Read Ebook: Lääkärin kohtalo: eli Sairaalan n:o 6 by Chekhov Anton Pavlovich Mannst N Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 349 lines and 17421 words, and 7 pages

Ensim?isen pullon juovat he niinik??n ??neti: tohtori miettiv?isen?, Mihail Averjanitsh sen sijaan ilon, mieleninnon paiste otsallaan, kuten henkil?, jolla on jotakin hyvin hauskaa kerrottavana. Keskustelun alottaa aina tohtori.

-- Onpa se surkuteltavaa, lausuu h?n verkalleen ja hiljaa, huojuttaen p??t??n ja katsomatta puhelukumppaniansa silmiin , -- onpa se syv?sti surkuteltavaa, arvoisa Mihail Averjanitsh, ett? kaupungissamme ei ollenkaan l?ydy ihmisi?, joidenka kanssa voisi keskustella j?rkevist?, mielt?kiinnitt?vist? asioista; siihen he ovat kerrassaan kykenem?tt?mi? ja haluttomia. Ja t?m? j?rkevien ihmisten puute pakottaa meit? ??rett?miin kielt?ymyksiin. Intelligenssik??n ei kohoa jokap?iv?isyytt? yht??n korkeammalle; kehitykselt??n se on aivan samalla tasalla kuin alin yhteiskunnan luokka meill?, sen vakuutan teille.

-- Aivan oikein. Se on minunkin mielipiteeni.

-- Kuten itsekin tied?tte, jatkaa tohtori hiljaisella ??nell? ja v?liin pys?htyen, -- on ainoastaan ihmisj?rjen korkeimmilla henkisill? ilmauksilla arvonsa, kaikki muu on mit?t?nt? ja tyhj??. J?rki se on, joka jyrk?sti erottaa el?imen ihmisest?, viittaa j?lkim?isen jumalalliseen alkuper??n, korvaapa johonkin m??rin h?nelle kuolemattomuudenkin, jota ei ole. Edell? sanottuun perustuen on siis j?rki ainoa mahdollinen nautinnonl?hde. Vaan me kun emme silmin emmek? korvin havaitse ymp?rist?ss?mme j?rke?, niin on siis se nautinto meilt? kielletty. Tosin meill? on kirjoja, mutta kirjat ovat tykk?n??n toista, ne eiv?t ensink??n vastaa el?v?? keskustelua ja kanssak?ymist?. Kirjat -- jos saan luvan k?ytt?? hieman ontuvaa vertausta -- ovat nuotteja, keskustelu se on itse laulu.

-- Aivan oikein.

Seuraa sitten hiljaisuus. Ky?kist? tulee Daria ja, tyls?n surun ilme kasvoilla, tukien nyrkill? poskeaan, pys?htyy ovelle kuuntelemaan.

-- Oh! huokaa Mihail Averjanitsh. -- Nykyajan ihmisill?k? olisi j?rke?!

Ja h?n nyt vuorostaan kertomaan, mitenk? ennen elettiin upeasti, iloisesti ja j?rkev?sti, millaisia etevi? s??tyl?isi? Ven?j?ll? ennen oli ja mitenk? korkeassa arvossa he pitiv?t rehellisyytt? ja yst?vyytt?. Annettiin rahoja lainaksi ilman vekseli? ja pidettiin h?pe?n? olla ojentamatta auttavata k?tt? apua tarvitsevalle toverille. Ent?s sen ajan sotaretket, kahakat ja kiistat, silloiset toverit ja naiset! Kaukasia -- se se on ihmeellisyyksien maa! Muun muassa oli er?s pataljoonan p??llik?n vaimo, kummallinen nainen, joka puki itsens? upseerin univormuun ja matkasi iltasin vuorille yksin, ilman saattajata. Kerrotaan h?nen olleen auloissa luvattomissa v?leiss? er??n pikkuruhtinaan kanssa.

-- Auta ja varjele ... huokaa Daria oven suusta.

-- Ent?s kuinka he s?iv?t ja joivat! Ja mimmoisia hurjia liberaalia he olivat!

Andrei Jefimitsh on kuuntelevinaan, vaan ei kuule; h?n ajattelee tykk?n??n omia asioitaan ja h?rppii oluttaan.

-- Min? n?en usein unissani j?rkevi? ihmisi? ja keskustelen heid?n kanssaan, virkkaa h?n aivan odottamatta, keskeytt?en Mihail Averjanitshilta puheen. -- Is?ni antoi minulle huolellisen kasvatuksen, vaan 60-luvun aatteiden vaikutuksesta pakotti minut rupeamaan l??k?riksi. Minusta on n?ytt?nyt, ett? jos silloin en olisi ollut h?nen tahdolleen kuuliainen, niin olisin paraikaa hamassa henkisten liikkeiden keskuksessa. Olisin ep?ilem?tt? jonkun tiedekunnan j?sen. Henkinen kyky ei ole sek??n tietysti koko i?n pysyv??, sekin on ohimenev??, mutta miksi kuitenkin pyrin sit? saavuttamaan, sen tied?tte. El?m? on ihmiselle kiusallinen ansa. Kun ajatteleva ihminen tulee t?ysi-ik?iseksi ja her?? kypsyneeseen tajuntaan, niin h?n tuntee olevansa kuin ansassa, josta on mahdoton p??st? ulos. Ja niinp? todellakin, joidenkin satunnaisuuksien kautta on h?net olemattomuudesta kutsuttu el?m??n... Miksi? H?n tahtoo tiet?? olemassaolonsa merkityksen ja tarkotuksen, sit? ei h?nelle ilmoiteta, vaan puhutaan h?nelle joukko tyhmyyksi?; h?n kolkuttaa ovelle p??st?kseen ulos -- h?nelle ei avata; h?nen luokseen saapuu kuolema -- my?skin vasten h?nen tahtoaan. Ja niinkuin vankityrm?ss?, yhteisen onnettomuuden l?hent?m?t ihmiset tuntevat olonsa helpommaksi, kun tulevat yhteen, niin el?m?ss?kin j?? tuo sadin huomaamatta kun tutkistelemiseen ja yleist?miseen taipuvaiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja viett?v?t aikansa tutustuakseen toinen toisensa yleviin, vapaihin aatteisiin. Siin? mieless? j?rki on korvaamaton nautinto.

-- Aivan oikein.

Katsomatta toveriansa silmiin, hiljaisella ??nell? ja tuon tuostakin pys?htyen Andrei Jefimitsh jatkaa puheluaan j?rkevist? ihmisist? ja keskusteluista heid?n kanssaan; Mihail Averjanitsh kuuntelee vaan ja my?nt??: "Aivan oikein."

-- Ettek? te usko sielun kuolemattomuuteen? kysyy yht?kki? postimestari.

-- En, arvoisa Mihail Averjanitsh, en usko eik? ole syyt? uskoaksenikaan.

-- Ep?ilen min?kin sit?, sen tunnustan. Vaikka minussa kuitenkin on se tunto, kuin jos en milloinkaan kuolisi. Hohoo, ajattelen itsekseni, vanha jurop??, jo on aikasi kuolla! Vaan syd?mess? jokin ??ni kuiskaa: ?l? usko, et sin? kuole!...

Kellon kymmenett? k?ydess? Mihail Averjanitsh l?htee pois. Vet?ess??n eteisess? turkkia ylleen lausuu h?n huoaten:

-- Aution paikan on kohtalo meille asunnoksi m??r?nnyt! Harmillisinta kaikista on se, ett? t?nne se on vihdoin kuoleminenkin. Hohoo! ..

Saatettuaan toveriaan Andrei Jefimitsh istuu p?yd?n ??reen ja alkaa taas lukemaan. Illan ja y?n hiljaisuutta ei h?iritse ainoakaan ??ni ja aika n?ytt?? pys?htyv?n yhdess? kirjansa ??ress? istuvan tohtorin kanssa, ja paitsi tuota kirjaa ja viheri?kupuista lamppua ei n?y muuta olevankaan. Tohtorin karkeapiirteiset, talonpoikamaiset kasvot v?h?v?h?lt? kirkastuvat ja liikutuksen sek? ihastuksen hymy v?reilee huulilla h?nen tutkiessa ihmisj?rjen valtavia liikkeit? ja virtauksia. Oi, miksip? ihminen ei ole kuolematon? ajattelee h?n. -- Mit? varten ovat olemassa aivosolmut ja poimut, mit? varten n?k?, puheenlahja, itsetunto, nero, jos kaikki tuo on m??r?tty Vaipumaan maan poveen ja vihdoin viimein yhdess? maankuoren kanssa j??htym??n, ja sitten miljoonia vuosia ilman tarkotusta ja p??m??r?? maan kanssa aurinkoa kiert?m??n? J?hmetty?kseen ja sitten avaruudessa kiert??kseen ei tarvitse ollenkaan olemattomuudesta kutsua ihmist? korkeine, miltei jumalallisine j?rkineen, ja sitten ik??nkuin pilkkaa tehden, muuttaa h?net tomuksi.

Aineiden uudistus! Mutta mitenk? pelkurimaista onkaan lohduttaa itse??n t?ll? kuolemattomuuden surrogaatilla, vastikkeella! Luonnossa tapahtuvat itsetiedottomat ilmi?t ovat alempana ihmisellist? typeryytt?kin, koskapa typeryydess? kuitenkin on edes tietoisuutta ja tahtoa, vaan ilmi?iss? ei ole kerrassaan mit??n. Siit? huolimatta puhutaan j?rjelle n?in: rauhoitu, sill? maassa m?d?ntynyt olemuksesi antaa el?m?n toisille organismeille, elimellisille olennoille, toisin sanoin, sin? alennut typeryytt?kin mit?tt?m?mm?ksi. Pelkuri yksin, jossa on suurempi m??r? kuolemankammoa kuin arvollisuutta, saattaa lohduttaa itse??n sill?, ett? h?nen ruumiinsa vastedes tulee jatkamaan el?mist??n ruohossa, kivess?, sammakossa... Kuolemattomuutensa n?keminen aineiden uudistuksessa on yht? kummallista, kuin loistavan tulevaisuuden ennustaminen kotelolle, senj?lkeen kuin siin? s?ilytetty kallisarvoinen viulu on s?rjetty ja mit?tt?m?ksi tehty.

Kellon ly?dess? Andrei Jefimitsh heitt?ytyy tuolin selk?myst? vasten, ummistaa silm?ns? ja antautuu hetken ajaksi ajatustensa valtaan. Ja aivan odottamatta h?n, kirjoista saamiensa hyvien aatteiden vaikutuksesta, luo silm?yksen entisyyteen ja nykyisyyteen. Entisyydest? ei ole paljo hyv?? sanottavana, parempi on siis olla sit? muistelematta. Nykyisyys taas on entisyyden kaltainen. H?n tiet??, ett? sill'aikaa kun h?nen ajatuksensa yhdess? j??htyneen maan kanssa kiit?v?t ymp?ri aurinkoa, sillaikaa tohtorin asunnon vieress? suuressa sairashuoneen rakennuksessa ihmiset n??ntyv?t taudeissa ja ulkonaisessa likaisuudessa; joku ehk? ei saata nukkua vaan k?y h?vityssotaa sy?p?l?isi? vastaan, joku ehk? saa tarttuman kautta ruusun tahi ?hkyy kire?lle k?ytetyn siteen tuottamien tuskien takia, jotkut sairaista ehk? pelaavat korttia sairaanhoitajattarien kera ja juovat viinaa. Tilivuoden kuluessa tuli petetty? 12,000 ihmist?; koko sairashoitotoimi, kuten kaksikymment?kin vuotta takaperin, perustuu varastamiseen, metkuihin, juoruihin, sukulaisuuteen, raakoihin silm?nk??nt?j?temppuihin, ja sairaala on edelleen ep?siveellinen ja hoidokkaiden terveydelle mit? turmiollisin laitos. H?n tiet??, ett? sairaalan N:o 6:nnessa Nikiitta rautaristikkojen takana pieks?? sairaita ja ett? juutalainen Mooses joka p?iv? k?y kaupungilla kerjuulla.

Mutta toiselta puolen h?nelle on hyvin tietty?, ett? viimeisten 25 vuoden kuluessa l??ketieteen alalla on tapahtunut satumainen muutos. Opiskellessaan yliopistossa h?nest? n?ytti, ett? l??ketieteen ennen pitk?? perii sama kohtalo, mik? tuli alkemian ja metafysiikankin osaksi; nyt sit? vastoin, kun h?n lueskelee ?isin, niin l??ketiede tuntuu h?nest? liikuttavalta ja her?tt?? h?ness? ihmettely?, jopa ihastustakin. Ja todellakin, mihink? aavistamattomaan loistoon l??ketiede onkaan kohonnut, mik? valtava mullistus sen alalla onkaan tapahtunut! Antiseptiikan avulla tehd??n leikkauksia, joita suuri Pirogovkin arveli mahdottomiksi edes in spe . Polvinivelen resektsiooni on temppu, jonka suorittamiseen jokainen kunnanl??k?ri arvelematta ryhtyy, sadan vatsa-operatsioonin osalle on vain yksi kuolemantapaus seurauksena, ja kivitautia pidet??n niin v?h?p?t?isen?, ettei siit? viitsi edes kirjoittaakaan. Kuppa l??kit??n perinpohjaisesti. Ent? perinn?llisyysteoriia, hypnotismi, Pasteurin ja Kochin keksinn?t, terveydenhoito tilastoineen, ja ent? sitten meid?n ven?l?inen kunnallinen l??kint?oppimme? Mielentautioppi nykyisine taudin luokituksineen, diagnoosi- ja hoitelumetoodeineen on, verraten siihen mit? se oli ennen, kohonnut pilvi? piirt?v?ksi vuoreksi. Mielenvikaisille ei kaadeta en?? kylm?? vett? p??h?n eik? heit? pueta hourijain pitk?hihaisiin paitoihin; heit? hoidetaan inhimillisesti, jopa heid?n hyv?kseen, kuten sanomalehdiss? on kerrottu, pannaan toimeen n?yt?nt?j? ja tanssiaisiakin. Andrei Jefimitsh tiet??, ett? nykyajan katsantotapojen ja vaatimusten mukaan semmoinen turmionpes? kuin sairaalan N:o 6 on mahdollinen ainoastaan kahdensadan virstan p??ss? rautatiest?, pieness? viheli?isess? kaupungin pahaisessa, jossa kaupungin valtuuskunnan puheenjohtaja ja kaikki valtuusmiehet ovat vain puolittain luku- ja kirjoitustaitoon perehtyneit? porvareita, joiden mielest? l??k?ri on uhripappi, jota v?hint?k??n arvostelematta tulee uskoa, kaatoi h?n kurkkuun vaikka sulatettua tinaa; jossain toisessa paikassa yleis? ja sanomalehdet jo aikaa sitten olisivat hajoittaneet maan tasalle tuon pienen Bastiljin.

"Mutta mit?p? tuosta?" kysyy Andrei Jefimitsh itselt??n ja aukaisee silm?ns?. -- "Mit? tuosta kaikesta on hy?ty?? Antiseptiikka, Koch ja Pasteur meill? ovat, vaan itse asian ydin ei ole hituistakaan muuttunut. Sairaus ja kuolevaisuus ovat samat kuin ennen. Mielenvikaisia varten pannaan toimeen tanssiaisia ja n?yt?nt?j?, vaan vapaaksi heit? ei kumminkaan lasketa. Kaikki on siis tyhj?? h?lynp?ly?, ja eroa paraimman vienil?isen klinikan ja minun sairaalani v?lill? ei itse asiassa ole mink??nlaista."

Mutta suru ja kateuden tapainen tunne est?v?t h?nt? antaumasta v?linpit?m?tt?myyteen. Sen kait vaikuttaa v?symys. Raskas p?? painuu kiinni kirjaan, h?n panee k?den v?liin, ett? olisi pehme?mpi, ja ajattelee:

"Min? palvelen v??r?? asiaa ja saan palkkani ihmisilt?, joita pet?n; min? en ole rehellinen. Mutta toisekseen, enh?n min? ole itsess?ni mit??n, olenhan vaan osa tuota v?ltt?m?t?nt? yhteiskunnallista pahaa: kaikkihan kunnalliset virkamiehet ovat vahingollisia ja nauttivat ilmaiseksi palkkaa... Ep?rehellisyyteeni en siis ole syyp?? itse, vaan aika... Jos olisin saanut synty? parisataa vuotta my?hemmin, niin min? olisin toinen mies."

Kun kello ly? 3, sammuttaa h?n lampun ja menee makuukammariin. H?nt? ei haluta viel? nukkua.

Pari vuotta takaperin maalaishallinto p??tti osottaa auliutta ja m??r?si annettavaksi kolmesataa ruplaa vuosittain l??k?rivoimien lis??miseksi kaupungin sairaalassa siksi kunnes maalaishallinto avaisi oman sairashuoneensa, ja Andrei Jefimitshin apulaiseksi kutsuttiin piiril??k?ri Jevgenij Fedorovitsh Hobotow. T?m? on viel? aivan nuori mies -- ei kolmeakymment?k??n vuotta t?ytt?nyt, -- pitk?kasvuinen, tummaihoinen, poskip??t ulkonevat ja silm?t pienet; h?nen esivanhempansa ovat kaiketi kuuluneet vieraaseen kansanrotuun. Kaupunkiin saapui h?n ilman rahan ?yritt?, muassaan pieni kaps?kki ja nuori rumamuotoinen nainen, jota h?n kutsuu ruuanlaittajakseen, T?ll? naisella on rintalapsi. Jevgenij Fedorovitsh k?ytt?? lippalakkia, pitk?vartisia saappaita ja talvella lyhytt? turkkia. V?lsk?ri Sergei Sergeitshin ja rahastonhoitajan kanssa tuli h?n hyv?ksi tuttavaksi, vaan toisia virkamiehi? kutsuu h?n, ties mist? syyst?, aristokraateiksi ja karttelee heit?. Koko asunnossaan h?nell? ei ole muuta kuin yksi kirja -- Vienin klinikan uusimmat reseptit vuodelta 1881. Sairaan luo menness? h?n aina ottaa t?m?n kirjan mukaansa. Klubissa h?n iltasin pelaa biljardia, korttipeli? h?n ei rakasta. Puheessa h?n mielell??n k?ytt?? sanoja: kantilja, mantifoliumi etikan kanssa, herke? jo varjoa viskaamasta j. n. e.

Sairaalassa k?y h?n kahdesti viikossa, tarkastaa kaikki huoneet ja ottaa vastaan sairaita. Antiseptiikan t?ydellinen syrj?ytt?minen ja kuppauslasit panevat h?nen mielens? kiihkoon, mutta uusia tapoja h?n ei ota noudatettavaksi, pelj?ten sill? loukkaavansa Andrei Jefimitshi?. Virkavelje?ns? Andrei Jefimitshi? h?n pit?? vanhana veijarina, vainuaa h?nen takanaan suuria kapitaaleja olevan ja kadehtii h?nt? salaa. Jevgenij Fedorovits olisi halukas astumaan h?nen paikalleen.

Er??n? kev?isen? iltana maaliskuun lopulla, kun lumi jo oli sulanut ja kottaraiset laulelivat sairaalan puutarhassa, tohtori l?hti ulos portille saakka saattamaan yst?v??ns? postimestaria. Samassa hetkess? tuli pihaan mieronkiertoretkelt??n palaava juutalainen Mooses. H?n oli hatuttomin p?in, jalkineina ohuet kalossit paljaissa jaloissa ja k?dess? oli h?nell? pussi armopaloineen.

-- Anna yksi kopekka! virkkoi h?n tohtorille, v?risten vilusta ja hymyillen.

Andrei Jefimitsh, joka ei koskaan voinut olla antamatta, antoi h?nelle kymmenkopekaisen.

"Tuohan ei ole hyv?", ajatteli h?n, katsellen juutalaisen paljaita jalkoja ja punaisia nilkkoja. "Ulkonahan on m?rk?".

Ja seuraten sit? kehotusta, jonka osaksi kuin s??lin, osaksi inhon tapainen tunne h?nelle kuiskasi, h?n meni sivurakennukseen heti juutalaisen per?st?, katsellen vuoroin h?nen kaljuun p??lakeensa vuoroin nilkkoihin. Tohtorin astuessa sis??n Nikiitta kavahti ryysyl?j?n p??lt? ja oikasihe suoraksi.

-- Hyv?? iltaa, Nikiitta, sanoi Andrei Jefimitsh pehme?sti. -- Eik?h?n tuolle juutalaiselle voisi antaa jonkunlaisia saappaita, ettei h?n vilustuisi?

-- Niinkuin k?skette, herra tohtori. Min? sanon siit? tarkastajalle.

-- Ole hyv?. Pyyd? minun nimess?ni. Sano ett? min? pyysin.

Eteisest? sattui ovi olemaan auki huoneeseen. Ivan Dmitritsh, loikoen s?ngyss? ja kohoten kyynysp??ns? nojaan, kuunteli huolestuneena vierasta, outoa ??nt? ja tunsi yht?kki? tohtorin. H?nen koko ruumiinsa vapisi vihasta, h?n kavahti yl?s ja kasvot punaisina ja vihasta v??nnyksiss?, silm?t renkaina juoksi keskelle huonetta.

-- Tohtori tuli! huusi h?n ja nauraa hohotti. -- Viimeinkin! Onnittelen teit?, hyv?t herrat, tohtori kunnioittaa meit? luonak?ynnill??n! Pirun roisto! kivasi h?n ja raivoisana, jommoisena h?nt? ennen ei oltu n?hty, polki jalkaa. -- Tapettava olisi, roisto! Mutta toisakseen, se olisi liian liev? rangaistus. Makkiin olisi upotettava!

Andrei Jefimitsh, kuunneltuaan t?t? katsahti eteisest? huoneeseen ja kysyi pehmoisella ??nell?:

-- Mit? vasten?

-- Mit? vasten? ?rj?si Ivan Dmitritsh, astuen h?nen eteens? uhkaavan muotoisena ja kouristuksentapaisesti vet?en viittaa ymp?rilleen. -- Mit? vasten? Varas! sanoa tokasi h?n inhoten ja mytisti suutaan ik??nkuin sylke?kseen. -- Puoskari! Py?veli!

-- Rauhoittukaa, sanoi Andrei Jefimitsh syynalaisesti hymyillen. -- Min? vakuutan, etten koskaan ole mit??n varastanut, ja mit? tulee muihin syyt?skohtiin, niin te varmaan kovasti liioittelette. Min? n?en, ett? te olette minuun suuttunut. Rauhoittukaa, min? pyyd?n, jos voitte, ja sanokaa tyynesti: mit? vasten?

-- Mit?s vasten te pid?tte minua t??ll??

-- Sent?hden ett? olette sairas.

-- Sairas, kunhan ei. Mutta k?yv?th?n kymmenet, sadat mielenvikaiset vapaina sent?hden, ett? taitamattomuutenne ei kykene erottamaan heit? terveist?. Mink?t?hden minun ja n?iden onnettomien t?ytyy istua t??ll? kaikkien t?hden kuin mitk?h?n syntipukit? Te, v?lsk?ri, tarkastaja ja koko teid?n sairaalan hylki?joukkonne olette siveellisess? suhteessa verrattomasti alempana kutakin meist?, mink?st?hden me saamme istua, te ette? Miss? on logiikka?

-- Siveellinen suhteisuus ja logiikka eiv?t t?ss? merkitse mit??n. Kaikki riippuu sattumuksesta. Kuka on pantu istumaan, h?n istuu, kuka ei ole pantu, h?n k?y vapaana, siin? kaikki. Siin?, ett? min? olen tohtori, te heikkomielinen, ei ole siveellisyytt?, ei logiikkaa, vaan ainoastaan paljas sattumus.

-- Tuota lorua min? en ymm?rr? ... virkahti Ivan Dmitritsh soinnuttomasti ja istui vuoteelleen.

Mooses, jonka taskuja Nikiitta tohtorin l?heisyydess? ei julennut ottaa tarkastettaviksi, lateli vuoteelleen leiv?npalasia, papereja ja luita ja, v?risten viel? vilusta, lausua melskasi kiireesti jotakin hepreaksi. Kaiketi kuvitteli h?n avanneensa kaupan.

-- Laskekaa minut pois, sanoi Ivan Dmitritsh, ja h?nen ??nens? v?r?hti.

-- Min? en voi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet