Read Ebook: Tramping with Tramps: Studies and Sketches of Vagabond Life by Flynt Josiah

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 976 lines and 88634 words, and 20 pages

PERJANTAINA 13 P:N?

Romaani

Kirj.

THOMAS W. LAWSON

Suoment. H. P.

K. Kaatra, Tampere, 1907.

Tampereen Kirjapaino Oy.

"Perjantai 13 p?iv?: pitih?n minun se arvatakin. Jos Bob on p??ssyt vauhtiin, menee kaikki p?in helvetti?, mutta saanpahan n?hd?, voinko min? tehd? mit??n t?ss? asiassa."

Laskiessani telefoonin kuulotorven k?dest?ni, tuntui silt? kuin olisi ??neni kaiku hajoittanut viisivuotisen sumun, ja silloiset ajat muistuivat mieleeni yht? selvin? kuin eilinen p?iv?.

Olin istunut sis?ll? konttorissani ja antanut sormieni v?litse liukua s?hk?sanomanauhan, joka tuuma tuumalta ilmoitti yh? yltyv?? p?rssikauhua, kun minulle sanottiin, ett? Brownley p?rssisalista tahtoi heti paikalla puhutella minua telefoonissa. Brownley oli osakas toiminimess?mme ja p?rssiasiamiehemme. H?n oli innoissaan. Herroilta p?rssikauppiailta kyll? puhe sujua silloin kun p?rssikauhu vallitsee.

"Mr Randolph, t??ll? kiehuu ja porisee ja yh? kuumemmaksi k?y sekunti sekunnilta. Helppo arvata -- se on Bob. Jos h?n t?t? tahtia pit?? kaksikinkymment? minuuttia, tulvaa laavavirta 'Kadulle' ja sielt? pankkeihin ja yh? edelleen yli koko maan, eik? kukaan voi arvata, kuinka suuri alue on huomenna poroksi poltettu. Pojat ovat pyyt?neet minun kysym??n, ettek? te tahtoisi ottaa h?nt? hillit?ksenne. He panevat yksimielisesti viimeisen toivonsa teihin."

"Tied?ttek? varmaan, Fred, t?m?n olevan Bobin ty?t?", kysyin min?. -- "Oletteko tavannut h?net?"

"Olen, tulen juuri h?nen konttoristaan, ja iloinen olinkin, kun sielt? p??sin. H?n on sotatuulella, mr. Randolph, synkemp?n? kuin koskaan olen n?hnyt. H?nen viimekertanen hy?kk?yksens? oli vain lasten leikki? t?m?np?iv?seen verrattuna. Aamulla l?hetti ?itini mulle sanan jo eilisiltana huomanneensa hy?kk?yksen olevan tulossa. Bob oli k?ynyt h?nen ja sisarieni luona, ja h?nen puheistaan oli ?iti p??tellyt h?nen aikovan kadota taas. Kun ?itini kuvaili h?nen mielialaansa, ja min? muistin p?iv?n merkityksen, rupesin pelk??m??n pahinta. Muuten kuulin h?nen olleen ulkona aamupuoleen y?t?. Avatessani h?nen konttorinsa ovea t?n??n, hy?kk?si h?n kimppuuni kuin pantteri. Sanoin poikenneeni sinne saamaan m??r?yksi?, ja koska oli tehty sangen edullisia kauppoja, haluaisin tiet??, tahtoisiko h?n ottaa osaa niihin. 'Edullisia kauppoja', karjui h?n. 'Etk? sin? tied?, ett? t?n??n on perjantai 13 p?iv?? Mene takaisin sinne helvetin luolaan ja myy, myy, myy!' 'Mit? ja kuinka paljon?' kysyin min?. 'Mit? tahansa, kaikki. Anna niille heitti?ille jokaikinen osake, jonka tahtovat, ja kun ovat saaneet kitansa t?yteen, alenna kaikki, mit? olet myynyt, kunnes heid?n on pakko oksentaa ulos kaikki viimeisen kolmen kuukauden kuluessa ostamansa.' Ulos tullessani kohtasin Jim Hollidayn ja Frank Swanin, jotka hy?kk?siv?t sis??n. He toimivat n?ht?v?sti Bobin asioilla ja ovat kokonaisen tunnin ajan syyt?neet markkinoille Anti-People-obligatsiooneja. Muutaman minuutin kuluttua ovat he t??ll? taas, ja min? pidin varmimpana soittaa teille, ennenkuin aloin myyd?. Mr. Randolph, ostovoima on jotenkin pieni, ja jos alan myyd? osakkeita mist? hinnoista hyv?ns?, on ratkaiseva isku sattunut kymmenen minuutin sis?ll? ja tusinan verran konkursseja julistetaan. Kello on nyt kahtakymment? vailla yksi, ja jumala tiesi, mit? ennen kello kolmea saattaa tapahtua. Nyt, mr. Randolph, toivon teid?n tarttuvan asiaan k?siksi, meill? ei ole minuuttiakaan liikaa."

Istuessani hypistelem?ss? s?hk?sanomanauhaa ja n?hdess?ni arvopaperien laskevan viisi kymmenelle miljoonalle joka viides minuutti, olin tuntenut t?m?n varmasti olevan Bob Brownleyn ty?t?. Eik? kukaan muu koko Wall Streetill? ollut kyllin mahtava, voimakas ja julma repim??n ja raatelemaan siten kuin viimeisten kahdenkymmenen minuutin aikana oli revitty ja raadeltu. Edellisen? iltana olin sattunut sivuuttamaan Bobin teatterik?yt?v?ss?. Katsahtaessani tutkivasti h?neen, huomasin h?nen kasvoillaan ilmeen, jonka merkityksen ?lysin paremmin kuin kukaan muu. Suuret ruskeat silm?ns? tuijottivat avaruuteen, kauniin suun sopissa oli ter?v? piirre -- aivan kuin suupielet olisivat painojen vaikutuksesta ven?ht?neet. En voinut h?nt? silloin seurata, vaimoni n?et oli mukanani, mutta kotiin tultuani soitin h?nen asuntoonsa ja h?nen klubeihinsa pyyt??kseni h?nt? tulemaan luokseni polttamaan sikaarin, mutta mist??n en saanut h?nt? k?siini. Aamulla koetin uudestaan yht? turhaan, ja kun kahdentoista aikaan s?hk?sanomanauha alkoi hyppi?, surista ja kierty?, muistin ilmeen Bobin kasvoilla ja mit? se ennusti.

Fred Brownley oli Bobin nuorin veli, kaksitoista vuotta h?nt? nuorempi. H?n oli ollut Randolph & Randolphin palveluksessa aina siit? asti kun j?tti yliopiston ja toista vuotta oli h?n ollut luotettavin v?litt?j?mme. Kun Bob Brownley oli oma itsens? piti h?n yht? paljon "pikku veljest??n", kuten h?n t?t? nimitti, kuin h?nen kaunis, etel?maalainen ?itins? piti heist? molemmista; mutta kun paholainen meni Bobin sis??n ja se oli tapahtunut jo monta kertaa viiden viimeisen vuoden aikana -- ei ?iti eik? veli merkinneet h?nelle enemp?? kuin kaikki muutkaan, silloin Bob ei v?litt?nyt sukulaisista eik? yst?vist?. T?ll?in oli koko avara maailma h?nen mielest??n aarniomets? t?ynn? petoel?imi? ja k??rmeit?, joita h?n h?tyytti, joiden kanssa taisteli, joita repeli ja tappoi.

On melkein liikaa selitt??, mik? Randolph & Randolph oli. Yli kuudenkymmenen vuoden ajan oli se nimi puhunut puolestaan joka maailman kolkassa, jossa dollarilla oli merkityst?. Ei yksik??n rautatie pyyd? k?ytt?varoja, ei panna alkuun ainoatakaan suurta teollisuusyrityst? johtavain miesten, vanhan tavan mukaan, paljastamatta p??t??n Randolph & Randolphille ja rukoilematta toiminimen suojelusta, ja kun valtiot hakevat lainoja rahamarkkinoilla, tiet?v?t ne, ett? ylh?isimp?in amerikalaisten pankkiirein suosio on hyvinkin huomioon otettava seikka. Min? kehasen itse?ni sanomalla, ett? nyt kun olen nelj?nkymmenen kahden vuoden ik?inen ja kymmenen vuotta seisonut Randolph & Randolphin liikkeen per?simess?, en ole tehnyt mit??n t?t? suurta is?ni ja set?ni luomaa nime? halventavaa tekoa, vaan p?invastoin v?h?n lis?nnytkin sit? kunnioitusta, jota sen rehellinen toiminta, peloton rohkeus, vanhat tavat ja kaikinpuolinen kunniallisuus on aina her?tt?nyt. Bradstreets ja muut kauppamaailman toimistot antavat Randolph & Randolphista seuraavan todistuksen: "Viidenkymmenen miljoonan arvoinen, v?h?n enemm?nkin, rajaton luotto." T?m?n t?hden min? en itse?ni kehu, sill? todistus oli melkein samanlainen jo silloin, kun min? j?tin yliopiston ja tulin konttoriin "perehty?kseni liikeasioihin." Mutta is?ni ja set?ni seuraajana voin sanoa ja otan Luojani todistajaksi sanaini totuudesta -- ett? Randolph & Randolph eiv?t ikin? ole lainanneet dollariakaan miljoonistaan korkeampaa kuin laillista 6 % vastaan vuodessa; ett? he eiv?t koskaan ole kartuttaneet varallisuuttaan muilla kuin rehellisill? ja kunniallisilla liiketavoilla; ett? pahin kaikista kirouksista, rahakiihko, ei viel? ole saanut jalansijaa vanhan kilven alla, jonka v?rit ovat musta ja kulta, ja jonka is?ni ja set?ni omin k?sin ovat naulanneet sis??nk?yt?v?n yl?puolelle.

Yhdeks?ntoista vuotta sitten j?tin tutkinnon suorittaneena Harvardin. Luokkatoverini ja paras yst?v?ni Bob Brownley Richmondista suoritti tutkinnon samalla kertaa. H?n oli luokan runoilija, min? urheilunjohtaja. Ennen Harvardiin tuloamme olimme olleet yhdess? nelj? vuotta St. Paulissa. Kihlattu pari ei koskaan ole rakastanut toistaan enemm?n kuin me.

Minun sukulaisillani oli yllin kyliin rahoja ja sen lis?ksi pohjoismaalaisille ominainen terve ja raudanluja luonne. Brownleyn sukulaiset olivat k?yhi? kuin kirkonrotat, mutta heill? oli vanha etel?maalainen harvainvallan lahjakkaisuus ja miehekkyys, jonkinlainen romantinen itsetunto ja etel?amerikalainen ylpeys, sellaisena kuin se oli esiintynyt ennen sotaa, jolloin etel?maalainen tuhlaavaisuus ja etel?maalainen vierasvaraisuus oli tavattavissa kaikkialla, ja naiset olivat kauniita, miehet mielell??n kurkistelivat pikarin pohjaan.

Bobin is?, yksi Etel?valtioitten ylimyst?n suuria, valkoisia tukipylv?it?, oli marssinut l?pi maansa kongressin ja senaatin s?velen "Rahoja t??ll' ei s??stet?" tahdissa, ja seuraus oli, ett? h?n erkani maailmasta j?tt?en leskens?, kolme nuorta tyt?rt?ns? ja pienen pojan kokonaan riippuviksi Bobista, joka oli lapsista vanhin.

Monena l?mpim?n? kes?iltap?iv?n?, kun Bob ja min? meloimme pitkin Charles-jokea ja monena pakkasiltana istuessamme mets?stysmajassani Kap Codin rannalla, juttelimme tulevaisuussuunnitelmistamme. Min? istuisin konttorissa hoitamassa Randolph & Randolphin suurta pankkiliikett?, ja Bob, kun niin tarvittiin, edustaisi is?ni toiminime? p?rssisalissa. "Min? kuolisin ik?v??n konttorissa", oli Bobin tapana sanoa, "ja p?rssisali on juuri se liesi, jossa mieluimmin paahdan maissikakkuni." Kun ihanat opintovuodet olivat lopussa, otti viisas ter?v?-?lyinen is?ni meid?t konttoriin kuulustellakseen ja teki meille muutamia konstikkaita kysymyksi?. Ja ylpeit? me todella olimmekin, kun is?ni sanoi: "Jim, sin? ja Bob olette viisaasti valinneet. Sin?, Jim, olet juuri oikea mies astumaan minun sijaani, ja Bob sopii kuin valettu seisomaan p?rssisalin lattian ruudulla." Ylpe?t me olimme, emme juuri niin paljon is?ni p??t?ksen johdosta tulevaisuutemme suhteen, sill? me kyll? ennakoltakin tiesimme voivamme tulla asioissa toimeen, kuin sent?hden, ett? oma p??t?ksemme oli saanut kannatusta miehelt?, jota me molemmat pidimme liikeasioissa niin erehtym?tt?m?n? kuin ikin? ihminen olla voi.

Bob oli silloin kahdenkymmenen kahden, ja min? vuotta vanhempi -- min?, tuollainen laiha New Englandin poika, joka ei juuri voinut kauneudellaan kerskailla, mutta joka juoksukilpailuissa uskaltaa mitell? voimiaan kenen kanssa tahansa luotettavaisuudessa ja kest?v?isyydess?; Bob, kaunis kuin p?iv?, kuusi jalkaa pitk? tervakengiss?, suora kuin keih?s, vartalo kuin intiaanilla, kasvot puhtaat, miehekk??t, syd?melliset, vilpitt?m?t, hymyilev?t, sellaiset, jotka saavuttavat miesten yst?vyyden ja naisten ihailun. Silm?t h?nell? olivat suuret ja py?re?t, tummanruskeat kuin englantilaisen bulldogin, k?sitt?m?tt?m?t, lempe?t ja samalla ankarat lapsellisine, kummastuneina ilmeineen; h?nen nen?ns? oli suora kuin mestarin muovailemassa kreikkalaisessa korkokuvassa, hienot, kaarevat huulet; sitten oli h?nell? korkea, leve? otsa, jonka valkeutta lis?si tuuhea, sysimustalta n?ytt?v? tukka, mik? kuitenkin oli samaa harvinaista tummanruskeata v?ri? kuin silm?tkin. Kauneinta kaikista oli kuitenkin Bobin tapa pit?? p??t??n pystyss?. Ken kerran on n?hnyt lauman kaksivuotiaita varsoja rehev?? ruohoa kasvavassa hevoshaassa Kentuckyss?, kun neekeripoika pitk??n vihelt?en kutsuu niit?, muistaa varmaan, kuinka joku varsoista nostaa p??ns? kenoon oikein kuullakseen, kutsuttiinko vai ei. Siin? ilmenev?t sulous, voima, teeskentelem?t?n, luontainen johtajaominaisuus. Jotain sentapaista n?kyi Bobinkin kaunismuotoisen p??n asemassa, h?nen notkeassa vartalossaan, ja sokea ja nahjus olisi tosiaankin se mies tai nainen ollut, joka ei heti olisi huomannut t?m?n miehen etev?mmyytt? ja hallitsijaluonnetta.

Kuten juuri sanoin, oli Bob Brownley ep?ilem?tt? kauneimpia miehi?, mit? milloinkaan olen n?hnyt, sit? paitsi oli h?n luotettava, miehek?s, teeskentelem?t?n mies, rehellinen kuin ter?s, rohkea kuin leijona ja paras toveri, mit? yst?v? saattoi itselleen toivoa.

Raskas nuoruudenaika, jota painoi is?n kuoleman aiheuttamat velvollisuudet pit?? huolta ja hoitaa perheen tukalia taloudellisia asioita, oli kai syyn? siihen, ett? Bob piankin liikkui uudella alallaan kuin kala vedess?. Molemmat me samana p?iv?n? astuimme toiminimi Randolph & Randolphin palvelukseen, ja samana p?iv?n? vuoden kuluttua kutsui is?ni meid?t konttoriin jotain selityst? varten. Kumpikaan meist? ei oikein tiennyt, mit? tuleman piti. Ihastuimme sent?hden ikihyviksi, kun is?ni sanoi:

"Jim, sin? ja Bob olette tosiaankin onnistuneet paremmin kuin osasin odottaakaan. Min? olen pit?nyt silm?ll? teit? molempia ja tahdon sanoa teille, ett? se ?ly liikeasioissa ja ahkeruus, jota olette osoittaneet, olisi voittanut tunnustusta miss? pankkiiriliikkeess? hyv?ns? 'Kadun' varrella. Min? tahdon kiinnitt?? teid?t molemmat toiminimen palvelukseen -- Jimin, jotta h?n perehtyisi kaikkiin asioihin t??ll? ja voisi sitten tulla minun seuraajakseni, ja sinut, Bob, ottaaksesi haltuusi toiminimen p?rssiasiat."

Bob punastui ja kalpeni pelk?st? ilosta ja tarttui is?ni k?teen.

"Min? olen teille sangen kiitollinen, sir, paljon enemm?n kuin sanoin voin ilmaista, mutta ensin haluaisin puhua Jimin kanssa t?st? ehdotuksesta. H?n tuntee minut paremmin kuin kukaan muu, ja minulla on mieless? jotain, josta tahtoisin keskustella h?nen kanssaan."

"Puhu suusi puhtaaksi vaan, Bob", sanoi is?ni.

"Niin, sir, asian laita on se, ett? tuntuisi paljoa paremmalta, jos saisin sy?ksy? tuohon py?rteeseen ja tulla toimeen omin neuvoin. N?hk??s, jos voisin ansaita v?h?n itse ja ostaa sitten itselleni paikan ja v?h?n sananvaltaa p?rssiss?, ja hankkia pienen omaisuuden, ei voitaisi sanoa, vaikka te kerran tarjosittekin minulle paikan liikkeess?nne, ett? minun on ylenemisest?ni kiitt?minen ainoastaan teid?n yst?vyytt?nne. Te tied?tte, mit? min? tarkoitan, sir, ettek? pid? minua tyhj?np?iv?isen? ylv?stelij?n?, jos pyyd?n teit? kirjoittamaan yhden p?rssipaikan hinnan minun laskuuni, uskotte minulle muutamia toiminimen teht?vi? sitten kun olen perehtynyt uuteen asemaani. Min? olen siin? tapauksessa yht? kiitollinen teille ja Jimille, ja itsell?ni on oleva paljon hupaisempaa."

Ymm?rsin Bobin tarkoituksen; is?ni teki samoin, ja me suostuimme kernaasti h?nen pyynt??ns?, vaikka is?ni itsepintaisesti tahtoikin antaa Bobille j?senyysmaksun lahjaksi, koska p?rssin peruss??nn?iss? oli m??r?tty, ettei hakija saanut t?t? summaa lainata. Nelj? vuotta senj?lkeen, kun Bob Brownley oli saanut paikan ja sananvaltaa p?rssiss?, oli h?n maksanut takaisin ne nelj?kymment?tuhatta korkoineen p?ivineen. H?nell? oli sit?paitsi viisikymment?tuhatta Randolph & Randolphilla, ja l?hetti kotiin kuusituhatta dollaria vuodessa el?en itse, kuten leikill??n sanoi "toimeen tulevan miehen vaatimuksien" mukaisesti. Bob oli sangen suosittu mies p?rssiss?, samoinkuin oli ollut koulussa ja yliopistossakin. Ja kolmenasatana p?iv?n? vuodessa oli h?nell? liiankin paljon teht?vi?. Paitsi Randolph & Randolphin t?rkeimpi? teht?vi?, oli h?nell? kahden sangen vaikutusvaltaisen joukkokunnan melkein kaikki salaiset luottamustoimet huolenaan.

Min? olin juuri t?ytt?nyt kolmekymment?kaksi vuotta, kun rakas vanha is?ni ?kki? kuoli. Edellisten kuuden vuoden aikana olin valmistunut t?m?n tapauksen varalta, s.t.s. min? olin tottunut kuulemaan is?ni sanovan: "Jim, ota viipym?tt? selko liikkeemme koneiston kaikista eri osista, jotta, jos minulle jotain sattuisi tapahtumaan, ei mit??n h?iri?t? Randolph & Randolphin toiminnan suhteen sattuisi 'Kadulla'. Min? haluan niin pian kuin suinkin ilmoittaa maailmalle, ett? liikkeemme minun kuolemani j?lkeen tulee jatkumaan samalla tavoin kuin t?h?nkin asti. Min? tahdon siis hommata sinut niitten yhti?itten johtajaksi, joissa me olemme osalliset ja my?skin asettaa sinut is?nn?itsij?- ja holhoojavirkaani."

Is?ni kuollessa ei siis tapahtunut pienint?k??n h?iri?t? asioitten kulussa, eik? t?m? rahamaailmassa huomiota her?tt?nyt tapaus vaikuttanut v?h??k??n muutosta "Randolphin" nimell? kulkevissa arvopapereissa. Min? perin is?ni koko omaisuuden, lukuunottamatta nelj?? miljoonaa, jotka h?n oli m??r?nnyt jaettaviksi sukulaisille ja hyv?ntekev?isyystarkoituksiin. Min? tulin johtajaksi liikkeeseen, josta minulla oli kahden ja puolen miljoonan vuotuiset tulot.

Taas pyysin Bobia liittym??n toiminimeen.

"En viel?, Jim", vastasi h?n. "Min? olen saanut j?senyyteni ja minulla on noin sadantuhannen p??oma, mutta min? en tahdo sitoa itse?ni, ennenkuin olen haalinut kokoon edes miljoonan omin neuvoin; sitten asetun sinun luoksesi, ukkoseni, ja tartun auran kurkeen siell?, ja jos silloin sattuisi joku kiltti tytt? tulemaan tielleni -- niin, silloin on kyll? viel? aikaa antaa valtaa hellille tunteille."

H?n nauroi, ja niin tein min?kin. Bobin yst?v?t pitiv?t h?nt? melkein parantumattoman ujona naisten seurassa. Jokainen h?nen tielleen osunut nainen, olipa t?m? sitten vanha tai nuori, oli tuntenut h?ness? tuota miehen lumousvoimaa, joka naisia niin vastustamattomasti vieh?tt??: kunnian lakien johtaman sielun ja syd?men l?mpim?n kuin auringon hehku -- mutta sit? h?n itse ei ensink??n n?kynyt huomaavan. Vaimoni -- min? olin ollut naimisissa kolme vuotta, ja minulla oli kaksi pikku Randolphia, jotka osoittivat Katherine Blairin ja minun tiet?v?n avioliiton merkityksen -- vaimoni tapana oli sanoa: "Bob raukka, h?n on sokea naisten suhteen, ja n?ytt??p? silt? kuin ei h?n ikin? saisikaan n?k??ns?..."

"N?etk?s, Jim", jatkoi Bob kovin totisena, "on olemassa pieni salaisuus, jota en koskaan ole sinulle ilmoittanut. Asian laita on se, etten min? ole viel? t?ysin luotettava -- niin luotettava, ett? voisin esiinty? vanhan Randolph & Randolphin puolesta. Niin, naura sin? vaan, sin?, joka aina olet ollut niin luja ja vakava kuin vanha pronssiukko John Harvard yliopiston linnanpihalla, sin?, joka maanantai-aamuna tied?t sanoa t?sm?lleen, mit? olet tekev? lauvantai-iltana ja kaikkina v?lill? olevina p?ivin? ja ?in? ja joka my?skin teet sen. Jim, senj?lkeen kun aloin toimintani p?rssiss?, olen huomannut saman, Etel?valtioitten lapsille ominaisen pelihimon, joka piili iso-is?ni veress? ja saattoi h?net, palatessaan er??lt? New-Yorkin matkaltaan, vaikka h?nell? ei ollut enemp?? maata eik? orjia kuin tarvitsi, panemaan peliin maansa ja orjansa -- viel?p? nekin, jotka olivat iso?itini omia, jossa peliss? h?n menetti kaikki, ja t?m? tapaus muutti Brownleyn perheen koko tulevaisuuden, n?it? samoja pelihimon mikroobeja on minunkin veress?ni. Ja kun ne alkavat kalvaa ja kynsi?, on minun vaikea hillit? itse?ni; ja, Jim" -- nyt alkoivat suuret mustat silm?t ?kki? s?ihky? -- "jos ne mikroobit p??sev?t valloilleen, syntyy siit? h?v?istysjuttu p?rssiss? -- usko se!"

Bob oli nakannut kauniin p??ns? taaksep?in, ja hienot sieramensa laajenivat, aivankuin olisi h?n vainunnut taistelua. Huulet avautuivat juuri senverran, ett? valkeain hammasrivien syrj?t n?kyiv?t ja silmien syvyydess? tuikahti tummanpunainen liekki tehden melkein samanlaisen vaikutuksen kuin y?ll? katsellessa mustaa tiet? pitkin ?kki? mutkan takaa vilahtaisi veturin merkkilyhty esiin.

Kaksi kertaa ennen, kauvan sitten, ylioppilasaikoinamme, olin sattumalta ?k?nnyt t?m?n Bobin h?ijyn kiusaajan. Ensim?isen kerran, pelatessamme pokeria huoneessamme, kun muutamat luokkatoverit New-Yorkista olivat koettaneet parempien kassojensa avulla tehd? h?nest? puti puhtaan; toisen kerran Pequot Housessa New Londonissa v?h?? ennen er?st? yliopistojen kesken pidett?v?? kilpasoutua, jolloin er?s salaliitto Yalesta oli yhtynyt Bobia vastaan rahan ja pilkan voimalla kukistaakseen h?net. He saivatkin tuon muuten niin maltillisen nuorukaisen pois suunniltaan, ja h?n peloitti minua, jolla oli k?ytett?v?n?ni yht? monta dollaria kuin h?nell? sentti?, merkitsem?ll? tavattomia vetosummia, ennenkuin oli puhdistanut huoneen yalelaisista ja tullut j?rkiins? kalpeat kasvot kylm?n hien peitossa. T?m?n tapauksen olin jo unohtanut, sill? ne olivat olleet mielest?ni tavallisia hairahduksia, joihin kuumaverinen nuorukainen sellaisissa olosuhteissa helposti tekee itsens? syyp??ksi. Mutta kun katselin Bobia t?n??n h?nen koettaessaan vakuuttaa minulle, ettei Randolph & Randolphin asiat olleet varmat h?nen k?siss??n, t?ytyy minun tunnustaa ?llistyneeni aikalailla. Min? olin pit?nyt vanhaa opintotoveriani en ainoastaan ymm?rryksen puolesta paraiten varustettuna miehen?, mink? konsanaan olin n?hnyt, vaan my?skin mit? arimman kunniantunnon, sellaisen vanhoissa satukirjoissa esiintyv?n kunniantunnon el?hytt?m?n? miehen? enk? voinut ajatella h?nen voivan joutua kiusaukseen menetell? vilpillisesti toisen omaisuudella. Minulla oli aina ollut tapana antaa Bobin tehd? kuten h?n itse tahtoi, enk? siis nytk??n en??n koettanut houkutella h?nt? toiminimeemme yhti?toverina liittym??n.

Viiden vuoden kuluttua, jona aikana meille oli kauppa- ja yhteiskunnallisessa suhteessa k?ynyt niin hyvin kuin konsanaan Bob tai min? olimme voineet toivoa, aijoin uudestaan ottaa yst?v?ni lujille osoittaakseni h?nelle nyt jo olevan ajan h?nen toden teolla ruveta minua auttamaan. Mutta juuri silloin tapahtui jotain ihmeellist? -- yksi niit? selitt?m?tt?mi? tapauksia, joita Jumala n?kee joskus hyv?ksi johdattaa lastensa teille -- n?ille teille, jotka t?h?n asti ovat olleet suorat ja selke?t kuin kuninkaan tiet, joilla ei ole tarvis k?ytt?? kiikaria n?hd?kseen, mihin tie vie; yksi n?it? tapauksia, jotka niit? j?ljest? p?in tarkastellessa k?yv?t yli ihmisen ymm?rryksen.

Oli kaunis lauvantaip?iv? hein?kuussa, ja Bob ja min? olimme juuri "pakanneet" siksi p?iv?ksi ja valmistautuneet kohtaamaan mrs Randolphia minun aluksellani tehd?ksemme h?nen kanssaan retken maatilallemme Newportiin. Astuessamme ulos h?nen konttoristaan, ilmoitti er?s kirjanpit?jist? er??n naisen juuri tulleen sis??n ja pyyt?neen saada puhutella mr Brownleyta.

"Kuka hitto se mahtaa olla, joka tulee n?in p?ivin lauvantaina, juuri kun kaikki ihmiset kiiruhtavat vaihtamaan liike-el?m?n helteen ja saastan ruokaan ja raittiiseen ilmaan maalla", mutisi Bob. Sitten sanoi h?n: "K?skek?? naisen tulla sis?lle."

Tuossa tuokiossa sai h?n vastauksen kysymykseens?. Er?s nainen astui huoneeseen.

"Mr. Brownley?" Nainen odotti silm?nr?p?yksen ajan tullakseen vakuutetuksi, ett? t?m? mies oli virginialainen.

Bob kumarsi.

"Min? olen Beulah Sands, Sands Landingista Virginiassa. Teid?n sukunne tuntee minun sukuni parahiksi hyvin, jotta voitte antaa minulle paikan."

"Tuomari Lee Sandsin tyt?r", kysyi Bob ojentaen k?tt?ns?.

"H?nen vanhin tytt?rens?", vastasi nainen suloisimmalla ??nell?, mit? konsanaan olen kuullut, t?ll? pehme?ll? sorisevalla ??nell?, joka muistuttaa rastasta, sitten saattaa meid?t viiv?ht?m??n lammen reunalla putouksen alapuolella kuuntelemassa sammalesta ja vesikrassista kyh?tty? soitinta, joka l?hettelee poreilevia loppulirityksi??n alas kuohuun ja py?rteisiin. Etel?maalainen murre ehk?, joka nakutteli kulmia ja syrji? toisista sanoista ja sangen huolimattomasti antoi toisten sanojen solahtaa yhteen, antoi ??nelle sen vieh?tt?v?n kirkkauden -- varma vaan on, ett? t?m? oli h?mm?stytt?vimpi? ja harvinaisimpia ??ni?, mit? milloinkaan olin kuullut. Ennenkuin tulin t?ysin tietoiseksi tyt?n erinomaisesta kauneudesta, t?m? h?nen ??nens? loihti tiens? aivoihini kuin jonkin it?maisen lumoavan olennon henk?ys. Luonto, ymp?rist? ja t?ydellisen avioliiton turvallisuus ovat aina yhdess? pit?neet minut uskollisena valitulleni, mutta kuitenkin kun seisoin siin? ??net?nn? kuin mykk?, imien itseeni t?m?n nuoren muukalaisen suloisuuden yksityiskohtia, tuon tyt?n joka oli niin ?kisti lehahtanut konttoriini, minusta tuntui, ett? juuri t?llainen nainen oli tarkoitettu valistamaan miehi?, jotka eiv?t voineet ymm?rt?? tuota vasamaa, joka kaikkina aikoina on varoittamatta l?vist?nyt miesten syd?mi? ja sieluja -- rakkautta ensi silm?yksell?. Ellei Katherine Blairia, vaimoa ja ?iti?, olisi ollut -- Katherine Blair Randolphia, joka t?ytti rakkaus-maailmani kuten elokuun keskip?iv?n aurinko t?ytt?? vanhanaikuisen kaivon raukaisevalla l?mm?ll? ja levollisella varjolla -- t?m?n v?liajan j?lkeen katsoen ajassa taaksep?in, uskallan tehd? kysymyksen -- kuka tiet??, vaikka min?kin olisin saattanut joutua tuuliajolle hitaan jenkkivereni turvallisesta ankkurista ja kellunut syville vesille?

Kauneus, kyynikko hym?ht??, on katselijan omassa silm?ss? tai n?k?kent?n kulmassa -- pelkk? valonheitt?j?n tuotos, n?k?kanta, halu -- mutta Beulah Sandsin kauneus oli moitteen ulottumattomissa, kaiken analyysin yl?puolella, niin ehdoton kuin iltat?hden tuike h?myisell? taivaalla. H?n oli keskikokoinen, tytt?m?inen, mutta vartaloltaan kyps?n muotoinen, ihastuttavan t?ytel?inen ja py?ristynyt, kuitenkin suhteiden t?ydellisyyden est?ess? v?h?isimm?nk??n "tukevuuden" vaikutelman. P??, runsaan tummahkon kullankarvaisen tukan ymp?r?im?n? ja kruunaamana, lep?si kaulalla, joka olisi n?ytt?nyt lyhyelt?, jos sen hento kaarekkuus olisi saanut alkunsa v?hemm?n sirosti alla olevien poven ja olkap?iden suloisista linjoista. Tarkastelijan katse viipyi kuitenkin v??j??m?tt?m?sti kasvoissa ja lopuksi silmiss? -- ruusunhohtoisissa kasvoissa pisamineen kummassakin t?ytel?isess? poskessa; n?m? esittiv?t nauravan protestin sit? surullista kuoppaa vastaan, joka veti hieman alas suun reunoja, suun, joka olisi ehk? tuntunut kaunottarelle liian suurelta, ellei huulten korallinen kaari olisi ollut niin ehdottoman t?ydellinen. Suora, ohutsieraiminen nen?, leve? otsa, tukeva t?ytel?inen leuka, ulottuen miltei yht? alas kohdissa, joissa se yhtyi korviin samoin kuin poskillekin, tekiv?t arvokkuuden ja p??tt?v?isyyden vaikutelman yhtyneen? naisessa harvinaiseen m??r?tietoisuuteen. Otsan, nen?n ja leuan yhdistelm? tuli harvoin n?kyviin. Jos se olisi ollut miehen ominaisuutena, olisi se varmasti saattanut h?net valitsemaan telttakenttien el?m?n ammatikseen. Mutta Beulah Sandsin suurin sulo olivat h?nen silm?ns?, suuret, py?re?t, hyvin harmaat, hyvin siniset, eloisina kaikkea persoonallisuutensa loistokkuutta, t?ynn? hymyily?, kyyneleit?, henkevyytt? ja intohimoa; ne olivat yhten? hetken? t?ysin viattomat kuvastaen vaalean Madonnan kasvoja, toisena hetken?, n?htyn? mustien hienosti piirtyvien kulmakarvojen alapuolella olevien huomiotaher?tt?vien, pitkien, pikimustien silm?ripsien l?pi, ne hyv?iliv?t, keimailivat, vietteliv?t. J?lkeenp?in havaitsin, ett? suuri osa tuon tyt?n puhtaasti fyysillisest? vieh?tysvoimasta perustui tuohon outoon englantilaiseen vaaleuteen sekoittuneena andalusialaiseen v?ritykseen, vaikka h?nen viehkeytens? hallitseva piirre oli varmaankin hengen ylevyys, mist? h?n saattoi tehd? tylsimyksenkin tietoiseksi. Kun h?n tuolloin puolip?iv?n j?lkeen vuosia sitten, seisoi konttorissa katsellen Bobia miellytt?v?n avomielisesti, yll??n harmaa puku, p??ss? baretti harmaine h?yhent?yht?ineen, kaula ja k?sivarret pehmeitten pitsien ymp?r?imin?, teki h?n sangen hienostuneen, vieh?tt?v?n vaikutuksen ja vaikkakin oli puhtaasti etel?maalainen ei h?n ensink??n ollut Etel?valtioitten ruskeaihoisten tytt?jen kaltainen.

Tuo tytt?, joka sin? hein?kuun lauvantai-iltana tuli konttoriimme, juurikun Bobin ja minun piti l?hte? aijotulle retkellemme, ja joka oli m??r?tty vaikuttamaan yst?v?ni t?h?n asti sangen tasaiseen el?m?nkulkuun ja muuttamaan sen kuohuvien koskien ja tyynien suvantojen vaihteluksi, oli todellakin verrattoman suloinen olento. Bob oli samaa mielt? minun kanssani, sill? h?n katseli herke?m?tt? tyt?n kasvoja. T?m? loi alas pitk?t hunnuntapaiset silm?ripsens? ja jatkoi:

"Mr Brownley, min? olen juuri tullut Sands Landingista. Tahtoisin mielell?ni puhua teid?n kanssanne er??st? liikeasiasta. Minulla on teille kirje is?lt?ni. Jos teill? on muita teht?vi?, voin kyll? odottaa maanantaihin, vaikka", ja nyt loi h?n mustan hunnun yl?s n?ytt?en puoleksi hymyilev?t, puoleksi rukoilevat silm?ns?, "min? kyll? tahtoisin niin pian kuin suinkin toimittaa asiani."

"Astukaa konttoriini, miss Sands, min? olen teid?n k?ytett?viss?nne", sanoi Bob avaten huoneittemme v?lisen oven. L?hetetty?ni vaimolleni kirjekortin, jossa ilmoitin tulevamme vasta noin parin tunnin kuluttua, istuin odottamaan Bobia yleis?? varten olevaan konttorihuoneustoon, ja pitk?ksi se odotus sitten tulikin. Puolitunnista tuli tunti, ja senj?lkeen kului viel? tunti, ennenkuin Bob ja miss Sands tulivat ulos. Sitten asetti Bob tyt?n istumaan er?isiin ajopeleihin ja ilmoitettuaan kuskille h?nen hotellinsa nimen, sanoi minulle omituisen merkitsev?ll? ??nell?:

"Jim, minun t?ytyy puhua kanssasi, sinun t?ytyy antaa minulle hyv? neuvo. Emmek? mielest?si voisi l?hte? alukselle nyt, ja tahtoisitko sin? sitten aterian j?lest? sanoa Katelle, ett? meid?n on neuvoteltava asioista? Min? en tahdo antaa tuon tyt?n odottaa vastausta kauvemmin kuin tarpeellista on, enk? voi sit? antaa h?nelle ennenkuin olen neuvotellut kanssasi." -- Aterian j?lkeen istuimme keulaan yl?kannelle, ja Bob kevensi syd?nt??n. T?m? lausetapa on oikea, sill? siit? hetkest? l?htien, jolloin h?n oli asettanut miss Sandsin ajopeleihin istumaan, olivat h?nen ajatuksensa ilmeisesti -- vaimonikin sen huomasi -- olleet kokonaan muualla kuin meid?n pienell? huviretkell?mme.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet