Read Ebook: Ekkehard: A Tale of the Tenth Century. Vol. 1 (of 2) by Scheffel Joseph Victor Von Delffs Sofie Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1634 lines and 76326 words, and 33 pages

MAALAISKUVIA II

Kokoelma novelleja

Kirj.

V?IN? KATAJA

Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1908.

SIS?LLYS:

Niittymatoja h?vitt?m?ss?. Kuva Juukuj?rven rannalta. K?ns?-Topias tullikavaltajana. Kiusaus. Anttilan vanhan Iisakin parakraahvi. Vanhan is?nn?n puhetta. Punanaamaisen rahtimiehen mielipide. "T?sseli". Er?s Amerikan kirje. Frans Tuiran joulukertomus. M?kist? m?kkiin. Sovintoa hieromassa. Laura parka. Raitikosken Antti. Uusi oikeus. Kun Savinaista vangittiin. Kihloissa. Tilausaikana eli Kansamme hyvinvointia.

NIITTYMATOJA H?VITT?M?SS?

Kauas Pohjan puoleenkin ilmestyi viime kes?n? niittymatoja, t?ytt?en maarunsa maamiesten parhaalla tavaralla: peltoketojen kauniilla mannulla.

Niit? ilmestyi Ylirannan kyl??nkin, jossa ei t?m?n polven aikana tietty mokomia sy?p?l?isi? olleen. Oli luettu lehdist?, kuinka ne etel?mp?n? suuria vahinkoja tekiv?t, kuinka oli kaikkia konsteja koetettu, ett? saataisiin ne h?vitetyksi. Mutta ei ollut viel? mik??n keino auttanut. Olivat maanviljelysoppineetkin kaiken ymm?rryksens? yritt?neet, mutta eiv?tp? h?vinneet madot. Oli sanottu lehdiss?, ett? kun oikein kovasti sataa, niin siit? h?vi?v?t, kuolevat ja lahoavat sinne hein?n juureen eiv?tk? en?? siki? ainakaan sin? kes?n?.

Ylirannan Niemel?n kedoille, Lompalonrannalle, niit? ensiksi ilmestyi. Ne olivat laihanlaista keto- ja lyhytt? maahein?? kasvavia. Niihin ensiksi ilmestyiv?t. Nousivatko maasta vai taivaastako tipahtivat, ei tietty, mutta pelottavasti alkoivat kedot kulottua.

Lompalonrannan niitty oli aivan tien varrella, niin ett? kaikki ohikulkijat huomasivat niiss? kedoissa niittymatojen tuhot?it?. N?kyih?n niitty selv?sti taloonkin, kun pirtin per?akkunasta katseli etel??n p?in; n?kyi sekin selv?sti, kun sivukulkijat, olivatpa sitten jalan kulkijoita tai hevosella ajajia, osoittivat sormellaan ketoja ja sanoivat... niin, mit? lienev?t sanoneet... Oli sellaisiakin menij?it?, ett? siin? pys?yttiv?t hevosensa, laskeusivat alas rattailtaan ja meniv?t niitylle katselemaan ja tonkimaan, luultavasti n?hd?kseen, mink?laisia ne niittymadot oikeastaan olivat.

Niemel?n is?nt?, ylpe? ja kiivasverinen Aukusti Joakim, oli pirtin per?akkunasta monta kertaa n?hnyt, kuinka siin? Lompalonrannan niityn kohdalla kulkijat pys?yttiv?t hevosensa ja k?viv?t kedoille kuin jotakin hakeakseen. Ensin h?n ei ymm?rt?nyt mist? oli kysymys, mutta ihmetteli h?n itsekseen, mit? noilla kulkijoilla oli tekemist? h?nen niityll??n, heinikkoa polkemassa. Ja nekin, jotka eiv?t kedoille menneet, ne kuitenkin sivu menness??n viittoivat sinnep?in k?sill??n ja tuntuivat selittelev?n toinen toiselleen jotakin asiaa.

Jo er??n? p?iv?n? Aukusti Joakimkin l?hti Lompalonrannalle p?in k?velem??n... Ja nyt h?nkin n?ki mit? h?vitysty?t? t??ll? madot tekiv?t. Koko Lompalonranta n?ytti kulolta, siell? t??ll? piipatti pystyss? jokunen juhannuksen kukka ja vankempi pillihein?, mutta mantu oli kaikki h?vinnyt...

Jopa oli t?m? kummaa! Ja mist? olivat madot t?nnekin osanneet? -- Sen vuoksi ne ovat ohikulkijat t?ss? pys?htyneet ja katselleet ja tutkineet ja nuuskineet -- puheli h?n itsekseen matojen h?vitysty?t? katsellen. -- Jo ovat osanneet, kirotut, t?nnekin... Kyll? t?ss? taitaa tulla kehno hein?vuosi, jos noita alkaa laajemmalta levet?... Mik? ne t?h?n juuri minun niittyyni opasti ensiksi... Onkohan muiden niityiss? n?kynyt?

H?n kumartui katselemaan, mink?laisia nuo itikat oikein olivat, sill? Aukusti Joakim ei ollut niit? ennen luonnossa n?hnyt, kirjoitettavan oli kyll? n?hnyt ja puhuttavan kuullut. Tuossa niit? n?kyi olevan... hyi mink? n?k?isi?... mustia, limaskaisia lieroja, tuumanpituisia... tuossa muuan kiipesi mantuhein?n latvaan, ja yksi kaksi oli hein? kadonnut sen n?lk?iseen maaruun... Ja voi penteleit?, kuinka paljon niit? oli... Aivan mustanaan koko heinikko... T?m?p? vasta kes?? on!

-- Eik? niit? sitten muualla ole kuin minun niityss?ni, ajatteli h?n mieli karvaana. -- Kun t?t? pit?v?t kuin mit?kin kometiiapaikkaa... juuri kuin t?m? olisi is?nn?n syy... Mink? min? noille tekisin!

H?nelle juolahti yht?kki? paha ajatus mieleen. H?n kokoaa niit? isoon saaviin ja viepi y?n aikana Herralan kedoille ja kaataa keskelle parasta heinikkoa. Herrala se aina kehui ketojaan ja maanviljelystaitoaan. Mit?h?n se, m?h?maha, t?mm?isest? apulannasta arvelisi...

Sen h?n tekeekin ja aivan ensi y?n?. Siin? saapi samalla kostaa Herralalle siit?kin, kun menn? syksyn? haukkui h?nen varsaansa, ettei saanut palkintoa varsan?yttelyss?.

Aukusti Joakim oli siin? pyllyll??n, matojen vehkeit? katsellen ja kostontuumia hautoen, unhottanut, ett? oli sunnuntaip?iv? ja ett? ihmisi? oli liikkeell?... Kesken mietteit?ns? kuuli h?n rykimist? ja askeleita takanaan ja huomasi naapurinsa J?rvel?n tulevan luokseen... H?nt? v?h?n harmitti ja koski kunniaan, kun naapurikin nyt n?ki, mink?laista h?vitysty?t? madot t??ll? tekiv?t... Tuo J?rvel? oli muutenkin semmoinen joutava irvihammas ja viisastelija.

"Mutta olisitpa n?hnyt tuolla Mokon kyl?ss?, mink?laista h?vitysty?t? siell? madot tekev?t!" alkoi J?rvel? selitt??. "Siell? oli aivan joka talon kedot ihan kuin kev??ll? lumen l?htiess?. Koko kyl?n kedot pohottivat aivan harmaalta kuin kulo. Siell? surkeaa on. Ei t?m? viel? mit??n ole."

Aukusti Joakimista tuntui hyv?lt?, ett? oli muuallakin matoja eik? yksin h?nen kedoissaan.

"Liek? noita t?ss? kyl?ss? muiden niityiss? kuin meid?n?" kys?isi h?n naapuriltaan.

"No melkein joka talossa, vaikkeiv?t ole ymm?rt?neet tarkastaa... Herralan Jaakonvainion kedotkin..."

"Vai on Herralankin kedoissa!"

"Onpa tietenkin. Jaakonvainion ovat sy?neet, ettei ole kuin jokunen pilli pystyss?."

"No, mit? ne t?st? minun niityst?ni sitten syyn??v?t kuin mit?kin kometiaa! -- Pit?k??n kukin huolen omastaan."

Niin naapurit keskustelivat. Tiesi J?rvel? kertoa matojen tuhot?ist? muuallakin, jossa jo olivat tehneet niin suuria vahinkoja, ett? varma hein?kato oli tiedossa.

"Sanomalehdiss? on joka numerossa tietoja, kuinka ne h?vitt?v?t heinikoita", selitteli h?n. "Monessa paikassa oli koetettu ajaa virtsaakin, ett? eiv?tk? h?vi?isi, mutta eiv?t olleet h?vinneet. Agronoomitkin kuuluvat sanoneen, etteiv?t h?vi? ennenkun tulee oikein kova, monta p?iv?? kest?v? sade, niin sitten kuolevat."

"Vai jo tuli semmonen pyk?l? agronoomeillekin, etteiv?t ymm?rr? niit? viisaita neuvojaan antaa!" ilostui Aukusti Joakim, sill? h?nell? oli kova vastenmielisyys kaikkia agronoomeja kohtaan, jotka aina talossa k?ydess??n pyrkiv?t neuvomaan ja muistuttelemaan.

"Jo tuli semmonen pyk?l?, ettei auta oppikaan", my?nsi J?rvel?kin, mutta lis?si sitten:

"Vaan se n?kyy olevan varmaa, ett? lihavaan, timoteit? kasvavaan peltoketoon ei se ryhdy. Siin? kun on vankkaa hein??, niin ei voi mit??n. Min? n?in Mokon kyl?ss? selv?n esimerkin... Ja sama n?kyy olevan muuallakin."

Aukusti Joakim ei ollut kuulevinaan J?rvel?n viimeist? puhetta, sill? h?nell? ei ollut yht??n timoteiketoa, arveli vain:

"Mutta kyll? t?st? tulee niin huono hein?vuosi, ett? saapi tappaa puolet elukoistaan."

"Ep?ilem?tt?. Jos sent??n sateet tulisivat, niin..."

"Eiv?t ne en?? ehtisi kasvaa..."

Siihen j?i naapureilta keskustelu, sill? he huomasivat herrasmiehen ajavan polkupy?r?ll? aika kyyti? tiet? pitkin. Mutta kun py?r?ilij? ehti heid?n kohdalleen, pys?htyi h?n, laski py?r?ns? tienpientareelle kyljelleen ja k?vi heid?n luokseen. Aukusti Joakim ja J?rvel? j?iv?t vierekk?in outoa tulijaa katsomaan, sanaa sanomatta, kumpikin miettien, ett? mik?h?n tuo on, joka t?nne...

Se oli nuori agronoomi, joka maamiesseuran l?hett?m?n? oli matkalla. Niittymatojen tuhoty?t? oli h?nen m??r? tarkastella ja antaa neuvoja niiden h?vitt?miseksi. Aivan sit? varten oli h?net maamiesseura l?hett?nyt t?nnekin, kun kuulunut oli, ett? t??ll?kin olivat madot alkaneet lis??nty?. Muualla oli h?n jo kulkenut, useimmat naapuripit?j?t k?ynyt.

"Paljon n?kyy t??ll?kin matojen sy?mi? ketoja, vaan viel? enemm?n niit? on muualla", sanoi h?n. "Ei t??ll? toki ole viel? muualla n?kynyt kuin laihimmilla kedoilla... kuten t?ss?kin... -- Teid?nk? n?m? kedot ovat?" kys?isi h?n sitten J?rvel??n p?in k??ntyen.

"Eiv?t n?m? minun ole. N?m? ovat tuon Aukusti Joakimin, tuon Niemel?n", vastasi J?rvel? ja katseli syrj?silm?ll? agronoomiin.

"Eiv?t n?m?t minun ketoni ole ainoat t??ll?k??n, jossa matoja on", sanoi Aukusti Joakim. "Herralankin Jaakonvainion ovat sy?neet, ettei ole kun korsia pystyss?."

"Jaha... jaha... Eik? t??ll? ole koetettu mit??n niiden h?vitt?miseksi?" kysyi agronoomi.

"Mink?p? niille on ymm?rt?nyt. Ovat ne jotkut koettaneet ajaa virtsaa, vaan ei ole auttanut sek??n", selitti J?rvel?.

Mutta nyt innostui agronoomi selitt?m??n.

"Kaikkia keinoja on koetettu etel?mp?n?kin, mutta eiv?t ole auttaneet. Mutta min? olen keksinyt keinon, jolla h?vi?v?t ja jonka keinon avulla viel? t?n? kes?n? saa vankan rehusadon noista alastomista kedoista."

"Sit?p? min? en usko, kun juhannuksestakin on jo viikko kulunut", ep?ili Aukusti Joakim.

"Kummalta tuo kyll? tuntuu", arveli J?rvel?kin.

"Niinp? niin", sanoi agronoomi voitonvarmana. "Ep?illeet ovat muutkin ensiksi. Mutta oletteko ajatelleet, ett? kun n?m? kedot auraa ja kylv?? rehukauraa, niin silloin h?vi?v?t madot ja syyspuoleen saapi vankan kauralaihon. Sellaisen keinon min? olen keksinyt mokomille."

H?n katsoi voittoisasti Aukusti Joakimiin ja J?rvel??n, eiv?tk? h?mm?sty ja sano, ett? sep? nyt on, kun ei tuota itse ole hoksannut. Mutta eiv?t h?mm?styneet eiv?tk? kummastelleet. Melkein p?invastoin. Sill? Aukusti Joakim sanoi:

"Olisi se sekin. Vaan mink?s niille sitten tekee, kun ne ovat auratut ja kaura kylvetty?"

"Tietysti niitet??n kaura ja kuivataan haasioilla el?inten rehuksi, ja se onkin voimakasta rehua, tied?n m?", sanoi agronoomi kuin ett? jopa sekin on kysymyst?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet