Read Ebook: Risto Rytkönen by Aur N Petter Wilhelm

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 224 lines and 11787 words, and 5 pages

"Kuka sen raukan hirtti?"

"Minun toverit, minun k?skyll? -- majurin k?skyn olen t?ytt?nyt", vastasi Olli.

"Kuinkahan paljon tuo ven?l?inen Snorikoff tahtoo Riston vapauttamisesta?" arveli Anna.

"Kyll?h?n se tahtoo niin paljon, ettei sit? kukaan jaksa maksaa -- t?ytyy jollakin muulla tavalla saada Risto irti", vastasi Olli.

"Mill? tavalla, sano Olli -- mill? tavalla?" huusi Anna.

"En ole viel? oikein selv?ll? asiasta, mutta toivon vakaasti jonkun keinon keksiv?mme, ?l? ep?ile, Anna".

Aika kului nyt, p?iv? p?iv?n per?st?. Anna hoiti sairaan huolella, molempien kielitaito kehkesi. Nyt oli jo kev?t, talvi oli siis takana. Sairas oli ihan terve, h?n kertoi kiitollisuuttansa joka p?iv?; nyt ei h?n en?? ollut outo, vaan vanha tuttu ja yst?v?. Nyt tiedettiin, ett? nuorukaisen nimi oli Feodor Ivanovitsch Snorikoff, siis poika sille, jonka luona Risto oli vankeudessa. Feodor lohdutti Annaa Riston suhteen ja lupasi kaikin voimin saada Riston vapautetuksi. Ehk? tarkemmin per??najatteleva kuulia, mimmoinen Anna oli, voi huomata ettei Feodorilla ollut juuri suurta luottamusta is??ns?. -- Feodor oli valittanut Annalle, ett? is?ns? oli raaka ja itsekk?inen vaikka rikas. Sukulaistensa turvin ja niitten vaikutuksen kautta oli Feodor onnistunut saamaan hyv?n alkeellisen sek? kirjallisen ett? siveellisen kasvatuksen, jota h?n olisi tahtonut jatkaa, vaan is?ns? luovutti h?nen pakolla pois opistosta. ?itins? oli aikaa sitte kuollut. T?llekin ry?v?ysretkelle, jolla henkens? nyt niin ihmeellisesti pelastui, oli is?ns? h?nen pakottanut, sanoen: ett? kun h?n nyt jo oli 22 vuoden vanha, tuli h?nen hakea ansioita taloudellista toimeentuloansa varten. Feodor kertoi, ett? h?nen lemmikkins? 16 vuotias Olga Sergejevna oli muutamanlaisessa kauppapalveluksessa h?nen is?ns? luona. Olgankin is? Sergei Patraskoij oli ollut joukossa, "kuinka lienee k?ynyt sillekin, h?n oli samallainen raukka kun is?ni", huokasi Feodor.

Feodorin is?kin oli saanut vihjaa nuorten taipumuksesta mutta Feodor oli usiasti kuullut is?ns? haukkusanoja Olgasta, josta Feodor selvin ymm?rsi is?ns? mielen ja sent?hden kohtasivat nuoret toisiansa ainoastansa joskus salaa, vaan niin paljon, ett? vannoivat kesken?ns? murtumattoman uskollisuuden el?m?ss? ja kuolemassa. Feodorin is?ll? oli muuton Olgaan rajaton luottamus. Olga oli toimekas, siit? oli is?lle suuri hy?ty, muuten oli Olga Snorikoffin mielest? arvoton kappale, k?yh? kun oli. -- Anna ja Feodor olivat siis samanlaisessa asemassa, heill? oli paljon keskustelemista. Ollikin oli usiasti keskusteluissa, jotka s??nn?llisesti alkoivat ja p??ttyiv?t hankkeilla miten Risto voitaisiin pelastaa. Er??n kerran senlaisessa keskustelussa pyysi Feodor Ollilta saada pit?? muistona Ollin merkillisen pullon, jonka sis?llys, sen yhden kerran kun h?n oli sit? nautinnut, oli tehnyt h?lle niin hyv??, ett? h?n oli nukkunut yhteen menoon liki kokonaisen vuorokauden, ehk? h?nen kipunsa silloin olivat pahimmallaan.

Olli katsahti ensin Annaa silmiin, vaan kun Anna n?ytti my?nt?v?n viitteen, suostui Olli Feodorin pyynt??n.

Feodor lohdutti v?sym?tt?m?sti Annaa Riston pelastuksesta.

Kun muutamien viikkojen Tuovilan polton j?lkeen ei taas kuulunut vihollisista mit??n, l?hti Tuovilan is?nt? v?kinens? palaneen talonsa paikalle. Kahdesta pellolle palamattomaksi j??neest? riihest? laitettiin kaksi v?liaikaista asuinhuonetta. Kun huoneet oli saatu jollekin m??rin asuntokuntoon, palasi is?nt? v?kinens? entiseen v?liaikaiseen asuntoonsa, noutamaan talon tavaroita mit? paikalla t?rkeimm?t tarvittiin ja mit? mahdollisesti saatettiin kelvoin suojella.

Nyt tuli kysymys kuinka sairaan kanssa oli teht?v?. Is?nt? esitteli, ett? Anna j?isi sairaan kanssa paikalle. Annasta oli t?m? vastahakoista erota vanhemmistansa, jota vastaan toiselta puolen oli sairaan kohta. Anna oli hyvin murheissansa, Feodor n?ki Annan huolen, vaikkei ymm?rt?nyt syyt? ja kun he nyt viel? kielenk??n puolesta eiv?t voineet keskustella, niin oli asia tukala.

Vihdoin koetti Feodor kaikenlaisten osotteluiden avulla p??st? ymm?rt?m??n Annan vaivoja. Lopullisesti p??si Feodor ymm?rrykseen asiasta, ja koki selitt??, ettei h?n tahtonut mill??n tavalla eroittaa Annaa vanhemmistaan; h?n pyysi vaan kun armotekoa, ett? saisi seurata perhett?, sen enemm?n kun -- selitti h?n -- h?n nyt oli paljon vauraampi. Niin p??tettiin vihdoin, ett? koko perhe sek? Feodor muuttaa "uuteen" taloon.

Feodor peitettiin kaikella huolella vaatteilla ja nahkasilla rekeen, samaan rekeen istui Anna ja is?nt? itse ajajaksi. Muuttop?iv? oli kaunis vaikka kylm? -- t?m? oli p?iv?? ennen joulunaattoa -- Feodor iloitsi ja lirisi kun lapsi joka saa ajaa reess?.

Niin saavuttiin "uuteen" taloon. Huoneet olivat kaikin puolin kaiketta kaunistuksetta -- perimm?inen niist? kahdesta m??r?ttiin is?nn?n, em?nn?n, Annan ja Feodorin asunnoksi -- mutta se ei viipynyt monta p?iv?? ennenkun Annan j?rjest?m? nero ja k?si oli muuttanut huoneen puoli paratiisiksi. Ne puhtaaksi piilutut sein?t ja katto koristeltiin pienoisilla kuusilla, laattia piroitettiin joulunaattona oljilla, maan tavan mukaan j.n.e.

Feodor selitti sittemmin kev??ll? kun h?n saattoi puhua, ettei h?n koskaan ollut viett?nyt niin juhlallista joulua, kun nyt n?itten teeskentelem?tt?mien hyv?in ihmisten joukossa; h?n vaan kaipasi, ettei h?ll? ollut antaa mit??n n?kyv?? joululahjaa, "niin alaston kun nyt olen", mutta toivoi vastedes voivansa jollakin tavalla n?ytt?? kiitollisuuttansa.

Is?nt? oli my?t??n v?kinens? hommassa uuden kartanon rakennusty?ss? -- hirsi? ja muita rakennusaineita hankittiin pitkin talvea.

Talvi kului erin?isitt? tapauksitta. Toukokuun l?mpim?t p?iv?t ja valoisat y?t vuodattivat uutta el?m?? ei v?hemmin ihmisen sieluun ja ruumiin kun kivikkokorpeen. Kev?t, t?m? luonnon uudestaan her??v? voima heijuuttaa loistolla ja l?mpim?ll? ihmissielua yht? voimakkaasti kultakaton kuin karstaisen orren alla, ken vaan sen sulokielt? oikein kuulee ja oikein tajuaa.

Feodor oli nyt t?ydellisesti terve ja nyt oli muutenkin aika ajatella palausmatkalle. Annan ja Feodorin nykyinen yht?muotoinen el?m?n kohtalo oli heiss? juurruttanut syv?t ja hell?t heimolaisuuden tunteet, joista yhteenjuottui erohetken kipukarvaus ja toivon auver. Molemmilla kangasti vuorotellen toivon kirkas t?hti ja vuorottain peittiv?t synk?t pilvet tulevaisuuden n?k?alan.

Ero t?ytyi kuitenkin tapahtua, se oli v?ltt?m?t?n, siit? riippui molempain tulevaisuus. Olli varustausi saattamaan Feodoria ensimm?iseen ven?l?iseen kyl??n.

L?hteiss?ns? sanoi Feodor Annalle: "Niin suurta velkaa kun olen teille, en koskaan voi maksaa, vaan olisi ainakin velvollisuuteni palkita vaivoistanne, muuten -- h?pi?kseni -- minulla ei ole kun muutamia ruplia, jotka tarvitsen el??kseni matkalla!"

"Feodor", huusi Anna, "mit? ajattelette meist?? -- ett? rahan vuoksi olisimme auttaneet teit? h?d?ss?? -- eik? niin is??" kysyi Anna, k??ntyen is??ns? p?in.

"Jos herra tarvitsee rahaa matkalle, niin saatte", vastasi is?nt?.

"Antakaa anteeksi, Anna, kysymykseni! En saata ajatella teist? muuta kuin mit? jalointa, sen olen t?ydellisesti kokenut -- rahalla hyvyytenne ei ole maksettu, kuitenkin tunnen piinalliseksi, etten edes voi tehd? senk??nlaista mit?t?nt? palkintoa. -- Syvimm?t kiitokseni teille, is?nt?, viel? rahantarjouksestanne -- kyll? tulen toimeen matkalla omilla rahoillani", lausui Feodor l?mpim?sti syleillen yst?vi?ns? j??hyv?isiksi.

"Terveisi?, tuhansittain Ristolle, k?skek?? h?nen heti kiireesti l?htem??n kotia kohti!" huusi Anna, kun Feodor ja Olli jo olivat n?kem?n p??ss?.

Feodor ja Olli matkustivat nyt samaa suuntaa, jota viholliset viimekerralla olivat saapuneet kyl??n. He olivat matkalla, v?liin v?h?n lev?ten, y?t? ja p?iv??, valoisat kun y?t olivat, ja kolmen vuorokauden kuljettua saapuivat he ensimm?iseen ven?l?iskyl??n.

Jo taipaleella oli Feodor alkanut puhutella Ollia seuraamaan koko matkalle. Taloon tultua uudisti Feodor hartaan pyynt?ns? sill? seurauksella, ett? Olli lupasi seurata kun vaan Feodor laittoi niin, ett? sana vietiin kotiin t?st? tapauksesta. Feodor sai is?nn?n talossa, jossa nyt olivat, lupaamaan vied?ksens? sanaa, vaikei h?n sit? tehnytk??n, kuten sittemmin tuli selville.

Kahden kuukauden vaivaloisen matkan per?st? saapuivat matkustajat perille. Olli ei uskaltanut seurata Snorikoffin asuntoon, vaan j?i nelj?nneksen p??h?n er??sen taloon, jossa Feodor oli tuttu ja laittoi sijan matkakumppanillensa toistaiseksi.

Illalla samana p?iv?n? palasi Feodor Ollin luo ja kertoi, ett? Snorikoff kuukauden p?iv?t sitte oli muuttanut pois paikalta, eik? kukaan tiennyt minne. Er??lle vaimolle oli Olga salaa kuiskannut, ett? jos Feodor tulee kotiin, koettaisi hakea heit? Vernitsan suunnalta. Riston oli my?s t?ytynyt seurata vankina "voivottaa". Ristoa oli Snorikoff viimeaikoina kohdellut kaikenlaisella h?vyytt?myydell?, muistuttaen, ett? ellei lunastus kohta tule, h?n ei aikonut ruveta armeliais-sisarten toimeen y.m.

Nyt saivat Feodor ja Olli uusia huolia. Luonnoton is?ns? ei ollut Feodorille j?tt?nyt pienint?k??n vihjaa siirtopaikastansa. Pelvolla kysyi nyt Feodor: "Olli, l?hdetk? viel? retkelle kanssani?"

"L?hden!" vastasi Olli. "Kun kerran olen urennut n?in kauas, niin tahdon n?hd? Ristoa ja, jos mahdollista, pelastaa h?nen".

Nyt l?htiv?t kumppanit taas matkalle. Kuukauden vaellettuansa l?ysiv?t suuren er?maan kyl?n, jonka edustalla oli iso j?rvi. J?rvess? kyl?n l?heisyydess? oli saari, jossa oli kaksi varakasta taloa. Saarelle oli Snorikoff asettunut, sittekun h?n oli ajanut pois asukkaat ja ry?st?nyt heid?n tavaransa neulasta naulaan. H?ll? oli joukko roistoja muassa, "sotav?ke?" muka, jotka h?n my?s sijoitti saarelle, julistaen muuten, ett? suuri joukko sotav?ke? oli hetimiten saapuva paikalle ja l?hetett?v? "Ruotsia" vastaan. "Sotamiehet" samosivat kyt?st? kyl??n syd?nmailla ry?v?ten ja varastellen; tavara kannettiin "voivotalle", jota kaikki pelk?siv?t kun kuolemaa. Kyl?n ja saaren v?lill? oli vahdit, niin ettei kukaan luvatta saanut liikkua kyl?n ja saaren v?lill?. Ainoastaan Olga sai viivytt?m?tt? liikkua minne tahtoi. Ristolle oli laitettu erin?inen vankihuone pieni tulisijaton pimi? koppero. Risto n?ki nyt hirmuksensa, ett? h?n oli aivottu t??ll? palellutettavaksi kuoliaaksi tulevana talvena. Vanki oli kaularaudassa, jonka vahvat vitjat olivat ruuvatut kiinni sein??n. Ruokakin oli ollut vangille hyvin kehno, vaan Olga, jolla oli toimena vangin hoito ja ruokkiminen, hankki s??liv?isyydest? vangille parempaa ruokaa. Olga kantoi aina itse ruoan vangille. N?m? ruokahetket olivat ainoat valopilkut vangin vaikeassa el?m?ss?. Olgalla oli aina yst?v?llisi? sanoja vangille. Kaksi hyvin aseitettua vahtia seisoi y?t?p?iv?? vankilan vierell?.

Vaikka jo oli syyskes?, oli p?iv? l?mmin jolloin matkustajamme saapuivat paikalle. Olli ei uskaltanut menn? Feodorin kanssa kyl??n, vaan j?i sen l?heisyyteen odottamaan uutisia, joita Feodor pian lupasi tuoda.

Feodor k?veli siis yksin kyl??n ja sattumuksesta molemminpuoliseksi ihastukseksi kohtasivat Olga ja Feodor toisiansa kyl?n puolella. Olga oli jo kerjennyt tehd? tuttavuuden yhdess? kyl?n pieness? perheess?. Sinne johti Olga Feodorin ja siell? saivat vapaudessa keskustella yht? ja toista. Feodor juoksi noutamaan Ollinkin keskusteluun.

Pian oli Feodor kertonut retkens? "Ruotsissa" ja miss? suuressa kiitollisuuden velassa h?n sek? Olga olivat Ristolle.

Feodor riensi nyt is?ns? puheille. -- Olgan ja Feodorin kohtausta is? ei kuitenkaan saanut tiet??.

Kun Feodor astui is?ns? eteen, kysyi t?m?n: "No, munsi?r miss? on tavarat ja rahat, olet kait saanut paljon kokoon niin pitk?ll? ajalla?"

"Ei ole minulla mit??n rahaa eli tavaraa, haavoitettuna meik?l?isten joukosta pelastivat ruotsit minun ja ihmeellisen hyv?sti hoitivat ett? pelastui henkeni".

"Soo, miss? se temu oli?"

"Tuovilan vainiolla, siell? oli kaikki meik?l?iset kaatuneet ja kartano oli poltettu".

"No mihink? joutuivat rahat ja tavarat?"

"Sit? en tied?, ehk? lienev?t omistajat pelastaneet tavaransa, hyv?t ihmiset olivat jotka pelastivat henkeni!"

"Niin, tietysti toivossa ett? nylke? minulta isot rahat!"

"He eiv?t tahdo mit??n".

"Paras on etteiv?t tahdo, min? en maksa roskaakaan. P?ll?t, jotka antoivat kaataa itsens? eiv?tk? riisuneet ensin pois rahat ja tavarat, maatkoot siell? rauhassa. Min? sill? samalla retkell? sain sent?hden parhaan palan, t??ll? on minulla lintukoppelissa Risto, josta ruotsit saavat maksaa minulle 10,000 ruplaa, jota palkintoa odotan joka p?iv?. Sergej Patraskoij on ollut pitk?ll? retkell?, se varmaan kohta tulee suuren tavaran ja rahasumman kanssa -- Olgasta tulee rikas tytt?", lausui Snorikoff irvistellen.

"Eik? olisi is?ni, paras p??st?? Risto vapauteen, ehk? siit? olisi enemm?n hyv???" lausui Feodor.

"Oletko hullu! min? kenkk?isin pois 10,000 ruplaa! Teet paraiten ett? kirjoitat heti yst?v?llesi, ett? ellei kuuden viikon sis?ll? ole 10,000 ruplaa t??ll? niin tulee Risto lyhenem??n yhden p??n pituuden. Min? tied?n Luomajussin kautta ett? Ristolla on rikas appi-is?, kyll? sill? on varaa maksaa, saati tahtoo. Mihink?h?n Jussiraiska lie joutunut, no olkoonpa miss? hyv?ns?, minulle teki h?n kuitenkin hyv?n ty?n", jatkoi Snorikoff niinkuin itsellens?.

Feodor n?ki ja kuuli nyt ett? se oli aivan turhaa ett? koettaakaan is?ns? rinnassa her?tt?? parempia tunteita.

Seuraavassa keskustelussa kolmiossa, s.o. Olga, Feodor ja Olli, pohdittiin Riston pelastusasiaa. Olga oli vankilassa k?ydess?ns? ilahuttanut Ristoa "hellill? terveisill?, arvaa kelt?! -- no Annalta" -- oli Olga lausunut ja ett? Ollikin oli nyt niin likell?, -- "toivokaa hyv??" -- oli Olga lopettanut. Risto luuli kuulleensa v??rin Olgan terveykset ja kysyi: kelt?? -- "Annalta, Annalta" -- jatkoi Olga riemuiten. Ristoa siis lohdutti ja vahvisti tieto ett? h?ll? oli yst?vi? ymp?rill?, aivan tuntemattomiakin, kun esim. Feodor, jota h?n ei tosiaan ollut n?hnyt. Ristoa kummastutti kuitenkin mink?t?hden Olga oli niin hyvill??n Riston asiasta, kun h?n ennen ei sit? ollut n?ytt?nyt. Vapauden toiveet, jotka jo olivat kuolemaisillansa Riston sielussa, olivat taas her?nneet uuteen el?m??n, h?n vaan pelk?si etteiv?t h?nen yst?v?ns? k?ytt?ytyisi tarpeellisella varovaisuudella. Seuraavana p?iv?n? selitti Olga lyhyk?isesti ett? Riston yst?v?t olivat p??tt?neet vapauttaa h?nen, mutta toimeenpano t?ytyi siirt?? siksi kun tulee pime?mm?t illat, kehoitti siis Riston olemaan levollisena. Risto taas pyysi Olgaa varoittamaan muitakin yst?vi?ns? tarkkaan varovaisuuteen.

"Olkaa vaan levossa ja odottakaa, kaikki k?y vihdoin hyvin!" vakuutti Olga.

Majurikin oli saanut tiedon Riston vangitsemisesta ja saapunut Elokuussa Tuovilan tienoolle sek? varustellut v?ke? seudun varustukseksi, jos vihollinen uudistaisi hy?kk?yksens?. Tappava punatauti oli raivonnut seudulla t?n? kes?n?. Isotuovilan is?nt? ja em?nt? olivat kuolleet jo ennen majurin seudulle saapumista. Anna tunsi nyt itsens? niin orvoksi ja hylj?tyksi, Ristosta ei h?n ollut kuullut mink??nlaista ja Ollikin oli kadonnut Feodorin saattamaretkelle teille tietym?tt?mille, kaikki n?ytti syv?lt? pimeydelt?. Anna asui yp? yksin?ns? uudessa v?liaikaisessa puhtaassa tuvassansa. Talon karja ja muu omaisuus oli jo is?nn?n elinaikana siirretty paikalle, pellot kylvetty ja jo osaksi leikatutkin, hein?t tehty j.n.e. Anna oli nyt sek? is?nt? ett? em?nt? talossa. Riston poikaistoivotukset ett? tulla Tuovilaan is?nn?ksi, eiv?t olleet toteutuneet.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet