Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Childerbridge Mystery by Boothby Guy
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1190 lines and 38824 words, and 24 pages
SET? FRANS
Hiljainen jutelma
Kirj.
JENNY BLICHER-CLAUSEN
Otava, Helsinki, 1904.
MOTTO
Pane piirteit?si, Elon armaan k?si, Mun eloni kirjaan Kuvas ilmekk??t, Mitk? hyv?ksi n??t. Ma kaikkehen taivun, -- Ma nousen, ma vaivun Oi kirjaani piirr? S? s??lim?t?, Mut lehte? yht??n ?l? tyhj?ksi j?t?!
Oli ilta, ihana kes?kuun ilta. Juutinrauman rasvatyynell? pinnalla Klampenborgin konserttisalin edess? kiiteli venheit? puoleen ja toiseen. Taampana n?kyi h?yrylaivan savua.
Yksin istuin alttanilla restaurantin yl?puolella, paremmin sanoen: luulin olevani yksin, kun ?kki? er??ss? konserttisalin ikkunassa huomasin mustiin puetun nais-olennon. H?n istui kumarruksissaan, k?det syliss? ja kalpeat kasvot valaistua salia kohti.
H?n istui seljin tuohon ulkopuolella meluavaan ihmisjoukkoon, joka liikuskeli siell? edestakaisin. Heid?n puheensa humua h?n n?ht?v?sti ei kuullut ensink??n. Tuskin h?n kuuli musikkiakaan, joka parhaillaan soitteli Chopinin fantasiaa. H?n kietaisi silloin t?ll?in pitsireunaisen shaalinsa tiviimm?ksi ymp?rilleen, hetkeksik??n k??nt?m?tt? p??t?ns?.
Jotain tuossa olennossa oli niin sanomattoman yksin?ist?, ett? min? ehdottomastikin kurottauduin eteenp?in, n?hd?kseni h?nen kasvonsa. Se onnistui vain puoleksi. H?nen silm?ns? katsoivat v?r?ht?m?tt? yhteen ainoaan kohtaan, eik? h?n sit? kumminkaan katsellut. N?ytti silt? kuin kaukana, hyvin kaukana olisi jotain, mik? h?nen n?k??ns? sokaisee... El?m? oli kaiketi kohdellut h?nt? kovin kourin... kukaties se oli temmaissut h?net pois kesken tanssia, kaikesta, mik? oli ollut h?nelle rakasta. Ja tuossa h?n nyt istuu, yksin?ns?... valaistun salin ikkunassa... ja tuolla sis?ss? soitetaan...
En tied?, miksik? solakka kolmimasto tuolla ulapalla mun sieluni silmiss? ?kki? muuttui tuonenpurreksi... Siit? se kaiketi tuli, ett? musta olento tuossa istui niin liikahtamatonna: tuntui kuin jok'ainoa poimu h?nen mustissa vaatteissaan olisi heng?hdellyt kuolemaa.
Sellaisena kuin h?nen el?m?ns? tarinan sin? iltana kuulin kesken Chopinin fantasian s?veleit?, sellaisena sen olen koettanut t?ss? kertoa... Se on tuommoinen kauttaaltaan hiljaisten mietelm?in kirja, ei suurten...
Piirr?, piirr? Joko kirkkaat tai synk?t s??t, Mink? hyv?ksi n??t.
Tanssien h?n tuli, impi tuo, Vesterbron siltaa my?ten, kevein, ripein askelin.
Ei vainenkaan. K?yden h?n astui, mutta silt? se n?ytti kuin h?n olisi tanssinut, sill? niin keve?sti narahteli lumi h?nen jalkainsa alla, ja niin vapaina riippuivat luistimet h?nen k?sivarrellaan, hel?ytellen toisiinsa iloisen valssin s?veleit?; n?ht?v?sti ne eiv?t viel?k??n olleet unohtaneet viimeist? piiriluistelua tuolla lampien iljangoilla.
Nuo raikkaat, nuoret kasvot, nuo luistimet k?sivarrella tuossa -- siin? oli jotain, mik? sai vastaantulijat pys?htym??n ja k??ntym??n taaksensa. N?ytti kuin h?n olisi levitt?nyt iloa ymp?rillens?, miss? vaan kulkikaan.
Punaisenruskea tukka kiemuroitteli pieniss? kiharoissa alas otsalle, kultaisena kuultaen auringon paisteessa. Karvalakki oli lyk?tty taaksep?in paksun sykkyr?n p??lle, joksi raskaat palmikot oli sitaistu. Suu oli puoleksi auki, ik??nkuin ei viel?k??n olisi tarpeekseen saanut v?r?j?v??, p?iv?npaisteista ilmaa. Otsa oli avoin ja kirkas, silm?t suuret, valppaat.
H?n astui, hieno salaper?inen hymy huulillaan, muistellen, mit? nuori n?yttelij?, h?nen lammilla luistellessaan, oli h?nelle kuiskannut, p??st?ess??n h?nelt? luistimia.
Nuoruuden hurmauksella, tunteittein v?litt?myydell? h?n sit? muisteli, siin? niin suuresti eroten monesta muusta veikistelev?st?, kaikkea muuta kuin suoravaisesta neitosesta, joita joka p?iv? astuu kaupungin jalkak?yt?vill?.
H?n oli tullut Raatihuoneen torille ja oli menem?isill??n sen poikki, mutta n?kyi ?kki? saaneen jonkun mielijohdon ja k??ntyi Studiestraedelle. H?n poikkesi yhteen ensimm?isist? porteista ja kiirehti set? Fransin ovelle.
Set? Frans oli adjunktina Metropolitani-koulussa. H?n ja tytt? olivat aina olleet toistensa uskottuja yst?vi?. Tytt?nen ei tiennyt mit??n entisten koulutoveriensa kohtaloista, ei h?n sit? milloinkaan tiedustellut; ei h?n tiennyt, miss? h?nen luentotoverinsa ovat ja mit? tekev?t; h?n ei kaivannut ket??n heist?, sill? -- olihan h?nell? set? Frans.
Set? Frans oli vasta viidennelj?tt? vanha, mutta h?nen musta tukkansa, aaltoileva niinkuin tyt?nkin, alkoi jo harmaantua ohimoilla. Aikaisin harmaantuminen oli yleist? koko heid?n suvussaan. P??n muoto, nen?n kaarevuus, ryhti ja k?ynti -- kaikki tuo oli h?ness? samallaista kuin tyt?ss?kin, mutta nuo selv?t, lujat piirteet, jotka niin tarkkarajaisina reunailivat h?nen suutansa, olivat tyt?ll? viel? pehme?t, hennot, ik??nkuin kesken-er?iset.
Ovelle tultuaan tytt?nen ei soittanut kelloa, vaan kopautti kolmasti luistimillaan. Ovi aukeni heti, ja h?n p??si sis??n.
-- Kas, saitpa aikaa hiukan minullekin, -- sanoi syv?, miellytt?v? ??ni, ja tyt?n pikkuinen k?si upoten upposi kahteen suureen pehmoiseen kouraan. -- Vai -- set? Frans p??sti myh?ht?en h?nen k?tens? -- onko luistimissa jotain korjattavaa?
-- Jos sin? olet pahalla tuulella t?n??n taas, niin min? l?hden pois heti, -- virkkoi tytt?, k??ntyen ovea kohti.
-- Vai l?hdet vainen? -- kuului h?nen takanaan aivan tyyni ??ni.
Silloin purskahti tytt?nen raikkaaseen nauruun.
-- Olepas oikein kiltti nyt, -- virkkoi h?n, p?yh?tt?en Frans sed?n tukkaa.
-- Kenen kanssa sin? luistelit t?n??n? -- kysyi set?, ottaen h?nelt? luistimet.
Toinen punastui hiukan.
-- Pietari Damin kanssa, -- virkkoi h?n, silmi??n nostamatta.
-- Tuon tyhj?n taulap??n!
Tytt? kiivastui.
-- Sin? et saa puhua h?nest? tuolla tavalla, -- tiuskasi h?n. -- Min? n?in h?net eilis-iltana "Clairvaux'in kreivin?". Et usko, kuinka h?n oli uljas, ja kuinka hyvin h?n n?ytteli!
-- N?in min?kin h?net.
-- N?itk?? Miss? sin? istuit?
-- Viisi rivi? sinun takanasi.
-- Sep? merkillist?, ett'en min? sinua huomannut!
-- Ei merkillist? ensink??n, -- vastasi toinen kuivasti. -- Sin?h?n katselit lakkaamatta vaan h?nt?, ja kun esirippu oli laskettu alas, katselit sit?.
Tytt? punastui viel? enemm?n.
-- Mit? sin? pidit h?nest?? -- kysyi h?n.
-- H?n oli kerrassaan hurmaava... no, no, ?l? s?ik?hd?, en min? nyt ivaa... h?n oli todellakin varsin soma.
-- Ent?s n?ytteleminen?
-- H?n on liiaksi paljon n?yttelij?, ollaksensa ihminen. Mutta... sin?h?n rakastut h?neen kumminkin. Etk??
Tytt? ei vastannut. Set? Frans astui sohvan luo, jossa tytt? istui k?det kasvoillaan. Hiljakseen h?n kohotti tyt?n p??t?, katsoakseen h?nt? silmiin, mutta se ei k?ynyt laatuun, silm?t kun olivat kyyneleit? t?ynn?. H?n suuteli ne pois, niin ett? huulet kostuivat ja k?viv?t suolaisiksi.
-- Kaija! -- puhui h?n. -- ?l? rakkaudessa milloinkaan tyydy v?hemp??n kuin siihen, mik? parhainta on. Muista se aina. ?l? v?lipuheille rupea mink??n kanssa maailmassa, rakkauden kanssa semmink??n, sill? katkerasti se itsens? kostaa.
Tytt?nen katsahti yl?s, v?h?inen utelias v?re silm?ss??n:
-- Oletko sin?...?
-- Enk? ole, -- vastasi toinen, k??ntyen pois. -- Min? olin karaistu jo aikaisin; siksip? en hyppysi?ni polttanutkaan.
Tytt?nen muisti nyt, kuinka kovin set? aina oli kartellut naisia, ja kuinka kalsea h?n aina oli ollut kaikille heid?n viehkeilyilleen. H?n muisti, kuinka nuoret naiset, joille h?n piti luennoita, kerran olivat koristaneet h?nen p?yt?ns?, juuri t?m?n, mit? ihanimmilla kukkasilla, ja kuinka h?n tyynesti oli siirt?nyt ne syrj??n ja mit? lempeimm?ll? hymyll? virkkanut: "Kiit?n syd?mest?ni teit?, nuoret neitoset; min? annan t?yden arvon teid?n hyv?lle tahdollenne, mutta portilla tuolla istuu muuan vanha, sokea mies... jos teill? on liikoja, niin antakaa h?nelle." Ken hyv?ns? toinen olisi heti joutunut ep?suosioon, mutta Frans sed?n laita oli toinen; h?n saattoi tehd? vaikka mit?. Ja siit? pit?in putoili runsaasti ropoja sokean miehen hattuun.
Add to tbrJar First Page Next Page