Read Ebook: Haudankaivajan kertomuksia by Gummerus K J Kaarle Jaakko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 992 lines and 79553 words, and 20 pages

>>'Niin, semmoista sit? tapahtuu maailmassa, eik? tuo niin aivan odottamatonta ole', tokaisi uutiseen Karja-Kaisa; 'johan sen jokainen tiesi ennaltaan. Ovathan ne ik??nkuin luodut toisilleen, Lauri ja Aini. Mutta miss?h?n Lauri viipyy? Eih?n ole sulhasen tapana olla kotoa poissa kuulutusp?iv?n??n.'

>>'Terveisi? kirkosta, seksmanni!' sanoi Muona-Matti, k??ntyen is?nt??n, joka samassa tuli pihalle. 'Kyll?p? osasitte sen salassa pit??! Koko seurakunta ?llistyi, vaikka eih?n siin? mit??n kummaa ollut.'

>>'No, mit? siell? sitten tapahtui?' kysyi seksmanni ihmetyst? teeskennellen.

>>'Eih?n muuta kuin ilmoitettiin ett? saamme uuden em?nn?n.'

>>'Vai niin, vai ilmoitettiin?' kertasi seksmanni, tyytyv?isyydest? hymyillen. 'Kauan onkin jo em?nt?? Kilmalassa kaivattu... Kumpi se t?n??n saarnasi, kirkkoherrako vai maisteri?'

>>'Maisteri, ja h?n piti oikein kauniin onnentoivotuspuheen; h?n rukoili kaikkea hyv?? nuorille kihlatuille. Saattekin aika hyv?n mini?n, seksmanni!'

>>'Mini?n! Min?k? mini?n saan?'

>>'Niin kaiketi, koska Aini menee Laurillenne.'

>>'Laurilleni! Mit? h?piset, mies? Olet kai taasen istunut Lekkeri-Rietun m?kiss? kirkonajan.'

>>'Min?k? Lekkeri-Rietun m?kiss?!... K?vitteh?n itse eilen pappilassa kuulutuskirjaa teett?m?ss?, seksmanni, ja kutsuitte sitten, kuulin kirkolla, t?nne kuuliaiskesteihin papit, lukkarin ja viel?p? muitakin juhlavieraita.'

>>'Kyll?, mutta...'

>>Samassa n?kyi muutamia ajopeli? k??ntyv?n valtatielt? Kilmalaan. Ensim?isiss? istui kirkkoherran nuori apulainen ja lukkari sek? taka-istuimella seksmannin Lauri; toisissa muutamia kirkonkyl?n is?nti?.

>>'Puhu suusi puhtaaksi, mies!' ?rj?si seksmanni, keskeytt?en itse?ns? ja heitt?ess??n silm?yksen l?hestyviin vieraisiin, 'Olitko kirkossa ja keit? siell? kuulutettiin?'

>>Seksmanni seisoi siin?, Muona-Matin vakuutuksen kuultuansa, niin puusta pudonneen n?k?isen?, ett? tuskinpa olisivat vieress? seisojat voineet olla kysym?tt?, mik? h?neen oli mennyt, jollei vieraiden tulo samassa olisi vienyt koko heid?n huomionsa.

>>Jo kaiketi aavistatte asian oikean laidan.

>>Ja nyt kun vieraat tulivat -- kenenk? kuuliaiskesteihin tulivat ne? Ukko seksmanni tointui viimein siihen m??r??n, ett? sai raapituksi korvantaustaa ja itsekseen p??tetyksi, ett? Matti oli joko kuullut v??rin tahi ett? h?n tahtoi laskea pilkkaa, ja jos niin olisi asian laita, niin -- 'saisi h?n sen viel? tiet??', uhkasi seksmanni itsekseen. H?n meni t?ss? mieless? vieraitansa vastaan, mutta ei taasenkaan tiennyt mit? ajatella, kun n?ki poikansa maisterin ajopelien taka-istuimelta hypp??v?n maahan. N?ytti silt? kuin olisi h?n nyt vasta h?nt? muistanut. H?nen harmaista silmist??n leimusi viha, ja h?nen ohuet huulensa olivat yhteen puristetut. Mutta eih?n siin? k?ynyt kiukkua n?ytt?minen, vaikka t?ytynee tunnustaa, ett? seksmannin nykyisess? asemassa ei liene moni ollut. Kuuliaisia vietettiin, mutta sulhasta rupesi jo aavistuttamaan, ettei h?n -- ollutkaan oikea sulhanen.

>>Vesiv?rill? maalattuun kammariinsa saattoi h?n kumminkin nuoren pastorin, joka siin? k?ytti tilaisuutta kuiskatakseen pari sanaa h?nen korvaansa, sill? seurauksella, ett? seksmanni sulki tupaan viev?n oven. Kahden kesken j?iv?t he sitten kammariin. Mit? siell? he toimittivat, se on j??nyt heid?n salaisuudekseen. Mutta kaiketi oli se jotakin vakavaa, koska jonkun ajan kuluttua heid?n luokseen kutsuttiin ensinn? Aini ja sitten nuori Lauri, ja koska, kun vihdoin viimeinkin kaikki nelj? astuivat sielt? ulos, jokaisen kasvojen juonteissa oli n?ht?v?n? varsin erilaista mielenliikutusta.

>>Mutta tahdotte kaiketi tiet??, kuka t?ss? todellinen sulhanen oli, vaikka olen varma siit?, ett? sen jo itsekin arvaatte.

>>Kun nuori Lauri tuli kotiin myllylt? ja tapasi Ainin, uskoi t?m? tuskissansa ja pelossansa h?nelle, mit? h?nen ja seksmannin v?lill? oli tapahtunut. Ja siin? -- siin? tuli my?s selville, mit? tunteita Ainissa vallitsi lapsuuden leikkitoveria kohtaan. Lauri tunsi is?ns? ja tiesi, ettei t?m? koskaan heitt?nyt keskentekoiseksi, mink? kerran oli p??tt?nyt, ja ettei h?nell? my?sk??n ollut tapana keinoista v?litt??. Tuo tieto kauhistutti h?nt?, samalla kuin tieto, ett? Aini h?nest? piti, t?ytti h?nen syd?mens? ilolla. Seksmannin itsekk?iset tuumat olivat tyhjiksi teht?v?t. Lauri pukeusi pyh?vaatteisiinsa kiiruhtaaksensa pappilaan, sittenkuin h?n oli sopinut Ainin kanssa, ett? t?m? my?hemp??n my?skin tulisi sinne. Muuta keinoa eiv?t nuoret keksineet. Suoraan tahtoivat he kirkkoherralle puhua, miten asia todellisuudessa oli. Ainakin toivoivat he voittavansa aikaa.

>>Ja nyt tuli maisterin vastata ty?st??n.

>>Miten h?n siin? suoriutui -- mit? h?nen ja seksmannin v?lill? puhuttiin, kun he tuossa vesiv?rill? maalatussa kammarissa kahden kesken olivat, sit? ei tiet?ne kukaan muu kuin asianomaiset. Arvelen vaan, ettei nuori pappi juuri ihan huvikseen siell? ilmaissut, mink? kepposen h?n oli seksmannille tehnyt. Ja min? tied?n, ett? h?n silloin suuresti katui asiaan ryhtymist?ns?.

>>Me, seksmannin kuuliaisvieraat, joiden joukossa min?kin olin, emme n?hneet mit??n kummaa siin?, ett? maisteri ja seksmanni sulkeusivat kahden kesken kammariin, eik? aivan paljon siin?k??n, ett? Lauri ja Aini sinne k?skettiin; mutta sit? suurempaa kummastusta her?tti meiss? heid?n katseensa, kun he kaikki nelj? sielt? astuivat tupaan. Ja siihen lis?ksi oli jo Muona-Matti ja Karja-Kaisa ehtineet antaa pieni? viittauksia... Seksmannin silmist? leimusi tuli, joka pel?stytti; siin? ei ollut en?? tuota entist? j??kylm?? katsetta: siin? kuvastui -- sen n?ki selv??n -- h??detty viha. -- Lienee maisteri asettanut ukon eteen kuvastimen ja siin? antanut h?nen n?hd? oman itsens? oikeassa karvassaan; oli miten oli, maisteri ei sill? voittanut muuta kuin ett? seksmanni n?ki parhaaksi antaa asian j??d? semmoiseksi, jommoiseksi se oli muodostunut, nostamatta siit? mit??n melua. Kaiketi ymm?rsi h?n, ettei h?n k?r?j?im?ll?k??n voittaisi muuta kuin ivaa ja h?pe??, vaikka saisikin maisterin edesvastaukseen.

>>Ik?v?t olivat n?m? kuuliaiskestit, ik?vimm?t kaikista, miss? olen ollut. Seksmanni ei puhunut sanaakaan p?iv?llisp?yd?ss?, otti vaan hopeamaljasta aimo kulauksia -- h?n, joka aina oli tyytynyt veteen ja kaljaan -- mutta ei tullut sen puheliaammaksi. Mit? h?ness? liikkui, se n?kyi silm?yksist?, jotka h?n silloin t?ll?in heitti maisteriin ja kihlattuihin, ja viel?p? siit?kin, ett? h?n, tuntematta kipua, pureksi ohuet huulensa verille.

>>Ei auttanut maisterin kaunis puhekaan, jossa h?n muun muassa muistutti kihlatuita siit? kunnioituksesta, jota he olivat velvolliset osoittamaan seksmannille, ja jonka johdosta Lauri nuorempi vastasi, ett? h?n ja Aini aina tulisivat kohtelemaan is?? niinkuin lasten tulee kohdella vanhempiaan ja ett? he kykyns? mukaan koittaisivat tehd? h?nen vanhat p?iv?ns? iloisiksi.

>>T?m?n p?iv?n per?st? ei seksmanni en?? tullut entisellens?. H?n pysyi enimm?kseen kammarissaan, eik? k?rsinyt n?hd?k??n poikaansa ja t?m?n morsianta. H?pesik? h?n, katuiko h?n vai kaiveliko salainen, sammumaton viha h?nen mielt??n? H?n ei ryhtynyt mihink??n, ei puhunut tuskin sanaakaan, ei komentanut edes Karja-Kaisaa. Ja er??n? aamuna -- nuorten toisena kuuliaisp?iv?n? -- istui h?n halvattuna kammarissaan. Kynttil? paloi p?yd?ll? ja sen vieress? oli suuri velkakirja- ja setelikasa, hiukan palanut, mutta ei pilalle. Ukko oli tahtonut -- polttaa ne kaikki. Mutta mammonan orjaan lienee t?m? t?llainen kosto -- jolla h?n itse omat ep?jumalansa h?vitti -- koskenut liian kovasti. Kun h?n vuoteelleen kannettiin, oli h?nen vasemmassa k?dess??n Vierteen talonkirjat, ja kun niit? tahdottiin siit? ottaa, ?yhki ukko ja ?risi. H?n oli kadottanut puheenlahjan ja h?nen ruumiinsa oikea puoli oli tunnoton.

>>Tuossa tilassa eli h?n viikon p?iv?t. Karja-Kaisa ruokki ja hoiti h?nt? niinkuin pient? lasta; muita h?n ei siet?nyt n?hd?. Ja k?dess??n piti h?n kaiken aikaa Vierteen talonkirjoja. Jos ken koitti niit? h?nelt? ottaa, silloin n?kyi, ett? ukko eli.

>>Tapana on, ett? kihlatut kolmantena kuuliaispyh?n??n ovat kirkossa kuuntelemassa, kun heid?n nimens? saarnatuolista mainitaan. Lauri ja Aini eiv?t t?t? tapaa noudattaneet. He olivat olleet kovin suruissansa siit? tosin sanattomasta, mutta kumminkin silminn?ht?v?st? vastenmielisyydest?, viel?p? tuskastakin, jota seksmanni osotti, kun h?n heid?t n?ki. Nyt olivat he luulleet l?yt?neens? keinon, joka masentaisi ukon vihan. Aini kurkisteli ovenraosta kammariin ja viittasi kiireesti Laurille. Seksmanni oli muuttanut oikeaan k?teens? Vierteen paperit. Oliko halvaus antaunut?

>>Lauri avasi oven ja laskeusi, Aini vieress??n, polvilleen vuoteen viereen, pyyt?en ett? is? vihdoinkin leppyisi ja antaisi heille siunauksensa. Vierteen, Kilmalan talot -- kaikki olisi is?n; Lauri ei pyyt?nyt muuta kuin ett? is? laskisi k?tens? heid?n p??laelleen...

>>Ja seksmanni ojensi k?tens? -- oikean. Ja Lauri ja Aini odottivat, ett? t?m? k?si heid?n p??laelleen laskeutuisi. Turhaan odottivat he. Kun he vihdoin loivat silm?ns? seksmanniin, oli t?m? -- kuollut. Mutta k?si oli auennut ja Vierteen paperit makasivat Ainin helmassa...

>>Lauri ja Aini ovat viel? sit? mielt?, ett? seksmanni siunasi heit?. Ja hyv? on, ett? he niin luulevat. Min? olen v?h?n toista mielt?, sill? min?kin tunsin Kilmalan seksmannin... Mutta tuossahan on hirrenp??, josta saan suuteita h?nen kaatumaisillaan olevan ristins? tueksi.>>

M?rk?-Maija.

Hiljaa keinuttelee l?mmin l?nsituuli Koskelan ruisvainiota, jonka t?ytel?iset t?hk?t, maahan p?in kallistuneina, rikasta satoa lupaavat; hiljaisesta y?levostaan nousee talonv?ki ja valmistautuu leikkuuseen.

Aamu on kaunis. Taivas on sininen. Hiljaista, yksitoikkoista lirin??ns? lirisee puro, johon vainio p??ttyy.

Niin, yhdelt? taholta rajoittaa vainiota tuo pieni, lirisev? puro, toiselta, Koskelaa vastap??t? olevalta puolelta mets?, joka pieneksi kukkulaksi kohoutuu ja jonka puitten v?list? mahtava talo ja sen tilukset -- sen laajat tilukset -- n?kyv?t.

Siin?, mets?isell? kukkulalla, istuu lahonnutta kantoa vastaan nojautuneena vanha vaimo. Kuinka ryppyinen on h?nen otsansa, ja h?nen poskensa -- kuinka kurttuiset ja keltaiset! Juomuinen huivi, joka h?nell? on ollut p??ss??n, on valunut alas h?nen ahavoittuneelle, tumman ruskealle niskalleen; hiljainen tuuli p?rr?ttelee h?nen harvoja, lumenv?risi? hapsiaan. H?nen pienet, harmaat silm?ns? ovat k??nnetyt Koskelaa kohden, ja n?ist? silmist? lent?? salamoita. Ojennettu on h?nen paljas, laiha k?sivartensa, jonka v?ri vet?? vertoja lehm?nsienelle, mik? kasvaa h?nen kurttuisen jalkansa vieress?. Ja hajallaan ovat k?den sormet.

?sken viel? seisoi h?n kantonsa vieress?, ja silloin olivat h?nen molemmat k?sivartensa ojennetut. Aamuruskon koittaessa laskeusi hiljaa vasempi. Kun auringon ter? alkoi n?ky?, vaipui vanhus istumaan, mutta oikea k?si ei ojennettua asemaansa muuttanut.

H?n istuu siin? sitten kauan liikkumattomana. H?n on miltei alasti. Ei verhoa h?nen ruumistansa muu kuin repaleinen, sammalen v?rinen paita ja lyhyt punertava hame. H?n on kauhean n?k?inen.

H?nen huulensa liikkuvat, mutta sanaa h?nen suustaan ei ole hiljainen aamu kuullut.

H?nen silm?ns? eiv?t r?p?hd?. H?n katsoa tuijottaa yh? Koskelaa kohden.

Vihdoin viimeinkin huomaa h?n, ett? talon v?ki on her?nnyt; ja kun h?n sen huomaa, vet?ytyv?t h?nen keltaiset, ryppyiset kasvonsa kokoon, ja h?nen silmist??n lent?? s?keni?, jotka n?ytt?v?t tahtovan sytytt?? tuleen koko talon. Yh? nopeammasti liikkuvat h?nen huulensa, ja h?nen ojennettu k?tens? vapisee.

Jo kuulee h?n, ett? talon v?ki on liikkeell?, ja h?n nousee. H?n ojentaa nyt vasemmankin k?sivartensa taloa kohden, ja hajallaan ovat vasemmankin k?den sormet.

Jo n?kee h?n talon em?nn?n astuvan ulos huoneesta; ja kun h?n sen n?kee, oikoo h?n ruumistaan. H?n nostaa kolmasti k?tens? taivasta kohden, ja kolmasti laskee h?n ne alas. Sitten huutaa h?n t?ytt? kurkkuaan kolme kertaa per?ksytt?in:

>>Kirottu ... kirottu ... kirottu...!>>

??ni on kimakka, mutta ei se kauas kuulu; heikot ovat vanhuksen voimat.

Kun sen viimeinen v?r?hdys on kajahtanut, laskeuvat j?lleen h?nen k?tens?; huulet avautuvat nauruun, kamalaan nauruun, ja h?n k??ntyy kiireesti. Oikea k?si tarttuu kannon nojassa seisovaan sauvaan, vasempi pieneen, maassa makaavaan myttyyn. Ja eukko katoaa hiljaa kulkien mets??n. -- Kuka on h?n? Mit? tiet?v?t h?nen kamala k?yt?ksens? ja h?nen kauheat sanansa? -- Koskelan em?nt? on ?kki? seisahtunut. Kuuliko h?n kirouksen? Mahdotonta! Kukkula on siksi kaukana ja sen lis?ksi tuuli vastainen. Mutta kumminkin seisahtuu h?n.

Hiljaa keinuttelee l?mmin l?nsituuli Koskelan suurta ruisvainiota, jonka t?ytel?iset t?hk?t, maahan p?in kallistuneina, rikasta satoa lupaavat. Vainio odottaa leikkaajaansa.

Ja leikkuuv?ke? kokoontuu Koskelan tupaan, miehi? ja naisia. He eiv?t ole iloisen n?k?isi?. He asettuvat kukin p?yt??n, joka on laihalla ruoalla katettu.

Pieness? vuoteessaan her?? Liili, Koskelan is?nt?v?en ainoa lapsi, sinisilm?inen, punaposkinen, iloinen, is?n ihastus, ?idin kaikki. H?nen hele? naurunsa soi. Lapsen ilo on tarttuva. Leikkuumiesten nurpeat kasvot kadottavat nurpeutensa; hymy asettuu heid?n huulilleen.

Koskelan is?nt?v?ki on saitaa, ja siit? se on tullut pahaan maineeseen. Palkolliset eiv?t siell? tahdo viihty?: palkka on huono, ruoka viel? huonompi. Mutta sen sijaan vaaditaan heilt? paljon. Karsain silmin katsoo varsinkin em?nt? heid?n p?iv?llisuntaan; ennen aikojaan h?iritsee h?n sit?. >>Is?nn?n kanssa tulisi toki toimeen>>, sanovat palkolliset; >>mutta em?nt?... Vaivainen h?nen kynsiins? joutuu!>>

T?n??n, kun leikkuu on aljettava, on ty?v?ki luullut saavansa suun avajaiseksi kahvia. Vaarasen Kaisa tiet??, ett? viime vuonna sit? annettiin. Mutta nyt, kun v?ki tupaan tulee, ei tultakaan ole takassa.

Kylm?? ruokaa: leip??, silakoita p?yd?ll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet