Read Ebook: The Childerbridge Mystery by Boothby Guy

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1190 lines and 38824 words, and 24 pages

Tytt?nen muisti nyt, kuinka kovin set? aina oli kartellut naisia, ja kuinka kalsea h?n aina oli ollut kaikille heid?n viehkeilyilleen. H?n muisti, kuinka nuoret naiset, joille h?n piti luennoita, kerran olivat koristaneet h?nen p?yt?ns?, juuri t?m?n, mit? ihanimmilla kukkasilla, ja kuinka h?n tyynesti oli siirt?nyt ne syrj??n ja mit? lempeimm?ll? hymyll? virkkanut: "Kiit?n syd?mest?ni teit?, nuoret neitoset; min? annan t?yden arvon teid?n hyv?lle tahdollenne, mutta portilla tuolla istuu muuan vanha, sokea mies... jos teill? on liikoja, niin antakaa h?nelle." Ken hyv?ns? toinen olisi heti joutunut ep?suosioon, mutta Frans sed?n laita oli toinen; h?n saattoi tehd? vaikka mit?. Ja siit? pit?in putoili runsaasti ropoja sokean miehen hattuun.

Ja tytt?nen ymm?rsi silloin varsin hyvin heid?n rakastavan set? Fransia, sill? ei ollut kukaan niin hyv?, niin hieno, niin soma kuin h?n...

P??sty??n n?in pitk?lle mietteiss?ns?, tytt?nen veti taskustaan t?yteen kirjoitetun paperiarkin ja levitti sen eteens?, h?m?r?sti tuntien, ett? h?nen t?ytyy nyt jollain tavoin puolustautua.

-- Mit?s sinulla siin? on? -- kys?si set? Frans, istahtaen h?nen viereens? sohvaan.

-- Niin, t?t?h?n min? oikeastaan tulin n?ytt?m??n sinulle, -- vastasi tytt?, k?dell??n silitellen paperin ryppyj?.

Set? vilkaisi h?nen olkansa ylitse.

-- Runojako! Lemmenk? lauluja?

-- Ei ensink??n. Min? l?ysin n?m? s?keet pari p?iv?? sitten sinun "Muistojen kirjastasi" ja kirjoitin ne itselleni, sill? ne her?ttiv?t minussa tunteita enemm?n kuin mik??n muu runo, mit? olen lukenut... ne ovat tavallaan minun omia ajatuksiani, syd?meni sisimmist? l?hteneit?, samaa kaihoa, samaa pyrkimyst? el?m?nkokemuksiin, joista el?m? saa sis?llyksens?.

Ja tytt?nen luki kirkkaalla, nuorella ??nell?ns?, vuoroin hiljaisella, vuoroin hele?ll?:

Mulla avattu kirja Oli k?dess? kerran: Mun eloni kirja. Ja hehkuvin silmin Mun kohtaloani Ma pyyt?in pyysin: "T?h?n piirr?, piirr? Joko iloa, huvia Tahi murheitten kuvia, Joko synk?t tai kirkkaat s??t, Mink? hyv?ksi n??t. Ma kaikkehen taivun, Ma nousen, ma vaivun... Oi kirjaani piirr? S? s??lim?t?, Mut lehte? yht??n ?l? tyhj?ksi j?t?!"

Ja lehdille kirjan Nyt el?m? piirrot Veripunaiset viskoi, Mut valkoiset lehdet Kaikk' irti kiskoi.

Mut piirrot tuossa Jos kuinka kummat Mun mielein kurjan Viel' yh? t?ytt?is, Veriruskeat piirrot, Tulikuumat piirrot, -- -- Elon arvanheiton Nopeiset nopat -- Niin viel? ma pyyd?n: Pane piirteit?si, Elon armaan k?si, Kuvas' ilmekk??t, Mit? hyv?ksi n??t, Yh? s??lim?t?, Mut lehte? yht??n ?l? tyhj?ksi j?t?!

Kaija ny?k?ytti p??t??n ja nousi.

-- Sit? min? vaan tulin sinulle sanomaan. -- N?in h?n virkkoi ja k??ntyi pois.

Toinen katseli h?nen hienoa, solakkaa vartaloansa, katseli h?nen raikkaita, nuoria kasvojansa ja sanoi ?kki?:

-- Mutta sin?h?n olet vasta yhdeks?ntoista vanha kuukauden per?st?!

-- Ent? sitten?

-- Kuinka on el?m?nkokemusten kaipaus k?ynyt sinussa niin voimalliseksi? Mist? olet saanut aikaa kaihoamiseen?

-- En tied?, -- vastasi tytt? jo ovella. -- Kaiketi se toisissa ilmenee voimallisemmin kuin toisissa.

Vavahteleva hymy el?hti Frans sed?n huulilla.

-- No niin, ja nyt sin? taivut? -- virkkoi h?n verkalleen ja matalalla ??nell?.

Tytt? ny?k?ytti p??t??n taas:

-- Ma kaikkeen taivun, mutta tyhji? lehti? en kest?. Sed?st? tuntui kuin mik? kuristaisi kulkkua ja est?isi sanomasta h?nelle j??hyv?isi?. H?n seurasi h?nt? ovesta ulos ja viittasi vain k?dell??n, kun tytt? jo astui portaita alas. Ja sittenkin h?nest? tuntui kuin olisi h?nen pit?nyt sy?st? h?nen j?lkeens? ja huutaa: "Miksis teet niin? Miksik? heitt?yt suinp?in puolinaiseen el?m??n? Miks'etk?s odota, kunnes sinulle tarjotaan jotain, mik? on ehj??? Ei kenk??n ymm?rr? sinua, niinkuin min?. Ei kenk??n voi rakastaa sinua palavammin kuin min?!"

H?n myh?hti katkerasti ja paiskasi oven per?ss??n kiinni, niin kovaa, ett? t?r?ys kuului kautta koko talon.

Ja sitten h?n astui akkunaan ja j?i seisomaan k?det takintaskuissa. Kaija k??ntyi tuolla juuri kadun kolkassa Vesterbrolle p?in, pys?htyi ja huiskautti k?tt??n. Set? Fransista tuntui kuin olisi h?n sill? haavaa n?hnyt tyt?n silm?t. H?n muisti silloin, mit? h?n, ensi kertaa ottaessaan tytt?st? piskuisena syliins?, oli sanonut: "Merkillisen sirke?t silm?t t?ll? lapsella." Usein h?n o the Governor, I shoult tuota. Ei h?nelle t?ss? tyt?ss? ollut mit??n niin rakasta kuin tuo katse, sirke? ja valpas. Eip? sitte kummakaan, ajatteli h?n, ett? ne ik??nkuin t?hystelev?t, miss? vaan olisi el?m?nkokemuksia. Ja tuolla h?n nyt seisoo, el?m?n kirja avoinna k?dess??n ja k??nt??, niin t?ynn??n odotusta, sen valkoisia lehti? p?iv?? kohti:

Pane piirteit?si, Elon armaan k?si... Ja hehkuvin silmin H?n pyyt?in pyyt??...

Mutta sellainen h?n on, ett? kun el?m? ei ottanut kirjoittaakseen, niin h?n kirjoitti itse. H?n ei voinut odottaa. El?m?nkokemusten kaiho oli kuumeisen tulinen h?ness?. Ja set? Frans ymm?rsi sen niin hyvin.

Mutta antautua moisen lavertelijan valtaan, joka -- siit? oli set? Frans vakuutettu -- huviksensa juovuttaa muita, itse juopumatta! Tuo naisten jumaloima tuulenpieks?j?, joka pintapuolisesti rakastuu moneen, t?ydellisesti vain itseens?! Suostua h?neen! Frans sed?ss? oli aina asunut suuri vastenmielisyys n?yttelij?it? kohtaan, sellaisia kuin he useimmin ovat. Teenn?isyys heid?n olennossaan oli h?nen jyrk?sti totiselle luonnolleen alituisena silm?tikkuna.

Kaija oli pari vuotta sitten s?ik?ytt?nyt set?ns? pahanp?iv?iseksi, niin ett? t?m? muisti sen viel? kauan sen j?lkeenkin. Tytt? otti siihen aikaan laulutunteja er??n tunnetun opettajan luona, kehitt?en tavattoman hyv?? ja kaunista laulu??nt?ns?.

Kerran h?n oli tullut Frans sed?n luokse, sanoen aikovansa pyrki? Ooperaan. Set? tunsi tyt?n ja tiesi, ett? vastustaminen vain yllytt?isi h?nt?. Sen vuoksi h?n oli k?rsiv?llisesti vain ottanut hattunsa ja l?htenyt h?nen kanssaan kapellimestarin luokse. Matkalla h?n ei ollut puhunut sanaakaan, mutta j?lkeenp?in h?n oli varma siit?, ett? h?n silloin oli salaisesti rukoillut, ettei tytt?? hyv?ksytt?isi. Niin oli k?ynytkin, ja sed?n riemu oli ollut rajaton.

-- Sit? vaan puuttui, ett?s olisit joutunut tuohon ampiaispes??n, -- oli h?n puhellut, halveksimalla viitaten p??ll??n teatteria kohti, heid?n astuessaan yhdess? Kongens Nytorvin poikki kotiap?in.

Tytt? ei n?kynyt tuosta tunteneen kovinkaan suurta pettymyst?, mutta teatteriharrastus h?ness? ei silti v?hennyt, siksi paljon fantastisuutta oli h?nen luonteessaan. Ja siihen se nyt vei: nyt h?n on rakastunut toisen luokan teatterin n?yttelij??n.

Set? Frans astui kirjoitusp?yt?ns? luo ja otti esille Kaijan ?sken mainitseman kirjan. H?n tunsi itsess??n ?kki? palavan halun polttaa sen poroksi, ik??nkuin polttaakseen samalla tyt?n tunteista kaiken sen, mik? niiss? on v??r??.

"Muistojen kirjaksi" h?n sit? sanoi, mutta ei se h?nen omia muistojansa tallentanut tai, paremmin sanoen, ei ne muistot h?nen kirjoittamiansa olleet. H?nell? oli kerran ollut muuan hyv? yst?v?, joka kuoli nuorena. H?nen tautivuoteensa ??ress? h?n oli istunut y?t? p?iv??, puhellut h?nen kanssaan, lueskellut h?nelle ja hoidellut h?nt? melkein naisen lempeydell?. -- Sairaan tunne-el?m? oli ollut per?ti vilkasta ja korva kehittynyt huomaamaan kielen kauneuksia.

H?nen kuoltuaan l?ytyi h?nen j??mist?ss??n pieni paketti, jonka p??llykseen set? Fransin nimi oli kirjoitettu hienolla, vapisevalla k?sialalla. Se oli "Muistojen kirja."

Frans set? vei kirjan kotiansa. Siin? oli mietelmi? ja tunnelmia, enimm?kselle runopukuisia, yksin?isi?, ilman yhteytt? kesken??n, mutta ne tiesiv?t tekij?ss??n uusille vaikutuksille per?ti herkk?? mielt?.

Ja aineen valinta ja personallisuuden leima se niiss? sittenkin lukijata enemm?n h?mm?stytti kuin muoto. Set? Frans luki n?it? runoelmia niin usein, ett? pian osasi ne ulkoa. Sen h?n oli mielest?ns? velkaa yst?v?lleen, seh?n oli kuin el?isi yhdess? h?nen viimeisten ajatustensa kanssa.

Mutta kummallista oli tuon "Muistojen kirjan" laita: kun set? Frans oli oppinut sen ulkoa, tuntui h?nest? ?kki? kuin h?n itse olisi sen kirjoittanut.

-- Merkillist?! -- arveli h?n. -- Tied?nh?n min?, ett'en min? saa s?epariakaan sointuun, ja sittenkin min? olen t?m?n kirjoittanut!

Ei h?n ollut koskaan n?ytt?nyt sit? muille kuin Kaijalle, joka jo pienest? pit?in oli usein pist?ynyt h?nen luonansa, pist?ynyt h?nen tuvassaan ja pist?ynyt h?nen syd?mess??n.

Set? Frans, joka luonnostaan vierasti ihmisi?, pelj?ten, ett'eiv?t vaan muut n?kisi, mit? h?n ajattelee, h?n oli avannut itsens? kokonaan t?lle lapselle, josta oli tullut h?nen rakkautensa esine, ennenkuin oli immeksik??n kasvanut. Tytt?nen oli tottunut pit?m??n ja piti edelleen h?nt? set?n?ns?.

Tyhm?stih?n set? Frans siin? teki, ett'ei milloinkaan johtanut h?nt? oikeille j?ljille. Mutta kun tytt?nen niin lapsellisen vilkkaana lensi h?nelle kaulaan tai istui h?nen syliss??n, h?nen tukkaansa tuiverrellen, silloin h?n ei koskaan rohjennut s?ik?ytt?? h?nt? semmoisella, mink? vaikutuksia h?n ei itsek??n tuntenut.

Pelkk? tuo ajatus, ett? tytt?sen luottamus h?neen kukaties v?henisi, se jo yksin esti h?nt? puhumasta. Tyt?n luottamusta h?n ei tahtonut menett??, h?n oli oikein ahnas sille, sill? tiesih?n h?n olevansa tyt?n ainoa luottamusmies. Eiv?tp? he suotta vet?neetk??n sukulaisiksi.

Set? Frans naurahti itsekseen. "Zebroiksi" heit? heimolaiset sanoivat ja sattuvasti kyll?, arveli h?n. Heill? oli kummallakin pieni, siropiirteinen p??, paksu, aaltoileva tukka, hiukan otsalle riippuva, -- se vaan erotusta, ett? Frans sed?n tukka oli musta, tyt?n sit? vastoin kiilt?v?n ruskea. Heill? oli kummallakin pitk?, keno kaula, vapaa ja ryhdik?s, ja kumpaisenkin astunta nopeata, hiukan eteenp?in kallistuvaa, niinkuin konsanaankin kookkailla, hennoilla ihmisill?. Set? Frans astui p?yd?n luo ja pys?htyi Kaijan kuvan eteen, joka oli otettu h?nest? lapsena. Siell? oli kokonainen sarjallinen Kaijoja, jokaiselta ik?vuodelta. H?n otti niist? aikaisimman ja katseli sit? kauan. -- Ett?k? todella oli kerran sekin aika, jolloin min? en voinut siet?? tuota lasta! -- puheli h?n itsekseen. -- Ett?k? h?n todellakin oli sellainen kelokulkku!

Kaijan ensimm?iset elinvuodet olivat n?et olleet pelkk?? parkumista. Ensin h?n parkui ties mist? syyst?, sitten h?n parkui hampaitten t?hden ja, hampaat saatuaan, tuhkarokon t?hden. Kun sitten iho rupesi kesim??n, sai h?n hinkuysk?n, ja silloin h?n parkui kuin henkens? edest?.

Set? Frans oli siihen aikaan tullut taloon vieraisille vastaleivottuna ylioppilaana. My?t??ns? h?n tiedusteli, eik? miss??n olisi huonetta, jonne tuon tytt? rievun parku ei kuuluisi. Sinnep?in, miss? tytt? oli, h?n ei edes vilaissutkaan. Ja sitten h?n l?ksi pois. Mutta kun h?n puolen vuoden per?st? palasi, oli kelokaulasta tullut terve, soma lapsi, iho tumma kuin p?hkin?n kuori, niinkuin yh? nytkin viel?, ja silm?t sellaiset, joihin ehdottomastikin kiintyi. -- Ensin h?n seisoi p?? hiukan kallellaan, sormi suussa, tarkasti katsellen set??, ja sitten h?n astui suoraa p??t? sed?n luokse ja kysyi: "Toitko sin? mulle mit??" Ja kuultuaan kielt?v?n vastauksen, tytt?nen ensin j?i neuvottomaksi, mutta seisoi jo heti taas h?nen vieress??n ja sanoi:

-- Kaija antaa sulle suukon.

H?mill??n h?n nosti tyt?n syliins? ja ensi kertaa tuntiessaan h?nen pienet, pehmoiset k?sivartensa kaulassaan, h?n antautui armoille, kuin valloitettu linna. Siit? pit?in he olivat yst?vyksi?, toistensa luottamusmiehi?.

Kaija oli vanhempaansa ainoa lapsi. ?iti oli heikko, v?h?n mielisairas, enimm?t aikansa vuoteen omana. Is? oli aina toimissaan. Siten tuli set? Fransista lapsen varsinainen kasvattaja. H?n k?vi joka p?iv? noutamassa lasta k?velyretkelle Smedjelinjenille, ja siin?, tyt?n juoksennellessa h?nen rinnallaan ja tuhansista asioista tiedustellessa, niinkuin lasten on tapa, h?n riemuitsi yht? paljon kuin tytt?nenkin. Ja ilo se kasvoi, mik?li tytt?kin yleni. Viimeisin? viiten? vuotena, jolloin Kaija osasi jo ei ainoastaan antaa, vaan vastaan-ottaakin luottamusta, oli ilo kasvanut onneksi kukkuramittaiseksi. Nyt vasta set? Frans tunsi, kuinka rikas h?n oli ollut, tiet?ess??n olevansa ainoa, joka tuntee tyt?n ajatukset, niinkuin t?m?kin h?nen ajatuksensa. Kaijalla ei ollut milloinkaan ollut "yst?v?tt?ri?", ja niinp? h?n oli onnellisesti karttanut ne tytt?-i?n karit, joille niin moni nuori k?penhaminatar k?y haaksirikkoon, ja v?ltt?nyt sen hemmoittelevan puhetavan, joka seuraa heit? kauemmin kuin osaavat aavistaakaan. Jos h?n joskuskaan toi esiin jotain sellaista, niin osasi set? Frans tehd? h?nest? niin perinjuurista ivaa, ett'ei h?nen en?? milloinkaan tehnyt mieli uudistaa sit?.

Kuinka selv??n set? Frans muistikaan heid?n kohtauksensa p?iv?? j?lkeen h?nen konfirmationinsa! Kaija tuli h?nt? vastaan pitk?ss? hameessa, joka tiukkana verhosi h?nen ruumistaan.

-- Min'en voi siet?? sit?, ett? olen t?ysikasvuinen, -- virkkoi tytt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet