Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jutelmia by Dilling Lars Schrowe Uno Von Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1741 lines and 26319 words, and 35 pages
Translator: Uno von Schrowe
JUTELMIA
Kirj.
L. Dilling
Tekij?n luvalla suomentanut Uno von Schrowe
Helsingiss?, Wickstr?m'in ja Kump:nien jaettavana. J. Simeliuksen perillisten kirjapainossa, 1885.
SIS?LLYS:
Ik?v? juttu 1. Rasmussenin perhe 2. Perhe lis??ntyy 3. Ludvig-serkku tulee Gr?nlidiin 4. Donnerin rouva tahtoo oppia panemaan kurkkuja etikkaan 5. Vanha Rasmussenin matami ennustaa poutaa, vaan tulee sadetta 6. Kiusallinen seikka 7. Ratkaisu 8. Jutun loppu Puhdas lippu Vehreit? seppeleit? Katonpanian ?iti Vanha Gunhild
IK?V? JUTTU.
Rasmussenin perhe.
Gr?nlidin patrona Rasmussen oli mies, jota onni aina oli suositellut.
Paitse kaunista maataloa ja muutamia tuhansia taalareja korkoja, jotka h?n oli perinyt is?lt?ns?, nimismies Rasmussen-vainajalta, oli herra Rasmussenilla ollut sekin onni, ett? h?n oli saanut vaimon.
Koska t?m?n viimeksimainitun onnen voi melkein kuka tahansa saavuttaa, ja se useinkin asianhaarain mukaan pidet??n onnettomuutena, t?ytyy minun kiireimmiten lis?t?, ett? h?n oli saanut kiltin, hienon ja oivallisen vaimon, mik? ei satu joka miehen osaksi.
Paitse kaikkia n?it? hyvi? ominaisuuksia oli Rasmussenin matamilla viel? yksi, joka oikeastaan olisi ollut kaikkein ensiksi nimitett?v?: h?n oli hyvin sivistynyt.
H?n oli nimitt?in kymmenen vuotta ollut em?nt?piikana er??n amtmanni Falkin luona, mutta oli, naimisiin jouduttuansa, niin usein kertonut olleensa siell? seuranaisena, ett? h?n lopulta itsekin sen melkein uskoi.
Asia oli niin ett? h?n kahdeksantoista vuoden ik?isen? oli tullut amtmannin perheesen, ja n?m?, jotka olivat yst?v?llisi? ja suoraluontoisia ihmisi?, kohtelivat h?nt? paremmin sukulaisena kuin palvelijana.
H?n s?i heid?n p?yd?ss?ns? ja oli aina sis?ll? askareet ky?kiss? suoritettuansa, ja amtmannin tyt?r, joka oli paria vuotta nuorempi kuin neitsyt, oli hauskuudekseen v?liin olevinansa opettajatar ja antoi muutamia pisaroita omasta viisaudestansa tipahdella h?nellekin, ja neitsyt Pedersen, niinkuin h?nt? siihen aikaan nimitettiin, p??si niinkin pitk?lle opissa, ett? taisi lausua franskankieliset nimet romaneissa, soitti "Ukko Noaa" ja er?it? muita helppoja kappaleita pianolla ja lauloi koko joukon lauluja -- muun muassa pari italialaistakin -- yht? ep?tarkasti kuin neiti Falk itse, eik? enemp?? voinutkaan vaatia em?nt?piialta.
H?n l?heni jo pitkin askelin naimattomille naisille niin kovin peloittavaa kahdeksattakolmatta ik?vuotta eik? yht??n kosijaa ollut viel? ilmaantunut; silloin tuli Rasmussen amtmannille pehtoriksi.
H?n alkoi heti niin innokkaasti neitsyen suloja ja keittotaitoa ihaella, ett? h?n jo er??n? p?iv?n? kys?si t?lt?, tahtoisiko h?n ruveta elinajaksensa h?nen em?nn?itsij?ksens?, ja neitsyt antoi my?nt?v?n vastauksen.
Rasmussen oli varakas, kaunis nuori mies, ja ainoa vika, jonka neitsyt h?ness? saattoi l?yt??, oli ett? h?nen nimens? oli Rasmussen.
H?n oli nimitt?in aina uneksinut saavansa muuttaa arkip?iv?isen nimens? Pedersenin joksikin oikein ylh?iseksi tahi ainakin joksikin, jolla ei olisi tuota inhoittavaa alhaisoa osoittavaa p??tett? "sen".
Mutta kun on em?nt?piikana ja ik?? kahdeksankolmatta vuotta, ei saa niin liioin saivarrella miest? valitessa, etenkin kun ei ole useita valittavissa.
Siksip? neitsyt Pedersen aivan lyhyen mietint?ajan per?st? p??tti tehd? herra Rasmussenin onnelliseksi antamalla h?nelle k?tens? ja syd?mmens?.
Puoli vuotta my?hemmin kuoli vanha nimismies Rasmussen ja j?tti talon perinn?ksi pojallensa, ja "kun vuosi oli kulunut," niinkuin romaaneissa luetaan, tapahtui nuoren, Pedersenin? syntyneen, Rasmussenin matamin juhlallinen tulo Gr?nlidiin paikan uutena valtiattarena.
Kun valloittaja marssii sis??n, on vanha valtias tavallisesti pakoitettu v?istym??n tielt?, ja niin k?vi Gr?nlidiss?kin.
Vanha Rasmussenin matami, nimismiehen leski, vet?ytyi, murtunein syd?mmin ja kuljettaen mukanaan kymmenen kuormallista muuttokaluja, tielt? pois naapuritaloon Granholtiin, joka niinik??n oli ollut h?nen mies-vainajansa oma.
T??ll? oli h?nen m??r?, kuten katkerasti surevan lesken tulee ja sopii, viett?? loput elinp?iv?ns? yksin?isyydess?.
Rasmussenin matami oli ankara nainen, joka oli tottunut hallitsemaan sek? miest?ns? ett? taloa, eik? h?n milloinkaan ollut ajatellut mahdolliseksi ett? h?n tulisi pakoitetuksi luopumaan vallastansa.
Eip? koskaan ollut h?nen mieleens? joutunut, ett? h?nen poikansa saattaisi olla niin yksinkertainen ett? naisi, kun h?nell? oli niin j?rkev? ?iti taloa hoitamassa.
Ja jospa h?n vihdoin tekisikin sen, niin saattaisihan h?n kuitenkin l?yt?? naisen, joka paremmin sopisi h?nelle kuin sellainen, joka oli ollut seuranaisena tahi jonakin sellaisena eik? tietysti ymm?rt?nyt rahtuakaan oikeasta maataloudesta.
Suuresti murheissaan odotti siis vanha Rasmussenin matami mini?ns? tuloa Gr?nlidiin, ja t?m? h?nen murheensa muuttui aivan synk?ksi ep?toivoksi, kun mainittu nainen n?ytt?ysi olevansa ylh?is?mielinen olento vaaleassa hameessa, kultainen rannerengas vasemmassa k?siranteessa ja samanlainen helmist? oikeassa.
Vanha Rasmussenin matami otti siksi mini?ns? vastaan hyvin kylm?sti, kietousi arvollisuutensa vaippaan ja vet?ysi, kuten ennen on sanottu, pois tielt? Granholtiin, jossa h?n asettui vahvaan asemaan ja josta h?n joka p?iv? l?hetteli vakojia tarkastamaan vihollisen v?himpi?kin liikkeit?.
Ensimm?inen sanoma kertoi, ett? nuori Rasmussenin matami oli karkoittanut kaikki koreat mahongnypuitteiset kuninkaat, apostolit ja pyh?t neitsyet salista ynn? muutamat vetoarkut ja piirongit.
Vanha Rasmussenin matami pudisti murheellisesti p??t?ns? ja antoi, keskusteltua vihollisen kanssa, k?skyn osoittaa maanpaossa oleville kuninkaille, apostoleille ja pyhille neitsyeille vakinaiseksi olopaikaksi sein?t Granholtin salissa.
Toinen viesti ilmoitti, ett? valkoinen uudins?nky, joka ennen oli ollut salin etevin kaunistus, niinik??n oli saanut karkoitustuomion.
"Voi tuota petoa!" sanoi vanha matami itku??nin. "Siin? oli viisi pulsteria ja yhdeks?n p??nalustyyny?!"
H?n olisi varmaan yht? vieraanvaraisesti avannut huoneensa untuvapulstereille ja p??nalustyynyille kuin maanpaossa oleville kuninkaille, mutta h?n sai kuulla, ett? sek? s?nky ett? patjat olivat saaneet paikan Gr?nlidin vierashuoneessa, ja siksi sen t?ytyi j??d?.
Kolmas Jopinsanoma kertoi, ett? nuori matami oli ostanut vanhan pianon ja uudet huonekalut saliin.
Kun viesti tuli tuoden t?m?n uutisen, istui vanha Rasmussenin matami takan vieress? ja piti silm?ll? kermalla t?ytetty? kastrullia.
Kun t?m? hirmuinen sanoma soi h?nen korviinsa, j?ykistyi h?n aivan ja antoi kamalassa v?linpit?m?tt?myydess? kastrullin kiehahtaa yli, suureksi kauhistukseksi piioille ja suureksi iloksi kissalle.
"Vaimo vie h?net perikatoon!" huudahti eukko. "Ennenkuin vuosi on lopussa, on h?n kerj?l?inen."
Siit? pit?en ei vanha Rasmussenin matami kuitenkaan kuullut muuta kuin hyv?? mini?st?ns?. Asia oli niin, ett? nuori Rasmussenin matami ei suinkaan ollut niin mahdoton eli toisin sanoin niin kopea kuin milt? h?n tahtoi n?ytt??. H?n oli tottunut tekem??n ty?t? amtmannin talossa eik? h?n Gr?nlidiss?k??n istunut k?det ristiss?.
H?n puuhaili aamusta iltaan ky?kiss? ja kellarissa -- lyhyesti sanoen, oli koko viikon em?nt?piikana, ja ainoastaan sunnuntaisin tahi kun oli vieraita, tuli seuranainen n?kyviin. T?m?n uutteruutensa ja hyv?n j?rjestyksens? kautta saattoi h?n talouden Gr?nlidiss? aivan oivalliselle kannalle.
T?m? vaikutti paljon anopin lepytt?miseksi, joka ei suinkaan ollut v??ryytt? rakastava eik? paha. Jopa h?n meni niinkin pitk?lle, ett? h?n puolusteli mini?t? uusien huonekalujenkin suhteen.
"Eik? oikeastaan ollutkaan niin kummallista, ett? Maria tahtoi uudet," sanoi h?n, "sill? vanhat olivatkin todella huonot, ja Rasmussenilla on varaa ostaa uudet. Ja mit? taas tuohon pianoon tulee, niin se on oikein hieno huonekalu talossa pit??, kun ei vaan menetet? koko aikaa sen soittamiseen."
Perhe lis??ntyy.
Vuoden kuluttua tapahtui kuitenkin jotakin, joka enemm?n kuin mik??n muu vaikutti vanhan Rasmussenin matamin l?hent?miseksi vastanaituihin, vaikka se samalla antoi aihetta pit?m??n riitaa yh? vireill? anopin ja mini?n kesken.
Nuori Rasmussenin matami synnytti nimitt?in tyt?n, jota is? ja mummo jo jotenkin nuorena, nelj?n p?iv?n i?ss?, pitiv?t oikein ihmeen? mit? ?lyyn ja ymm?rrykseen tuli.
Rasmussen v?itti tyt?n parkaisevan, kun h?n sanoi "puh!" ja hymyilev?n, kun h?n sanoi "ti-tuu!"
Vanha Rasmussenin matami, joka vastaiseksi oli asuttunut Gr?nlidiin mini?n sairauden aikana, k?veli edestakaisin lattialla tuuditellen pienoista k?sivarsillaan, ja lauloi ??nell?, joka soi kuin torninvartian:
"Nuku, syd?nk?pynen! Nuku, kun ma laulelen."
Add to tbrJar First Page Next Page