Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kalastajakadun kauppias: Novelli by Lassinen Emil
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1878 lines and 34917 words, and 38 pages
kanulikkana oli kauppias Aleksei, ennustaja-akan sanojen johdosta, tullut Helsinkiin, kolme kopekkaa rahaa lompakossa ja sarkavaatteet yll?. Nyt oli h?nell? kolme kolmikertaista kivitaloa kaupungissa ja ... rahaa niinkuin muutakin paperia!
"Min? uskon", sanoi Simo vakaasti, "ett? toiset ihmiset ovat m??r?tyt rikastumaan, toiset k?yhtym??n."
"?l? niin usko."
"Sanoihan ennustaja Alekseillekin, ett? h?nt? t??ll? Helsingiss? odottavat suuret rikkaudet ja pitk? merimatka. Tottapa se sitte oli ennakolta..."
"H?n sanoi sen onnenkaupassa. Muuallakin olisivat..."
"Samat seikat voineet olla h?nt? vastassa. Niink??"
"Niin."
"Voi se olla niinkin, mutta voi se olla toisinkin."
"Turkkilaiset uskovat, ett'ei ihminen voi onnelleen mit??n."
"Uskoo moni muukin..."
"Mutta min? uskon, ett? jokainen ihminen yhden kerran el?m?ss??n viskataan oikean onnensa tien alkuun. Ahkeruutta ja hyv?? tahtoa sitte vaan."
"Niin kaikki k?y parhain p?in. On se niinkin, mutta on se joskus toisinkin; on onnikin joskus sokea."
Nukuttuaan vihdoinkin n?ki Topias unissaan ensin kaikkialla ruostuneita kolmia kopekoita ja laihoja kruununsihteerej?, vaan sittemmin n?ki h?n yhten??n muhkeita kolminkertaisia kivirakennuksia; ja ... rahaa niinkuin muutakin paperia!
Myyty??n aamulla kuormansa, osti h?n Aleksein puodista hautajaispitoihin tarvittavat tavarat, niin rusinat ja rommit kuin sillit ja viinatkin. Sile?leukainen Aleksei itse punnitsi h?nelle runsaalla mitalla, runsaalla vaa'alla. Rommiryyppy? tarjottiin kaupantekij?isiksi. Topias kastoi huulensa rommiin, mutta j?tti sen ryypp??m?tt?, ilmoittaen samassa, ett'ei h?n viel? koskaan ole kallistanut lasia puolisuoraksikaan, saati sitte kokosuoraksi. Ihmetellen mitenk? niin pitk? ja paksu mies saattaa kammoksua muutamata rommipisarata, punnitsi Aleksei kaksi naulaa prenikoita ryypyn edest?. Ne kelpasivat Topiaalle.
Simo l?hetti vanhalle ?idilleen Topiaan mukana terveisi?, kahvia, sokuria, rahaa ja tiedon, ett? h?n jouluna p??see kotona k?ym??n.
Katsellen taakseen kauppias Aleksein kolmikertaista kivirakennusta, kunnes se katosi n?kyvist?, l?ksi Topias kulkemaan vanhan kirkon sivutse kotoa kohden.
"Jospa tulisi pohjalainen povariakka vastaani, niin..." ajatteli h?n itsekseen, mutta lopetti ajatuksensa keskener?iseksi kirjakaupan kohdalla ja astui alas rattailta.
Verev? poliisi, jolla oli pulska poskiparta ja mustat kulmakarvat, oli virkatoimissa kirjakaupan l?hell?. H?n k?vellen seisoi tai seisoen k?veli kyltin kohdalla. Topias tunsi kaupungin lakeja ja asetuksia.
"Menisin kirjakauppaan", sanoi h?n poliisille, "mutta..."
"Hevoista ei saa j?tt?? kadulle yksin."
"Ei t?ss? n?y porttiakaan l?hell?, mist? ajaa sis??n. Ja t?m? hevonen on hyv? ja hiljainen, ei pel?sty eik? pillastu."
"Hevonen kuin hevonen ja laki kuin laki. Ei k?y kuntoon, sanon min?..."
Vaillinaisesti puettu pitk? mies, jolla oli p?h?ttyneet kasvot, ja kasvot t?ynn? pitk?nomaisia arpia, tuli samassa poliisin ja Topiaan l?helle, vilkuen ahkerasti ymp?rilleen ja k?vellen viel?kin joutilaammin kuin iltainen kruununsihteeri eli per?ti laahaamalla ja vet?m?ll? pitk?? vartaloaan.
"Seisoisitteko hetken hevoseni vieress??" kysyi Topias miehelt?, lukien samassa arpeja kymmenkunta, niist? pari ihka nuorta ja uutta.
"Kyll?, kyll? seison vaikka viisi...."
Mies asetti kerke?sti nen?ns? rommipullon l?helle; mutta se ei ollutkaan poliisin mieleen ja h?n sekaantui asiaan.
"Mars tuonnemmaksi, veitikas!" tiuskasi h?n kiivaasti. "Mars tuonne p??puoleen, vanha veitikas!"
Mies totteli, mutta h?nen muotonsa musteni; nuoremmat arvet ihan irvistiv?t poliisille, joka j?i seisomaan pullojen liki.
Taivaansiniseen samettipukuun puettu nainen tuli Topiaan edell? ulos kirjakaupasta. Tuuli irroitti riikinkukon h?yhenen naisen hatusta ja toi sen suoraan Topiaan syliin. Topias riensi naisen j?lkeen, kosketti h?nt? takaa p?in samettiseen hihaan ja lausui:
"Kuulkaa!"
Nainen hyp?hti, pelj?styi ja kiljahti:
"Hui, hui!"
Poliisi nauroi hihitteli, katseli vuoroin Topiasta, joka rauhallisena seisoi, pit?en h?yhent? k?dess??n, vuoroin naista, joka oli pel?stynyt itsens? puolipy?rryksiin.
"?lk??, hyv? neitsy, minua pel?tk?. Teilt? putosi t?m?; tuuli sen rep?si hatustanne."
Topias ojensi h?yhenen naiselle. Sanaakaan sanomatta otti t?m? sen vastaan ja katsoi antajaa, niinkuin mit?kin hirmua. Kasvonsa olivat valkoiset kuin poutavuoden uutisjauhot ja poskilla hieno, hele?hk? puna; puvusta l?yhk?hti hieno haju. H?n meni menojaan ja Topias tuli poliisin puheille.
"Mit? pelj?tt?v?? h?n minussa n?ki, kosk'ei sanaa saanut suustaan, ei suurta kiitosta..."
"Kiitt?k?? onneanne, ett'ei h?n py?rtynyt ja ett'ette tarvinneet l?hte? l??k?ri? hakemaan."
"H?n taisi olla niin korkeata herrasv?ke?, ett'ei osannut suomen sanaakaan. Tunsitteko te, mik? h?n oli?"
"Hienotar h?n oli, kuten itsekin n?itte; hienohelma h?n oli."
Poliisi l?hti j?lleen virkatoimelleen kyltin kohdalle. Pitk? mies tuli heti hevosen p??puolelta rattaiden viereen. H?nelle lausui Topias:
"Kiitoksia vaivastanne! Taidatte olla kivens?rkij?."
"Ollaan sit?kin ... vaan ostakaa minulta jotakin."
Mies alkoi kaivamaan lakkareitaan, kiroten aina, milloin veti k?tens? ulos tyhj?n?. Topias kielsi h?nt?:
"?lk?? kirotko."
"Ei k?yh?n puhetta muuten uskota."
Mies kirosi yh? enemm?n, mutta silloin uhkasi Topias:
"Joll'ette heti lakkaa kiroilemasta, niin min? en ostakaan teilt?..."
Mies totteli ja piti suunsa kiinni kuni naulattu.
Viimeiselt? l?ysi h?n etsim?ns?: se oli kellonavain. H?n sit? piteli hyppysiss??n ja pyysi pyyt?mist??n:
"Ostakaa se, hyv? is?nt?, ostakaa."
Topias katseli ja koetteli avainta; se oli ehj?, uusi ja sopi aivan hyvin h?nen kelloonsa, joka oli istunut vedonpuutteesen.
Add to tbrJar First Page Next Page