Read Ebook: Tramping with Tramps: Studies and Sketches of Vagabond Life by Flynt Josiah

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 976 lines and 88634 words, and 20 pages

"Jim, minun t?ytyy puhua kanssasi, sinun t?ytyy antaa minulle hyv? neuvo. Emmek? mielest?si voisi l?hte? alukselle nyt, ja tahtoisitko sin? sitten aterian j?lest? sanoa Katelle, ett? meid?n on neuvoteltava asioista? Min? en tahdo antaa tuon tyt?n odottaa vastausta kauvemmin kuin tarpeellista on, enk? voi sit? antaa h?nelle ennenkuin olen neuvotellut kanssasi." -- Aterian j?lkeen istuimme keulaan yl?kannelle, ja Bob kevensi syd?nt??n. T?m? lausetapa on oikea, sill? siit? hetkest? l?htien, jolloin h?n oli asettanut miss Sandsin ajopeleihin istumaan, olivat h?nen ajatuksensa ilmeisesti -- vaimonikin sen huomasi -- olleet kokonaan muualla kuin meid?n pienell? huviretkell?mme.

"Jim", alkoi h?n vapisevalla ??nell?, vaikka koettikin sit? hillit?, "ei maksa vaivaa koettaakaan salata t?m?n asian minua syv?sti liikuttaneen ja tahtovani tehd? kaiken voitavani t?m?n tyt?n hyv?ksi. Minun ei tarvitse sanoa sinulle, kuinka pyh?n? meid?n on pit?minen h?nen ?sken minulle antamaansa luottamusta. Sen pyhyyden olet itsekin huomaava, kun nyt esit?n asian sinulle, ja tied?n sinun k?sitt?v?n asian samalla tavalla kuin min? itsekin. Miss Sandsin t?ytyy tulla autetuksi huolistaan.

"Tuomari Lee Sands, h?nen is?ns?, on vanhan virginialaisen Sands-suvun p??mies. Sandsit Virginiassa ovat ep?ilem?tt? etevin suku siin? maassa ja muuallakin, mit? todelliseen arvoon tulee. He ovat olleet arvossa pidetyt lahjakkuutensa, laajojen tietojensa, rikkautensa ja korkean yhteiskunnallisen asemansa t?hden aina niist? ajoista asti, jolloin Virginiaan alettiin siirtokuntia perustaa. He ovat maamme parasta v?ke?. Virginiassa on tullut sananparreksi, ett? Sands Landingin Sands voi kohota tuomarin arvoon, Yhdysvaltain senaattiin tai kuvern??rin istuimelle, jos vaan tahtoo, ja melkein kaikki t?m?n suvun miespuoliset j?senet ovatkin olleet jossain n?ist? viroista jo monta miespolvea taaksep?in. Nykyinen tuomari on ollut niiss? kaikissa. Min? en tunne h?nt? persoonallisesti, vaikka meid?n molempain suvut ovat jo vuosia sitten olleet sangen l?heisess? yst?vyydess? kesken??n. Sands Landing sijaitsee James-joen varrella, noin viisikymment? engl. penikulmaa ylemp?n? meid?n maatilaamme. Tuomari, Beulah Sandsin is?, on noin seitsem?nkymmenen vuoden ik?inen, ja min? olen kuullut vanhempaini kertovan, ett? h?n on miesten mies, puhdas virginialainen joka suhteessa. Rikkautensa nojalla -- me kutsumme Virginiassa rikkaudeksi jo miljoonaa tai niill? vaiheilla -- on h?n toiminut sangen paljon liikeasioissa, ja min? tiesin, ennenkuin tyt?r minulle sanoikaan, h?nen olevan melkein kaikkien t?ll? puolen maata olevien paraitten tiluksien uskottu mies. Tytt?ren puheista p??tt?en h?n n?ytt?? erityisesti harrastavan hiilikaivostemme ja rautateittemme parantamista ja innokkaasti puuhailleen merenrannikkoisen ilmaradan muodostamista. Sin? tunnet sanotun rautatien, sill? is?si kuului aikoinaan sen johtajiin, ja luulen sukusi luovuttaneen edelt?k?sin suuren summan sit? varten. Nyt on asian laita niin, ett? t?m? tytt? raukka, joka varmaankin n?ihin asti on toiminut is?ns? sihteerin?, juuri nyt on saanut tiet?? Reinhartin ja h?nen puolueensa tekem?n kepposen saattaneen h?nen is?ns? perikadon partaalle. Hintain laskeutuminen on niellyt h?nen omat varansa ja, mik? viel? pahempi, miljoonan tai puolitoista h?nen haltuunsa uskottuja rahoja, ja vanha tuomari -- no niin, sin? ja min? voimme hyvin k?sitt?? h?nen tilansa. Taikka, se on totta, sin? et ehk? voikaan sit? k?sitt??, sill? sin? et olo perehtynyt meid?n el?m??mme Virginiassa etk? tied?, kuinka suuresti kunnioitettu sellaisen miehen kuin Sandsin asema on. Sinun t?ytyy t?ysin k?sitt?? se voidaksesi oikein kuvitella, mink?laisessa kiirastulessa ukko nyt el?? ja h?nen tytt?rens? kauhean aseman, sill? minusta n?ytt?? tuomari turvautuneen tytt?rens? apuun pysy?kseen rohkeana ja keksi?kseen uusia keinoja kadotettuaan maaper?n altansa. Keskustelustani tytt?ren kanssa olen tullut siihen johtop??t?kseen, ett? t?ll? on aivan ihmeellinen varasto ajanmukaisia k?sitteit? liikeasioissa, ja h?nen kuvauksistaan tulin vakuutetuksi vanhuksen aseman toivottomuudesta. Tied?tk?, Jim, kun tuo vanhus keikahtaa, tulee siit? konkurssi, joka t?risytt?? valtiotamme monissa kohdin.

"T?h?n asti on tytt? kest?nyt taistelun miehen tavalla ja h?nen on onnistunut vaikuttaa is??ns? siin? m??rin, ett? t?m? on pit?nyt ryhtins? ja saanut t?ten torjutuksi kaikki ep?luulot raha-asiainsa huonosta tilasta, vaikka tytt? sanookin, ett? Reinhartilla ja t?m?n asiamiehell? Baltimoressa, p??tt?en heid?n armottomasta tavastaan k?ytt?? ruuvipihtej??n p??st?kseen k?siksi h?nen Ilmarata-osakkeisiinsa, on mahtanut olla jonkinlainen aavistus tuomarin asioitten todellisesta tilasta. Vanha herra voi pysy? pystyss? kuusi kuukautta panematta alttiiksi h?nelle uskottuja varoja, jotka nousevat pariin miljoonaan, ja h?nen vaimonsa, sairas ja heikko, tiet?? varmaan miehell??n olevan huolia, mutta t?m?n todellisesta asemasta h?nell? ei ole aavistustakaan. H?nen tytt?rens? sanoo, ett? kun isku silloin p?rssikauhup?iv?n? sattui, ja Reinhart painoi osakkeitten hinnan alimmilleen ja heitti h?nen is?ns? pankkiirit ja yhti?toverit, Wilsonit Baltimoressa, tielle, t?ytyi h?nen ponnistaa viimeiset voimansa est??kseen is??ns? menett?m?st? j?rke??n. H?n kertoi pit?neens? t?t? kolme vuorokautta suljettuna heid?n huoneeseensa hotellissa Baltimoressa, jotta ei h?n p??sisi hakemaan k?siins? Reinhartia ja t?m?n lakiasiamiest? Rettybonea tappaakseen heid?t. Vihdoin oli tytt? saanut h?net rauhoittumaan, jonka j?lkeen he yhdess? olivat tehneet suunnitelmiansa.

"Tied?tk?, Jim, oli sangen omituista istua tuolla kuuntelemassa, kuinka tuo vanha herra ja nuori tytt?, sill? h?n on tuskin t?ytt?nyt kahtakymment?yht?, koettivat harkita, mill? tavoin t?st? p?lk?h?st? p??sisiv?t. Kyyneleet vieriv?t poskilleni kuunnellessani h?nen sanojaan, min? en voinut sille mit??n, ja sinun olisi k?ynyt samalla tavalla, Jim. Mutta vihdoin tulivat n?m?t kaksi siihen p??t?kseen, ett? kaikkien heid?n ehdotustensa joukossa oli vaan yksi ainoa, josta tuikahti toivon kipin?, ja vakavasti t?st? edes puhuakseni, Jim, saisi sinut jossain toisessa tapauksessa uskomaan joutuneemme tekemisiin hullujen kanssa. Tytt? on kuitenkin saanut minut vakuutetuksi maksavan vaivan yritt??. Niin, Jim, se on totta, ja min? olen sanonut h?nelle toivovani Jumalan suovan, ettei sinun ter?v?, k?yt?nn?llinen j?rkesi saattaisi sinua hylk??m??n h?nen ehdotustaan."

Bob Brownley oli ponnahtanut seisaalleen; tuo etel?maalainen, tulinen, romantillinen intohimo sai h?ness? vallan, intohimo, jota yliopistovuodet ja Wall Street olivat opettaneet h?nt? hillitsem??n. H?nen silm?ns? iskiv?t tulta. H?nen sieramensa v?risiv?t kuin peuran syksyll? mets?ss?.

"Jim Randolph", jatkoi h?n, "kuullessani t?m?n tyt?n kuvailevan sit? kauheata julmuutta ja saatanallista petollisuutta, jota ne hyenat ihmishaamussa harjoittavat, joiden kanssa sin? ja min? seurustelemme, ihmishyenat, jotka saastaisten dollarien himossa -- ainoa asia, josta heill? on v?h??k??n k?sityst? -- k?yv?t er?maan petojakin julmemmiksi -- kun kuulin h?nen puhuvan, vakuutan sinulle, ett? uskoin voivani ilman v?hint?k??n omantunnon vaivaa ampua Reinhartin, tuon luikertelevan konnan, ja samalla tavalla olisin tehnyt h?nen neuvonantajalleen, asianajajalle, joka h?p?isee hyv?n nimen, hyv?n ammatin ja isilt? perityn ter?v?-?lyisyyden, jonka Kaikkivaltias on m??r?nnyt jalompaan tarkotukseen kuin viritt?m??n pauloja niitten uhrien tielle, joitten kukkaroihin h?nen katuojasta ylennyt herransa on iskenyt ahnaat silm?ns?. Ja kuunnellessani h?nen sanojaan muistui mieleeni joukko vanhoja yst?vi? -- yst?vi?, joita en ole n?hnyt sitten Harvardiin l?ht?ni, yst?vi?, joitten parissa olin viett?nyt monta onnellista hetke? vanhassa kodissani Virginiassa, mielikuvitukseni synnytt?mi? yst?vi?, miehekk?it?, ankaroita ristiretkeilij?it?, varustetut miekalla, ristill? ja lipulla, johon on kirjoitettu 'Kunnian ja Jumalan puolesta'. Vanhoja yst?vi?, jotka k?viv?t luonani, ollessani nuori poikanen ja sanoivat: 'Bob, ?l? unohda mieheksi tultuasi, ett? p??m??r?si on tahraton kunnia ja laki: tee muille, mit? tahdot muittenkin sinulle tekev?n. ?l? unohda, ett? miljoonat ovat halveksittavan ihmisen vaakunamerkki'. Ja tied?tk?, Jim, minusta tuntui kuin olisivat yst?v?ni katsoneet minua nuhtelevasti ja sanoneet: 'Sin? olet jo hyv?ll? alulla, Bob Brownley, ja aikaa my?ten tulevat sinun syd?mesi ja sielusi kantamaan k??rmeenmuotoisen S:n tavaramerkki?, ja sinusta tuleekin vaan kiihkoisa soturi Limaisen Dollarin sotajoukossa'. Jim, Jim Randolph, kuullessani syd?nt?s?rkev?n kertomuksen siit?, kuinka t?m?n tyt?n taivas muuttui helvetiksi, h?lveni se s?dekeh?, jonka sin? ja min? olimme olleet n?kevin?mme Randolph & Randolphin kilven ymp?rill?. Min? on n?hnyt sit? en??n, Jim, mutta min? n?in itseni, eik? se n?ky suinkaan tehnyt minua ylpe?ksi. Jumalani, Jim, onko mahdollista, ett? sin? ja min? olemme liittyneet 'Limaisen Dollarin' aateliskoplaan? Onko mahdollista, ett? j?t?mme el?m?mme polulle yht?l?isi? j?lki? kuin Reinhart on j?tt?nyt tuohon kotiin Virginiassa, sellaisia j?lki?, joita tuo tytt? on minulle n?ytt?nyt?"

Bob oli ??rimmilleen kiihtynyt. Ikin? en ollut n?hnyt h?nt? niin liikutettuna kuin nyt, jolloin h?n seisoi edess?ni ja melkein kirkuen huusi t?m?n ankaran itsesyyt?ksen.

"Jumalan t?hden, Bob", pyysin min?, "hillitse itsesi. Kapteeni tuolla komentosillalla tuijottaa sinua silm?t sel?ll??n, ja pian kai tulee Katherine yl?s katsomaan, mit? on tapahtunut. Ole nyt ihmisiksi, ja puhukaamme j?rkev?sti t?st? asiasta. Sinun nykyisess? tilassasi on meid?n mahdotonta tehd? mit??n yst?viesi avuksi. Ja mist? sin? ja min? oikeastaan voimme itse?mme syytt??? Emmeh?n me ole mit??n ruumiinrosvoja, eiv?tk? meid?n dollarimme ole rahanhimon tahraamat. Is?ni, tied?th?n sen, halveksi Reinhartia ja h?nen kaltaisiaan yht? t?ydellisesti kuin sin? ja min?kin. Maltahan mielesi. Mit? t?m? tytt? sinulta pyyt??? Jos se on kohtuullista, my?nnet??n se, sill? sin? tied?t, ett? mielell?ni teen, mit? tahansa pyyd?tkin."

Bobin kiivaus alkoi haihtua. H?n istahti viereeni liistesohvalle.

"Tied?n sen, tied?n hyv?nkin, Jim, anna minulle anteeksi kaikin mokomin. Asia on n?et se, ett? Beulah Sandsin historia on her?tt?nyt eloon koko joukon ajatuksia, jotka ovat olleet k?tk?ss? viime vuosien aikana, sill? totta pulmakseni, tunnen silloin t?ll?in pieni?, ep?miellytt?vi? tunnonvaivoja ajatellessani meid?n dollaripeli?mme."

Huomasin h?nen helposti kuohahtavan verens? jo alkavan j??hty?, ja muutaman minuutin kuluttua olisivat h?nen ajatuksensa yht? selv?t kuin ennenkin.

"Mit? h?n tahtoo sinun tekem??n", kyselin itsepintaisesti. "Onko kysymys rahoista, tahtooko h?n meit? auttamaan h?nen is??ns? perikadosta?"

"Ei tule kysymykseenk??n, Jim. Sin? et tunne ylpe?t? virginialaista verta. Ei t?m? tytt? eik? h?nen is?ns? ottaisi kelt??n raha-apua. Ennemmin tulkoon vaikka konkurssi taikka kuolema."

H?n vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten taas vilkkaasti:

"N?in h?n ehdottelee. H?n ja is?ns? ovat haalineet kokoon muutamia arvopapereita, joita h?n on testamentin kautta saanut, ja muuttaneet ne rahaksi, joka summa nousee kuuteenkymmeneentuhanteen dollariin, ja nyt on tytt? saanut is?ns? suostumuksen matkustaa t?nne katsomaan, eik? h?n voisi tulevan kuuden kuukauden aikana tehd? muutamia uskaliaita yrityksi? rahamarkkinoilla, siten mahdollisesti voittaakseen senverran, ett? is?n haltuun uskotut varat voitaisiin pelastaa. Niin, tied?n kyll?, se on hurja ajatus. Sanoinkin sen h?nelle heti, vaikka se oli aivan tarpeetonta, h?n tiesi sen itsekin, sill? h?n on, paitsi hyv?p?inen, viel? parhaimpia liikeneroja, mit? olen n?hnyt naisissa. Se on kuitenkin en??n ainoa mahdollisuus, Jim, ja kuunnellessani h?nen todistelujaan, yhdyin min?kin h?nen mielipiteisiins?."

"Mutta kuinka h?nen mieleens? on voinut johtua l?hte? sinun luoksesi n?ine tavattomine aikeineen", kys?sin min?.

"Kas n?in. H?nen is?ns?, joka tunsi Randolph & Randolphin liikkeen is?si sekaantumisen kautta rannikkoradan asioihin, tiesi minun suhteeni toiminimeen ja antoi h?nelle minulle tuotavaksi kirjeen, jossa pyydet??n minua tekem??n, mit? suinkin voin auttaakseni h?nen tyt?rt??n aikeittensa toteuttamisessa. H?n tahtoo saada paikan meid?n luonamme, mik?li mahdollista on, kirjurin tai jonkin muun luottamushenkil?n toimen tai mink? tahansa, kunhan h?n vaan jonkin syyn nojalla saa j??d? konttoriin. H?n n?kyy olevan harjaantunut pikakirjoitukseen, koneella kirjoittamiseen ja kirjeenvaihtoon, h?n on my?skin kirjoitellut aikakauskirjoihin. Jos h?nen asiansa on autettavissa, tahtoo h?n omalla vastuullaan m??r?t? tilaisuuden ja arvopaperit ja siten laskea markkinoille viimeisen j??nn?ksen Sandsien omaisuudesta, ja, tied?tk?, Jim, h?n on kerrassaan ihmeellinen. Tuo hirvitt?v? isku n?kyy muuttaneen lapsen tavattoman voimakkaaksi naiseksi, ja totta puhuen, ukkoseni, alan min? jo aavistaa, ett? h?n on pelastava tuomarin. Sin? ja min? tied?mme esimerkkej?, kuinka pienempikin summa kuin kuusikymment?tuhatta on muuttunut miljooniksi ilman sit?k??n apua, joka h?nell? on nyt tarjona, sill? kyll? min? aijon tehd?, mit? suinkin voin h?nen hyv?kseen, kun on kysymyksess? vied? t?m? viimeinen mahdollisuus onnelliseen loppuun."

Bob oli innostuksensa valtaamana kokonaan unohtanut sen tosiasian, ett? h?n nyt tahtoi olla avullisena sellaisen ehdotuksen toimeenpanossa, jonka h?n hetki sitten oli selitt?nyt vahingolliseksi, ja kummastuksekseni n?in, mit? t?m? ?kkin?inen k??nne merkitsi. Jos se suunnitelma, jonka rajapiirteet h?n oli ?sken esitt?nyt, toteutuisi, tulisivat Bob ja tuo kaunis Etel?-valtioitten tytt? ehdottomasti sangen paljon tekemisiin toistensa kanssa ja l?hempi tuttavuus heid?n keskens? v?ltt?m?tt?m?sti syvent?isi sit? h?mm?stytt?v?? vaikutusta, jonka Beulah Sands jo oli tehnyt minun muuten niin selv?-?lyiseen ja viisaaseen toveriini. Katsellessani tavattomasta ja vastustamattomasta innostuksesta hehkuvaa yst?v??ni, tunsin syd?njuurieni vavahtavan, ja min? tulin ajatelleeksi, kuinka ?kkiarvaamatta heid?n polkunsa el?m?ss? olivat risteytyneet. Min?kin tunsin tuon tyt?n ihmeellisen kauneudenloiston vaikutusta ja h?nen syv?sti surullinen asemansa koski minuun yht? syv?sti kuin yst?v??nikin. Vaikka tiesin Bobin menett?v?n loputkin halustaan punnita asiaa ymm?rryksen vaa'alla, en kuitenkaan voinut olla sanomatta:

"Bob, min? en moiti sinua siit?, ett? suostut t?m?n tyt?n tuumiin. Jos min? olisin sinun sijassasi, tekisin ihan samalla tavalla."

Kyynelsilmin tarttui Bob k?teeni ja sanoi:

"Jim, kuinka voin koskaan palkita sulle kaiken hyv?n, jonka minulle olet tehnyt -- se on aivan mahdotonta."

Nyt ei ollut aikaa antautua tunteittensa valtaan ja Bobin koettaessa voittaa liikutustaan, sanoin min?:

"Palaa nyt maan p??lle takaisin, ja katselkaamme asiaa sellaisena kuin se on. Meid?n asemamme markkinoilla tekee mahdolliseksi, ett? me voimme tehd? paljonkin saadaksemme tuon kuusikymment?tuhatta kasvamaan suuremmaksi luvuksi, mutta kuusi kuukautta on sangen pieni aika ja miljoona tai kaksi ei ole niink??n pieni summa."

"Kyll? h?n sen tiet??kin", sanoi Bob, "ja aika on paljon lyhempi ja tie pitempi kuin luuletkaan. T?m? tytt? on korkealle viritetty kuin E-kieli Stradivariusviulussa ja h?n on sanonut ei ottavansa vastaan almuja tai erityisi? suosionosoituksia meilt? enemp?? kuin muiltakaan. Mutta ei puhuta siit? nyt, jotta emme tulisi alakuloisiksi. Tehk??mme kuten h?n k?skee ja luottakaamme asian onnelliseen ratkaisuun. Tahtoisitko sin?, Jim, ottaa h?net konttoriisi jonkinlaiseksi k?sikirjoittajaksi. Jos sen teet, pid?n min? huolta h?nen laskuistaan, ja yhdess? me sitten teemme h?nen ja h?nen is?ns? hyv?ksi niin paljon kuin kaksi miest? suinkin tehd? voi."

Seuraavalla viikolla sai miss Sands paikan Randolph & Randolphin liikkeen p??llik?n yksityissihteerin? ja pienen ty?huoneen Bobin ja minun konttorini v?liss?. H?n ei siell? ollut viel? ehtinyt olla p?iv??k??n, ennenkuin huomasimme h?nen osaavan tehd? ty?t?. H?n vietti kaiken aikansa tutkistelemalla raportteja ja analyseeraamalla raha-asiain alalle kuuluvia teht?vi? osoittaen toimissaan niin nuorelle henkil?lle tavatonta ter?vyytt?. Tietonsa numeroista oli h?n hankkinut ty?skennelless??n is?ns? luona, jossa oli johtanut tilintekoja. Bob ja min? ymm?rsimme h?nen koettavan tukahuttaa surullisia muistojaan ty?ll?, syd?men ja sielun sairauden paraalla l??kkeell?. H?nen el?m?ns? konttorissa oli mit? yksinkertaisinta, H?n puhui ainoastaan Bobin kanssa, paitsi toiminimen asioita, sill? usein annoin h?nelle tietoja niist? jonkun kirjanpit?j?n kautta. Kaikki muut pankkiiriliikkeess? toimivat henkil?t pitiv?t h?nt? vapaamielisen? nuorena kirjailijattarena, joka yhteiskunnallisen asemansa nojalla oli saanut tilaisuuden omain kokemuksiensa perusteella tutustua rahamaailman salaisuuksiin k?ytt??kseen tietojaan sitten jossain tulevassa romaanissaan. Oli levinnyt huhu h?nen olevan etev?lahjaisen kirjailijattaren, joka ?skett?in oli salanimell? tehnyt itsens? huomatuksi kirjallisissa piireiss? -- huhu, jonka aivan oikein arvasin Bobin alkuunpanemaksi, tehd?kseen hienolla tavalla tyt?n olon mukavammaksi ja helpommaksi. Min? olin kaikin tavoin koettanut voittaa uuden tulokkaan suosiota, mutta en mitenk??n saanut h?nt? puhumaan avomielisesti kanssani ja lopulta luovuin toivottomana yrityksest?ni. Jos en sen lumousvoiman, jonka vaikutuksen ensi kerran h?net n?hdess?ni tunsin, ja joka sittemmin oli yh? enentynyt, pakoittamana, kulkiessani h?nen ovensa ohi olisi joka kerta kurkistanut sis??n ja n?hnyt hiljaisen tyt?n istuvan katse alas luotuna pulpettinsa ??ress? ty?skentelem?ss? ik??nkuin ei henkens? uhalla saisi minuuttiakaan tuhlata, en olisi tiennyt h?nen koko talossa olevankaan. Minun ehdotuksestani oli vaimoni koettanut taivuttaa h?nt? k?ym??n luonamme, jopa sitten kun olin h?nelle riitt?v?sti kertonut Beulah Sandsin historiasta, jotta h?n saisi tyt?st? oikean k?sityksen, oli pyyt?nyt h?nt? muuttamaan luoksemme asumaankin. Mutta vaikka nuori tytt? lempe?ll? ja yst?v?llisell? tavallaan n?ytti osaavansa antaa arvon Katen huolenpit?v?lle hyvyydelle, antoi h?n meid?n molempain tuntea, ettei maksanut vaivaa siihen suuntaan yritt??k??n -- h?nen t?ytyi olla samanlaisessa asemassa kuin kaikkien muittenkin konttorissa palvelevain. Ja niin j?timme h?net lopulta rauhaan. Noin kolme viikkoa senj?lkeen kun tytt? oli tullut konttoriimme, sanoi Bob minulle, ettei h?n ottanut vastaan keit??n vieraita hotelli-asunnossaan hiljaisen kadun varrella kaupungin yl?osassa, ei edes h?n itsek??n ollut koskaan tullut vastaan otetuksi.

Ei h?n minua juuri kartellutkaan, mutta osoitti kuitenkin monella tavalla minulle astuneensa uuteen maailmaan, jossa tahtoi saada olla yksin. Ett? Beulah Sandsin asema oli her?tt?nyt eloon kaiken yst?v?ni luonteessa uinuvan romanttisuuden, saattanut sen voimakkaaseen toimintaan, ei minua ensink??n h?mm?stytt?nyt. Min? olin heti ennustanut Bobin rakastuvan silmitt?m?sti t?h?n kauniiseen, huolien painamaan tytt??n, ja piankin voitiin huomata, ett? kauvan pid?tetty nuoli oli syv?lt? tunkeutunut h?nen olentonsa sisimp??n. Se oli enemm?n kuin rakkautta; palava jumaloiminen oli vallannut h?nen henkens?, sielunsa ja ruumiinsa. Sen ilmeneminen oli kuitenkin toisenlaista kuin t?lt? iloiselta etel?n lapselta olisi voinut odottaa. Se oli sellaista jumaloimista, jota pappi osoittaa jumalattarelle, tyynt? j?rk?ht?m?tt?myytt?, jota ei mik??n voinut h?irit? tai vieroittaa sen esineest?. Joka aamu meni h?n konttorin l?pi ja ohjasi askeleensa suoraa p??t? tyt?n pieneen huoneeseen, ik??nkuin ei muualle sin? p?iv?n? aikoisikaan, mutta sanottuaan "Hyv?? huomenta, miss Sands", n?ytti h?nen olennossaan tapahtuvan muutos ja h?n oli tyt?n edess? taas entinen Bob Brownley. H?n juoksenteli ulos ja sis??n pitkin p?iv?? kaikenmoisten tekosyitten nojalla, sy?ks?hti sis??n ?kkiarvaamatta ja meni ulos hitaasti, uneksien ja vastenmielisesti. Olen varma, ettei Bob koskaan tavannut tytt?? muualla kuin konttorin seinien sis?puolella, sill? tytt? toivotti h?nelle hyv?? y?t? jommankumman heist? poistuessa siksi p?iv?ksi, ja teki sen yht? luoksep??sem?tt?m?n arvokkaana kuin h?n oli meit? toisiakin kohtaan. En ollut uskaltanut sanoa Bobille sanaakaan h?nen tunteistaan Beulah Sandsia kohtaan, eik? h?n koskaan itse ollut koskettanut t?t? kysymyst?. P?invastoin karttoi h?n sit? huolellisesti.

Kolme kuukautta kuudesta oli nyt kulunut ja p?iv? p?iv?lt? huomasin Bobin levottomuuden kasvavan. Miss Sandsin asiamiehen? oli h?n t?m?n erityiseen laskuun merkinnyt kuudenkymmenen tuhannen dollarin suuruisen summan toiminimen kirjoihin, ja me molemmat seurasimme j?nnitetyll? tarkkaavaisuudella t?t? laskua. Summa oli ?killisesti vaihdellen noussut ja teki ensim?isen? p?iv?n? lokakuuta l?hes nelj?sataa tuhatta dollaria. Bob oli neuvotellut minun kanssani muutamista kauppahankkeistaan, toisista -- varsinkin kahdesta, jotka h?n muutamien p?ivien yritysten per?st? lopetti voitettuaan ensin l?hes kaksisataatuhatta dollaria -- en tiennyt mit??n, en edes, mit? keinottelunsa koskivat, ennenkuin osakkeet olivat myydyt. Silloin sanoi h?n:

"Jim, tuo pikku neiti Virginiasta voi hyvin kilpailla meid?n kanssamme kun on kysymys voitosta. H?n k?ski minun ostaa niin paljon Burlington- ja sokeriosakkeita kuin h?nen varansa sallivat eik? kysynyt edes minun mielipidett?ni. Molemmissa tapauksissa katsoin n?itten yritysten olevan tuloksena unettomasta y?st? ja p??t?ksen tehdyn vasten tahtoa ja minua v?h?n peloitti ryhty? niihin; mutta kun h?n k?ski minut myym??n kaikki siihen aikaan kuin luulin osakkeitten hinnan nousevan ja ne laskivatkin huomattavasti seuraavana p?iv?n?, johduin v?kisinkin ajattelemaan kohtaloa, joka johtaa meid?n toimiamme."

Min? puolestani koetin auttaa tytt??. Er??n kerran merkitsin h?nen nimens?, kysym?tt? edes h?nen neuvoaan, er??seen vakuutussopimukseen, jolla h?n olisi voinut voittaa nelj?nnesmiljoonan, mutta kun Bob kertoi h?nelle, mit? min? olin tehnyt h?nen puolestaan, vaati h?n sangen arvokkaana nimens? pois. Sen l?ksyn per?st? ei kukaan meist? uskaltanut auttaa h?nt? oikoteit? my?ten. Bobiin tekiv?t h?nen periaatteensa syv?n vaikutuksen, ja niist? puhuttaessa sanoi h?n:

"Jim, jos koko Wall Street p?rssipeliss??n toimisi sellaisen lakikirjan mukaan kuin Beulah Sands, olisi meid?n ammattimme rehellisemp?? ja miehekk??mp??. Useat miljoonamiehist?mme istuisivat silloin kirjanpit?j?n? ja joukko k?yhi? kauppiaitamme ilmaantuisi aivan uudessa valossa konttoreissaan. H?n ei ollenkaan hyv?ksy kauppaa p?rssipapereilla. H?n on laskenut, ett? jokaisen dollarin, jonka toinen voittaa, menett?? toinen, eik? voittaja voi mitenk??n voittamaansa omakseen todistaa ja h?vi?lle joutunut perheineen tulee tappiosta yht? onnettomaksi kuin olisivat nuot rahat h?nelt? varastetut. H?n on kuitenkin selvill? siit?, ett? h?nen pit?? hankkia takaisin is?lt??n ry?stetyt miljoonat ja koettaa t?n? aikana vaijentaa omantuntonsa ??nt? menettelem?ll? kaikin puolin rehellisesti toisia pelaajia kohtaan. Hiljakkoin sanoi h?n minulle: 'Min? olen p??tt?nyt velvollisuudentunnosta is??ni kohtaan luopua ennakkoluuloistani peliin n?hden, mutta ei velvollisuus h?nt? kohtaan eik? mik??n muukaan saa minua pelaamaan merkityill? korteilla.' Eik? sinun mielest?si, Jim, n?m?t sanat anna sinulle ja minulle ajattelemisen aihetta?"

Min? en antautunut h?nen kanssaan mihink??n keskusteluihin, sill? tuona hein?kuun lauvantaina tapahtuneen tunteenpurkauksen j?lkeen olin p??tt?nyt olla tarpeettomasti Bobia kiihdytt?m?tt?. Minun t?ytyi my?skin itselleni tunnustaa niitten asioitten, joista h?n oli puhunut, her?tt?neen minussa h?iritsevi? ajatuksia, jotka silloin t?ll?in heikensiv?t luottamustani vanhaan Randolph & Randolphin kilpeen ja suureen p??kirjaan, joka osoitti minulla, vapaan maan tavallisella kansalaisella olevan t?ydellisesti hallussani suuremman rahasumman kuin satatuhatta l?himm?ist?ni yhteens? olivat voineet hankkia koko elinaikanaan, vaikka kukin puolestaan oli tehnyt ty?t? sitke?mmin, kauvemmin, huolellisemmin ja kenties kelvollisemmin kuin min?.

Mill? tavalla Beulah Sandsin periaatteet olivat vaikuttaneet yst?v??ni, oli minulle tuntematonta. Ensi kerran koko yhdess?olomme aikana ei minulla nyt ollut mit??n tietoa h?nen yrityksist??n arvopaperein suhteen. Aina tuohon kysymyksess? olevaan lauvantaihin asti oli h?n tullut vastaanottamaan ensim?iseksi minun onnitteluni voitettuaan p?rssiss? ja aina oli h?n etsinyt lohdutusta luonani, kun pojat "olivat olleet pahat" h?nt? kohtaan, kuten h?nell? oli tapana sanoa. Nyt ei h?n en??n puhunut sanaakaan p?rssikaupoistaan. N?in h?nen oman laskunsa toiminimen kirjoissa pysyv?n entisell??n ja saatavansa olevan melkein saman kuin ennen miss Sandsin tuloa ja tein t?st? sen johtop??t?ksen, ett? h?n oli j?tt?nyt omat asiansa sikseen ja kiinnitt?nyt jakamattoman huomionsa tyt?n asioihin ja h?nen toimiensa suorittamiseen. H?n hoiti liikkeen asioita entiseen tapaansa. H?n oli edelleenkin paras v?litt?j? p?rssiss?. Mutta mik?li min? Bobin tunsin, t?ytyi minun kuitenkin uskoa, ett? h?nen p??ss??n ajatukset kiehuivat kuin vesi koskessa h?nen koettaessaan keksi? sen pulman onnellista ratkaisua, jonka t?ytyi tulla selvitetty? kolmen kuukauden kuluessa.

V?h?n j?lkeen ensim?isten lokakuun raporttien l?hett?mist? h?mm?stytti Bob er??n? iltana Katea ja minua tulemalla meit? tervehtim??n. Katen menty? levolle ja sytytetty?mme kirjastohuoneessa sikaarit, sanoi h?n:

"Jim, anna minulle yksi vanhanaikaisia neuvojasi. Sokeri-osakkeita myyd??n 110:en ja sen ne ovat arvoisiakin -- halpa hinta todellakin. Osakkeet ovat varmaan rahakkaissa k?siss?, sill? v?h?n niit? on 'Kadulla' kaupan. Voimakas, hyvin j?rjestetty osto voisi kohottaa niiden hinnan 175:een ja pit?? sen siin?. Olenko oikeassa?"

Min? my?nsin sen.

"Hyv?! Mit? syit? nyt on hyv??n, suureen, pysyv??n ylennykseen? Tulliehdotus on tekeill? Washingtonissa. Jos se hyv?ksyt??n, tulevat sokeriosakkeet halvemmiksi 175:en kuin 110:en."

Taaskin my?nsin h?nen olevan oikeassa.

"'Standard Oil' ja sokerimiehet tiet?v?t, tuleeko ehdotus hyv?ksytyksi, sill? he tarkastavat senaatin ja kongressin toimia ja tanssittavat presidentti? pillins? mukaan. Mit? sin? siit? sanot?"

"Aivan oikein", vastasin min?.

"Siit? ei ole ep?ilyst?k??n, vai kuinka?"

"Ei v?hint?k??n."

"Olen siis oikeassa. Kun 26 Broadway antaa salaisia m??r?yksi??n ukolle Washingtonissa, joita m??r?yksi? t?m? sitten vuorostaan antaa vaikutusvoimaisille miehille, aletaan kaikessa hiljaisuudessa koota osakkeita, vai kuinka?"

"Sin? olet ihan oikeassa, Bob."

"Ja sen, joka ensim?isen? saa tiet??, koska Washington alkaa iske? kyntens? sokeriin, juuri sen t?ytyy varustautua kiireesti ja nostaa sen hinta korkealle. Ja jos h?n osaa kiirett? pit??, saavat osakkeitten omistajat mehukkaan viipaleen kyps?st? meloonasta, viipaleen, jonka muuten tulisivat saamaan nuot kerskuvat rahajumalat Washingtonissa, jotka aina julkisuudessa toitottavat olevansa siell? kansalaisten palveluksessa, mutta, jotka valittajilleen alituisesti selitt?v?t, etteiv?t jaksa puuttua politiikkaan."

"T?h?n asti ovat arvelusi olleet oikeat", huomautin min?.

"Jim, joka ensim?isen? saa tiet??, koska senaattorit, kongressin ja ministerist?n j?senet alkavat ostaa sokeriosakkeita, voi ly?d? nelj? k?rp?st? yhdell? iskulla. H?n voi voittaa takaisin osan tuomari Sandsin ry?stetyst? omaisuudesta; h?n voi lis?t? omaa pient? kultakekoansa tammikuun 1:en p?iv?n vaiheilla, jolloin siin? tapauksessa, ett? virginialaiselta pikku neidilt? puuttuu muutamia satojatuhansia dollareja tarvittavasta summasta, h?n voisi tavalla tai toisella saada t?m?n suostumaan ottamaan vastaan puuttuvat rahat; h?n voi t?ydent?? yst?v?ns? pankkilaskua miljoonalla tai parilla ja h?n voi tehd? hyv?n palveluksen osakkeenomistajille, joilta ollaan v?h?ll? sadannen kerran nylke? heille oikeudella tuleva voitto."

Bob hehkui innostuksesta, sellaisena en ollut h?nt? n?hnyt kolmeen kuukauteen. Kun h?n huomasi minun t?h?n saakka vastustelematta my?ntyv?n, jatkoi h?n:

"N?etk?s, Jim, min? tied?n Washingtonissa aletun ostaa osakkeita. Ja itse olen t?st? kaikesta ottanut selv?n, joten minulla on oikeus k?ytt?? tietojani, mihin tahdon. Min? olen Beulah Sandsin kanssa tutkinut t?m?n suunnitelman, ja me olemme p??tt?neet uskaltaa yritt??. H?nen tiliins? on merkitty nelj?sataa tuhatta dollaria, ja ne min? levit?n hyvin ohuelta. Min? aijon ostaa h?nelle 20,000 osaketta ja omaan laskuuni otan 10,000. Jos sin? otat 20,000, saan min? viilett?? laveata v?yl??. Min? tied?n, Jim, ettet sin? koskaan keinottele perheen varoilla, mutta min? luulen, ett? sin? t?m?n kerran teet sen omaan laskuusi."

"Ei sanaakaan en??n, Bob", vastasin min?. "T?ll? kertaa ei s??nt?j? noudateta. Mutta t?m? asia j?rjestet??nkin paremmin: min? merkitsen omasta puolestani miljoonan, ja sin? voit ostaa minun laskuuni aina 70,000:en asti. T?ten voit ostaa 100,000 osaketta, ja min? tahdon, ett? viel? p?nkit?t lopuilla 50,000:llani."

Siit? hetkest? alkain, jolloin astuin Randolph & Randolphin palvelukseen, en ollut keinotellut p?rssipapereilla ja min? vihasin yleisten, yksityisten ja kaikkien syitten nojalla kaikenlaista juonittelua, mutta min? n?in, mill? tavalla Bob oli ajatellut asian, ja turvatakseen yrityksen t?ytyi h?nell? v?ltt?m?tt? olla varalla hyv? ostovoima, mihin turvautuisi, jos "J?rjestelm?n" johtajat, joitten peli? h?n koetti tehd? tyhj?ksi ja joitten aikeet h?n toivoi voivansa kumota, alentaisivat hinnat karkoittaakseen h?net mets?stysmailtaan. Bob tiesi ennaltaan, mit? min? t?llaisista vehkeist? ajattelin, ja tavallisissa oloissa h?n ei olisi tahtonut minua osalliseksi koko hommaan, mutta kiihkonsa hankkia virginialaisille rahoja oli h?net niin muuttanut, ett? h?n heti hyv?ksyi tarjoukseni.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet