Read Ebook: American Antiquities. Auction Catalogue January 8 1898 by Norman William B

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 749 lines and 38608 words, and 15 pages

!" -- todistivat talonpojat.

"Mutta tapahtuipa siell? viel? suurempiakin kummia" -- sanoi kertoja-pappi -- "sill? lintujen viserrelless? ja sinne t?nne lent?ess? rupesi ?kkiarvaamatta kirkon kaarroksista satamaan alas monenkarvaisia pyhi? ?yl?ttej?, valkoisia, punaisia, sinisi?, keltaisia, ja ?yl?ttien ker?ll? kaikenlaisten lehtipuitten lehti?. -- Eriskummallisia ihmeit? tosin! Mutta neh?n nyt selv?n selv?sti todistavat, ett? pyh? neitsyt Maaria on eritt?in mieltynyt t?h?n uuteen temppeliins? ja ett? kaikki pyhimykset suosivat sit?. Onnellinen se maa, jossa on taivaallisilta n?in korkeassa m??r?ss? suosittu tuomiokirkko, autuas se kansa, joka saapi siin? hartauttansa harjoittaa!" N?ill? sanoilla puheensa p??tetty??n meni kertoja-pappi taas kirkkoon.

Kaksi tuntia kun tuota pyh?? vihki?istoimitusta oli kest?nyt, se p??ttyi ja kansa tulvasi kirkosta ulos. Airuet ilmoittivat sen j?lkeen ulkona seisoville, ett? heid?n sallittiin menn? kirkkoon rukoilemaan ja kumartamaan pyhi? kuvia ja pyh?in j??nn?ksi? sek?, kell? siihen oli varoja, uhraamaan roponsa pyhill? alttareilla. Onnettomuuksien v?ltt?miseksi kehoittivat he kansaa noudattamaan tarkkaa j?rjestyst?. -- "T?ss? ei olekkaan tarvis pit?? liiallista kiirett?", -- sanoivat he -- "sill? kirkossa tuprutellaan pyh?? savua ja luetaan messuja aina my?h?iseen iltaan asti." My?skin he ilmoittivat kansalle, ett? armollisen piispan toimesta "suurella turulla" eli torilla ruoka- ja juomatavaroita oli saatavissa huokeasta hinnasta, mutta ett? k?yhille ja raajarikoille ateria oli valmistettu piispan kartanon pihalle.

"Suureksi turuksi" taikka toisinaan my?s vaan "turuksi" sanottiin er?st? aukeaa tasankoa Aurajoen rannalla l?hell? Turun linnaa. Ammoisista ajoista asti, satoja vuosia ennenkuin Turun linna perustettiin, olivat Suomalaiset t?ss? k?yneet kauppaa kesken?ns? ja vieraiden maiden kauppiaiden kanssa. Kristin-uskon p??sty? valtaan L?nsi-Suomessa oli t?m? kauppaliike supistunut siksi kaupaksi, jota l?hinn? asuva maarahvas teki linnav?en ja Turun kaupungin asujanten kanssa. Tuomas piispan aikana oli Turku viel? sangen pieni kaupunki; sen asukkaitten luku nousi v?h?n p??lle kahden tuhannen.

Kymmenes luku.

Helppo on arvata, ett? jokainen juhlalle tullut halusi p??st? kirkkoon sit? sis?lt? katselemaan. Yksi kuitenkin oli, joka ei tuntenut t?t? halua, jonka mielt? ei uteliaisuus eik? hartaus kiihoittanut. Se oli Hieraniemen Paavo, joka yh? edelleen odottaen seisoi piispan kartanon portilla.

Kun Tuomas piispa, p??tetty?ns? pyh?n vihkij?istoimen, Riian arkkipiispan, valkoiseen mantteliin puetun ritarin, "pyh?n haudan" ritarin ynn? muitten ylh?isten seurassa tuli piispan kartanoon, astui Paavo lakki k?dess? h?nen eteens? ja sulki h?nelt? tien, siten vaatien h?nt? pys?htym??n.

"Suurvaltias, pyh? piispa, suokaa minulle anteeksi rohkeuteni! Mutta minulla on teille eritt?in t?rke? asia ilmoitettavana ja pyyd?n sent?hden nyt heti kohta saada puhutella teit? kahden kesken", -- sanoi Paavo kumartaen syv??n.

Tuimin silmin katsottuaan rohkeaan talonpoikaan, vastasi Tuomas piispa: "Minulla ei ole t?n??n aikaa yksityisiin keskusteluihin! Tule huomena!"

"Niin totta kuin kristin-uskon menestys Suomenmaassa ja eritt?in H?meess? lienee Teid?n Ylh?isyydellenne kallis asia, rukoilen viel? t?n?p?n? p??sev?ni teid?n puheillenne! Huomenna se voipi olla liian my?h?ist? silloin saattaa kaikki olla hukassa."

Piispan otsa synkistyi n?it? Paavon sanoja kuunnellessa. H?n oli jo t?n??n saanut yhden huolestuttavan Jobin sanoman. Oliko t?m? mies t?ss? nyt tuomassa h?nelle toista?

"Sin? arvelet siis kerrottavasi asian olevan niin t?rke?n, ett? kristin-uskon menestys Suomessa tavalla taikka toisella siit? riippuu?" -- kysyi h?n kolkolla ??nell?, lis?ten: "Varo vaan ett'et minulle joutavia laskettele!"

"Henkeni olkoon takauksena siit?, ett'en asian t?rkeytt? liioittelemalla ole suurentanut!" -- vastasi Paavo, katsoen vakaasti piispaa silmiin.

Hetken mietitty?ns? sanoi piispa synk?sti: "Tule tunnin kuluttua, niin tahdon kuunnella kertomustasi!"

Paavo astui nyt syrj??n ja Tuomas piispa seurueinensa meni muhkeaan kartanoonsa. Kohta sen j?lkeen tapaamme h?nen, Riian arkkipiispan ja sen ritarin, jonka valkoisen manttelin rinnuksiin punainen risti ja samanv?rinen kalpa ovat kuvatut, h?nen yksityisess? rukoushuoneessansa. T?m? huone on sangen yksinkertaisesti sisustettu; paitse pient? alttaria per?sein?ll?, jossa seisoo ristiinnaulitun Vapahtajan kuva ja joitakuita muita pyhi? kuvia, on siin? ainoastansa muutamia maalaamattomia rahia. Arkkipiispa ja ritari istuivat, piispa Tuomas k?veli levottomasti edestakaisin pitkin lattiaa. Sen ohessa h?n puhui kiihoitusta ja syv?? mielenliikutusta osoittavalla ??nell? Saksan kielell?: "Niinkuin sanoin -- Suomen kirkon tila -- joka tiet?? samaa kuin minun oma tilani -- on t?t? nyky? sangen arveluttava ja vaarallinen, viel?p? kurjakin. Uhkaavia vaaroja kaikkialla, kostonhimoisia vihollisia joka taholla -- eik? apua miss??n. Tuo onneton taistelu Inkerinjoen varrella muutti niinkuin ukkosen isku kaikki olot!"

Pys?htyen kalpaveljien ritarikunnan suurmestarin eteen -- niin korkea-arvoinen mies oli valkoiseen mantteliin puettu ritari -- lis?si Tuomas piispa: "Ettek? muista, ett? min? illalla taistelun j?lkeen sanoin, ett? Suomen kirkkoon sin? p?iv?n? oli isketty sellainen haava, joka ei vuosisatojenkaan kuluessa mene umpeen?"

"Sen sanoitte. -- Mutta kenenk? oli syy tappioomme? Ei ainakaan kalparitarien! Kyll?h?n me urhoollisesti taistelimme ja per?ydyimme hyv?ss? j?rjestyksess? vasta sitte kuin kaikki muut olivat paenneet, j?tt?en meid?t yksin tappelutantereelle", -- vastasi kalparitarien suurmestari.

"Vaikuttavin syy tappioomme on tietysti haettava siin?, ett'ei meid?n puolellamme ollut ainoatakaan p??llikk??, joka johtaja-kyvyss? ja taidossa olisi voinut vet?? vertoja ruhtinas Aleksanteri Jaroslavin-pojalle. Mutta miksik? v?ittelemme siit?, kuka oli syyp?? onnettomuuteemme, kuka ei? Eih?n tapahtuneen vahingon pahoja seurauksia sill? saada poistetuiksi. Tehokkaampiin toimiin on ryhdytt?v? -- mutta mink?laisiin? T?t? nyky? n?ytt?? mahdottomalta saada riitt?v?n suurta, sotahan kelvollista armeijaa kokoon ja kuitenkin seisovat viholliset -- oven edustalla! Nyky??n on minulla tuskin p??lle viidenkymmenen peitsen k?ytett?vin?ni; siin?h?n ne olivat kaikki ritarini, jotka t?n??n ottivat osaa juhlasaattoon."

"Minusta n?hden" -- loihe Riian arkkipiispa lausumaan -- "on suuri valtiollinen erehdys tapahtunut siin?, ett? pyh? is? viime pullassaan, jossa h?n kehoittaa pohjoismaiden ritareita rient?m??n teid?n avuksenne, omasta pyynn?st?nne, arvokas veljeni, mainitsee, ett? aikeenne on tehd? uusi risti- ja kostoretki Ven?l?isi? ja suurta Novgorodia vastaan. Yleisesti tiedet??n pohjoismaiden ritareista, ett? he ovat vastenmielisi? k?ym??n sotaa ven?l?isell? alueella eik? tuo onneton tapaus Nevajoen varrella juuri ollut omansa muuttamaan heid?n mielt?ns? siin?. Kun vaaroja, niin sanoakseni, omassa kodissa s.o. omassa hiippakunnassa ylt?kyllin oli tarjona, niin olisi pit?nyt kuuluttaa, ett? heid?n apuansa oli tarvis hiippakunnan omien rajojen puolustukseksi. Sen ohessa olisi kuitenkin my?skin sopinut mainita, ett? se osa H?meenmaata, joka ei viel? kuulu teid?n valtikkanne alle, nyt tulee valloitettavaksi, mutta kostoretkest? Ven?l?isi? vastaan ei olisi pit?nyt hiiskua sanaakaan. T?ss?p? on haettava syy siihen, ett? pullalla on ollut niin huono menestys!"

Kun arkkipiispa puhui paavin pullasta, muuttuivat Tuomas piispan kasvot yht'?kki? kalmankarvaisiksi ja h?nen silm?lautansa rupesivat vapisemaan. Salataksensa mielenliikutustansa ja ankaraa sis?llist? taistelua alkoi h?n taas k?vell? edestakaisin pitkin lattiaa. Pian h?n saikin tunteensa hillityiksi ja h?n vastasi tyynell?, mutta kolkolla ??nell?: "Niin, niin -- sill? ei ole ollut menestyst?! Paavin antamilla pullilla ei ole viime aikoina ollut menestyst? t??ll?."

"Vaan sanokaa minulle, arvokas veljeni" -- otti Riian arkkipiispa taas puhuaksensa -- "onko teid?n todellisena aikeenanne milloinkaan ollut tehd? tuollaista kostoretke? Novgorodilaisia vastaan? Suokaa anteeksi, ett? ep?ilen teid?n aikomuksianne siihen katsoen, mutta minusta olisi teid?n ter?v?n j?rkenne jo ennakolta pit?nyt sanoman teille, ett? sellaisen retken aikaansaaminen nyky??n on mahdoton."

"Teid?n kysymykseenne, korkeasti-arvoisa veljeni, voin vastata sek? 'oli' ett? 'ei ollut'. Jos ristiretkel?isi? t?nne olisi tulvannut monin tuhansin miehin, niin olisin, ensin valloitettuani H?meenmaan, marssittanut heit? Karjalaisia ja suurta Novgorodia vastaan, mutta muussa tapauksessa aioin supistaa toimintani pienempiin yrityksiin. -- Mit? muuten puheena olevan pullan valtiolliseen puoleen tulee, niin on minulla siin? asiassa aivan toinen mieli kuin teill?. Oletteko tyystin miettineet, mit? kaikkia olisi voinut tapahtua, jos olisin julkisesti julistanut itseni niin heikoksi, ett'en oman hiippakuntani rajoja kykene puolustamaan? Ettek? usko, ett? Karjalaiset ja Novgorodilaiset ilolla ja riemuhuudolla olisivat ottaneet sellaisen sanoman vastaan? Eiv?tk? he sen sanoman saatuansa heti viipym?tt? olisi rynn?nneet kimppuuni, kerrassaan pyyhk?isten pyh?n katolisen kirkkomme heikon istutuksen Suomenmaasta pois? -- Valtiollinen viisaus se juuri sai minut kerskaamaan sellaisesta mahdista ja vallasta, joita ei tosioloissa ollut olemassa. T?m? itseeni luottamusta osoittava ja suuria valloitusretki? tavoittava kerskaukseni on ollut se taikavoima, joka t?h?n asti on pelastanut minut ja Suomen kirkon turmiosta, sill? se on nostattanut pelkoa ja kunnioitusta vihollisissani ja viivytt?nyt Novgorodilaisten kostoretke?. Sill? jo edelt?p?in saattoi pit?? varmana asiana, ett'eiv?t j?tt?isi vastaamatta vieraissa k?yntiimme heill?."

"Silt? kannalta omaa asemaanne ja vihollistenne mielipiteit? katsoen, jolta te niit? nyt katsoitte, t?ytyy tosin my?nt??, ett? teid?n menettelynne, hurskas veljeni, on ollut valtiollisen viisauden s??nt?jen mukainen. Min? en ole milloinkaan tullut asiaa silt? kannalta punninneeksi" -- sanoi arkkipiispa.

"Tositapaukset todistavat, ett? olen ollut oikeassa. Mik? muu kuin pelko ja v??r? k?sitys voimastani olisi t?h?n saakka est?nyt Novgorodilaisia hy?kk??m?st? Suomeen? Vihdoin saatuaasa asiasta selv?n, huomattuansa, ett'en ollutkaan niin v?kev? ja voimallinen, kuin olin kehunut olevani, rohkaisivat heti mielens? ja -- ovat nyt t??ll?. Aamulla sain, niin kuin jo tied?tte, sen Jobin-sanoman, ett? suuri ven?l?iskarjalainen laivasto on purjehtinut Hankoniemen ohi."

"Min? hetken? tahansa voivat saapua t?nne!" -- v?itti arkkipiispa levottomuutta osoittavalla ??nell?.

"T?n?p?n? ei meid?n tarvitse mit??n pelj?t?, -- tuskin huomenakaan. Heill? nyt on vastatuuli. Paitsi sit? on heill? tapana ohimennen polttaa ja ry?st?? saaristossa, jotta heid?n matkansa tavallisesti joutuu sangen hitaasti. -- Aivan hukassa ja per?ti auttamattomissa olisin ollut, jos he olisivat t?nne saapuneet pari vuotta ennen. Mutta nyt minulla on -- pyh?lle neitsyt Maarialle ja kaikille pyhille olkoon siit? kiitos! -- sotajoukko asettaa heit? vastaan, jos se kohta onkin heikonpuolinen ja monessa suhteessa vaillinaisesti varustettu."

"Teid?n pit?isi vedota nyt niin lukuisasti kokoontuneeseen kansaan" -- sanoi Riian arkkipiispa.

"Ei! Sit? keinoa en saa k?ytt??? Min? olen jo liian paljon vedonnut alamaisiini ja pelk??n pahoja seurauksia siit?. Sent?hden t?n?p?n? per?ti kielsinkin pappejani ja munkkejani risti? saarnaamasta kansalle. -- Te ette edes voi k?sitt?? asemani tukaluutta. Min? en ollenkaan uskalla luottaa Suomalaisiin. Harva heist? on syd?mest?ns? mieltynyt kristinuskoon, useimpien povessa kytee ankara viha kristinoppia ja pyh?? kirkkoa vastaan. Yksin pelko est?? t?t? vihaa t?iss? ilmaantumasta. Jos he saisivat tiedon siit?, ett? olen pulassa, voisi useammilla seuduilla hiippakunnassa synty? ik?vi? rettel?it? ja kapinallisia melskeit?. Suomen kirkko on ?sken l?mmitettyyn uuniin verrattava: se s?ilytt?? polttavia hiili? omassa povessansa. Suomalaisiin en saata miss??n tapauksessa turvata. Muualta on apua haettava ja muualta olen sit? toivonutkin saavani."

Luoden ter?v?t silm?ns? Riian arkkipiispaan lis?si Tuomas piispa laskien painoa jok'ainoaan sanaan: "Teid?n Ylh?isyydelt?nne esimerkiksi toivoin entisten suostumusten nojassa tehokasta ja voimallista apua!"

"Minulla on omassa kyl?ss?ni olevien vihollisteni ja pakanallisten Liivil?isten ja Litvalaisten kanssa niin paljon tekemist?, ett? tuskin itse tulen ilman avutta toimeen. Minun ei sovi ajatellakkaan muitten auttamista, mit? suostumuksia parempien aikojen toivossa ennen olisi tehtykin" -- vastasi arkkipiispa. K??ntyen kalpaveljien suurmestarin puoleen, sanoi Tuomas piispa: "Teid?nkin ritarikunnaltanne olen samankaltaisten v?lipuheiden johdosta toivonut apua."

"Pyh? Yrj? minua auttakoon, jos joskus olen tullut liian paljon luvanneeksi! Meid?n ritarikuntamme ei t?t? nyky? voi asialle mit??n. Tiet?nette, korkeasti kunnioitettava herra piispa, ett? me itse olemme pakanallisten Virolaisten kautta niin ahtaalla, jotta meid?n on t?ytynyt anoa apua toisilta, mist? sit? kulloinkin vaan on sattunut saamaan", -- kiiruhti kalparitarikunnan suurmestari sanomaan.

"Tuossapa nyt ollaan! Apua ei ole miss??n saatavana!" -- huudahti Tuomas piispa katkeruudella. Oltuansa sitten muutaman hetken vaiti, jatkoi h?n puhettansa tyynemm?ll? ??nell? ja vitkaammin: "Ehk? voisin saada apua Ruotsista, mutta sinne en tahdo k??nty? avun anomuksella. En! Min? en konsanaan kumarra Eerikki kuningasta, tuota sammaltavaa maallikkoherraa! Pyh?n Pietarin korkealle apostoliselle istuimelle ja pyh?lle kirkolle olen pyyt?nyt Suomenmaan voittaa; sit? p??m??r?? ovat kaikki ahkerat toimeni ja puuhani tavoittaneet. Menisink? nyt el?m?ni ty?t? tarjoomaan maallikolle? Enp? toki! Ennen maahan masennettuna kukistun toiveineni!"

"Kautta pyh?n Henrikin luiden! Se ei saa tapahtua, ett? t?m? pyh?n apostolisen istuimen omistama maa joutuu maallikkojen valtaan!" -- huudahti arkkipiispa.

"Ep?ilem?tt? kuitenkin niin tapahtuu jo ensimm?isen minun j?lkeiseni piispan aikana, ell'ei pyh? is? paavi v?kev?ll? k?dell? ota suojellaksensa t?t? kaukaista uudistaloansa!" -- sanoi Tuomas piispa.

"Sen on h?n tekev?. Meid?n pit?? kirjoittaman h?nelle uusi pyynt?kirje siit?!"'

"Min? en en?? luota kirjeiden vaikutusvoimaan!"

"Niin l?hett?k??mme h?nen luoksensa erityinen l?hettil?s asiasta sopimaan!"

"Se on ehk? parempi keino: sit? saatamme koettaa."

Tuomas piispan n?it? sanoja sanoessa astui er?s h?nen palvelijansa huoneesen ja ilmoitti, ett? muuan talonpoika H?meest? pyysi p??st? piispan puheille.

"Johdata h?nt? sis??n", sanoi piispa.

Hetken kuluttua astui Hieraniemen Paavo rukoushuoneen ovesta sis??n. Syv??n kumartuen j?i Paavo, k?sill?ns? levottomasti n?plien lakkiansa, ovelle seisomaan.

"N?m? korkea-arvoiset herrat eiv?t ymm?rr? Suomen kielt?. Kerro nyt suoraan ja pelotta kerrottavasi!" -- lausui piispa huomattuansa, ett? arkkipiispan ja suurmestarin l?sn?olo saattoi Paavon kovin h?mille.

Mutta Paavon suusta ei tahtonut l?hte? sanaakaan. H?n avasi suunsa, sulki sen taas ja avasi sen uudestaan, mutta h?nen huuliltansa ei vaan l?htenyt muuta ??nt? kuin jonkimmoista s?hisev?? ?hkyn??; niin kovin oli h?n tohtunut.

"Puhu yst?v?ni! Totuutta saa ujostelematta puhua korkeain herrojenkin l?sn?ollessa" -- kehoitti h?nt? Tuomas piispa yst?v?llisell? ??nell?.

Paavon kasvot olivat lent?neet tulipunaisiksi, h?n h?pesi omaa akkamaista kainouttansa. Rohkaisten mielt?ns? loihe h?n vihdoin lausumaan: "Suurvaltias, armollinen piispa -- kaikki teid?n alamaisenne Nokian virran, N?sij?rven ja Pyh?j?rven tienoilla ynn? ne, jotka asuvat Kangasalan alueella aina L?ngelm?veden ja P?lk?neenveden rannikoille asti, ovat" --.

"Mit? he ovat tehneet?" -- kys?isi Tuomas piispa malttamattomasta.

"Ovat surmanneet kaikki teid?n ratsumiehenne ja pappinne ja yhtyneet suureen kapinaan teit? vastaan" -- ?nkk?si Paavo.

Tylyn, kiitt?m?tt?m?n lapsen suusta l?hteneet julkeat parjaussanat eiv?t olisi voineet kipe?mmin sattua hell?n ?idin syd?meen kuin n?m?t Paavon sanat Tuomas piispan mieleen. N?it? seutuja oli h?n eritt?in hellinyt. Siell? oli h?n itse ty?t? tehnyt, ensimm?iset kristin-uskon siemenet kylv?nyt siell? kylmihin peltoihin. Nyt t?m? odottamaton kapina! -- ja ent?s mill? ajalla!

Kuitenkin salasi h?n j?rk?ht?m?tt?m?n tyyneyden peitteell? syv?n sis?llisen liikutuksensa ja katkeran tuskansa. Yksin vuolteet h?nen kasvoissansa osoittivat tavallista suurempaa kovuutta ja mielen pontta.

"Kerro kaikki t?t? asiaa koskevat tapaukset ?l?k? pid? mit??n salassa!" -- k?ski h?n, lis?ten: "Nimit? ensiksi nimelt? kapinan johtajat!"

"Vaarallisimpina kansan yllytt?jin? ja kapinan p??johtajina ovat seuraavat henkil?t pidett?v?t: vanha Tavela ja h?nen nuori holhottinsa Lyyli Liuksialasta sek? Hatanp??n tilan omistaja Heikki."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet