Read Ebook: Ekkehard: A Tale of the Tenth Century. Vol. 1 (of 2) by Scheffel Joseph Victor Von Delffs Sofie Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1634 lines and 76326 words, and 33 pages

"Tietysti niitet??n kaura ja kuivataan haasioilla el?inten rehuksi, ja se onkin voimakasta rehua, tied?n m?", sanoi agronoomi kuin ett? jopa sekin on kysymyst?.

"Niinp? tietenkin. Sen min?kin tied?n", jatkoi Aukusti Joakim. "Vaan mit?s sitten tehd??n, kun on kaura korjattu?"

"Sitten tietysti kynnet??n heti ja annetaan viilloksilla olla talven yli..."

"Niin vain. Ent? sitten?"

"Sittenk?? Sitten lannoitetaan ja pannaan ohran kasvuun."

"Jopahan tullaan yhteen. Vaan mist?p? riitt?? lanta kaikkiin matojen sy?miin ketoihin?"

"Niin... tuota... tuota... Voipihan niit? j?tt?? lev?ht?m??n", arveli agronoomi ja katseli taivaalle.

"Saattaa siit? tulla sadekin", sanoi h?n sitten.

"Se on kyll? t??ll?kin ymm?rretty, ett? se niille paras kuri olisi, kun auraisi ne maahan, mutta se lannan asia..." tuumaili Aukusti Joakim.

"Suo siell?, vetel? t??ll?", arveli J?rvel?kin.

He olivat keskustellessaan saapuneet tien viereen, jossa agronoomilla oli py?r?ns?. Siihen oli kokoontunut ohikulkijoita, j??neet siihen odottamaan, ett? mit? miehi? nuo olivat, jotka Niemel?n niittymaata tarkastelivat. Oli joukossa kirkosta palaaviakin.

"Puhuttiin kirkolla, ett? h?vi?v?t kyll?, kun virtsaa ajaa..."

"Rukoilihan se rovastikin, ett? s??styisiv?t niityt madoilta, pellot hallalta..."

"Eiv?tp? taida rukoukset auttaa."

"Eiv?t ainakaan ennen... mutta jos sateen j?lkeen", sanoi agronoomi kuin vastaukseksi kaikille kirkosta tulijoille.

Niemel??n, kotiinsa, oli Aukusti Joakim k?skenyt agronoominkin tulla lev?ht?m??n, ett? saataisiin keskustella yht? ja toista, mit? noille madoille oikeastaan tekisi. Vaikka Aukusti Joakimia eiv?t herrat miellytt?neet, oli h?nest? t?m? agronoomi sent??n aika hauska mies. Ja kun kyl?ll? kuului, ett? oli Niemel??n tullut agronoomi -- matoagronoomi, -- joka neuvoi niittymatoja tappamaan, kokoontui iltap?iv?ksi paljon kansalaisia sinne neuvoja kysym??n. Tuli rovastikin, sill? pappilankin kedoille oli matoja ilmaantunut.

Kova oli poru Niemel?ss?. Jokainen sai puhua kokemuksiaan ja havaintojaan. Mokon kyl?n Silvonen kertoi:

"Meillekin ilmausi siihen rantariihen luo, alimmaisen kedon m?kip??h?n. Min? ajattelin, ett? odottakaa, viet?v?t, kyll? min? teid?t h?yst?n... Ja kun tuli ilta ja kaste lankesi maahan, niin min? tomahutin kylv?? koko hehdon suoloja siihen... niin kahden p?iv?n per?st? ei n?kynyt yht??n el?v?? matoa... Ja kokoontuivat siihen sitten kaiken maailman varekset ja s?iv?t kaikki matovainajat suihinsa..."

"Vai tottelivat suoloja!"

"Ent? min?! Kuulkaapa kuinka min?..." alkoi Kauppi selitell?. "Koko Naattolan vainio oli matojen vallassa, ettei paljon pilli? pystyss?... Silloin min?..."

"Mink?p? teit?" kysyttiin monella suulla.

"Min? koko karjan kedolle... lehm?t, hevoset, lampaat, kaikki. Kun viikon p?iv?t siin? polkivat ja pehnasivat... niin alkoivat madotkin moittia, ett? tosi t?ss? taitaa olla... Ja, uskokaa jos tahdotte, nyt on jo Naattolan vainiossa hyv? hein?n alku eik? n?y yht??n el?v?? matoa..."

"Sit?p? pit?? meid?nkin koettaa", aikoivat useat.

Oli Niemel?n Aukusti Joakim niit? miehi?, jotka viinaa "takanaan" pitiv?t ja silloin t?ll?in maistelivat hienoon humalaankin, hauskimmilleen. Ja huomattiin nytkin, ett? punotteli Aukusti Joakimin naama tavallista enemm?n ja tavallista puheliaampi h?n oli. Ja kun keskustelut olivat vilkkaimmillaan, huomattiin, ett? is?nt? iski hyvin merkitsev?sti silm?? jollekin tuttavalleen, iski silm?? ja piipun varrella viittasi kamaria kohden... josta toinen heti ymm?rsi, mist? oli kysymys... ja sit? poistuttiin vakavina, arvellen: joo, joo... niin on...

Mutta kun Aukusti Joakim oli p??ssyt v?h? hutikkaan, teki h?nell? mieli tarjota agronoomillekin, joka istui tuolla p?yd?n p??ss? ja n?ytti olevan ik?viss??n... Jo iski agronoomillekin silm?? ja viittasi piipunvarrella niinkuin muillekin. Ja heti ymm?rsi agronoomikin, mist? oli kysymys, ja ulos silm?ten ja koettaen n?ytt?? vakavalta k?veli h?n Aukusti Joakimin per?ss? kamariin...

Illalla oli agronoomilla, Aukusti Joakimilla ja kahdella muulla is?nn?ll? johtunut mieleen sama ajatus, kun hauskimmillaan humalassa olivat. Jos olisi koettaa kaataa noille madoille v?h?n viinaa niskaan...

Meniv?t miehiss? Lompalonrannalle, Aukusti Joakimilla t?ysi pullo taskussa.

"Nyt se taitaa tulla se kieltolakikin kaiken muun hyv?n lis?ksi", puhkesi Aukusti Joakim sanomaan.

"Eik? mit?. Ei se meid?n aikana tule. Vaan eik?h?n ole viisaampaa, ettemme anna noille matorakkareille viinaa, -- vaan juomme itse", arveli agronoomi.

"Niin taitaa olla. Vaan menemme tuonne Lompalonrannan latoon ja otamme ryypyn. Madot kyll? h?vi?v?t itsest??n."

"Aivan oikein. Madot kyll? h?vi?v?t itsest??n. Ei niille muuta ymm?rr?."

Ja sinne k?veliv?t ja ladon kynnykselle istuivat.

Ja sen havainnon tekiv?t kaikki muutkin, ett? omia aikojaan ne h?vi?v?t niittymadot, ilman ihmisten apua ja rukouksia. Joutavaa on niiden vuoksi mielt??n pahentaa.

KUVA JUUKUJ?RVEN RANNALTA

Laajan, asumattoman er?maan syrj?ss? on Juukuj?rvi, jonka pohjoisenpuolisella rannalla, etel??n p?in viett?v?ll? t?rm?ll?, on Iikka Oinaan torppa.

Kruununtorppa nimitt?in. Metsi? kulkiessaan on h?n t?m?n pienoisen j?rven rannalle kerran eksyksiss??n joutunut pime?n? syysy?n?. Silloin h?n p??tti t?h?n ruveta kruunulta torppaa pyyt?m??n ja asettua t?nne asumaan. Kaukana oli seutu kyll? muista ihmisasunnoista, -- oli ensim?iseen naapuriin, Kivinivan uudistaloon, rapea puoli penikulmaa, -- ja kirkonkyl??n oli kolmatta penikulmaa.

Mutta Iikka Oinaan mielest? oli Juukuj?rven ymp?rill? hyv?? viljelysmaata, ja niitty? saisi perkaamalla j?nkille ja meheville ojanvarsille.

Tuumasta toimeen. Iikka ryhtyi hommiin ja niin sai kun saikin torpan oikeudet. Mets? j?rven ymp?rill? ja laajoissa saajoissa loitompanakin oli verrattoman hyv?? m?nnikk?? kuin humalamaata; se se viekoitteli Iikkaakin siihen torppaa perustamaan, ett? jos hyvinkin pian saisi taloksi ja p??sisi sitten tuon verrattoman pulskan mets?n omistajaksi.

Satuin t?ss? takavuonna kerran kulkemaan Juukuj?rven kautta, kun matkani piti er?maata halki toiseen pit?j??seen.

Kivinivan uudistalossa opasti is?nt? minua polulle ja neuvoi:

"T?st? kun kuljet ja t?m? m?nnikk?kangas loppuu, niin tulee j?nkk? vastaan. Sit? el? l?hde oikasemaan, vaan kulje sen vasemmanpuolista rantaa... ja pit?isi siin? tuntua pilkat puissa... niin tulet meid?n hein?ladolle, jossa on lehtiauma ikkunan edess?. Siit? ladolta sitten l?htee pilkottu polku ja kun sit? avosilmin seurannet, niin kyll? koidut Juukuj?rvelle..."

Niin neuvoi Kivinivan vanha, vaivaantunut ja kovaa kokenut is?nt?, ja min? l?ksin neuvottua polkua kulkemaan...

??rett?mi?, liikkumattomia metsi? l?pi polku vei, halki nukkuvaa kiveli?t?, jossa tukkilaisen kirves ei koskaan ollut tuhoa tehnyt. Oli syksyn herttainen p?iv?, jolloin aurinko viel? l?mmitt?? kuin kes?ll? ainakin. M?nnik?n keskell? kulki kuin pylv?ssalissa, soman, miellytt?v?n h?m?r?n ymp?r?im?n?...

Tuli taipaleessa vastaan melkoisia mets?puroja, joiden yli oli asetettu veistetyt telat, kaksi vierekk?in. Purojen varsilla kasvoi pitk??, mehev?? hein??, pihlajia ja tuomia...

Olisi t??ll? m?kin paikkoja, olisi maata viljelt?v?ksi tuhansille... Mutta tulleeko koskaan asutetuksi t?m?k??n kiveli??

Niin k?velless?ni itselt?ni kysyn, mutta ei vastaa kukaan. ??net?n kuin hauta on ymp?rist?ni, ja vakavan totisilta n?ytt?v?t satavuotiset pet?j?t ja vanhat partaiset kuuset.

Jo n?kyy viimein yhden puron varrella, mets?n peitossa, pienoinen laukkupuoli lato, joka on aivan polun vieress?. Se n?ytt?? olevan heini? t?ynn?, ja ikkuna on tukittu ristiinrastiin koivun oksilla ja vesoilla. Taitaa olla t?ss? puron varrella Iikka Oinaan niitty!

Siit? nousee polku kovemmalle maalle ja n?kyy siell? t??ll? kalliotakin ja niiden v?liss? rotkoja, mutta mets? on viel?kin yht? sakeaa, kookasta ja komeaa...

Silloin yht?kki? kuuluu korvaani kuin airojen kitin??, ik??nkuin venett? soudettaessa; kun hetken viel? k?velen, vilahtaa vett? puiden v?litse... Ja siin? samassa saavunkin pienoisen j?rven rannalle, josta valkoinen hiekka pohottaa kauas veden alta. Keskell? j?rve? on vene ja soutaja siin?, vanhann?k?inen mies. Kalanpyyntihommissa lienee...

Toiselta puolen j?rven n?kyy pienoinen talonalku: uusi pirtti, navettarakennus ja sauna, joka on kivikon p??ll?, aivan veden rajassa. N?kyy olevan v?h? pellonviljelyst? talon ymp?rill?, kellert?v? pellons?nki paistaa ilta-auringon valossa t?nne toiselle puolen somalta ja miellytt?v?lt?, ja v?h?inen elohaasia pirtin takana... siin? olivat varmaan talon lyhteet... tuskin riihellist?... Venheess? oleva mies huomaa minut rannalla, soutaa maihin sinne, jossa seison, ja hyv?? iltaa toivottaa. H?n on vankka valkoverinen mies. Kasvot ovat kyll? jo ryppyiset, mutta varressa n?ytt?? viel? olevan nuoruuden voimaa ja joustavuutta. Ja koko olennossa, ??ness? ja liikkeess? ilmaantuu katkeruutta ja tyytym?tt?myytt?.

"Mihink? se on matka?" kysyy h?n, kun astun veneeseen, ja katselee ep?luuloisesti minua. "Eip? t?m?n kautta monta kulkijaa ole sattunut... taitaa kolmas olla sitten kun t?h?n tulin asumaan..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet