Read Ebook: Jutelmia by Dilling Lars Schrowe Uno Von Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1741 lines and 26319 words, and 35 pages

"Nuku, syd?nk?pynen! Nuku, kun ma laulelen."

Rasmussen kuunteli laulua my?nt?v?sti ny?k?ytt?en p??t??n, ik??nkuin h?n olisi tahtonut siten osoittaa kaikesta syd?mmest? samaa toivovansa.

"Anna minun kantaa h?nt? v?h?sen," pyysi h?n.

"Ota h?net kaikin mokomin varovasti ?l?k? vaan pudota h?nt?," varoitteli mummo ja antoi h?nelle lapsen, ik??nkuin se olisi ollut munanyytti.

"Kenenk? n?k?inen h?n oikeastaan onkaan?" kysyi is? katsellen tyt?rt?ns? ihastunein silm?yksin.

"H?n on sinun n?k?isesi," vakuutti eukko. "Eik? niin paljon sinun kuin is?si, Rasmussen vainajan," lis?si h?n syv?mielisesti ja kunnioitti nimismiehen muistoa syv?ll? huokauksella.

"Ti-tuu!" sanoi Rasmussen veitikkamaisesti.

Hymyilyn sijasta parkasi pienoinen aika tavalla.

"Sit? odotin juuri," sanoi vanha matami nuhdellen. "Et sin? osaa lapsia hoitaa. Tule minulle, sin? Olina," sanoi h?n ja ojensi k?tens? lasta kohti.

"H?n ei ilmoisna ik?n? ole saapa nimekseen Olinaa," lausui nuori Rasmussenin matami n?rk?styen.

H?n oli koko ajan maannut vaiti ja seurannut lasta silmill??n, mutta n?ki nyt olevan syyt? yhty? puheesen.

"Mink? h?n muutoin saisi nimeksi?" kysyi mummo. "Eik? ole sek? h?nen is?ns? ett? vaarinsa nimi Ole, ja enk? min? itsekin ole ristitty Olina Petrinaksi? Luulisinpa ettei h?nell? ole ket??n l?heisemp?? kenenk? nimen saisi."

"H?nen nimens? on oleva Tekla Aurelia Falk-Rasmussen, kirjoitettuna v?liviivan kanssa," virkkoi ?iti ja vaipui v?syneen? takaisin patjoille.

Mutta pikku Tekla tahi Olina, tahikka mik? h?nen nimeksens? nyt tulisikaan, parkui parkumistaan ja h?iritsi siten v?ittely?.

Kuukaus my?hemmin oli pienoinen ristitt?v?, ja neiti Tekla Falk, amtmannin tyt?r, oli my?skin kutsuttu olemaan l?sn? t?ss? juhlallisessa toimessa.

Kuitenkaan ei ollut viel? nimest? sovintoa syntynyt. Vanha Rasmussenin matami oli aikoja sitten palannut takaisin Granholtiin, mutta k?vi usein Gr?nlidiss?, ja joka kerta kun h?n oli siell?, syntyi tavallisesti kina siit?, mik? ei kuitenkaan konsaan mihink??n p??t?kseen johtanut.

Rasmussen itse pysyi aina puolueettomana. H?n kunnioitti suuresti molempia asianomaisia eik? uskaltanut sen vuoksi lausua ajatustaan kumpaisellekaan.

Ylimalkaan tahtoi h?n kuitenkin melkein aina mit? h?nen vaimonsa tahtoi; mutta kuitenkaan ei saa luulla ett? t?m? oli mik??n hirmuvaltias.

Tosin l?ytyi niit?kin, jotka sit? v?ittiv?t, mutta se oli pelkk?? panettelua.

Er??n? p?iv?n?, kun eukko ei ollut pitk??n aikaan siell? k?ynyt, k?ytti nuori Rasmussenin matami tilaisuutta kehoittaaksensa miest??n l?htem??n pappilaan ja pyyt?m??n lapsen kastamista.

Kun Rasmussenin oli vaikea muistaa nimi?, kirjoitti h?nen vaimonsa somilla kirjaimilla Tekla Aurelia Falk paperille.

Rasmussen pani sen muistikirjaansa ja muistikirjan lakkariin ja meni sitten yl?s omaan kamariinsa v?h?n siistim??n itse?ns?, renkipojan valjastaessa uusien k??sien eteen.

H?nen sit? juuri tehdess? tuli vanha matami pihaan.

"L?hteek? Rasmussen kyl??n, Hannu?" kys?si t?m?.

"L?htee, h?n menee pappilaan kirjoituttamaan lasta kastettavaksi," vastasi Hannu.

Rouva puri huulet yhteen ja astui saliin. T??ll? kohtasi h?n mini?ns?.

"Hyv?? p?iv??, lapsukainen," sanoi vanha Rasmussenin matami yst?v?llisesti.

"Jumal'antakoon, anoppi," sanoi nuori Rasmussenin matami kasvot niin kauhistuneen n?k?isin?, juuri kuin nimismies-vainaja olisi tullut toisesta maailmasta toimittamaan ry?st?? talossa.

"T?n??n on kauhea helle," sanoi vanha matami huomaamatta, kuten n?ytti, mini?n h?mmennyst?.

"Hirmuinen helle," huokasi nuori matami. "Ettek? heit? pois hattuanne?"

"En, kiitos vaan. Tulen kaupungista ja olen matkalla oikop??t? kotia."

"Nyt olen valmis," sanoi Rasmussen astuen huoneesen.

"L?hdetk? minne?" kys?si h?nen ?itins?.

"H?n menee pappilaan," sanoi nuori vaimo ep?toivoisen rohkeudella, p??tt?en taistella viimeiseen saakka.

"Se oli hyv?, sitteh?n p??sen samalla hevosella kotia. Mutta ensin t?ytyy minun suudella pienoista."

"H?n nukkuu," sanoi ?iti.

"No niin, j??k??n sitten toistaiseksi. Tule nyt, Ole, ei sinun tarvitse minua odottaa," lis?si h?n ja meni ulos.

Kun ?iti ja poika olivat nousseet k??seihin, sanoi nuori matami:

"Nyt olemme m??r?nneet h?nen nimens?."

"Minun puolestani saat kernaasti antaa h?nelle vaikka Bismarckin nimeksi," sanoi vanha Rasmussenin matami n?re?sti, ja he l?ksiv?t.

"Vihdoin sain tahtoni perille," sanoi nuori matami ja katsoi heid?n j?lkeens?. "H?n oli tosin suutuksissaan, mutta tyyntyi kuitenkin n?hdess??n ettei ollut apua mist??n yrityksist?."

Mutta Rasmussenin hepo kiid?tti pappilaan, joka oli puolitiess? Granholtista Gr?nlidiin.

Kun he joutuivat perille, sanoi vanha matami: "Hevosen sidomme kiinni t?nne pihaan. Min? poikkean my?skin pappilaan, sill? minulla on my?skin v?h?n puhuttavaa rouvan kanssa."

"En mill??n ehdolla tohdi j?tt?? nuorta, virkkua hevosta yksin t?nne," sanoi Rasmussen. "T?ytyy kutsua renkej? katsomaan sit?."

"N?eth?n ett? kaikki v?ki on alhaalla pellolla," sanoi h?nen ?itins?. "Mutta enk? min? voi toimittaa asiaasi, kun sin? pid?t hevosta?"

"Miks ei, on vaan sanottava papille, ett? tahdon tytt?rievun kastetuksi ensi sunnuntaina, ja annettava h?nelle n?m? 20 kruunua ja t?m? paperi, jossa on lapsen nimi."

"Voinhan min? sen aivan hyvin toimittaa."

"Mit? sanotte nimest??" kys?si poika levottomasti.

"Min? sanon, ett? kun lapset saavat tahtonsa perille, eiv?t he itke." Lausuen t?m?n oraakelivastauksen laskeusi ?iti alas rattailta ja meni pappilaan.

Kotvasen kuluttua palasi h?n takaisin.

"Pappi l?hetti terveisi? ja k?ski kiitt?m??n rahasta ja sanomaan, ett? h?n on valmis kastamaan vaikka kymmenen lasta sinulle, jos vaan tahdot. Olisi itsekin tullut ulos kiitt?m??n sinua, mutta kun h?n parast'aikaa tutkisteli saarnaansa sunnuntaiksi, arvelin ettei maksanut vaivata itse?ns?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet