Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: L'Illustration No. 3259 12 Août 1905 by Various
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 207 lines and 14075 words, and 5 pages
Translator: Jalmari Finne
KUN NUKKUJA HER??
Romaani
Kirj.
H. G. WELLS
Suomentanut Jalmari Finne
Otava, Helsinki, 1907.
Kirjapaino Osakeyhti? Sana.
SIS?LLYS:
I LUKU.
Unettomuus.
Er??n? iltap?iv?n?, luodeveden aikana, l?hti mr. Isbister, nuori Boscastlen kyl?ss? asuva maalari Pentargen kauniisen lahteen p?in katselemaan siell? l?ytyvi? luolia. Kuljettuaan puolet matkasta tapasi h?n ?kki? kallionkielekkeell? istuvan miehen, joka n?ytti vaipuneen mit? syvimp??n ep?toivoon. Miehen k?det lep?siv?t hervottomina h?nen polvillaan, silm?ns? olivat punaiset ja h?n tuijotti eteenp?in kyynelten valuessa pitkin poskiaan.
H?n k??ntyi katsomaan kuullessaan Isbisterin tulevan. Isbister oli ehk? enemm?n h?mill??n kuin toinen ja p??st?kseen vapaaksi siit? kiusallisesta tunteesta, jonka ?killinen seisahtuminen oli h?ness? synnytt?nyt, lausui h?n, ett? ilma oli katsoen vuodenaikaan odottamattoman kuuma.
"Hyvin kuuma", vastasi tuntematon lyhyesti. Sitten, oltuaan hetkisen vaiti, lis?si h?n soinnuttomalla ??nell?: "Min? en voi nukkua".
Isbister s?ps?hti. "Ettek??" sanoi h?n vaan, mutta h?nen ??nens? ilmaisi s??liv?? osanottoa.
"Se saattaa kuulua uskomattomalta", sanoi tuntematon, luoden v?syneen katseensa Isbisteriin ja kuvaten sanojaan v?syneell? k?den liikkeell?, "mutta min? en ole nukkunut -- en ole nukkunut kuuteen y?h?n".
"Oletteko neuvotellut l??k?rin kanssa?"
"Olen kyll?. Heid?n neuvonsa ovat suurimmaksi osaksi hy?dytt?mi?. Rohtoja. Mutta minun hermostoni. Rohdot auttavat tavallisia ihmisi?. Minun tilaani on vaikea selitt??. Min? en uskalla nauttia kyllin voimakkaita l??kkeit?".
"Se on vaikea asia", sanoi Isbister.
H?n seisoi avutonna kaidalla polulla, tiet?m?tt?, mit? tulisi tehd?. T?llaisissa olosuhteissa sangen luonnollinen ajatus saattoi h?nt? jatkamaan keskustelua. "Minua ei ole koskaan unettomuus vaivannut", sanoi h?n, "mutta min? olen tuntenut samanlaatuisia sairaita, ja he ovat aina jollain tavoin parantuneet --"
"Min? en uskalla en?? koettaa mit??n keinoa".
H?n puhui verkalleen, teki ep?toivoisen liikkeen, ja hetkisen olivat molemmat miehet vaiti.
"Ruumiillinen liikunto?" sanoi Isbister arasti luoden katseensa tuntemattoman kasvoista h?nen matkailijapukuunsa.
"Olenhan min? sit?kin koettanut. Ehk? kaikista eniten. Min? olen kulkenut pitkin rannikkoa, p?iv?n toisensa j?lkeen, -- New Quayst? t?nne asti. Se on vaan lis?nnyt ruumiillisen uupumuksen henkiseen uupumiseen. T?m? tauti on seurauksena liiallisesta ty?st?. surusta. Er?s asia --"
H?n vaikeni aivan uupuneena, pyyhki laihalla k?dell??n otsaansa, ja jatkoi aivan kun haastaen itsekseen.
"Min? olen villi susi, yksin?inen mies, kulkien halki maailman, jossa minulla ei ole mit??n teht?v??. Minulla ei ole vaimoa, ei lapsia -- joku on sanonut ett? lapseton mies on kuin kuiva oksa el?m?n puussa. Minulla ei ole vaimoa, ei lapsia -- minulla ei ole ollut mit??n el?m?nteht?v??, ei mit??n kaipuuta sielussani. Lopulta oli olemassa vaan yksi ainoa asia, jonka p??tin tehd?."
"Min? ymm?rr?n", sanoi Isbister.
"Min? sain lopulta ty?ni valmiiksi", sanoi uneton mies k?rsiv?ll? ??nell?.
"Ja t?m? on sen palkka?"
"Niin".
Hetkisen olivat molemmat vaiti.
"Te ette voi kuvitellakaan kuinka min? kaipaan lepoa -- min? isoan ja janoan sit?. N?in? kuutena p?iv?n? ty?ni valmistumisen j?lkeen on sieluni ollut huimaava, taukoamaton ja muuttumaton py?rre, loputon ajatusten virta, joka yht?p??t? s??nn?llisesti kiit?? eteenp?in".
"Loppukuilua kohden".
H?n vaikeni.
"Teid?n t?ytyy saada nukkua", sanoi Isbister p??tt?v?isesti, ik??nkuin h?n olisi keksinyt jonkun parannuskeinon. "Teid?n t?ytyy ehdottomasti saada nukkua".
"Ajatukseni ovat aivan selv?t. Ne eiv?t koskaan ole olleet sen selvemm?t kuin nyt. Mutta min? tunnen kiit?v?ni loppukuilua kohden. Heti kohta --"
"Niink??"
"Te olette kai joskus n?hnyt esineiden katoavan py?rteesen? J?tt?v?n p?iv?n valon, raikkaan el?m?n kauneuden -- alas --"
"Mutta", vastusti Isbister.
Mies levitti k?tens?, katseensa oli hurja ja ??nens? ?kki? kimakka. "Min? tapan itseni, jollei muu auta -- min? p??sisin silloin tuon tumman kuilun pohjalle, jossa vesi on viheri?t?, jossa valkoinen vaahto nousee ja laskee ja pienet vesikuplat kohoavat. Siell? min? vihdoinkin saisin nukkua".
"Se on j?rjet?nt?", sanoi Isbister kauhistuen miehen hermostunutta kiihkoa. "Rohdot auttavat paremmin kuin se".
"Siell? min? vihdoinkin saisin nukkua", vastasi tuntematon kuuntelematta h?nt?.
Isbister katsoi h?neen ajatellen, mik? salaper?inen sallimus oli t?n? iltap?iv?n? tuonut heid?t yhteen. "Se ei ole laisinkaan varmaa", huomautti h?n. "Lulworthin luona on samallainen kallio kuin t?m? -- melkein yht? korkea -- er?s pieni tytt? putosi sielt? alas. Ja h?n el?? viel? t?n??n -- on terve ja reipas".
"Mutta n?m?t kalliot?"
"Vaikeata olisi teid?n pysytell? koko y?t? t??ll? v?syneen ruumiinne v?ristess? ja kylm?n veden valellessa ruumistanne. H?h?"
Heid?n katseensa yhtyiv?t. "Min? en tahtoisi h?vitt?? teid?n ihanteitanne", sanoi Isbister ylpeillen omista sanoistaan. "Mutta itsemurha sy?ksym?ll? alas t?lt? kalliolta -- tai milt? kalliolta tahansa -- se tuntuu minusta taiteilijasta --" H?n nauroi. "Niin suurelta hutiloimiselta".
"Mutta tuo toinen keino", sanoi uneton mies kiihke?sti, "tuo toinen keino. Ei kukaan voi pysy? j?rkev?n?, kun y? toisensa j?lkeen --"
"Oletteko kulkenut t??ll? yksin?nne?"
"Olen".
"Sekin on j?rjet?nt?. Suokaa anteeksi, kun niin sanon. Yksin?nne! Itseh?n sanoitte: ruumiillinen uupumus ei paranna henkist? uupumista. Kuka sit? on teille neuvonut? Onko se ihmeellist?; yh? vaan kuljette? Ja p?iv? polttaa p??h?nne koko p?iv?n, ja sitten te menette vuoteesen ja koetatte kaikin keinoin -- h?h?"
Isbister vaikeni ?kki? ja tarkasti k?rsiv?? miest?.
Add to tbrJar First Page Next Page