Read Ebook: Kalastajakadun kauppias: Novelli by Lassinen Emil

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1878 lines and 34917 words, and 38 pages

Topias katseli ja koetteli avainta; se oli ehj?, uusi ja sopi aivan hyvin h?nen kelloonsa, joka oli istunut vedonpuutteesen.

"Sep? hyv?", iloitsi Topias miehelle, "unhotinkin ostaa avaimen, vaikka omani s?rkyi eilen."

Sitte haki h?n viidenkolmatta pennin rahaa kukkarostaan, mutta ei l?yt?nyt. Pienet rahat olivat niin tyyni, ettei j?lell? ollut muuta kuin kymmenen penni?.

"Voi kiusattu!" tuskitteli Topias sormitellessaan rahoja.

"Mik? nyt? Ettek? ostakaan...?"

Miehen muoto julmistui, arvet n?kyiv?t kohta rumempina.

"Minulla ei ole pient? rahaa."

"Eik? yht??n?"

"On, mutta kymmenen penni? vaan."

"Oo, en min? enemm?st? v?lit?k??n, minulla on itsell?ni viisi penni?."

Topias laski kolikon miehen kouraan, iloiten samassa:

"Sep? vasta onni, ett'ette v?lit? enemm?st? ja ett? teill? itsell?nne on viisi penni?. Jos tiemme toisten maailmassa sopivat vastuksiten, niin kyll? muistan maksaa ne viisitoista penni?."

Saatuaan rahan l?hti mies hyp?kk?jalkaa eteenp?in. Topias nousi rattaille ja teki rientoa h?nkin, ehti?kseen kotiin p?iv?iseen aikaan. H?n ei ollut pelkuri eik? hevosensakaan ollut vauhko, mutta kuuttomana aikana ovat mets?v?lit ik?vi? kulkea yksin?isen matkamiehen. Jos mik? risahtaa, nostaa hevonen korvansa pystyyn ja rohkeinkin mies kavahtaa.

"Menn??n, kun on kerran ment?v?", sanoi Topias hevoselle. "Ja menn??n niin, ett? harja sanoo nipsis napsis, niin ehdit??n kotiin auringonlaskeissa."

Mutta kauaksi ei p??ssyt kuin pieni poika jo h?net pys?ytti, huutamalla:

"Pit?k?? kiinni, rattaanruuvi putosi ja py?r?kin putoo tuossa paikassa."

Topias hypp?si alas rattailta, ruuvi oli poissa ja py?r? oli sylkk??ntynyt akselin p??h?n, perin putoamaisilleen.

"Kas halvattua, kuinka oli vaara tulossa, kuinka oli vahinko l?hell?."

Poika toi pudonneen ruuvin, Topias v??nsi sen vahvoilla k?sill??n kiinni.

"Kyll? se nyt pit??kin", vakuutti h?n itselleen, "mutta varmuuden vuoksi, t?ytyy se ensimm?isess? pajassa kiert?? avaimella lujemmasti ja syvemm?lle."

Sitte vasta katsoi h?n onnettomuuden ehk?isij??n. Poika oli paljasjaloin, silm?ns? olivat kyyneleiset, vaatteensa rikki kuluneet.

"Mik? sinun nimesi on?"

"Josu"

Poika vet?ytyi pois p?in, peitt?en k?mmenell??n rikkin?ist? housuaan.

"?l? mene, olet tarkka poika ja sinulla on siev? nimi; mutta mit? varten itket, mik? sinua itkett???"

"Minulla ... oli ... viisi penni?."

Kyyneltulva samassa sy?ksyi ja keskeytti vastauksen.

"Mit? sitte? Sinulla oli viisi penni?. Kadotitko sen?"

"En... Is? otti sen minulta v? ... ki ... sin."

Poika oli sulaa itkuunsa.

"Mit? olisit ostanut sill? viidell? pennill??"

"Vehn?leip??."

"?l? nyt mene minnek??n. Sano, sy?tk? mielell?si prenikoita."

Pojan kyyneleiset silm?t kirkastuivat, suu meni nauruun.

"Kaikki pojat sy?v?t mielell? hyv?ll? prenikoita."

Topias haki Alekseilta saamansa kaupanp??lliset k?sille.

"T?st? niit? saat."

Poika katsoi ihmetyksiss??n suurta pussia.

"Ja n?in paljo!"

"Onhan niit? siin?; mutta saat viel? muutakin."

Topias avasi rahakukkaronsa, otti siit? kiilt?v?n markan ja pudotti sen pojan laihaan k?teen, lausuen:

"N?etk?s, nuori yst?v?ni, sinutta olisivat nuo pullot s?rkyneet."

Pit?en markkaa ja prenikoita ylh??ll? py?r?hteli poika kantap?ill??n ymp?ri kuin kehr?. Mielihyviss??n katseli Topias lapsen rajatonta iloa.

"Oi onnenp?iv?! Nyt saa ?iti rahaa ja Maiju prenikoita. Hei, hei. Nyt kotiin. Hei, hei."

Jalat eiv?t paljo painaneet, kuin h?n menn? vilisti saaliineen.

"Sill? pojalla vasta kova is?", ihmetteli Topias rattaille noustessaan. "Ett? julkesi ry?st?? rahan lapselta."

Saavuttuaan ulos kaupungista taittoi h?n lep?st? oksan, vuoleksi oksasta kaksi neli?m?ist? palikkaa ja numeroitsi palikkain sivut pisteill?, alkaen yhdest? aina kuuteen asti.

Vaikka syksyinen p?iv? oli kaunis ja vilpoisa ja vaikka ei Topiaalle matkalla sattunut kynnenvertaakaan vastoink?ymist?, unhotti h?n kuitenkin sanoa tavanmukaiset kaupunginterveiset sek? Helalle, jonka ohi ajoi kaivon tyk?n?, ett? Tapanille, joka tuli h?nt? vastaanottamaan, hevosta riisumaan ja tavaroita sis??n auttamaan.

Hautajaispitojen loputtua ja vieraiden hajottua tuli Tapani pohjanpuoleiseen kamariin puhelemaan Topiaan kanssa. Topias istui p?yd?n ??ress?, pidellen lep?noksasta vuoleksimiansa palikoita k?dess??n. Kielekkeen muotoinen kirja oli auki p?yd?ll? ja kirjassa oli py?r?n kuvia n?kyvill?. Miettiv?isen n?k?isen? katseli Topias niit?.

Tapani istahti vuoteenlaidalle, heitti jalkansa ristiin ja katseli Korsij?rve?, jossa tuuli ajeli laineita kukkaruohostojen ja pillist?jen yli. Aurinko pilkisti silloin t?ll?in t?rm?in ra'oista, kullaten s?teill??n kuohujen harjat. Nuottakopin ymp?rill? vihannoivat viel? nuoret, elonvoimasta uhkuvat koivut. Sirke? pet?jikk? seisoi soreana, tuuli huojutteli sen tuuheita latvoja; ohutkaarnaiset rungot taivahtivat hiukan tuulen mieliksi, notkuivatpa paksummatkin pet?j?t.

Topias katseli vaan palikoita ja py?r?n kuvia. H?n tunsi veljens? k?ynnist?kin: askeleet olivat kiukkuisia ja rohkeita, soveltuen sangen hyvin yhteen kasvojen kanssa, jotka olivat ter?v?mm?t kuin Topiaan ja heikosti rokonarpiset. Samanlaiset kirkkaat silm?t, samanlainen avoin ja suora katsanto oli heill? molemmilla. Tapani alotti keskustelun. H?n muutti oikean jalan vasemman jalan alta sen p??lle ja kysyi samalla:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet