bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: English Narrative Poems by Fuess Claude Moore Editor Sanborn Henry Nichols Editor

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 793 lines and 100772 words, and 16 pages

Translator: Rob. A. Sepp?nen

SOTA JA RAUHA IV

Kirj.

Leo Tolstoi

Suomensi Rob. A. Sepp?nen

WSOY, Porvoo, 1908.

ENSIM?INEN OSA.

Pietarin korkeimmissa piireiss? k?vi t?h?n aikaan monimutkainen taistelu Rumjantsevin, ranskalaisten, Maria Feodorovnan, tsesarevitshin ja muidenkin puolueiden v?lill? kiivaimmin kuin koskaan ennen ja tavallisuuden mukaan kaikui t?ss? taistelussa ylinn? hovikuhnurien hurina. Mutta Pietarin levollinen ja ylellinen el?m?, jota huolestuttivat ainoastaan el?m?n n?k?h?iri?t ja harhakuvat, kulki entist? menoaan. Kun el?m? kulki t?t? menoaan, t?ytyi ponnistelemalla ponnistella voidakseen tuntea ja k?sitt?? sit? vaaraa ja tukalaa asemaa, jossa Ven?j?n kansa nyt oli. Entisekseen kyl?iltiin, entisekseen pidettiin tanssiaisia, ranskalainen teatteri oli ennallaan, entiset olivat hovien harrastukset ja ennallaan virkamiesten pyyteet ja juonet. Ainoastaan kaikista korkeimmista piireist? koetettiin huomauttaa muille nykyisen aseman vaikeutta. Hienosittain kerrottiin, kuinka vastakkaisesti menetteli kumpikin keisarinna n?in raskaiden olojen vallitessa. Keisarinna Maria Peodorovna, joka oli huolissaan h?nen alaistensa armeliaisuus- ja kasvatuslaitosten hyvinvoinnista, k?ski muuttamaan kaikki instituutit Kasaniin ja n?iden laitosten kaikki esineet olivat jo laitetut valmiiksi l?hett?mist? varten. Keisarinna Elisabet suvaitsi taas vastata h?nelle ominaisen ven?l?isen is?nmaanrakkauden tunteen el?hytt?m?n? kysymykseen, mit? m??r?yksi? h?n suvaitsisi antaa, ettei h?n voi hallituslaitoksiin n?hden antaa mink??nlaisia m??r?yksi?, koska se on hallitsijan asia. Siit? taas, mik? suorastaan riippui h?nest? itsest??n, h?n suvaitsi sanoa vain sen verran, ett? h?n matkustaa Pietarista viimeisen?.

Elokuun 26 p:n?, samana p?iv?n?, jolloin oli Borodinon taistelu, pidettiin Anna Pavlovnalla iltama, jonka loistokohtana oli oleva piispan kirjeen lukeminen, joka kirje oli kirjotettu silloin, kun hallitsijalle l?hetettiin pyh?n Sergein kuva. T?t? kirjett? pidettiin is?nmaallisen hengellisen kaunopuheisuuden n?ytteen?. Sen oli lukeva itse ruhtinas Vasili, joka oli tunnettu lukutaidostaan. Lukutaitona pidettiin sit?, ett? osasi kovalla, laulavalla ??nell?, vuoroin vihlovan haikeasti ujeltaen, vuoroin hennosti valittaen juoksuttaa sanoja virtanaan v?h??k??n v?litt?m?tt? niiden merkityksest?, niin ett? v?leens? osui ujellus, v?leens? taas valitus aivan sattumalta milloin millekin sanalle. T?ll? lukemisella samoin kuin yleens? kaikilla Anna Pavlovnan iltamilla oli valtiollinen merkitys. Iltamaan piti tulla muutamia korkea-arvoisia henkil?j?, joita oli h?v?ist?v? heid?n k?yntins? t?hden ranskalaisessa teatterissa, vaan toiselta puolen oli heiss? her?tett?v? vireille is?nmaallinen mieliala. V?ke? oli jo saapunut melkoisen kosolta, mutta kun Anna Pavlovna ei viel? n?hnyt salissa kaikkia niit?, joita tarvittiin, ei h?n viel? ryhtynyt luettamaan kirjett?, vaan kuletti keskustelua yleisiss? asioissa.

P?iv?n uutisena Pietarissa oli t?n??n kreivit?r Besuhovan sairaus. Kreivit?r oli muutamia p?ivi? takaperin ?kki? sairastunut, ei ollut voinut k?yd? muutamissa kokouksissa, joiden kaunistus h?n oli ja h?n kuului kielt?ytyneen ottamasta ket??n vastaan sek? oli niiden kuuluisien pietarilaisten l??k?rien asemasta, jotka tavallisesti olivat h?nt? hoitaneet, antautunut jonkun italialaisen l??k?rin hoidettavaksi, joka koetti parantaa h?nt? jollain uudella ja oudolla tavalla.

Kaikki tiesiv?t varsin hyvin, ett? hurmaavan kreivitt?ren sairaus johtui sopimattomuudesta menn? naimisiin yht'aikaa kahden miehen kanssa ja ett? italialaisen hoito tarkotti tuon sopimattomuuden poistamista, mutta Anna Pavlovnan l?sn?ollessa ei kukaan uskaltanut edes ajatellakaan t?t?, vaan n?ytti silt?, niin kuin ei kukaan olisi tiennyt asiasta mit??n.

Er?s varomaton nuori herra, joka luuli, ett? Anna Pavlovna n?ill? sanoillaan kohotti hieman kreivitt?ren sairauden salaisuutta verhoavaa esirippua, lausui ihmettelyns? siit?, ettei oltu kutsuttu tunnettuja l??k?rej?, vaan kreivit?rt? hoiti puoskari, joka voi antaa vaarallisia l??kkeit?.

Masennettuaan t?ten nuorukaisen k??ntyi Anna Pavlovna Bilibiniin, joka er??ss? toisessa ryhm?ss? otsa rypyss?, mutta n?ht?v?sti aikoen suoristaa rypyt kertoakseen er??n t?rke?n asian, puhui it?valtalaisista.

-- Kuinka, kuinka se oli? -- kysyi Anna Pavlovna Bilibinilt? saaden syntym??n hiljaisuuden tuon t?rke?n asian kuulemiseksi, jonka h?n jo tiesi.

Ja Bilibin toisti seuraavat sanat diplomaattisesta kirjeest?, jonka h?n oli sepitt?nyt:

Kaikki katsahtivat h?neen k?sitt?m?tt?, mit? h?n oli sanoillaan tarkottanut. Ruhtinas Hippolyt my?skin silm?ili ymp?rilleen eloisin ihmetyksen katsein. H?nk??n samoin kuin muut ei k?sitt?nyt, mit? h?nen sanomansa sanat tarkottivat. Diplomaattisen virka-uransa aikana h?n oli huomannut monesti, ett? t?ll? tavoin ?kkiarvaamatta lausutut sanat olivat tuntuneet ter?v?lt? sukkeluudelta ja h?n sanoi nyt nuo ensim?isin? kielelle tulleet sanat ilman muuta kaiken varalta. "Saattaa olla, ett? ne tekev?t hyv?n vaikutuksen", ajatteli h?n, "vaan jos eiv?t tee, osaavat he kyll? auttaa asian". Ja juuri silloin, kun painostava ??nett?myys oli parhaiksi p??ssyt syntym??n, saapuikin se liian v?h?n is?nmaataan rakastava henkil?, jota Anna Pavlovna oli odottanut k??nnytt?mist? varten. Anna Pavlovna pyysi hymyillen ja sormeaan herist?en Hippolytille ruhtinas Vasilia p?yd?n ??reen, ojensi t?lle kaksi kyntteli? ja k?sikirjotuksen ja pyysi alkamaan. Kaikki vaipui ??nett?myyteen.

N?m? viimeiset sanat veti ruhtinas Vasili surkealla ??nell?.

Bilibin tarkasteli huolellisesti kynsi??n ja monet n?yttiv?t arkailevan ja aivan kuin kysyv?n, mit? pahaa he olivat tehneet. Anna Pavlovna lausui jo supattamalla edelleen, kuten vanha mummo, joka h?pisee rippirukousta: "Levitt?k??n julkea ja r?yhke? Goliat..." -- supatti h?n.

Ruhtinas Vasili jatkoi:

"Levitt?k??n julkea ja r?yhke? Goliat Ranskanmaan ??rilt? Ven?j?n rajoille kuolemankauhujaan; n?yr? usko, tuo Ven?j?n Davidin linko, musertaa ?kkin?isesti h?nen verenhimoisen korskeutensa p??n. T?m? pyh?n Sergein kuva, h?nen, jonka harrastukset muinoin is?nmaan hyv?? tarkottivat, annetaan Teid?n Keisarilliselle Majesteetillenne. Valitan kipe?t? suruani, ett? heikkenev?t voimani eiv?t salli minun p??st? nauttimaan Teid?n rakkaiden kasvojenne n?kemisest?. Hartaat rukoukseni kohti korkeuksia kohotan, jotta Kaikkivaltias ylent?isi vanhurskaiden joukon ja armossansa t?ytt?isi Teid?n Majesteettinne aivoitukset."

Anna Pavlovnan vieraat innostuivat t?st? puheesta niin, ett? he puhelivat viel? kauan aikaa is?nmaan kohtalosta ja lausuivat kuka minkinlaisia mielipiteit? taistelusta, jonka n?in? p?ivin? olisi pit?nyt tapahtua.

Anna Pavlovnan aavistus k?vikin toteen. Seuraavana p?iv?n? pidettiin hovissa hallitsijan syntym?p?iv?n johdosta messu, josta ruhtinas Volkonski kutsuttiin kesken pois hakemaan ruhtinas Kutusovilta saapunutta kirjett?. Se oli Kutusovin tiedonanto, jonka h?n oli kirjottanut taistelup?iv?n? Tatarinovasta. Kutusof ilmotti, etteiv?t ven?l?iset olleet per?ytyneet askeltakaan, ett? ranskalaisten mieshukka oli paljoa suurempi kuin meid?n ja ett? h?n kirjottaa tiedonantoaan kaikessa kiireess? saamatta viel? k?siins? viimeisi? tietoja. Kirje toi siis tiedon voitosta. Ja kirkosta poistumatta kannettiin samassa Luojalle kiitos H?nen avustaan ja voitosta.

Anna Pavlovnan aavistus oli k?ynyt toteen ja kaupungissa vallitsi koko aamupuolen pyh?inen juhlatunnelma. Kaikki pitiv?t voittoa saatuna ja muutamat puhuivat jo Napoleonin vangitsemisestakin, h?nen sy?ksemisest??n vallasta ja uuden hallitsijan valitsemisesta Ranskalle.

Kaukana varsinaisesta ty?st? ja keskell? hovin el?m?ntapoja on tapausten hyvin vaikea heijastua kaikessa t?ydellisyydess??n ja voimassaan. Yleiset tapaukset v?kisinkin ryhmittyv?t jonkun yksityisen tapahtuman ymp?rille. Niinp? nytkin, hovipiirien suurin ilo kohdistui yht? paljon siihen, ett? me olimme voittaneet kuin siihenkin, ett? tieto voitosta oli saapunut nimenomaan hallitsijan syntym?p?iv?n?. Kutusovin tiedonannossa mainittiin my?skin ven?l?isten uhreista, joista oli mainittu Tutshkof, Bagration ja Kutaisof. Tapauksen surullinenkin puoli ryhmittyi v?kisinkin t??ll? Pietarin piireiss? yhden tapahtuman, Kutaisovin kuoleman ymp?rille. H?n oli ollut kaikkien tuttu, hallitsija oli h?nt? rakastanut ja h?n oli ollut nuori ja miellytt?v?. T?n? p?iv?n? tervehtiv?t kaikki toisiaan sanoilla:

-- Miten ihmeellist?! Keskell? messua. Ja mik? vahinko Kutaisovin kuolema! Ah, kuinka ik?v??!

-- Enk?s sit? jo sanonut Kutusovista? -- puheli nyt ruhtinas Vasili ylpe?n? kuin profeetta. -- Sanoinhan min? aina, ett? yksist??n h?n kykenee voittamaan Napoleonin.

Mutta seuraavana p?iv?n? ei armeijasta saapunut tietoja ja yleinen ??ni muuttui huolestuneeksi. Hovilaisista oli tuskallista sen tiet?m?tt?myyden t?hden, jossa hallitsija h?ilyi.

Having a kind of relationship to what we call arbitrarily the Metrical Tale is the Beast Fable in verse, in which animals and birds are endowed with reason and speech. The excuse for the Beast Fable is an ethical one, and the story, often humorous, is merely a vehicle for instruction,--a fact evident enough from the so-called moral appended to most Beast Fables. The best Beast Fables in English are those of John Gay.

The editors are grateful for assistance rendered them by Mr. A. W. Leonard and Mr. Archibald Freeman, both instructors in Phillips Academy, Andover, Massachusetts.

WILLIAM COWPER

THE DIVERTING HISTORY OF JOHN GILPIN

SHOWING HOW HE WENT FARTHER THAN HE INTENDED, AND CAME HOME SAFE AGAIN

John Gilpin was a citizen Of credit and renown, A trainband captain eke was he Of famous London town.

John Gilpin's spouse said to her dear, 5 "Though wedded we have been These twice ten tedious years, yet we No holiday have seen.

"To-morrow is our wedding day, And we will then repair 10 Unto the Bell at Edmonton All in a chaise and pair.

"My sister, and my sister's child, Myself, and children three, Will fill the chaise; so you must ride 15 On horseback after we."

He soon replied, "I do admire Of womankind but one, And you are she, my dearest dear, Therefore it shall be done. 20

"I am a linendraper bold, As all the world doth know, And my good friend the calender Will lend his horse to go."

Quoth Mrs. Gilpin, "That's well said; 25 And for that wine is dear, We will be furnished with our own, Which is both bright and clear."

John Gilpin kiss'd his loving wife; O'erjoyed was he to find, 30 That, though on pleasure she was bent, She had a frugal mind.

The morning came, the chaise was brought, But yet was not allow'd To drive up to the door, lest all 35 Should say that she was proud.

So three doors off the chaise was stay'd, Where they did all get in; Six precious souls, and all agog To dash through thick and thin. 40

Smack went the whip, round went the wheels, Were never folks so glad, The stones did rattle underneath, As if Cheapside were mad.

John Gilpin at his horse's side 45 Seized fast the flowing mane, And up he got, in haste to ride, But soon came down again;

For saddletree scarce reach'd had he His journey to begin, 50 When, turning round his head, he saw Three customers come in.

So down he came; for loss of time, Although it grieved him sore, Yet loss of pence, full well he knew, 55 Would trouble him much more.

'Twas long before the customers Were suited to their mind, When Betty screaming came down stairs, "The wine is left behind!" 60

"Good lack!" quoth he--"yet bring it me, My leathern belt likewise, In which I bear my trusty sword When I do exercise."

Now Mistress Gilpin 65 Had two stone bottles found, To hold the liquor that she loved, And keep it safe and sound.

Each bottle had a curling ear, Through which the belt he drew, 70 And hung a bottle on each side, To make his balance true.

Then over all, that he might be Equipp'd from top to toe, His long red cloak, well brush'd and neat, 75 He manfully did throw.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top