Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Abbé Aubain and Mosaics by M Rim E Prosper Waller E M Emily Mary Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1516 lines and 83149 words, and 31 pages
-- Minnek?s sin? takerruit? Annapas t?nne piiska, Nikita, -- huudahti Wasili Andrejitsh, n?ht?v?sti hyvill? mielin huomatessaan poikansa, joka oli hyp?nnyt taakse reen kannaksille seisomaan. -- Min? sinut opetan! Juokse ?idin luo, nulikka!
Poika hypp?si pois. Rusko astui ensin nopeammin ja potkaisi sitte juoksuun.
Siin? kyl?ss?, jossa Wasili Andrejitsh asui, oli kuusi taloa. Kohta kuin olivat ajaneet viimeisen, sep?n talon ohitse, tunsivat he, ett? tuuli oli paljoa vinhempi, kuin olivat luulleetkaan. Tie katosi melkein kokonaan. Reen jalaksen j?let tuisku ajoi heti umpeen ja tien saattoi huomata ainoastaan siit?, ett? se oli korkeammalla. Koko kentt? pyrysi ja taivaan rantaa ei erottanut ollenkaan. Mets?, joka aina n?kyi hyvin, h??m?itti vain lumituiskun l?pi. Tuuli k?vi vasemmalta, puhalsi koko ajan Ruskon harjan toiselle puolelle, jopa sen solmuun sidotun h?nn?nkin k??nsi syrj??n ja painoi tuulen puolella istuvan Nikitan kauhtanan pitk?n kauluksen h?nen kasvojaan ja nen??ns? vasten.
-- Ei p??se oikein juoksemaan lumen takia, -- sanoi Wasili Andrejitsh hevosestaan ylpeillen. -- Kerran kun Pashutinossa k?vin, niin puolessa tunnissa vei perille.
-- Mit?h?
-- Pashutinoon, sanoin, puolessa tunnissa ajoin.
-- Tiet??h?n sen, n?yr? hevonen! sanoi Nikita.
He vaikenivat. Mutta Wasili Andrejitshin teki mieli puhella. H?n alkoi Nikitan vaimon ja tynnyrintekij?n v?lisest? suhteesta, vakuutettuna, ett? Nikitan piti olla mieliss??n siit?, jotta sai tarinoida niin mahtavan ja ymm?rt?v?isen miehen kanssa, kuin h?n, eik? h?nen p??h?ns?k??n p?lk?ht?nyt, ett? tuo keskustelu voi olla Nikitalle ep?miellytt?v?.
Tuulen takia ei Nikita oikein kuullut is?nn?n sanoja, vastasi niihin v?linpit?m?tt?m?sti ja puhe k??ntyi toiselle tolalle.
-- No, kev??ksi kai ostat hevosen itsellesi? -- alkoi Wasili Andrejitsh uudesta aineesta.
-- Taitaapa olla ostettava, -- vastasi Nikita, avaten kauhtanan kaulusta ja kumartuen is?nt??n p?in.
T?m? puhe nyt kiinnitti Nikitan mielt? ja h?n tahtoi kuulla kaikki.
-- Poika on jo isoksi kasvanut, pit?? itsens? kynt?? eik? aina muilla ty?t teett??, -- sanoi h?n.
-- Ka, osta minulta ruuna, paljoa en siit? pyyd?, huusi Wasili Andrejitsh innostuneena, kun p??si puhumaan mieliaineestaan, hevoskaupoista.
-- Tai jos viisitoista ruplaa annatte, niin hevostorilta ostan, -- sanoi Nikita, joka tiesi, ett? Wasili Andrejitshin tarjoamasta hevosesta korkein hinta oli seitsem?n ruplaa, vaan ett? Wasili Andrejitsh, jos sen h?nelle my?pi, laskee siit? kaksikymment? viisi, ja h?n siten puoleen vuoteen ei saa h?nelt? rahaa irti.
-- Se on hyv? hevonen. Ja min? toivon sinulle samaa, kuin itselleni. Omantunnon mukaan teen. Brehunov ei tee v??ryytt? kellek??n ihmiselle. Vaikka omani menk??n, mutta muiden tavoin en tee. Rehellisesti kaikki, -- huusi h?n kuin ainakin kauppoja tehdess??n. -- Se on oikea hevonen.
-- On maar', -- sanoi Nikita huo'ahtaen, ja vakuutettuna, ett'ei maksanut en?? kuunnella, p??sti h?n irti kauluksensa, joka heti peitti h?nen korvansa ja kasvonsa.
Noin puolen tunnin ajan ajoivat he ??neti. Tuuli puhalsi kylm?ksi Nikitan sivun ja k?sivarren silt? kohdin, mist? turkki oli rikki.
H?n kyyhist?ytyi ja hengitti kaulukseen, joka peitti h?nen suunsa, ja h?nen henkens? tuntui l?mmitt?v?n h?nt?.
-- Mit? luulet, ajetaanko Karamyishevoon vai suoraan? -- kysyi Wasili Andrejitsh.
Karamyishevoon k?vi enemm?n ajettu tie, joka oli viitoitettu molemmin puolin, mutta oli pitempi matka. Suoraan taas oli lyhyempi tie, mutta v?hemmin ajettu ja viittoja ei ollut, tahikka oli huonoja ja umpeen peittyneit?.
Nikita mietti hetkisen.
-- Karamyishevoon on kyll? pitempi, mutta parempi ajaa, -- vastasi h?n.
-- Eih?n sit? ole suoraan muuta, kuin alhon poikki ajaa, kunhan ei vaan eksyisi, ja sitte kyll? hyv? tie, sanoi Wasili Andrejitsh, jonka teki mieli ajaa suoraan.
-- Kuinka tahdotte, -- sanoi Nikita ja laski taas kauluksensa.
Niin Wasili Andrejitsh tekikin ja, ajettuaan noin puolen virstan verran, k??nsi h?n vasemmalle.
K??nteest? asti oli tuuli heille melkein vastassa. Ja sit? paitsi alkoi sataa lunta. Wasili Andrejitsh ajoi hevosta, pullisteli poskiaan ja puhalteli alaalta viiksiins?. Nikita torkkui.
??neti ajoivat he niinik??n noin kymmenen minuuttia. Yht'?kki? Wasili Andrejitsh sanoi jotakin.
-- Mit?? -- kysyi Nikita, silmi??n aukaisten.
Wasili Andrejitsh ei vastannut, vaan kumartui milloin toiselle milloin toiselle puolelle ja katseli eteen ja taaksep?in. Hevonen, joka oli m?rk?n? kaulan ja reisien kohdalta, astui k?yden.
-- Mik? nyt on, h?? -- uudisti Nikita kysymyksens?.
-- H?, h?, -- matki h?nt? Wasili Andrejitsh vihaisesti. -- Viittoja ei n?y! Varmaan ollaan eksytty.
-- Seis sitte, niin katsastan tiet?, -- sanoi Nikita, hypp?si keve?sti reest?, otti piiskan k?teens? ja astui vasemmalle, samalle puolelle, jossa istui.
Sin? vuonna ei ollut kovin paljon lunta, niin ett? saattoi ajaa ylt? yleens?, vaan paikoittain kuitenkin polviin asti, ja lunta meni Nikitan saappaan varsiin. Nikita astui, tunnusteli jaloillaan ja piiskalla, mutta tiet? ei ollut miss??n.
-- No? -- sanoi Wasili Andrejitsh, kun Nikita palasi reen luo.
-- T?lt? puolen ei ole tiet?. Pit?? menn? toiselle puolelle.
-- Tuolla edess?p?in jotain h??m?itt??, mene sinne katsomaan, -- sanoi Wasili Andrejitsh.
Nikita meni sinne. Se oli multaa, joka pisti esiin lumen alta. K?velty??n sitte oikeallekin, palasi Nikita reen luo, puisteli lumen p??lt??n ja saappaan varresta ja istuutui rekeen.
-- Oikealle pit?? ajaa, -- sanoi h?n varmasti, Mutta tiet? vaan ei ollut. He ajoivat siten v?h?n aikaa. Tuuli ei talttunut ja lunta sateli yh?.
-- Mep?, Wasili Andrejitsh, taidetaan olla ihan eksyksiss?, -- sanoi Nikita yht'?kki? ihan kuin hyvill??n. Mit?s t?m? on? -- sanoi h?n osottaen mustia perunan varsia, jotka lumen alta t?rr?ttiv?t.
Wasili Andrejitsh pys?ytti m?r?n ja voimiaan ponnistelevan hevosen. -- Mik? nyt? -- kysyi h?n.
-- Nyt sit? ollaan Saharjevan pellolla. N?etsen, minne jouduttiin!
-- Valehtelet! -- sanoi siihen Wasili Andrejitsh, joka nyt puhui ihan toista, yksinkertaista talonpojan kielt?, kuin kotona.
-- Enk? valehtele, Wasili Andrejitsh, totta puhun, -- sanoi Nikita. -- Reen kulustakin kuuluu, ett? perunamaata kuletaan; tuossa on varsia l?j?ss?kin. Saharjevan tehtaan peltoa t?m? on.
-- Katos, minne eksyttiin! -- sanoi Wasili Andrejitsh. -- Mitenk?s nyt sitte?
-- Pit?? k??nt?? oikealle, ei muuta mit??n, jonnekinpahan sitte tullaan, -- sanoi Nikita.
Wasili Andrejitsh totteli ja k??nsi hevosen, niinkuin Nikita oli sanonut. Siten he ajoivat jotenkin kauan. Milloin he ajoivat kasvismaille, miss? oli alastomia paikkoja ja nietoksia rinnan, milloin pelloille ja kesannoille, milloin taas syv?n ja kaikkialla yht? valkoisen, tasaisen lumen peitt?m?lle kent?lle. Lunta satoi yl??lt? ja tuprusi alaaltap?inkin. Milloin tuntui kuin he olisivat ajaneet alam?ke?, milloin taas vastam?ke?, milloin oli kuin he olisivat seisoneet paikallaan ja lumikentt? kiit?nyt heid?n ohitsensa. Molemmat olivat ??neti. Hevonen n?kyi uupuneen; se oli ihan kuurassa ja astui k?yden. Yht'?kki? se pys?htyi ja istui ojaan. Wasili Andrejitsh tahtoi pid?tt??, mutta Nikita huusi h?nelle.
-- Mit? siin? pitelee! Kun tartuttiin, niin yl?s pit?? p??st? -- No, hevonen, no, no! -- huusi h?n iloisella ??nell? hevoselle, hyp?ten ulos reest? ja upoten itse ojaan. Hevonen tempaisi ja p??si kohta yl?s kovalle penkereelle. Siin? oli n?k?j??n kaivos.
-- Miss?s sit? sitte ollaan? -- sanoi Wasili Andrejitsh.
-- Kohtapahan n?hd??n! -- vastasi Nikita. -- No, ala menn?! Jonnekinpahan t?st? tullaan.
-- Eik?s tuo liene Gorjatshkinin mets??? -- sanoi Wasili Andrejitsh, osottaen jotakin mustaa, joka h??m?itti heid?n edess??n.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page