Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Blacksmith's Hammer; or The Peasant Code: A Tale of the Grand Monarch by Sue Eug Ne De Leon Daniel Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1340 lines and 66022 words, and 27 pages
H?n loi silm?ns? minuun. P?rin? oli silminn?ht?v?sti h?nenkin mielest??n ep?hauskaa.
-- Jok'ikinen ilta.
-- Siten olisi uskonut.
H?n pys?htyi ja katseli minua totisena.
-- Onko se mahdollista? -- sanoi h?n. -- Ett?k? minuun olisi piintynyt jonkinlaisia tottumuksia?
-- Siit?p? n?ytt??.
H?n tarttui alahuuleensa ja vei sen viel? alemmas, tuijotellen rapakkoon jalkainsa juuressa.
Miten olikaan, mutta min? rupesin jo hiukan leppym??n tuohon mieheen.
-- Ei minusta semmoiseen.
-- No tai jotain, mik? vaatii koko huomiotanne.
-- Jaha, -- sanoi h?n mietiskellen, -- niinp? niinkin.
H?nen sanoissansa hel?hti niin suuri m??r? mielenhaikeutta, ett? min? lepyin yh? lauhkeammaksi. Ja onhan tuo todellakin armotonta: menn? ihan vento vieraalta ihmiselt? kysym??n, miksik? h?n p?risee yleisell? maantiell?.
-- N?etteh?n nyt, -- virkkoi h?n vennosti; -- se on tottumusta.
-- Sen huomaan kyll?.
-- Minun t?ytyy luopua siit?.
-- Ei suinkaan, jos siit? tulee teille haittaa... Ja sit? paitsi, eih?n minulla ole mit??n oikeutta... olin vain niin rohkea...
-- Ei suinkaan, sir, -- sanoi h?n, -- ei suinkaan. Min? olen teille sangen kiitollinen. Minun pit?isi olla varuillani tuommoisista seikoista. Ja niin min? vast'edes olenkin. Saisinko vaivata teit? viel? kerran... tuo p?rin?...?
-- T?llaista se osapuille on: p?rr?rr?rr?r. Mutta tied?tteh?n...
-- Olen eritt?in kiitollinen teille. Min? tied?n todellakin k?yv?ni aivan suunnattoman hajamieliseksi. Te olette aivan oikeassa, sir, oikeassa kaikin puolin. Min? olen kuin olenkin teid?n velallisenne. Loppu siit? tuleman pit?? kerrassaan. Ja nyt, sir, olen vienyt teid?t kauemmaksi kuin minun olisi pit?nytk??n.
-- Min? toivon, ettei minun tungettelevaisuuteni...
-- Ei mill??n muotoa, sir, ei mill??n muotoa...
Me katselimme toisiamme tuokion verran. Min? kohotin sitten hattuani ja toivotin h?nelle hyv?? iltaa. H?n vastasi nytk?hdellen, ja niin erottiin.
Aidan porraslaudalta min? katsahdin viel? kerran tuohon poistuvaan olentoon. Liikkeet olivat huomattavasti muuttuneet: h?n n?ytti hervahtuneelta, lyyhistyneelt?. Muistellessani miehen entisi? huitomisia ja p?rin??, tuo muutos tuntui minusta kummallisen liikuttavalta. Min? katselin h?nt?, kunnes h?n oli kadonnut n?kyvist?. Ajattelin jo, ett? parasta minun olisi ollut pysy? omissa t?iss?ni. N?iss? mietteiss?ni palasin huvilaani ja k?vin j?lleen n?ytelm?ni kimppuun.
Huomis-iltana miest? ei n?kynyt, ei sit? seuraavanakaan.
Mutta yh? edelleen h?n oli mieless?ni: ajattelin n?et, ett? h?nt? sopisi k?ytt?? n?ytelm?ni kehitt?misess? erinomaisena mallina hempe?mieliseen, koomilliseen personaan. Kolmantena p?iv?n? h?n tuli luokseni.
Ensi alussa en tahtonut p??st? selville, mik? h?net oli t?nne tuonut. H?n haasteli jonkun aikaa aivan jokap?iv?isist? seikoista, kunnes viimeinkin tuli p??asiaan. H?n tahtoi ostaa minut pois huvilastani.
-- Katsokaa, -- puhui h?n, -- enh?n min? mill??n muotoa teit? moiti, mutta te olette poistanut minusta er??n tottumuksen, ja se h?iritsee kokonaan minun p?iv?ni. T??ll? min? olen k?vellyt jo monta, monta vuotta. Ja p?rin?? olen pit?nyt, ep?ilem?tt?... Kaiken tuon te olette tehnyt mahdottomaksi.
Min? ehdotin, ett? h?n valitsisi toisen suunnan.
-- Ei. Ei ole mit??n muuta suuntaa. T?m? on ainoa. Olen tiedustellut. Ja nyt... joka ilta kello nelj?... minulla on kuin sein? edess?.
-- Mutta, hyv? herra, jos t?m? on niin t?rke?t? teille...
-- Mutta eik? sopisi astua ohitse?
-- Silloin olisi kaikki toisin. Min? tulisin silloin itsetietoiseksi. Min? rupeaisin silloin ajattelemaan teit? ja teid?n n?ytelm??nne... ajattelisin teid?n tarkastelevan minua ?rtyneen?... sen sijaan kuin minun pit?isi tehd? ty?t?. Ei! Minun pit?? saada t?m? huvila.
Min? miettim??n. T?ytyih?n minun luonnollisestikin harkita asiaa perinpohjin, ennenkuin ratkaisevan vastauksen annan. Niin? aikoina olin kyll? valmis aff??rej? tekem??n, ja my?minen oli minulle aina houkuttelevaa. Mutta ensinn?kin: eih?n t?m? ole minun huvilani, ja vaikka sen m?isinkin h?nelle hyv?st? hinnasta, niin saattaisi sen luovuttamisesta joutua ik?vyyksiin, jos nykyinen omistaja saisi vihi? asiasta. Ja toiseksi: min?... no niin, minuahan ei oltu viel? julistettu vapaaksi veloistani. T?ss? t?ytyy olla hyvin varovainen. Sit? paitsi tuntui minusta sangen intressantilta se seikka, ett? tuo mies tuossa on kukaties p??sem?isill??n jonkun arvokkaan keksinn?n perille. Olisihan hauska, ajattelin, saada l?hempi? tietoja h?nen tutkimuksistaan, ei miss??n ep?rehellisess? tarkoituksessa, vaan sit? varten vain, ett? tieto tuosta saattaisi olla jonkinlaisena virkistyksen? n?ytelm?n kirjoittamisen vaivaloisessa ty?ss?. Min? ty?nsin tuntosarveni esille.
H?n oli vallan kernas antamaan tietoja. Ja kun h?n kerran oli vauhtiin p??ssyt, niin keskustelu muuttui kuin muuttuikin yksinpuheluksi. H?n puhui niinkuin kauan aikaa sulkeissa ollut mies, joka on asiata ajatellut pitkin ja poikki uudestaan ja taas uudestaan. H?n puhui melkein tunnin umpeen, ja minun t?ytyy tunnustaa, ett? minulla oli t?ysi ty? ja tekeminen kuunnellessani. Mutta kaiken aikaa siin? hel?hteli tuommoinen tyytyv?isyyden sivu??ni, niinkuin ainakin, kun tiet?? laiminly?neens? ty?n, jonka on teht?v?kseen ottanut. T?m?n ensimm?isen keskustelun aikana en min? paljoakaan selv?? saanut h?nen ty?ns? lopullisesta p??m??r?st?. Toinen puoli h?nen puhettansa oli t?ynn??n minulle aivan outoja teknillisi? termej?, ja pari kohtaa, joita h?n suvaitsi sanoa matemaatikan aiheiksi, h?n valaisi siten, ett? mustekyn?ll? piirt?? raapautti kirjekuoren selk??n laskuja, sellaisia, ett? minun k?vi vaikeaksi olla ymm?rt?vin?nik??n niit?.
-- Niin, niin, -- virkoin min? vain, -- jatkakaa, jatkakaa.
Sen verran minulle kumminkin selv?si, ettei h?n ole mik??n sairasmielinen mies, joka luulee tekev?ns? ties mit? keksinn?it?. Niin sairasmieliselt? kuin mies n?yttikin, ilmeni h?ness? niin paljon voimaa, ett? moinen luulo oli ihan mahdotonta. Ja olipa miten olikaan, niin mekanillisten mahdollisuuksien piiriin se keksint? vain kuului. H?n kertoi, ett? h?nell? on ty?paja ja siin? kolme apulaista -- alkujaan tavallisia puuseppi?, -- jotka h?n oli harjoittanut. No niin, ty?pajasta patentti-toimistoon ei ole kuin yksi askel. H?n kutsui minua katsomaan tekeleit??n, ja min? suostuin kernaasti, varoen kumminkin mill??n tavoin alleviivaamasta t?t? kernauttani. Puheenaollut huvilan kauppa siirtyi tuonnemmas, ja siit? minulle hyv? mieli.
Vihdoin h?n nousi, pyydellen anteeksi, ett? oli istunut niin kauan, mainiten samalla, kuinka hauska h?nen oli ollut haastella ty?st??n; ik?v? vaan, ett? h?n niin harvoin saa sellaista mielihyv?? nauttia. Harvoin muka h?n on kohdannut niin intelligentti? kuulijata kuin min? olen; per?ti harvoin h?nell? on tilaisuutta seurustella asian-ymm?rt?v?in tiedemiesten kanssa.
-- Niin paljon pikkumaisuutta, -- selitteli h?n, -- niin paljon vehkeily?! -- Todellakin, jos joku on saanut jonkun aatteen, jonkun hedelm?llisen aatteen... En tahtoisi olla armoton, mutta...
Min? olen niit?, jotka uskovat impulsseihin. Min? tein ehdotuksen, joka kenties oli liian pikainen. Mutta ottakaa toki lukuun, ett? min?kin olin kaksi viikkoa ollut yp? yksin?ni, n?ytelm?? kirjoittamassa Lympness?. Sit? paitsi oli minulla viel?kin omantunnon vaivoja siit?, ett? olin tehnyt tyhj?ksi h?nen k?velyretkens?.
-- Miks'ette, sanoin min?, -- miksette saata ottaa nyt t?t? uudeksi tottumukseksi sen entisen sijaan, jonka min? olen teilt? t?rvellyt... miksette ainakin siksi aikaa, kunnes saamme lukkoon tuon huvila-asian? Se, mit? te tarvitsette, on saada kiinnitetyiksi ajatuksianne ty?h?nne, juuri sit?, mit? olette tehnyt iltak?velyill?nne. Pahaksi onneksi on nyt n?ist? k?velyist? tullut loppu... ette en?? saa asiata entiselleen. Mutta eik? sopisi tulla t?nne, kertomaan minulle toimistanne. K?ytt?k?? minua sein?n?, jota vastaan viskaatte ajatuksianne, ja josta ne kimmahtavat teille takaisin. Minulla on totta maar liian v?h?n tietoja, pysty?kseni varastamaan omikseni teid?n aatteitanne, enk? tunne ket??n tiedemiest?...
Min? pys?hdyin. H?n vaipui mietteisins?. Ehdotukseni veti n?ht?v?stikin h?nen huomiotaan puoleensa.
-- Mutta min? pelk??n ik?vystytt?v?ni teit?, -- virkkoi h?n.
-- Olenko liian tuhma mielest?nne?
-- Ette suinkaan, mutta tuommoiset teknilliset asiat...
-- Oli miten oli, mutta te her?titte t?n'iltana minussa tavatonta mielenkiintoa.
-- Siit? olisi todellakin minulle suuri apu. Ei mik??n selvit? ihmisen aatteita niin paljon kuin niitten esitt?minen muille. T?h?n saakka...
-- Hyv? sir, ?lk?? sanoko en?? mit??n.
-- Mutta onko teill? todellakin aikaa semmoiseen?
-- Ei ole sen parempaa lepoa kuin vaihtelu askareissa, -- sanoin min? syv?ll? vakaumuksella.
Asia oli p??tetty. Verandani portailla h?n k??ntyi ymp?rins?.
-- Olen teille muutoinkin jo suuressa kiitollisuuden velassa, -- virkkoi h?n.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page