Read Ebook: 雲形紋章 by Falkner John Meade Hayashi Kiyotoshi Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 625 lines and 19650 words, and 13 pages

Translator: L. Onerva

CANDIDE

Eli

Avosyd?misen ja vilpitt?m?n nuoren miehen ihmeelliset seikkailut

Kirj.

VOLTAIRE

Suom. L. Onerva

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1914.

Oy Weilin & G??s kirjapainossa.

VOLTAIRE.

Vanhan asianajajan Francois Arouet'n molemmat pojat tekiv?t is?ns? suunnitelmiin monta harmillista muutosta. Toisesta tuli vanhuksen suureksi suruksi kirjailija, toisesta taas liiaksi porvarillisen arkip?iv?isyyden mies.

Kirjailija-pojasta tuli kuitenkin 18:nnen vuosisadan kuuluisimpia miehi?, sill? h?n juuri oli Voltaire, oikealta nimelt??n Francois Marie Arouet.

Tullessaan t?h?n maailmaan marraskuun 21 p. 1694 oli h?n niin laiha, pieni ja heikko, ettei h?nest? luultu tulevan el?j?? mink??nlaista. Mutta jo t?ss? sai h?n ensim?isen tilaisuuden saattaa profeetat h?pe??n, sill? aivan kuin harmiksi heille j?ikin h?n el?m??n, pit?en sitten uljaasti kuolemaa loitolla kokonaista 84 vuotta.

H?nen tuotantonsa pirtein osa kietoutuu t?m?n "yleisesti tunnetun ja surullisen tosiasian" ymp?rille; pieniss? pilkkahenkisiss? romaaneissa, joista t?m? nyt suomeksi k??nnetty "Candide", on yksi, heiluttaa h?n ter?v?n satiirin ruoskaa kaikkia ennakkoluuloja vastaan. "Candide"'ss? h?n nimenomaan panee vastalauseen sit? filosofi Leibnitzin hyv?ntahtoista ja edistysvihollista v?itett? vastaan, ett? t?m? meid?n maailmamme on parhain kaikista mahdollisista. Ylimyksen ruoska oli iskenyt kipin?n, toisellaisen kuin tarkoitus oli.

Muutamien kuukausien kuluttua p??si h?n Bastiljista ehdolla, ett? menisi maanpakoon. H?n matkusti silloin Englantiin. H?n oli n?ihin aikoihin v?h?n yli kolmenkymmenen, tunsi perinpohjin maansa ja sen p??kaupungin, sen turmeltuneet el?m?ntavat, huonon hallituksen ja kurjan oikeuslaitoksen. Englannissa sai h?n n?hd? lujan ja j?rjestetyn kansanvaltaisen hallituksen, lujan yleisen oikeudentunnon, suuremman yksil?llisen, jopa aatelittomallekin suodun vapauden. Oleskelu siell? tuli h?nelle toiseksi her?tykseksi, se kun johti h?net toimimaan ajan yhteiskunnallisia ja henkisi? kysymyksi? pohtivana filosofisena kirjailijana, historioitsijana ja ihmisoikeuksien puoltajana.

H?nell? olikin nyt hyv? tilaisuus ty?skennell? rauhassa. Englannista palattuaan oli h?n asettunut asumaan maaseudulle er??n yst?v?tt?rens? luo, jossa h?n huolista vapaana saattoi kokonaan antautua kirjailijaty?h?ns?. Nidos ja lentolehtinen toisensa j?lkeen sinkosi h?nen kyn?st??n. Neron ja ennakkoluulottoman arvostelun lahjomaton ja n?in? aikoina oudolla vieh?tyksell? vaikuttava voima ihastutti lukijat, ja pian oli Voltaire aikansa ja maansa kuuluisimpia ja pel?tyimpi? henkil?it?. H?n seurasi nykyaikaisen sanomalehden valppaudella kaikkea, ja lausui melkein kaikista aikansa periaatteellisesti t?rke?mmist? ilmi?ist? mielipiteens?, ollen yksin??n niin? vuosina samaa kuin nyky??n joku johtava maailmanlehti. Historiallisilla teoksillaan, n?ytelmill??n ja romaaneillaan, eepoksillaan ja saduillaan, nimett?mill? pikkukirjasillaan, joita levisi suunnattoman suurina painoksina, tavattoman laajalla kirjevaihdollaan, sukkeluuksillaan ja ter?vill? vastauksillaan, ohjasi h?n aikansa mielipiteit? sek? ylimyst?n ett? porvariston piireiss?. H?n oli suorastaan aikansa henkinen keskus; h?nen toimintansa tavaton monipuolisuus ja laajuus h?mm?stytti niin Fredrik II:sta, ett? h?nen lausuntonsa mukaan olisi voinut luulla kokonaisen oppineen seuran toimivan Voltaire-nimell?.

Vuonna 1749 kuoli Voltairen yst?v?t?r. Silloin matkusti h?n Fredrik II:n kutsusta Berliniin, mutta ei viihtynyt siell? kauan; yst?vyksille tuli riita ja v. 1753 matkusti Voltaire tiehens?.

Sweitsin rajalta osti h?n nyt pienen maatilan sek? my?hemmin aivan sen l?helt?, mutta Sweitsin alueelta, toisen, kuuluisan Ferney'n. T??ll? naureskeli h?n vain Ranskan hallituksen yrityksille saada h?net vangituksi, milloin h?n vain sattui kirjoittamaan hallituksesta jotakin loukkaavaa, ja sellaista tapahtui hallituksen mielest? valitettavan usein. Vahingoniloisella nopeudella kannatti ukko itsens? aina, kun t?llaisesta tuli kysymys, tilalleen Sweitsin puolelle, iloitellen sielt? vastustajansa pettymykselle.

Tilallaan piti h?n loistavaa hovia; vierainaan h?nell? oli ruhtinaita, jotka kohtelivat h?nt? kuin vertaistaan. Alustalaistensa taloudellisen aseman paransi h?n viisailla uudistuksilla. H?nen maineensa ja osaksensa saamansa kansan suosio kohosi korkeimmilleen, kun h?n nyt, sotahuutonaan kuuluisa lause: "h?vitt?k?? se kurja", alotti loistavan taistelun er?itten syytt?m?sti tuomittujen "kerettil?isten" muiston puhdistamiseksi. H?n oli yksin toisella puolella, ja vastustajana oli ajan mahtavin voima, katolinen kirkko ja sen jesuiittavalta, mutta silti Voltaire hehkuvalla innollaan ja leimuavalla rohkeudellaan vei asiansa voittoon sitke?n ja monivuotisen taistelun j?lkeen. Sis?ll?lt??n oli t?m? taistelu kahden aikakauden, kahden maailmankatsomuksen, edistyksen ja vanhoillisuuden taistelua, jonka merkitys on katoamaton.

Kun h?n 84-vuotiaana teki vaivaloisen matkan Parisiin, ollakseen viel? kerran l?sn? er??n n?ytelm?ns? esityksess?, muodostui matka h?nelle suoranaiseksi riemukuluksi. Kunnianosoitukset saavuttivat huippunsa siin? "runoilijan kruunauksessa", joka yleis?n riemuitessa tapahtui Parisin oopperassa maaliskuussa 1778. Ilo ja mielenliikutus mursi h?nen voimansa ja h?n kuoli v?h?n j?lkeenp?in.

T?ss? nyt suomalaiselle yleis?lle tarjona olevassa teoksessa esiintyv?t Voltairen parhaat kirjailijaominaisuudet: vieh?tt?v?n kertojan lahja, ter?v?, mutta ei katkera ironia, "kansantajuinen aatteellisuus", humoristinen, keve?n hilpe? ja koseeraava, yll?tt?vill? vastakohdilla, k??nteill? ja v?itteill? mielenkiintoa hereill?pit?v? tyylitaito. Se on ihmeellinen sekoitus pilaa ja totta, pilkkaa ja salattua itkua ihmiskunnan pahuuden t?hden.

Ja maailma on sadan vuoden per?st? yh?kin niin paljon entinen ja sama kuin Voltairen aikana, ett? h?nen suolansa ei ole k?ynyt v?h??k??n mauttomaksi.

ENSIM?INEN LUKU.

Kuinka Candide kasvatettiin er??ss? kauniissa linnassa ja kuinka h?n siit? samaisesta tuli poisajetuksi.

Westfalissa, herra parooni Thunder-ten-Tronckhin linnassa eli kerran nuori poika, jolle luonto oli lahjoittanut mit? lempeimm?n mielenlaadun. H?nen kasvonsa olivat h?nen sielunsa kuvastin. H?nen arvostelutapansa oli yht? suora kuin h?nen syd?mens? oli yksinkertainen; t?m?, luullakseni, oli juuri syyn? siihen, ett? h?nt? nimitettiin Candide'ksi. Talon vanhat palvelijat ep?iliv?t, ett? h?n oli herra paroonin sisaren ja er??n naapurissa asuvan, hyv?n ja kunniallisen aatelismiehen poika, miehen, jonka kanssa t?m? neiti ei koskaan ollut tahtonut menn? naimisiin, sent?hden ettei h?n ollut voinut todistaa omistavansa enemp?? kuin seitsem?nkymment?yksi sukupolvea esi-isi?, koska muu osa h?nen sukupuustaan oli kadonnut aikojen h?m?r??n.

Herra parooni oli Westfalin kaikkein mahtavimpia ylimyksi?, sill? h?nen linnassaan oli oikea portti ja ikkunat; h?nen ritarisalinsa oli lis?ksi sein?verhoilla koristettu. Kaikki alipihojen koirat voitiin tarpeen tullen yhdist?? jahtiparveksi; tallirengit olivat h?nen esiratsastajiaan; kyl?n pappi oli h?nen hovisaarnaajansa. Kaikki nimittiv?t h?nt? armolliseksi herraksi ja nauroivat, kun h?n kertoi kaskuja.

Rouva paroonitar, joka painoi noin sataviisikymment? naulaa, nautti t?lt? pohjalta eritt?in suurta kunnioitusta ja hoiti em?nn?nvelvollisuutensa aivan erityisell? arvokkaisuudella, joka seikka teki h?net viel?kin kunnioitettavammaksi. H?nen tytt?rens? Kunigunda, joka oli seitsem?ntoistavuotias, oli verev?, tuores, lihava, ruokahalua her?tt?v?. Paroonin poika taas tuntui kaikessa olevan is?ns? arvoinen. Kotiopettaja Pangloss oli talon oraakkeli ja pieni Candide kuunteli h?nen opetuksiaan koko sill? luottamuksella, joka oli ominaista h?nen ij?lleen ja luonteelleen.

Pangloss opetti metafysiko-teologo-kosmolonigologiaa. H?n todisti ihailtavan selv?sti, ettei ole olemassa mit??n seurausta ilman syyt? ja ett? t?ss? parhaimmassa kaikista mahdollisista maailmoista h?nen ylh?isyytens? herra paroonin linna oli kaunein kaikista mahdollisista linnoista ja rouva paroonitar paras kaikista mahdollisista paroonittarista.

"On tieteellisesti todistettu", sanoi h?n, "ett? asiat eiv?t voi olla toisin kuin mit? ne ovat; sill? koska kaikki on luotu jotakin tarkoitusta varten, niin on kaikki luonnollisesti luotu parasta mahdollista tarkoitusper?? silm?ll? pit?en. Pankaa tarkasti merkille, kuinka nen?t ovat luodut varta vasten kannattamaan silm?laseja, ja sent?hden onkin meill? silm?lasit; jalat ovat ilmeisesti rakennetut sukkia ja jalkineita varten, sent?hden onkin meill? sukat ja jalkineet; kivet ovat tehdyt lohkomista ja linnojen rakentamista varten, sent?hden onkin armollisella paroonilla eritt?in kaunis linna; maakuntamme mahtavimman paroonin t?ytyy luonnollisesti my?s asua parhaiten. Ja koska siat ovat tehdyt tullakseen sy?dyiksi, sy?mme me sikoja vuodet umpeensa. T?st? seuraa, ett? ne, jotka ovat tuoneet esille sen v?itteen, ett? kaikki on hyvin, ovat sanoneet tyhmyyden; pit?isi sanoa, ett? kaikki on j?rjestetty parhain p?in."

Candide kuunteli tarkkaavaisesti ja uskoi viattomasti kaikki; sill? h?nen mielest??n nti Kunigunda oli erinomaisen kaunis, vaikkei h?nell? koskaan ollut tarpeeksi rohkeutta sanoa sit? h?nelle. H?n tuli siihen johtop??t?kseen, ett? onnen j?lkeen olla syntynyt parooni von Thunder-ten-Tronckhiksi toinen onnen aste oli olla nti Kunigunda, kolmas n?hd? h?net joka p?iv? ja nelj?s kuunnella mestari Panglossia, maakunnan ja niinmuodoin my?s koko maapallon suurinta filosofia.

Er??n? p?iv?n? Kunigunda k?velless??n linnan l?hell? olevassa pieness? mets?ss?, jota nimitettiin puistoksi, n?ki pensastojen lomitse, miten tohtori Pangloss antoi opetusta kokemusper?isess? fysiikassa h?nen ?itins? kamarineitsyeelle, joka oli hyvin siev? ja hyvin oppivainen ruskeasilm?inen impi. Koska nti Kunigundalla oli suuret taipumukset tieteisiin, tarkkasi h?n henke? vet?m?tt? niit? useasti toistuvia kokeita, joiden todistajaksi h?n oli joutunut; h?n n?ki selv?sti tohtorin riitt?v?n aiheen syyt ja seuraukset, ja h?n palasi sielt? kiihottuneessa mielentilassa, hyvin mietteiss??n, palaen opinhalusta ja p??tellen itsekseen, ett? h?n eritt?in hyvin soveltuisi riitt?v?ksi aiheeksi nuorelle Candidelle, samoin kuin t?m? h?nelle itselleen.

Linnaan palaillessaan h?n kohtasi Candiden ja punastui; Candide punastui my?skin. Kunigunda sanoi hyv??p?iv?? vavahtelevalla ??nell?, ja Candide sanoi h?nelle jotakin, tiet?m?tt? mit? h?n sanoi.

Seuraavana p?iv?n? p?iv?llisen j?lkeen, kun oli noustu p?yd?st?, joutuivat Kunigunda ja Candide sattumalta er??n varjostimen taa. Kunigunda pudotti nen?liinansa. Candide nosti sen lattialta; Kunigunda tarttui kaikessa viattomuudessaan h?nen k?teens?, nuorukainen suuteli kaikessa viattomuudessaan nuoren neidin k?tt? aivan erikoisen kiihke?sti, hell?sti ja armaasti; heid?n huulensa yhtyiv?t, heid?n silm?ns? alkoivat hehkua, heid?n polvensa vapisivat, heid?n k?tens? eksyiv?t harhateille.

Herra parooni von Thunder-ten-Tronckh sattui samassa kulkemaan varjostimen ohitse ja n?hdess??n t?m?n syyn ja t?m?n seurauksen, ajoi h?n Candiden pois linnasta antaen h?nelle muutamia vahvoja potkuja takapuoleen.

Kunigunda py?rtyi; ja rouva paroonitar l?i h?nt? korvalle heti kun h?n j?lleen her?si tietoisuuteen; ja mit? suurin sekasorto vallitsi t?ss? kauneimmassa ja miellytt?vimm?ss? kaikista mahdollisista linnoista.

TOINEN LUKU.

Mit? Candidelle tapahtui bulgarialaisten keskuudessa.

Kun Candide n?in oli tullut poisajetuksi t?st? maallisesta paratiisista, kulki h?n kauan aikaa tiet?m?tt? minne, itkien, kohottaen tuon tuostakin silm?ns? taivasta kohden ja k??nt?en ne my?s usein takaisin tuon maailman kauneimman linnan puoleen, jossa oli tuo maailman kaunein vapaaherrallinen neiti. H?n nukkui illallista sy?m?tt? keskell? peltoja kahden vaon v?liss?. Lumi putoili suurina hiutaleina, aivan j?hmettyneen? alkoi Candide seuraavana p?iv?n? laahautua l?hint? kaupunkia kohti, jonka nimi oli Waldberghoff-trarbk-dik-dorff, aivan rahatta ja puolikuolleena n?l?st? ja v?symyksest?. H?n pys?htyi surullisena er??n kapakan ovelle. Kaksi siniseen puettua miest? huomasi h?net.

-- Toveri, sanoi toinen, kas tuossapa on pulska nuorukainen, joka t?ytt?? mitat.

He tulivat Candiden luo ja pyysiv?t h?nt? hyvin kohteliaasti p?iv?llist? sy?m??n.

-- Hyv?t herrat, sanoi heille Candide miellytt?v?ll? vaatimattomuudella, teette minulle suuren kunnian, mutta minulla ei ole mill? maksaa puolestani.

-- Oh, herraseni, sanoi h?nelle toinen sinisist?, henkil?t, joilla on sellaiset edellytykset ja ansiot kuin teill?, eiv?t koskaan maksa mit??n. Ettek? ole viisi jalkaa ja viisi tuumaa pitk??

-- Kyll?, se on juuri pituuteni, hyv?t herrat, vastasi h?n kumartaen.

-- Siisp?, herraseni, k?yk?? p?yt??n, emme ainoastaan maksa edest?nne, vaan viel? lis?ksi pid?mme huolta siit?, ett? miehelt? sellaiselta kuin te, ei t?st? l?hin koskaan ole puuttuva rahaa; ihmiset ovat luodut ainoastaan auttamaan toisiaan.

-- Olette oikeassa, sanoi Candide, sit? juuri on herra Pangloss minulle aina sanonut; huomaan kyll?, ett? kaikki on j?rjestetty maailmassa parhain p?in.

H?nt? pyydettiin ottamaan vastaan muutamia kultarahoja; h?n otti ne ja tahtoi antaa niist? velkakirjan; sit? h?nen ei kuitenkaan sallittu tehd?. Ja niinp? istuttiin p?yt??n.

-- Rakastatte varmaankin suuresti?... alkoi toinen.

-- Oi kyll?, vastasi Candide, rakastan suuresti neiti Kunigundaa.

-- Ei, sanoi toinen herroista, me kysymme teilt?, ettek? rakasta suuresti bulgarien kuningasta.

-- En ollenkaan, sanoi h?n, sill? en ole h?nt? koskaan n?hnyt.

-- Kuinka? h?n on ihanin kaikista kuninkaista ja meid?n t?ytyy juoda h?nen maljansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet