Read Ebook: Risto Rytkönen by Aur N Petter Wilhelm

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 224 lines and 11787 words, and 5 pages

la joukolla, riensiv?t ihmiset kaukaisiin metsiin y.m. pakoon, j?tt?in kaiken muun omaisuutensa vihollisen saaliiksi. Rahat s?ilytettiin maankuopissa, raunioissa j.n.e. Kylien ja talojen t?ytyi s??nn?llisesti pit?? vahteja kallioilla, vaaroilla, rajamailla ja sytytt?m?ll? varoitustulia ja siten ilmoittaa vihollisten likenemisest?. Viholliset taas puoleltansa keksiv?t uusia teit?, joten v?lin tapahtui, ett? vihollinen rynt?si p??lle ?kkiarvaamatta. Silloin oli raja-asukkaiden henki ja omaisuus vaarassa joka hetki. Niin? aikoina kysyttiin Suomen kansan henkivoimain kest?v?isyytt?, eritt?inkin rajamailla Ven?j?? vastaan. Rauhattomuus ulkonaisilta vihollisilta, n?lk? ja hirmuiset taudit, laittomuus yhteisel?m?ss?, v?kev?mm?n oikeus siis vallassa, -- siihen hengellinen pimeys, taikauskoisuus y.m. -- kas siin? lauma vihollisia, joitten voima yksitellenk??n, saati sitte laumottain, ei ollut helppo kukistaa. Vuosisatoja onkin senlainen kukistusty? kest?nyt, mutta vasta osa vihollisten etuv?en voimia on voitettu; ryhmi? j?lkijoukoista on viel? voittamatta. Edelleen tarvitaan voimia -- uusia voimia!

Kansa, joka on kest?nyt senlaisia uhria, kansa jonka henkivoimain sitkeys on s?ilytt?nyt nimens? yli aikojen jolloin:

"Vaimot, lapset ry?stettiin, Is?t, ?idit murhattiin -- Ja talot konnut poltettiin".

Senlainen kansa -- sanomme me -- ei saa antautua orjan toimettomuuteen, ei saa ep?ill? tulevaisuudestansa, kuinka pime?lt? ja myrskyiselt? se n?ytt?k??nkin!

Kahakka p??ttyi hiljan illalla. Kun nyt ei en?? kuulunut hiiskaustakaan vihollisen puolelta, laittausi Olli miehinens? levolle er??sen hein?latoon, joka oli j??nyt palamatta. Miesten taikauskoisuus pelj?tti heit? asettumaan y?ksi niin likelle kuolleita vihollisia, vaan Ollin vakuutukset, etteiv?t kuolleet voineet tehd? mit??n pahaa, tyydyttiv?t eli olivat tyytyvin?ns? vihdoin miehet asettumaan, vaikkeiv?t uskaltaneet antautua unen valtaan, vaan jaarittelivat kaikenlaisia kummitusjuttuja. Olli kenties vaan n?ytt??ksens? miehille kuolleita pelk??m?tt?myytt?ns?, pist?ytyi ulos ladosta ja k?veli kent?lle kuolleitten keskelle. H?n luuli kuulevansa heikon uikutuksen kuolleitten rivist?, joka uikutus karsi niin h?nt?, ett? oli v?h?ll? l?hte? p?tkim??n pakoon ja olisi ehk? sen tehnytkin, vaan ei kehdannut, kun h?n n?ki yhden miehist?ns? seisovan ladon ovella. Olli rohkasi siis luontoansa ja k?veli uikutusta kohden p??tt?en lopettaa uikuttajan tuskat yhdell? keih??n pistolla, jos uikuttaja todellakin oli el?v? ihminen eik? kummitus. Mutta ??ni kuului vaan valittelevan ja v?liin vallitsi haudan hiljaisuus. H?n k?veli kuitenkin, vaikka ei pelvotta, sille suunnalle, mist? h?n luuli kuulleensa ??nen. Vihdoin luuli h?n n?kev?ns? palasen matkan p??ss? liikunnan kuolleitten riviss?; h?n seisahtui h?mm?styksiss?ns?. Iltakuu alkoi nyt valaisemaan ja Olli n?ki, ett? ihmisen muotoinen esine v?liin juoksi ja v?liin kumartui maahan, n?ytt?en kun h?n olisi etsinyt jotakin. Olli tunsi itsens? niinkun h?n olisi sidottu maahan. H?n tahtoi huutaa, vaan ei saanut ??nt? ulos kurkustansa, h?n seisoi liikkumatta yhdess? paikassa. Vihdoin l?hestyi se liikkuva esine, ja n?ytti huomaavan Ollin ja aikovan juosta pakoon. Nyt vasta p??si Ollin huulilta ??ni: "Oletko ihminen vai kummitus?" "Olli!" vastasi itkuinen ??ni. Olli juoksi nyt pelk??m?tt? kun kuuli nimens?, liki vaikeroivaa ja tirkisteli h?nt? tutaksensa vaan ei rohjennut k?yd? kovin liki tuntematonta.

"Olli! miss? on Risto?"

"Herra Jesus -- Anna! ja miesvaatteissa", huusi Olli surkealla ??nell?.

Samalla juoksevat miehet ladosta huutain: "Olli, Olli! kummituksia on ladossa, ne huutavat ja m?lisev?t, ett? seh?n el?v? on, -- l?hdemme pois t?st? paikasta!" huusivat miehet kauhistuksissansa. Olli koetti vakuuttaa miehi?, ett? olivat mahdollisesti kuulleet h?nen ja Annan ??nen ja luulleet kuulleensa kummituksia. "Ei he kuulivat ladossa hein?in sis?lt? m?lin?n", v?ittiv?t miehet. Anna oli kysynyt jo kymmeni? kertoja: "Miss? on Risto?" saamatta vastausta, sill? Olli oli olevinansa niin viivytetty miehilt?, ettei h?n muka kerjennyt vastata Annan kysymyksiin, eik? miehetk??n, jotka kyll? kuulivat kysymykset, tahtoneet vastata, kun tiesiv?t kuinka kipe? t?m? kysymys oli. Anna ihmetteli itseksens? kuinka Olli oli tullut niin v?linpit?m?tt?m?ksi h?nest? ja Ristosta, ettei h?n heti vastannut ja poistanut Annan levottomuutta. Olli toivoi, ett? h?n olisi viisi sylt? maan alla, ettei h?n kuulisi ja olisi pakotettu vastaamaan Annan kysymyksiin. Taas kysyi Anna:

"Olli, kuule! -- miss? Risto on?"

"Risto ei nyt ole t??ll?, h?n on toisella suunnalla, kyll? h?n tulee!"

"Tuleeko Risto huomenna?" kysyi taas Anna.

"Ei taida kerjet? viel? huomenna, mutta kyll? se tulee, ?l? ep?ile Anna!"

"Onko Risto ollut tuossa tappelussa, kun noin paljon vihollisia on kaatunut -- oi hirmuista!" huusi Anna.

"Ei Risto ole ollut t?ss? tappelussa", vastasi Olli.

"Vihollisetko ovat polttaneet kartanon?"

"Viholliset polttivat, mutta saivatkin ansaitun palkkansa, siin? makaavat nyt kaikki kuoliana", vastasi Olli.

"Voi kauhioita ihmisi?! -- mit?h?n Risto, is? ja ?iti sanovat kun saavat tiet?? t?m?n h?vityksen. Mist? saamme senlaisen kodin nyt? -- Mutta kyll? Risto laittaa kun h?n tulee -- is?ll? kyll? on rahaa, ett? saamme uuden kartanon -- sen teemme viel? paremman kun entinen oli -- kun vaan Risto nyt tulisi heti. Hyv? oli toki, ett? is? sai rahansa pelastetuksi -- kun vaan Risto tulee, niin on t?ss?kin onnettomuudessa kaikki hyvin! Vanhempani varmaan ovat jo Korpisilla, olisit n?hnyt mit? kyyti? hevoset juoksivat raskaine kuorminensa miss? vaan oli tasaista maata -- j?rviss?kin on jo vahva j?? ja suot kantavat hyvin. N??t?m?est? palausin min? takasin kun olin niin levoton teist? -- koskahan Risto tulee, odotammeko h?nt? ennenkun l?hdemme t??lt??" lirisi Anna, arvaamatta Ollin hirmuisia tuskia. "Emme j?? t?nne odottamaan Ristoa, kyll? h?n tulee j?list? kun joutuu. L?hdemme nyt ensin etsim??n miesten kummituksia ladossa". Miehet selittiv?t etteiv?t he tahdo menn? sis?lle latoon, vaan kyll? pit?v?t vahtia ulkopuolella. Olli k?veli nyt etup??ss? ja muut miehet per?ss?. Annakin oli liittynyt joukkoon, sill? h?n nyt kammoi yksin?isyytt? enemm?n kuin ?sken, jolloin luuli kenenk??n n?kem?tt? olevansa kuolleitten joukossa etsim?ss? rakastettuansa, kuten "Torpan tytt?". Olli seisattui ladon ovelle kuuntelemaan ja kuulikin heikkoja valituksia sek? Ollille ymm?rt?m?tt?mi? sanoja: "'pomilujtesj!' ja 'Warmhertigkeit!' -- ei se ole mik??n kummitus, vaan joku haavoitettu vihollinen, joka ennen meit? on vet?ytynyt latoon ja k?tkeynyt heiniin", sanoi Olli tovereillensa.

"Antaa katalalle keih??npiston, niin p??see vaivoistaan", sanoi joku miehist?!

"Hyi, Kallon Matti, kuinka julma sin? olet! -- sit? ei saa tehd?!" huusi Anna.

"Annalla on oikeen, se olisi tunnottomasti murhata kuoleva sairas, joka ei voi puolustaa itse?ns?", sanoi Olli.

Olli meni nyt ??nt? kohti latoon, kaivoi sairaan yl?s heinist?, otti h?nen varovasti syliins? ja kantoi ladon ovelle. Sairas vapisi sek? pelosta, ett? kylm?st?, sill? y? oli kylm?, kertoen rukoussanojan ja joita kukaan ei ymm?rt?nyt. Anna kuitenkin luuli sanasta "Warmhertigkeit" ymm?rt?v?ns?, ett? sairas pyysi armeliaisuutta.

"Mutta mit? me t?lle teemme, h?ll? varmaan on paha haava, koska h?n on niin verenhyyteess? -- haava olisi korjattava ja sidottava, vaan kuinka me voimme sen tehd? ja mihink? me sitte panemme sairaan kun kaikki l?mpim?t huoneet ovat poltetut?" lausui Olli.

Sairas, joka n?ytti enemm?n nuorukaiselta kun miehelt?, koetti viitaten n?ytt?? vasenta puolta ruumistansa kipe?ksi ja viittaili k?sivartensa ymp?ri n?ytt?en, ett? olisi k??ritt?v?.

Anna l?hestyi nyt sairasta ja koetti niill? muutamilla sanoilla, joita h?n saattoi saksan kielt? vakuuttaa sairaalle, ett? h?n nyt oli yst?v?in eik? vihollisten keskell?. Sairas vihdoin ymm?rsikin asemansa ja suuteli Annaa ja Ollia l?mpim?sti.

"Mit? me nyt teemme sairaalle?" kys?si Olli.

"Minulla on hevonen ja reki tuolla kujansuussa, menk?? joku noutamaan se t?nne!" komensi Anna. Matti, joka oli ensin lukenut sairaalle julman tuomion, juoksi t?ytt? laukkaa noutamaan hevosta eik? viipynytk??n monta minuuttia ennenkuin hevonen oli paikalle.

"Vai oli Annalla hevonen, sit? en tiennytk??n, kyll? nyt ehk? tulemme jotenkin toimeen", lausui Olli.

Anna koetti saada selville, jos sairas k?rsisi matkustaa reess? ensimm?iseen taloon, jonne oli noin peninkulman matka, siell? koetettaisiin laittaa h?nen haavojansa. Sairas viittasi l?ht?? matkalle, n?ytti k?rsiv?ns? tuskia, mutta koki olla vaiti ja k?rsiv?llinen. Sairas vuoteutettiin hein?in ja vaatteiden kanssa rekeen. Ensimm?isess? talossa kannettiin sairas l?mpim??n tupaan. L?pi vasemman k?sivarren hauvislihan kautta oli keih??n reik?, josta viel? juoksi verta, kylkeenkin oli keih?s tehnyt haavan, joka kuitenkaan ei ollut syv?.

Anna puhdisti ja sitoi haavat parhaan ymm?rryksens? j?lkeen, Anna oli taloon tultuansa saanut tilan muuttaa pois miehen vaatteet ja pukeutua omiinsa. Sairaan naama sujui pitk?ksi kun h?n n?ki tapahtuneen puvussa muutoksen. Muutaman tiiman lev?tty? l?hdettiin taas matkalle ja hyvin hiljan illalla jouduttiin taloon, jossa Annan vanhemmat olivat saaneet v?liaikaisen kotinsa.

Se oli samalla kertaa surkiaa ja ylent?v?? n?hd? n?it? vanhuksia, kun Anna kertoi, ett? vihollinen oli polttanut kartanon. Tyynen itkun per?st? sanoi em?nt?: "se oli niin kaikkivaltiaan tahto".

"Niin rakkaani -- Jumala varjelkoon is?nmaata!" vastasi is?nt?. Heill? oli nyt ainoastaan pienonen tupa, jossa asuivat yhdess? palkkav?en kanssa. Monessa sen aikasissa taloissa ei ollut muuta kun yksi tupa; t?m? talo oli yksi niist? harvoista jossa oli kaksi tupaa ja yksi pienonen kammari porstuvan per?ss?. Tuvat olivat n.k. savupirttej?; koko per?ll? oli "ulosl?mpi?vi?" asuinhuoneita, ainoastaan Isotuovilassa, joka nyt oli poltettu poroksi -- talo oli muuten mainio kaikin puolin.

Annan vanhemmat ottivat yst?v?llisesti vastaan sen muukalaisen sairaan. Ensimm?iseksi y?ksi t?ytyi h?net sioittaa samaan huoneesen muun v?en kanssa, sill? ehk? mainittu kammari oli varustettu tulisialla, oli se kuitenkin kylm? ja muutoin ep?siivossa, mutta seuraavana aamuna oli kammari l?mmin ja puhdas -- sen kaiken oli Anna ja Olli tehneet y?najalla -- joten sairas, joka jo oli siksi vahvistunut, ett? h?n voi liikkua omin jalkoinsa, sai erikoishuoneensa ja josta riemustuneena h?n suuteli Annan k?si?. Sittekun sairas oli niin saatu vuoteellensa, kys?si Olli: "Mist? saamme nyt l??kkeit? sairaalle?"

"T??lt?!" sanoi Anna ja avasi p?yt?laatikon. "T?ss? on l??kkeit?, joita tohtori j?tti minulle silloin kun Risto oli kipi?, ne tulevat nyt hyv??n tarpeesen. T?ss? on niinkuin n?et, ei ainoastaan l??kkeit? vaan my?skin koneita, jolla l??kkeit? k?ytet??n, min?h?n olen koko tohtori, etk? n?e Olli", jatkoi Anna itsetyytyv?isesti.

"On minullakin l??kkeit?", sanoi Olli ojentaen Annalle pullon ja selitt?en sen historian jonka edelt? tunnemme.

"Hyv?, ehk? tulee tarpeesen", vastasi Anna. Sairaan hoiti Anna hyv?ll? menestyksell? ehk? paraneminen edistyi vitkoitellen.

Sairaan haavat puhdistettiin ja sidottiin uudelleen, nyt l??kkeiden kanssa. Sairas n?ytti erinomaisen rakasta k?yt?st? hoitajoitansa kohtaan, eritt?inkin Annaa kohtaan n?ytti h?n suurta kunnianosoitusta; molemmin puolin tunsivat he ik?v?n kun eiv?t ymm?rt?neet toistensa kieli?. Sen verran tuli selville aluksi, ett? sairas osasi sek? saksaa ett? ven?j??.

Anna taas ei ymm?rt?nyt sanaakan ven?j??, vaan muutamia sanoja saksaa. Viimeksi mainitun kielen avulla oppivat he v?hitellen ymm?rt?m??n toisiansa. Nyt aljettiin ahkera vaihetusty?: Anna opetti sairaalle suomea ja sairas Annalle saksaa. Kun sairas, ehk? jo kolmen kuukauden kuluttua t?ydellisesti terve ja vapaa menem??n minne tahtoi, ei kuitenkaan uskaltanut ennenkun vasta kes?n tullen antautua pitkille er?maamatkustuksille kotimaahansa, pyysi h?n saada viipy? hoitajoittensa luona talven yli, joka h?nelle my?nnettiin sen kernaammin, kun h?n oli voittanut koko perheen sek? muittenkin paikkakuntalaisten yleisen my?t?tuntoisuuden. T?ll? ajalla oppivat Anna ja sairas toistensa kieli? niin ett? he v?ltt?v?sti voivat keskustella ja ymm?rt?? toisiansa.

Anna tuli p?iv? p?iv?lt? aina levottomammaksi Riston viipymisest?. Muun lis?ksi kummastutti Annaa se seikka ett? Olli Annan mielest? s??nn?llisesti n?ytti v?ltt?v?n kohdata Annaa.

Viikon p?iv?t senj?lkeen kun perhe oli saapunut nykyiseen asuntoonsa, kohtasi Anna Ollin kerran kahdenkesken ja taas itkien valitti kun Risto jo ei ole tullut. Olli oli hyvin tuskissansa ja supisi itsellens?: "Mit? se paranee salaamalla, t?ss? t?ytyy kuitenkin sanoa se hirmuinen totuus!"

Se on helpompi arvata kun selitt?? mit? Anna nyt tunsi. H?n kaatui kun ukkosen ly?m? maahan.

Olli otti Annan syliins? ja kantoi ulkoa tupaan, jossa Annan vanhemmat istuivat kahden kesken. Vanhemmat h?mm?styksiss?ns? t?st? ?kkikohtauksesta, tiedustelivat Ollilta mit? oli tapahtunut, vaan Olli ei kajonnut muuhun kun saada Annan virkomaan.

"Ole nyt vahva, Anna", supisi Olli h?lle korvaan, "Ristolla ei ole vaaraa vaikka h?n viipyy, kuule nyt Anna rukka, mit? sanon!"

Anna her?si viimein kuin pitk?st? unesta ja kysyi Ollilta: "Mit? sanoit, Onko Risto tullut kotiin? -- sin?h?n sanoit eilen, ett? Risto oli vankina, eih?n se ole tosi, Olli?"

"Risto on vankina, ole nyt vahva ja kuule mit? sanon!"

"Min? olen vahva, puhu Olli", huusi Anna tuskissansa.

"Riston vangittua komensi ven?l?isten p??llikk? Snorikoff, ettei kukaan saanut tehd? vangille mit??n pahaa p??ns? uhalla, sill? Snorikoff luulee saavansa ison palkinnon kun h?n p??st?? Riston vapauteen ja siin? toivossa kohtelee h?n vankia hyv?sti. T?h?n vakuutukseen tulin min? Jussinkin kertomuksista. Snorikoff oli n?et sanonut, ett? kun h?n Riston vaan saisi vangiksi, niin kyll? siit? 'ruotsit' maksaisivat hyv?n lunastuksen".

"Miss? sin? Jussin tapasit, Olli?" kysyi Anna.

"H?n oli karkauksensa per?st? taas antaunut vihollisen oppaaksi".

"Ja onko nyt vihollisen joukossa?"

"Ei, nyt h?n riippuu henget?nn? pet?j?n oksassa suolla!"

"Kuka sen raukan hirtti?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet