Read Ebook: Haudankaivajan kertomuksia by Gummerus K J Kaarle Jaakko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 992 lines and 79553 words, and 20 pages

HAUDANKAIVAJAN KERTOMUKSIA

Kirj.

K. J. Gummerus

K. J. Gummerus, Jyv?skyl?, 1899.

SIS?LLYS:

Alkulause. Luutnantin tyt?r. Kilmalan seksmanni. M?rk?-Maija. H?nen kostonsa. Kirje haudasta. Iso-is?n testamentti. Papinvaali.

Alkulause.

Harva oli se p?iv?, jona ei h?nen ty?t??n kysytty, harva se p?iv?, jona h?nen lapionsa ei ollut avaamassa uusia leposijoja maailman myrskyiselt? tantereelta l?hteneille. Mutta jos jokin p?iv? j?i h?nen omaan haltuunsa, niin ei malttanut h?n sittenk??n kauan olla poissa kuolleitten likeisyydest?. Sill? hautaa, mink? h?n oli avannut ja j?lleen t?ytt?nyt, n?ytti h?n rakastavan.

Siin? oli kirkkomaan it?isell? rannalla paikka, joka enemm?n kuin mik??n muu veti h?nen huomiotaan puoleensa. Siell? oleskeli h?n enimm?t aikansa. Se antoi h?nelle ty?t?. Se k?tki k?yhimpien luut. Siin? lep?siv?t vierett?in pitkiss? riveiss? ne, joiden taistelut, surut ja ilot eiv?t olleet ulottuneet heit? itse?ns? etemm?ksi ja jotka tuntemattomina olivat el?neet ja viel? tuntemattomampina kuolleet. Siin? oli heid?n yhteinen leposijansa. Kuinka itarasti h?n kullekin jakoi maata! Arkku makasi siin? arkun vieress?, pienet miltei suurempain peitossa. Pelk?sik? h?n, ettei alaa kaikille riitt?isi?

Kauimpana, kirkkomaan pohjoisimmassa kolkassa, jossa ei risti?, ei haudan j?lke? n?kynyt, kasvoi yksin?inen tuuhea lehmus ja sen juurella rehev? ruusupensas. Ensi silm?ys jo sanoi, ett? t?m? paikka oli muistolle pyhitetty, ettei hoitajan k?si siit? kauaksi aikaa erossa ollut. Niin, jos aamuisin, kun p?iv? valkeni, sinne silm?si loit, tahi illoin, kun aurinko mailleen meni, n?it siin? vanhan haudankaivajan, n?it h?nen kastelevan ja vaalivan ruusupensastansa, n?it h?nen hetkisen aikaa avop?in seisovan, harmaat, tuuheat kutrinsa tuulelle alttiina; n?it h?nen sitten hiljaan etenev?n. Lep?sik? kerran elossa ollut t?m?n ruusupensaan alla, t?m?n tuuhean lehmuksen suojassa -- t?ll? paikalla, johon ei kukaan vapaaehtoisesti vainajiensa j??nn?ksi? k?tkenyt? -- Niin pitk?lle, kuin taap?in muistan, oli ukko pit?j?n vainajille viimeisen palveluksen tehnyt -- t?ytt?nyt heid?n hautansa. H?n oli tuntenut jokaisen, ja jokainen n?ist? vainajista oli tuntenut h?nen. Olisi luullut, ett? h?nen teht?v?ns? olisi synkistytt?nyt h?nen mielt??n, karkoittanut kauaksi ilon h?nen likeisyydest??n; mutta niin ei ollut laita. H?nen suurissa silmiss??n oli jotakin, joka sanoi, ett? niiden takana asui puhdas sielu, ett? h?n ja kuolema olivat sovinnon tehneet. H?nen ??nens? soi niin yst?v?lliselt?: koko h?nen olennossaan oli jotakin, joka veti puoleensa ja l?mmitti, ja h?nen k?yt?ksens? ja puheensa ilmaisivat, ett? h?nen syd?mess??n asui rauha.

Kuha h?n oli ja mist? h?n oli tullut, sit? ei kukaan varmaan tiennyt. Mutta puhe, joka oli kulkenut miespolvesta toiseen, tiesi kertoa, ett? h?n oli saapunut seurakuntaan samaan aikaan, jolloin siihen paikkaan, mihin sittemmin tuuhea lehmuspuu ilmestyi, haudattiin nuori tytt?, joka itse oli p?iv?ns? lopettanut. -- Likell? kirkkomaata seisoi pienen koivikon keskell? vanhuksen matala maja, josta aikaisin aamulla ja my?h??n illalla kuului kahden ??ni -- h?nen ja h?nen vanhan sisarensa -- mitk? virrell? alkoivat ja virrell? lopettivat p?iv?n.

Oli omituista n?hd? n?it? molempia vierekk?in. Haudankaivaja oli pitk?, hartiakas ja suora kuin honka, vaikka h?nen ihka harmaat hivuksensa, samaten kuin h?nen kasvonsakin, jotka aina lempeytt? ilmaisivat, selv??n osoittivat, ettei h?nell? en?? voinut olla j?ljell? pitk?? aikaa siihen p?iv??n, jona h?n itse oli lep??v? vainajien vieress?; sisar taasen oli pieni, k?yryinen ja vapiseva nainen, joka tuvassa matalalla rahilla istuen sukkien kutomisella vietti niit? hetki?, mitk? eiv?t h?nelt? menneet koti-askareihin ja ruoan laittamiseen.

Usein k?vin vanhusten luona, mutta viel? useammin kirkkomaalla haudankaivajaa tapaamassa. Siell? milloin katselin h?nen ty?t??n, milloin kuuntelin h?nen kertomuksiansa. Sill? miltei jokaisen haudan hiljaisesta asukkaasta tiesi h?n jotakin mainita, ja v?liin syntyi siin? h?nen kuvailustaan kokonaisia kertomuksia. Oli hyvin omituista, omituisia tunteita her?tt?v??, seisoa kertomuksessa toimivan p??henkil?n haudalla ja ajatella, ettei h?nest? en?? maan p??ll? muuta j?lki? ollut, kuin h?nen toimintansa, mik? viel? ehk? kantoi hedelmi?, ett? toimiva itse maan povessa makasi, turpeen alla, jonka vieress? seisoimme. N?it? kertomuksia jutellessaan v?ltti vanhus niin paljon kuin mahdollista puhua omasta itsest??n, ja kummakseni luulin huomanneeni, ett? h?n ik??nkuin kammoi sit? paikkaa, miss? tuuhea lehmus levitteli oksiansa.

Luutnantin tyt?r.

Kirkkomaan >>yhteisen hautarivin>> alkup??ss? seisoi paalu. Jo aikoja takaperin oli se siihen pystytetty. Er??n? p?iv?n? oli se maan rajalta vanhuuttansa niin lahonnut, ett? se oli katkeamaisillaan. Haudankaivaja kulki hiljaa sen luo, toinen tanakka paalu k?dess??n, taittoi katkeamaisillaan olevan ja asetti sen sijalle mukanansa tuodun. Sit? tehdess??n sanoi h?n puol??neens?:

>>Kyll? sin?, Vappu parka, t?m?n ansaitset, koska Laanilan luutnantin kivi viel? on pystyss?... On siit? jo aikoja, kun t?h?n muutit asumaan... Kyll? et uskonut kerran, ett? hautasi t?llaiselta n?ytt?isi...>>

Ja seisoen haudalla ja nojaten vanhaa k?tt?ns? uutta, maahan ty?nnetty? paalua vastaan, kertoi ukko:

>>H?n, joka t?h?n pit?j?n vaivaisena haudattiin, oli syntyess??n mahtavan herran ainoa tyt?r. Loistossa syntyi h?n, loistossa kasvoi h?n, loistossa kukoisti h?n. H?nen kirkkaat silm?ns?, h?nen lumoavan kauniit kasvonsa vetiv?t Laanilaan perhosia, kuten niit? kukka kent?ll? luokseen vet??; paarmoja veti toiselta puolen sinne luutnantin rikkaus. Kuinka siell? elettiin! Vappu oli kev?imen lempe?, is? kylm? kuin syd?ntalvi, joka s??lim?tt? pakkasellaan kaatoi kaikki, mik? h?nen tahtoonsa ei mukaantunut. H?n oli ylpe? tytt?rest??n, jota h?n jumaloi, sen verran kuin h?nen kaltaisensa voi mit??n jumaloida; ylh?isyytt?, loistoa rakasti h?n, yh? suurempaa loistoa halusi h?n lapselleen. Perhosista ei ollut kirjavinkaan kyll?ksi ylh?inen Vapulle. Ja Vappu hymyili is?lleen, sill? h?n rakasti kylm??, ylpe?t? miest?. Kuinka siell? elettiin, kun Ahteelan paroni sinne tuli, Ahteelan vanha paroni! H?n kelpasi v?vyksi Laanilan luutnantille, h?n, vanha ij?nikuinen leskimies, jonka p?? heilui edestakaisin kuin tapulin kello. Mutta Vapun kirkkaat silm?t alkoivat siit? p?iv?st? himmenty?, kukoistus h?nen poskiltansa alkoi kadota, ja viimein kulki h?n oman itsens? varjona Laanilan loistavissa saleissa. Silloin se taistelu tuli; suvi ja talvi taisteli, tyt?r ja is?. Oi nuoria syd?mi?! Oi vanhaa itsekk?isyytt?! Vavisten, kalpeana ja kuolemaan asti ahdistettuna astui Vappu is?ns? luo ja tunnusti, ettei h?n tahtonut ruveta tutisevan elinkumppaliksi, ett? h?nen syd?mens? oli valinnut toisen. -- 'Ja kenen?' kysyi is?. Tyt?r k??ri vapisevat k?tens? is?n kaulan ymp?ri ja sanoi: 'Kyll? tied?t sen, is?!' Ja Laanilan ylpe? luutnantti sen kyll? tiesi. H?n oli jo kuukausia takaperin eroittanut Ruotsista kutsumansa nuoren, mielittelev?n pehtorin palveluksestansa; mutta Vapun syd?mest? ei h?n voinut h?nt? eroittaa. Luutnantti seisoi siin? korkeana ja kylm?n?, ja -- niin kerrotaan -- h?n ty?nsi tyk???n sen, josta h?n oli ylpeillyt, sill? h?nen syd?mens? ylpeyden tielt? t?ytyi lemmenkin v?isty?; h?n luuli sill? voittavansa. -- 'Olkoon, niinkuin tahdot', sanoi h?n; 'mutta samana p?iv?n?, jona pappi sinut h?neen yhdist??, olet lakannut olemasta minun tytt?reni. Valitse!' Ja vapiseva tytt? valitsi. H?n kuunteli syd?nt?ns?; h?n meni sille, jonka t?m? syd?n oli valinnut -- muutti pois, kauas pois lapsuutensa leikkien tanterelta...

>>Siit? p?iv?st? ei en?? eletty Laanilassa. Kev?t oli kadonnut: halla, hyinen halla oli kaikki h?rm?ll? verhonnut. Syd?ntalven hongan kaltaisena, kun lumi sen valkoiseen vaippaan kietoo, seisoi luutnantti. Ei tiennyt kukaan, mit? t?m?n lumen alla piili, kunnes er??n? p?iv?n? kuolema ter?v?n kirveens? iskulla sen kaasi. Ja kaukaiset sukulaiset tulivat, ottivat haltuunsa hovin, ja -- min? kaivoin haudan kylm?lle, tykytt?m?st? lakanneelle syd?melle. Silloin taasen elettiin Laanilassa. Kauniita puheita siell? pidettiin ... ruumis k?tkettiin maan poveen, ja rikas perint? jaettiin. Sitten pystytettiin tuo suuri hautakivi luutnantin haudalle, ja kultakirjaimilla kiinnitettiin siihen h?nen nimens?. Mutta Vappua, h?nen ainoata lastaan, ei kukaan maininnut.

>>Kului sitten vuosia. Tuohon ylpe??n hautakiveen ilmaantui jo sammalen t?pli?. Silloin muutti seurakuntaan seitsenhenkinen perhe: kunnoton is?, kuihtunut, harmaa vaimo ja viisi lasta. Ja jokainen tiesi, ett? harmaa vaimo oli Laanilan entinen Vappu ja ett? h?n oli uhrannut itsens? ja kaikki, mit? h?nell? maailmassa oli, muukalaiselle, vieraasta maasta tulleelle kunnottomalle miehelle, joka ei lakannut kiroillen kertomasta kaikille, jotka kuulla tahtoivat, kuinka kauheasti h?nt? oli petetty, kuinka Laanila ja luutnantin muut rikkaudet olivat h?nelt? ry?stetyt. Kyll? siihen aikaan moni suri Vapun kohtaloa, vaikka oli niit? semmoisiakin, jotka p??t??n pudistaen tuumailivat, ett? niitto tulee kylv??ns? ja ett? Vappu oli ansainnut kohtalonsa. 'Kuka k?ski h?nen menn? miehelle, joka toi mukanansa is?n kirouksen ja lapsen perinn?tt?myyden?' Niin, niin! Kuka k?ski... Min? arvelen, ett? syd?n oli se, joka k?ski. Sill? Vapun syd?n pysyi viimeiseen saakka uskollisena kunnottomalle miehelle. Min? arvelen, ett? suru, syd?men suru se oli, joka pusersi kyyneli?, noita kuumia kyyneli? riutuneen himmeist? silmist?, kun kunnoton mies er??n? p?iv?n? tiet?m?tt?miin karkasi ja j?tti kurjuuteen rakastavan vaimon ja lapsensa...

>>Sitten vuotivat kauan Vappu paran kyyneleet, vuotivat kuivuaksensa vasta silloin, kun viimeinen h?nen lapsistaan oli ?itins? unhottanut. Silloin oli noiden ennen niin kirkkaiden silmien vesi juossut kuiville. Kun kauheita k?rsinyt ?iti seisoi yksin maailmassa, kun h?nen k?ttens? ty? ei en?? voinut h?nt? el?tt??, kun h?nen t?ytyi sokeana el?? muiden armolahjoista, silloin ei h?nell? en?? kyyneli? ollut. Mutta h?nen er?maaksi muuttuneesta syd?mest??n huusi lakkaamatta ??ni: 'niinkuin peura himoitsee tuoretta vett?, niin minun sieluni himoitsee sinua, Jumala! Koska min? tulen Jumalan kasvoja n?kem??n?' -- Kauan h?nen ei en?? tarvinnut odottaa. Er??n? iltana oli sokeaa vanhusta kutsuttu Laanilaan ja siell? kun lapset ymp?r?iv?t lempe?? 'sokeaa Vappua', saavutti h?net viimein kauan odotettu kuolema.

>>Ja t?h?n>> -- lopetti kertoja -- >>t?h?n kaivoin min? h?nen hautansa, ja siin? odottaa sokea Vappu yl?snousemisen suurta p?iv??.>>

Kilmalan seksmanni.

Er??n? p?iv?n? tulin kirkkomaalle, juuri kun vanha haudankaivaja oli l?hd?ss? sielt?. H?n seisoi keskell? k?yt?v?? katsellen ymp?rilleen, ik??nkuin tarkatakseen, oliko kaikki kunnossa, vai vaadittaisiinko jossakin viel? h?nen huoltansa. ?kki? l?hti h?n kulkemaan oikealle, mutta vaan seisahtuakseen er??n vanhan puuristin viereen, joka n?ytti taap?in kallistuneen. H?n asetti sen paikallensa, itsekseen mumisten siin?: >>Saan toiste tuoda mukanani suuteita, muuten kaatuu seksmannin patsas. Se jo n?ytt?? hyvin lahonneelta.>>

>>Kuka tuon patsaan alla lep???>> kysyin.

>>Kilmalan seksmanni vainaja>>, vastasi ukko yksitoikkoisesti.

??nest? huomasin, ettei vanhus ollut oikein kertomatuulella tahi ett? Kilmalan seksmanni oli niit?, joista h?n ei kirkkomaalla tahtonut mit??n puhua. Ukon omituisuuksia oli, n?etten, muiden muassa se, ettei h?n mielell??n puhunut haudalla seisoessaan vainajasta, jonka el?m? ei h?nen mielest??n soveltunut haudan vakavuudelle. Kysym?tt? sen enemp?? seurasin h?nt? sitten kirkkomaalta.

??neti kuljimme vieretysten, kunnes tulimme h?nen asuntonsa kohdalle.

>>Tahdotteko kuulla Kilmalan seksmannista?>> kysyi h?n siin? ?kki?, pieni hymy huulillansa, juuri kun olin h?nest? eroamaisillani. Oli hyvin harvinaista, ett? h?n hymysuin muisteli vainajiansa. Se her?tti uteliaisuuteni, ja min? seurasin h?nt? h?nen asunnolleen. P?iv? oli erinomaisen kaunis. Taivaan sininen laki ja lintujen viserrys koivikossa k?ski v?ltt?m??n tuvan yksitoikkoisuutta. Istuuduin sent?hden huoneen rappusille ukon viereen ja odotin saavani kuulla jotakin, joka oli yhteydess? tuon pienen hymyn kanssa. Mutta hymy katosi, ja vakavana, kuten ainakin, kun h?n kertoi, alkoi h?n lyhyen vaitiolon j?lkeen kertomuksensa.

>>Sinne, sinne ne vihdoin kaikki kokoontuvat, maan poveen. Sinne se p??ttyi Kilmalan seksmanninkin pitk? kulku. Ei huikase en?? h?nen silmi?ns? kullan loiste, ei kutkuta en?? h?nen korviansa setelien rapina, ei en?? h?nen poskiansa kalvenna kauhea viha, joka h?nen hautansa avasi.

>>Olette Kilmalassa k?ynyt: olette n?hnyt rikkaan talon vanhanpuoleisen, hyv?ns?vyisen is?nn?n kulkevan viljavilla vainioillansa: olette n?hnyt h?nen em?nt?ns? hymysuisena, iloisena askaroivan kotitoimissansa; olette kuullut heit? kiitett?v?n... Selailkaamme muutamia kymmeni? vuosilehti? taap?in heid?n el?m?ns? muistojen kirjaa. Luokaamme silm?ys Kilmalaan semmoisena kuin se oli kolmekymment? vuotta takaperin...

>>Se sijaitsee siin?, miss? nytkin, mutta hiukan toisella tavalla on se asuttu. Harmaa, vanhuuttansa kallistuva rakennus seisoo m?en t?rm?ll?. Ei ole sit? koskaan laudoitettu, ei sen homeisia seini? edes punamaalilla pyyhitty. Mutta sen katto on uusi, on vasta ik??n talven kuluessa kotona kiskotuista p?reist? laadittu. Kauas j?rvelle, kauas alankoon hohtaa se -- valkoisen silkkiliinan kaltaisena ryysyihin puetun kerj?l?isen p??ss?! Se tiet?? jotakin. Pellot kasvavat viljaa, mutta aidat, jotka niit? ymp?r?iv?t, ovat kaatumaisillaan, ovat p?nkityt milloin mill?kin, ovat paikatut laudanpalasilla ja risuilla. Rappiolla on kaikki -- ulkon?k???n. Ja kumminkin on kartanon asuja, vainioiden omistaja rikas. H?n, Kilmalan is?nt?, tallentaa kirstuissansa summia, joiden suuruutta ei kukaan osaa edes arvata. H?n on pitk?, laihanl?nt? mies: h?nen huulensa ovat ohuet, h?nen nen?ns? suuri ja k?yr?, h?nen poskensa kuivettuneet, kellahtavat, h?nen silm?ns? harmaat ja kylm?t kuni h?rm? syksyn kent?ll?. Sanottiin, ett? kirstut h?nen kammarissansa vetiv?t rahaa puoleensa, niinkuin rauta salamoita.

>>Aamusta varhain my?h??n iltaan oli h?n toimissaan; mutta n?ist? h?nen toimistaan ei ulkoj?lki? n?kynyt. Ajanhammas sai kenenk??n est?m?tt? tehd? ty?t?ns?. Miss? sen nakerrukset liian syvi? reiki? s?iv?t, siin? parsittiin, paikattiin -- sill? korjauskin maksaa rahaa, uudistuksista puhumattakaan. 'V?h?ll? voi toimeentulla', oli Kilmalan seksmannin alituinen sananparsi. Ja tuota sananparttansa h?n koko elinaikansa toteutti.

>>Kylm??, kolkkoa -- mielisinpa sanoa kurjaa -- oli kaikki Kilmalassa, ja kumminkin viihtyi siell?. Varhain aamuisin kuului karjapihalta s?veleit?. Aini lauleli -- Aini, seksmannin kuudentoista vuotinen, hentovartinen, sinisilm?inen holhotti. H?n lauleli syd?mens? lauluja, ja tunne, mik? s?velten takana piili, sanoi ett? h?nen syd?mens? eli. Seksmanni seisahtui v?liin n?it? lauluja salaa kuuntelemaan, ja h?nen ohuet huulensa vet?ysiv?t omituiseen hymyyn; h?nen harmaissa, kylmiss? silmiss??n v?l?hti kummallinen leimu -- joka ei hyv?? merkinnyt, sanoivat ne, jotka h?nt? likemmin tunsivat; sill? se semmoinen leimu tiesi, ett? h?nen raha-aistinsa oli -- vaaninut varoja.

>>Jo aikaisimmasta lapsuudestaan oli Aini asunut seksmannin luona. H?n oli asunut Kilmalassa aina siit? saakka, kun h?nen vanhempansa saivat asuntonsa vainajien vahvassa linnassa. Vierteen rusthollin, Kilmalan naapuritalon nuori is?nt? ja em?nt? olivat kuolleet saman vuoden kuluessa, jolloin viel? Aini, heid?n ainoa lapsensa, puolen vuoden vanhana pieness? k?tkyess??n uinaili... Orpo sai kotinsa Kilmalassa. Oikeudessa oli n?et Lauri, seksmanni, m??r?tty h?nen holhoojakseen.

>>Kilmalassa kasvoi Aini; siell? viihtyi h?n. Kilmalan em?nn?st? sai h?n uuden ?idin, joka jakoi ?idillisen rakkautensa h?nen ja oman ainoan poikansa Laurin v?lill?. Mutta seksmanni yhdisti Vierteen viljelykset omiin viljelyksiins?, ja seh?n soveltui mainiosti; rajatustenhan tilat olivat. Ei tiet?nyt aivan moni, ett? pieni Aini antoi holhoojansa hoidettavaksi koko suuren omaisuuden. Sit? paremmin tiesi sen seksmanni, joka alusta aikain oli ottanut pit??ksens? t?m?n omaisuuden omanaan. H?nen luonansa Aini kasvoi, kehkeytyi kuni kukka nupustaan; ja Ainin vieress? kasvoi Lauri, seksmannin ainoa poika. Yhdess? leikkiv?t he lapsuutensa ajan; toisilleen uskoivat he viattomia havaintojaan. Mutta sill? v?lin oli tyt?st? tullut -- Laurin huomaamatta -- neito, Laurista -- Ainin huomaamatta -- nuorukainen. T?m?n onnellisen ajan kuluessa oli yksi ainoa, mutta katkera suru heit? kohdannut. Kilmalan kunnollinen em?nt? oli saatettu lepoon vainajien majoihin. Yhdentoista vuotinen Aini seisoi itkien h?nen hautansa reunalla, ja Ainin vieress? seisoi kyyneliss? silmin kuudentoista vuotinen Lauri. He n?kyiv?t syd?mess??n tuntevan, kenen he olivat kadottaneet. Mutta kylm?n? kuin patsas seisoi heid?n takanaan seksmanni. Ei sanonut v?r?ysk??n h?nen kasvoissansa, kenen h?n maan poveen k?tki...

>>Aika huojentaa surun, uusi p?iv? hoivan tuo. Kilmalassa meni kaikki entist? menoaan, joskin kohta huomattiin, ett? em?nn?n k?si ei en?? ollut toimimassa, ett? seksmannin j?rjestelm? 'v?h?ll? voi toimeen tulla' yh? suurempaa alaa voitti. Vaimonsa el?ess? oli seksmanni hyvin v?h?n kajonnut lasten kasvatukseen; nyt kajosi h?n siihen viel?kin v?hemm?n. H?n ei n?hnyt, ei huomannut muutosta, mink? aika lapsissa oli tehnyt, ei ennenkuin er??n? p?iv?n? muuan naapuri sattui viittaamaan siihen, ett? Aini kohta oli naima-ij?ss?. Silloin her?si seksmanni. H?n n?ki viittauksen todeksi, ja ajatus, ett? Vierteen rustholli oli Ainin perint?, ett? tilinteon p?iv? l?hestyi, ett? h?nen oli antaminen pois -- toiselle -- suurin kirstunsa, se ajatus iski salamana h?nen mieleens?. H?n ei puhunut mit??n, mutta h?nen ohuet huulensa vet?ysiv?t kokoon, h?nen kellahtavissa poskissaan n?kyi omituisia v?r?yksi?, ja h?nen kylm?t silm?ns? n?yttiv?t viel? kylmemmilt?. H?n rupesi pit?m??n lapsia silm?ll?, ja siin? silloin tapahtui h?ness? hyvin omituinen muutos, joka ei j??nyt huomaamatta kotiv?elt? yleens?, viel? v?hemmin Laurilta ja Ainilta. Nuo kylm?t, harmaat silm?t k??ntyiv?t, n?et, usein hyvin omituisella katseella poikaan ja tytt??n. N?ytti silt? kuin olisi seksmannilla ollut jotakin mieless?. H?n seurasi heit? silmill??n, miss? h?n heid?t n?ki; saattoipa viel? keskell? pihaakin j??d? heit? katselemaan. Tuota kesti jonkun aikaa, ja se antoi jo kotiv?elle aihetta kaikenmoisiin miettimisiin. Aini ei t?st? kaikesta ollut mill?ns?k??n. Jonkunmoisella arkuudella kohteli h?n yh? edelleen holhoojaansa, t?m? kylmyys kun h?neen jo h?nen lapsuudessansa oli pelkoa vaikuttanut. Mutta arkuus ei h?nen iloisuuttansa h?irinnyt. Lauri-poikaa taasen, joka paremmin tunsi is?ns? salaper?isyyden ja itaruuden, arvelutti alussa is?n muutos. Lauri oli nyt yhdenkolmatta vanha, ja h?nell? oli jo joku aika ollut selvill?, mit? laatua ne tunteet olivat, jotka h?nen Ainiin sitoivat, vaikka siin? aina oli jotakin tiell?, joka esti h?nen n?it? tunteita suoraan Ainille tunnustamasta. Kun is? t?h?n aikaan salaa t?hysteli poikaansa ja holhottiansa, niin hakivat nuorukaisen silm?t kaikkialta vaan Ainia. Ja kun er??n? p?iv?n? se kumma tapahtui, ett? is? -- kasvoillaan jotakin hymyn tapaista -- taputteli Ainin p??lakea ja lausui: 'sin? olet kaunis ja kiltti tytt?!' niin osoitti vaikutus, mink? j?r?n ukon k?yt?s nuoriin teki, heid?n kehityskantansa eri asteita. Aini purskahti nauruun ja huudahti iloisella, veitikkamaisella ??nell?: 'olenko todellakin!' Lauri taasen, joka t?ss? hyv?ilyss? n?ki hyvi? enteit?, loi kiitollisen silm?yksen is??ns?. 'Saadaanpa vaan n?hd?, ett? seksmannin Laurista tulee Vierteen is?nt?', sanottiin kaikkialla, ja taisipa t?m? tuuma todellakin asua ukko Laurin mieless?; siihen luuloon antoi aihetta ainakin h?nen k?yt?ksens? nuoria kohtaan.

>>Mutta ?kki? tapahtui seksmannissa uudelleen muutos, ja t?m? oli paljoa omituisempi, paljoa huomattavampi kuin edellinen. Mik? lieneek??n uusi ajatus p?l?ht?nyt ukon p??h?n. Alussa n?ytti h?n taistelevan oman itsens? kanssa. Niinp? k?ski h?n er??n? p?iv?n? poikansa kahdenkeskiselle puheelle, mutta vaan lausuaksensa -- ettei h?nell? ollut mit??n erityist? sanottavaa.

>>Kyll?h?n seksmannin nytkin kuultiin k?ytt?v?n vanhaa sananparttansa 'v?h?ll? voi tulla toimeen;' mutta suureksi kummakseen huomasi talonv?ki, ett? h?n alkoi tehd? yh? suurempia poikkeuksia tuosta lempilauseestaan. T?h?n aikaan sai vanha asuinrakennus tuon uuden p?rekaton, josta jo puhuin. Sitten maalautti seksmanni -- tosin vaan vesiv?rill? -- oman kammarinsa ja Ainin kammarin sein?t, vaikka -- 'kyll?h?n ne maalaamattakin olisivat kelvanneet.' Kummallisemmaksi muuttui kuitenkin h?nen k?yt?ksens? poikaansa kohtaan. N?ytti silt? kuin olisi t?m? aina ollut h?nen tiell??n, kuin is? ei en?? olisi poikaansa suvainnut. Jos oli mit? asiaa pappilaan, kirkonkyl??n tahi kaupunkiin, sai Lauri-poika ne toimitettavikseen.

>>Niin, is? Lauri ei n?ytt?nyt en?? suvaitsevan poikaansa likeisyydess??nk??n. H?n l?hetti h?net ulkot?ihin jos jonnekin, n?yttip? oikein erinomaisella huolella est?v?n h?nen ja Ainin yhdess?-oloa, samalla kun h?n itse pyrki Ainin likeisyyteen.

>>'Mik? seksmannia riivaa?' sanoi er??n? kes?kuun lauantai-aamuna Karja-Kaisa, kun n?ki ukon pyh?pukuun puettuna kepein askelin kulkevan poikki etehisen Ainin kammariin. 'Eih?n vaan se vanha kanto itse...'

>>'Niin, kukapa noita seksmannin nykyisi? vehkeit? ymm?rt??', vastasi Matti, muonamies. 'N?itk?s, Kaisa, kuinka kiireesti h?n ?sken l?hetti poikansa myllylle?'

>>Ei ollut kukaan kuulemassa, mit? seksmanni Ainille tuona lauantai-aamuna puhui; mutta kyll?p? pian saatiin vihi? siit?, mill? asialla h?n oli ollut. Synkk?n? ja ?rtyis?n? palasi ukko Ainin tyk?? ja meni sitten suoraa p??t? valjastamaan hevosen, johonkin l?hte?kseen. Ett? holhoojan ja holhotin kesken jotakin ik?v?? oli tapahtunut, sen ilmaisivat sitten Ainin kalpeat kasvot, kun tytt? seksmannin l?hdetty? tuli kammaristaan. Mutta viel? suurempaa h?mm?styst? her?tti talonv?ess? nuoren Laurin toimenpiteet, kun h?n myllylt? kotiin tultuaan oli Ainin luona hetkisen viipynyt. Kiireesti juoksi h?n luhtikammariinsa, tuli pian sielt?, pyh?pukuun puettuna h?nkin, k?vi pikim?lt??n viel? kerran Ainin luona ja l?hti jalkapatikassa seksmannin j?lkeen.

>>Mit? palkolliset ja Muona-Matti t?st? kaikesta tuumailivat, se j??k??n heid?n kesken; mainitsen vaan, ett? he kyll? eiv?t aprikoimisissaan suuresti erehtyneet ja ettei sanottavaa ty?nj?lke? t?m?n lauantain osalle tullut.

>>Iltapuoleen saapui seksmanni kotiin, iloisena kuin kiuru kev??ll?. Eik? t?m? h?nen iloisuutensa n?ytt?nyt suuresti lannistuvan siit?k??n, ett? kuuli Ainin naapuriin johonkin l?hteneen. N?ytti silt? kuin olisi ukko kymmeni? vuosia nuorentunut. Poikaansa ei h?n kysynyt. Tapahtuiko tuo muistamattomuudesta vaiko muusta syyst?? Sananpartensa 'v?h?ll? voi toimeen tulla' oli h?n niinik??n unhottanut, sill? suureksi kummaksensa sai Karja-Kaisa k?skyn iske? juottovasikka penkkiin, sill? v?lin kun muut piiat siivoisivat ja pesisiv?t p?yd?n ja lavitsat puhtaiksi.>>

>>Pysyi se lauantaip?iv? kilmalaisten muistissa!

>>Miltei koko y?n kesti mit? ankarinta hommaa. Ei siin? paljon nukuttu.

>>Hommattiin Kilmalassa viel? sittenkin, kun seksmanni oli vet?ynyt kammariinsa -- hommattiin vieraita varten. Mutta keit? vieraita? Sit?p? siin? nyt mietittiin. Muona-Matin vaimo jo tuumaili, ett? viimeinen p?iv? oli tulossa; sill? ei miesmuistiin oltu Kilmalassa mit??n t?llaista n?hty. Ja miss? Lauri viipyi? Ent?s Aini sitten! Mik? h?neen oli mennyt? Ja tekip? sit? paitse jokainoan mieli kirkkoon, kuulemaan noita seksmannin 'kummia.'

>>No niin. Hommaa kesti Kilmalassa, kesti aina puoleenp?iv??n saakka. Silloin n?htiin ensinn? yksityisten kirkkomiesten seisahtuvan valtatiell?, sitten koko parvien, kaikkien silm?t k??nnetyt Kilmalaan p?in. Ukko seksmanni hymyili tuota n?hdess??n ja hieroi tyytyv?isen? k?mmeni?ns?, peukalot pystyss?, kuten ainakin!

>>Vihdoin tulivat talon omat kirkkomiehet kotiin, Muona-Matti ensim?isen?. Ja uutisia, suuria uutisia, tiesiv?t he kertoa. Oli kirkossa kuulutettu avioliittoon seksmannin Lauri ja Aini.

>>'Niin, semmoista sit? tapahtuu maailmassa, eik? tuo niin aivan odottamatonta ole', tokaisi uutiseen Karja-Kaisa; 'johan sen jokainen tiesi ennaltaan. Ovathan ne ik??nkuin luodut toisilleen, Lauri ja Aini. Mutta miss?h?n Lauri viipyy? Eih?n ole sulhasen tapana olla kotoa poissa kuulutusp?iv?n??n.'

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet