii istuttaa kaunis koivu- tahi tammi-mets?; siell? oli ilmoitus niille, jotka haluavat ostaa vanhoja saappaanpohjia, kehoituksella tulemaan huutokauppaan kello 8:sta 3:een aamua.

Huone, jossa t?m? kirjava seura oli, ei suinkaan suuri ollut ja ilma siin? oli hirve?n raskas; kollegi-assessori Kovalev ei kumminkaan voinut hajua tuntea, kun h?nen kasvonsa peitossa olivat ja itse nen? siihen aikaan, Jumal'ties, miss? lienee ollutkaan.

"Hyv? herra, sallikaa minun kysy?... minulla on eritt?in t?rke? asia", sanoi h?n viimein tuskastuen odotukseen.

"Heti paikalla, heti paikalla! Kaksi ruplaa nelj?kymment?kolme kopekkaa! Kohta, kohta! Rupla kuusikymment?nelj? kopekkaa", jutteli harmaasilm?inen herra, viskoen akoille ja dvornikoille vasten silmi? heid?n lappunsa: "Mit? teille on tarvis?" sanoi h?n viimein k??ntyen Kovalev'iin.

"Min? pyyd?n...", sanoi Kovalev, "tapahtui h?vytt?myys eli ilkity? -- min? en ole saanut t?h?n saakka selville. Min? pyyd?n vaan teit? julkaisemaan, ett? se, joka toimittaa minulle t?m?n lurjuksen, saa kohtuullisen palkkion."

"Sallikaa minun kysy?, mik? on nimenne?"

"Miksik? nime?ni? En min? sit? voi ilmaista. Minulla on paljo tuttavia. Tschehtirev, valtioneuvoksen rouva, Palageja Grigorjevna Podtotschin, staapiupseerin rouva... Annas kun saavat tiet??, Jumala varjelkoon! Te voitte vaan kirjoittaa kollegi-assessori tahi viel? paremmin: mies, jolla on majurin arvo."

"No onko tuo karkulainen teid?n henkiorjanne?"

"Mik? henkiorja! Eih?n tuo mik??n niin suuri ilkity? olisikaan! Minulla pakeni -- nen?..."

"Hm! kummallinen nimi! Ja suurenko summan tuo Nen? teilt? varasti?"

"Nen?, se on... ?lk?? te luulko... Nen?, minun oma nen?ni katosi, eik? ole mit??n tietoa, minne. Itse piru tahtoi tehd? pilaa kanssani."

"Mitenk? se katosi? Min? en voi ymm?rt??!"

"En min? tied? sanoa, mitenk?. P??asia on, ett? h?n nyt ajelee pitkin kaupunkia ja nimitt?? itse??n valtioneuvokseksi. Ja siit? syyst? pyyd?n teit? ilmoittamaan, ett? se, joka h?net kiinni saa, toimittakoon mit? pikemmin suoraa tiet? luokseni. Todellakin, voitte itse p??tt??, kuinka min? voin olla ilman niin t?rke?t? ruumiin osaa. Ei se ole mik??n pikkuvarvas jalassa, jonka voi saappaasen piilottaa -- eik? kukaan huomaa, vaikkei sit? l?ydyk??n. Min? olen joka tuorstaina valtioneuvos Tschehtirev'in luona; Podtotschin, Palageja Grigorjevna, staapi-upseerin rouva ja h?nen eritt?in soma tytt?rens? ovat my?skin hyvi? tuttavia, ja ajatelkaa kuinka min? nyt voin... Enh?n min? voi heille n?ytt?yty?k??n."

Virkamies painui syviin ajatuksiin, niinkuin h?nen rypistetyist? huulistaan voi p??tt??.

"En min? voi antaa tilaa lehdess? tuommoiselle ilmoitukselle", sanoi h?n viimein pitk?n vaitiolon j?lkeen.

"Kuinka? Mitenk??"

"Siten -- lehti voi menett?? arvonsa. Jos jokainen rupeaa kirjoittamaan, ett? h?nelt? karkasi nen?, niin... Muutenkin jo kuuluu moitteita siit?, ett? muka painetaan hullutuksia ja perusteettomia valheita."

"No, mutta mitenk? t?m? asia hullutus on! Ei t?ss? minusta mit??n semmoista ole."

"Se n?ytt?? vaan silt?, niinkuin ei olisi. Viime viikolla oli samallainen tapaus: Tulipa t?nne er?s virkamies, samoin kuin te nyt, toi lapun, rahaa r?tingin mukaan 2 r. 27 k., ja koko ilmoitus sis?lsi, ett? oli karannut musta villakoira. Eih?n siin? olisi luullut sen kummempaa olevan. Vaan t?st?k?s syntyi ivajuttu: villuri olikin rahaston hoitaja er??st? laitoksesta, jonka nime? en muista."

"Enh?n min? villurista ilmoitusta annakaan, vaan omasta nen?st?ni, siis melkein sama, kuin itsest?ni."

"En, semmoista ilmoitusta en voi ottaa mitenk??n vastaan."

"Mutta kun minulta todella katosi nen?!"

"Jos se katosi, niin on teid?n k??ntyminen l??k?rin puoleen. Sanotaan, ett? niit? on semmoisia, jotka voivat asettaa mimmoisen nen?n tahansa. Muuten min? huomaan, ett? te olette leikkis? mies ja teette mielell?nne seurassa pilaa."

"Min? kiroan teit?, niin totta kuin Jumala on pyh?! Koska t?m? niin pitk?lle on mennyt, niin min? n?yt?n teille."

"?lk?? vaivatko itse?nne!" jatkoi virkamies vet?en nuuskaa sieramiinsa, "tahikka, joll'ei teille siit? vaivaa ole", lis?si h?n uteliaalla liikahduksella, "niin kyll?h?n olisin halukas katsomaan."

Kollegi-assessori otti liinan kasvoiltaan.

"No totta toisen kerran, ihme ja kumma", lausui virkamies, "aivan tasainen paikka, ihan kuin vastapaistettu kakkara. Niin uskomattoman tasainen."

"No, rupeatteko nyt v?itt?m??n vastaan? Te n?ette itsekin, ett'ei saata olla sit? sanomalehdess? julkaisematta. Min? tulen teille eritt?in kiitolliseksi, ja olen iloinen ett? t?m? tapaus on saattanut minulle onnen tutustua teihin." Niinkuin tuosta n?kyy p??tti majuri t?ll? kertaa k?ytt?? hiukan viekkauttakin.

"Helppohan tuo julaista olisi", sanoi virkamies, "mutta min? en n?e teille siit? mit??n hy?ty? olevan. Jos tahdotte, niin antakaa semmoisen, jolla on ter?v? kyn?, kertoa t?m?, niinkuin harvinainen luonnon-ilmi? ainakin, ja painattakaa se 'Pohjan Mehil?iseen' nuorison hy?dyksi tahi muuten yleis?n huviksi."

Kollegi-assessori vaipui t?ydelliseen toivottomuuteen. H?n k??nsi silm?ns? alas sanomalehteen, jossa oli ilmoitus n?yt?nn?ist?; jopa h?nen kasvonsa olivat valmiit hymyilem??n, huomattuaan er??n soman n?yttelij?tt?ren nimen, ja h?nen k?tens? meni jo taskuun saadakseen tiet??, oliko h?nell? muassa sininen paperiraha , sill? staapiupseerien piti Kovalevin mielest? istua nojatuolissa; mutta muisto nen?st? pilasi kaikki.

Itse virkamiest?kin n?kyi Kovalev'in tukala tila liikuttavan. Tahtoen huojentaa edes jonkun verran h?nen tuskaansa, piti h?n sopivana ilmaista osanottavaisuuttaan muutamilla sanoilla:

"Minun todellakin k?y s??liksi, ett? teille t?mm?inen onnettomuus on tapahtunut. Ettek? tahdo ottaa nuuskaa rohkaistukseksi; t?m? parantaa p??ns?ryt ja lauhduttaa surulliset ajatukset; moneen muuhunkin tautiin on t?m? hyv??." Sen sanottuaan virkamies tarjosi Kovalev'ille nuuskarasiasta, n?ps?sti asetettuaan hienon naisen kuvalla koristetun kannen sen alle.

T?m? typer? teko lopetti Kovalev'in k?rsiv?llisyyden. "Min? en ymm?rr?, kuinka te t?ss? leikille sijaa l?yd?tte", sanoi h?n n?rk?styen, "ettek? n?e, ett'ei minulla juuri sit? ruumiin osaa ole, jolla nuuskataan? Piru viek??n teid?n nuuskanne. Min? en nyt saata katsoakaan siihen, vaikka huonon nuuskanne sijaan tarjoisitte itse Rap?-lajia."

T?m?n sanottuaan l?ksi h?n tiehens? sanomalehtitoimistosta, kovasti nyreiss??n ja k??nsi askeleensa kaupungin viskaalin luokse.

Kovalev tuli h?nen luokseen juuri kun t?m? kohottaen k?tens? yl?s venytti itse??n ja haukotellen lausui! "Kas nytp? parin tunnin nukahdus hyv?? tekee!"

Eip? ollut siis vaikea n?hd?, ett'ei kollegi-assessorin tulo ollut laisinkaan ajallansa. Viskaali oli kaikkien taiteitten ja k?sit?itten suosija; keisarillisia velkaseteleit? h?n toki piti paraina kaikista. "Kas sek?s tavaraa", oli h?nell? tapana sanoa, "eip? ole mit??n sen mukavampaa: sy?d? ei se tahdo, tilaa tarvitsee v?h?n, taskuun mahtuu aina, putoaa -- ei mene rikki."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet