Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Blacksmith's Hammer; or The Peasant Code: A Tale of the Grand Monarch by Sue Eug Ne De Leon Daniel Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1340 lines and 66022 words, and 27 pages
Translator: Samuli Suomalainen
ENSIMM?ISET IHMISET KUUSSA
Kirj.
H. G. Wells
Tekij?n luvalla suomensi Samuli S.
Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1907.
Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.
SIS?LLYS:
Mr. Bedford tutustuu Mr. Cavorin kanssa Lympness?.
Kun nyt istahdan kirjoittamaan t?nne viinik?ynn?sten siimekseen, etel?isen Italian sinitaivas p??ni p??ll?, niin minua hiukan h?mm?stytt??, ajatellessani, ett? minun osallisuuteni Mr. Cavorin kummallisissa seikkailuissa oli sittenkin vain pelkk?? sattumaa. Min? jouduin niihin sellaisena aikana, jolloin arvelin olevani t?ydess? turvassa pienimmilt?kin h?irityksilt?. Olin tullut Lympneen siin? luulossa, ett? se se vasta on sellainen paikka maailmassa, miss? ei mit'ik??n tapahdu. "T??ll?", ajattelin, "t??ll?, jos miss??n, saa olla rauhassa ja tehd? ty?t?."
Ja seurauksena kaikesta tuosta on t?m? kirja. N?in se sallimus v?listi kokonaan tyhj?ksi tekee ihmisen pienet suunnitelmat.
Olkoon t?ss? nyt ohimennen mainittuna, ett? min? vast'ik??n olin kest?nyt aika keikauksen er??ss? taloudellisessa yrityksess?. Nyt kun t?ss? istun, ymp?rill?ni kaikki rikkauden luomat edut, nyt tuntuu oikein nautinnolta mainita silloista h?t??ni. Saatan senkin my?nt??, ett? jossain m??rin olin itsekin ollut vikap?? kovaan onneeni. Saattaa olla, ett? minussa on jonkun verran kyky? yhteen ja toiseen; liikehommain hoito ei ainakaan kuulu niihin. Mutta siihen aikaan min? olin nuori, ja nuoruuteni moitittaviin puoliin liittyi sekin, ett? luulin olevani ties kuinkakin taitava aff??reiss?. Nuorihan min? ik??ni n?hden viel?kin olen, mutta se, mik? minulle silloin tapahtui, on ny?issyt pois palasen nuoruutta minun ajatuksistani. Onko se minussa tuonut palasen ?ly?kin p?iv?nvaloon, se on sangen ep?ilt?v? asia.
Tuskin tarvinnee k?yd? juurta jaksain kertomaan, millaiset spekulationit laskivat minut maihin Lympness? Kentin kreivikuntaa. Nykyaikanahan ly?pyy liikeyrityksiinkin r?ike? seikkailun leima. Min? olin pannut liikkeesen liian paljo. N?iss? t?llaisissa asioissa vallitsee j?rk?ht?m?tt?m?sti vissi m??r? antamista ja ottamista, ja minun osakseni oli lopulti tullut antaminen. Ilke?lt? se vain tuntui, ett? viel? silloinkin kuin minulla ei en?? ollut kuin kouran t?ysi tyhj??, muuan ?k?p?? velkoja piti sopivana ruveta h?jyksi. Olette kukaties huomanneet, kuinka tulisena v?listi leimahtaa loukatun hyv?n avun tunto tahi lienette vain tunteneet sellaista. Kovin h?n ahdisti minua. Ja vihdoin n?ytti silt?, ettei minun auta muuta kuin ruveta kirjoittamaan n?ytelmi?, ellei t?ss? t?ydy k?yd? el?? kitkuttamaan kauppapalvelijana. Mutta ennenkuin niin hullusti k?y -- arvelin -- niin kyll? min? ponnistan kaikki voimani, saadakseni n?ytelm?n kokoon, sill? minussa on jonkun verran mielikuvitusta ja loistavan upeuden aisteja. Paitsi varmaa vakaumusta kyvyist?ni aff??rimiehen?, oli minussa siihen aikaan aina asunut sekin luulo, ett? pystyn kirjoittamaan varsin hyv?n n?ytelm?n. Eik? tuommoinen ajatus luullakseni kovin harvinainen olekaan. Min? tiesin, ettei mill??n muulla yrityksell? -- lain ja asetusten mukaisia liiketoimia lukuun-ottamatta -- ole niin loistavaa onnistumisen mahdollisuutta, ja t?m? se kaiketikin yh? enemm?n ja enemm?n vahvisti minua p??t?ksess?ni. Ja niinp? olin jo tottunut siihen ajatukseen, ett? t?m? kirjoittamaton n?ytelm? on oleva sangen sopiva ajanvietto, jahka vaan ensi kertaa sateinen p?iv? sattuu.
Ja se sateinen p?iv? sattuikin, ja min? ryhdyin ty?h?n.
Pianpa huomasin n?ytelm?n kirjoittamisen kysyv?n enemm?n aikaa kuin olin luullutkaan. Olin laskenut siihen menev?n kymmenen p?iv?? ja saapunut Lympneen, hankkiakseni sopivan tyyssijan itselleni siksi aikaa kuin ty?t? kest??. Onnellisena pidin itse?ni, kun sain t?m?n pienen huvilan, tehty?ni kontrahdin kolmeksi vuodeksi.
Hankin siihen sitten muutamia huonekaluja ja valmistin t??ll? ollessani ruokani omin k?sin. Mrs. Bond olisi kyll? kauhistunut minun keitoksiani, mutta, uskokaa pois, ei niist? mausteita puuttunut. Minulla oli kahvikattila, keitinpata munia ja toinen perunoita varten ja pannu, jossa sopi paistaa makkaroita ja sianlihaa -- siin? yksinkertaiset esineet el?m?ni mukavuutta varten. Eih?n ihminen aina voi el?? upeasti, mutta yksinkertaisuus on aina mahdollinen vaihtoehto. Ja sitten otin velaksi 18-gallonin nassakan olutta ja panin kellariin, ja leip?? toi minulle joka p?iv? muuan luottavainen leipuri. Eih?n t?m? nyt ihan Sybarin mallin mukaista liene ollut, mutta olen min? kovempaakin kokenut. S??likseni kyll? hiukan k?vi tuo leipuri, joka oli kerrassaan kunnon mies, mutta parasta toivoin h?neenkin n?hden.
Jos ken yksin?isyytt? kaipaa, niin ei sen parempaa paikkaa ole kuin Lympne tuolla saviper?isess? osassa Kenti?. Minun m?kkini seisoi entisen merikallion rinteell?, katsella t?hystellen Romneyn aulangon yli ulos ulapalle. Sateisilla ilmoilla t?m? paikka on melkein saavuttamattomissa, ja niin siell? kerrottiin, ett? polisimiehen t?ytyy kaikkein vetelimm?t kohdat matkastaan kulkea lautapalaset jalkain alla. En sit? koskaan omin silmin n?hnyt, mutta saatan kyll? mieless?ni tuon kaiken kuvailla. Koko kyl?ss? ei ole kuin moniahta m?kki ja talo, ja joka oven edess? seista t?rr?tt?? isoja koivuluutia, joilla pahimmat saviliejut luodaan pois. T?st? jo saanee jonkinlaisen kuvauksen seudun ulkomuodosta. Melkein tekisi mieli ep?ill?, tokko moista paikkaa on olemassakaan, ellei se olisi kalpenevia muistoja jo kauan sitten menneilt? p?ivilt?.
Roomalaisvallan aikoina siin? oli Englannin suuri satama, Portus Lemanus. Nyt on meri siit? nelj?n mailin p??ss?. Jyrkk? m?enrinne on t?ynn??n roomalaisia tiilej? suuremmissa ja pienemmiss? r?ykki?iss?, ja siit? muinoinen Watling Sreet, paikoin viel?kin kivell? laskettuna, ampuu nuolena pohjoista kohti. Usein seisoskelin m?en kukkulalla, mietiskellen kaikkea tuota, ja mieleeni kuvastuivat kaikki nuo galerit ja legionat, sotavangit ja viran-omaiset, naiset ja kauppiaat, minunmoiseni liikemiehet, kaikki nuo ihmisparvet, joita touhuten ja pauhaten satamasta l?ksi ja satamaan tuli. Ja nyt vain pelkki? tiilir?ykki?it? ruohoisella rinteell?, pari lammasta ja -- min?! Ja siin?, miss? ennen muinoin satama oli sijainnut, siin? nyt aulanko leve?n?, kaarevana vy?hykkeen? kulkee kaukaista Dungenessia kohti. Siell? t??ll? siint?? silm??n yksin?isi? puuryhmi? ja vanhain; keskiaikaisten kaupunkien kirkontorneja, jotka nekin Lemanusen mukana kulkevat yh? l?hemm?s ja l?hemm?s h?vi?t?ns?.
T?m? n?ky aulangolle oli todellakin kauniimpia, mit? milloinkaan olen saanut silm?ill?. Dungeness, luullakseni viidentoista mailin p??ss?, kuulsi kuin lautta merenpinnalla, ja loitommalla l?ntt? kohden kohoilivat Hastingsin kukkulat mailleen menev?n auringon paisteessa. V?listi ne n?yttiv?t kirkkailta ja l?heisilt?, vuoroin taas himmeilt? ja matalilta, ja usein autere pyyhk?isi ne kokonaan n?kyvist?. Ja kaikissa l?himmiss? osissa aulankoa kulki ristiin rastiin valoisia ojia ja kaivannoita.
Akkuna, jonka ??ress? min? ty?skentelin, antoi t?lle m?ennyppyl?lle, ja siit? minun silm?ni ensi kertaa sattuivat Cavoriin. Olin juuri parhaillani sovittelemassa n?ytt?m?llepanoa, mieli kokonaan kiinni t?ss? vaikeassa ty?ss?, ja silloin h?n luonnollisestikin veti huomioni puoleensa.
Aurinko oli laskenut, ja taivaanranta kuulsi tuolla vehreiss? ja keltaisissa v?reiss? t?ynn? rauhaa. T?t? pohjaa vasten juuri ilmeni h?nen, tuon kummallisen pikku olennon, musta kuva.
H?n oli varttansa v?h?inen, pullea, ohuts??rinen mies, kulmikas liikkeiss??n. H?n oli katsonut sopivaksi verhota tuon ylen kummallisen sielunsa krikettilakkiin, p??llysviittaan ja polkupy?r?ilij?n polvihousuihin ja sukkiin. Miksik? niin, sit? en tied?, sill? ei h?n koskaan py?r?illyt eik? koskaan kriketti?k??n pelannut. Tuo oli kovin oikullista vaateparsien yhdynt??, enk? v?ink??n tied?, mihin se perustui. H?n heilutteli k?si??n ja viskoi jalkojaan, k??nteli p??t?ns? puoleen ja toiseen ja p?risi. Niin h?n p?risi kuin s?hk?? olisi ollut liikkeell?. Ette te semmoista p?rin?? ikin? ole kuulleet. Ja tuon tuostakin h?n koristeli kulkkuaan aivan ylenpalttisella melulla.
?sken oli satanut, ja jos h?nen k?yntins? jo muutoinkin oli nytk?htelev??, niin sit? enemm?n se hytki ja nytki nyt tuolla liukkaalla polulla. Aurinkoon p?in k??nnytty?ns?, h?n pys?htyi, veti kellonsa esille ja ep?r?i. Sitten h?n huitasi suonenvetoisesti k?tt??n, k??ntyi ymp?rins? ja l?ksi paluumatkalleen, ilmeist? kiirett? osoittaen koko olennossaan. Ei h?n en?? k?si??n heitellyt, vaan astui pitkin askelin, jotka saivat h?nen verrattain suurten jalkainsa koon niin edulliseen valoon kuin suinkin mahdollista, -- kenkiin tarttunut savi se ihan liioitteli, koettaessaan paisuttaa niitten ulottuvaisuutta.
T?m? tapahtui, ollessani siell? ensimm?ist? p?iv??, juuri kuin n?ytelm?n kirjoittamisen tarmo oli minussa ylimmill??n, ja min? pidin t?t? sattumaa harmillisena h?irityksen? -- siihenh?n meni viisi minuttia hukkaan. Ryhdyin j?lleen n?ytt?m?llepanooni. Mutta kun sama ilmi? uudistui seuraavana iltana merkillisen t?sm?llisesti, ja sen seuraavana taas ja ihan joka ilta, milloin ei vaan satanut, niin jo alkoi se n?ytt?m?lle-pano k?yd? kovin tuskalliseksi. "Hiis tuota miest?!" virkoin itsekseni. "Tanssinukeksiko h?n tuossa harjoittelekse!" Ja niin min? monta iltaa per?kk?in sadattelin h?nt? oikein syd?meni pohjasta.
Senj?lkeen minun harmini muuttui kummasteluksi ja uteliaisuudeksi. Mit? ihmeit? se mies tuolla lailla menettelee? Nelj?nten?toista iltana en en?? jaksanut kest?? tuota, vaan avasin akkunaoven heti kuin h?n oli tullut n?kyviin, astuin verannan poikki ja menin suoraa p??t? siihen paikkaan, miss? h?nen oli tapa s??nn?llisesti pys?hty?.
H?n oli juuri vet?nyt kellonsa esille, h?nen luokseen saapuessani. H?n oli kasvoistaan pullea ja punakka, silm?kulmat ruskeat -- t?t? ennen olin h?nt? katsellut vain valoa vastaan.
-- Yksi silm?nr?p?ys, sir, -- virkoin min?, h?nen k??nnytty??n.
H?n pys?htyi.
-- Silm?nk? r?p?ys? -- sanoi h?n. -- Kyll?. Tahi jos tahdotte puhutella minua kauemmin ettek? pid? pyynt??ni liiallisena... teid?n silm?nr?p?yksenne on mennytkin jo... niin olisiko teid?n vastenmielist? l?hte? mukaan?
-- Ei mill??n muotoa, -- vastasin min?, k?yden h?nen rinnalleen.
-- Minun tapani ovat s??nn?lliset ja aikani seurustelua varten rajoitettu.
-- Ja t?m? aikanne on nyt k?vely? varten?
-- Niin on. Min? tulen t?nne auringonlaskua ihailemaan.
-- Ettep?.
-- Sir?
-- Etteh?n te sit? milloinkaan katsele.
-- Enk??
-- Ette. Min? olen tarkastellut teit? jo kolmenatoista iltana, ettek? te kertaakaan ole katsellut auringonlaskua, ette kertaakaan.
H?n rypisti kulmiaan, niinkuin se, joka kohtaa pulmallisen probleman.
-- No niin, min? nautin auringonvalosta... ilmasta... Min? astun t?t? polkua pitkin tuon portin kautta -- h?n viittasi p??ll??n taaksep?in -- ja sitten ymp?ri...
-- Ettep?. Ette koskaan ole tehnyt sill? tapaa. Turhia juttuja. Eih?n siell? mit??n tiet? ole. T?n?kin iltana esimerkiksi...
-- T?n?kin iltana... Malttakaas. Jaha! Min? vilkasin juuri kelloani, huomasin sen olevan kolme minuttia yli sen m??r?tyn puolen tunnin, p??tin, ettei minulla ole en?? aikaa astua ymp?ri, k??nnyin...
-- Niinh?n te teette joka kerta.
H?n katsahti minuun ja vaipui miettim??n.
-- Kenties siin? on per??, nyt kuin oikein ajattelen sit?. Mutta mist?s asiasta teill? olikaan aikomus puhua?
-- Juuri siit?.
-- Siit?k??
-- Niin. Miksik? te teette tuolla tavoin? Joka ilta te tulette ja pid?tte ??nt?.
-- ??nt?k??
-- T?llaista n?in... -- min? koetin matkia h?nen p?rin??ns?.
H?n loi silm?ns? minuun. P?rin? oli silminn?ht?v?sti h?nenkin mielest??n ep?hauskaa.
Add to tbrJar First Page Next Page